Viime lauantaina oli myrsky, ensin Klaaraksi kutsuttu ja sittemmin Kiiraksi nimitetty. No, meille se oli Klaara-myrsky kun tytöt jo kerkesivät kiintyä siihen nimeen. Lauantai-iltapäivällä sää oli vielä oikein kaunis, joskin aavistuksen painostava ja helteinen. Me päätettiin lähteä käymään Vantaalla Silvolan tekojärvellä uimassa, sillä oltiin kuultu että se on mukava ja rauhallinen ja lapsille kiva uimapaikka. Sinne siis ajeltiin, ja pystytettiin biitsileiri nurmelle.

Paikka oli oikeastikin tosi kiva ja lapsiystävällinen, siistit sisävessatkin löytyi ja lisäksi järvestä oli erotettu lapsille turvallinen matala alue. Vesi oli tosi lämmintä, jopa mäkin lähdin heti pulikoimaan enkä joutunut totuttelemaan ollenkaan. Vaikka päivä oli kuuma ja rannalla paljon porukkaa, kaikille oli silti tilaa. Lapset löysivät vielä mahtavan vesilätäkön jossa vesi oli yhtä lämmintä kuin porealtaassa, ja intoutuivat leikkimään siinä.

Päivä oli täydellinen kesäpäivä, olen niin iloinen että saatiin kokea edes yksi sellainen ennen kuin arki alkoi jälleen. Lapsetkin nauttivat kiireettömästä fiiliksestä, kunnes yhtäkkiä taivas alkoi mustumaan. Todettiin että parempi lähteä ennen kuin alkaa sataa ja kaikki meidän tavarat kastuvat. Päästiin autolle ja kerettiin ajaa joku viisi minuuttia kohti Helsinkiä, kun yhtäkkiä mustat pilvet vyöryivät meidän ylle ja alkoi satamaan, tuulemaan ja salamoimaan ihan täysillä! Siis hyvänen aika että se oli jännittävää, me oltiin niin fiiliksissä kaikki autossa, paitsi Otto joka kieli keskellä suuta yritti pysyä poissa vesiliirroista ja nähdä jotain tulvivien ikkunoiden läpi.

Kotipihaan ajaessa satoi edelleen ihan kaatamalla ja jyrisi ja salamoi, ukkonen oli ihan päällä. Me juostiin ja tytöt kiljuivat naurusta kun juoksivat kaatosateessa. Meillä ei ole olkkarissa lamppua, kun siirrettiin se kesän alussa meidän makkariin, kun ajateltiin ostaa uusi ennen kuin syksyn pimenevät illat koittavat. Ei siis oltu varauduttu siihen että alkuillasta on ihan pilkkopimeää, kun iskee yhtäkkiä myrsky. Täällä me pimeässä ihmeteltiin säätä, ja kuunneltiin jyrinää. Tytöt seisoivat ikkunassa laskemassa montako salamaa taivaalla iskee.

Lasten kanssa kaikki tuntuu niin jännältä ja merkitykselliseltä, se on ihanaa. Tällainen myrsky on oikeasti ihan mieletön elämys heille, ja jää mieleen pitkäksi aikaa. Vaikka aikuisena on itse muka jo ihan konkari ja kokenut elämässä vaikka ja mitä, lasten kanssa kaikesta voi innostua ihan uudella tavalla. Mä en ainakaan edes haluaisi olla tottunut kaikkeen ja sellaisella hälläväliä-asenteella, mä rakastan sitä että ukkonen on iso juttu, ja se että saa syödä iltaruuan olkkarin matolla ”piknikillä” on mieletön elämys.

Tämä rantapäivä myrskyineen oli kertakaikkisen täydellinen lopetus tälle unohtumattomalle kesälle, ei voi muuta sanoa. Olen niin onnellinen että saatiin kokea tämä kesä 2017 lasten kanssa. Se jää muistoihin yhtenä mun elämän parhaista kesistä ikinä, toivottavasti lasten ja Otonkin.

Kirjoitin tämän tekstin eilen perjantaina iltapäivällä, vain hetkeä ennen kuin lähdin kaupungille tapaamaan ystävääni. Vähän ennen viittä, matkalla keskustaan, luin ensimmäiset uutiset siitä mitä eilen tapahtui ja iski paniikki siitä, ovatko Turussa asuvat ystäväni kunnossa. Onneksi olivat. Kun vain ajattelenkin sitä hätää, kauhua, tuskaa ja epätoivoa mitä Turussa on eilen koettu, ja mitä uhrit ja omaiset edelleen kokevat, kyyneleet nousevat silmäkulmaan. Voimia kaikille keitä tämä hirveä tapahtuma koskettaa <3

Tultiin eilen tänne Ouluun jälleen, koska haluttiin vielä tulla moikkaamaan mun mummua ja muita sukulaisia tälle kesälle. Alunperin meidän piti osallistua huomenna oleville Skidit Festareille (vahva suositus, menkää ihmeessä jos olette Helsingissä tai lähialueilla, siellä on vaikka mitä kivaa luvassa!), mutta ne vaihtuukin nyt siihen että mennään Oulussa kuuntelemaan lasten kanssa Ana Tudea Qstockin ulkopuolelle.

Ja ehkä jopa käydään pari tuntia sitten aikuisporukalla illalla siinä ulkopuolella, ja lapset jäävät mun äidin hellään huomaan siksi aikaa. Aion kuitenkin tulla nukuttamaan Novan yöunille, että kovin myöhään en itse voi olla, ja siksi en viitsinyt alkaa festarilippujakaan hankkimaan. Ja kyllä mä tässä vieläkin mietin että uskallanko edes lähteä pariksi tunniksi, saa nähdä. Onneksi tuolta Kuusisaaresta kuuluu erittäin hyvin kauemmaskin, ja parinkin tunnin tuulettuminen tekee varmasti aika höpöä. Niin, ja siitä on onneksi myös lyhyt matka tänne mun tädille, että jos alkaa tuntua että en uskalla olla erossa, tai Novalla on kauhea ikävä, niin pääsen kyllä nopeasti takaisin tänne.

Tämä kesä on ollut kyllä harvinaisen helteetön, ja tänään ollaan saatu nautiskella ekasta kerrasta kun lämpömittari on ylittänyt hellerajan 25 astetta niin että me ollaan oltu oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Heti aamupäivällä käytiin ensin moikkaamassa mun mummua hoitokodissa, ja iltapäiväksi suunnattiin uimarannalle. Oli ihanaa nähdä mummua ja hänestäkin oli selvästi mukava nähdä meitä, vaikka meidän nähdessä hänet hän ei ensin edes tunnistanut meitä. Joka kerta kyllä riipaisee sydämestä kun tauon jälkeen näkee. Toivoisin vaan että voitaisiin käydä täällä vieläkin useammin, että saisin viettää jokaikisen hyvän hetken pilkahduksen mummun kanssa, silloin kun hänellä niitä vielä on.

Kyllähän tuo uiminen muuten on vielä aavistuksen nautinnollisempaa näin hellesäällä, kun on oikeasti kuumaa. Lapset olivat aivan innoissaan uintireissusta ja meilläkin oli kivaa. Ja kun talviturkin on jo heittänyt aikoja sitten tälle kesälle, niin ei ole niin suuri kynnys itselläkään siihen uimiseen. Tämä onkin hassu yhdistelmä: harvinaisen helteetön kesä, ja silti olen uinut enemmän kuin viime- tai sitä edellisenä kesänä. Hyvä mä! Me leikittiin vesisotaa ja tytöt polskivat menemään uimarenkaiden kanssa.

Tytöillä on ollut hyvät leikit ja pokemonjahdit mun kummipojan kanssa, ja eilen käytiin myös jäätelöautolla hakemassa vähän liikennevalomehujäitä ja toffeeveneitä, oli siinä lapsilla ihmeteltävää. He olivat aivan täpinöissään kun saivat hakea jätskiä jätskiautolta. Pieni juttu, suuri ilo!

Me odotellaan kovasti jo huomista ja Antti Tuiskua, tulee varmasti kiva ja jännittävä päivä meidän pienille Anatude-faneille (ja vähän isommillekin). Sitä ennen luvassa kuitenkin sauna- ja leffailta meille kaikille, ihanaa rentoutumista.

Mahtavaa viikonloppua kaikille! <3

Heippa kaikille! Me tultiin eilen iltapäivällä Oulusta kotiin ja pitkien yöunien sekä tavaroiden purkamisen jälkeen pääsin viimein istahtamaan koneelle. En voi kyllä tarpeeksi paljon korostaa miten suuri merkitys puolentoista viikon Oulun lomalla oli meille kaikille. Se oli täydellistä irtautumista ja rentoutumista kaikesta, tutussa ympäristössä tuttujen rakkaiden ihmisten kanssa. Se teki niin hyvää.

Tällä viikolla ollaan käyty mm. kaverin perheen rantasaunalla saunomassa ja uimassa, mun isovanhempien kanssa Oulun torilla syömässä, sekä Hietasaaren Vauhtipuistossa. Rantasauna oli ihan mieletön kunnon puusauna meren rannalla. Ihan uskomatonta millaisia ihania paikkoja löytyy melkein keskeltä Oulua. Siellä me saunottiin ja uitiin koko ilta ja syötiin iltapalatkin, tytöt kylpivät vesisaaveissa saunassa myös ja meillä oli niin hauskaa. Oli myös ihana käydä torilla syömässä mun mummun ja papan ja äidin kanssa. Syötiin kunnon perinteistä toriruokaa ja ihania valkosipuliperunoita, nami.

Vauhtipuisto tulee muuten ehdottomasti mun Ouluvinkit lapsiperheelle -postaukseen, koska voin ihan täydestä sydämestäni sanoa että ainakin meidän alle 110cm mittaisille neitokaisille se on tähän mennessä ollut kaikkein paras ja eniten tarjontaa sisältänyt huvipuisto. Meillä oli siellä niin hauskaa ja lapset nauttivat ihan täysillä. Siellä he pääsivät jokaiseen laitteeseen eivätkä olleet mihinkään liian pieniä, toisin kuin lintsillä missä esimerkiksi tismalleen samanlaiseen viikinkilaivaan kuin Vauhtipuistossa pääsee vain toinen meidän neideistä. Rannekkeet olivat vain 12 euroa, eli yhtä edullisia kuin perus sisäleikkipuistot, ja silti tarjolla oli pienille ihan kunnon huvipuistolaitteita pomppulinnojen, autojen ja muiden lisäksi.

Oulussa saatiin nauttia auringosta ja ihanasta säästä melkein koko loman ajan. Vaikka täällä onkin pilvistä tänään, on kuitenkin kiva olla myös kotona ja päästä laittamaan kotia ja tekemään kaikkia siistejä Helsinkijuttuja mitä täällä voi kesällä tehdä. Toivotaan että säätkin tästä paranevat ja päästään nauttimaan vielä tuosta meidän läheisestä hiekkarannastakin. Lomaa on jäljellä vielä melkein puolitoista viikkoa täälläkin, eiköhän me keksitä paljon kaikkea kivaa ennen syksyn alkua ja kaikkea jännää mitä se tuo tullessaan.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Tämä surullisenkuuluisa kesä 2015 onneksi armahti meitä kaikkia helteiden ystäviä ja päätti tarjota ainakin tämän yhden lämpimän päivän vielä ennenkuin syksy todella alkaa. Me otettiin siitä kaikki ilo irti ja vietettiin lähestulkoon koko päivä ulkona. Aamulla lähdettiin jo aikaisin puistoon tyttöjen kanssa, otettiin juoksukilpailu ja saatiin hiki pintaan. Puiston jälkeen syötiin pikainen lounas kotona ja sen jälkeen mentiin moikkaamaan Emiliaa keskustaan. Siellä pyörittiin hetki ulkona ihanassa auringonpaisteessa, ja sen jälkeen mentiin Citykäytävän Robertsiin jätskille ja jäälattelle.

Otto tuli hakemaan meitä keskustasta, käytiin Itiksessä nopeasti syömässä ja sitten lähdettiinkin rannalle tyttöjen kanssa. Olin katsonut säätiedotteesta valmiiksi että illalla pitäisi olla kaikkein aurinkoisinta ja lämpimintä, mutta todellisuus oli kyllä toinen. Tuuli oli pahentunut siihen malliin, että tämä meidän huikean helteinen uimareissu ei kovin kauaa kestänyt. Paikalle sattunut iltalehden toimittaja mainitsi meidän viereiselle perheelle, että uimavesi oli 14-asteista, että suhteellisen jäätävissä meiningeissä siellä oltiin. Ranta oli kyllä silti aika täynnä porukkaa, aika moni taisi olla samoilla linjoilla että jos tämä nyt jää kesän viimeiseksi edes etäisesti lämpimäksi päiväksi niin nautitaan nyt sitten kunnolla.

Tytöt leikkivät vedessä ja Tiara uskaltautui ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemaan kellumista SwimFin-haikellukkeen kanssa. Saatiin tuo kelluke jo keväällä testiin, mutta tänään oli sitten toka kerta kun sitä oikeasti päästiin kokeilemaan. Tiara tykkää todella paljon ja kelluke on kerännyt molemmilla kerroilla rannalla huomiota ihan kiitettävästi osakseen. Haikelluke on siis nimeltään SwimFin, ja me saatiin se ActiveFamily.fi:stä Lapsimessuilla.

Haikelluke mukautuu käyttäjän uimataitoon, ja antaa mahdollisuuden vapaampaan liikkumiseen kuin perinteiset kovat kellukkeet ja muut härpäkkeet. Siinä on tosi kätevä ja jämpti tarranauhakiinnitys, ja voin kertoa että ainakin meidän neiti on siitä kovin ylpeä. Pitää varmaankin ostaa vielä kuopukselle samanlainen, niin pääsevät yhdessä kellumaan ja harjoittelemaan uimistakin vaikkapa uimahallissa, kun nämä rantakelit eivät ole niin suosineet. SwimFin maksaa 36 euroa, ja mun mielestä on kyllä hintansa väärti. Lapsella on tuollaisen kanssa paljon helpompi liikkua kuin vaikka kelluntaliivin, käsikellukkeiden tai kovien säiliökellukkeiden kanssa, jollaisia mulla oli pienenä.

Vaikka rannalla olikin vähän viileää, oli ihanaa nähdä miten onnelliseksi lapset tulivat kun pääsivät vihdoin läträämään vedellä ja hiekalla, ja läiskyttämään jääkylmää vettä. Uintireissun jälkeen lapset saivat lämmitellä kuumassa suihkussa, ja puettiin lämpimät vaatteet päälle ja lähdettiin hakemaan vielä Lidlistä viikonlopun ruuat.

Huomenna ilmeisesti taas sataa, mutta ei se oikeastaan haittaa mitään. Me ollaan ulkoiltu tällä viikolla ihan hulluna, joten jos huomenna sataa niin se ei maata kaada. Oikeastaan ihan kiva, sitten voi hyvällä omallatunnolla käyttää päivää siihen että laittaa taas kotia vähän kuntoon, voisi vihdoinkin pintakäsitellä tuon keittiön ruokapöydän ja maalata ne kaksi tuolia, jotka edelleen on maalaamatta.

Lisäksi mä lupasin lapsille, että askarrellaan huomenna heille omat satukirjat. Tytöt piirtävät kuvituksen ja keksivät tarinan, ja yhdessä liitetään sivut yhteen ja mä kirjoitan tarinan ylös Zeldalle, Tiara saa kirjoittaa itse omansa. Hassua ajatella että mä kirjoitin vielä ekaluokalle mennessä N-kirjaimen väärinpäin omasta nimestäni vaikka lukea osasinkin. Tiara taas on jo pitkään osannut kirjoittaa omansa ja meidän nimien lisäksi mitä tahansa kunhan hänelle luettelee kirjaimet, tai kirjoittaa mallin toiselle paperille. Niin me ollaan erilaisia, vaikka puoliksi samat geenit onkin. Onneksi nuoremmasta polvi paranee, hah! Mäkin olen tehnyt tuollaisen satukirjan pienenä, en nyt muista oliko se kotona vai päiväkodissa, mutta mun satukirjan nimi on HIIRI JUSTOHAMAS, eli Hiiri Juustohammas, ja Otto nauraa sille katketakseen edelleen, koska näki sen kun oltiin eka kertaa yhdessä käymässä mun äidillä. Onhan se kieltämättä aika liikkis, justohamas.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3

En voi tarpeeksi hehkuttaa, miten ihanaa on kolmen hyytävän kylmän lomaviikon jälkeen vihdoin fiilistellä lämpöä, biitsiä ja aurinkoa. Kesä, se tuli sittenkin takaisin! Melkein olin jo menettänyt toivoni säiden suhteen, mutta onneksi heinäkuu viimein näytti kyntensä ja toi auringon sateen tilalle. Aamupäivä kului siivoillen ja leipoen, iltapäivällä tavattiin odotettuja vieraita, Oton pikkuserkkua perheineen, ja päästiin nuuskuttelemaan ihanaa vauvaa, jolla on päivää vaille vuosi ikäeroa meidän Zelduskan kanssa. Ihana pieni, palasi ihan mieleen viimekesän vauvamuistot Zeldasta, kun keinuttelin pikkuista tyttöjen vanhassa sitterissä.

Ruuan jälkeen me otettiin suunnaksi Aurinkoranta, ensimmäistä kertaa yhdessä tänä kesänä. Puhelimen säätiedotus näytti asteiksi vain 21, joten jätettiin uikkarit kotiin ja napattiin vain hiekkalelut mukaan. Vesi oli aika kylmää, mutta kun muutkin lapset uivat, ei Tiaraa saanut mitenkään pidettyä pois vedestä, vaan lopulta hän sitten ui cooleissa Angry Birds -pikkareissaan ja liskotopissaan. Onneksi oltiin otettu mukaan tuulen varalta villatakkeja ja muita, niin saatiin neiti kuitenkin kuiviin vaatteisiin uinnin jälkeen.

Zeldakin oli kovin kiinnostunut vedestä, eikä hätkähtänyt hänkään sitä, että vesi oli ihan jäätävää. Miten se veden lämpötila onkin niin toissijainen asia lapsille, kun itsestä tuntuu että jäätyy jo pelkän varpaan kastamisesta? Kai se vain on niin että vesi on lapsille niin jännä asia itsessään, että sen lämpötilalla ei ole mitään merkitystä, kunhan vain pääsee läträämään. Huomenna pitäisi ilmeisesti olla vielä lämpimämpää kuin tänään, mutta huomenna me ei mennä rannalle, vaan perhetuttujen vauvan ristiäisiin Espooseen.

Juhlat ovat kuitenkin rennot, ja niissä on lapsille uima-allas, liukumäki ja muuta hauskaa ulkoilmatekemistä, niin he pääsevät nauttimaan auringosta juhlahumun keskellä. Erittäin fiksu idea järjestää lapsille kivaa tekemistä juhlien ajaksi! Voin vain kuvitella miten innoissaan meidän tytöt tulevat olemaan sekä kivasta kesäpuuhasta ulkoilmassa, että samanikäisistä leikkikavereista. Itsekin odotan kesän ensimmäisiä isoja juhlia, tänä vuonna kun ei meidän lähipiirissä ole ollut meidän häiden lisäksi vielä muita suuria juhlia ollenkaan!

Nyt on aika katsoa Oton kanssa leffaa, meillä on nimittäin sopimus, että kaikkina iltoina kesäloman ajan, kumpikin saa valita vuorotellen yhden leffan, joka katsotaan. Tietenkin on iltoja, jolloin ei aina ehdi leffaa katsomaan, mutta jokatapauksessa kumpikin pääsee valitsemaan vuorollaan, ja tulee katsottua paljon sellaisia leffoja, jotka vuoden aikana ovat kiireen vuoksi jääneet katsomatta. En tiedä vielä minkä leffan Otto on valinnut tänään, mutta jännityksellä odotan!

Ihanaa huomista sunnuntaipäivää kaikille<3