Aurinkoa ja herkkuja

29.06.2013

Onneksi saatiin edes muutama päivä nauttia tuosta ihanasta auringosta ennen kuin kamala sadeilma saapui takaisin! Eilen otettiin tosi rennosti ja nautittiin viimeisestä virallisesta lomapäivästä perheen kesken. Maanantaina Otto menee takaisin töihin ja me palataan takaisin arkeen. Vaikka onneksi mun ihana ystävä, kaaso ja Tiaran kummitäti Emmis tulee Rovaniemeltä meille muutamaksi päiväksi niin ei ihan tarvitse vielä palata siihen ”tylsään” arkeen!  Meillä on ollut kyllä ihana loma, vaikkei mitään niin ihmeellistä tehtykään niin ollaan saatu olla yhdessä ja se jos mikä on ihanaa!

Käytiin me sentään siellä Snadi Stadissa, miljoona kertaa leikkipuistossa, Korkeasaaressa, rannalla pari kertaa ja shoppailemassa – sekä nähtiin kavereita, niin Tiaran kuin meidän isompienkin. Ja ompahan vielä viimeiselle kesälomaviikollekin puuhaa joka meillä on elokuussa. Silloin matkaamme Tukholmanristeilylle ja varmaan käydään siellä Lintsillä ellei sitten joku viikonloppu sitä ennen innostuta sinne lähtemään. Ensi viikon sunnuntaina taitavatkin olla ne Skidit Festarit joilla käytiin viime vuonnakin ja tarkoitus olisi mennä myös tänä vuonna jos vain sää on hyvä!

Eilen Tiara uiskenteli koko aamupäivän omassa uima-altaassaan ja mekin käytiin Oton kanssa siellä vilvoittelemassa kun parvekkeella oli niin hullun kuuma. Zelda, meidän pieni kesäesa nautti varjossa (ja uv-säteilyltä parvekelasien suojaamana) parvekkeella lämmöstä myöskin ja näytti niin mainiolta aurinkolasit päässään että räpsin varmaan sata kuvaa! Zelda kasvaa kovaa vauhtia ja tässä viime viikkoina ollaankin hihitelty taas Oton kanssa sitä miten ei muistettu miten hassuihin paikkoihin vauvoille tulee makkaroita, esimerkiksi keskelle käsivartta kuten kuvista huomaa.

IMG_5913 IMG_5922 IMG_5928 IMG_5941x IMG_6049x IMG_6052x IMG_6067 IMG_6084 IMG_6097Illalla me herkuteltiin oikein urakalla kuuman päivän jälkeen. Illalliseksi syötiin possun ribsejä hunaja-BBQ -marinoituna ja niiden kanssa mansikka-hunajameloni-halloumisalaattia ja täytyy kyllä sanoa että ne veivät kielen mennessään! Tiarakin tykkäsi ribseistä kovasti ja tuo salaatti on Tiaran suurinta herkkua ja neiti pyytää sitä aina lisää. Tiaran ja Zeldan mentyä nukkumaan me herkuteltiin vielä Oton kanssa vähän kahdenkesken, ensin syötiin mutakakkua kera mansikoiden ja vaniljakastikkeen ja yöpalaksi nautittiin vielä juustoja, keksejä ja viinirypäleitä.

IMG_6108 IMG_6115 IMG_6125Vähän on haikea fiilis kun loma loppuu mutta eipä sinne elokuun lomaviikollekaan enää niin pitkä aika ole onneksi! Ja olen kyllä iloinen että tässä on vielä rutkasti kesää jäljellä ennenkuin tulee syksy, sateet ja kylmyys. Täytyy katsoa mitä kaikkea kivaa me vielä keksitäänkään kesän aikana.

Tänään meidän oli tarkoitus mennä rannalle mutta koska sää nyt on mitä on niin saattaapa olla että puetaan sadevarusteet päälle ja lähdetään ulos ihan muutenvain, saisi meidän neiti hienohelma-Tipakin vaikka pomppia kumisaappaat jalassa lätäköissä. Tänään voitaisiin myös viimein painaa Zeldan käden- ja jalanjäljet ristiäislahjaksi saadulla setillä jolla ne voi ikuistaa muistoksi! Ihanaa lauantaipäivää kaikille♥♥

PS: Voisin taas kysellä vähän postaustoiveita pitkästä aikaa! Moni on niitä laittanutkin aina välillä kommenttiboxiin mutta mulla on osa mennyt kiireessä hukkaan kun en ole heti muistanut laittaa ylös joten olisi kätevää koota niitä tähän samaan postaukseen.


Kesän kivoin päivä

29.07.2012
Tänään on ollut varmaan koko kesän kivoin päivä! On mulla ollut ihana ja paras kesä ikinä muutenkin, mutta tänään kesäfiilis on ollut ihan huipussaan! Aamulla heräsin pirteänä puoli kasin aikoihin neidin kanssa, pirteä olin siis siksi koska kerrankin väsymys voitti mun tyhmät aivot ja nukahdin reilusti ennen yhtätoista sohvalle kesken leffan. Tyhmillä aivoillani tarkoitan sitä, että vaikka mua väsyttää iltaisin ihan pirusti usein jo kymmeneltä ja silmät ei meinaa pysyä auki niin silti on aina pakko vähän ”viettää omaa aikaa” ja istua koneella, kattoa telkkaria tai lukea lehteä ihan vaan ”koska on  kerrankin aikaa”. Mutta nyt poikkesin ihan sivuraiteille, olin selittämässä sitä kuinka kerrankin päästiin ajoissa liikkeelle, oltiin jo yhdentoista maissa metrossa koko perhe ja matkalla hyvää vauhtia Kallioon Skideille Festareille. 
           Metromatka oli tällä kertaa huomattavasti mukavampi kuin taannoinen matka ihme äkäpusseineen kesäkuussa. Seisoskeltiin vaunupaikalla kun yhtäkkiä joku vanhempi englanninkielinen herra tuli kertomaan meille kuinka hienoa hänen mielestään on että me olemme näin nuorina ottaneet vastuuta ja alkaneet vanhemmiksi. Rupateltiin siinä hetki ja lopuksi hän kertoi kuinka hän neljän pojan isänä toivoo että hänen poikansa toimisivat samoin kuin me ja alkaisivat vanhemmiksi jo nuorella iällä. Kuinka hyvä mieli voi tulla tuollaisesta keskustelusta?! Kuinka itsetuntoa kohottavaa on että kerrankin joku ylistää meitä nuoria vanhempia juuri sellaisina kuin olemme, eikä parjaa vastuuttomuudesta tai keskenkasvuisuudesta. Lisää tälläisiä ihmisiä metroihin kiitos! 
        Kun päästiin paikanpäälle Kallioon niin tunnelma oli käsinkosketeltavaa ja kaikilla tuntui olevan hauskaa! Kengurumeininki hoilasi lavalla ja me kierreltiin ympäriinsä. Mulle tuli ihan loistofiilis kun Kengurumeiningin esityksen jälkeen lavalla soitettiin jotain välimusiikkia ja yhtäkkiä kaiuttimista alkoi pauhaamaan ”Take me down to the Helsinki city…..” eli siis tuo klassikkobiisi hieman muokattuna, ja mä muistin taas kuinka paljon mä rakastankaan Helsinkiä. Just tämän takia täällä on niin ihanaa asua; mahtavaa porukkaa, aina jotain tapahtumaa jos haluaa jonnekin mennä ja täällä mulla on sellainen olo että olen kotona. Ja vaikka usein kun hengailee vaan täällä Vuosaaressa, joka siis tuntuu ainakin musta suunnilleen landelta Helsingin keskustaan verrattuna metsäpolkuineen ja loputtomine rantaviivoineen, on sellainen fiilis että sitähän voisi olla samanlaista ihan missä vaan; voisi muuttaa vaikka Utsjoelle tai Namibiaan ja samalaista se olisi sielläkin, mutta ei se vain olekaan ihan niin. Täällä mulla on kumminkin aina se mahdollisuus, kaikki tapahtumat on muutaman minuutin päässä ja kaikki ovet on mulle avoinna. Täällä mulla on tilaa hengittää. Mä en koe Helsinkiä kiireisenä tai liian suurena kaupunkina, vaan just sopivana! Mutta nyt vähän festarikuvia!
Ja tähän alkuun tälläinen pieni rautalangasta väännetty välihuomautus, että Tiaralla oli kyllä hattu kokoajan päässä tuolla helteessä, testattiin vain noita Peltor Kidsejä ensin paljaaseen päähän kun ostettiin ne tuolta festarialueelta.
Festareilta me käveltiin Hakaniemeen ja mentiin siitä metroon. Noustiin metrosta pois Kaisaniemessä kun tajuttiinkin yhtäkkiä että halutaan mennä pitkästä aikaa Vapianoon syömään. Oltais toki voitu tuo yksi pysäkinväli kävelläkin ja tuntuikin tosi tyhmältä istua yksi minuutti metrossa, mutta eipä sitä aina näköjään tajua. Onneksi tehtiin illalla kumminkin kunnon kävelylenkki, mutta siitä lisää ruokakuvien jälkeen (ai että tuli taas nälkä, liian monta tuntia kulunut Vapianon herkkuruokien syönnistä!).
Noiden metroasemien hissien ja metrossa istumisen jälkeen tekis aina mieli käydä kokovartalodesinfioinnissa, oonko mä ainoa vai ällöttääkö muitakin?
Ja vuodesta toiseen jaksaa naurattaa toi Helsingin metrokartta, siis kaikessa yksinkertaisuudessaan onhan se aika hellyyttävä jos vertaa vaikkapa Lontoon tai edes Tukholman metroreitteihin. Mutta onneksi kohta tulee sentään länsimetro!
Meidän Vapianoherkut! Mun pastassa oli kantarelleja, pekonia, sipulia ja paljon parmesania. Otto otti pastan gorgonzolajuustolla ja saksanpähkinöillä ja nameja oli molemmat!
Tiara tilasi itselleen leipää. Näytti neidille tuore italialainen leipä maistuvan oikein hyvin!
Vapianon ikkunasta ulos tuijotellessani bongasin tuollaisen ja oli pakko ottaa kuva! Siis mikä toi on ja pääsenkö mäkin sen kyytiin? Toi on ehkä siistein spora mitä oon koskaan nähnyt!
Kotimatkalla kävin vielä nappaamassa Columbuksen uudesta Yo! -frozen youghurt -baarista tollasta ihanaa jäädytettyä mansikkajogurttia suklaalastujen kera ja ai että oli hyvää! Eikä tullut huono omatunto herkuttelusta kun ton paikan seinällä kerrottiin kuinka se ei sisällä ollen
kaan transrasvoja (mitä ne edes on?)  ja kuinka siinä on vähän kaloreita :–D Kissankokosilla kirjaimilla oli selostettu kaikki ravintoaineet ja kuulosti hienolta!
Ruoan jälkeen tultiin kaupan kautta kotiin ja oltiin jo muka ihan rättipoikkipuhkiväsyneitä. Tirriskäkin kiskaisi melkein parin tunnin päikkärit pitkän päivän jälkeen ja me lojuttiin Oton kanssa vaan sängyllä ihan väsyneinä. Tiaran herättyä mä päätin että eihän me voida tuhlata tälläistä mieletöntä hellepäivää ollenkaan sisällä möllöttelyyn vaan päätettiin suunnata vielä Aurinkolahden rannalle uittamaan Tirriskän varpaat meressä. Kerättiin siis kimpsut ja kampsut ja neidin ruuan jälkeen kipiteltiin rannalle jolta ensimmäisenä sattumalta bongasinkin vanhan kaverini Puntsin ja Hannan! Oli hauska nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia ja esitellä meidän ihanaa neiti hienohelmaa joka ei vieläkään tykännyt hiekasta, itku tuli kun varvas kosketti hiekkaa. En voi käsittää mikä siinä hiekassa niin hirvittää Tiaraa?! Onko teillä muilla äideillä koskaan tullut vastaan tuollaista hiekkapelkoa, kun musta tuntuu että aina kaikki lapset vaan rakastaa/syö hiekkaa mutta ei koskaan inhoa!
Minun ihanat murut<3
M’ä en oo tänään ollennkaan osannut olla kuvissa, helle vissiin pehmentänyt mun aivot?
Hanna ja Puntsi-setä 😀 Musta on ihanaa kun kaikki mun poikapuoliset kaverit aina esittelee itsensä Tiaralle ”-setänä” 😀 Kuulostaa niin hauskalta :D!
”Isi mä haluun nyt sun aurinkolasit!”
”Äiti iik apua älä vaan laita mua tonne veteeen!”
Äidin pieni hienohelma ei ollut vedestä mitenkään kovin innoissaan :DD
Lyhyesti ja ytimekkäästi: Meillä oli maailman mukavin päivä!  
Mitenkäs teidän viikonloppu on sujunut? En ole muuten hirveästi koskaan kysellyt mun blogissa, että mistä päin mun lukijani ovat kotoisin joten ajattelinkin nyt kysyä että miksi juuri sinä tykkäät omasta kotikaupungistasi? Mikä siellä on parasta? Mihin kaupunkiin et ikinä haluaisi muuttaa, miksi? Musta on aina tosi kiva lukea teidän vastauksia ja oli ihanaa kun viimeksi pahamaineisista lähiöistä kysellessäni sain oikeasti keskustelua heräteltyä ja oli kiva tietää vähän eri kaupungeista!
Sellainen juttu tuli eräästä aiemmasta kommentista vielä mieleen, että kuinkakohan moni muukin sähköposti mulle on jäänyt saapumatta perille? Olettehan varmasti huomanneet että blogin s-posti osoite on couturecouture@windowslive.com siis yhdellä e-kirjaimella, eikä niinkuin blogin osoitteessa kahdella e:llä! Inhottavaa jos posteja on mennyt hukkateille enemmänkin koska musta on aina niin ihana niitä lueskella ja niihin vastailla!
Nyt toivottelen teille kaikille ihanaa viikkoa ja alan vastailemaan aiempiin kommentteihin. Heippahei ihanat ja hyvää yötä<3