Olen kypsytellyt ajatusta blogin uudesta lookista jo pidemmän aikaa, ja viikonlopun aikana mä vihdoin lähdin rakentamaan sellaista ulkoasua joka tuntuu musta juuri nyt hyvältä. Mun blogissa on aina ollut melko näyttäviä bannereita, ja vaikka ne ovat toisaalta hauskoja niin pikkuhiljaa, kenties iän myötä, mä oon alkanut kaivata sellaista rauhallisempaa ilmettä. Selkeyttä ja helppoa pohjaa kaikenlaisille postauskuville. Pitkän aikaa on jo tuntunut että sekasortoinen värioksennusbanneri (niin paljon kuin violettia tukkaa ja värejä rakastankin), riitelee kaikkien mahdollisten kuvien kanssa jollain tapaa.

Nyt blogin ilme antaa tilaa värikkäille kuville, eikä hyppää silmille niin voimakkaasti. Ehkä se on myös vähän aikuisempi, vaikka en itse välttämättä olekaan. Aikuisuudesta puheenollen, sen verran olen kasvanut tässä vuosien varrella, että blogin nimi tuntuu vuosi vuodelta vähemmän multa itseltäni. 19-vuotiaana se oli hauska läppä, mieleenpainuva hupilause jonka vaan nappasin biisin sanoista blogin nimeksi. Nykyään blogin nimi on suuri osa koko blogin brändiä, kenties sellainen osa jota voisin pikkuhiljaa jo häivyttää, niinkuin olen tässä pitkään tehnytkin. Somekanavissa olen kaikkialla nimellä @iinalaura, eipä tuota blogin nimeä mitenkään fiksusti saisi niihin lisättyäkään kun se on niin pitkä.

En aio luopua blogin nimestä edelleenkään kokonaan, koska se on iso osa mun blogia. Edelleen se kulkee mukana, mutta nyt se on ehkä vähän hillitympi. Se ei ole se ensimmäinen asia joka näkyy ja syöksyy silmille. Se on siinä edelleen niille jotka siitä tykkäävät, mutta se ei ehkä karkota pois niitä joista se on liian outo, huvittava tai hölmö. Tai en tiedä? Mitäpä minä tietäisin, teitä on siellä ruutujen takana kuukausittain melkein 100 000 uniikkia ihmistä joilla on kaikilla omanlaisensa maku, kaikkia ei varmasti voi miellyttää. Siksi päätin tehdä ulkoasun ja nimen kanssa juuri niin kuin musta itsestäni tuntuu, ja tältä musta just nyt tuntuu.

Joku kerkesikin jo kommentoimaan että uusi banneri on todella tylsä. Mulle se on tyhjä kangas, joka jättää tilaa luovuudelle joka päivä. Ja eiköhän mikä tahansa ole tylsä jos sitä usein katselee, ainakin itse aloin olla vanhaan kuvaan melko kyllästynyt.

Samalla tätä ulkoasun uudistusta tehdessäni tajusin että blogin 6v -synttärit lähestyvät jo kovaa vauhtia. Uskomatonta että tätä matkaa on takana jo pian niin pitkä aika! Ensi kuun alussa on varmasti luvassa jotain kivoja synttärijuttuja ja ehkä sellaista perinteistä vuosikatsausta että mihin nämä kuusi vuotta ovat blogiani (ja elämää siinä mukana) vieneet. Paljon on muuttunut siitä mistä lähdettiin, ja tämä muutos oli nyt sopiva etappi tähän väliin. Nyt tuntuu taas enemmän omalta itseltä.

Ihanaa maanantain jatkoa kaikille <3

Olen saanut ihmetellä uutta violettia tukkaa jo tovin. Se tuntuu niin omalta, että entiseen puolipitkään blondiin ei taida olla paluuta ainakaan ihan äkkiä. Siksi koin tarpeelliseksi hieman uudistaa blogin ulkoasua vastaamaan tämänhetkistä lookiani paremmin. Mä kaipasin väriä, ja kerrankin sain tehtyä ihan itse sellaisen bannerin kuin halusin. Me napattiin nämä kuvat eilen juuri ennen tyttöjen tanssituntia kun sopivan iloinen ja värikäs tausta löytyi ihan vahingossa. Mulle uusi banneri on ihana piristävä uusi alku ja raikkauden tuulahdus.

Toivottavasti tykkäätte muutoksesta! Banneri on myös pikkuisen aiempaa pienempi korkeudeltaan jotta teidän ei tarvitse scrollailla niin paljoa ennenkuin pääsette lukemaan uusia juttuja. Väriä ja kuviota siitä toki löytyy, mutta en mä tiedä, mä kaipasin jotain ihan muuta kuin harmaata ja sieviä kukkia mitä vanhassa oli. Tämä tuntuu sopivalta just nyt, just niin multa.

Päivitin myös blogin kuvausta, sillä ”bloggaavan miehen vaimo” ei ollut kauhean ajankohtainen enää. Kuvaus tulee luultavasti muuttumaan, kunhan löydän jostain aikaa miettiä kunnolla kuvausta niin että kuulostaa fiksulta. Mä en ole koskaan ollut sitä lyhyestä virsi kaunis -tyyppiä, vaan enemmänkin sellainen rönsyilevä kirjoittaja. Siksi on hankala tiivistää kaikkea mitä haluan yhteen pieneen boksiin. Blogi on ottanut askeleen kohti kevättä, ja niin mäkin.

Kuvissa näkyvä Zaran pilottitakki on mun kevään lemppari, se on just eikä melkein. Halusin vihreän pilotin, mutta monet olivat liian räikeiltä väriltään mun uutta hiusväriä ajatellen. Tämä näyttää valosta riippuen rusehtavalta ja khakin vihertävältä ja sävy on sopivan kylmä eikä riitele hiusten kanssa, niinkuin monet muut vihreät sävyt. Tykkään erityisesti musta-kultaisista yksityiskohdista ja siitä että takki on sopivan kokoinen. Vähän reilu muttei liian.

Valkoiset farkut mulla on ollut jalassa viimeksi 15-vuotiaana, vaikka ne muodissa ovat olleetkin uudempaan otteeseen jo pitkään. Nämä polvesta auki olevat löysin takin kanssa Zarasta, ja mä tykkään näistä tosi paljon. Tosin yleensä tummia alaosia käyttävänä mulla on pientä totuttelua siihen että jalat näyttävät ainakin kilometrin lyhyemmiltä kuin yleensä, hah! Kengät löytyi myös sieltä samaisesta Zarasta, tällaiset aika klassiset matalat nilkkurit. Oli kerrankin hyvä reissu Zaraan, ja siis nämä mun uudet lempparilöydöt tein kymmenessä minuutissa. Kuten joku muukin tarkkasilmäinen kommentoi, olen hylännyt mun punaisen Rebecca Minkoffin laukun. Se on niin ihana laukku mä ikävöin sen käyttöä! Mutta hitsi, paloautonpunainen on kyllä sävy joka ei sitten tämän tukan kanssa mätsää yhtään.

Takki ZARA / Paita H&M / Housut ZARA /Korvakorut H&M / Kengät ZARA / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Sen sijaan käytössä on vanha kunnon Marc by Marc Jacobs jonka sain viime äitienpäivänä Otolta. Saapa nähdä sopiiko tämän vuoden tuleva äitienpäivälaukku sitten paremmin uuteen tukkaan. Marc by Marc Jacobsin Double Percy on kyllä ihanan tilava verrattuna Mini Loveen, se on kivaa. Ja kyllä, myönnän että on ihan loskaiset kengät! En ehtinyt putsata niitä ennen näiden kuvien ottoa koska sopiva tilanne tuli ihan yllätyksenä, joten niillä mentiin. Vaan mitäpä sen on väliä, siellä loskapisaroiden alla on ihanat kengät <3

Vaikka tämä viikko on ollut harmaa niin mun fiilis on ihan super värikäs ja keväinen ja pirteä ja ihana! Ja arvatkaa mitä, vaikka meidän esikoinen tuli tänään kipeäksi ja vieläpä sairastui päiväkodissa ollessaan mahatautiin, mä en aio lannistua. Nyt toivotaan vaan että ei tartu koko muulle perheelle, vaikka varmaan tarttuu. Mutta mä en jaksa edes sitä pelätä, kaiken muun hyvän lisäksi vanhemmuus on auttanut mun emetofobiaan. Olen tajunnut sen että vaikka kuinka pelkään niin en voi välttyä, joten parempi vaan hyväksyä se. Jotenkin olen onnistunut järkeistämään tämän itselleni ja siedättämään itseni pois siitä pelosta, ainakin osittain. Ja eihän nyt kukaan voi pelätä omaa raukkaa murupientä joka on kipeänä, mä ainakin haluan vaan että hänellä on parempi olla ja ottaisin mieluummin sen taudin itselleni.

Uusi ulkoasu ja asu ja takki ja tukka ja kaikki hot or not? 😀

Mahtavaa torstaita kaikille!

Joku tarkkasilmäinen ehkä huomasikin jo, että blogin ulkoasu on päivittynyt? Mä halusin että saan aloittaa sitten uudessa blogikodissa puhtaalta pöydältä, täysin uuden ulkoasun kanssa. Halusin kuitenkin esitellä tämän ulkoasun jo täällä vanhassa osoitteessa, jotta kaikki sitten ehtivät tottua siihen ja tunnistavat blogin myös Indiedaysin puolella, haha! Eli tosiaan, muutto lähestyy, enää reilu viikko siihen että mun blogi löytyy butimahumannotasandwich.indiedays.com -osoitteella.

Uusi banneri on jonkin verran edellistä matalampi, mikä toivottavasti parantaa lukumukavuutta! Sellaiseen ihan matalaan mä pystyn tuskin koskaan, sillä ne eivät ole mun tyyliä, kokeiltu on. Itse olen ulkoasuun tosi tyytyväinen, se on yksinkertainen ja mun näköinen, ja tykkään myös uudesta ”logosta”. Tulipa myös samalla päivitys bannerin taustamaisemaan, kun edellinen oli vielä aika syksyinen vaikka päällä on ihan täysi talvi!

Me ollaan jatkettu rentoilulinjaa tänään(kin), ja ei tehty mitään sen ihmeellisempää, kuin ulkoiltiin ja kokkailtiin. Tytöt tanssivat puolet päivästä ja musiikki pauhasi, mä oon melko varma että Tiaralta sujuu kohta moon walk kun se niin ahkerasti harjoittelee. Tein itselleni iltaherkuksi Rocky Roadia, jo tokaa kertaa tällä lomalla. Sitä on ihan liian helppo tehdä ja siitä tulee ihan liian hyvää, mä en voi vastustaa sitä! Kunhan arkeen paluu koittaa mä lupaan olla tekemättä sitä, tai muitakaan herkkuja ollenkaan. Mutta viimeiset lomapäivät, nyt mä nautin enkä morkkistele, ja puolustaudun aamulla nautitulla smoothiella, joka oli ihan superhyvää!

”Mitä ihmettä toi isi oikeen duunaa???”

Huomenna me varmasti ulkoillaan myös, ajateltiin keksiä jotain kivaa yhteistä aktiviteettia mikäli sää vain sen meille sallii, ja sen lisäksi varmaan siivoillaan vihdoinkin nuo joulukoristeet pois, niin saa vähän lisää tilaakin tänne. Mukavaa alkavaa viikkoa, ja hyvää yötä kaikille<3

Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta?

Mua on jo pitkään himotellut uudistaa blogin ulkoasu, ja olinkin jo aiemmin päättänyt että muokkaan sen heti kun uusi tukka on valmis! Tänään sain nauttia kerrankin keskellä päivää kuvaamisesta, kun hengattiin Emilian kanssa yhdessä, ja Emilia ottikin sitten mulle uusia kuvia ulkoasua varten (kiitos!).

Heart Pumps Diesel -blogin huippulahjakas Sofia teki mulle bannerin mun toiveiden mukaan sitten kuvan pohjalta, ja nyt olen enemmän kuin tyytyväinen ulkoasuun. Aiempi, omatekemäni oli ihan kiva, mutta aika viimeistelemätön. Vaikka kuva bannerissa oli ihana, ja on sitä edelleen, oli jo aika vaihtaa jotain uutta tilalle! Yksinkertaista, mun näköistä ja kivaa, mutta mun mielestä viimeisteltyä ja tyylikästä myöskin. Kiitos Sofialle tuhannesti bannerista! Päivittelen vielä sivupalkin kuvakkeet uuden ulkoasun mukaisiksi, niin on kaikki yhtenäistä, mutta halusin vaan tulla heti tuoreeltaan hehkuttamaan uutta lookia.

Mitäs tykkäätte uudesta ulkoasusta? Sopiiko blogin tyyliin?

Tätä on odotettu, arkea! Kesäloma oli ihana, sitä en kiellä. Kuusi viikkoa vailla kalenteria, yhdessä koko perhe, se jos mikä oli luksusta. Lomalla saa tehdä mitä haluaa, ei ole rutiineja, ei kalenteria, kaikki on sallittua. Lomailu on ihan parasta, mutta kuuden viikon loman jälkeen sitä kaipaa jo jotain muutakin, ainakin minä kaipaan. Kaipaan haasteita, tehokkaampaa itseäni, ja sitä että päivissä on selkeä rytmi. Lasken arjen alkaneen keskiviikkoiltana, kun mun äiti palasi Ouluun, sillä onhan se arki silloin erilaista kun täällä on yksi tehokas äiti apuna, haha.

Otetaanpa vertailuun vaikka tämä viikko: Alkuviikolla, lomalla aikaansaadut asiat: mökkireissu, yksi kevätflunssa ja uuden uimalelun osto. Kaksi postausta. Torstaina ja perjantaina aikaansaadut asiat: Kuusi lajiteltua, pestyä, kuivattua ja viikattua koneellista pyykkiä. Kaksi ulkoilureissua, uimareissu. Viikon ruokaostokset tehtynä. Itsetehtyä ruokaa molempina päivinä, kaikilla aterioilla. Yksi uusi ulkoasu blogiin. Miljoona työsähköpostia läpikäytynä ja vastattuna. Uusia juttuja ideoituna, paljon. Leffa katsottu Oton kanssa. Lasten kanssa leikitty, välikausivaatteita mietitty ja iso osa kommenteista vastattu. Tämän jälkeen kolme postausta valmiina. Kalenteri päivitetty ajantasalle, parit leikkitreffit sovittuna.

Vertailu on hyvin pelkistetty, toki me syötiin alkuviikollakin ja tehtiin kaikenlaista muutakin. mutta mökillä, ja meille kokattiin siellä herkkuruokia ystävän toimesta. Ja leikin mä silloinkin toki lasten kanssa, niin paljon kuin flunssaltani jaksoin. Mutta tarkoituksena oli vain havainnollistaa sitä, että sitten kun se arki oikeasti iskee päälle, mä ainakin tunnen olevani paljon jaksavaisempi ja tehokkaampi. Kesälomalla jos lapset heräsivät joskus ennen seitsemää, tuntui että suunnilleen nukahdan pystyyn. Tänään herättiin 6.50 pirteänä kuin peipposet, keittelin aamukahvit ja syötiin kaikessa rauhassa karjalanpiirakkaa. Ennen aamukymmentä oltiin jo ulkona piirtämässä katuliiduilla! Ei olisi tullut kuuloonkaan vielä viikko sitten.

Mä olen tälläinen arjen hehkuttaja, tiedän. Mutta arjessa tunnen olevani parhaimmillani, ja ehdottomasti tehokkaimmillani. Ei sillä että kesälomalla tarvitsisi olla tehokas, kesälomalla kuuluukin ottaa rennosti ja viis veisata tehokkuudesta. Nautin arjesta, ja siitä että on päivisin ohjelmaa ja suunnitelmia viikkojen päähän. En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että rutiinit tuottavat mulle nautintoa. Äidin sairastumisen jälkeen lukujärjestykset ja pakolliset menot alkoivat ahdistaa mua ihan suunnattoman paljon, oli aikoja etten halunnut tehdä mitään tai mennä minnekään. Kesti vuosia, että opin uudelleen ensin sietämään rutiineja, ja sitten jopa tykkäämään niistä.

Kesälomailu on näkynyt blogissakin, postausmäärien vähenemisenä, kommentteihin vastailun hitautena ja yleisenä löysäilynä. Uuden ulkoasun myötä, mä haluan julistaa syksyn ja arjen tervetulleeksi täälläkin puolella. Lomailu on ohi, ja on aika herättää blogi kesähorroksesta! Pää pursuaa ideoita, eikä vähiten sen ansiosta että olen vihdoinkin sinut sekä blogin sisällön, että ulkoasun kanssa. Nimikin on alkanut tässä kesän aikana tuntua taas ihan hyvältä, hitto vieköön se on mun blogin nimi. Miksi mä sitä muuksi muuttaisin, kun se on omaperäinen, pönttö ja huvittava. Vähän niinkuin mäkin (ainakin noi kaksi jälkimmäistä).

Ihan mielettömän ihanaa viikonloppua kaikille! Meidän arki on alkanut ihan täysillä, ja huomennakin Otto on töissä ja  me tytöt möllötetään keskenämme. Mutta tuntuupahan sunnuntai, viikon ainoa yhteinen vapaapäivä, taas asteen verran merkityksellisemmältä. Tervetuloa arki ja syksy<3

PS: Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? Mun mielestä se on ihanan raikas ja kevyt, jättää tilaa postausten kuville, kun ei pomppaa miljoona eri väriä silmille!