Moi 2019! Meidän uusi vuosi

02.01.2019

Moikka ja hyvää uutta vuotta vielä teille kaikille! Mä palaan vasta nyt koneen ääreen, sillä mulle iski vuoden ensimmäisenä aamuna yhtäkkiä ärhäkkä migreeni, jonka tajusin liian myöhään kun makoilin pimeässä Oton kainalossa aamulla. Pimeässä näköoireet eivät ensin tulleet niin selkeästi, ja sitten otin lääkkeen liian myöhään, ja se ei enää ehtinyt auttaa. Mutta siitäkin selvittiin, edelleen on ollut päänsärkyä tänään, mutta varmasti vuoden kolmas päivä on jo parempi! Ja olen kiitollinen, että tämä oli eka aurallinen migreeni moneen kuukauteen, toivottavasti saan taas pitää useamman kuukauden tauon näissä.

Me vietettiin uutta vuotta ystäväporukalla, kun Emilia ja Topias lapsineen, sekä mun ystävä Emmis, olivat täällä meidän seurana. Saatiin tietysti aloittaa uusi vuosi ihanien uutisten saattelemana, kun Emilia ja Topias kertoivat vauvauutiset! Eipä paljoa onnellisemmin voi uutta vuottaa aloittaakaan, kuin seuraten rakkaiden ystävien suurta onnea. Ihan mieletöntä!

Me herkuteltiin perinteisesti hodaribuffetilla ja lisäksi vielä Emilia paistoi jälkkäriksi lettuja, jotka nekin nautittiin buffameiningillä. Meillä oli pienet herkkuöverit, mutta mikäs sen parempi tapa aloittaa uutta vuotta. Raketteja me ei ammuttu, mutta käytiin kyllä ulkona lasten kanssa katselemassa ja nähtiin ihan sikana raketteja, tosi hienojakin. Tehtiin myös perinteiset tähtisädetikku-kuviot sekä itse, että lasten kanssa. Aika hienoja sydämiä lapsetkin saivat jo aikaiseksi, miten heistä on tullutkin jo niin isoja ja taitavia.

Meidän taapero oli tosi vaikuttunut raketeista, ja hän seisoi ikkunassa katselemassa niitä aina vähät väliä. Lapsilla meni leikit taas niin hyvin yhteen, ja neljää vanhinta ei juurikaan näkynyt, kun heillä oli ihan omat leikit ja meiningit yläkerrassa. No pitivät he kyllä yhden esityksen meille sentään. Pienin napero pyöri meidän ja turkulaisten Volde-koiran kanssa koko illan tyytyväisenä. Kaikki lapset nukahtivat ihan sekunnissa kun viimein menivät nukkumaan, ja vuosi vaihtui ihan aikuisten kesken.

Oli kyllä aika ihanaa viettää tämäkin vuodenvaihde samalla tutulla kaavalla kuin viimeiset kahdeksan vuotta: pussaten Oton kanssa tasan kello 00.00. Silloin tuli kuluneeksi kahdeksan vuotta meidän ekasta pususta, ja tietty uudenvuoden aattona myös kahdeksan vuotta siitä, kun ekan kerran tavattiin. Toivottavasti meillä on edessä vielä äärettömästi näitä uudenvuoden pusuja! Kliseistä tai ei, se on romanttinen ja ihana hömppäperinne, josta halutaan pitää kiinni.

Nyt lomamoodi on ohi, ja on aika tarttua kiinni tähän blogiin ihan kunnolla, ja alkaa toteuttaa niitä kaikkia siistejä juttuja, jotka ovat vain pyörineet päässä viime aikoina. Tarkoitus oli olla jo eilen kunnolla sorvin ääressä, mutta tämä migreeni hieman sotki kuvioita. Toivottavasti saan tehdä hommia ilman migreeniä mahdollisimman pian, niin ajatuskin liikkuu vähän sutjakammin. Ihanaa uutta vuotta vielä kerran <3 


Vuoden viimeinen ilta ja vuoden ensimmäinen päivä

01.01.2018

Ihanaa tammikuun ensimmäistä kaikille! Edellinen vuosi on paketissa, ja ensimmäinen sivu on käännetty vuodesta 2018. Meidän vuosi vaihtui rennoissa ja mukavissa tunnelmissa täällä Oulussa mun tädin luona. Saatiin meidän kanssa juhlimaan mun tädin perheen lisäksi myös mun äiti, sekä mun pappa. Meillä ei ollut sen suurempaa ohjelmaa, muuta kuin perinteinen hodaribuffet jolla herkutellaan melkein joka uusi vuosi, sekä perus tähtisadetikkuja ja raketteja. Me ei ostettu yhtään raketteja itse, mutta tädin mies oli panostanut ja saatiin ihastella toinen toistaan hienompia ilotulituksia. Ikkunasta näkyi hienosti myös monen muun raketit, kun tässä vieressä on iso kenttä jonne monet menivät ampumaan niitä. Käytiin ulkona katsomassa raketteja jo hyvissä ajoin illalla, ja loppuilta ihasteltiin ilotulitusta sisätiloista ikkunoista.

Lapset saivat leikkiä minikokoisilla ”confettitykeillä” joita ostin Flying Tigerista, ja ihanat säästäväiset lapset keräsivät confetit kerta toisensa jälkeen uudelleen, laittoivat confettitykkiin ja ampuivat taas ilmaan. Ihailtavaa viitseliäisyyttä. Valotikkulasit olivat myös kova hitti, oli itsekin pakko testata niitä ja olivathan ne nyt hauskat. Aamulla vielä kun heräsin, niin lasit loistivat yksin täällä pimeässä talossa.

Isommat lapset saivat valvoa, mutta nuorimmainen nukahti jo melko aikaisin yöunille, eikä häiriintynyt raketeista. Hän nukkui pisimmän unipätkänsä ikinä, melkein neljä ja puoli tuntia putkeen, ennen kuin heräsi ekan kerran. Se oli aika yllättävää, kun talon ympärillä kuitenkin paukkui jatkuvasti. Ehkä ”metelissä” oli turvallista nukkua, kun uni maittoi niin hyvin. Me aikuiset sinniteltiin että nähtiin vuoden vaihtuminen, ja puoli yhdeltä olinkin jo tyytyväisenä unten mailla. Ei vaan pysty valvomaan enää niin pitkään mitä joskus ennen, enkä kyllä haluakaan. Siinä oli ihan tarpeeksi että sai pussata Ottoa vuoden vaihtuessa. Oli ihan parasta herätä pirteänä uuteen vuoteen ja päivään, yhdessä meidän nauravaisen kuopuksen kanssa.

Juhlittiin vuoden ensimmäistä päivää käymällä luistelemassa, sekä ravintolassa porukalla syömässä. Tämä oli keskimmäisen ensimmäinen kerta luistelemassa, sillä viime talvena kun hän oli 3-vuotias, en itse pystynyt luistelemaan ollenkaan kun olin viimeisilläni raskaana, tai juuri synnyttänyt. Mutta nyt päästiin kokeilemaan, ja pienen tasapainon hakemisen jälkeen se alkoi sujumaan oikein hyvin. Loppureissusta hän jo pysyi itsekseenkin pystyssä ilman tukea, wau! Sai olla äiti ylpeänä, miten hän hienosti kerta toisensa jälkeen nousi uudelleen pystyyn, ja kysyi vielä että tullaanhan huomenna uudelleen. No todellakin!

Mielettömän ihanaa uutta vuotta 2018 vielä kerran teille kaikille, sekä kiitos ihanista viesteistä ja uudenvuoden toivotuksista <3