10 Kuvaa mun lapsuudesta

25.11.2017

Tässä vähän aikaa sitten etsin mummustani kuvia, ja samalla tulin käyneeksi läpi omiakin lapsuuden kuvia. Sain idean postata omasta lapsuudestani kymmenen kuvaa. Kymmenen eri hetkeä ja tarinaa niiden takana. Tehtävä oli hauska, ja haastavakin: lapsuuden kuvia kun on ainakin mulla kymmeniä albumeita. Tai ainakin yli kymmenen, en ole tarkkaa määrää laskenut. Iso osa kuvista on äidin luona ja mun papan luona, mutta on mulla itsellänikin paljon ihania muistoja albumeissa täällä kotona. Kävin niitä läpi, ja valitsin kymmenen kuvaa joiden takaa löytyy tarina, ja joista tilanteet suunnilleen muistan (vauvakuvia lukuunottamatta).

1. Pikkuvauvana äidin olkapäällä nukkumassa. Mä rakastan tätä kuvaa, ja sitä miten onnelliselta äiti näyttää. Mä vaan hengailen ihan tööttinä siinä olkapäällä, niin autuaan tietämättömänä kaikesta. Ja sohvan selkänojalla majaileva Karvinen oikein kruunaa kuvan, se oli meillä esillä monen monta vuotta.

2. Legoilla rakentelemassa. Tämä oli muistaakseni laivalta otettu, ja mä tykkäsin jo ihan pikkuisena rakennella legoilla. Muumitkin näyttivät olevan kova juttu mekosta ja henkseleistä päätellen. Tuo mun superkeskittynyt ilme on niin hauska, melkein voi kuulla kuvaa katsoessa kuinka aivot raksuttaa ”mihin tää palikka kuuluu??”.

3. ”Ja näääin minä syön ihan itse.”Taisi olla kova nälkä, aika reippaan näköisesti mä laitan ruokaa suuhun. Taisin olla hyvä syömään. Ja pöydällä kirjastosta lainattu dekkari, niin kuin äidillä aina oli kun olin lapsi. Äiti luki aina dekkareita, ja meillä sai lukea aamupalapöydässäkin jos halusi. Mä luin aina aamupalalla ja iltapalalla, sitten kun opin lukemaan itse.

4. Lihapulla eteisessä. Silloin kultaisella 90-luvullakin taisi olla tapana jättää ”vähän”kasvunvaraa talvihaalareihin. Tuloksena siis lihapulla, kun haalari kerääntyi mun lyhyiden raajojen ja keskivartalon ympärille.

5. Pallomeressä ihan yksin! Oikea onnenpäivä, missähän kaikki muut lapset on? Kyllä taisin olla ihan yhtä onnellinen pallomerestä kuin meidänkin muksut on, onhan se nyt kiva hengailla tuolla pallojen keskellä. Tämä on laivareissulta myös, me käytiin usein laivalla mun lapsuudessa, ja siksi se on varmaan mulle niin mieluisaa nykyäänkin. Mun lapsuudessa laivareissuilla mentiin aina lasten ehdoilla, ja niihin liittyy paljon rakkaita muistoja.

6. Paras kaveri ja lempivaatteet. Tuo dino-collegepuku oli mun itse valitsema suosikki, joka muistaakseni silloisesta Ahonlaidasta ostettiin. Muistan kun oltiin valitsemassa sitä, ja äiti ehdotti jotain Titi-nalle -pukua, mutta mä halusin tuon vihreän dinopuvun. Kuvassa näkyy myös mun silloinen paras ystävä, mummun ja papan koira Benji, joka oli melkein saman ikäinen kuin minä. Me kasvettiin yhdessä siihen asti että täytin kuusi vuotta, ja Benji sairastui. Jäin kovasti kaipaamaan rakasta koirakaveria jonka kanssa vietin aina kaikki kesät ja lomat pihalla juosten. Benji tykkäsi varastaa perunoita mummun perunamaalta, ja se ei koskaan suuttunut mulle vaikka puin sille kaulakoruja ja mun vaatteita, hah.

7. Hiihtämässä mummulan pihalla. Mä rakastin hiihtää pienenä niin kauan kun sain hiihtää omilla suksilla mummulan pihalla. Sitten kun piti hiihtää koulussa, se ei yllättäen kuulunutkaan enää lempipuuhiin. Mutta mummulassa hiihdin talvella joka päivä aivan into piukassa taloa ympäri uudestaan ja uudestaan. Rakastan tämän kuvan talvista tunnelmaa.

 

8. Itse valitussa lempparicollegessa. Tuo lehmäpaita oli ihan mun suosikki, mä oisin voinut nukkua ja olla se päällä vaikka joka päivä. Ihan paras ysärityyli kyllä.

9. Pyörällä ilman apurattaita. 90-luvulla en ollut ikinä kuullutkaan mistään potkupyöristä, eikä kenelläkään mun kaverilla ainakaan ollut sellaista. Silloin pyöräily opeteltiin apurattailla, ja sitten ne otettiin jossain vaiheessa vaan pois pyörästä, ja sitten piti yrittää vaan pysyä pystyssä. Mulla kesti pari viikkoa, kun kuusivuotiaana opettelin ajamaan ilman apurattaita. Sitten kun vihdoin opin, olin niin ylpeä ja tyytyväinen! Meidän potkupyöräillyt esikoinen oppi pyöräilemään ihan ilman apurattaita neljävuotiaana, ja hänellä kesti harjoitellessa muistaakseni yksi tai kaksi iltaa.

10. Tämä kuva on otettu 1.1.2000, kun vuosituhat on juuri vaihtunut. Me kilisteltiin lasten skumpalla mummulassa, vaikka mun ilme on kyllä sellainen että olisi voinut olla aitoakin tavaraa, hah! Mutta lasten skumppaa se oli. Mulla oli kunnon bilevaatteet, vaikka oltiin ihan vaan mummulassa uusi vuosi. Tästä illasta on muitakin kuvia, joissa kaikki muut on verkkareissa, ja mulla on nämä paljettivaatteet päällä, niissä on hauska kontrasti.

Hahaa, olipa hauskaa uppoutua hetkeksi rakkaisiin muistoihin. Toivottavasti teillä oli hauskaa myös, kun katsoitte miten höpsö tyyppi mä olin pienenä. No okei, oon kyllä vieläkin! Olisi hauskaa nähdä muidenkin lapsuusmuistoja, joten jos koet idean omaksesi bloggaaja: tee ihmeessä säkin tällainen postaus. Ja eihän ole pakko jakaa kymmentä kuvaa, voi jakaa vaikka viisi.

Ihanaa lauantaita kaikille <3


7X Minä marraskuussa

20.11.2017

Kävin läpi vanhoja kuvia blogistani taannoin, kun selasin vähän mun tekemiä joulun ajan postauksia. Samalla tuli taas hauskasti huomattua se, miten paljon sitä muuttuu joka vuosi ihan huomaamattaan, ja miten eri näköisiäkin lookeja on tullut esiteltyä blogivuosina. Ihan jo saman vuoden sisällä tyyli muuttuu hurjan paljon mulla. Kuukausikatsaukset on tietty siitä harhaanjohtavia, että ne saattavat jättää rajutkin tyylimuutokset pois, jos ne ovat tapahtuneet eri kuussa (kuten mun violetit hiukset, tummanruskeat pidennykset & lyhyen polkan jota pidin kiharoilla). Toisaalta on hauskaa huomata sellainen kuvio, että kaikkein useimmin mulla on ollut marraskuussa vaalea pitkä polkka. Se taitaa olla se mun juttu.

MARRASKUU 2011

Jos vaalea pitkä polkka on mun juttu, niin tämä on kyllä ihan mahdollisimman kaukana siitä. Tässä olen pienen kuusiviikkoisen esikoistyttären äiti – joka oli tyyliltään aivan hukassa. 60cm pidennykset, super tummat meikit ja leopardikuvio, ei hyvänen aika! Tosin nuo kengät oli ihan kivat, niitä voisin käyttää vieläkin. Hassua katsoa itseä niin eri näköisenä, kuin mitä nykyään olen.

MARRASKUU 2012

Tässä kuvassa odotan meidän keskimmäistä, raskauspahoinvointi ja päänsärky olivat alkaneet vihdoin helpottaa, samoin väsymys. Tunsin olon taas enemmän omaksi itsekseni. Silloin mun tukka oli paksuin ja hyväkuntoisin mitä se on koskaan ollut, kaiholla muistelen sitä. Kasvatin kokonaan oman värin ja tukka tykkäsi siitä muutoksesta. Toisaalta tunnen silti vaalean tukan enemmän omakseni, kuin tämän luonnollisen värini.

MARRASKUU 2013

Marraskuussa 2013 meidän keskimmäinen tyyppi oli puolivuotias, ei kyllä uskoisi kun tätä kuvaa katsoo, että silloin nukuttiin tosi huonosti. Kai se on purkkirusketus & korkkarit, jotka virkistävät, hah. Tuo tukan pituus oli kyllä myös aika kiva, vaikka ei omaa tukkaa ollutkaan kaikki. Toivottavasti mun omat kutrit vielä joskus kasvaisivat noin pitkiksi!

MARRASKUU 2014

Marraskuussa 2014 mulla oli just tämä sama tukkatyyli kuin nytkin, pitkä vaalea polkka. Ja se kyllä näyttää kivalta, kuten myös tuo asu ainakin mun silmään. Voisin pukea sen vaikka heti päälle, tosin nuo housut ei kyllä enää mahdu mulle. Viininpunainen on mun joka syksyn go-to.

MARRASKUU 2015

Tässä mä elin elämäni kiireisintä aikaa, kun tein kahta työtä päällekkäin, ja pidettiin silti lapsia vain osa-aikaisesti hoidossa. Muistan silti kuinka uskomattoman innoissani olin kaikesta mitä sain tehdä, ja miten paljon opin juuri silloin. Tämänkin asun voisin kokonaisuudessaan pukea päälle vaikka heti, ja kaikki vaatteet sekä löytyvät edelleen mun kaapista, että ovat mulle sopivia, JEEE! Tuo juurikasvu muistuttaa tämän hetkistä tilannetta – apua. Pakko kyllä päästä pian kampaajalle!

MARRASKUU 2016

Viime vuoden marraskuu, ja iso pötsi jossa kasvoi meidän rakas kuopus. The Happiest Time of All lukee taustalla, ja se oli kyllä ihan järjettömän onnellista aikaa, vaikka pelkäsin koko raskausajan että meneekö kaikki hyvin. Onneksi kaikki meni hyvin ja nykyään meillä on tuo ihana touhukas pieni vekkuli. Pelosta ja kaikista vaivoista huolimatta, olihan se raskaus ihanaa aikaa ja rakastin sitä masua, nyyhkis!!

MARRASKUU 2017

Viimeinen kuva on otettu alle pari viikkoa sitten. Siinä olen minä nyt, sellaisena kuin olen tällä hetkellä. Mä näen itse mun kasvoilla ne kaikki tunteet joita tällä hetkellä tunnen, sekaisin järjettömän suurta onnea ja iloa kaikesta siitä mitä meillä on, mutta myös surua. Elämää.

Näistä kuvista herää kyllä paljon muistoja ja ihania hetkiä mieleen. Tämä blogi on mulle niin suuri rikkaus, sen avulla muistaa paljon sellaista, mikä muuten painuisi ihan unholaan. Välillä vähän kevyempää hömppää & tajunnanvirtaa väliin, sitäkin on hauska tehdä.

Mikä on teidän lemppari marraskuinen look?