Asennetta maanantaihin

24.04.2017

Moi! Mun piti tehdä tästä vaan perinteinen KOOTD-postaus ja esitellä esikoisen asua, mutta jotenkin tuli sellainen fiilis että se olisi näiden kuvien aliarvioimista. Koska katsokaa nyt tuota asennetta ja itsevarmuutta joka näistä kuvista huokuu. Ihan mieletön! Se on jotain minkä mä toivon säilyvän mun lapsilla ikuisesti, tuo meininki ja fiilis että he saavat olla juuri omia itsejään ja pystyvät ihan mihin tahansa.

Jokaisella lapsella on kova luotto itseensä ja omiin kykyihinsä kunnes joku sitä luottamusta horjuttaa. Jokainen lapsi ajattelee olevansa maailman coolein tyyppi joka voi tehdä ihan mitä vaan haluaa. Musta on surullista että se luottamus omaan itseen särkyy niin monelta mitä vanhemmaksi tulee, ja kestää ikuisuus saada se takaisin, jos saa ollenkaan. Miten paljon enempään ihmiset pystyisivät, jos aina ei olisi joku lyttäämässä?

Lapsilla on myös mieletön kyky nähdä hyvää kaikissa ja kaikessa. He kannustavat toisia täydestä sydämestään, ja iloitsevat aidosti muiden menestyksestä aivan kuin omastaan. He eivät osaa omasta takaa ajatella niin kieroutuneesti, että jonkun toisen menestys olisi itseltä pois. Miten sen kyvyn voisi säilyttää tässä maailmassa, jossa jokaisen nurkan takana lymyää aikuisia valmiina latistamaan, haukkumaan ja ”palauttamaan maan pinnalle”?

Tuo termi, ”palauttaa maan pinnalle” on jotain mistä mä en ole koskaan oikein tykännyt. Ymmärrän sen jotenkuten silloin jos joku haaveilee jostain mitä on yksinkertaisesti aivan mahdotonta toteuttaa. Mutta toisaalta, kaikki on joskus ollut mahdotonta. Kaikista nykyajan keksinnöistä on varmasti joku maailmassa haaveillut jo vuosikymmeniä ellei -satoja sitten. Ne ovat silloin olleet aivan mahdottomia asioita toteuttaa, mutta niin vain ovat toteutuneet kovan työn ja tutkimuksen tuloksena. Monet hienot keksinnöt lähtevät jonkun rohkean ihmisen halusta tehdä jotain mikä toisista tuntuu mahdottomalta, mutta mihin keksijä itse uskoo.

Lapsenomainen into ja mielikuvitus on jotain jolla pääsee jo todella pitkälle. Mä aion vaalia sitä omissa lapsissani, ja kannustaa heitä eteenpäin aina. Toki vanhemman velvollisuus on myös huolehtia siitä että lapsi ei tee mitään oman tai toisten terveyden tai hyvinvoinnin kustannuksella, se nyt on itsestäänselvää. Mutta en koskaan aio lytätä heidän haaveitaan, olivat ne sitten NASAn astronautiksi ryhtymistä tai vaikka ammattilaistanssijaksi ryhtymistä. Ei myöskään ole vanhemman tehtävä päättää siitä onko lapsen oma haave tarpeeksi arvokas toteutettavaksi. Jos lapseni haaveilisi jostain mitä ei yleisesti pidetä niin arvokkaana, mutta se tuntuisi hänestä itsestään tärkeältä, ei minun tehtäväni olisi sanoa että ei ole ok pyrkiä siihen.

Samaan aikaan kun haluan kannustaa, en missään nimessä halua painostaa. Kaikista ei tarvitse tulla astronautteja tai erityislahjakkuuksia todellakaan. Se mitä haluan viestiä lapsilleni on että heidän haaveensa ovat arvokkaita, ja mä kannustan heitä, valitsivat he minkä tahansa tien. Kaikessa ei tarvitse olla paras, mutta jokainen on jossain hyvä. Haluan auttaa lapsiani löytämään omat vahvuutensa ja uskomaan niihin.  Haluan myös auttaa heitä säilyttämään sen lapsenomaisen innon niin pitkään kuin mahdollista, ehkä se on mahdollista säilyttää ikuisesti?

On myös tärkeää tehdä asioita vain siksi että niistä nauttii, vailla sen suurempia pyrkimyksiä. En missään nimessä oleta että lapseni harrastaisivat jotain vain tullakseen kyseisessä lajissa ammattilaiseksi. Kannustaa voi ja pitää niissäkin asioissa, joita tehdään vain tekemisen ilosta.

Tällaisia pohdintoja maanantain kunniaksi. Kannustetaanhan toinen toistamme, eikä lytätä?

Ihanaa päivää kaikille <3


#SEKERTA

23.04.2017

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Bayerin ja Lifien kanssa. Lähdin mukaan Bayerin #maaliinasti -kampanjaan, sillä tässä on aihe josta mulla on omakohtaista kokemusta todellakin. Bayer haastoi meidät jakamaan omia kokemuksiamme siitä, kun ehkäisyä jätetään käyttämättä, se pettää tai sitä käytetään väärin.

Kun ehkäisyä jättää käyttämättä ensitreffeillä, siitä harvoin seuraa mitään hyvää. Se on edesvastuutonta ja vaarallista. Siitä voi saada tauteja, jopa hengenvaarallisia sellaisia – tai sitten voi tulla raskaaksi, niinkuin mulle kävi. Tilastokeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan vain 2% 18-29 -vuotiaista naisista suunnittelee tulevansa raskaaksi seuraavan vuoden aikana, mutta silti jopa 32% saman ikäluokan naisista harrastaa seksiä ilman minkäänlaista ehkäisyä (Raskauden Ehkäisy 11/2016, Taloustutkimus Oy). Mä näen näissä luvuissa aika suuren ristiriidan.

19-vuotiaana tavattuani Oton mä olin huoleton ja naiivi. Tiesin kyllä mitä voi seurata jos jättää ehkäisyä käyttämättä, ja yleensä olinkin sen kanssa kovin tunnollinen, mutta sillä kertaa suljin koko asian pois mielestäni. En oikeastaan muista enää yli kuuden vuoden jälkeen että miksi me ei kiinnitetty siihen mitään huomiota siinä tilanteessa. Mutta jälkeenpäin ajattelin että ”ei mulle kuitenkaan käy niin, en mä voi tulla raskaaksi yhdestä kerrasta”. Koska niin harvinaiselta se tuntui, kuka muka tulee raskaaksi yhdestä kerrasta? No minä tulin. Yhtäkkiä se niin harvinaiselta tuntunut mahdollisuus olikin täyttä totta, olin raskaana kuukausi sen jälkeen kun oltiin tutustuttu ja alettu juuri seurustelemaan.

Kuten te kaikki tiedätte, meille kävi lottovoitto. Me rakastuttiin toisiimme palavasti alusta asti, eikä yksi, kaksi tai kolmekaan vauvaa ole sitä rakkautta vienyt pois vaan ainoastaan lisännyt sitä. Mä olin aina halunnut tulla nuorena äidiksi, ja Otto oli alusta asti mukana. Me ollaan rakennettu ihana yhteinen elämä tuon hetken jälkeen. Mutta kuinka todennäköistä se on että niin käy? Kuinka paljon todennäköisempää on että yhden kerran edesvastuuttomuudesta seuraakin HI-virus, abortti tai vähintäänkin kuumotusta seuraaviin menkkoihin asti? Paljon todennäköisempää. Välillä kun mä mietin meidän tarinaa ulkopuolisen silmin, olen varma että mun koko elämä on jotain unta ja utopiaa, sillä se on niin absurdia mistä me ollaan lähdetty ja mihin päädytty.

Raskaudenkeskeytyksiä tehdään eniten 20-24-vuotiaille, ja vaikka aborttien kokonaismäärä on laskussa, toistuvien aborttien määrä on kasvanut viime vuosina. Eli samat henkilöt tekevät useamman abortin. Vuonna 2015 abortteja tehtiin 9440 kertaa Suomessa. Se on aika iso luku kun miettii kuinka pieni maa Suomi kuitenkin on. Näihin lukuihin voidaan vaikuttaa vain lisäämällä tietoutta ja keskustelua ehkäisystä entisestään ja varmistamalla että sitä käytetään oikein.

Myös mulle itselleni ehkäisy on jälleen ajankohtainen asia kolmannen raskauden jälkeen, sillä myös imetysaikana on tärkeää huolehtia ehkäisystä. Vaikka täysimetän meidän vauvaa, se ei yksinään ole tarpeeksi varma ehkäisykeino ja siksi myös mun täytyy miettiä meille parhaiten sopivaa ehkäisymuotoa. Usein abortteja tehdään, kun uusi ei-toivottu raskaus alkaa nopeasti edellisen raskauden jälkeen, ja sitä mä en halua ikinä kokea. Onneksi se on helposti estettävissä huolehtimalla kunnollisesta ehkäisystä.

Ehkäisyyn on tarjolla niin lyhytaikaisia kuin pidempiaikaisiakin vaihtoehtoja, ja hormonittomia sekä matalahormonisia vaihtoehtoja myös.Tärkeintä on löytää se muoto mikä sopii itselle ja omalle kumppanille parhaiten, jotta ehkäisy on luonnollinen osa elämää ja sitä tulee käytettyä oikein. Jopa 64 % e-pillereiden ja 42 % ehkäisyrenkaan käyttäjistä raportoi käyttäjävirheitä kuten unohduksia, ja pitkäaikaisen ehkäisyn kuten minihormonikierukan tai ehkäisykapselin käyttö voikin lisätä ehkäisyn tehokkuutta. Tarkemmin ehkäisyasioista kannattaa kuitenkin keskustella oman lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa, niin mäkin aion tehdä. #maaliinasti -sivustolla voi helposti ja kätevästi tutustua erilaisiin vaihtoehtoihin.

Mä haastan teidät jakamaan omia kokemuksianne siitä, kun ehkäisy pettää tai sitä jätetään käyttämättä. Kommentit ovat erittäin tervetulleita! Pidäthän kuitenkin mielessäsi, ettei kommenteissa saa näkyä ehkäisyvalmisteiden nimiä, koska lääkkeiden markkinointi ja terveysviestintä on erittäin tarkkaan laissa säädeltyä. Viranomaisten lisäksi lääkkeiden mainostamista ja terveystiedottamista valvoo myös Lääkemarkkinoinnin valvontakunta. Pysytään siis ihan yleisellä tasolla.

Yhteistyössä Bayer.


Rakas 4-vuotias

14.04.2017

Tänään on meidän keskimmäisen neidin juhlapäivä, hän täyttää neljä vuotta. Neljä vuotta on kulunut siitä kun sain tuon pienen ja pippurisen ihanan neidin rinnalleni. Paljon on muuttunut neljässä vuodessa, kuopus on muuttunut keskimmäiseksi ja koko perheen lellivauvasta osaavaksi isosiskoksi. Hän on ollut alusta asti omanlaisensa persoona ja ottanut oman paikkansa meidän ryhmä rämässä. Ihana ja rakas ja niin valtavan empaattinen ja sydämellinen tyyppi, vaikka tarvittaessa osaa tulistuakin.

Tänä aamuna hän heti ensimmäisenä tiukasti kielsi mua laulamasta onnittelulaulua kun yritin, ”Äiti sä ET VOI vielä laulaa, kun ei mulla ole mun synttärimekkoa päällä. Odota vähän!” Hänellä on vahvat omat mielipiteet ja oma tyyli, mutta hän ei koskaan silti kritisoi toisia, on ainoastaan tarkka omista asioistaan. Hän on päämäärätietoinen, vaikka välillä uppoutuu haaveisiinsa pitkäksi aikaa.

Kun me kuvattiin näitä kuvia muutama päivä sitten, hän halusi lisätä itse sulan hiuksiinsa, kun se sopi kuulemma täydellisesti nutturan kanssa. Niin hän kävi kaivamassa pääsiäisaskartelupussista pinkin sulan ja pujotti sen itse nutturaansa. Minun ihana pieni inkkarityttö, rohkea ja räsikyvä. Kunhan kotiudutaan Oulusta ja Tukholmasta, on aika viettää hänen synttärijuhliaan, vuosi sitten valitulla Star Wars -teemalla. Muistan silloin hihitelleeni, että ajatukset ehtivät varmaan vaihtua vielä moneen kertaan tässä vuoden aikana, mutta ei: hän on pitänyt kiinni kolmevuotiaana päättämästään teemasta.

Hän on kiva kaveri ja aivan ihana sisko, niin pienempi kuin isompikin. Me ollaan aina tultu hyvin juttuun Zeldan kanssa, ja rakastan tutustua häneen päivä päivältä enemmän, niinkuin tietysti muihinkin tyttöihimme. Kun mä kirjoitan tätä, hän leikkii pihalla isosiskonsa ja mun serkkujen kanssa jo toista tuntia lumessa. Ikkunoiden läpi raikaa naurunkiljahdukset, ilmeisesti hauskaa päästä vielä lumeen leikkimään monen viikon kevätsäiden jälkeen.

Paita ja hame saatu ihanalta uudelta suomalaiselta lastenvaatemerkiltä KAIKO CLOTHINGilta (käykää kurkkaamassa netissä tai lapsimessuilla!), kengät ZARA

Lounaan jälkeen me lähdetään ostamaan hänelle synttärilahjaa jonka hän saa itse valita, niinkuin joka vuosi. Mä muistan jokaisen lahjan jonka hän on valinnut, ne on kaikki valittu harkiten ja rakkaudella ja ovat yhä edelleen päivittäin käytössä. Jännityksellä odotan mitä hän tänään valitsee. Lahjaostosten jälkeen syödään mahat täyteen synttärikakkua.

Mä olen ylpeä tyttärestäni ja maailman onnekkain kun saan olla tuon ihanan neidin äiti.

Ihanaa syntymäpäivää äidin ja isin rakkaalle neljävuotiaalle Zeldalle <3


Kolme parasta

04.04.2017

En malttanut heti ottaa kastekoristeita alas vaan keksin että niiden kanssahan on mainiota ottaa muutama kuva meidän pienestä Novasta ja hänen isosiskoistaan. Nova nukkui tosiaan melkein koko sunnuntaipäivän ja sainkin hänestä ihania unikuvia räpsittyä, avasi hän onneksi hetkeksi silmätkin.

Kyllä sitä vaan siinä omaa ihanaa tyttökolmikkoa katsellessa valtasi jälleen kerran sellainen massiivinen onnentunne mut. Miten voikin olla ihminen niin onnekas että on saanut kolme tuollaista tyyppiä? Jokainen heistä on omalla tavallaan täydentänyt meidän perhettä juuri sellaiseksi kuin se on. Jokainen heistä tuo oman lisänsä, ja on ihan mahtava persoona, enkä osaa tai haluakaan kuvitella millaista elämä olisi ilman heitä. En koskaan ajatellut että meidän perhe on ikuisesti valmis kahden lapsen kanssa, mutta en osannut edes kuvitella miten paljon se kolmas pieni täydentäisi meitä. Nyt tuntuu hyvältä ja siltä että meidän perhe on juuri sellainen kuin toivottiinkin.

Käytiin toisen neidin vuosittaisessa päiväkotikeskustelussa, ja saatiin siellä kuulla kehuja siitä kuinka sydämellinen ja empaattinen tyttäremme on. Kuinka hän aina muistaa kehua toisia ja kannustaa, ja kuinka hän oli ryhmästään ensimmäinen joka oppi viittaamaan ja odottamaan omaa puheenvuoroa kun sitä harjoiteltiin. Hänestä kuulemma huomaa että hänelle puhutaan kauniisti kotona, koska hän osaa puhua kauniisti toisille ja huomaa kaikki hyvät asiat ympärillään. Siitä tuli ihan uskomattoman hyvä fiilis, kun sai kuulla tuollaista. Jotenkin kahden ensimmäisen lapsen kanssa olen kuitenkin kokenut paljon suurempia paineita koska tulin äidiksi niin nuorena, ja yhä edelleen musta tuntuu että nuorena vanhempana on ollut enemmän suurennuslasin alla. Siksi positiivinen palaute omasta vanhemmuudesta tuntuu erityisen hyvältä ja lämmittää mieltä.

Kun mä katson miten meidän isommat tytöt huomioivat pikkusiskoa, osoittavat hänelle hellyyttä ja auttavat hänen hoidossaan, tunnen suurta ylpeyttä. He ovat aivan ihania isosiskoja Novalle, ja ymmärtävät paljon enemmän kuin osasin odottaakaan. He viihdyttävät vauvaa kovin mielellään, ja ovat jo oppineet miten hänet saa nauramaan tai miten lohdutetaan jos vauvalle tulee harmi. Autossa mä istun etupenkillä, ja jos Novalle tulee harmi, on hänen vieressä istuva isosisko heti valmiina lohduttamaan, höpöttämään tai tarjoamaan tuttia (joka ei kyllä vieläkään kovin usein kelpaa). Aamuisin saan keittää kahvia rauhassa, kun vauvalla on leikkikaveri, ja hän on ehkä osittain siskojensa ansiosta niin kova höpöttämään. Vauvan jokeltelu ei nimittäin koskaan jää huomiotta isosiskoilta, he vastaavat vauvan jokaiseen äännähdykseen innostuneena ja oikein yllyttävät Novaa höpöttelemään.

Vaikka isosiskot ymmärtävät paljon ja ottavat vauvan huomioon todella hyvin, olen myös itse pitänyt tiukasti kiinni siitä että huomioin heitä kumpaakin täysillä joka ikinen päivä. Vietän pienen hetken kahdestaan joka päivä kummankin isomman tytön kanssa, jotta he muistavat ja tietävät olevansa arvokkaita ja rakkaita myös. Vaikka meille on nyt syntynyt vauva joka tarvitsee paljon aikuisten huomiota, ei isompien lasten tarve äidin ja isin rakkaudelle ja huomiolle ole kadonnut mihinkään. On tärkeää että me vanhemmat kuunnellaan heitä ja vietetään heidän kanssa aikaa, osallistutaan leikkeihin ja tiedetään mikä on heille tärkeää ja mitä heidän mielessään liikkuu.

Vaikka välillä päivät ovat hektisiä, on musta silti äärimmäisen tärkeää huomioida jokaista perheenjäsentä, joka päivä. Siitä tulen pitämään kiinni aina, vaikka joskus tulevaisuudessa kolmen lapsen arki päiväkoteineen, kouluineen, harrastuksineen, kavereineen ja muine aktiviteetteineen voikin olla todella tapahtumarikasta.

Me ollaan saatu kolme ihanaa rakasta tyttöä joista olen maailman onnellisin ja kiitollisin. Heidän kasvuaan on ihana seurata<3