Viimeiset päiväkotipäivät ennen kesälomaa

23.05.2018

Ensi viikolla meidän pienestä eskarilaisesta tulee ekaluokkalainen, ja tänään juhlistettiin jo viisivuotiaan kevätjuhlaa. Syksyllä hänkin siirtyy viisivuotiaiden ryhmään, jossa esikoinen vasta mun mielestä oli! Käytiin aamulla vielä tapaamassa keskimmäisen opettajaa, kun kevään keskustelu-aika meni näin pitkälle.

Suomeksi se taitaa olla vasu-keskustelu, mutta meillä se on vain ”möte”. Tuntui hienolta kuulla hyvää palautetta, ja edelleen jaksan vaan ihailla sitä, miten yksityiskohtaisesti he osaavat kertoa lapsen luonteesta, puuhista, lempiasioista päiväkodissa ja mieleen jääneistä tilanteista. Sitä on ilo kuunnella, ja kiitinkin tänään jälleen kerran keskimmäisen ryhmää loistavasta työstä ja näistä ihanista vuosista, jotka hän sai tässä leikki-ikäisten ryhmässä viettää.

On ollut niin hienoa, että lapset ovat voineet olla koko päiväkoti-uransa samassa päiväkodissa (eskariin asti), samojen tuttujen ja turvallisten aikuisten kanssa alusta asti. Vaikka keskimmäinen syksyllä siirtyykin viisivuotiaiden ryhmään, ovat senkin ryhmän aikuiset jo tuttuja monen vuoden ajalta, ja ryhmään tulee kaikki nykyisen ryhmän viisivuotiaat kaverit. Ja onneksi hän näkee myös niitä tuttuja aikuisia pikkuisten ryhmästä ja tuosta leikki-ikäisten ryhmästä edelleen pihalla päivittäin. Olen ymmärtänyt että henkilökunnan pysyvyys ei ole mitenkään itsestäänselvää nykyisin päiväkodeissa, joten saadaan kyllä olla todella kiitollisia siitä, että näiden reilun kolmen vuoden aikana koko päiväkodissa on vaihtunut vain yksi aikuinen, ja tunnetaan kaikki nimeltä, ja he meidät.

Silloin kun keskimmäinen aloitti päiväkodissa 1v10kk iässä, hän ei tainnut puhua kuin muutaman hassun sanan ruotsia. Ja jo ensimmäisen puolen vuoden aikana hän oppi kommunikoimaan ruotsiksi, ja viimeisten kolmen vuoden aikana hän on kehittynyt ihan hurjasti, ja puhuu nykyisin ruotsia paremmin kuin suomea, kuten myös esikoinen. Molemmat kielet ovat molemmilla vahvoja, mutta kielioppi on ruotsiksi vahvempi. Onneksi koulussa alkavat sitten suomen tunnit, niin saa siihenkin tasoitusta, ja kotona tietysti tuetaan molempia kieliä parhaamme mukaan.

Me ollaan oltu ihan uskomattoman tyytyväisiä tuohon päiväkotiin, sen kodikkuuteen ja sen henkilökuntaan. Se on sellainen helmi, että ei voisi parempaa olla, vaikka ei kyllä eskarilaisen eskarissakaan ole mitään valittamista ollut, ja yhtä ihana henkilökunta sielläkin on. Lämmin, osaava ja lapsista välittävä henkilökunta on kyllä kaikkein tärkeintä mun mielestä, ja meillä on käynyt sen kanssa todella hyvä tuuri.

On ollut mahtavaa, että me ollaan voitu pitää lapsilla aina viikossa se ylimääräinen vapaapäivä eskariin asti, ja se jatkuu edelleen keskimmäisellä vielä tämän seuraavan päiväkotivuoden ajan. Nautitaan siitä täysillä. Se yksi päivä viikossa on ihanaa luksusta sekä lapselle itselleen, että sille joka hänen kanssaan on kulloinkin ollut kotona. Nyt kun se olen minä, se on sitä mulle, ja Oton vanhempainvapaan aikana se oli sitä Otolle.

Niin kuin keskimmäisen opettaja tänään tapaamisessa sanoikin, me ollaan aina voitu ottaa päiväkodista ja varhaiskasvatuksesta irti ne parhaat puolet, ja samaan aikaan nauttia myös kotona olemisesta ja kiireettömyydestä lasten kanssa. Meillä on ollut hyvä balanssi siinä, ja saadaan olla siitä kyllä tosi kiitollisia, että ei ole tarvinnut koskaan pitää lapsia päiväkodissa hurjan pitkiä päiviä, ja ollaan saatu pitää se vapaapäivä joka viikko, ja aina muulloinkin vapaata silloin kun on siltä tuntunut.

Lapset ovat saaneet aina pitkät joulu- , syys-, hiihto- ja kesälomat, sekä kuopuksen syntyessä saivat olla monta viikkoa kotona ”vauvalomalla”. Aina jos lapsi on itse sanonut, että ei jaksaisi mennä päiväkotiin, niin ollaan annettu pitää vapaapäivä jos se vain suinkin on ollut mahdollista, ja yleensä on. Usein sitä ei ole tapahtunut, että näin olisi sanottu, mutta joskus on ollut sellaisiakin aamuja. Sitten ollaan jääty kotiin kaikessa rauhassa, kun se on kerran ollut mahdollista. Yleensä kuitenkin lapset ovat menneet päiväkotiin riemusta kiljuen, ja kotiin hakiessa sanoneet, että olisivat vielä voineet vähän aikaa jatkaa kivaa leikkiä.

Eskarissa ja koulussa ei olekaan ihan niin vapaata enää, eikä voi olla pois silloin kun huvittaa. Siksi ollaan niin kiitollisia ja onnellisia siitä, että saadaan vielä vuoden ajan nauttia keskimmäisen kanssa tästä. Ja sitten kun koittaa kuopuksen aika mennä päiväkotiin( eli luultavasti sitten, kun hän ei enää nuku kunnon päiväunia, enkä saa mitenkään tehtyä töitäni), me aiotaan jatkaa samalla tavalla hänen kanssaan. Ainakin se yksi kokonainen vapaapäivä viikossa, ja mahdollisimman lyhyet päivät. Hän oli tänäänkin aamulla tapaamisesta tullessa lähdössä pienten ryhmän mukaan ulos, ja meni sinne muiden taaperoiden sekaan ihmettelemään ja osoittelemaan toisia ”vauva, vauva”. Uskon että hän sopeutuu päiväkotiin sitten hurjan hyvin, kun on niin menevä tyyppi ja paikkakin on enemmän kuin tuttu, kun ollaan sieltä niin monesti lapsia haettu ja viety.

Mutta nyt ei mietitä enempää näitä kuvioita, sillä puolentoista viikon päästä lapsilla alkaa kymmenen viikon kesäloma, ja Otto seuraa pian perässä. Saadaan nauttia vielä viimeinen pitkä ja vapaa kesä lasten kanssa, ennen kuin kuopuskin täyttää kaksi ja isyyslomapäivät on käytetty loppuun.

Ihanaa iltaa kaikille <3

PS: Eskarilaisen kuulumisia on toivottu, ja niitä on luvassa ensi viikolla kun hän on päättänyt eskarin. 


Huomenna kesälomalle

30.05.2017

Meidän tytöillä on enää yksi päiväkotipäivä jäljellä, huominen lyhyt päivä jolloin on myös kevätjuhla. Tänä keväänä päiväkotipäiviä ei ole kertynyt kovin paljoa kun tytöt ovat pitäneet kaksi pitkää usean viikon lomaa päiväkodista säännöllisten vapaapäivien lisäksi, mutta kuitenkin sen verran että he ovat saaneet viettää aikaa rakkaiden ja tuossa iässä jo supertärkeiden kavereidensa kanssa, ja ovat saaneet nauttia laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Laadukas varhaiskasvatus on termi, jota usein kuulen kritisoitavan mediassa, monet kun käsittävät päiväkodit vain ylitäysinä karsinoina, joissa lapsille ei ole aikaa. Mulla on kuitenkin siitä vain hyvää sanottavaa.

Meidän perheellä on kokemusta vain tuosta yhdestä mielettömän ihanasta ruotsinkielisestä kunnallisesta päiväkodista Helsingissä, jossa meidän tytöt ovat nyt kaksi vuotta olleet. Se on I-HA-NA. Siellä ei ole koskaan ollut liian täyttä ja lapsille on aina ollut aikaa ja voimavaroja. Mä olen ollut siellä mukana seuraamassa tavallista arkipäivää niin tutustumisjaksolla kuin esimerkiksi valokuvauspäivinä (jos ovat sattuneet lasten viikottaiselle vapaapäivälle), ja olen päässyt niin sanotusti kärpäseksi kattoon miltä se arki näyttää. Se on näyttänyt juuri siltä niin kuin toivoinkin: kotoisalta, positiiviselta, hyvin rytmitetyltä ja mielenkiintoiselta.

Joka päivälle on omat puuhansa, lapset työskentelevät paljon pienryhmissä ja pääsevät mahtaville retkille metsään viikottain, ja kuukausittain esimerkiksi museoon, urheilukentälle, teatteriin tai vaikkapa ruotsinkieliselle työväenopistolle Arbikseen kokkaamaan itse ruokaa. Päiväkodissa maalataan, askarrellaan ja leivotaan. Kielen oppimiseen kiinnitetään erityishuomiota, ja lapsille luetaan paljon sekä pidetään tunnekasvatustunteja, joilla he oppivat sanoittamaan tunteitaan ja käsittelemään niitä, ja esimerkiksi ennaltaehkäisemään erilaisia konfliktitilanteita itse.

En ole koskaan kuullut että tässä päiväkodissa olisi kiusattu ketään. Lapsilla on pelkkää positiivista sanottavaa ystävistä, opettajista ja hoitajista, eivätkä he koskaan ole puhuneet toisista tarhakavereista ikävään sävyyn. Myös opettajiin ja hoitajiin ollaan oltu mielettömän tyytyväisiä. He todella muistavat ihan pieniäkin ihania yksityiskohtia lasten päivistä, ja he kertovat juurta jaksain joka ikinen päivä kuinka lapsen päivä on sujunut. Vasu-keskustelussa he ovat muistaneet monia monia yksittäisiä tapahtumia ja hauskoja juttuja joita lapset ovat kertoneet, ja osaavat kertoa lapsen taidoista ja luonteesta todella tarkasti.

He vaikuttavat tykkäävän työstään ja lapsista joiden kanssa ovat, ja se todella näkyy työssä. Kaikki hoitajat tuntevat kaikkien ryhmien lapset nimeltä, ja koko tämän ajan lapsilla on ollut samat opettajat ja hoitajat joihin he ovat voineet luottaa ja turvautua.

Usein kuulee keskusteluissa että varhaiskasvatussuunnitelmat ovat vain sanahelinää, mutta mulla on ihan toisenlainen kokemus. Meidän päiväkodissa kaikkia suunnitelmia on noudatettu, ja me ollaan ihan äärettömän tyytyväisiä siihen millainen meininki päiväkodissa on ollut. Olen myös saanut itse luettavaksi varhaiskasvatussuunnitelman ja lukenut sen kokonaisuudessaan läpi, joten tiedän mitä se pitää sisällään.

Mun mielestä päiväkotien henkilökunta saa aivan liikaa lokaa niskaansa, ja usein vieläpä turhaan, koska päivähoidon ongelmat yleensä syntyvät jonkun muun tekemistä päätöksistä, eivät henkilökunnan tekemisistä. Siksi haluan käyttää vaikutusvaltaani ja tuoda esiin myös positiivisen kokemuksen varhaiskasvatuksesta. Välittäviä, upeita ja ihanan innokkaita opettajia ja hoitajia on todellakin olemassa, enkä missään nimessä usko että meidän päiväkoti on tässä vähemmistö. Usein niistä ongelmista pidetään vaan kovempaa meteliä kuin siitä mikä toimii hyvin. Ongelmista tietysti kuuluukin puhua jotta niihin voi kiinnittää huomiota ja yrittää korjata niitä, mutta kyllä positiivistakin palautetta pitää antaa!

Lisää ajatuksia päivähoidosta, ja mm. siitä miksi meidän tytöt ovat tänä keväänä jatkaneet päiväkodissa löytyy esim. TÄSTÄ postauksesta.

Kaikki tyttöjen vaatteet saatu Lilla Companysta. Ne ovat Mini Rodinin uutta Pre AW17-mallistoa, joka on Lillassa nyt myynnissä. Käykää ihmeessä tsekkaamassa ihanat puput, pantterit, tupsut ja ribbiraidat jotka sopivat ihanasti kesään. Tiaralla ribbimekko frillahihoilla, Zeldalla tasselihousut ja ohut trikoinen pupucollege, ja Novalla ribbipöksyt ja pupubody. Rakastan muuten noita Rodinin basic-pöksyjä, kun ne sopivat meidän pitkäjalkaiselle ja pyöreämasuiselle vauvalle täydellisesti eivätkä purista. 

Huomenna tosiaankin on viimeinen päivä ja kevätjuhla, jonka jälkeen vuodatan näppäimistölle kyyneleitä ja kirjoitan muutaman ylpeyden ja rakkauden sekaisen sanasen meidän tulevasta eskarilaisesta, NYYH! Ja ekaa kertaa saadaan ottaa meidän pikkuinen vauvelikin päiväkotiin katsomaan isosiskojen esityksiä, joulujuhlan aikaan kun hän oli vielä mun masussa. Apua miten nopeasti aika menee!

Ihanaa iltaa kaikille <3