Miten voi olla, että meidän pieni vastasyntynyt onkin jo kuukauden? Laskettu aika olisi ollut 1.9. jolloin hän täytti tasan neljä viikkoa. Arki on alkanut ja hänestä on tullut luonteva osa meidän perhettä. Klassinen, ”en enää osaisi kuvitella elämää ilman vauvaa” on niin totta. Hän on osa meitä, vaikka on ollut täällä vasta vähän aikaa. Hän on niin ihana ja rakas ja niin tärkeä meille kaikille.

Nyt kuukauden iässä meidän kuukauden etuajassa syntynyt vauveli on kehittynyt ihan valtavasti ja aivan samassa tahdissa kuin täysiaikaisena syntyneet sisaruksensa. Hän on jo hymyillyt viime viikolla isille ja meidän esikoiselle kummallekin ja katsonut suoraan silmiin. Minä odottelin tähän päivään asti ekaa hymyäni häneltä. Välillä pääsee jo pieniä jokeltavia ääniä pikkuvauvan ähinän seasta ja ne ovat maailman suloisimpia. Hän katselee kiinnostuneena neuvolasta saatua kasvokuvaa hoitopisteen yläpuolella ja seuraa katseellaan esimerkiksi mustaa ilmapalloa ja mustavalkoista kuvakirjaa, jota lapset heiluttavat hänelle innoissaan.

Hän on tosi rauhallinen ja tyytyväinen, eikä ole onneksi kärsinyt onneksi masuvaivoista ollenkaan. Ollaan päästy helpolla. Hän nukkuu yleensä pitkiä päiväunia ja öisinkin on unessa pääosin. Yksi sellainen yö on ollut, että hän heräsi kahden aikaan ihmettelemään ja seurustelemaan ja valvoi yli tunnin, ja viime viikolla oli yksi sellainen yö, jolloin hän heräsi pitkän unipätkän jälkeen vartin välein aamuun asti. Mutta muuten hän on nukkunut melko hyvin kaikki yöt. Meillä on ollut myös yksi sellainen yö, jolloin hän heräsi vaan kahdesti syömään. Yleensä taas nukkuu yhden pidemmän n. 4h pätkän yössä ja muuten syö n. tunnin välein, yhteensä yleensä 4-5 kertaa.

Tuntuu ihan utopistiselta, että neljännellä kerralla voi päästä näin helpolla. Toki meillä on ollut jokainen lapsi erilainen ja ollut sekä helppoja että haastavampia hetkiä vauvavuosina, mutta tämä nelonen on kyllä ainakin tähän saakka ollut tosi chilli tapaus. Mua jännitti ennenaikaisuuden vuoksi mahdolliset mahavaivat, koska suolisto olisi voinut olla vielä kehittymätön. Mutta onneksi niitä ei koskaan tullut, ilmeisesti vauveli kerkesi kasvaa riittävän kauan mun kohdussa, että hänelle ei tullut mitään kurjia vaivoja ennenaikaisuudesta. Meidän supervauva.

Hereillä vauva viihtyy sekä sylissä, että pötkötellen lattialla ja ihmetellen. Toki hänellä on vanhempien lisäksi kolme maailman innokkainta viihdyttäjää, että ei varmasti aika käy makoillessakaan tylsäksi. Hän myös nukkuu päiväunia mielellään niin vaunuissa, sitterissä, sylissä, autossa, vauvapesässä kuin sängyssäkin. Sellainen lunki nelonen, joka on tottunut alusta asti ison perheen menoon ja meininkiin.

Ihan hurjaa, että ensi viikonloppuna meidän vauva saa jo nimen. Tai no nimi hänellä on ollut sieltä maaliskuusta asti kun käytiin häntä kurkkaamassa ultrassa ja saatiin tietää, että hän on tyttö-oletettu. Mutta nyt varsinkin syntymän jälkeen ollaan puhuttu hänestä lähinnä vauvana, jotta lapset eivät vahingossa käyttäisi nimeä läheisten kuullen ennen kuin nimi on virallisesti käytössä. Viime päivinä olen tehnyt kastejuhlajärjestelyita, tilannut kakkua ja käynyt koristeostoksilla. Menukin on suunniteltu. Meidän juhlat ovat tällä kertaa tosi pienet, vain kummit ja isovanhemmat/Oton sisarukset. Mutta ihana saada juhlia edes pienellä porukalla.

Tänään käytiin myös neuvolassa ja vauva oli kasvanut ihan valtavasti. Tuntuu hyvältä, että oma maito riittää näin hyvin, varsinkin kun se alkuun jännitti. Ihanaa kun hän kasvaa ja samalla niin haikeaa. Nämä ensimmäiset viikot ovat niin ainutlaatuisen ihanaa aikaa, ja kuluvat niin käsittämättömän nopealla vauhdilla. Jos hän oppisi ja kehittyisi yhtä nopeasti kun meidän kolmonen, niin viiden kuukauden kuluttua hän jo konttaisi ja nousisi seisomaan omin avuin, apua! Mutta meille kyllä varsin mieluusti kelpaisi hieman hitaampi vauhti, niin saisi nauttia rauhassa pötköttelevästä tyypistä vieläkin pidempään, kyllähän siinä pääsee paljon helpommalla kuin perässä juostessa, hah.

Kirjoitan varmaankin nyt ekan vuoden aikana ainakin jonkinlaiset tällaiset kuukausipostaukset talteen, sitten myöhemmin en enää. Mutta tätä vauvan kehitystä on kiva seurailla ja varsinkin, kun tiedän, että siellä ruutujen takana on monta lähes samanikäistä vauvaa, niin olisi ihan vaihtaa kuulumisia muiden loppukesän/alkusyksyn vauvojen vanhempien kanssa! Saa laittaa siis instassakin viestiä tai tulla kommentoimaan oman vauvan kuukausikuulumisia, niitä on ihana lueskella!

Ihanaa viikon jatkoa kaikille, nyt vauva tuolla heräilee päikkäreiltä ja mä menen nuuskuttamaan vauvan tuoksua <3 

Minille tuli eilen kuusi viikkoa ikää mittariin, wau! Viimeisen parin viikon aikana hän on karistanut viimeisetkin vastasyntyneen piirteet itsestään ja alkaa olla jo ihan ehta vauva isolla veellä. Kokoa on tullut lisää, veikkaisin että useampi sentti ja varmasti on viiden kilon rajakin menty jo rikki. Vaatteissa hänelle menee bodyista vielä 56-kokoiset helposti, mutta housuista on pakko olla käytössä koko 62 kun neiti pitkäsäärellä vilkkuu muuten nilkat.

Nyt meillä alkaa olla sellainen selkeä päivärytmi, joka n. kerran tai kaksi viikossa keskeytyy siihen että hän pitää yhden tankkauspäivän jolloin mitkään rutiinit yöunia lukuunottamatta eivät toteudu ollenkaan siinä järjestyksessä kuin yleensä. Mutta noin pääpiirteittäin arki alkaa olla jo aika sujuvaa ja jopa ennustettavaa hänen kanssaan, siinä määrin kuin pikkuvauvojen meininkejä nyt voi ennustaa.

Vauva heräilee yleensä siinä seitsemän ja kahdeksan välillä, minkä jälkeen hän syö ja hengailee reilun tunnin. Ensimmäiset aamupäikkärit alkavat yleensä 8.30-9.30 välillä ja kestävät tunnista kahteen.  Ne hän nukkuu yleensä sitterissä tai sohvalla. Sitten taas syödään ja hengaillaan pari tuntia, ja tokat päikkärit alkavat siinä 11-12 välillä ja kestävät 2-3 tuntia. Tokat päikkärit vauva nukkuu vaunuissa joko lenkillä tai muuten jos olen liikkeellä,  tai sitten ulkona omalla pihalla. 14-15 välillä hän herää ja syö ja leikkii ja ihmettelee maailmaa taas pari tuntia, ja nukkuu n. tunnin päikkärit siinä neljän ja viiden välillä. Nämä päikkärit riippuu ihan siitä mitä ollaan tekemässä, saattaa nukkua kaukalossa makuuasennossa  jos ollaan vaikka kaupassa tai sitten vaunuissa jos olen yksin liikkeellä, tai sitterissä.

Illalla hän saattaa vielä torkahtaa hetkeksi syliin tai sitteriin ennen kuin alkaa yöunille siinä 20-21 aikaan. Ensimmäinen yösyöttö on 23-01 aikaan kun itse menen nukkumaan (riippuen siitä onko arki vai viikonloppu), ja tokan kerran hän havahtuu yleensä 4-5 aikaan aamulla syömään. Loppuyö sujuu vaihtelevasti, joskus hän ei havahdu ollenkaan tokan syötön jälkeen ennen kuin vasta silloin seiskan kasin maissa, ja joskus hän syö melkein kokoajan siitä viidestä sinne seitsemään tai kahdeksaan. Saadaan kuitenkin molemmat nukuttua ihan hyvin tankkauksesta huolimatta, koska hän nukkuu vieressä.

Moni on kysynyt miten muuten ehdin tekemään kaiken kolmen lapsen kanssa, esimerkiksi ruuan ja työt. Pääpiirteittäin oikein hyvin, varsinkin tietysti silloin kun Otto on kotona (ja työt silloin kun isommat lapset ovat päiväkodissa). Joskus on päiviä että tuntuu että tekemistä on joka sormelle ja kaikkea ei saa tehtyä, ja silloin sitten joustetaan jostain.

Yleensä voin tehdä työhommia seuraavana päivänä jos edellisenä ei onnistu, koska pyrin tekemään kaiken aina reilusti ennen deadlinea valmiiksi. Keittiön siivousta ei ole pakko tehdä juuri silloin kun vauva on nälkäinen ja isommat lapset kaipaavat pelikaveria, vaan sen voi tehdä joskus toiste. Otto osaa myös tehdä ruokaa ihan samalla tavalla kuin minäkin ja välillä hän kokkailee meille yksin, vaikka yleensä tehdäänkin ruuat yhdessä.

Ja jos ei kumpikaan jaksaisi tehdä ruokaa tai vauva on vaikka tissillä kokoajan niin sitten haetaan noutoruokaa. Ei se ole niin vakavaa. Viitenä tai kuutena päivänä viikossa vähintään tehdään kyllä yhdessä illallinen alusta asti. Parhaiten kaiken saa hoidettua kun pitää rutiineista kiinni ja ennakoi niin paljon kuin mahdollista, silloin voi tehdä kaikkea sillä aikaa kun vauva nukkuu.

Vaikka vauva tarvitsee hereillä ollessaan paljon huomiota niin olen koittanut pitää myös kiinni siitä että vietän kummankin isomman lapsen kanssa aikaa joka päivä. Vaikka meille onkin syntynyt vauva niin ei se isompien läheisyydenkaipuu tai heidän tarve aikuisen huomiolle ole yhtään vähentynyt, ja siksi mun prioriteettilistalla kaiken muun edelle heti vauvan tarpeiden jälkeen menee heidän kanssaan vietetty aika. Jos mun pitää siis valita pyykinpesun tai lasten kanssa leikkimisen väliltä, mä valitsen leikit anytime.

Meidän kuusiviikkoinen höpöttää jo kovasti hereillä ollessaan, ja välillä kiljaisee iloisesti kovallakin äänellä. Hymyjä tulee kokoajan, ja hän vispaa villisti aina innostuessaan. Vauvan lempipuuhaa on seurata isompien leikkejä, tai se kun isosiskot sanovat ”peekaboo” ja laittavat kädet kasvojensa eteen ja sitten taas kurkistavat. Hänellä on tarkkaavainen katse ja hän tuijottaa suoraan syvälle silmiin.

Vauva tykkää musiikista ja laulamisesta, ja hän rakastaa oman pinnasänkynsä yläpuolella olevaa mobilea, jota hän joskus katselee sillä aikaa kun mä pesen hampaita tai laitan pyykkejä.  Vauva kannattelee jo tosi hienosti päätään sylissä ja jonkin aikaa myös lattialla vatsallaan ollessaan. Kun hän haluaa jotain, hän osaa jo melkein kääntyä mahalta selälleen sen saavuttaakseen. Kyljelleen kääntyminen ainakin onnistuu, ja kyljeltään selälleen tai mahalleen. Vauva on todella päättäväinen tapaus, voin kuvitella että isompana kun hän päättää jotain, hän on valmis tekemään ihan mitä tahansa saavuttaakseen päämääränsä, ainakin juuri nyt hänestä tulee ihan sellainen kuva.

Yksinkertaisesti, meidän vauva on ihan huippu tyyppi <3

Tällä viikolla meidän typy on alkanut hymyilemään ihan tarkoituksella. Hän vastaa hymyyn maailman iloisimmalla ihanalla hymyllä joka ulottuu silmiin asti. Aito hymy on ehkä maailman vaikutusvaltaisin ilme, ei siis ihme että se on yksi ensimmäisiä asioita joita vauvat oppivat tekemään tarkoituksella. Hän hymyilee siskoilleen, hän hymyilee äidille ja isille ja välillä hän myös hymyilee jääkaapin mustavalkoisille magneeteille. Tänään hymyilytti aamulla isosiskon mustavalkoinen pilvipussilakana.

Samalla kun vauva alkoi hymyilemään, yksi aikakausi päättyi ja uusi alkoi. Nyt vauvan kanssa voi olla vuorovaikutuksessa, häntä voi ilahduttaa ja häneen saa ihan uudenlaisen kontaktin. Vauva voi vastata omalla tavallaan siihen mitä hänelle sanotaan. Tämä on aivan ihanaa, jotenkin tuntuu että samalla vauva sai taas enemmän luonnetta ja hän tuntuu paljon tutummalta.

Reilun kuukauden ikäinen ei ole enää vastasyntynyt, hän on jo ihan vauva, vaikka tosi pieni onkin. Vaikka vastasyntyneen kanssa on ihanaa, iloitsen myös tästä uudesta vaiheesta. On ihanaa hassutella vauvan kanssa, kutitella häntä ja loruilla ja laulella ja saada hänet ilahtumaan. On mahtavaa oppia tuntemaan uutta perheenjäsentä päivä päivältä paremmin.

Kun meidän vauva hymyilee niin tuntuu kuin koko maailma näyttäisi sata kertaa valoisammalta ja ihanammalta paikalta. Kyllähän se nyt tuntuu hienolta, että tekee pienen viattoman ihmisen onnelliseksi. Vauvojen kasvot ovat kuin peilejä sille miltä heistä tuntuu, jokainen tunne on luettavissa niistä. Siksi on erityisen hienoa nähdä oman vauvan hymyilevän, koska hymy on niin aito. Vauvat eivät osaa tekohymyä tai teko-yhtään-mitään, vauvat vain ovat.

Mä hymyilen aika herkästi muutenkin, mutta nyt meidän perheessä taidetaan hymyillä ihan ekstrapaljon kun on niin ihanaa saada vauva hymyilemään takaisin.

Ihanaa iloista sunnuntaita kaikille ja hymyjä teidän päivään<3

Meidän tyyppi täytti tänään jo kuukauden, kiitos muutaman päivän muita kuukausia lyhyemmän helmikuun. Vauvan ensimmäinen kuukausi hujahti ohi ainakin satakertaisella nopeudella hänen syntymäänsä edeltäneeseen kuukauteen verrattuna. Vastasyntynyt rimpula on alkanut pikkuhiljaa muuttua vauvanpyöreyttä keränneeksi tarkkasilmäiseksi neidiksi joka viikonloppuna väläytteli isälleen ensimmäisiä tarkoituksellisia hymyjä. Ihan niinkuin ennen vauvan syntymää hänelle kirjoittamassani kirjeessä ennustinkin, ekan hymyn sai isi. Kyllä mä jotain tiesin, hah!

Vauva seuraa jo yllättävän tarkkaan mitä ympärillä tapahtuu, ja tykkää kuunnella mummun ostamaa tuutulaulukirjaa josta isosiskot tapailevat laulunsanoja heleällä äänellä. Aamuisin heti herättyään hän on kaikkein pirteimmillään, taitaa siis tulla aamuvirkkuudessa äitiinsä, mutta onneksi unta riittää ainakin toistaiseksi vielä sinne kahdeksaan tai yhdeksään asti. Aamuisin hän on hyvällä tuulella ja hengailee meidän kanssa.

Hän viihtyy masullaan pötkötellen lattialla tosi hyvin hereilläkin ja kovasti jo muka nostaa päätään vaikka ei sitä hirveän pitkään jaksakaan vielä kannatella. Hän tykkää olla kylvyssä ja oikein nauttii kun untuvaista tukkaa pestään lämpimällä vedellä. Vauvatuesta hän tosin ei pidä ollenkaan vaikka se kätevä olisikin, vaan hän haluaa ehdottomasti olla isin tai äidin käsivarsilla ammeessaan.

Vauva on jo aivan konkari autolla matkustamisessa ja viihtyy siellä hyvin nukkuen. Hän tykkää myös olla vaunuissa ja ollaankin käyty jo useampaan kertaan vaunulenkillä ihanassa kevätauringossa. Pian on tarkoitus ottaa myös kantoreppu vauvatuen kanssa käyttöön, saa nähdä mitä hän siitä tykkää. Kantoreppu on hyvä varmasti ainakin aamuisin, jos vauva vaan siitä tykkää, kun silloin vauva on pitkään hereillä mutta olisi kiva myös välillä touhuilla samalla kun hänen kanssaan hengailee, ja laittaa vaikka pyykkejä kuivumaan tai siivota keittiötä. Kantorepussa hän saa olla lähellä ja menossa mukana.

Tämä kulunut kuukausi on ollut kyllä varmasti mun elämäni ihanin, parhaan siitä tekee se että oon saanut jakaa sen meidän kolmen ihanan tyttären ja Oton kanssa. Kyllä vaan just tää neiti oli se meidän perheen puuttuva palanen, ja tuntuu niinkuin hän olisi aina ollut meidän kanssa. Hän on niin oma ja sopii meidän porukkaan täydellisesti. En malta odottaa millaisia seuraavat kuukaudet hänen kanssa tulevat olemaan <3

Ihanaa maanantaita kaikille!

Varmaan aika moni muukin on tänään ollut kesäfiiliksellä, niin mäkin! Mulla kesäfiilis alkaa tulla kunnolla aina vapun jälkeen, oli sää mikä hyvänsä. Loppusilauksen kesätunnelmaan antaa tämä jokavuotinen Euroviisuviikko, mä kun satun olemaan kova viisufani ja perinteenä onkin istua hyvän ruuan ja -seuran kanssa kuin tatti ja tapittaa viisulähetyksiä. Blogia alusta asti tai viime keväästä asti seuranneet varmaan ovat huomanneetkin että mä tykkään Euroviisuista! Nyt mulla on onneksi tosiaan sitä hyvää seuraakin kun äiti saapui tänne viimein edes vähän parantuneen olkapäänsä kanssa moikkaamaan meidän perheen uusinta jäsentä (ja meitä muitakin) niin ei tarvitse Ottoa pakottaa katsomaan mun kanssa.

Tiara oli revetä liitoksistaan kun huomasi eilen aamulla mummun ja Mörkön olevan täällä ja jos edes mahdollista on neidillä tällä hetkellä vielä noin 1000% kovempi puheripuli kuin yleensä. Taisi olla kova ikävä mummua vaikka hän onkin jokapäivä moneen otteeseen puhunut mummun kanssa puhelimessa. Ihana että äiti tuli vihdoin tänne ja sai nähdä meidän pikkutyypin, tuntui niin oudolta että äiti ei ollut vielä neitiä nähnyt vaikka eihän sille olkapään murtumiselle ja sen paranemattomuudelle tietenkään voinut mitään. Onneksi äiti voi nyt paremmin ja saadaan olla yhdessä vielä muutama päivä ennen kuin äidin pitää palata Ouluun kuntouttamaan olkapäätä taas.

Me ollaan ulkoiltu kumpaisenakin päivänä ja Tiarakin on kävellyt hurjan pitkiä matkoja ihan reippaasti. Mahtavaa kun ilmat ovat näin hyvät ja ollaan kävelyiden lisäksi vietetty aikaa niin leikkipuistoissa kuin omalla pihallakin. Leikkipuistoista mun täytyykin kirjoittaa enemmän asiaa kunhan kerkeän, niistä en nimittäin vielä aiemmin ole kirjoittanutkaan ja mulla on mielessä pari juttua. Mulla on valitettavasti kuvaaminen jotenkin jäänyt vähän vähälle mutta muutama kuva sentään ollaan tänään napattu, täytyy taas muistaa pitää kameraa useammin kädessä sen jäätelön sijaan!

Päivän asu / Nahkatakki Asos / Aurinkolasit Gina Tricot / Toppi H&M / Farkut Bik Bok / Shopper Mango / Kengät Zara

Tuo yksi kuva vauvasta on ihan paras missä hän haukottelee, näyttää ainakin mun mielestä siltä niinkuin vauva huutaisi jotain taisteluhuutoa valmiina potkunyrkkeilemään! Vauvalla on huomenna 1-kuukautis neuvola, jännä nähdä paljonko meidän neiti gasellisääri on oikein kasvanut, painoa veikkaisin ainakin tulleen reippaasti lisää kun neiti syö maitoa sen verran ahkeraan tahtiin. Huominen on muutenkin kiireinen päivä, on aamusta iltaan kaikenlaista puuhaa, niinkuin tuntuu olevan melkeinpä joka päivä tällä viikolla. No, en valita. Edelleenkin kaikki toiminta sen raskausajan vuodelevon jälkeen tuntuu tervetulleelta, mukavalta ja piristävältä.

Oli pakko laittaa vielä kuva meidän toissapäivän sapuskoista, oli nimittäin sen verran hyvät pöperöt! Fajita-kanaa, tortilloja, salaattia, creme fraichea ja mikä parasta: mango-avokado-chili-limesörsseliä joka on niiiin huippuhyvää! Siihen tulee siis 3-4 kypsää avokadoa kuutioina, yksi mango tai 1/3 pussillinen pakastemangokuutioita, yksi chili silputtuna, puolikkaan limen mehu sekä suolaa ja mustapippuria. Yksinkertaista, hyvää ja terveellistä (siis se sörsseli, fajita-kana ei ehkä niinkään terveelllistä mutta hyvää sekin).

Mä jatkan nyt Euroviisujen jännäämistä, toivottavasti Suomi pääsee jatkoon! Sitten täytyykin rientää nukkumaan kun meillä on aamulla aikaisin menoa. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille♥