Vauvan 10 ja 11 kuukauden kuulumiset

29.07.2022

Kesäkuu vierähti ohi ilman perinteistä vauvan kuukausikuulumispostausta, mutta hei, näin on ollut joka lapsen kohdalla ainakin kerran vauvavuoden aikana. Ehkä se on just se kesä, jolloin helposti unohtuu kirjoitella ylös ne ajallaan. Vauva tosiaan kerkesi täyttää jo 11 kuukautta ja ihan kohta juhlitaan jo 1v-synttäreitä, joten vauvavuoden viimeisiä viedään. Se näkyy mm. siinä, että vauva on koko ajan enemmän ja enemmän ymmärtävä aktiivinen toimija, jonka suurin hitti tällä hetkellä on matkia kaikkea mitä siskot tai aikuiset tekee.

Vauvan lempileikkejä 10 ja 11 kuukauden iässä esimerkiksi:

– Hiusten harjaaminen, omien tai muiden. Hän voi istua vaikka puoli tuntia paikallaan ja huitoa harjalla omaa päätä tai toisen päätä tyytyväisenä. Lemppari on Denmanin kevyt musta harja, joka pysyy hyvin kädessä.

– Pukemisleikit. Hän pukee ihan kaikki vaatteet ”pään yli”, oli kyseessä sitten housut, sukka tai isin t-paita. Myös pukemista voi harjoitella vaikka kuinka kauan.

– Sanoa ”haoo” puhelimeen tai käteen ja laittaa se korvalle. Hänellä on usein tärkeitä bisnespuheluita. Hän tykkää myös soittaa mummulle videopuheluita ihan oikeasti ja onkin aina valmiina soittamaan mummulle.

– ”aaaahhhh” sanominen juomisen jälkeen. Aina kun hän juo esim. mukista vettä (tai vekkulituulella ollessaan tissistä maitoa), hän sanoo ”aaahh” sen jälkeen. Kuuli kerran kun Otto hörppäsi kylmää cokista ja teki niin ja sen jälkeen tästä tuli hänelle tapa. Hän myös pitää huolen, että muut sanoo saman aina juodessaan. Alkuun tämä oli vain leikki, mutta sittemmin hän on oppinut kertomaan janosta osoittelemalla mukeja ja sanomalla ”aahh”.

Näiden lisäksi muita ehdottomia suosikkipuuhia on vesileikit ihan missä tahansa vedessä uima-altaasta mereen ja kylpyammeesta suihkuun. Kunhan vaan on vettä niin hän viihtyy vaikka ikuisesti. Se oli kyllä aistittavissa jo ihan ekoina viikkoina, että tämä vauva on vesipeto, kun hän aina rauhoittui suihkussa vaikka muuten olisi ollut joku hankalampi hetki. Ihana vesivauva. Tykkää myös keinua, leikkiä hiekkalaatikolla, kokata leikkikeittiöllä, heitellä palloa, tanssia bailumusiikin tahtiin ja tutkia kaikkia tavaroita äidin tai siskojen laukuista.

Oltiin ihan varmoja jo yhdeksän kuukauden iässä, että hän lähtee pian kävelemään myös ilman tukea, koska hän oli ottanut jo ensimmäisiä askelia ilman tukea silloin. Mutta 11-kk päivän jälkeisellä viikolla hän viimein uskalsi itse tietoisesti lähteä kävelemään ilman tukea ja nyt se sujuu jo tosi hienosti. Edelleen hän kävelee paljon tuen kanssa ja konttailee myös, mutta osaa upeasti kävellä myös ilman tukea ja pitkiäkin matkoja.

Sanoja tuli jo pari kuukautta sitten sitten ne viisi, mutta niistä ainakin ”isi/iji” on unohtunut ja jäänyt kokonaan pois. Eniten käytetty on edelleen äiti, jota hän käyttää sellaisena yleisäänteenä kaikkeen. ”Äiti” kelpaa äidistä ja isistä, se kelpaa myös asioiden kysymiseen, esim. edelleen osoittaa vaikka koiraa tai lamppua ja sanoo äiti, niin sitten tiedän, että mun pitää toistaa hänelle mikä se osoitettu asia on. Edelleen tulee myös ”titti” eli tissi, sekä kaikista isosiskoista käytetty esikoisen nimen ensimmäinen tavu.

Pari viikkoa sitten hän oppi sanomaan ”kiitti”, jonka hän tosin sanoo ”tiitti”. Aina kun hän on syönyt, hän taputtaa itselleen ja sanoo tiitti ja kaikkien muidenkin pitää sanoa kiitti. Hän ylpeänä taputtaa ja katsoo meitä niin kauan, että kaikki on sanoneet hänelle kiitti, ja ehkä vähän taputtaneet myös. Ja edelleen hän  myös sanoo ”namnam” silloin kun haluaa ruokaa tai on alkamassa syömään. Myös ”kakka” on tullut nyt muutaman kerran.

Yksi vauvan eniten käyttämistä sanoista on ”tätä”. Eli kun hän haluaa jotain, hän osoittelee kovasti sitä ja sanoo ”tätä!”.

Uusimpia lempisanoja vauvalla on ”kakka” sekä ”haa-haa” eli koira. Hän rakastaa koiria ja osoittelee  niitä jatkuvasti ulkona ja sanoo haa-haa. Hän haluaa myös aina soittaa videopuhelun mummulle ja Armas-koiralle ja rakastaa katsoa koiravideoita siskojen kanssa. Kierrätyskeskuksesta eurolla ostettu koirakirja on hänen lempikirjansa.

Vauva on melko päättäväinen luonteeltaan ja jos ei saa jotain minkä haluaa, hän kertoo hyvin painokkaasti, että häntä on nyt kohdeltu todella väärin. Hän huutaa ”TÄITÄITÄITÄITÄTTÄTTÄÄÄ” loukkaantuneella äänensävyllä niin lujaa kuin keuhkoista lähtee. Tämä joskus myös yhdistettynä siihen, että hän vetää selän kaarelle ja heittäytyy ihan jäykäksi. Mutta onneksi hän on pääosin oikein hyväntuulinen tyyppi ja nämä tilanteet ovat toistaiseksi melko harvassa. Tai voisiko tästä päätellä, että me annetaan yleensä hänen tehdä just mitä haluaa, mene ja tiedä, haha!

Näiden ää-äi-ti-tii-tä-täi -äänteiden kaveriksi on heinäkuun aikana tullut tosi paljon uusia äänteitä, kuten l-, j-, g- ja h-äänteet, joita hän sekoittelee niiden joukkoon höpötellessään itsekseen. Hän pitää paljon ääntä ja höpöttelee kovasti. Ruotsiksi sanoja ei vielä tule, vaikka kovasti Otto lukee kirjoja hänelle ruotsiksi ja höpöttelee myös.

Puhetta tulee paljon, mutta vielä enemmän hän jo ymmärtää meidän puhetta. Se helpottaa elämää tosi paljon kun kommunikaatiomahdollisuudet lisääntyy koko ajan. Hän tunnistaa selkeästi oman nimensä ja monet yleisimmät lauseet, kuten:

”Nyt mennään syömään”, ”Hyvää yötä”, ”Tule tänne”, ”Mennään kotiin” (autossa), ”Lähdetään xxxx (esim. kauppaan, puistoon, ulos), ”Vaihdetaan vaippa”, ”Mennään ottamaan kakka pois”, ”Haluatko vettä”, ”Otatko tissiä?”, ”soitetaanko mummulle?”, ”Luetaanko kirjaa?”, ”Mennään uimaan”, ”Mennään suihkuun”, ”Sukelletaanko, 1, 2 ,3” yms. Ja tunnistaa paljon eläimiä jo, ja osaa osoittaa niitä ulkona tai kirjasta. Tässä nyt ainakin osa sellaisista lauseista mitä hän tunnistaa, mutta jatkuvasti joka päivä ymmärrys lisääntyy ja samalla huomaan itsekin, miten se asioiden sanoittaminen näin aikuisena muuttuu koko ajan helpommaksi sitä mukaa kun hän oppii ja reagoi ja vastaa tai toimii ohjeiden mukaan.

Alettiin opettaa vauvaa nukahtamaan omaan sänkyyn iltaisin vajaat pari viikkoa sitten ja se sujuu mainiosti. Nykyään vauva osaa nukahtaa (niin, että Otto on paikalla) omaan sänkyynsä alle viidessä minuutissa iltaisin ja hän myös nukkuu siellä yleensä n. klo 1-2 asti yöllä. Sitten hän tulee loppuyöksi meidän viereen ja syö vielä. Jonkun verran on nyt ollut sitä, että se loppuyö siinä meidän vieressä on välillä vähän sekoilua, mutta ei joka yö. Esimerkiksi viime yönä hän tuli viereen kahden maissa ja söi silloin, sekä seuraavan kerran vasta aamulla.

Varmaankin tuossa 1v-synttäreiden jälkeen lopetan yöimetyksen lempeästi. Nytkin ollaan jo edistytty paljon siinä, että illat eivät ole tissirumbaa. Seuraavaksi jätetään pois se kello kahden yösyöttö ja sitten viimeiseksi se aamyön/aikaisen aamun syöttö myös. Kirjoitin omaan sänkyyn nukahtamisesta erillisen postauksen.

Päiväunia vauva nukkui pitkään kahdet, mutta nyt viimeisen parin viikon ajan ollaan menty pääosin yksillä pitkillä ja hyvillä päikkäreillä, jotka kestää n. 2h. Välillä nukkuu toisetkin unet, jos yhdet unet uhkaavat jäädä lyhyeksi, mutta sitä ei ole nyt tapahtunut tosiaan pariin viikkoon enää lainkaan.

Ruokailut sujuu tosi hyvin ja 10kk jälkeen ollaan otettu myös hapanmaitotuotteet mukaan vauvan ruokavalioon, eikä ole ollut mitään ongelmia. Hän on monipuolinen ja ennakkoluuloton maistelija, joka jaksaa istua ruokapöydässä ja keskittyy ruokiin tosi hyvin. Hän harjoittelee välillä jo itse lusikalla syömistä. Syöttämiseen hän ei suostu, mutta sormiruokailee ja syö ruokaa suoraan pussista tai sitten lusikalla itsenäisesti (tosin sotkua tulee silloin). Suurimmaksi osaksi hän syö ihan samaa ruokaa kuin me, mutta vaan ilman suolaa (ja toki ilman lisättyä sokeria, hunajaa ja muita kiellettyjä ainesosia myös).

Vauva on kyllä ihan mainio tyyppi ja meillä on mennyt hänen kanssa niin kivasti. Leppoisa ja touhukas vauva, joka ilahduttaa ja naurattaa koko perhettä. Hänellä on niin hauskoja omia juttuja ja tapoja ja rakastetaan seurata hänen kasvua ja kehitystä. <3 Mutta nyyh miten haikeaa, että enää silmänräpäys ynttäreihin. Miten käsittämättömän nopeasti tämä vuosi on mennyt. Mutta on kyllä sellainen olo, että ollaan nautittu ihan täysillä ja pysähdytty hetkeen hänen kanssa, eikä kiirehditty missään. Ihanaa!


Vauvan 9kk kuulumiset

02.06.2022

Pian lähestyy jo vauvan 10 kuukauden rajapyykki, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kirjoitella 9kk-kuulumisia ylös. Tämä kulunut kuukausi on ollut todella tapahtumarikas ja vauva on selvästi hypännyt kohti taaperoutta monen askeleen verran. Hänestä on tullut itsekseen maailmaa vauhdikkaasti tutkiva, utelias ja puhelias pieni ihmisenalku. Asiaa tulee ihan koko ajan ja hän kuuntelee todella tarkasti pienillä korvillaan mitä hänelle puhutaan tai mitä ympärillä sanotaan. Hän on aivan ihana tyyppi, niin leppoisa ja utelias ja suloinen ja hauska.

Otetaan pieni kertaus taidoista: 7kk iässä hän oppi mm. taputuksen, vilkutuksen, seisomaan ja istumaan nousemisen, konttausasennon ja ensimmäiset konttausaskeleet. 8kk iässä tuli kävely tukea vasten ja kärryn kanssa, konttaaminen hurjaa vauhtia ja eka sana, eli ”äiti”. Silloin hän oppi myös osoittamaan ”koko kädellä” kun halusi kysyä, että mikä jokin on.

Nyt yhdeksän kuukauden iässä taidot on syventyneet entisestään ja vauhtia on tullut valtavasti lisää. Saimme laittaa jo kuukausi sitten tulpat pistokkeisiin ja portit portaisiin, kun hän alkoi aktiivisesti tutkimaan kotia. Konttaaminen lähti sujumaan ihan älytöntä vauhtia silloin kun olimme New Yorkissa (aiemmin oli vähän hitaampaa) ja kun palattiin sieltä kotiin, hän on oppinut ihan valtavasti joka päivä. Kävelee hurjaa vauhtia tukea vasten, nousee ilman tukea seisomaan ja laskeutuu alas, seisoo ilman tukea pitkiäkin aikoja (etenkin jos ei huomaa) ja uusimpana on nyt tullut kiipeily. Hän osaa kiivetä itse esimerkiksi sohvalle ja rahille (ja miljoonaan muuhun samankorkuiseen paikkaan). Pienet esteet eivät enää häntä pidättele, hän kiipeää kevyesti yli.

Sanoja on nyt neljä tai viisi, riippuen kuinka monta laskee. Äiti tulee edelleen ja se on yleisin. Hän käyttää sitä sekä kutsuakseen äitiä että kysyäkseen mikä jokin on. Hän osaa nykyään osoittaa yhdellä sormella (eikä enää koko kädellä) ja usein hän osoittaa jotain jännittävää kuten vaikka lamppua ja sanoo  samalla kysyvästi ”äiti”. Sitten kerron hänelle, että se on kuule lamppu se.

Äidin lisäksi sanoja on tullut muitakin, kuten ”isi”, jonka hän sanoo kuiskaten, välillä se on myös ”iji”. Lisäksi hän osaa sanoa ”namnam”, se tarkoittaa ruokaa, syömistä, nälkää ja sitä kun joku (eli kaikki) maistuu hyvältä. Jos hänellä on nälkä, hän tulee luokse ja sanoo namnam. Käyttää sitä myös ruokapöydässä kun saa ruokaa.

Tuorein lisäys sanavarastoon on ”tissi” tai ”titti”. Kuulemma juuri eilen kun olin työtapahtumassa illalla, hän oli ekat tunnit ihan chillisti mutta tuntia ennen kuin tulin kotiin, hän alkoi huutelemaan Otolle tittiä ja äitiä jatkuvasti. Ihana pieni. Mutta hän siis osaa nykyään kertoa, että tahtoo tittiä, se on aika söpöä. Välillä huutelee sitä myös yöllä kesken unien.

Hän kutsuu kaikkia siskoja esikoisen nimen ensimmäisellä tavulla. Sitä ei nyt ehkä vielä lasketa sanaksi, mutta sillä tavalla hän aina kutsuu siskojaan leikkimään ja osoittelee heitä. Hauskaa, että on valinnut yhden nimen, jota käyttää kaikista.

Viimeisen parin viikon aikana kävely on alkanut sujumaan niin hyvin, että kohta varmaan lähtee ensimmäiset askeleet jo ilman tukea. Hän kävelee vierellä kun pitää yhdestä kädestä kiinni ja monesti ottaa yhden tai pari askelta kohti meitä tai jotain esinettä ilman tukea, jos se on tarpeeksi lähellä. Kävelee myös isosiskojen kädestä kiinni pitäen mielellään.

Vähän on ollut sellaista tuholaismeininkiä havaittavissa, että hän tahtoo repiä kaiken mahdollisen alas mihin vain yltää ja tosi paljon on saanut baby proofata kotia. Olen siirtänyt esimerkiksi huonekasveja aina vaan ylöspäin ja ylöspäin sitä mukaa kun vauva nousi ensin istumaan, seisomaan ja nyt hän jo kiipeilee. Kohta en enää keksi mitään paikkaa mihin saisin ne vielä ylemmäs, eli toivottavasti tämä kiipeilyn taso olisi nyt se mitä ylläpidetään vähän aikaa.

Yöunet ovat sujuneet hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Reissun jälkeen nukuttiin kotona pari viikkoa todella hyvin. Hän heräsi vain pari kertaa yössä ja yöimetyksiä oli vain se pari kertaa. Viime viikolla yöt muuttuivat ihan sekoiluksi ja hän heräili ihan jatkuvasti. Uskon, että yläetuhampaat ovat puhkeamassa (tai ehkä jo puhjenneet, tänään en ole vielä kurkannut suuhun). Nyt on kuitenkin mennyt pari yötä taas paremmin, 3-4 herätyksellä. Jos yöt menevät parempaa kohti niin mulla ei ole kiire lopettaa yöimetyksiä ennen 1v-synttäreitä, mutta jos taas yöt alkavat olla jatkuvaa heräilyä niin sitten tehdään jotain lempeitä muutoksia kohti parempia öitä. Mutta hyvin vauvantahtisesti ja ilman stressiä. Ja hän nukkuu vieressä edelleen. Onneksi on kesä, paljon valoa ja rennommat aikataulut, niin jaksaminen on muutenkin helpompaa kuin esim. keskellä pimeintä talvea.

Hampaita hänellä on kaksi, toinen ilmestyi 8kk iässä ja toinen silloin kun oltiin New Yorkissa. Lääkäri sanoi lääkärineuvolassa kuukausi sitten, että ikenet pullottavat yläetuhampaiden kohdalta, mutta ainakaan vielä pari päivää sitten siellä ei näkynyt, että mitään olisi tullut läpi. Jännä nähdä milloin tulee.

Meillä on edelleen  yhteisenä harrastuksena vauvauinti ja se sujuu tosi ihanasti. Juuri saatiin taas uusi diplomi ja edettiin seuraavalle tasolle. Ollaan käyty vauvauinnissa nyt puolen vuoden ajan ja on ollut ihan mahtava seurata miten luontaista se vedessä oleminen vauvalle on. Tiedän, että tullaan pitämään tästä harrastuksesta tiukasti kiinni, niin ihanaa se on.

Uskon, että meille tulee ihan mieletön kesä tämän pienen tyypin kanssa. Menoa ja meininkiä siitä ei varmasti puutu kun seurataan hänen kasvua ja koitetaan pysyä perässä. Hän on hurmaava pieni ihminen, joka ilahduttaa koko perhettä joka päivä ihan vaan olemalla olemassa <3


Vauva 8 kuukautta – kävelyä kärryn kanssa ja eka sana

11.04.2022

Kuukausi sitten vauva oppi paljon taitoja kerralla (taputus, vilkutus, konttausasento, seisomaan nouseminen, istumaan nouseminen ym.) ja sama tahti on vaan jatkunut. Ennen 8kk-päivää hän lähti kävelemään varovasti kävelykärryn kanssa ja kävelee muutenkin tukia vasten täällä jo sujuvasti. Hän ei edelleenkään juuri konttaa eteenpäin muutamaa ”askelta” enempää ja muutenkin pyrkii lähinnä seisomaan/kävelemään mieluummin. Mutta saa nähdä tuleeko se konttaaminenkin sieltä vielä myöhemmin. Nyt näyttää siltä, että meidän kylppärin viemäri on sen verran houkutteleva (ja keskellä lattiaa kaikkien tukien ulottumattomissa), että se on muutaman kerran houkutellut konttaamaan eteenpäin. Taito kontata kyllä on siellä, mutta kiinnostusta ei juurikaan.

Hän ei myöskään edelleenkään ole mitenkään ihan älyttömän nopea, mikä on ihanaa. Ei olla vielä full on tuholaismodessa, vaan vielä saa istuskella rauhassakin ja juoda vaikka kahvin kuumana, kun hän saattaa viihtyä saman puuhan parissa pitkiäkin aikoja keskittyen. Lempparileikki on esimerkiksi puisten leikkiruokien tutkiminen. Antaa hänelle vaan laatikollisen ruokia eteen, niin hän tutkii ja tyhjentää sitä yksi kerrallaan ja viihtyy sen parissa vaikka puoli tuntia.

Meidän nelonen on ollut jokeltelemaan oppimisen ja jonkinlaisen alkuinnostuksen jälkeen vähän hiljaisempi kuin siskonsa. Hänellä on ollut aina sellaisia yksittäisiä hölinäpäiviä kun hän innostuu juttelemaan, mutta muuten on ollut vähän hiljaisempi tapaus. Siksi oltiinkin ihan todella yllättyneitä, kun hän eilen yhtäkkiä alkoi toistelemaan ”äitä”. Hän on ollut just tällainen vauva, jonka taidot vaan tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ihan yhtäkkiä. Äitän lisäksi hän on tänään toistellut myös ”päppäppä” ja ”pappappa”, ajatteli ilmeisesti, että isille tulee paha mieli jos hän vaan hokee pelkkää äitiä. Ihanaa kuunnella hänen höpinää, se on oikeasti niin parasta kun vauva alkaa toistella sanoja ja pikkuhiljaa alkaa saada pientä vihiä siitä mitä siellä pienessä suloisessa päässä oikein liikkuu. Ei sitä tiedä jos hän onkin nyt muuttunut pulinavauvaksi ja meillä ei enää hiljaisia hetkiä tule.

Vaikka muuten vauva kehittyy hurjaa vauhtia, liikkuu ja höpöttää, niin yhdessä jutussa hän etenee varsin verkkaisesti. Hampaita ei ole vieläkään yhtään, vaikka ikää on jo yli 8 kuukautta (toki korjattua ikää vasta 7 kuukautta). Mutta onneksi edelleen syöminen ja kaikki muukin onnistuu ihan hyvin ilman hampaitakin. Saapa nähdä milloin ne sieltä tulevat. Edelleen meillä on vähintään kerran-pari viikossa sellaisia päiviä tai öitä, että ollaan ihan varmoja, että no nyt sen on pakko olla ne hampaat. Mutta ei, ei vieläkään. Hän tekee hampaita pitkään ja hartaasti. Mutta hei positiivista: ainakaan hän ei pure mua, eikä tarvitse vielä muistaa hampaiden pesua, kun ei näy vieläkään edes pieniä hampaan alkuja. Kaikki aikanaan, ei sitä joka asiassa tarvitse kiirehtiä.

Hän on ihan mahtava persoona ja koko ajan enemmän ja enemmän mukana meidän koko perheen puuhissa ja sisarusten leikeissä. Niin hauska seurata sisarusten meininkiä yhdessä.

Unihommat ei ole meillä muuten muuttuneet, mutta nykyään iltaisin vauva jää itsekseen nukkumaan pinnasänkyyn kun olen hänet nukuttanut. Ja meillä on nykyään iltaisin muutama tunti kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa. Muutos sujui oikeastaan melko helposti, vaikkakin toisina iltoina nukuttaminen kestää jonkin aikaa. Ei kuitenkaan aiota kiirehtiä tässä. Vauvan ei tarvitse vielä oppia nukahtamaan itsenäisesti vaan edetään pikkuhiljaa kaikessa rauhassa. Päikkäreitä hän nukkuu edelleen kahdet tai kolmet päivässä, riippuen päivän puuhista. Jos jotkut päikkärit jää pois, niin ne on yleensä ne päivän viimeiset.

Nyt on takana kaksi kolmasosaa vauvavuodesta ja hirveän nopeasti on kyllä mennyt taas. Ihan vasta me kannettiin pikkuruinen vastasyntynyt kotiin ja nyt hän jo sanoo äitä. Ei tähän voi ikinä tottua miten käsittämätöntä vauhtia se aika vaan menee. Tiedän, että 1v-synttäreihin on vielä monta kuukautta, mutta silti tuntuu, että ne on jo ihan liian lähellä. En ole vielä valmis luopumaan vauvan tuoksusta! Mutta ei tietenkään pidä hypätä asioiden edelle. Meillä on vielä monta kuukautta vauvavuotta jäljellä ihanan pikkuisen kanssa.

Ja toki vauvavuoden jälkeen on vähintään yhtä mahtavia seikkailuja luvassa taaperon kanssa. Ja eihän se muutos vauvasta taaperoksi käy yhdessä yössä – vaan on soljuvaa. Mutta kyllä te muut mun kaltaiset ikuiset vauvakuumeilijat tiedätte miten haikea se ajatus on, että kohta perheessä ei enää olekaan vauvaa. Se tuntuu haikealta, vaikka kuinka rakastaisi kaikkia muitakin ikävaiheita ihan yhtä lailla ja nauttisi niistäkin. Onneksi somesta olen oppinut, että en ole näiden tunteiden kanssa yksin vaan meitä on monia.

Onnea meidän ihana tyyppi kahdeksan kuukautta <3 


Vauvan 4- ja 5kk kuulumiset

10.01.2022

Niin siinä vaan kävi, että koko joulukuu humpsahti ohi ilman, että muistin päivittää vauvan kuukausikuulumisia. Oli blogijoulukalenteria ja oli vaikka mitä. Mutta ei se mitään, nyt korjataan tilanne! Olen onneksi kirjoitellut vauvakirjaan muistiin merkkipaaluja ja yrittänyt painaa muistini syövereihin asioita, mitä on tapahtunut, joten käydään läpi tässä samalla nyt ne neljän kuukauden kuulumisetkin, ennen kuin siirrytään tuoreisiin viiden kuukauden kuulumisiin. Ihan uskomatonta, että meidän vauva on jo viisi kuukautta!

 

Neljän kuukauden kuulumisia

Vauva oppi kääntymään selältä vatsalleen noin 3,5 kuukauden ikäisenä ja siitä asti se on ollut menoa. Mahalta selälleen hän on kääntynyt jo tosi pienestä ja muutenkin liikkunut paljon. Sen jälkeen kun hän oppi kääntymään vatsalleen alkoi myös jonkin asteinen hulinointi, joka on enemmän ja vähemmän jatkunut näihin päiviin asti. Aina välillä tulee muutama sellainen yö, joita nukuttiin ekat 3,5kk, että hän nukkuu 4-5 tunnin pätkiä. Mutta enemmän on ollut nyt niitä öitä, että tulee se yksi 2-3h pätkä alkuyöstä ja loppuyö hulinoidaan, kun hän kääntyy vatsalleen ja ei osaa siihen asettua nukkumaan tai tajua kääntyä takaisin selälleen tai edes kyljelleen, vaan jää tollottamaan ahdistuneena pää pystyssä mahallaan. Onneksi hormonit ovat melko hyvin pitäneet huolta mun jaksamisesta, enkä ainakaan toistaiseksi tunne oloa erityisen väsyneeksi aamulla tai päivisin.

Hän oppi suunnilleen samoihin aikoihin myös tarttumaan esineisiin, eli silloin 3,5kk iässä siis ja sen jälkeen kun nämä kaksi taitoa astuivat kuvioihin, tuli lattialla hengailustakin paljon mukavampaa. Nykyään vauva viihtyy tosi hyvin lattialla leikkien ja hänellä on monta suosikkilelua.

Neljän kuukauden neuvolassa meitä kannustettiin aloittamaan pikkuhiljaa kiinteiden maistelu. Heti silloin ei niitä kuitenkaan vielä aloitettu, koska halusin seurata vauvan omia merkkejä siitä, milloin hänellä saattaisi olla hyvä herkkyyskausi ja imetyksen turvamerkit kuitenkin täyttyivät ja täyttyvät edelleen mainiosti. Nyt vauvalla on ikää viisi kuukautta ja nyt hän on alkanut osoittaa merkkejä siitä, että alkaisi pikkuhiljaa olla valmis maistelemaan. Hän istuu todella tukevasti sylissä ja tuettuna selkä suorassa, tarttuu ja vie suuhun kaiken mahdollisen, ja on tosi kiinnostunut meidän ruuista. Joten varmaankin tässä ihan lähiaikoina aloitellaan maistelu. Siitä tulen kertomaan enemmän sitten kun aloitellaan. Toistaiseksi mennään edelleen täysimetyksellä, kuten tähän asti.

Suunnitelmissa on se, että vauva ruokailee itsenäisesti eli suomeksi sormiruokailu, englanniksi baby-led weaning. Toisin sanoen, hän ei välttämättä syö pelkkää sormiruokaa tai sormilla vaan voi syödä myös esim. soseita. Mutta me ei määrätä syömisen tahtia tai laiteta lusikkaa suuhun, vaan hän saa itse ohjailla omaa syömistään. Näin toimittiin myös meidän 4-vuotiaan kanssa ja se oli ihan parasta! Mutta toki vauvat ovat erilaisia ja katsotaan miten se lähtee tällä kertaa sujumaan. Kerron sitten tarkemmin, kun ollaan aloitettu maisteleminen.

Viiden kuukauden kuulumisia

Tällä hetkellä vauvalla tuntuu olevan kova kiire liikkeelle. Lattialla hän pyörii oman akselinsa ympäri ja monesti hänet löytääkin leikkimaton sijaan lattialta, kun hän pyörii sinne. Hän myös vetää jalkoja koukkuun mahan alle ja yrittää kovasti potkia vauhtia. Lattiatyynyn päältä hän myös osaa peruuttaa lattialle. Mutta eteenpäin ei vielä liiku yhtään. Katsotaan missä vaiheessa se taito tulee. Sitterissä ja sylissä hän vetää koko ajan itseään istumaan, ja sylissä haluaisi myös seisoa ihan jatkuvasti.

Hän rakastaa kaikkia äänekkäitä leluja ja osaa jo painella lelujen nappuloita. Lisäksi hän tykkää kovasti kaikista kumisista puruleluista. Tuttia ei syö enää ollenkaan, vaikka silloin 2-3kk iässä se kelpasi autossa aina joskus. Mutta onneksi nykyään lelut hoitavat sitä viihdytyspuolta niin ei tuttia enää tarvita siihenkään hommaan.

Hän on todella kova höpöttelemään ja rakastaa myös kaikkia lauluja ja leikkejä. Körö körö kirkkoon on hänen suosikki ja kirvoittaa aina mahtavat naurun kiljahdukset. Hän viihtyy hyvin isosiskojen kanssa leikkien myös ja siskot ovat haltioissaan kun vauva osaa jo tehdä muutakin kuin vain katsella ympärilleen.

Vauva on aivan ihana tyyppi ja kasvaa myös hienosti omalla käyrällään. Ja mitä sisarusten neuvolakortteihin ja vauvakirjoihin olen verrannut, niin kyllä hänellä tuntuu olevan aika kova tahti päällä myös taitojen suhteen. Niin ihana pieni rakas tyyppi <3


Vauva kolme kuukautta

03.11.2021

En kyllä mitenkään kestä, että meidän bebbe täytti jo kolme kuukautta. Mutta pakkohan se on uskoa, kun katsoo miten paljon hän on kasvanut ja kehittynyt jo! Hän on vaan niin mainio tyyppi, että ei mitään järkeä. Raskausaikana ajattelin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että ”kun vaan selvitään ne ekat kolme kuukautta, niin sitten alkaa pikkuhiljaa helpottaa vaikka olisi millainen tyyppi”. Mutta eipä näissä kuukausissa mitään selviämistä ole ollut, päin vastoin. Hän on päästänyt meidät helpolla, ollaan nukuttu hyvin ja kaikki on sujunut niin luontevasti ja iisisti, että voisin ottaa toiset samanlaiset kolme kuukautta tähän heti perään kiitos.

Tässä kuluneen kahden viikon aikana vauva on oppinut hirveästi uusia taitoja ja on selkeästi tapahtunut taas kehitystä kohti isompaa vauvaa. Nyt vauva viihtyy leikkimatolla jo pitkänkin aikaa itsekseen, kun on oppinut niin hyvin viihdyttämään itseään. Hän heiluttelee käsillä ja potkii kaikkia leluja ja juttelee niille. Lisäksi hän on nyt alkanut ihan muutaman päivän sisään pienesti jo tarttumaan kevyeen leluun ja viemään sitä kohti suuta (tai joskus jopa ihan suuhun asti), tutilla hän on myös leikkinyt samaan tapaan jo pitkän aikaa. Sieltä ne uudet hienot taidot tulee pikkuhiljaa ja sitä on uskomatonta seurata vaikka onkin jo neljäs kerta.

Meidän vauva on ollut kova juttelemaan siitä asti kun ekat kerrat äänteli ja viime aikoina ääniin on tullut paljon lisää repertuaaria. Isoja naurahduksia ja kiljahduksia muiden äänten seuraksi ja ihan kunnon jokellusta. Mua sattuu aina poskiin kun hymyilyttää niin paljon kun kuuntelen hänen juttuja. Tulee varmaan jotkut poskilihaskrampit tässä kohta. Hän seurailee mielellään meidän vanhempien sekä isosisarustensa puuhia vähän kauempaa ja viihtyy aivan tyytyväisenä kun vaan saa katsella mitä me hommaillaan.

Päiväunia hän nukkuu yleensä kolmet päivässä. Aamupäivällä on pidemmät n. 3h unet, iltapäivällä yhdet ja sitten vielä illalla viimeiset n. tunnin mittaiset siinä 17-19 välillä. Välillä on kyllä myös sellaisia päiviä, että ei nukuta yksiäkään pitkiä unia, tai että ne kahdet lyhyemmät päikkärit on tosi lyhyet. Mutta ei se haittaa, eipä meillä aikuisillakaan jokaikinen päivä ole tismalleen samanlainen, välillä väsyttää enemmän ja välillä vähemmän, hah. Aamuisin hän nukkuu yleensä 9-10 asti ja iltaisin hän nukahtaa n. 22 maissa yöunille. Yöllä hän syö yleensä 1-3 kertaa. Tämä on meille tosi hyvä rytmi ja toimii kyllä.

Ollaan mietitty, että ehkä nyt tässä pikkuhiljaa voitaisi alkaa nukuttamaan vauva ensimmäiseksi unipätkäksi omaan sänkyyn siihen meidän sängyn viereen, mutta ei hötkyillä sen kanssa. Viimeistään sitten kun Otto jää vanhempainvapaalle niin aletaan pikkuhiljaa sitä kokeilemaan ilman paineita. Jossain vaiheessa olisi kiva saada ne meidän aikuisten omat illat takaisin, kun nyt kuitenkin vauva on meidän kanssa aina siihen asti, että mennään itsekin nukkumaan. Mutta hän on näin pieni vain hetken aikaa, eikä tosiaan mikään kiire ole. Sen tietää näin 10v kokemuksella, että kyllä se oma aikakin tulee sieltä takaisin ja se tulee jo ennen kuin huomaakaan, sillä nämä kolme kuukautta ovat menneet ihan käsittämätöntä vauhtia. Kohta voi vain toivoa, että vauva malttaisi joskus nukkua edes hetken sylissä tai viekussa.

Kaikki on mennyt kyllä hänen kanssa alusta asti niin hyvin ja leppoisasti, että usein mietin voiko näin helppoa ollakaan. Mutta kai sitä voi! Enkä pelkää, että se helppous loppuu ja kohta alkaa joku kauhea vaihe. Ennemmin nautin tästä mitä on juuri nyt ja otan kaiken tulevan vastaan sitten kun se tulee vastaan. Etukäteen on turha murehtia mitään vaiheita, kun on myös ihan mahdollista, että mitään erityisen hankalaa vaihetta ei edes tule.

Sen sijaan odotan kyllä niin innolla kaikkia ihania taitoja ja mahdollisuuksia mitä on tulossa <3 On niin siistiä saada tutustua meidän vauvaan joka päivä lisää ja nähdä millainen ihana tyyppi hänestä kasvaa. Paljon onnea rakkaalle kolmen kuukauden ikäiselle!