Kuopus 9 kuukautta

08.11.2017

Kerkesin kirjoittaa ja kuvata tämän postauksen valmiiksi ennen kun sain maanantaina surullisia uutisia. Haluan kiittää ihan mielettömän paljon teitä kaikkia tuesta ja voimista ja rakkaudesta jota ootte jakaneet, kiitos ihan uskomattoman paljon. Onneksi on myös nämä kolme pientä neitiä täällä jotka pitävät kiinni arjessa. KIITOS <3 Ja tässä teille siis meidän ysikuisen kuulumisia <3

Meidän touhupylly täytti jo yhdeksän kuukautta, voi apua! Tämä viimeisen kuukausi on varmaankin kaikista nopeimmin humpsahtanut kuukausi koko tänä vauvavuonna, ja siksi tuntuukin niin hassulta kirjoittaa tageihin ”vauva 9kk”. Ollaan oltu niin paljon menossa ja paljon mielessä, että se on vaan kulunut siinä samalla. Yhtäkkiä huomaan vaan että päivä päivältä se pieni pyöreäpäinen vauveli on yhä enemmän tekevä ja osallistuva tyyppi, joka kommunikoi ja naurattaa ja kujeilee.

Se on ehkä suurin muutos tässä kahdeksan ja yhdeksän kuukauden välissä: ennen vauva oli tahattomasti hauska, ja nykyään hän taas itse tietoisesti pyrkii naurattamaan kaikkia. Jos hän huomaa että joku hänen tekemänsä asia – vaikkapa äidin mahan pöristely suulla – saa perheen nauramaan, hän tekee sitä vaikka sata kertaa uudelleen. Hän kujeilee ja keksii koko ajan hassuja juttuja joita tekee, ja sitten katsoo vuoron perään jokaisen paikalla olijan kasvoja, että näkyyhän niillä varmasti nauru tai hymy. Ja voin kertoa että naurattaa kyllä joka kerta, vaikka hän tekisi saman jutun uudelleen ja uudelleen. Parasta on että hän säestää touhujaan omalla ihanalla naurullaan, joka tarttuu.

Naurattamisen lisäksi hän on alkanut matkimaan, ja oppii matkimalla tosi nopeasti. Kaiken helpon mitä hänelle näyttää, hän toistaa saman tien. Halit ja pusut, kielen naksauttelut ja taputtelut, kaikki hän toistaa. Musta tuntuu että uusia yhteisiä leikkejä syntyy hänen kanssaan joka päivä, hän innostuu herkästi uusista jutuista ja niin kyllä mekin.

Kaikkein lemppareimmat jutut tällä hetkellä naurattamisen lisäksi on kävelykärryllä kävely, tanssiminen sekä pallon kopittelu. Kävelykärry oli pitkään pelottava, kun se ei tuntunut tukevalta. Mutta yhtenä iltana hän vaan hiffasi sen, ja nyt viilettää sillä ympäri kämppää koko ajan. On ollut myös ihanaa miten isommat tytöt on kannustaneet, ja auttaneet oppimaan näitä uusia juttuja. Sinä iltana kun hän oppi kävelemään kävelykärryllä, me kaikki muut seistiin rivissä hurramaassa ja taputtamassa. Meitä ylpeitä vanhempiakin enemmän innoissaan olivat juuri isosiskot.

Usein hän kävelee kärryn kanssa jonnekin, ja sitten kun kärry pysähtyy eikä mene enää eteenpäin, hän jää siihen tanssimaan. Ja aina kun sanotaan ”Tanssii” niin hän alkaa vimmatusti hytkymään, se on ihan mahtavan näköistä.

Hän rakastaa palloja ja kaiken heittelyä, oli kyseessä sitten lelu tai vaikka isin puhelin. Hän heittää ihan täydellä voimalla, ja on oppinut hyvin myös kopittelemaan. Hän heittää reippaasti aina uudelleen, ja yrittää ottaa palloa kiinni kun hänelle heitetään, ja usein saakin. Hauskaa on myös se, että yksi hänen ensimmäisiä sanojaan on ”heittää”. Ollaan varmaan toisteltu sitä niin paljon, kun ollaan kehuttu että hän heittää hienosti, niin se on tarttunut hänellekin.

Tämä ikä on kyllä yksi mun lemppareita: yhdeksän kuukauden ikäiset pikku kujeilijat ovat niin ihanan hyväntuulisia ja ihania höpsöjä. Pahin eroahdistus oli meillä jo silloin 6-7kk iässä, jolloin hän juuri vasta opetteli liikkumista, ja tajusi olevansa äidistä erillinen oma yksilönsä. Silloin äiti ei saanut kadota näköpiiristä, ja uudet tyypit olivat vähän kuumottavia. Nyt hän on jo tottunut tutkimusmatkailija, ja nauttii kovasti siitä että voi vapaasti mennä ja liikkua miten itse haluaa. Hän suhaa yleensä olkkarin ja ruokailutilan leikkinurkkauksen väliä, joko kontaten tai kävelykärryllä. Eikä hänen menoaan häiritse, jos äiti tai isi poistuu näköpiiristä vaikka keittämään kulman taakse keittiöön kahvit.

Höpötystä tulee paljon, ja viime postauksessa mainittujen ”äitän”, ”isin”, ”hein”, ”aaaain” ja ”jeen” lisäksi nyt on tosiaan se ”heittää”. Sen lisäksi tulee paljon tavuja ja pärinää ja ärinää. Hän on äänessä melkeinpä koko ajan, paitsi silloin kun keskittyy täysillä, silloin hän on ihan hipihiljaa. Eilen hän sanoi ekaa kertaa myös puhelimessa ”mummu” kun puhuttiin videopuhelua mun äidin kanssa, ja sen jälkeen hän on myös tänään tuonut aina vähän väliä puhelinta ja sanonut ”mmummu” (tai no välillä kuulostaa enemmän kun hän sanoisi ”mmömmööö”, hahha!

Imetys on meillä edelleen tärkeä osa päivää ja yötä, mutta nyt hän ei enää viihdy rinnalla päivisin kovin pitkään, vaan ottaa yleensä sellaiset minuutin pikahuikat, ja jatkaa sitten touhuja. Päivällä hän myös samalla seisoskelee tai leikkii tai läpsyttää mun naamaa kun hän syö, ei yleensä jaksa hirveästi rauhoittua siihen rinnalle. Illalla ja yöllä hän kyllä viihtyy rinnalla pidempäänkin, ja syö ihan rauhassa. Hän syö yöllä yleensä sen 3-5 kertaa, mutta hampaiden puhkeamisen aikaan tuntui että niitä kertoja saattoi olla 35 yössä. Silloin tosin hän haki enemmänkin sitä lohtua rinnasta, eikä niinkään syönyt. Hän nukkuu puolet yöstä omassa sängyssä ja aamuyöstä eteenpäin sitten meidän vieressä, pinnasänky on sivuvaununa kätevästi.

Hampaita on tosiaan kaksi maailman suloisinta pikkuista, jotka pilkottavat siellä alaleuassa. Saa nähdä milloin seuraavat hampaat puhkeavat. Hän rakastaa hampaiden pesua ja hampaita saisi pestä vaikka kymmenen kertaa päivässä jos häneltä kysytään. Pehmeä vauvan oma harja taitaa tuntua kivalta kutittavissa ikenissä.

Kyllä nämä yhdeksän kuukautta on olleet niin ainutlaatuista ja ihanan upeaa aikaa että ei voi kuin myhäillä kun miettii taaksepäin. Ja aivan ihania kuukausia ja vuosia meillä vielä edessä <3 Upeaa seurata meidän tyttöjen kasvua. Onnea meidän 9kk ikäiselle pikkutyypille!

Mitkä teillä on olleet lempparijuttuja 9kk iässä? Mitkä taas ei niin suosikkeja?


Novan tärkeät ensimmäiset

28.09.2017

Rakas kuopus on nyt reippaassa 7kk iässä, ja kuluneina viikkoina on taas oppinut vaikka ja mitä, sekä saavuttanut uusia merkkipaaluja. Vaikka mulla onkin tapana tehdä aina kuukausipostaukset, tuntuu nopeasti kasvavan tyypin kanssa kuukauden väli tosi pitkältä. Siksi ajattelin että kirjoitan vähän uusista ekoista jutuista tässä välilläkin.

 

Hammas tuli läpi ikenestä

Ruotsin risteilyn aikaan hän nukkui aivan älyttömän katkonaisesti, ja mietin että olikohan laivan lasten disko sittenkin liian jännä. Mutta ei, se johtuikin vain siitä että jo kuukausia ikenen läpi pilkottanut hampaan nysä tuli viimeinkin läpi! Se on ollut siis koko ajan niin pinnassa, että hän on voinut repiä sillä ruuasta palasia, mutta nyt vasta tuli läpi niin että hammas näkyy kunnolla.

Eka hammas tuli alas vasemmalle, pitääpä tsekkailla vauvakirjoista minne isommilla tytöillä tuli ekat hampulit. Ja jännää seurata missä tahdissa hampaat nyt sitten alkavat tulemaan läpi, tulevatko nopeasti vai hitaasti. Tällä hetkellä Nova ei ainakan pure imettäessä, onneksi, mutta hän kyllä nipistelee ja rapsuttelee koko ajan.

Ensimmäinen sana

Reilu viikko sitten Nova sanoi ekan kerran ”äitä”, ja ajattelin että hän nyt vaan toistelee tavuja. Mutta nyt hän jo sanoo ”äitä” joka kerta kun tulee kädet ojossa mun luokse, tai kun pyytää sanomaan. En kestä! Niin söpöä. Oli se eka sana sittenkin äiti, eikä pappa niin kuin etukäteen mietin että voisi olla. Äitän lisäksi hän toistelee kyllä mämmää ja pappapapaa ja tätätä, ja välillä sanoo aaaaai haliessa, tai jeee taputtaessa. Ekasta sanasta on videota mun Instagram storiesissa @iinalaura, käykää kurkkaamassa ennen kuin video häviää.

Ensimmäiset askeleet tukea vasten

Nova kävelee tosi sujuvasti jo, jos saa pitää meitä sormista kiinni. Kahdella kädellä siis kuitenkin pitää edelleen kiinni, mutta askel on jo melko tukeva, ja hän itse pitää kiinni yhdestä sormesta kummallakin kädellä, eli meidän ei tarvitse pitää enää hänestä kiinni.

Pöytää tai portaita vasten hän ottaa myös askelia yhdellä kädellä tukea ottaen, ja viikko sitten oppi kiipeämään ylös portaisiin. Hän on nyt useamman kerran seissyt vahingossa ilman tukea, eli kun joku tavara on tarpeeksi jännä ja sitä pitää tutkia ihan kahdella kädellä samalla kun seisoo, hän päästää huomaamattaan irti toisenkin käden pöydästä (tai mistä nyt milloinkin pitää kiinni).

Liikkuminen on jo sujuvaa

Pelkäsin että kun hän oppi liikkumaan näin aikaisin, olisi liikkuminen tosi holtitonta ja sattuisi paljon vahinkoja, mutta hän on onneksi oppinut varomaan tosi nopeasti ja hienosti. Seisoma-asennosta hän pyllähtää aina istumaan tai laskeutuu polvilleen, eikä kaatuile. Hän ei myöskään nouse seisomaan mitään liian huteraa vasten.

Ainoa mikä tuotti päänvaivaa (kirjamellisesti) oli meidän varastosta olkkariin haettu vanha sohvapöytä. Sitä vasten on kyllä helppo nousta seisomaan, mutta hän sitten vahingossa kolautteli otsaa siihen mennessään takaisin istumaan. Onneksi hän on nyt alkanut tottua pöytäänkin eikä tällä viikolla ole enää kopsahdellut.

Nova ei paljoa viihdy paikoillaan, vaan on koko ajan menossa ihan joka paikkaan. Välillä hän saattaa istua hetken lelujensa kanssa, mutta yleensä hän suhaa jatkuvasti ympäri kotia ja touhottaa menemään. Lempijuttuja on tällä hetkellä kontata pöydän alle maistelemaan aiemmin taktisesti tiputeltuja talk-muruja, mennä eteiseen ja etsiä ne kuraisimmat kumpparit mitä tunkea suuhun, tai kiivetä portaisiin. Aivan koko ajan saa olla valppaana että mitä hän keksii. Myös päällä oleva uuni olisi super jännä, kun siellä on kivasti valot. Pistorasioihin laitettiin tulpat, mutta niistä hän ei ole enää muutenkaan kiinnostunut. Olivat ilmeisesti tylsempiä kuin kaikki muut edellämainitut asiat.

Musiikki ja koirat ovat lemppareita

Nova rakastaa musiikkia ja sitä kun hänelle lauletaan. Hän hytkyy kun laittaa musiikkia soimaan, ja kuuntelee aina tyytyväisenä kun me lauletaan lasten lauluja. Hän tykkää myös kirjoista edelleen tosi paljon, ja kuuntelisi vaikka koko pullistelevan kirjakorinsa kaikki kirjat putkeen. Me vietetäänkin yhdessä pitkiä lukutuokioita päivittäin. Silloin vauhtivauva malttaa istuskella sylissä tai olla kainalossa.

Mun äiti ja Armas-koira olivat meillä vajaan viikon viime viikolla, ja Nova oli aivan ihastunut Armakseen. Heistä tuli niin loistavia kavereita nyt kun Novakin on noussut pystyyn eikä ole Armaksen mielestä enää pelottava. Armas on onneksi maailman rauhallisin koira, ja tykkää lapsista hulluna. Hän meni itse aina Novan lähelle, eikä yhtään säikähtänyt sitä että Nova koski ja paijasi ja taputteli. Heidän menoa oli hauska seurata. Kummatkin aivan innoissaan toisistaan, niin suloisia.

Mutta joo, mä ounastelen kyllä jo nyt että Nova tulee muuttamaan meidän perhedynamiikkaa omalta osaltaan kasvaessaan, sillä hän vaikuttaa olevan aivan eri tavalla aktiivinen tapaus kuin meidän rauhalliset isommat tytöt. Se ei haittaa ollenkaan, vaan päin vastoin. Tosi jännittävää seurata millainen vaapero, taapero ja leikki-ikäinen tästä vauhtimimmistä kasvaakaan.

Ihanaa torstaita kaikille <3