Vauvan hymy

12.03.2017

Tällä viikolla meidän typy on alkanut hymyilemään ihan tarkoituksella. Hän vastaa hymyyn maailman iloisimmalla ihanalla hymyllä joka ulottuu silmiin asti. Aito hymy on ehkä maailman vaikutusvaltaisin ilme, ei siis ihme että se on yksi ensimmäisiä asioita joita vauvat oppivat tekemään tarkoituksella. Hän hymyilee siskoilleen, hän hymyilee äidille ja isille ja välillä hän myös hymyilee jääkaapin mustavalkoisille magneeteille. Tänään hymyilytti aamulla isosiskon mustavalkoinen pilvipussilakana.

Samalla kun vauva alkoi hymyilemään, yksi aikakausi päättyi ja uusi alkoi. Nyt vauvan kanssa voi olla vuorovaikutuksessa, häntä voi ilahduttaa ja häneen saa ihan uudenlaisen kontaktin. Vauva voi vastata omalla tavallaan siihen mitä hänelle sanotaan. Tämä on aivan ihanaa, jotenkin tuntuu että samalla vauva sai taas enemmän luonnetta ja hän tuntuu paljon tutummalta.

Reilun kuukauden ikäinen ei ole enää vastasyntynyt, hän on jo ihan vauva, vaikka tosi pieni onkin. Vaikka vastasyntyneen kanssa on ihanaa, iloitsen myös tästä uudesta vaiheesta. On ihanaa hassutella vauvan kanssa, kutitella häntä ja loruilla ja laulella ja saada hänet ilahtumaan. On mahtavaa oppia tuntemaan uutta perheenjäsentä päivä päivältä paremmin.

Kun meidän vauva hymyilee niin tuntuu kuin koko maailma näyttäisi sata kertaa valoisammalta ja ihanammalta paikalta. Kyllähän se nyt tuntuu hienolta, että tekee pienen viattoman ihmisen onnelliseksi. Vauvojen kasvot ovat kuin peilejä sille miltä heistä tuntuu, jokainen tunne on luettavissa niistä. Siksi on erityisen hienoa nähdä oman vauvan hymyilevän, koska hymy on niin aito. Vauvat eivät osaa tekohymyä tai teko-yhtään-mitään, vauvat vain ovat.

Mä hymyilen aika herkästi muutenkin, mutta nyt meidän perheessä taidetaan hymyillä ihan ekstrapaljon kun on niin ihanaa saada vauva hymyilemään takaisin.

Ihanaa iloista sunnuntaita kaikille ja hymyjä teidän päivään<3


Turvallinen alku vauvalle

05.03.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon ja Lifien kanssa. Vauva-arkea on pian neljä viikkoa takana ja ollaan saatu jo aika hyvä tuntuma siihen millainen tapaus tämä meidän pienin tyyppi on. Ollaan myös ehditty hyvin testaamaan vaippoja Libero Ambassadorina toimimisen merkeissä. Sanotaanko vaikka niin, että ollaan päästy jo sisälle tähän vauvavuoteen ja kuplakin on puhjennut, vaikka edelleen aika seitsemännessä taivaassa uudesta perheenjäsenestä ollaankin.

Vauva on rauhallinen ja ottaa kovin rennosti. Hän suuttuu vain jos on oikein kova nälkä eikä ruokaa saa juuri sillä sekunnilla, esimerkiksi pitkiltä päiväunilta herätessä ja jos mä olen juuri silloin vaikka vessassa. Vauva nukkuu edelleen aika paljon mutta jaksaa olla pari pidempää pätkää päivän aikana myös hereillä. Muuten hän ottaa oikein lungisti eikä säikähdä vaatteiden vaihtoa, yllättäviä ääniä eikä vaipanvaihtoakaan.

Vaipan vaihto on yksi niistä ensimmäisistä vuorovaikutuksen hetkistä ihan pienen vauvan kanssa, he kun usein nukkuvat paljon ja se saattaa olla ainoita tilanteita ekojen päivien aikaan kun vauva on edes hereillä. Vaipan vaihdosta voi hyvin tehdä ihanan yhteisen höpöttelyhetken jo alusta asti ja näin luoda vauvalle turvallisuudentunnetta uudessa tilanteessa. Usein vaippaa vaihtaessa saa kokea niitä vauvan ensimmäisiä hymyjä, tai ekoja jokelluksia.

Vaipan ja vaatteiden vaihto on myös hyvä tilanne ottaa isommat sisarukset mukaan vauvan hoitamiseen. He voivat antaa puhtaan vaipan, laittaa käytetyn vaipan roskikseen ja auttaa laittamaan vauvalle vaikka sukat jalkaan. Meidän tytöt ovat halunneet alusta asti olla niin paljon mukana vauvan hoidossa kun vaan mahdollista, ja näin ovat saaneet myös tehdä.

Pienelle vauvalle on tärkeää luoda turvallinen olo alusta alkaen, ja puhdas ja kuiva vaippa on tietenkin yksi niistä asioista joka tähän vaikuttaa. Vauvalle pienikin epämukavuus on hirveintä mitä hän on ikinä kokenut, koska kaikki on niin uutta ja hän kokee kaiken ensimmäistä kertaa. Vastasyntyneen hyvinvointi riippuu kovin yksinkertaisista, mutta sitäkin merkityksellisemmistä asioista: siitä että saa ruokaa silloin kun on nälkä, siitä että saa nukkua rauhassa, sylistä ja läheisyydestä sekä siitä että hänet pidetään puhtaana ja kuivana.

Me ollaan oltu oikein tyytyväisiä Liberon Touch-vaippoihin tämän neljän viikon testauksen aikana, ja uskon että tullaan käyttämään näitä niin kauan kuin vauva vaippoja tarvitsee. Vaipat eivät ole falskanneet kertaakaan, eikä vauvan iho ole kertaakaan tarvinnut sinkkivoidetta tai muutakaan vaan on pysynyt hyvänä ihan omasta takaa. Vaipat ovat ihanan pehmeitä, eivät haise kemikaaleilta ja pitävät vauvan olon kuivana ja mukavana. Voin vahvistaa omalta osaltani muidenkin Libero Toucheja testanneiden perheiden sanat: nämä ovat parhaita vaippoja mitä meillä on ollut käytössä koko mun kuuden vuoden vanhemmuuden aikana.

Lisää testiperheiden kokemuksia ja tietoa Libero Toucheista voi lukea Libero Tosielämässä -sivulta. Jos mietitte mitä vaippoja omalle tulevalle vauvalle kannattaisi ostaa, mistä tehdä ystävälle vaippakakku baby showereihin tai mistä löytää vuotamaton ja hyvä vaippa omalle pienelle, suosittelen Libero Touchia täydestä sydämestäni.

Yhteistyössä Libero.

Ihanaa päivää kaikille!


Jännittävä sunnuntai

25.05.2014

Sunnuntai on yleensä se viikon rauhallisin päivä, niin myös tänään. Mutta pinnan alla kuhisee! On jääkiekon MM-finaalia, Eurovaaleja, ja koska ilta ei muuten olisi tarpeeksi jännittävä, päätettiin sitten järjestää vielä sellainen oma pieni jännitysnäytelmä nimeltä ”Lapset yhtäaikaa nukkumaan”. Normaalisti lapset menevät meillä peräkanaa nukkumaan 19-20 välillä, Tiara ensin, ja Zelda perään. Tähän asti Zelda on aina (imetyksen loppumisen jälkeen) nukutettu Oton syliin, ja Otto on kantanut neidin vaan sitten nukkuvana omaan sänkyynsä.

Zelda on kuitenkin jo senverran iso tyttö, että Otolla ei kestä enää selkä jokailtaista nukuttelua, ja muutenkin on varmasti jo hyvä aika opetella omaan sänkyyn nukahtamista, kun ikää on se reilut 13 kuukautta, verraten Tiaraan joka oppi nukahtamaan omaan sänkyyn jo alle kolmikuisena. Meille tämä on tähän asti ollut toimiva ratkaisu, eikä olla sitä koettu mitenkään taakkana. Lapset ovat erilaisia, ja siinä missä Tiara jäi jo ihan pikkuvauvana onnellisena lauleskelemaan sänkyyn ja jokelteli itsensä uneen, Zelda huusi pää kirkuvan punaisena jos hänet yritti jättää yksin sänkyyn.

IMG_4965 IMG_4969x IMG_4998xOllaan nyt pari viikkoa harjoiteltu omaan sänkyyn nukahtamista päiväuniaikaan ja käytetty tassumenetelmää, eli olen käynyt aina paijaamassa Zeldaa ja laittamassa lammasunilelua takaisin kainaloon, jos tytsy on alkanut itkemään. Yllättävän hyvin kuitenkin on sujunut, ja joka kerta päiväunille mentäessä ei ole tarvinnut käydä paijailemassa, vaan Zelda on tosiaan nukahtanut ihan itse.

Tämäniltainen yhdessä yöunille nukahtaminen sujui odotettua paremmin, Tiara nukahti kymmenessä minuutissa tyttöjen hetken kikateltua yhdessä. Zeldalla kesti reilut puoli tuntia nukahtaa, mutta itkuinen tai hätäinen hän ei ollut. Lähinnä huuteli ja höpötteli itsekseen, leikki vähän pehmoleluilla, ja juuri ennen nukahtamista kitisi pienen hetken, ennenkuin tuli ihan hiljaista. Nyt molemmat nukkuvat, uskomatonta! Tästä me haaveiltiin kolmetoista pitkää kuukautta.

IMG_5013x IMG_5026 IMG_5033xJa täytyy sanoa että oli ihana kuunnella sitä tyttöjen kikattelua, tuli ihan mieleen yökyläilyt kavereiden luona omasta lapsuudesta. Kikateltiin aina kavereiden kanssa ja jossain vaiheessa aina äiti tuli sanomaan että nyt tytöt nukkumaan. Mä niin näen jo sieluni silmin kuinka monta kertaa me vielä tulevaisuudessa tullaan sanomaan nuo sanat, mutta samaan aikaan olen niin järjettömän onnellinen ja iloinen siitä, että tytöillä on toisensa. Tiara ja Zelda tulevat olemaan suuri tuki ja turva toisilleen, ja varmasti ihanat ystävät myös.

Tänään on ollut kyllä ihan loistava päivä muutenkin, käytiin päivällä puistossa hengailemassa ja syömässä jäätelöä, minkä jälkeen tultiin kotiin kokkailemaan kana-halloumi-mansikkasalaattia. Ruuan jälkeen lepäiltiin hetki, ja lähdettiin sitten käymään äänestämässä. Yllättävän rauhallinen meininki oli äänestyspaikalla ainakin puoli seiskan aikaan illalla, yhtään ei tarvinnut jonottaa. Nyt katsellaan jääkiekon MM-finaalia, ja toivotaan että tuo 1-1 tilanne tuosta vielä kohenee Suomen parhaaksi.

IMG_5036x IMG_5056x IMG_5060xIhanaa että saatiin yksi yhteinen vapaapäivä viikon päätteeksi, ensi viikolla niitä onkin jo kaksi helatorstain ansiosta, ja sitä seuraavalla viikolla kokonainen viikonloppu ekaa kertaa sitten Vapun. Enää kaksi viikkoa ja viisi päivää kesäloman alkuun, ja oi kyllä, mä todellakin lasken päiviä! Tämä vuosi on ollut varmasti meidän elämän rankimpia kun ollaan molemmat ahnehdittu itsellemme hommia vähän turhankin paljon, Otto töissä ja minä blogin, lasten, pääsykokeiden ja hääjärjestelyiden kanssa, mutta kuuden viikon yhteinen loma varmasti lataa akkuja siihen malliin että jaksaa taas puurtaa seuraavankin vuoden. Välillä on tuntunut että loppuu puhti kesken, mutta nyt jaksaa taas kun tietää että loma on niin lähellä, ihanaa!

Mahtavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Toivottavasti tämä ilta saa vielä arvoisensa päätöksen ja Suomi voittaa MM-kultaa!


Perinteiset yksiveekuulumiset

16.04.2014

Zelda, ihana pikkuinen neitokaisemme otti tänään viisi askelta ilman tukea, ihan uskomatonta! Tämä pikkuinen rutturääpäle joka vasta syntyi?

lempikuva2IMG_0295 Zelda on iloinen, tyytyväinen, hyväntuulinen hurmuri. Aika tyyni, eikä hermostu herkästi, tänäänkin mun kovasti jännittämässä rokotustilanteessa, Zelda itki kolmesta piikistä yhteensä ehkä alle minuutin, ja piikkien jälkeen joi tyytyväisenä mukaan ottamaani pillimaitoa. Tunsin itseni ramppikuumeineni vähintäänkin typeräksi, kun tyttäreni on tuollainen viilipytty. Viilipytyn mitat olivat muuten komeat 77 senttiä, ja 10,2kg eli pituutta oli tullut neljä senttiä lisää alle kahdessa kuukaudessa, meidän minihujoppi!

Zelda on syntymästään asti ollut paljon mukana erilaisissa tilanteissa ja hänestä on kuoriutunut oikea mini-socialite prinsessavilkutuksineen. Toistaiseksi neiti viihtyy vielä rattaissa ihmetellen, joten siitä on hyvä nauttia niin kauan kuin sitä kestää, pian voi ollakin jo kova kiire tutkimaan ympäröivää maailmaa paikallaanistumisen sijaan. Vierastuskausi oli lyhyt ja ytimekäs, nykyään Zelda taas lirkuttelee kaikille huoltomiehistä blogikollegoihin, vauvoista vaareihin.

IMG_0467Zelda rakastaa läheisyyttä, ja saattaa istuskella sylissä pitkiäkin aikoja. Hän antaa mielellään pusuja ja haleja ”aai” -huokausten siivittämänä, ja etenkin päristelee mielellään äidin, isin tai Tiaran masua. 90% ajasta neidillä on kuitenkin kiire leikkimään tai oppimaan uutta, kuten kävelemään tänään. Päättäväisyys on ehkä yksi Zeldan vahvimpia ominaisuuksia, hän sinnikkäästi harjoittelee kerta toisensa jälkeen ja oppii nopeasti asioita, joita harjoittelee. Luovuttaminen ei kuulu Zeldan tapoihin, se on tullut ainakin huomattua!

Puheenymmärrys on jo hyvällä mallilla, eilen videolla kuultujen äidin, kakan ja moin lisäksi Zelda hokee myös haloota, mummua ja tänään uutena sanana tuli kenkä. Hän tunnistaa sekä oman että kaikkien perheenjäsentensä nimet ja monia tavallisia päivittäisiä asioita, vaikka ei vielä osaakaan osoittaa sormella. Zelda nostaa aina lelun korkealle ilmaan, niin korkealle kuin vain ylettää, ja katsoo meitä kysyvästi ihmetellen, ”mikä tämä on?”. Vastauksen saatuaan hän yrittää usein matkia sitä.

IMG_0480Zelda ei oikeastaan koskaan ole ollut kova jokeltelemaan pitkiä pätkiä, vaan on aina enemmän toistellut vain yhtä äännettä tai sanaa. Nykyäänkin saattaa tulla satunnainen päppäppää mutta sitten taas palataan harjoittelemaan jotain tiettyä sanaa kuten äitiä. Jännä nähdä tuleeko Zeldasta sellainen perinteinen puhun-vähän-mutta-asiaa -tyyppinen suomalainen jurrikka, vai onko tämä vain neidin perfektionismia. Ehkä hän haluaa vain hioa sanat oikein ennenkuin alkaa höpöttämään oikein olan takaa.

Lukemisen suhteen Zelda on aikalailla Tiaran vastakohta, kirjoihin keskittyminen ei kiinnosta vielä juurikaan. Iltasatu me luetaan iltaisin, ja usein Zelda kuuntelee mielellään, samalla touhuten, kun luen Tiaralle kirjoja. Mutta jos otan Zeldan syliin muutenvain, ja yritän alkaa lukea, niin ei useinkaan päästä juuri ensimmäistä aukeamaa pidemmälle, kun jossain muualla on jotain niin paljon jännittävämpää. En tietenkään aio pakottaa toista lukemaan jos ei kiinnosta, mutta tietysti tarjoan lukemista aina tasaisin väliajoin.

IMG_0498Tanssiminen ja kiipeily sensijaan ovat Zeldan lempipuuhia. Zelda hytkyy aina kun kuulee musiikkia, tai sanan tanssi, ja odottaa aina kovasti aplodeja esityksilleen. Autot ovat Zeldan suosikkileluja, ja hän päristelee antaumuksella niillä leikkiessään. Kummisedän ostama potkuauto on myös ihan lemppari, ja sillä Zelda ajaelee mielellään. Barbiet ja legotkin ovat kivoja, mutta autot taitavat viedä kyllä voiton kaikesta muusta.

Autoilijamme on myös kova syömään ja maistaa innoissaan kaikkea tarjottua (tai löytämäänsä). Kahdeksalla hampaalla on jo ihan hyvä pureskella, etenkin kun yläkulmahampaat saivat taannoin seurakseen myös yläetuhampaat. Sormiruokailu on kovassa suosiossa, mutta Zelda syö kiltisti myös syötettäessä. Itse lusikoimista ei olla vielä harjoiteltu, mutta nekin harjoitukset voisi aloittaa pikkuhiljaa. Tipa taisi muistaakseni olla vuoden ja kolme kuukautta oppiessaan itse syömään kaikki ruuat.

IMG_0535Imetyksen lopetus sujui kivuttomasti, ja Zelda juo nyt rasvatonta maitoa mukista, tai muksun pillimaitoa itse pillillä. Mä oon tosi helpottunut että maito maistuu Zeldalle, Tipa kun tuttipullosta luopumisen jälkeen ei koskaan ole tykännyt juoda maitoa vaikka kuinka ollaan yritetty. Mutta saahan sitä kalsiumia onneksi muualtakin!

Zelda nukkuu yöt kokonaisina, kuten eilisellä videolla kerroinkin, ja se on aivan ihanaa! Neiti menee yleensä nukkumaan n. klo 20.30 ja heräilee seitsemän ja kahdeksan välillä ilopillerinä. Päiväunia nukutaan vaihtelevasti joko yhdet tai kahdet, heräämisestä riippuen joko n. klo 10-12 ja 15-16 tai 11.30-14.30. Molemmilla vaihtoehdoilla Zelda jaksaa tyytyväisenä ja pirteänä illan yöuniin asti.

IMG_0624Sellainen, näin lyhyesti tiivistettynä, on meidän mini tällä hetkellä. Ihana pieni touhumoottori joka tykkää myös köllötellä leppoisasti, läheisyyden kaipuinen pikku pallero joka haluaa myös tutkia ja vipeltää itse rauhassa, siskonsa mielestä toisinaan rasittava kiusankappale, toisinaan rakas halittava pikkusisko. Rakas kultainen yksivuotias♥

Viime aikoina on nyt tullut aika paljon vauva-asiaa, toivottavasti ei haittaa! Huomenna olisi vuorossa vähän vaatejuttuja taas, ja on mulla monta postausideaa takataskussa vielä loppukuulle. Paljon on erilaisia aiheita tulossa! Vaihtelu virkistää eikö vain? Hyvää yötä kaikille ja kiitos kaikista ihanista kommenteista joita olette laittaneet, vastailen niihin mahdollisimman pian♥