Vihdoinkin veneellä – retki Isoon Vasikkasaareen

29.06.2020

Päästiinhän me sinne veneilemään sitten, kun edellisellä kerralla saatiin vain pelkkarit päälle ja siihen se jäi. Lauantaina lähdettiin ihan extempore uintireissun jälkeen veneilemään ja oli kyllä taas niin mahtavaa nähdä pääkaupunkiseutua ihan erilaisesta vinkkelistä. Se tuntuu niin spesiaalilta, kun saa katsella rakasta kotikaupunkia mereltä päin. Kaikki näyttää niin erilaiselta, kaikki etäisyydet ovat aivan erilaisia. Herttoniemestä Kaivariin hurauttaa yhtä nopeaa kuin Taivallahdesta Lauttasaareen, toisin on autolla.

Me ajettiin ensin Espoon puolelle Isoon Vasikkasaareen, jossa en ollut koskaan käynyt. Tosi kaunis ja idyllinen saari, josta saatiin onneksi vielä viimeinen venepaikka, vaikka oli niin mielettömän upeat säät. Mentiin syömään kauniiseen kesäravintola Gula Villaniin, joka on nimensä mukaisesti keltainen huvila, jolla on suuri ja kaunis terassi. Herkuteltiin siellä mm. lohikeitolla ja valkosipulisilakoilla ja käytiin sen jälkeen vielä kävelyllä ympäri saarta. Sieltä löytyi grillauspaikka, suuri leikkipaikka ja iso nurmikenttä, jossa pelata vaikka jalkapalloa. Ihan super kaunis saari, johon pääsee myös lautalla halutessaan. Saaristoliikenteen hinnat ja aikataulut voi tsekata mm. täältä. Saarelta löytyy myös mm. näköalatorni ja paljon ihania taukopaikkoja. 

Isosta Vasikkasaaresta hurautettiin Westendin ja Lauttasaaren ohi Ruoholahteen ja sieltä ajeltiin kanavaa pitkin keskustaa päin. Kaivarin rannan terassit olivat aivan ääriään myöten täynnä ja monet ihmiset huutelivat terasseilta meille, että “hyvää viikonloppua!” Tuli hyvä fiilis. Edelleenkin se tuntuu myös niin ihanalta, että lähes kaikki veneilijät tervehtivät toisiaan. Tulee aina mieleen, että ajatella jos kaikki autokuskitkin moikkaisivat toisiaan. Toki autoja on niin paljon enemmän, että se taitaisi olla varsin mahdotonta. Mutta hauska ajatus silti. 

Ajettiin keskustasta kohti Kalasatamaa, Verkkosaarta ja Kivinokkaa, käytiin Kulosaaren edustalla  ja Herttoniemen rannassa. Sieltä ajeltiin takaisin kohti venesatamaa. 

Oltiin veneellä monta tuntia ja vaan nautittiin täydellisestä säästä, meri-ilmasta ja maisemista. Rakastan veneellä katsella kaikkia upeita rakennuksia, jotka mereltä näkee ihan eri tavalla.  Naureskeltiin sille, että tämähän on periaattessa ihan samaa kuin istuisi autossa tuntikausia, mutta veneellä jostain syystä ei tarvitse mitään älylaitteita viihdykkeeksi vaan se itse matka on se juttu. Veneellä ei taida kukaan edes muistaa puhelimien olemassaoloa, kun kaikki vaan fiilistelee maisemia. On onni, että meidän lapsetkin rakastavat olla veneellä ja viihtyvät siellä. Silloin kun mennään kovaa, vene on kuulemma kuin vuoristoradassa olisi. 

Veneilyn jälkeen käytiin vielä jäätelöllä lasten kanssa ennen kuin lähdettiin väsyneinä ja onnellisina ajelemaan kohti kotia pitkän ja ihanan päivän jälkeen. Kyllä saadaan olla kiitollisia, kun päästään kokemaan näin ihania juttuja! Veneily on mulle itselleni ainakin niin spesiaalia puuhaa, kun vasta aikuisena olen päässyt ekan kerran veneelle. Arvostan näitä kokemuksia ihan älyttömän paljon, enkä osannut lapsena kuvitellakaan, että jotkut pääsevät kokemaan tällaista joka kesä tai parhaimmillaan kesällä vaikka joka päivä tai viikko. Lapsena en tiennyt veneilystä mitään, paitsi sen, että joskus veneitä lipui ohi pitkin Ruoholahden kanavaa, jonka läpi mekin mentiin nyt.

Viime viikolla me käytiin uimassa viisi kertaa ja otettiin kaikki ilo irti upeasta hellesäästä. Ei sekään haittaa, että tämä viikko on hieman viileämpi. Tällä viikolla ajateltiin tehdä sellaisia kesäjuttuja, jotka ovat ehkä mukavampia jos ei ole tukahduttavan kuuma. Meillä täällä keittiöremppa jatkuu kovaa vauhtia ja päivittelen remppakuulumisia niin Insta storyssa (@iinalaura) kuin sitten loppuviikosta myös täällä blogin puolella! Ostettiin myös vihdoin ne ruokapöydän tuolit ja esittelen ne täällä varmaankin huomenna, kun saadaan viimeiset kaksi tuolia kotiin. 

Kiitos vielä ihan hurjasti kaikille vertaistuesta migreenipostaukseen <3 On se kyllä pirullinen vaiva, ei voi muuta sanoa. Paljon tsemppiä kyllä ihan jokaiselle, joka siitä kärsii.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3


Kuulumisia & juhannussuunnitelmia

18.06.2020

Meidän piti viettää tänään torstai-iltaa veneilemässä Oton perheen kanssa, mutta veneeseen olikin tullut joku vika ja päädyimmekin veneilyn sijaan illaksi rannalle uimaan ja syömään eväsleipiä. Ja oli kyllä niin ihanaa, vaikka ensin lapsia vähän harmitti kun ei päästykään veneelle, kun pelkkaritkin oli jo puettu päälle. Rannalla se harmitus unohtui kokonaan ja he pulikoivat monta tuntia aivan innoissaan. Onneksi yön hurja ukkossää talttui päivän aikana ja illaksi tuli tyyntä ja aurinkoista, oli oikein ihana ilma kun työpäivän jälkeen lähdettiin. Ja tulipahan testattua, että itsetehdyt tonnikalakolmioleivät toimivat vähintään yhtä hyvin rantaeväinä kuin veneilyeväinä! Oli onni, että heti venesataman vieressä oli ihana ranta ja uikkaritkin oli jo valmiiksi mukana, niin keksittiin hetkessä suunnitelma B.

Viime yö oli hieman haasteellinen, kun ensin yksi lapsista heräsi nenäverenvuotoon, joka ei millään meinannut talttua (kärsin itse aina samasta lapsena kesäisin, kun oli siitepölyallergia) ja sen jälkeen alkoikin ukkonen pauhaamaan ihan hulluna, eikä kukaan meistä meinannut saada unta kun meteli oli niin kova. Olisipa ollut kuulosuojaimet koko porukalle, heh. Valvottiin varmasti pari tuntia yöllä, ennen kuin saatiin taas unen päästä kiinni. Mutta onneksi aamulla sai sitten nukkua kuitenkin, niin sai edes vähän otettua yön valvomisia takaisin. Se on jännä, miten koville nykyään ottaa yksikin valvottu yö, kun niihin ei ole yhtään tottunut.

 

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet työn suhteen todella intensiivisiä ja siitä mun vapaasta pitkästä viikonlopustakaan ei viime viikolla tullut kyllä mitään, päin vastoin! Tein vielä sunnuntai-iltana lasten mentyä nukkumaan useamman tunnin töitä. Mutta ajattelin tänä viikonloppuna kokeilla uudella onnella, että jos vaikka juhannuksen ajan onnistuisi olla kunnolla vapaalla. Ainakaan mulla ei nyt viikonlopuksi ole tiedossa keskeneräisiä työprojekteja eikä deadlineja, joten ajattelin ottaa ihan levon kannalta ja päivittää sitten juhannuskuulumisia joko sunnuntaina tai maanantaina illalla blogin puolelle. Instassa olen varmasti aktiivisempi, joten siellä kannattaa seurailla @iinalaura.

Meille on tulossa juhannukseksi Emilian ja Topiaksen porukka Turusta ja en voi sanoin kuvailla, miten ihanaa on kun voi nähdä kavereita ja viettää rauhassa yhdessä aikaa. Suunnitelmissa on ainakin luonnonkukkien poimintaa ja kukkaseppeleiden tekoa, auringonlaskun ihailua, juhannustaikoja, pitkään valvomista, paljon naurua, lautapelejä ja ihan sikana grilliruokaa. Ja lapsille valtava siskonpeti meidän toiseen lastenhuoneeseen, jossa he saavat kikattaa sitten porukalla. En malta odottaa oikeasti, niin pitkä aika on siitä, kun ollaan viimeksi vietetty tällä tavalla aikaa yhdessä.

Löysin tänään meidän kodin läheltä täydellisen pienen luonnonkukkaniityn, jolta ajattelin käydä keräämässä hulluna erilaisia ihania kukkia meidän seppeleisiin. Juhannusseppeleiden teko on niin ihana perinne ja rakastan sitä ihanaa kesäfiilistä, mikä juhannusseppele päässä tulee. Huomenna onkin iso porukka, jolle askarrella seppeleitä.

Haluan toivottaa kaikille maailman ihaninta ja turvallista juhannusta ja paljon halauksia <3


Veneilemässä Helsingin edustalla

20.07.2019

Tehtiin tänään sellainen kesäretki, jota oltiin odotettu koko porukka aivan innoissaan. Lähdettiin nimittäin päiväksi veneilemään Oton perheen kanssa Helsingin ja Espoon saaristoon. En ole koskaan veneillyt Helsingissä, eikä ollut Otto tai meidän lapsetkaan, joten tämä oli meille aivan uusi ja ihana kokemus.

Kierreltiin monien tuttujen paikkojen lähistöllä, mutta aivan uudesta näkövinkkelistä. Oli hauskaa käydä veneellä Kaivopuiston ja Hernesaaren edustalla. Katseltiin parit Benji-hypyt ja ihmeteltiin valtavia ulkomaisia risteilyaluksia. Meidän taapero otti hyvät päikkärit jo ihan alkumatkasta, veneen tasainen keinunta nukutti hyvin.

Sieltä lähdettiin käymään Suomenlinnassa, jonne ei tosin mahduttu parkkiin. Tälle päivälle sattui niin upeat säät, että kaikki muutkin olivat päättäneet lähteä just tänään veneilemään. Pyörittiin jonkin aikaa Suomenlinnan vierasvenesatamassa, mutta siellä ei kertakaikkiaan ollut yhden yhtä vapaata venepaikkaa ja meidän lisäksi kierteli moni muukin vene siinä kärkkymässä.  Alkuperäisestä Suokin suunnitelmasta poiketen suunnattiinkin sitten Hietalahden rantaan parkkiin ja syötiin eväitä siellä.

Eväänä meillä oli itse tehtyjä kolmioleipiä, keksejä, munkkeja, mansikoita, kahvia, mehua ja vaikka mitä muuta. Ihana evästuokio yhdessä aurinkoisessa kesä-Helsingissä, mitä enempää voisi edes toivoa! Sieltä lähdettiin Lauttasaaren kautta kohti Espoota ja käytiin Westendin ja Haukilahden edustalla ihmettelemässä. Veneellä kului suurin osa päivästä ja me nautittiin siitä niin paljon.

Lapset tykkäsivät ihan hirveästi ja joka kerta kun mietittiin ääneen, että käydäänkö vielä tuolla tai tuolla, niin lapset kiljaisivat yhteen ääneen, että ”JOOOO!”. Kertaakaan ei kukaan kysynyt, että milloin ollaan perillä. Veneellä ei edes ollut mitään ylimääräistä ”tekemistä”, kaikki vaan nauttivat siitä, kun saivat nähdä uusia paikkoja ja tuntea vauhdin huumaa ja aaltojen pomputusta.

Espoon edustalla meillä lensi viiden minuutin sisään kahdelta lapselta lippikset veteen, mutta saatiin ne onneksi ongittua vedestä heti takaisin. Oli pakko olla lätsät kun aurinko paahtoi niin kuumasti päivällä, mutta loppumatkassa vissiin ne olivat löystyneet sen verran, että lähtivät lipettiin kovassa vauhdissa. Lapsia onneksi vaan nauratti ja meidän muiden lippikset pysyivät kuin pysyivätkin päässä koko matkan.

Jotkut ehkä saattavat muistaa, että mä veneilin ensimmäistä kertaa mun koko elämässä vasta kaksi vuotta sitten kesällä. Enkä vieläkään ole lakannut hämmästelemästä sitä vapauden tunnetta ja ihanaa fiilistä, mikä veneilystä tulee. Se on mulle jotenkin vaan niin siisti kokemus joka kerta!

Erityisen siistiä se oli juuri Helsingissä, koska sain katsella mun rakasta kotikaupunkia ihan uusista paikoista ja uudella tavalla. Ajettiin veneellä Ruoholahden kanavan läpi ja näytin lapsille tuttuja rakennuksia, joissa mun kavereita asui mun lapsuudessa ja paikkoja, joissa me leikittiin kun mä olin pieni ja mekin asuttiin Ruoholahdessa. Muistan kun lapsena aina ihmettelin kanavaa pitkin lipuvia veneitä – ja nyt mä pääsin itse menemään siitä veneellä. Jollekin ehkä ihan pikkujuttu, mutta mulle se oli mieletön kokemus.

Reissun päätteeksi oltaisiin menty Hietsuun uimaan, mutta siellä oli sinilevää. Käytiin sitten vaan keinumassa ja sen jälkeen käytiin vielä koko porukalla illallisella ravintola Mestaritallissa siinä ihan lähellä. Oli aivan älyttömän hyvää ruokaa! Kun oltiin lähdössä ajamaan kotia kohti me bongattiin vielä kuumailmapallo. Se oli lapsille eka kerta kun he näkivät kuumailmapallon, paljon ekoja kertoja siis tänään. Täydellinen päätös niin ihanalle ja hauskalle kesäpäivälle, joka oli täynnä kesäfiilistä.

Ihanaa kesäistä viikonloppua kaikille!


Päiväretki Mathildedaliin

26.07.2017

Tehtiin viime viikolla upea retki veneillen Saaristomerellä Mathildedalin kylään, jossa ei koskaan ennen oltu käyty. Mathildedal löytyy Teijon kansallispuiston kupeesta, ja siellä sijaitsevat Mathildedalin ruukkitehtaat, ja ihanat pikkuputiikit, jotka on rakennettu 1800-luvulla. Luonnonkauniissa kylämiljöössä pääsee myös ihan ilmaiseksi katselemaan ja syöttämään alpakoita, joita oli useammassa aitauksessa vaikka kuinka paljon. Me annettiin alpakoille voikukan lehtiä, ja tytöt olivat aivan innoissaan pehmeistä ja suloisen rauhallisista eläimistä.

Alpakoiden katselun jälkeen me piipahdettiin kuuman päivän viilennykseksi Kyläravintola Terhon terassilla juomassa viilentävät virvokkeet ja syömässä pientä välipalaa. Mäkin uskaltauduin ottamaan tämän kesän ensimmäisen terassijuoman, ihan mielettömän herkullisen vadelmamojiton, jossa oli raikasta limeä, minttua ja paljon tuoreita vadelmia. Terhon kanssa samassa kauniissa pihapiirissä sijaitsee myös pieni puoti josta ostettiin mukaan tuoretta Mathildedalissa juureen leivottua leipää, joka oli todella hyvää. Puodista saa myös paikallisen pienpanimon erikoisoluita, ja virvoitusjuomia.

Käytiin piipahtamassa myös Ruukin kehräämössä, kutomossa ja puodissa, jossa myytiin alpakanvillasta tehtyjä tuotteita. Upeita neuleita, lankoja, huiveja, tyylikkäitä pipoja ja kaikkea mahdollista ihanaa. Melkein jo sorruin ostamaan ihanaa jättilankaa että olisin tehnyt meille alpakanvillasta jättineulepeiton. Mutta en sitten ostanut, se oli ehkä hippusen liian arvokasta ajatellen, että en välttämättä koskaan saisikaan projektia valmiiksi. Mutta joo, tuo putiikki on kyllä käsityöihmisen unelma, upeita materiaaleja!

Shoppailua jatkettiin Second Chance & Petri’s Chocolate room -putiikissa, missä oli ihania käsintehtyjä suklaita sekä tyylikkäitä Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja vaatteita sekä lapsille että aikuisille. Sen vieressä oli myös mahtava kesäputiikki, jossa myytiin leluja, käsitöitä, vaatteita ja esimerkiksi Molo Kidsin lastenvaatteita. Myymälässä oli kesäalet käynnissä ja ihan hyviä hintoja.

*Mun ja Oton kumpparit & osa lasten vaatteista saatu blogin kautta.

Shoppailukierroksen jälkeen mentiin illalliselle Ravintola Ruukin Krouviin joka sijaitsi ihan vierasvenesataman lähellä. Ruukin Krouvissa oli hyvä valikoima erilaisia pizzoja, burgereita, salaatteja ja pastoja. Pizzapohjat leivotaan juureen ja ne ovat todella herkullisia. Meidän lapset ottivat hauskat ”mikkipizzat” joissa taikinasta oli tehty pizzalle korvat. Voin kertoa että niistä pizzoista puhutaan vieläkin. Mä nautin herkullisen ruisburgerin, ja Otto söi italialaistyyppisen pizzan.

Meillä oli kyllä ihana päivä Mathildedalissa, ja jos siellä teidän ihanien joukossa on veneiljöitä tai muuten tuolla saaristossa liikkuvia, niin suosittelen ehdottomasti vierailua Mathildedaliin. Lapset nauttivat tosi paljon, varsinkin niistä ihanista alpakoista (ja mikkipizzoista!).

Ihanaa iltaa kaikille <3


Vauvan kanssa veneilemässä ensimmäistä kertaa

20.07.2017

Otsikko on oikeastaan hieman vähättelevä: koko meidän perheen naisväki veneili tällä viikolla ihka ensimmäistä kertaa. Kokemus oli mahtava, ja jäi tosi positiiviset fiilikset tästä ekasta kerrasta. Onneksi meillä on mahdollisuus veneillä myös tulevaisuudessa, sillä se oli ihan huippuhauskaa ja tykättiin kaikki. Uskon että kokemus oli positiivinen koska ei jännitetty turhaan. Juteltiin tyttöjenkin kanssa tarkasti etukäteen mitä veneily pitää sisällään, miten veneessä saa liikkua ja esim. että veneessä voi kuulua koviakin ääniä, se saattaa aavistuksen pomppia, ja vähän voi roiskua vettä.

Minä ja tytöt puettiin eka kertaa elämässämme pelastusliivit päälle, ja suunnattiin moottoriveneellä Oton ja Oton perheen kanssa n. 40min venematkan päähän Mathildedaliin viettämään iltapäivää. Mathildedalista tulossa vielä ihan oma postauksensa, se oli todella uskomattoman ihana paikka. Mutta joo, siis tämä itse veneily: vauvan kanssa se toimi samalla tavalla kuin autolla ajaminen, eli Nova nukahti heti kun moottori käynnistyi. Hän nukkui kummatkin matkat ihan täysillä, hurina oli kova ja vene keinui sopivan unettavasti. Novalla oli omat söpöt pelastusliivit joissa hän viihtyi vallan mainiosti pienet arskat ja pipo päässään.

Me istuttiin Novan kanssa tuulilasin taakse nojatuoliin, missä ei tuullut yhtään ja roiskui kaikkein vähiten vettä. Paluumatkalla Otto istui samalla paikalla Novan kanssa, ja mä pääsin testaamaan takapenkkiä Zeldan kanssa. Esikoinen istui molemmat matkat veneen keulassa tätinsä kanssa, ja hurjapäänä oli aivan fiiliksissä vaikka välillä venettä pomputti ja vettä roiskui. Siellä hän kikatteli ja matkusti kuin vanha tekijä. Ei kuulemma yhtään pelottanut mutta oli sopivasti jännää. Myöskään nelivuotiasta ei kuulemma pelottanut yhtään, hänkin oli innoissaan siellä takapenkillä, ja heti kun palattiin venereissulta, hän kysyi koska mennään uudestaan.

Ilma oli sopivan lämmin eikä tuulta ollut liikaa, joten aika tasaista kyytiä me saatiin onneksi mennä. Oli niin kivaa tuntea se vauhti ja nähdä Suomea ihan eri perspektiivistä kuin yleensä. Saaristomeri on todella kaunis, ja meren rannoilla oli mitä kauniimpia maisemia.

Mä oon vieläkin ihan fiiliksissä venereissusta, ja toivon että päästään pian uudestaan! Onhan siinä ihan eri fiilis matkustaa moottoriveneellä kuin autolla, tai pyörällä. Ja jotenkin niin siistiä päästä kokemaan tällaisia isoja ekoja kertoja vielä tällä iällä. Mua ei ollenkaan haittaa että en ollut ennen veneillyt, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Vaan enemmänkin musta on ihan megasiistiä että sain kokea jotain ihan uutta juuri nyt. Se on aina virkistävää ja avaa ihan uusia maailmoja, kun kokeilee jotain mitä ei ennen ole tehnyt.

Ehkä vielä joku kerta mä opettelen itse ajamaan venettä, jos oikein hurjaksi ryhdyn, niin kivaa se nimittäin oli.

Tykkäättekö te veneillä? Oletteko olleet vauvan kanssa veneilemässä?