Näistä on meidän viikonloppu tehty

02.12.2018

Joulukuun eka viikonloppu on ollut aika best, vaikka ei samanlaista upeaa ensilunta saatukaan, kuin viime vuonna. Meidän perhejoulukalenterissa luki eilen, että ”käykää moikkaamassa joulupukkia” ja me käytiinkin siis eilen moikkaamassa joulupukkia keskustassa. Eilen oli ihan mielettömän upea sää, ja käveltiin keskustassa ulkona ja tsekattiin jouluikkunoita ja valoja. Iltaa vietettiin kotona, jouluelokuvaa katsellen ja herkutellen. Onneksi ainakin vielä meidän koko perhe fiilistelee joulua yhtä paljon kuin minä. Joulua inhoavalla tyypillä voisi olla näinä aikoina meidän perheessä vähän hankalaa, heh!

Tänä aamuna perhejoulukalenterissa luki, että ”koristelkaa joulukuusi”, ja voi sitä kiljunnan määrää kun se luukku avattiin! Aivan yhtä fiiliksissä kaikki kolme pientä tyyppiä. Ja niin me tänään tehtiin. Joulukuusi paljastuu myöhemmin ensi viikolla perinteisessä joulukalenteriluukussa. Perhejoulukalenteri on tänäkin vuonna täytetty perheen yhteisellä tekemisellä. Joillekin päiville on isompaa, kuten joulukuusen koristelua tai joulupakettien viemistä hyväntekeväisyyteen, ja joillekin päiville pienempää, kuten tonttudiskoa tai joulusatujen lukemista.

Kuusen koristelun jälkeen me lähdettiin ulos yhden päiväkodin pihalle leikkimään. Siellä on lapsista niin hauskaa, kun siellä on sekä pieni ”metsä” että paljon erilaisia leikkivälineitä. Lisäksi sieltä löytyy mm. autonrenkaita, joilla lapset rakastavat leikkiä. Hauska, vähän erilainen päiväkodin piha. Ei meidän päikyn pihalla mitään auton renkaita ollut silloin kun mä olin pieni. Kuopuksen suurinta hupia on kiivetä (äidin tai isin avustuksella) rengastornin sisään ja leikkiä kukkuu-leikkiä sieltä. Uudestaan ja uudestaan hän kyykistyy renkaiden taakse piiloon, ja pomppaa ylös. Ainiin, ja hän on antanut mulle uuden nimen. Mä olen nykyään ”Mami shark du-duu-du-du-du-du”. Isommat lapset pääsivät jo yli Baby sharkista, mutta taapero on vasta viime aikoina päässyt sen makuun.

Keskimmäinen rakenteli siellä kävyistä, havuista, kivistä ja kepeistä tontulle omaa kotia, jonka katossa oli kuulemma ”hålkakoreita” (eli reikäleipiä). Hän järjesteli tikkuja reikäleipien tangoiksi. He kävivät jokin aika sitten päiväkodin kanssa Kruununhaassa Ruiskumestarin talossa (jossa hän näihin hålkakoreihin tutustui), ja mulla tulvahti ihan kaikki muistot omasta lapsuudesta mieleen. Mekin käytiin siellä silloin kun olin vielä alakoulussa, ja siellä oli niin jännittävää kuulla Wickholmin perheen tarinaa ja tutustua kaikkiin vanhoihin tavaroihin. Mä näin oikein mielessäni sen talon kun meidän 5v kertoi heidän vierailustaan. Sinne on muuten aina ilmainen sisäänpääsy, pitää mennä koko perhe joskus käymään siellä.

Oton sisko kävi meillä tänään kylässä ja pelattiin Junior Aliasta. Meidän 7v on aivan ylivoimainen siinä, hän arvaa aina enemmän ja nopeammin kuin aikuisetkaan ja voittaa lähes joka kerta. Pitäisi varmaan siirtyä hänen kanssaan pikkuhiljaa isompien versioon, niin olisi edes jotain haastetta hänelle (tai siis meille tasoituksen mahdollisuutta, eiku). Illalla katsottiin vielä toinen jouluelokuva, The Princess Switch Netflixistä. Se oli musta tosi kiva, perinteinen vähän ennalta arvattava joululeffa, mutta siis juuri siksi ihan loistava.

Sellainen aika rauhallinen ja perhekeskeinen viikonloppu, joka oli todella tervetullutta vastapainoa viime viikonlopun juhlaputkelle. Teki niin hyvää vaan olla yhdessä, eikä ollut mitään pakollista menoa minnekään. Ensi viikko onkin itsenäisyyspäivän ansiosta aika tynkäviikko, ja silloin meidän lapsillakin on neljän päivän loma, kun perjantai on vapaa myös koulusta. Odotetaan sitä innolla, kuten joululomaakin, sillä olisihan tätä viikonlopun aikatauluttomuutta, yökkärihengailua ja rentoa ulkoilua voinut jatkaa vaikka monta päivää putkeen. Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille <3

PS: Ihanien erilaisten perheiden hakuaika on nyt päättynyt, ja nyt mun täytyy tehdä hurjia valintoja. Ihan mielettömän suuret kiitokset yli 50 perheelle sydämellisistä, ihanista, mielenkiintoisista, itkettävistä, rakkaudentäyteisistä viesteistä ja tarinoista. Mä en malta odottaa, että pääsen viemään tätä eteenpäin <3 


Perjantaifiiliksissä

23.11.2018

Tämä viikko on ollut kyllä ihan napakymppi! Mä olen vieläkin ihan fiiliksissä lukijaillasta, ja lisäksi me ollaan lasten kanssa aivan innoissamme siitä, että enää viikko siihen, että joulukuu alkaa. Parin viikon päästä lapsilla on myös pieni itsenäisyyspäivä-loma, kun se sattuu sopivasti torstaille, ja meidän koululaisen koulussa se perjantaikin on sitten vapaa, ja he tekevät keväällä yhden lauantai-koulupäivän sen korvaamiseksi. Eli sellainen ihana neljän päivän miniloma siis tiedossa! Me varmaan otetaan silloin ihan rennosti, koristellaan joulukuusta ja hengaillaan yhdessä.

Me ollaan tällä viikolla ulkoiltu joka päivä, myös näinä vähän harmaampinakin päivinä. Ihanaa kun aurinko on paistanut useampana päivänä kuitenkin. Sen huomaa heti, miten paljon energiaa ulkoilusta saa. Jo puolenkin tunnin happihyppely ulkona antaa niin paljon energiaa loppupäivään.

Ei saisi hautautua vaan kotiin silloinkaan kun ulkona on märkää, kylmää ja harmaata, koska sitten se olo on itselläkin sellainen harmaa ja nuutunut. Tänään me ajateltiin, että pidetään sisäpäivä, kun ollaan kuitenkin ulkoiltu kaikkina muina päivinä, ja meillä oli kivat leikit sisälläkin legoilla ja tyttöjen vanhalla paloasemalla. Kuopus ja keskimmäinen halusivat kuitenkin tulla mun mukaan hakemaan postia. Sitten postinhakureissulla huomattiin, miten ihanaa ulkona oli vaan olla. Me mentiin äkkiä sisälle vaihtamaan kunnon ulkokamppeet päälle ja lähdettiin kävelylle.

Taaperokin saa jo ulkoilusta niin paljon irti! Hän leikkii puistossa ihania leikkejään, on laivan kapteenina ja huutaa ”HIIOHOI! HAUSKUUKSIA HOLISONTISSA!”. Hän ihailee sorsia puoliksi jäätyneessä lammessa vaikka tunnin, ja kommentoi niiden jokaista liikettä. Kotimatkalla hän nappaa ihan tavallisen risun maasta, ja kertoo sen olevan lahja isille, josta isi ”valmasti tykkää”. Hän raahasi risua koko puolen kilsan kotimatkan kävellen, välillä huokaili dramaattisesti, koska olihan se ohuen risun kantaminen hurjan raskasta puuhaa. Mä ehdotin, että risun voisi laittaa rattaisiin matkan ajaksi kyytiin, mutta vastaukseksi tuli tiukka ”EI, minä kannan itse.”

Mä olen täällä ihan viikonlopputunnelmissa. Tulin juuri kotiin PING Helsingin pikkujouluista, joissa oli tosi hauskaa. Lapset viettivät leffailtaa Oton kanssa. Mulla kävi sillä tavalla hassusti, että minä, joka en ikinä käy missään iltaisin menen tällä viikolla kolmena iltana jonnekin. Ensiksi oli se lukijailta keskiviikkona, tänään oli ne PING Helsingin pikkujoulut ja huomenna olen menossa piipahtamaan elämäni ensimmäistä kertaa luokkakokouksessa. Mun vanhan Helsingin yläasteen luokkakaverit järjestävät huomenna luokkakokouksen, ja mutkin kutsuttiin mukaan, vaikka kerkesin olla luokalla vain 1,5 vuotta ennen Ouluun muuttoa. Ihanaa että mäkin saan mennä, ja mahtavaa päästä vaihtamaan kuulumisia vanhojen luokkalaisten kanssa! Osaa heistä en ole nähnyt sen jälkeen kun Ouluun muutettiin, eli mitä siitä nyt on, 13 vuotta.

Ihania tilaisuuksia kaikki, mutta tällaiselle kotihiirelle vähän hurjaa, kun on näin monet juhlat. Mutta onpahan kaikki sitten kerralla juhlittu, niin sitten saa taas öllöttää kotona joka ilta. Nämä on kaikki niin keskenään erilaisia tapahtumia, että en voinut enkä halunnut mitään jättää välistäkään, joten näillä mennään. Pikkujouluissa Clarion Hotelin Sky Roomissa oli tänään tosi mukavaa, ja oli kiva jutella kaikkien kanssa!

Tuo taaperon maailman suloisin pandahaalari on muuten meidän esikoisen ja keskimmäisen vanha, ja se on ihan just jäämässä niska-haaramitasta pieneksi, nyyhkis! Mutta se on kyllä myös hienosti palvellut monta talvea jo päiväkodissa isommilla ja edelleen näyttää ihanalta. Olisin mieluusti pukenut meidän minin siihen koko talven, mutta tällä kasvutahdilla en tiedä mahtuuko tämä enää joulukuun lopulla päälle. Onneksi on isompi haalari odottamassa!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3