Video -workshopissa oppimassa

06.12.2016

Syksy ASUSin Brand ambassadorina on ollut mielenkiintoinen, ja viikko sitten oli ehkä tähän asti mielenkiintoisin workshop jossa saatiin vinkkejä siihen kuinka tuottaa parempaa videomateriaalia. Vinkkejä meille oli antamassa vloggaaja ja bloggaaja Valtteri Sandberg, jolla on videoiden kuvaamisesta ja editoinnista vuosien kokemus. Varsinkin kun olen itsekin viime aikoina yrittänyt panostaa hieman enemmän myös videosisältöön blogin ohella, tämä workshop tuli todella tarpeeseen ja sytytti taas hetken kadoksissa olleen kipinän videoiden tekemiseen. Osan vinkeistä mä jo tiesin etukäteen, mutta sain todella paljon kullanarvoisia neuvoja siihen kuinka tavoittaa enemmän ihmisiä omalla kanavallani, ja kuinka tehdä viihdyttäviä ja hyviä videoita.

ASUS siis järjestää tässä syksyn aikana neljä workshopia, joissa on käyty läpi työkaluja siihen miten kehittyä bloggaamisessa ja kaikessa siihen liittyvässä, niin pienten kuin isompienkin niksien avulla. Ensimmäisessä workshopissa keskityttiin hakukoneoptimointiin ja tavoitteelliseen bloggaamiseen, tokalla kerralla käytiin läpi windowsia käyttöjärjestelmänä ja nyt tosiaan tässä kolmannessa keskityttiin videosisältöön. Vielä on yksi workshop jäljellä juuri ennen joulua ja mä olen siitä tosi iloinen. Workshopien parhaat vinkit koostetaan myös ASUSin The Next Level of Blogging with ASUS –asiantuntijablogin, joka löytyy osoitteesta www.asus.indiedays.com. Workshopeihin voi hakea kuka tahansa bloggaaja täyttämällä blogista löytyvän ilmoittautumislomakkeen! Olen itse kokenut saamani vinkit tosi hyödyllisiksi ja oppinut tässä syksyn aikana paljon tehokkaammaksi blogin pitämisessä, nykyään langat pysyvät paljon paremmin käsissä enkä ole kokoajan aivan pyörällä päästäni deadlinejen kanssa.

Mä kokosin teille pienen kymmenen kohdan listan parhaista videovinkeistä joita viime viikolla saatiin Valtterilta, näiden avulla kuka tahansa pääsee hyvään alkuun tubettamisessa.

1. Jos haluat saavuttaa videoillesi yleisöä, tee videoita youtubeen, älä Vimeoon. Youtube auttaa vloggaajia, suosittelee videoita  ja siellä uutta videosisältöä on helpompi löytää joten uudetkin vloggaajat saavat katseluita.

2. Panosta kanavasi yleiseilmeeseen, niin että kaikki on linjassa keskenään ja kanavallasi on tunnistettava oma look kansikuvan, videoiden pikkukuvien ja nimen osalta.

3. Sijoita hyvään kameraan, tilavaan muistikorttiin, jalustaan sekä mikrofoniin, jotta saat tuotettua laadukasta sisältöä.

4. Alkuun pääset kuvaamalla luonnonvalossa, mutta jos haluat tehdä videoita ammattimaisemmin, kannattaa hankkia ainakin kaksi softbox-valoa, joilla saat valaistua videot ja pystyt kuvaamaan muulloinkin kun keskipäivällä.

5. Videoiden tausta on tärkeä, se on olisi hyvä olla rauhallinen silloin kun kuvataan videoita joissa pysytään paikoillaan yhdessä kohdassa. Taustaksi voi ostaa esimerkiksi erilaisia kankaita.

6. Erilaisia videotyylejä on paljon. Tällä hetkellä suosittuja ovat mm. My Day -videot, Storytimet joissa kerrotaan jostain elämän suuresta käännekohdasta, tutoriaalit, DIY-videot ja erilaiset haasteet joita Youtube on pullollaan. Hyviä ideoita videoihin saa myös blogipostauksista, monet blogipostaukset toimisivat hauskasti myös videona.

7. Kannattaa tehdä yhteisvideoita muiden tubettajien kanssa ja verkostoitua rohkeasti kommentoimalla toisten videoita ja seuraamalla muiden kanavia.

8. Videot kannattaa nimetä houkuttelevasti, ja videoille kannattaa lisätä aina erillinen pikkukuva jossa nimi myös näkyy. Ihmiset eivät kiinnitä niin paljoa huomiota videoihin joista pikkukuva puuttuu koska ne hukkuvat massaan.

9. Hyvän videoiden pituuden löytää kokeilemalla. Esimerkiksi My day-videot voivat olla vähän pidempiä, kun taas DIY-videot kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä jotta idea on helppo sisäistää.

10. Ole oma itsesi! Kuten bloggaamisessa, myös vloggaamisessa tärkeintä on persoona. Videoissa ehkä vielä tärkeämpää kuin tekstissä, sillä videolla itse ihminen on paljon enemmän esillä. Ei kannata matkia ketään vaan rohkeasti toteuttaa omaa juttuaan.

Mun mielestä videoiden tekeminen on tosi mielenkiintoista, ja haluan oppia siinä paremmaksi. En varmasti koskaan tule siirtymään pelkästään vloggaajaksi, koska rakastan kirjoittamista ja kuvaamista liikaa, mutta haluan pitää videot osana mun blogia nyt ja jatkossa.

Jos haluatte hakea mukaan ASUSin viimeiseen 19.12. klo 16-18 järjestettävään workshopiin, käykää ilmoittautumassa ASUSin The Next Level Of Blogging -blogissa sijaitsevan ilmoittautumislomakkeen kautta. Mukaan voi hakea ihan kuka tahansa bloggaaja. Monipuolisissa ja laadukkaissa workshopeissa saa kullanarvoisia vinkkejä, ihan ilmaiseksi, joista monet yritykset esimerkiksi ovat valmiita maksamaan sievoisia summia. Viimeisessä workshopissa käydään läpi hakukoneoptimointia ja blogin kävijämäärien kasvattamista.

Yhteistyössä ASUS.

Oletteko te kokeilleet vloggaamista? Keitä vloggaajia seuraatte? Millaisista videoista pidätte eniten?


Keskiviikon kolme kivaa

12.10.2016

Keskiviikon kunniaksi tänään luvassa kolme kivaa juttua jotka ovat piristäneet viime aikoina sekä mua että koko meidän perhettä. Kolme helppoa juttua joista on voinut nauttia ja ottaa ilon irti täällä muuttolaatikkohärdellin keskelläkin, vailla pelkoa sotkusta.

KIRJA: Joku ehkä bongasikin instasta, että olin viime viikolla blogikollegani Karoliina Sallisen esikoiskirjan julkkareissa.  Julkkareista sain itselleni Karoliinan singneeraamaan Tee se itse -vauva -esikoisromaanin, joka kertoo kolmikymppisistä Usvasta ja Juhasta, ja heidän vauvan odotuksestaan. Kirja etenee raskausviikkojen mukaan, ja vuorotellen on tarjolla niin Usvan kuin Juhankin näkökulmaa. Mä luin kirjan yhdessä aamussa, ja voin kertoa että oli ensimmäinen kerta tässä moneen vuoteen kun olen lukenut yhtäkään kirjaa yhdeltä istumalta.

Se oli niin hauska että poskia särki, ja jotenkin myös sellainen joka riipaisi tunteita. Oli tosi helppoa samaistua kirjan hahmoihin ja oli mahtavaa lukea raskausaiheista kirjaa raskaanaollessa. Tällaista olisin kaivannut jo silloin kun odotettiin Tiaraa! Kirja oli realistinen mutta positiivinen, juuri sellainen millaista näkökulmaa perhe-elämään kaivattaisiin nykypäivänä enemmänkin eikä ainaista negaamista. Hahmot olivat kertakaikkisen ihania, jotenkin niin symppiksiä. Muutaman kyyneleenkin tirautin kun Usvan ja Juhan vauva lopulta syntyi. Lukekaa, ihan huikea kirja! Ja Karoliinalle vielä kerran onnittelut mahtavasta ja menestystä jo nyt niittäneestä kirjasta!

teeseitsevauva_byjanitaautio_1a7c5114-2 teeseitsevauva_byjanitaautio_1a7c5176

Kuvat: Janita Autio

PELI: Testattiin viime viikonlopun ja alkuviikon ajan eka kertaa ihan kunnon VR-laseja, kun mun kaverit Fito ja Juhana Silver Milelta antoivat meille Samsung Gear VR-lasit lainaan heidän uuden Flushy Fish -pelin testaamista varten. Flushy Fish on siis virtuaalitodellisuuspeli, joka kertoo hauskasta Flushy-kalasta ja siinä on yli 30 tasoa joita pelata. Meidän lapset olivat aivan haltioissaan VR-laseista ja pelistä, tosin esikoinen juoksi lasit päässä päin olkkarin kaappia kun hän pelasi ja hyppi ja liikkui niin innoissaan.

Otolla on ollut aiemminkin vähän halvempia VR-laseja kahdetkin erilaiset, mutta tuo Gear VR oli eka millä pääsi ihan oikeasti uppoutumaan sinne toiseen todellisuuteen. Meidän perheen nörtti-isi oli ainakin ihan tyytyväinen varusteisiin. Mun mielestä VR-laseilla pelaaminen tuo ihan uudenlaisia mahdollisuuksia pelaamiseen, ja jopa minä osasin pelata peliä vaikka yleensä olen kaikissa peleissä aivan pihalla. Flushy Fish on vähän kuin Super Marion ja Angry Birdsin sekoitus, mutta symppis kalateema ja erilainen pelitapa tuovat siihen kuitenkin paljon sellaista mitä ei noista klassikoista löydy. Oletteko testanneet VR-laseja ja/tai -pelejä? Plussaa tietty myös liikunnallisuudesta, kun pelissä voi liikkua liikuttamalla omaa kroppaa. Mä tosin istutin kuvien ottamista varten lapset sängylle, muuten en olisi saanut yhtään tarkkaa kun he pyörivät ympäri kämppää.

VITAMIINIT: Angry Birdsistä puheenollen, me ollaan viime viikkoina testattu Sabora Pharman Angry Birds -vitamiineja*, ja ainakin toistaiseksi kopkop! säästytty flunssilta vaikka flunssakausi ja kaikenmaailman enterorokot jokapaikassa jylläävätkin. Angry Birds -vitamiineja löytyy kolmea erilaista, D-vitamiini, monivitamiini ja vastuskykyä parantava monivitamiini joka sisältää mm. sinkkiä ja C-vitamiinia. Kaikki vitamiinit sopivat lapsille ja aikuisille, ja itse olen syönyt myös näitä lasten D-vitamiineja nyt raskausaikana kun aikuisten vastaavat on niin tylsiä. Meillä lapset muistuttavat aina itse vitamiineista kun vaan muistaa hankkia tarpeeksi hauskoja ja herkullisia vitamiineja. Ja samalla muistaa itsekin ottaa ne! D-vitamiinissa makuina on päärynä, vadelma ja salmiakki ja mun lemppari on ehdottomasti raikas vadelma.

*Vitamiinit saatu Sabora Pharmalta.

Ei paljoa kaamos masenna kun muistaa D-vitskut, uppoutuu mukaansatempaavaan kirjaan ja testaa välillä jotain ihan uutta ja erilaista, oli se sitten virtuaalitodellisuus, uudenlainen ryhmäliikuntatunti tai vaikka kerrankin erilainen lounas. Uusien asioiden testaaminen piristää aina, ja vaikka joku ei sitten olisikaan oma juttu niin voi ajatella että tulipahan ainakin kokeiltua.

Mä kävin muuten tänään Hulluilla päivillä pyörimässä tunnin verran, ja en löytänyt mitään vaikka olin ihan varustautunut sellaisella shoppailuasenteella. Kai se on niin että siinä väenpaljoudessa on vaikea löytää niitä helmiä kaiken sen tusinatavaran joukosta. Ajattelin käydä vielä viikonloppuna Oulussa pyörähtämässä Oulun Stockan vikoilla Hulluilla päivillä, seuraavan kerran kun mennään sitten Ouluun vauvan jo synnyttyä ei koko Stockaa siellä enää ole.

Kiitos hurjasti kaikille teidän ihanista kommenteista, joita on tullut ihan megapaljon! Me ollaan kyllä ihan super iloisia muutosta enkä malta odottaa että saadaan avaimet käteen ja päästään aloittamaan kodin laittaminen. Luvassa on ainakin paljon sisustus- ja joitakin remppapostauksia blogin puolelle, kunhan koti alkaa valmistua. Kaikki tosin tulee ottamaan oman aikansa, koska mun raskaus asettaa omat rajoitteensa turboremontoinnille. Mutta pikkuhiljaa!

Kivaa keskiviikkoiltaa kaikille! <3


Vinkit päiväkodin aloitukseen

02.08.2016

Meidän tytöt aloittivat päiväkodin eilen kesäloman jälkeen, ja ajattelinkin koostaa omat vinkit päiväkodin aloitukseen. Nämä vinkit liittyvät enemmän siihen henkiseen puoleen, ja sain idean tähän postaukseen kun törmäsin eilen Minityylin erittäin kattavaan vinkkipostaukseen kaikista käytännön asioista mitkä pitää muistaa, käykää kurkkaamassa jos päiväkodin aloitus on ajankohtaista juuri nyt. On hyvä huolehtia käytännön asioista kuten varusteiden hankinnasta ja nimikoinnista, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on huolehtia siitä että päivähoidon aloitus sujuu mukavasti sekä lapselle että aikuisille.

Nykyään olettaisin että melkeinpä kaikissa päivähoitopaikoissa on käytössä pehmeä lasku? Sitä kannattaa hyödyntää niin hyvin kuin vain on mahdollista. Pehmeä lasku alkoi meillä kotikäynnillä. Kuopuksen omahoitaja, esikoisen ryhmän opettaja, ja päiväkodin johtaja tulivat meille kotiin tutustumaan lapsiin ja meihin vanhempiin, ja leikkivät meidän lasten kanssa heidän omassa huoneessaan. Täytettiin myös kaiken maailman paperit joihin sai kertoa lasten luonteesta ja mieltymyksistä ja peloista ja kaikesta mahdollisesta. Näin lapsille heräsi luottamus uusia aikuisia kohtaan ja he saivat tutustua heihin omassa ympäristössään yhdessä vanhempien kanssa.

Tämän jälkeen me käytiin lasten kanssa tutustumassa viikon ajan päivittäin päiväkodin arkeen, eka päivänä aloitettiin ulkoilulla ja tokana päivänä leikittiin sisällä. Kolmantena oltiin jo mukana lounaallakin ja neljäntenä päivänä tytöt menivät päiväunille, ja mä odotin sillä aikaa taukohuoneessa. Tarkoituksena oli jatkaa seuraavalla viikolla vielä niin, että tytöt jäävät aina pieneksi hetkeksi päiväkotiin yksin, ja lopulta ovat yhden kokonaisen päivän siellä yksin. Meille kävi niin hölmösti että tultiin sitten kaikki kipeäksi, ja tämä toinen pehmeän laskun viikko jäi kokematta. Viikon tauon jälkeen tytöt menivät kylmiltään suoraan koko päiväksi hoitoon ilman mua, koska ei ollut vaihtoehtoja.

Ja arvatkaa mitä? Se sujui hyvin. Paikka oli kuitenkin ehtinyt tulla tutuksi, kuten myös hoitajat ja leikkikaverit. Vaikka nuorempi oli vasta vuoden ja 10 kuukautta hoidon aloittaessaan, oli hänkin ehtinyt tutustua omahoitajaansa jota oli tavannut kuitenkin monta kertaa, ja omahoitaja toi turvaa. Alle 3-vuotiailla myös omahoitaja on käsittääkseni vakio käytäntö. Meillä molemmat ovat jo isompien ryhmissä, eikä omahoitajaa enää ole, mutta ensimmäiset 1,5 vuotta kuopuksella oli läheinen omahoitaja, jolle hän askarteli kotonakin kortteja, ja johon hän päiväkodissa turvautui aina jos tuli jokin tilanne jossa hän turvaa tai apua kaipasi.

Ainakin mun pahin pelko oli se että  kun aloitetaan päivähoito, molemmat huutavat naamat punaisena ja takertuvat mun jalkaan kun yritän lähteä töihin. Koska tiedän, että siinä tilanteessa olisi ihan pirun vaikea vaan lähteä ja uskoa että kyllä se päivä hyvin sujuu. Meillä ei ensimmäisten viikkojen aikana onneksi kertaakaan tullut tätä tilannetta, joskus niiden jälkeen kyllä satunnaisesti aina välillä. Silloin on vaan purtava hammasta, halittava ja lähdettävä sinne töihin. Jos itseä itkettää, niin itkeä sitten vasta ulkopuolella, jotta viestittää lapselle että päiväkoti on turvallinen paikka, eikä sinne jäämisessä ole mitään pahaa. Ja aina, aina se lapsi rauhoittuu suunnilleen heti kun vanhempi häviää näköpiiristä. Toki hoitajaa voi pyytää vaikka laittamaan viestin kun lapsi on rauhoittanut, jos se tuo itselle mielenrauhaa. Mulle on pari kertaa laitettu viesti, se on kilahtanut puhelimeen samalla kun olen painanut päiväkodin portin kiinni.

Lapsella ja vanhemmalla on molemmilla oikeus ikävään. Koska onhan se nyt ikävää olla erossa. Meillä joskus lapset sanovat että ”Äiti minulle tulee sinua ikävä!” ja mä sanon siihen, että niin mullekin tulee ikävä, koska tottahan se on. Mutta sitten lisään perään, että onneksi päivä menee nopeasti ja ikävä unohtuu kun on kivaa tekemistä, ja että iltapäivällä sitten taas nähdään. Ikävää ei missään nimessä kannata kieltää, mutta kannattaa rohkaista sillä tavalla että ikävästä huolimatta tulee kiva päivä varmasti.

Iltapäivällä haettaessa lapset vaihtelevasti joko juoksevat suoraan syliin, tai sitten heillä on joku niin jännä leikki kesken ettei kotiinlähtö edes vielä huvittaisi. Yleensä annan heille aikaa lopettaa leikin ja samalla mä kyselen aina lasten päivän kuulumiset hoitajalta tai opettajalta. Hakiessani lapsia mä haluan olla heti täysillä läsnä ja näyttää miten iloinen olen että saan nähdä heidät pitkän päivän jälkeen, silloin ei lörpötellä puhelimeen tai varsinkaan näprätä facebookia.  Autossa kotimatkalla heti jutellaan mitä kaikkea on päivän aikana tapahtunut. Olen huomannut sen, että monet asiat lapsilla tulevat kuitenkin mieleen vasta vähän myöhemmin illalla. Heti päivän tapahtumia kysellessä vastaus saattaa olla luokkaa ”no me leikittiin ja käytiin ulkona ja oli kiva päivä”, mutta sitten illalla alkaakin tulla jos jonkinlaista tarinaa. Me jutellaan muutenkin paljon, mutta vielä ennen nukkumaanmenoa yleensä käydään läpi päivän tapahtumia ja lapsi saa kertoa mitä hänelle kuuluu. Näin ollen kaikki asiat saa pois mielestä ennen nukkumaanmenoa, ja uni tulee hyvin.

Ei se päiväkodin aloitus mitään rakettitiedettä ole, ja uskon että se sujuu suurimmalla osalla lapsista tosi hyvin. Tärkeintä on varmasti kuunnella lasta itseään ja sitä miten hän reagoi muutokseen. Ja kaikilla on joskus huonoja aamuja, meilläkin on ollut aamuja jolloin on tehnyt mieli vaan luovuttaa ja mennä peiton alle piiloon. Mutta kyllä niistäkin aina selviää. Aamuja helpottaa aina se, jos laittaa illalla jo kaiken valmiiksi vaatteita ja mukaan otettavaa lelua myöten.

Tsemppiä kaikille joilla alkaa uudenlainen arki! Meillä alkoi esikoisen viimeinen vuosi päiväkodissa, ensi vuonna hän menee eskariin, ihan hullua. Mahtavaa alkanutta elokuuta <3


Vinkit kesätyöhakemukseen

09.03.2016

Olen mukana Indiedaysin ja Monsterin kesätyökampanjassa, ja mä aion nyt vinkata teille mun mielestä parhaat kikkakolmoset työhakemuksen kirjoittamiseen. Nythän on meneillään tietenkin kaikkein paras kesätyönhakuaika, ja Monsterin Kesäduunit 2016 -osio on pullollaan kesätyöilmoituksia – tällä hetkellä niitä on yli 900, ja itse työpaikkoja vielä moninkertainen määrä. Sivuilta voi selata ilmoituksia koko Suomesta, sekä lukea työnantajien esittelyitä. Kaikki avoimet kesätyöpaikat on koottu yhdelle sivulle, jotta selaaminen on mahdollisimman helppoa.

Kesätyön hakeminen voi tuntua joskus kuin rakettitieteeltä, ainakin musta se tuntui nuorempana tosi hankalalta. Silloin netti oli pullollaan samanlaisia CV-malleja ja jotenkin sitä omassa päässä kuvitteli että kirjoittamalla olevansa sosiaalinen ja oma-aloitteinen voisi napata sen duunin, jota 350 muuta hakee tismalleen samoilla sanoilla. Onneksi ikä ja kokemus on tuonut varmuutta, ja myös opettanut mua miettimään mitä mä oikeasti osaan, latteuksien luettelemisen sijaan. Avainasemassa on se, mitä mä oikeasti pystyn tarjoamaan ja missä olen erityisen hyvä. yös itse rekrytoinnissa mukana oleminen on saanut mut miettimään asiaa työnantajan kannalta. Tässä on mun viisi vinkkiä hyvään ja erottuvaan kesätyöhakemukseen:

1.Mene suoraan asiaan äläkä jaarittele.

Kerro kuka olet ja miksi haet juuri kyseistä työpaikkaa. Rekrytoijat lukevat hakemuksia toisensa perään, ja saattavat lukea hakemuksesta vain ensimmäiset lauseet, elleivät ne sitten herätä mielenkiintoa samantien.

2. Kerro mitä hyvää ja erityislaatuista juuri sinä voisit tarjota jos sinut palkattaisiin.

Älä luettele taitojasi, vaan kerro miten sinun taitosi ja aiempi kokemuksesi konkreettisesti hyödyttäisi jonkin tietyn juuri hakemaasi työhön liittyvän asian hoitamisessa. Konkreettiset esimerkit ovat paras tapa osoittaa kykysi ja tarpeellisuutesi.

3. Yksilöi.

Älä kopioi yhtä hakemusta ja lähetä sitä kaikkiin työpaikkoihin sellaisenaan, se huomataan välittömästi ja se on sama kuin ei hakisi mihinkään. Jokainen rekrytoija haluaa palkata sen tyypin, joka ihan oikeasti haluaa juuri siihen paikkaan johon on hakenut.

4. Jos sinulla on työn kannalta relevantteja harrastuksia, kerro niistä.

Blogista kannattaa ehdottomasti mainita jos hakee töihin missä kirjoitus- ja valokuvaustaidosta on hyötyä, kuten mihin tahansa markkinointihommiin. Partioharrastus on varmasti plussa jos haet vaikkapa kesäleiriohjaajaksi. Vaatekauppaan hakiessa on varmasti hyötyä, jos olet ajantasalla trendeistä ja seuraat kaikkia vakavastiotettavia alan julkaisuja.

5. Ole jo hakemuksessa rohkeasti oma itsesi.

Mahdolliseen haastatteluun on huomattavasti helpompaa mennä jos voi seisoa 100% jokaisen sanansa takana, ja luottaa itseensä täysin. Älä pelkää näyttää omaa persoonaasi ja luonnettasi, ne ovat luultavasti juuri ne ratkaisevat tekijät. Äläkä ikinä myöskään aliarvioi itseäsi, sillä osaat varmasti paljon enemmän kuin kuvitteletkaan, tai ainakin opit nopeasti!

+ Kerro kaikille mahdollisille tyypeille etsiväsi kesätöitä. Kun mahdollisimman moni tietää sinun etsivän työpaikkaa, on suurempi mahdollisuus että vastaan tulee sopiva kesätyöpaikkamahdollisuus. Muista myös hyvä oikeinkirjoitus, CV ja ytimekäs hakemusteksti, kukaan ei jaksa lukea kahdeksan sivun presentaatiota, yksi A4 on riittävä.

Kampanjan tiimoilta mä sain valita omat kesätyöilmoitussuosikkini. Tässä tulevat mun top 5 työpaikkailmoitukset Monsterin Kesätyö 2016 -sivuilta:

1. Tarjoilijaksi tai plokkariksi Hernesaareen

Hernesaari on paikkana ihan mieletön, ja siellä järjestetään mahtavia bileitä kesällä. Siellä pääsee varmasti tapaamaan paljon makeita tyyppejä upeissa puitteissa.

2. Copywriter Lidliin

Kesätyöntekijänä pääset osaksi tehokasta, luovaa ja hullunkurista tiimiä markkinointiosastolle, joka vastaa Suomen puhutuimman brändin markkinoinnin suunnittelusta sekä toteutuksesta.​” Tämä pätkä ilmoituksesta sai mut tietysti markkinoinnissa itsekin työskentelevänä kiinnostumaan samantien!

3. Matkamyyjäksi Finnlinesille

Vähän erilainen työ kesäksi, matkojen esittely ja myynti, matkustajien ohjaus ja lähtöselvitysten tekeminen on varmasti kivaa puuhaa, ja varmasti tosi hyvää kokemusta jos haaveilee ammatista matkailualalla muutenkin.

4. Kokiksi/Tarjoilijaksi Hanko Sushille

Tässä työpaikkailmoituksessa mun huomion kiinnitti se, että aiempaa kokin kokemusta ei tarvita. Hanko Sushi kouluttaa jokaisen työntekijän tehtäviinsä. Eli tässä saisi työpaikan lisäksi myös koulutuksen, aika todellinen win-win jos multa kysytään.

5. Myyntineuvottelijaksi Fuengirolaan

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, puhelinmyyntiä Fuengirolassa. Kukapa ei haluaisi kesäksi takuuvarman auringon alle?

Joko te olette hakeneet kesätöitä? Mitkä on teidän parhaat vinkit työnhakuun? Jakakaa ihmeessä, toivottavasti tästä olisi apua mahdollisimman monelle (kesä)työnhakijalle!


8 vinkkiä automatkalle lasten kanssa

14.01.2016

Paljon on tullut kyselyitä siitä miten kahden pienen lapsen kanssa voi ajaa kahdesti viikon sisään 600km menettämättä järkeään, joten ajattelin kirjoittaa ihan yksinkertaisesti 8 vinkkiä automatkalle lasten kanssa. Meillä molemmat matkat sujuivat 2- ja 4-vuotiaan kanssa ilman yhtääkään itkua, kitinää tai kyselyä siitä koska ollaan perillä ja olivat oikein miellyttäviä reissuja molemmat. Suurin syy siihen on varmaankin se, että pitkällä matkalla pitää myös muistaa olla lapsille armollinen ja erottaa se erityistilanne tavallisesta arjesta, toisinsanoen löysätä vähän niiden sääntöjen kanssa ja ottaa rennosti.

1. Mukavat vaatteet ja peitot

Ihan numero uno on se että lapsilla on hyvä ja mukava olla. Me ajettiin -27c° pakkasella joten oli äärimmäisen tärkeää että molemmilla oli lämpimät vaatteet. Collarit, pehmeät hupparit ja villasukat sekä neulepeitot olivat meidän valintoja ja niillä molemmat pysyivät lämpimänä, eikä esikoinen saanut yhtäkään suonenvetoa joita hänelle helposti tulee jos varpaat menevät kylmäksi.

2. Juotavaa ja syötävää

Pitkällä automatkalla meidän autossa saa todellakin syödä, ja saa syödä sotkuistakin ruokaa jos se tekee onnelliseksi. Meillä oli evääksi rusinoita, pähkinöitä, kuivattuja marjoja, karjalanpiirakoita, viinirypäleitä ja vettä sekä yhdet pillimehut kummallekin. Vaikka pähkinöitä levisi lattialle ja karjalanpiirakat murustelivat niin näillä tulivat hyvin mahat täyteen ja ne maistuivat kummallekin oikein hyvin.

3. Yhden pysähdyksen taktiikka (+vessapaussi jos tarpeen)

Me pysähdyttiin kumpaankin suuntaan vain yhden kerran kunnolla syömässä ja jaloittelemassa, ja yhden kerran 5min vessassa. Näin matka taittui huomattavasti nopeammin kuin jos olisimme pysähtyneet useammin.

4. Mukavaa tekemistä lapsille pysähdyksen ajaksi

Menomatkalla pysähdyttiin ABC:lla, lapset saivat hamppariateriat ja pääsivät ABC:n leikkipaikkaan purkamaan energiaa. Se on sopivasti kuin sisäleikkipuisto, vähän pienempi vaan, ja lapset olivat innoissaan. Pysähdys kesti noin tunnin, josta vartin he söivät ja 45min leikkivät. Se oli oikein sopiva tauko meille kaikille, ja leikkitauon jälkeen uni maistui molemmille autossa. Paluumatkalla pysähdyttiin Tiaran kummitädin luona Jyväskylässä päivällisellä, ja tytöt saivat purkaa sielläkin energiaa ja touhuta ja höpöttää. Myös tämä paussi kesti tunnin verran.

5. Omat iPadit tai tabletit (tai vanhempien puhelimet) kuulokkeineen molemmille

Tämä oli suuri pelastus, ja tässä me ei kitsasteltu ollenkaan. Eli lapset saivat katsoa ohjelmia ihan tasan niin kauan kuin matkalla halusivat. Molemmilla oli omat padit ja kuulokkeet, joten ei myöskään tullut tappelua siitä mitä katsotaan vai pelataanko ja kuka saa pitää padia. Molemmat katsoivat nätisti omia ohjelmiaan/pelasivat opetuspelejä ja nauroivat itsekseen videoille. Toinen katsoi Frozen-elokuvan Netflixistä ja toinen katseli videoita youtubesta ja pelasi ABC-raketen -sovelluksella.

Normaaliarjessa meillä on padin käyttö rajattu aika tarkkaan eikä sitä katsota läheskään joka päivä tai edes joka toinen, mutta automatkalla pitää antaa armoa sekä itselleen että lapselle. Matka menee paljon nopeammin kun välillä uppoutuu täysillä leffaan. Ja uskokaa tai älkää, vaikka me ei kiellettykään padin käyttöä missään vaiheessa, he halusivat silti tehdä muutakin matkan aikana. Ja uskokaa myös se, että vaikka matkoilla he saivat katsoa niin paljon kuin halusivat, niin ei Oulussa, eikä täällä kotona nyt matkan jälkeen ole kumpikaan edes pyytänyt padia kertaakaan matkojen jälkeen.

6. Koko perheen matkaleikit

Me leikittiin mm. ”Olisitko mieluummin…?” -leikkiä, eli kyseltiin vuorotellen toisiltamme vaikkapa että ”Olisitko mieluummin leijona vai hamsteri?”. Lapsista tämä oli hurjan hauskaa, ja he perustelivat innoissaan miksi olisivat mitäkin. Muita kivoja leikkejä ovat mm. autonväribongaus joka tosin toimii vain valoisaan aikaan, sekä Laiva on lastattu, joka meillä onnistuu vasta esikoiselta kun kuopus ei osaa eikä tunnista vielä kaikkia alkukirjaimia. Myös Aliasta voi hyvin pelata autossa kun pelaa ilman pelilautaa pelkillä korteilla.

7. Äänikirjat & Musiikki

Mulla itsellä tuli pienenä paha olo autossa jos luin kirjaa, ja se taitaa olla ihan yleinen juttu muutenkin. Äänikirjojen avulla ajan saa varmasti hyvin kulumaan. Meillä ei ollut yhtään äänikirjaa, eikä me oikeastaan niitä edes nyt matkalla tarvittu, mutta musiikkia kuunneltiin ja hoilotettiin kaikki yhdessä.

8. Stressittömyys

Autossa on iisiä, siellä ei häiritse ketään muuta kuin oman perheen jäseniä ja kaiken voi tehdä ihan omaan tahtiin. Siksi auto on meidän valinta. Siellä saa myös sotkea ja levittää tavaroita ja nukkua ilman muiden häiritseviä ääniä. Autossa vallitsee oma rauha ja stressittömyys, se on vähän niinkuin oma koti mutta se vaan liikkuu. Siellä voi rentoutua ihan samalla tavalla, ja olla pingottamatta. Automatkalle kannattaa lähteä hyvällä mielellä, eikä miettiä että pitkä matka on kaamea koettelemus ja auto kuin vankila. Myös ennakointi on tärkeää, kannattaa ehdottaa lapsille uutta leikkiä tai höpötellä ihan itse, ennenkuin se hermostus ehtii edes alkaa tulemaan.

Jatkossakin taitetaan nuo Oulu-Helsinkivälit varmasti autolla, ihan vaan koska se on niin helppoa. Ei tarvitse pakata tehokkaasti, sen kun sulloo kaiken vain takakonttiin. Myöskin meidän nelihenkisen perheen on huomattavasti helpompaa liikkua Oulussa, kun ei olla riippuvaisia toisten menopeleistä vaan voidaan lähteä käymään missä halutaan milloin halutaan. Eikä myöskään ole ongelmaa että miten ylimääräiset neljä henkeä sullotaan jonkun toisen autoon. Vaikka lentokoneella pääsisi nopeammin, ja junassa olisi enemmän tilaa, on auto vaan meille se paras.

Kun on itsekin tottunut (sekä Otto että minä) istumaan tuota samaa väliä kyydissä pikkunaperosta asti, se ei tunnu rasitteelta vaan mukavalta. Lapset olivat niin nätisti, ja me aikuiset saatiin uppoutua höpöttämään kahdenkesken sillä aikaa kun he katsoivat leffoja tai pelailivat. Meillä oli oikeastaan Oton kanssa tosi mukava ja romanttinen matka, kun saatiin huomioida toisiamme siinä etupenkillä ja oltiin hetkittäin melkein kuin kahdestaan kun takapenkki oli niin hiljainen.

Tämä tapa sopii meille, ja meidän lapsille mutta toki ymmärrän sen että lapset ovat yksilöitä ja kaikki eivät ehkä ole yhtä rauhallisia persoonia. Mutta jos automatka tuntuu omalta jutulta, tai jos ei perille ole mahdollisuutta mennä muuten kuin autolla, niin kannattaa kokeilla näitä vinkkejä.

Mitkä on teidän parhaat vinkit matkustukseen lasten kanssa?