Vuosikatsaus 2018

31.12.2018

En voi uskoa, että taas on tullut perinteisen vuosikatsauksen aika ja tänään on vuoden 2018 viimeinen päivä. Tuntuu, että ihan vasta paketoitiin edellinen vuosi – ja nyt muka taas! Viime vuonna toivoin vuodelle 2018 tasaista perhearkea, ja sitä ollaan kyllä saatu elää. Toki tämä vuosi on ollut paljon muutakin. Suuria uusia asioita ja pienempiä uusia asioita. Kokosin tähän postaukseen tuttuun tapaan koko vuoden pähkinänkuoressa, sekä omat postauslempparit joka kuukaudelta ”Kuukauden postausnostoksi”. Mun omat suosikit eroavat jonkin verran niistä eilen julkaistuista teidän suosikeista, koska joihinkin mulla on itsellä ihan erityinen tunneside vaikka ne eivät olisi vuoden luetuimmiksi nousseetkaan.

Tammikuu:

Vuosi vaihtui Oulussa mun tädin perheen luona, missä meidän silloin 10kk vanha kuopus myös oppi kävelemään vuoden 2017 toisiksi viimeisenä päivänä. Tammikuu oli suurten muutosten aikaa, kun meidän vauvavuosi lähestyi loppuaan. Kuopus muutti omaan huoneeseen nukkumaan, ja saatiin vauvan oma huone viimein valmiiksi. Vietettiin joululomaa eskarilaisen ja päiväkotilaisen kanssa, ja käytiin koko perhe Heurekassa, josta tykättiin kovasti. Kirjoitin ajatuksia sormiruokailusta ja siitä, kuinka meidän vauvan lautasella on ihan samaa ruokaa kuin muillakin.

Aloin tammikuussa tekemään parin vuoden tauon jälkeen ja eka kertaa ikinä yrittäjänä sisältöä myös muille yrityksille kuin omalleni. Kuukausi alkoi siis melko intensiivisesti, kun loman jälkeen olin taas kotona menevän vauvan kanssa, ja omien hommieni lisäksi aloin tehdä hommia myös muille. Kirjoitin tammikuussa siitä, kuinka kaipasin rohkeutta olla minä, ja pukeutuminen oli muutenkin mielessä, sillä jaoin myös vauvan päivän asun ja kirjoitin siitä, miten vauvan vaatekaapin saa helposti toimivaksi. Inspiroiduin kirjoittamaan myös siitä, kuinka mä haluan kasvattaa meidän lapset ilman tiukkoja muotteja, juuri sellaisiksi kuin he itse ovat. Loppukuusta lopetin yöimetyksen kokonaan ja kirjoitin kokemukset siitä, kuinka se meillä sujui ja miten se tehtiin.

Kuukauden postausnosto: Mun koko elämäntarina pähkinänkuoressa, jonka jaoin ensimmäistä kertaa blogin historiassa kokonaisuudessaan. Jos siis olet uusi lukija, tai muuten vain kiiinnostaa tietää kuka täällä oikein kirjoittaa, tsekkaa tämä!

 

Helmikuu:

Kuukausi aloitettiin isoilla teemoilla, sillä pohdin sitä, oliko kulunut vuosi ollut meidän viiimeinen vauvavuosi. Kirjoitin siitä, kuinka helmikuu on vuoden ihanin kuukausi, koska samassa kuussa meidän kuopus täytti yksi vuotta, pidettiin hänelle ihanat synttärijuhlat, vietettiin Oton kanssa 4. hääpäivää (ja vuosipäivää) ja käytiin hääpäivätreffeillä Flamingossa. Otto kertoi muutamia asioita musta, joita en ennen ollut paljastanut ja hän jakoi myös omat pettämättömät vinkkinsä parempaan lapsiperhearkeen. Mä värjäsin parin vuoden tauon jälkeen hiukset jälleen vähän radikaalimmiksi, kun ponitukka teki comebackin.

Kirjoitin myös siitä, millaisia ovat kolmen lapsen yrittäjä-äidin ystävyyssuhteet ja mitä piirteitä ihailen muissa ihmisissä. Taaperon muutettua edellisessä kuussa omaan huoneeseen me muokattiin meidän makuuhuonetta vihdoinkin sotkuisesta perhepedistä valmiiksi aikuisten makkariksi. Helmikuussa lapsilla oli ihana ja luminen hiihtoloma ja me vietettiin lasten toivelauantaita, eli lapset päättää -päivää. Loppukuusta hempeilin kun kirjoitin väsyneen onnellisena meidän hullunkurisesta perheestä intensiivisen videokuvausrupeaman jälkeen.

Kuukauden postausnosto: Vauvan ensimmäinen vuosi videolla. Tämä on yksi mun YouTube-historian katsotuimmista videoista, ja munkin oma lemppari. Meidän taaperon eka vuosi videolla, kaikki ihanat uudet taidot ja mieleenpainuvimmat hetket.

Maaliskuu:

Heti maaliskuun alussa kirjoitin paidasta, joka oli silloin ollut käytössä viisi vuotta putkeen. Paidan kuudes vuosi alkaa parin kuukauden päästä olla siis täynnä, pitää kirjoittaa sitten uusi postaus, kun se joskus vihdoin lähtee eteenpäin. Multa kysyttiin, että mikä on meidän perheen positiivisen arjen salaisuus, ja mä vastasin kokonaisella postauksella. Meidän silloin 4-vuotias keskimmäinen oppi itsekseen lukemaan, oivalsi ihan mielettömän jutun nimeltä ”fantastisoiminen” ja lapset halusivat tehdä blogiin postauksen, jossa kertoivat meidän viikonlopusta. Taaperonkin maailmaa avarsin, kun kerroin, että hän on meidän perheen villein tapaus ja jaoin yhden tavallisen taaperon aamupäivän hetket kuvina.

Lähdettiin Ouluun juhlimaan mun papan 80v-synttäreitä ja mun serkun rippijuhlia. Myönsin vihdoin itselleni sen, että liikunta oli jäänyt retuperälle, ja tartuin uudelleen toimeen. Me tehtiin Oton kanssa videolle parisuhde Q&A, ja naistenpäivänä kirjoitin tasa-arvosta kantaaottavan tekstin. Loppukuusta lähdin Tallinnan muotiviikoille, ja palasin etuajassa kotiin sairastuttuani rajuun vatsatautiin. Siitä inspiroiduinkin kirjoittamaan siitä, kuinka vatsataudista toivutaan KOTONA, eikä päivähoidossa tai ihmisten ilmoilla. Loppukuu sujui onneksi ihanammissa tunnelmissa, kun vietin ensin ihan mielettömän lukijaillan teidän kanssa ja sen jälkeen olikin jo pääsiäisloman vuoro.

Kuukauden postausnosto: Meidän positiivisen arjen salaisuus. Tämä teksti on ajankohtainen joka ikinen kerta, kun joku kyseenalaistaa sen, voiko lapsiperhearki olla oikeasti mukavaa ja positiivista. Tämä nousi yhdeksi vuoden suosituimmista teksteistä.

Huhtikuu:

Kylmä alkoi kyllästyttää ja alettiin suunnittelemaan lasten kanssa lomareissua kesälle. Kirjoitin siitä, oliko puhelimen ostaminen eskarilaiselle ollut hyvä vai huono päätös, nostin esiin 10 asiaa joista olin juuri sillä hetkellä kiitollinen. Meidän keskimmäinen täytti huhtikuussa viisi vuotta, ja järjestettiin hänelle hurjan mahtavat hirviösynttärit. Jaoin taaperon lempisanoja ja kerroin siitä, kuinka lapset halusivat nukkua kaikki yhdessä, vaikka vanhin olisi saanut jo silloin aivan oman huoneen. Käytiin isojen tyttöjen kanssa katsomassa uskomattoman ihana Barbie-näyttely Kansallismuseossa, ja Oton kanssa taas laitettiin meidän pihaterassi talven jäljiltä kuntoon. Kevät alkoi pikkuhiljaa tulla!

Loppukuusta oltiin ihan älyttömän hyvillä fiiliksillä, koska saatiin vihdoinkin kesälomareissu päätettyä ja varattua, ja päätin kuukauden juhlimalla Emilian polttareita Turussa.

Kuukauden postausnosto: Tätä kukaan ei kerro äitiydestä. Listasin asioita, jotka tulivat mulle itselleni täysin uutena asiana äitiyden myötä, ja joita alkuun jopa säikähdinkin, vaikka kyse oli ihan normaaleista jutuista. Halusin tehdä listan, jossa on eri asioita, kuin niissä kaikissa miljoonassa Buzzfeedista ja muista löytyvissä listoissa. Tämä oli myös yksi vuoden suosituimmista postauksista.

Toukokuu:

Vappua juhlittiin tietenkin heti ekaksi käymällä Linnanmäellä ja herkuttelemalla brunssilla ystävien kanssa. Inspiroiduin kirjoittamaan spontaaniudesta ja onnellisuudesta, ja hempeilin kirjoittamalla Otosta siirappista hömppää. Taapero täytti jo vuoden ja kolme kuukautta, ja esittelin hänen vaatekaappinsa koko sisällön. Kirjoitin siitä, millaista on taaperoimettäminen, sillä jatkoin imetystä onnistuneesti edelleen taaperon kanssa.

Tämä blogi täytti toukokuussa seitsemän vuotta, ja se tuntui kyllä aivan älyttömän hienolta. Olen tosi kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka olen saanut viettää tehden tätä blogia! Vietettiin tyttöjen viikonloppua Oton ollessa Topiaksen polttareissa, ja kirjoitin vihdoinkin myös oman kaason näkökulmani Emilian polttareista. Juhlittiin esikoisen eskarin päättäreitä, ja kesäloman kynnyksellä tein meidän ihanalle 5-vuotiaalle kesähaastattelun. Käytiin myös päiväretkellä upeassa Porvoossa yhdessä koko perhe. Ihana paikka niin lyhyen matkan päässä Helsingistä.

Kuukauden postausnosto: Lapsen tunteiden sanoittamisen tärkeys. Kirjoitin pitkän postauksen siitä, miten tärkeää on sanoittaa lapsen tunteita ja opettaa hänet käsittelemään, ymmärtämään ja kertomaan omista tunteistaan.

Kesäkuu:

Lapset jäivät pitkälle kymmenen viikon kesälomalle ja me oltiin siitä niin fiiliksissä. Kuukausi alkoi loman lisäksi muutenkin loistavissa fiiliksissä, sillä päästiin isojen tyttöjen kanssa vihdoin kauan odotetulle Marcuksen ja Martinuksen keikalle! Se oli kyllä niin mahtava kokemus. Puheesta oli puhetta (heh) sillä tein kattavan katsauksen meidän perheen kaksikielisyyteen  ja jaoin muutamia random-lauseita meidän perheen arjen keskeltä.

Kuun puolivälissä Otonkin loma alkoi mahtavissa meiningeissä, kun juhlittiin Oton 28v-synttäreitä kaveriporukalla, ja vain pari päivää sen jälkeen aloitin ensimmäisen lomani kahteen vuoteen, kun me lähdettiin koko perhe Rodokselle. Jaoin 10 ihaninta hetkeä Kreikasta, ja suoraan Kreikan reissun jälkeen me otettiinkin nokka kohti Oulua. Osallistuin kesäkuussa myös Näin valehtelen netissä -blogihaasteeseen, joka oli sangen mielenkiintoinen.

Kuukauden postausnosto: #Olisinpatiennyt. Osallistuin Maaret Kallion postaushaasteeseen, jossa kirjoitin ylös asioita, joita toivoin, että olisin tiennyt jo teininä. Postauksen kirjoittaminen oli ihan älyttömän koskettavaa mulle, ja mua alkoi itkettää edelleen näin puolen vuoden jälkeenkin sitä lukiessa. Siinä tiivistyi niin monet asiat, jotka vaikuttaa muhun ihmisenä edelleen.

Heinäkuu:

Kuun alussa oltiin vielä Oulussa ja päästiin Oton kanssa kahdestaan deiteille, joilla käytiin mm. hautausmaalla. Käytiin Oulussa lasten kanssa Kiviniemen Muumipuistossa, ja lopulta palattiin kotiin muutaman viikon kesäreissailun jälkeen. Jaoin blogissa vielä Kreikan reissulta kokemuksia Kolymbia Beachista ja Hotel Kolymbia Starista jossa yövyttiin, sekä meidän perheen vinkkejä Rodoksen saarelle. Helsinkiin päästyämme jatkettiin lomailua pikkureissujen merkeissä. Käytiin lasten kanssa Inkoossa Lomamäen lemmikkipuistossa, missä päästiin syöttämään kettuja! Se oli yksi kesän ikimuistoisimpia juttuja, ja olen ikuisesti kiitollinen Oton ihanalle pikkuserkulle, joka pyysi meitä matkaseuraksi paikkaan, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan.

Heinäkuussa nautittiin aivan älyttömistä superhelteistä, ja saatiin vihdoin kunnon kesä! Tehtiin päiväreissu eka kertaa ikinä lasten kanssa Muumimaailmaan (missä meidät yllätti yhtäkkiä jäätävä ukkonen ja kaatosade), ja käytiin myös Lintsillä. Parasta kuukaudessa olivat kuitenkin iltauinnit, sillä mun serkku ja äiti tulivat meille Oulusta kylään, ja päästiin melkeinpä joka ilta käymään iltauinnilla lämpimässä vedessä lasten mentyä nukkumaan, kun mun äiti valvoi heidän unta. Toki me kyllä uitiin lasten kanssakin lähes joka päivä. Sanon siksi melkein joka ilta, koska yhtenä iltana me ei mentykään uimaan, vaan napattiin kaupunkipyörät alle Oton ja mun serkun kanssa, ja mentiin piknikille. Jaoin blogissa myös kokemuksia sisarussuhteista kolmen lapsen perheessä, sekä meidän perheen kesäloman ruokalistaa.

Kuukauden postausnosto: Rodoksen loma videolla. Tämä on meidän ihana kesämuisto, johon on taltioitu kaikki tärkeimmät tunnelmat Rodoksen reissulta. Lapset haluaisivat katsoa tätä suunnilleen joka toinen päivä ja osaan tämän varmaan ulkoa.

Elokuu:

Kuukausi alkoi hyvällä fiiliksellä, sillä heinäkuun vikana päivänä me vietettiin Lapset päättää -päivää, joka oli aivan mahtava kokemus meille kaikille. Sen jälkeen olikin hyvä lähteä Oton kanssa unelmatreffeille, kun taapero yökyläili ensimmäistä kertaa ikinä isosiskojensa kanssa. Lunastettiin siis Oton iskän antama joululahja: hotelliyö, ravintolaillallinen ja yön yli -lastenhoito. Täydellinen lahja, ja saatiin muuten tänä vuonna samanlainen lahja! Nyt tosin ei ajateltu odottaa ihan yhtä pitkään lunastuksen kanssa, viime vuonna ei vaan raaskittu laittaa kuopusta yön yli hoitoon ennen kuin vasta elokuussa. Kaikki sujui silloin aivan loistavasti, vaikka taapero alkoikin olla jo tahtoa täynnä!

Pian treffien jälkeen lähdettiin vielä minilomalle Ouluun ennen arkeen paluuta. Loma oli ihana, vaikka meidän mökkireissulla mulla murtuikin varvas. Elokuu oli murtuneesta varpaasta huolimatta hienojen merkkipaalujen kuukausi: ekan yökylän lisäksi kuopus täytti 1,5 vuotta, ja lopetin imetyksen, kun hän ei enää ollut itse kiinnostunut siitä. Sen lisäksi mä jaoin meidän vanhempien fiiliksiä siitä, että esikoinen menee kouluun, ja tottakai kerrottiin myös esikoisen luvalla miten eka koulupäivä sitten oli sujunut. Elokuussa myös paljastin, että meidän perheessä onkin nyt kaksi ekaluokkalaista, koska Otto aloitti myös opinnot ammattikorkeakoulussa samana päivänä kuin esikoinen aloitti koulu-uransa.

Esiteltiin esikoisen kanssa hänen vaatekaappinsa sisältö, sillä koululaisen pukeutuminen kiinnosti monia. Inspiroiduin kirjoittamaan siitä, millaista on olla ainoa lapsi ja päästin teidät kurkkaamaan, miltä meidän kotona näyttää aivan tavallisena arkipäivänä ilman yhtään stailausta. Kuukauden lopussa mun yritys täytti kaksi vuotta, ja kirjoitin postauksen meidän kesästä, koska fakta on se, että kesä 2018 oli kyllä ihanin ikinä.

Kuukauden postausnosto: Tulevaisuus ja haaveet 2011 vs. 2018. Löysin vanhan postauksen vuodelta 2011, johon olin listannut tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita. Vertasin nykyhetken tilannetta sekä haaveita seitsemän vuoden takaisiin, ja tämä oli mulle itselleni tosi ajatuksia herättävä postaus tehdä.

Syyskuu:

Meidän ihana 5v pääsi esittelemään oman iloisen ja värikkään vaatekaappinsa syyskuussa. Se taisikin olla kuukauden ”tasaisin” postaus, sillä muuten kuukausi tuntui olevan yhtä vuoristorataa mahtavine huippuineen ja ei-niin-mahtavine aallonpohjineen. No okei, fiilistelin myös ihania rentoja päiviä taaperon kanssa ja nostin tapetille puhumisen tärkeyden parisuhteessa, sekä jaoin 10 arkikuvaa syyskuulta, joten todistetusti meillä oli myös sitä tasaista arkea.

Mutta muuten oli lähinnä juhlan ja kriisien vaihtelua. Meidän esikoinen täytti seitsemän vuotta, ja vietettiin ihanat emoji-teemaiset 7v-synttärit hänen kanssaan. Mäkin täytin 27 vuotta, ja sain Otolta maailman ihanimman lahjan: Guccin GG Marmont Matelasse -laukun. Ihanien juhlahetkien lisäksi kärsin myös pahimmasta migreenistä moneen vuoteen, ja jouduin käyttämään silmälappua useamman päivän, sillä meidän taapero tökkäsi mulle kipeän haavan silmään. Se oli kyllä sellainen kokemus, että ei tarvitse toiste kokea, huhhuh. Onneksi selvittiin näistä vastoinkäymisistä muutaman päivän kivuilla ja säikähdyksellä, olisi voinut käydä pahemminkin.

Kuukauden postausnosto: 15 helppoa ja nopeaa arkiruokaa meidän perheen ruokalistalta. Tähän postaukseen on koottu niin monta meidän arkiruokalempparia, että aina kun tarvitsen inspiraatiota kauppalistan tekoon, aloitan tästä. Yleensä ainakin joku näistä nappaa!

Lokakuu:

Aloitin kuukauden isolla teemalla: kirjoitin postauksen rohkaisuksi kaikille heille, joita pelottaa, että lapsiperhe-arki on ihan hirveää. Tämän pohjalta syntyi ajatus erilaisista perheistä kertovasta postaussarjasta ensi vuodelle. Sitten siirryttiin kevyempiin aiheisiin, ja vastasin suosittuun 33 kysymystä -blogihaasteeseen omalta osaltani. Otto vastasi loppukuusta miehen näkökulmasta 33 kysymykseen, kun sama haaste otti uuden suunnan uusilla kysymyksillä. Me käytiin lasten kanssa minilomalla Ahvenanmaalla, ja syyslomalla ajeltiin Ouluun. Järkättiin myös esikoiselle liikunnalliset kaverisynttärit.

Esittelin mun vaatekaapin kulmakiviä (kun kaikki lasten vaatekaapit oli jo käyty läpi), ja mun makuupussitakki herätti ajatuksia kommenttiboksissa. Sitten olikin vähän isompien uutisten vuoro, kun paljastin, että me etsitään omaa kotia. Newsflash! Etsinnät eivät vielä ole tuottanut tulosta tässä parissa kuukaudessa, vaan edelleen etsitään. Pohdiskelin oman luonteeni vahvuuksia ja heikkouksia, ja kerroin meidän vauvavuoden jälkeisestä kuherruskuukaudesta Oton kanssa. Ilmastoraportin jysähdettyä ilmoille mä otin vihdoin armottoman itsekriittisen parin viikon tuskailun jälkeen kantaa ilmastoasioihin.

Yhdeksi vuoden kommentoiduimmista postauksista nousi Miten löytää ystäviä -postaus, jossa te saitte laittaa kaverinhakuilmoituksia, ja etsiä samanhenkistä seuraa. Olisi mahtavaa kuulla oletteko löytäneet toisenne ilmoitusten perusteella, ja ehkä tavanneet, tai saaneet juttuseuraa?

Kuukauden postausnosto: Millaista on olla kroonisesti masentuneen läheinen? Tämä on mulle itselleni yksi tärkeimmistä postauksista joita olen kirjoittanut, koska tässä sain purettua niin monia tunteita ja ajatuksia, joita mun sisälle oli vaan kertynyt. Oli myös ihan älyttömän mielenkiintoista ja voimaannuttavaa kuulla muiden masentuneiden ihmisten läheisten kokemuksia ja ajatuksia.

Marraskuu:

Me otettiin marraskuussa rennosti ja yritettiin ottaa ilo irti niistä lyhyistäkin valoisista hetkistä, vaikka välillä se pimeys tuntui lamaannuttavalta. Kyselin teiltä IG Storiesissa, että mitä te oletatte minusta, ja sain liudan super mielenkiintoisia oletuksia, joista koostin postauksen. Tätä oli niin hauska tehdä! Mä annoin meidän lasten pukea mut anna lapsesi pukea sinut -päivänä, ja totesin myös, että on aika siistiä olla jo vähän isompien lasten vanhempi. Juhlittiin isänpäivää ja juhlittiin myös lukijailtaa, jossa sain tavata monen monta mahtavaa tyyppiä sieltä näyttöjen takaa!

Paljastin, että Otto jää ensi keväänä opintovapaalle, ja se olikin syksyn paras ja ihanin uutinen. Ei enää montaa viikkoa siihen, että me saadaan olla yhdessä päivisin! Käytiin katsomassa joulukadun avajaisia, joissa mä missasin joulupukin kokonaan ja pyöräytettiin olohuoneen järjestys uuteen uskoon. Loppukuusta kerroin teille mikä ihme on PERHEKASA ja fiilistelin sitä, että pimeä marraskuu on vihdoinkin ohi.

Kuukauden postausnosto: Tuleeko meille neljäs lapsi? Eli siis #maharauha. Ei lisättävää, se kannattaa käydä lukemassa, jos ei ole vielä tullut vastaan. Tämä oli koko vuoden luetuin teksti ylivoimaisesti.

Joulukuu:

Tajuttiin joulukuun alussa, että hitto – se monta vuotta odotettu ja vähän jännäiltykin ekaluokka oli jo puolivälissä! Ja meillä on mennyt loistavasti. Joulukuun ajan blogissa pyöri joulukalenteri, jonka tein tänä vuonna ehkä enemmän antaumuksella kuin koskaan ennen. Päässä pyöri kuitenkin muitakin tärkeitä teemoja kuin vain joulu, kuten työn ja perhe-elämän yhdistäminen. Marraskuussa järjestetyssä Lapsistrategia 2040-vaikuttajaillassa inspiroiduin niin monesta aiheesta, että se tulee näkymään blogissa vielä ensi vuoden puolellakin. Itsenäisyyspäivänä halusin kertoa, mitä suomalaisuus minulle merkitsee. Me käytiin Tuomaan markkinoilla ja valmistauduttiin täydellä sydämellä jouluun.

Me pidettiin tyttöjen kanssa ihanat pyjamabileet ja katsottiin kolme leffaa! Se oli ihan parasta, ja täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi mahdollisimman pian. Lapset halusivat tehdä jouluhaastattelun, josta tuli aika hauska. Me myös autettiin joulun alla apua tarvitsevia yhdessä lasten kanssa. Kuvattiin videolle meidän tavallinen lauantaipäivä, ja vietettiin aivan mielettömän ihana ja rentouttava joulu ja joululoma lasten kanssa.

Kuukauden postausnosto: Minä rakastan sinua. Meidän taapero sanoi ensimmäistä kertaa nuo sanat minulle, ja siitä herkistyneenä kirjoitin rakastamista koskien muutamia ajatuksia ylös.

Tämä vuosi on ollut aivan älytön vuosi. Niin täynnä hyvää onnea, iloa, naurua, rakkautta, myös surua ja haikeuttakin etenkin näin vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Silti olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, joka ollaan saatu kokea. Tämä vuosi on ollut paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa vuosi sitten. En voi kuin pitää peukut pystyssä ja sormet ristissä, että hyvä onni jatkuu ensi vuonnakin, ja saadaan nauttia terveydestä, rakkaudesta ja hyvästä fiiliksestä myös silloin. Ihanaa uutta vuotta kaikille, nähdään ja kuullaan ensi vuoden puolella, siitä tulee MAAGINEN!


Vuosikatsaus 2017 – koko vuosi pähkinänkuoressa

31.12.2017

Perinteisen vuosikatsauksen aika on koittanut jälleen, onhan tänään vuoden viimeinen päivä. Tämä vuosi on ollut kyllä meidän elämän mullistavin vuosi sitten vuoden 2011, jolloin ihastuttiin, rakastuttiin, muutettiin yhteen ja saatiin esikoinen. Ei tämä vuosi ehkä ihan niin paljon ole elämää muuttanut, mutta suuria asioita on tapahtunut, suuria tunteita on tunnettu ja osaltaan vuosi on tuntunut välillä vähän vuoristoradalta. On väliin onneksi mahtunut sitä tasaista arkeakin. On aika käydä vuosi tapahtumineen läpi kuukausi kuukaudelta, ja löydätte myös tekstistä postaukset mainittuihin tapahtumiin liittyen, mikäli haluatte käydä lukemassa tai jotain on mennyt ohi.

TAMMIKUU

Vuosi alkoi masun kasvattelulla, ja olo alkoi olla jo aika tuhti! Raskausviikolla 35 mulla alkoivat jälleen jokailtaiset kipeät ja säännölliset supistukset, joita kelloteltiin ja jännitettiin että kuinka aikaisin meidän kuopus päättää tulla ulos mahasta. Vähän siinä jo säikähdettiinkin, mutta lopulta ne supistukset siitä rauhoittuivat. Olin aivan varma että hän syntyisi tammikuun puolella, mutta ei, hän viihtyi mahassa niin loistavasti että köllötteli siellä kaikessa rauhassa, vaikka supistuksia aiheuttikin. Vastattiin Oton kanssa videolla ja blogissa teidän kysymyksiin. Vietettiin aivan ihanaa talvipäivää Kaivarissa, kirjoitin kirjeen vauvalle, ja hän saavutti täysiaikaisuuden tammikuun loppupuolella. Olin ollut pidempään raskaana kuin koskaan aiemmin, kun keskimmäinenkin saavutti täysiaikaisuuden vain parilla tunnilla juuri ja juuri.

HELMIKUU

Helmikuun ensimmäisellä viikolla aloin olla jo tosi malttamaton, mutta niin vain saavutin viikot 38+0 ja vauva vain viihtyi mahassa. Lopulta helmikuun 6. päivä klo 17.30 raskausviikolla 38+4 mulla meni yhtäkkiä vedet, ja siitä sitten lähdettiinkin pikaisesti synnyttämään. Paria tuntia myöhemmin neiti olikin jo maailmassa, ja ikuisuudelta tuntunut raskaus oli muisto vain. Ottokin kirjoitti oman synnytyskertomuksensa, ja vietettiin ihania ensimmäisiä päiviä ja viikkoja vauvan kanssa kotona vauvakuplassa. Uskaltauduin kirjoittamaan palautumisesta raskauden jälkeen, kun synnytyksestä oli kulunut pari viikkoa. Kolmannella kerralla palautuminen tuntui olevan aavistuksen hitaampaa kuin aiemmin.

MAALISKUU

Alkukuusta meidän vauvalla oli tiheän imun kausi, ja kirjoitinkin imetyksen alkutaipaleesta. Vauva täytti kuukauden, ja mä aloin pikkuhiljaa etsimään itseäni maitoisten imetysrintsikoiden, virttyneiden raskauskolttujen ja löllyvän mahanahkan keskeltä. Saatiin nähdä vauvan ensimmäinen tarkoituksellinen hymy, ja se oli niin sydämet sulattava että en kestä! Otto palasi pariksi kuukaudeksi ennen vanhempainvapaata töihin, ja mä jäin vauvan kanssa kahdestaan kotiin. Loppukuusta saitte arvuutella nimeä juuri ennen meidän kastejuhlaa, ja muutama liippasi aika läheltä!

HUHTIKUU

Aprillipäivänä vietettiin meidän kuopuksen kastejuhlaa joka oli aivan ihana, vaikka hän ei yhtään itse kastetilanteesta nauttinutkaan. Nyt kun katsoo meidän aurinkoista vauvelia, niin naurattaa kuinka hän karjui koko kastehetken ajan. Vauva täytti kaksi kuukautta, ja keskimmäinen täytti neljä vuotta. Pääsiäiseksi ajettiin Ouluun mun tädille, sillä Otto aloitti ensin kesäloman, ja sen jälkeen puolen vuoden vanhempainvapaan, josta hän kirjoitti ajatuksia blogiin. Vietettiin Oulussa loma-arkea ja piipahdettiin päiväreissulla Haaparannalla. Monia askarrutti kuinka sujui pitkä automatka pienen vauvan kanssa, ja mä kerroin.

TOUKOKUU

Juhlittiin vappua, ja lähdettiin Tukholman risteilylle koko perhe. Oli niin parasta vaan saada olla yhdessä kaikki viisi. Alkukuusta jaoin epäsuosittuja mielipiteitä, ja kerroin miltä kolmen lapsen vanhemmuus on maistunut siihen asti. Tähän voisin muuten tehdä piakkoin päivitystä, kun kolmen lapsen vanhemmuutta alkaa olla takana vähän pidempi aika kuin se kolme kuukautta, mitä silloin. Kiinnostaisiko teitä? Kuopus täytti jo kolme kuukautta, ja alettiin löytää jonkinlaista päivärytmiä mistä iloitsin kovasti. Toukokuu tuntui olevan tapahtumia täynnä, ja juhlia varsinkin: juhlittiin nimittäin keskimmäistä Star Wars 4v-synttäreillä, ja blogikin täytti jo kuusi vuotta. Saatiin meidän terassi vihdoinkin valmiiksi kun Otto ahkeroi pihalla, juhlittiin äitienpäivää lasten äitienpäivähaastattelulla, ja jaoin kymmenen fb:n profiilikuvaa kymmenen vuoden ajalta. Kuukauden kohokohta taisi kaikkien muiden huikeiden tapahtumien lisäksi olla kuitenkin se kun me päästiin tapaamaan ROBINIA! Ja halaamaan Robinia, ja se kehui mun paitaa. Mä en vieläkään kestä, pakko nipistää itseäni että uskon todeksi. Tai siis tytöthän sitä fanittaa meillä… Jep. Vierailtiin myös Turussa, ja kirjoitin imetyksen ihanuudesta.

KESÄKUU

Kuun alussa kuopus täytti neljä kuukautta, ja käytiin myös neuvolassa. Sain niin paljon kysymyksiä siitä, millaista on blogata työkseen, että päätin listata ylös kokonaisen työviikon bloggaajana. Lähdettiin Ouluun, käytiin Vauhtipuistossa ja juhlittiin Oton synttäreitä käymällä kahdestaan syömässä eka kertaa kuopuksen syntymän jälkeen. Muisteltiin myös sitä maagista päivää, joka oli vuotta aiemmin muuttanut meidän elämän, eli päivää jolloin olin tehnyt positiivisen raskaustestin. Kirjoitin myös painavaa asiaa törmättyäni fb:ssä perheväkivaltaa koskevaan keskusteluun, ja keveämpää hömppää eli #vainvauvajuttuja.

HEINÄKUU

Alkukuusta kirjoittelin siitä, miten parisuhteen saa toimimaan kun lapsia on kolme. Tehtiin kesän eka mökkireissu lähistölle, ja päästiin uimaan. Kuopus täytti viisi kuukautta, ja käytiin myös kesän perinteinen Lintsireissu. Ostettiin eskarilaiselle oma puhelin, ja kirjoitin postauksen siitä, miksi koimme sen tarpeelliseksi jo nyt. Puhelimesta on muuten ollut paljon iloa, ja monella eskarikaverilla alkaa olla myös puhelimia, joilla yhteyttä pidetään ja leikkitreffejä sovitaan kätevästi myös lomalla. Vietettiin ihanaa mökkielämää meren rannalla Oton perheen mökillä, käytiin eka kertaa vauvan kanssa veneilemässä, ja tehtiin ihana päiväretki tunnelmalliseen Mathildedaliin. Loppukuusta ajeltiin taas Ouluun, ja päästiin nauttimaan kunnon helteestä. Otto summasi ajatuksiaan vanhempainvapaasta, jota oli heinäkuussa takana muutama kuukausi. Aloitettiin sormiruokailu kuopuksen kanssa, ja hihiteltiin meidän nukutusrutiineille, joihin kuului paljon kikatusta.

ELOKUU

Vertailin kaikkien kolmen lapsen vauvakuvia toisiinsa, ja heti kuun alussa juhlittiin rakkaiden ystävien häitä Suomenlinnassa, mistä heti seuraavana päivänä lähdettiin odotetulle reissulle autolla Ruotsiin. Piipahdettiin Kolmårdenissa ja Tukholmassa, ja tein reissusta myös videon. Vietettiin kuopuksen puolivuotisjuhlia, ja juuri ennen puolivuotispäiväänsä hän oppi nousemaan konttausasentoon. No, ei se konttausasento mitään, kuun puolivälin jälkeen hän nousi sitten seisomaan aivan itse ja ihmettelin rivakkaa liikkeellelähtöä. Kirjoitin oman varsin tiukan mielipiteeni rokottamisesta, samalla kun jaoin vähän neuvolakuulumisia. Tyttöjä haastateltiin kesästä videolle ennen esikoisen ensimmäistä eskaripäivää. Eskarin aloitus ja dagikseen palaaminen toivat mieleen myös ajatuksia meidän perheen kaksikielisyydestä. Elokuussa blogista löytyi myös Oton hauskoja ”asukuvia” ja kertoilin siitä, kuinka olin aloittanut treenaamisen personal trainerin kanssa.

SYYSKUU

Kuopus täytti jo seitsemän kuukautta, ja kirjoitin blogiin siitä, kuinka olen muuttunut äitinä näiden kuuden vuoden aikana. Syyskuu on meillä synttäreiden kuukausi, ja täytin ensin itse 26, minkä jälkeen esikoinen täytti kuusi. Hänelle pidettiin hänen toiveidensa mukaiset huikeat yksisarvissynttärit, joita ennen Otto sai vihdoinkin jatkettua meidän lattiaprojektia kunnolla. Pohdin blogissa sitä, kuinka puhutaan lasten kuullen, ja listasin kuopuksen tärkeitä ensimmäisiä juttuja. Loppukuusta risteiltiin taas, sillä me päästiin mukaan Skidit Risteilylle. Kirjoitin myös ajatuksia siitä, saako lapsi vaikuttaa omaan tyylinsä, sekä ajatuksia kolmen lapsen kanssa reissaamisesta ja shoppailusta. 

LOKAKUU

Nautittiin vanhempainvapaan kuplasta vielä alkukuussa, ja suunniteltiin syyslomaa Oulussa, ja matkaa jonnekin kauemmas vielä vanhempainvapaan lopuksi. Kuopus täytti kahdeksan kuukautta. Kirjoitin toisen osan #vainvauvajuttuja ja jaoin ennen-jälkeen -kuvia kolmen kuukauden treenien tuloksista. Lapsiperhearki puhututti reippaasti, kun yritin kannustaa perheitä jakamaan positiivisia kokemuksia omasta arjestaan. Muistin vuotta aiemmin tekemäni postauksen siitä, mitä aioin tehdä vauva-aikana toisin kuin aiemmin, ja palasin näihin ajatuksiin käyden läpi sitä, miten kaikki sitten todellisuudessa menikään. Vauva-ajan turhat ja tarpeelliset tarvikkeet pääsivät tarkempaan syyniin, ja käytiin hakemassa oma Halloween-kurpitsa ihan oikealta kurpitsatilalta. Osallistuin myös #Metoo-kampanjaan jakaen omia kokemuksiani, ja Otto kertoi vanhempainvapaan kuulumisia, kun viimeinen kuukausi oli meneillään. Loppukuusta me lähdettiin Ouluun ja saatiin surullisia uutisia, mun mummu voi niin huonosti että viimeiset päivät olivat käsillä. Vietettiin paljon aikaa sairaalassa, ja pidin taukoa blogista. Onneksi saatiin viettää mun mummun kanssa vielä aikaa niin paljon kuin pystyttiin. Kuun lopussa palattiin epätietoisina ja haikein mielin takaisin Helsinkiin, kun Otolla alkoivat työt vanhempainvapaan jälkeen, eikä voitu jäädä enää pidemmäksi aikaa.

MARRASKUU

Ei ehditty olla kuin viikko kotona, kun saatiin ne surulliset uutiset joita pelättiin, mun rakas mummu oli menehtynyt. Tuntuu vieläkin hurjalta ja pahalta kirjoittaa nuo sanat, enkä voi uskoa sitä todeksi. Kirjoitin blogissa myös siitä, kuinka puhua surusta lapsille. Vaikka suru oli läsnä, elettiin me sitä normiarkeakin, kuopus täytti yhdeksän kuukautta ja juhlittiin Oton seitsemättä Isänpäivää, jolloin kirjoitin ajatuksia hänestä isänä. Meidän vaaleanpunainen sohva täytti vuoden, ja kirjoitin siitä, onko arka sohvan väri kannattanut lapsiperheessä. Nostalgisoin jakamalla kymmenen huvittavaa kuvaa ja tilannetta lapsuudestani, ja kerroin mikä on ollut meidän lapsiperheen paras hankinta ikinä. Otto palasi töihin, ja kerroin ensimmäisestä aamusta kahdestaan vauvan kanssa sen jälkeen, kun meidän vaaleanpunainen vauvakupla oli puhjennut. Rakkauslasit olivat silmillä siitä huolimatta, ja kirjoitin siitä millaista on, kun tietää että vierellä on just tasan oikea ihminen. Otto ahkeroi blogissa kahden postauksen verran: hän kirjoitti pelottavasta Spiderman & Elsa -youtubeilmiöstä, ja vastasi omaan ottomaiseen tapaansa 17 lauseeseen, ”joita ei koskaan kuule vanhemman suusta.” 

JOULUKUU

Tämä kuukausi on ollut todella intensiivinen ja vaihtelua täynnä, mutta ihan huikea lopetus tälle vuoristoratavuodelle! Alkukuusta nautittiin upeasta lumesta ja käytiin pulkkailemassa, siitä oli hyvä aloittaa joulun odotus. Juhlittiin Itsenäisyyspäivää ja samalla 10-kuukautista kuopusta, ja jaoin 100 ihanaa asiaa 100-vuotiaasta Suomesta. Kaikki huomio keskittyi joulun odotukseen ja jouluisiin juttuihin muutenkin, enkä tässä kuussa kirjoittanut niin paljoa mitään hirveän vakavaa. Tavallaan se oli kyllä hyväkin, loka- ja marraskuussa tuli kirjoitettua niin paljon surusta ja vaikeuksista, että tällainen pirteä joulukalenterihömppä on tehnyt ainakin itselleni todella hyvää! Kirjoitin kuitenkin kirjeen meidän perheelle jouluaatoksi kymmenen vuoden päähän, ja mun mielestä siitä tuli ihana muisto. Tehtiin myös pitkästä aikaa videota yhdessä koko perhe, kun jaoin viimeisessä kalenteriluukussa meidän joulutervehdyksen videolla. Meidän jouluaatto oli I-H-A-N-A vaikka itse sanonkin, ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Huh, mikä vuosi. Se on mennyt niin nopeasti, on tapahtunut niin paljon, on ollut niin paljon tunteita, muutoksia ja huippuhetkiä. Lupauksia en aio tehdä mutta mulla on yksi toive ensi vuodelle: tasaista perhearkea ja aikaa läheisten kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ja että meidän perhe ja läheiset saisivat olla terveenä ja voida hyvin. Se on paljon toivottu, mutta ei voi muuta kuin pitää peukkuja pystyssä että toive toteutuu.

Ihanaa ja mielettömän upeaa uutta vuotta 2018 kaikille teille ja kiitos hurjasti vertaistuesta, vinkeistä, kauniista sanoista ja ihanista kohtaamisista joita teidän kanssa on tänä vuonna ollut <3 Kertokaa ihmeessä, jos joku postaus on jäänyt teille erityisesti mieleen, tai jos teillä on jotain toiveita ensi vuodelle blogin suhteen!