Noniin! Nyt luvassa viimeinkin tämä postaus, jota lupailin teille kirjoittavani kunhan ollaan saatu yöimetys päätökseen. Meillä oli yöimetyksen lopetukselle ja lapsen yksin nukkumiselle sellainen takaraja, että oltiin lähdössä syyskuun lopussa reissuun ja reissussa haluttiin rauhassa valvoa aikuisten kesken iltaisin sitten kun lapset ovat jo nukkumassa. Tiedettiin koko kesän ajan, että ollaan lähdössä reissuun ja ajateltiin aina, että kyllä me ehditään harjoitella unihommat, kyllä me ehditään. No, kaksi viikkoa ennen reissuun lähtöä taapero nukkui edelleen meidän välissä aina n. klo 02/03-08/09. Nyt kerron teille, miten edettiin siitä siihen tilanteeseen, että jo ennen reissua taapero nukkui kokonaisia öitä omassa huoneessa.

Lähtötilanteena oli siis se, että iltatoimien jälkeen imetin taaperon iltaisin, sitten Otto nukutti hänet omaan sänkyyn. Siellä hän nukkui aina n. klo 02-03 asti tyytyväisenä, kunnes alkoi kaipailemaan tissiä ja unikaveria. Sitten otin hänet aina viereen, minkä jälkeen me nukuttiin kummatkin huonosti loppuyö ja hän roikkui tissillä jatkuvasti. Tuloksena oli aamuisin väsynyt äiti ja väsynyt taapero. Not cool. Vaikka sen tiesi järjellä, että kyse on oikeasti vaan muutaman yön projektista, niin silti tuli vaan lykättyä ja lykättyä. Mutta onneksi oli se aikaraja, joka pakotti lopettamaan jahkailun.

Kun me sitten tehtiin se päätös, että nyt lähdetään tavoittelemaan kokonaisia öitä, meillä oli aika selkeät sävelet miten toimitaan.

Suunnitelmana oli: 

– Minä menen eri huoneeseen nukkumaan ja Otto ottaa päävastuun öistä

– Pidennetään yötissitöntä aikaa tunti per yö, eli ei heti koko yötä. 

– Taaperon ei tarvitse itkeä yksin, eikä osata nukahtaa täysin yksin, tarvitsee vain osata olla pikkuhiljaa ilman yötissiä. Eli sylissä lohduttaminen ja Oton vieressä nukkuminen enemmän kuin ok.

– En imetä enää siellä huoneessa missä taaperon sänky on.

– Otto valvoo pelaamassa mahd. pitkään, koska on kivempi rampata (tarvittaessa) lohduttamassa lasta silloin kun on itse hereillä, kuin puoliunessa. Mä taas menen ajoissa nukkumaan, jotta jaksan herätä aikaisin taaperon kanssa ja Otto saa nukkua aamulla pitkään.

Meillä oli aiempaa kokemusta tästä tavasta vuodelta 2018 meidän kolmosen kanssa ja se toimi silloin hyvin. Eli sovittiin Oton kanssa kellonajat mihin asti Otto oli vastuussa ja mä nukuin, ja sitten kun se kellonaika oli mennyt ohi, vuoro vaihtui ja otin taaperon tissille sinne eri huoneeseen.

1. YÖ 

Ensimmäisenä yönä sovittiin, että se kellonaika oli 04. Taapero nukkui yllättävän hyvin sinne klo 04 asti, kun Otto valvoi alakerrassa ja mä nukuin eri huoneessa. Hän oli itkenyt vain kerran ja rauhoittunut, kun Otto kävi lohduttamassa. Klo 04 taapero havahtui itkemään ja otin hänet lastenhuoneeseen loppuyöksi mun viereen. Loppuyö oli katkonainen, mutta olin ainakin saanut nukkua rauhassa klo 23-04.

2. YÖ 

Tokana yönä sovittiin kellonajaksi 05. Minkä lasken itse jo aamuksi! Taapero heräsi itkeskelemään 03 ja 04 aikaan, mutta rauhoittui muutamassa minuutissa, kun Otto kävi rauhoittelemassa. Otto valvoi itse klo 04 asti ja meni sitten samaan huoneeseen nukkumaan. Meidän yllätykseksi taapero heräsi vasta 05.30. Otin hänet silloin viereen sinne eri huoneeseen, aivan kuten ensimmäisenä yönä. Mä sain siis nukkua silloin ensimmäisen täyden yön todella pitkään aikaan, kun nukuin 23-05.30! Se oli huikea tunne.

3. YÖ

Kolmantena yönä sovittiin kellonajaksi 06. Taapero heräsi taas itkeskelemään joskus klo 03 mutta rauhoittui ihan itse ennen kuin Otto ehti tehdä mitään, ja sen jälkeen nukkui puoli seiskaan asti aamulla. Ja sitten en enää ottanut häntä viereen nukkumaan, vaan me tultiin alakertaan ja laitoin valoja päälle ja telkkarin auki ja höpöteltiin ja tein selväksi, että on aamu.

4. YÖ

Neljäs yö meni samalla tavalla kuin kolmas yö. Heräsi kerran itkeskelemään, mutta rauhoittui ja sitten aamulla nukkui n. 6.30 asti ja nousin hänen kanssa ylös ja laitoin valoja päälle ennen ensimmäistä imetystä.

Ja näin meillä oli taapero, joka osasi nukkua kokonaisen yön. Sitten oli aika siirtää taaperon sänky ”omaan huoneeseen” eli meidän 5-vuotiaan huoneeseen, jossa taapero on nyt siitä asti nukkunut yksin. 5v taas on nukkunut isosiskojen kanssa. 5v saa muuttaa pian takaisin omaan huoneeseensa yhdessä taaperon kanssa. Taapero ehti nukkua kaksi kokonaista yötä ”omassa huoneessa” ennen kuin oli aika lähteä reissuun ja silloin meillä oli herätys jo kolmen jälkeen yöllä.

Meillä oli onneksi myös reissussa niin iso talo, että sieltä riitti taaperolle ihan kokonaan oma huone. Hän nukkui sielläkin kokonaisia öitä matkasängyssä. Heräili vaihtelevalla menestyksellä (joinakin öinä ei kertaakaan, toisina muutamankin kerran), mutta yötissi ei tullut takaisin. Ja nukahtaminen sujui iltaisin mukavasti ja nopeasti. Aamuisin heräsin klo 06-08 välillä hänen kanssa.

Kotona tulikin sitten vähän takapakkia öihin, kun taapero oli kipeänä. Otto meni muutamana yönä nukkumaan pinnasängyn viereen patjalle ja otti myös taaperoa viereen nukkumaan, kun tämä ei millään halunnut nukkua yksin omassa sängyssä, mikä on tietysti enemmän kuin ymmärrettävää. Yötissi ei ole tullut takaisin, mutta sitä nyt taas harjoitellaan, että hän nukkuisi rauhassa ihan kokonaisen yön ilman useita heräilyjä. Hän on nyt taas ollut sitä mieltä, että haluaisi nukkua vaan isin kainalossa ja on heräillyt useita kertoja yössä. Mutta määrätietoisesti ja lempeästi kun jatketaan samalla mallilla, niin eiköhän ne kokonaiset yöt omassa sängyssä sieltä tule takaisin! Lasten kanssa tulee aina kaikenlaisia vaiheita ja sen olen oppinut, että kannattaa aina nauttia silloin kuin voi, eikä stressata vaikka olisikin joku hankalampi vaihe menossa. Yleensä hankalampaa vaihetta seuraa taas helpompi vaihe, eikä se hankaluus ainakaan stressaamalla helpota.

Nyt tosiaan suunnitelmissa on se, että 5-vuotias muuttaa takaisin omaan huoneeseen heti kun nämä yöt tästä taas vähän helpottaa ja me aletaan sisustamaan yhteistä kivaa lastenhuonetta heille. 5-vuotias on odottanut sitä kovasti jo siitä asti kun kerroin, että meille tulee vauva, eli vihdoin hänen odotus pian palkitaan!

Meidän 11-kuinen on nukkunut koko elämänsä äidin kainalossa, tissi kaverinaan perhepedissä yöt. Se on toiminut meillä tosi hienosti alusta asti ja tämä on ollut meille paras tapa saada nukuttua. Itse olen voinut nukahtaa heti uudelleen tarjottuani rintaa ja vauva ei ole avannut öisin edes silmiä syönnin ajaksi, vaan ollaan nukuttu läpi yön eivätkä yösyötöt ole rasittaneet tai valvottaneet juurikaan. Toki väliin on mahtunut niitä sekoiluöitäkin, mutta onneksi ne voi laskea kahden käden sormilla. Pääosin ollaan saatu levättyä oikein hyvin, eikä arjessa ole ollut väsynyt olo.

Iltaisin nukutin vauvan pitkään ensin rinnalle ja hän sai olla siinä nukkumassa siihen asti, että itsekin mentiin nukkumaan. Keväällä,  vauvan ollessa n. 8-9 kuukautta, aloimme rinnalle nukutuksen jälkeen nostaa hänet nukkuvana omaan sänkyyn nukkumaan. Tämä sujui vaihtelevalla menestyksellä ja nyt kesä ollaan menty aika pitkälti taas sillä tyylillä, että hän on nukkunut illan mun sylissä, tai sitten olen nukuttanut patjalle olkkarin lattialle ja nostanut hänet siitä nukkumaan meidän kanssa sitten kun ollaan itse menty nukkumaan.

Me tajuttiin tässä kuitenkin, että kesäloma alkaa olla loppusuoralla ja tämä itsenäisen nukahtamisen opettelu sujuu mukavammin kuitenkin kesäloman rennoissa meiningeissä kuin meidän suurperhearjen keskellä, joten haluttiin aloittaa harjoittelu hyvissä ajoin. Päätettiin toimia samalla hyväksi havaitulla taktiikalla kuin viimeksi meidän 2017 vauvan kanssa.

Tässä mun pian 11 vuoden ja neljän lapsen vanhemmuuden aikana nukkumisasioissa on ollut valloillaan todella monta erilaista trendiä ja tapaa ja vauvan unesta on tullut tärkeä ja iso aihe somessa (ainakin omassa somekuplassani). Itse en kuitenkaan ole mitään unijuttuja seurannut, enkä tiedä mitään hienoja nukkumiseen liittyviä termejä. Ei olla koskaan noudatettu mitään unikouluja tai muitakaan juttuja orjallisesti, vaan menty intuition varassa, testattu mikä milloinkin on toiminut. Mä olen vähän sellainen ainakin itse, että tieto lisää tuskaa, enkä halua maalata piruja seinille. En siis ole halunnut seurata myöskään mistään appeista, että xx-ikäisenä vauvalla on punainen ajanjakso ja huonot yöt. Ollaan menty päivä ja yö kerrallaan.

Esikoinen oppi meillä vajaat 11 vuotta sitten nukkumaan heti alusta asti omassa sängyssä tosi helposti, mutta hän oli meidän vauvoista ainoa joka ei ollut täysimetyksellä. Muut meidän vauvat ovat nukkuneet suurimman osan ekasta vuodesta perhepedissä, kuka mitenkin. Jokaisen kanssa ollaan toimittu oman parhaan tietomme ja kokemuksemme mukaan ja jokainen meidän lapsi tähän mennessä on nukkunut rauhallisesti täysiä öitä viimeistään 1-vuotiaana. Huomaan myös, että jokaisen lapsen myötä on ollut vaikeampaa ja vaikeampaa luopua niistä ihanista kainalokkain nukutuista öistä vauvan kanssa ja nelosen kanssa siinä kestikin kaikkein pisimpään, että alettiin edes harkita omassa sängyssä nukkumista.

Meidän nelonen on alusta asti ollut jotenkin sellainen tyyppi, että häntä ja hänen viestejään on tosi helppo lukea. Ja nyt meillä oli sellainen viba, että saattaisi olla hyvä hetki opetella tätä itsenäistä nukahtamista. Hän on viimeisen kuukauden aikana kehittynyt tosi paljon ja ymmärtää jo ihan älyttömän paljon puhettakin. Otto sanoi jo raskausaikana kun puhuttiin perhepedistä, että sitten kun musta tuntuu siltä, että sekä minä että vauva ollaan valmiita, on Oton vuoro ottaa vastuu nukutuksesta. Tämä on toiminut meillä aiemminkin parhaiten tissivauvojen kanssa, että sitten kun vauva halutaan opettaa nukkumaan itse, äiti tisseineen ei ole nukuttamassa. Ja valehtelisin jos väittäisin etten luovuta tätä vastuuta ilosta kiljuen Otolle 11 kuukauden jälkeen, vaikka toki samalla tuntui myös ihan älyttömän haikealta!

Meidän tavoitteena on hiljalleen hyvin lempeästi siirtyä täysin perhepedissä nukkumisesta täysin itsenäiseen omassa sängyssä täyden yön nukkumiseen asteittain seuraavien viikkojen aikana. Alkuun vauva saa edelleen tulla meidän sänkyyn nukkumaan loppuyöksi sitten kun me itse mennään nukkumaan myös ja harjoitellaan vain sitä itsenäistä nukahtamista ja ensimmäisen unipätkän nukkumista pinnasängyssä. Sitten kun se sujuu hyvin, harjoitellaan sitä, että hän nukkuisi omassa sängyssä aamuyöhön asti. Ja sitten kun se alkaa sujumaan, lopulta jätetään se viimeinenkin aamuyön syöttö pois – ja näin meillä on täydet yöt. Mutta nyt ollaan siis vasta siinä vaiheessa, että hän nukkuu omassa sängyssä sen aikaa kun me ollaan vielä hereillä alakerrassa.

Ensimmäisenä iltana oltiin valmistauduttu siihen, että nukutus voi kestää vaikka kuinka kauan, joten yllätys oli suuri, kun 15 minuutin jälkeen vauva nukkui rauhallisesti omassa sängyssään, ensimmäistä kertaa elämässään. Seuraavana iltana sama tapahtui seitsemän minuutin jälkeen. Kolmantena iltana, uskomatonta kyllä, vauva nukahti jo kolmen ja puolen minuutin jälkeen. Naurettiin vauvan nukahtamisen täsmällisille puoliintumisajoille. Hän on täsmällinen tyyppi.

Joka ilta ollaan tehty samat iltarutiinit jotka ollut jo pitkän aikaa, sitten olen syöttänyt hänet hämärässä niin, että hän on edelleen hereillä syönnin jälkeen, ja sitten sanonut hänelle hyvää yötä. Sitten olen mennyt pois meidän makuuhuoneesta ja jättänyt vauvan Oton syliin. Otto on ensin toivottanut vauvalle hyvää yötä ja laittanut hänet sitten omaan sänkyyn. Jos vauva on alkanut itkemään, Otto on nostanut hänet syliin ja rauhoitellut sylissä, mutta ei kuitenkaan nukuttanut syliin. Sitten kun vauva on rauhoittunut, Otto on laittanut hänet takaisin omaan sänkyyn ja paijannut siellä. Tätä Otto on toistanut niin monta kertaa, että lopulta vauva on nukahtanut. Ensimmäisenä iltana vauva kävi sylissä rauhoittumassa neljä kertaa sen vartin aikana ja sitten nukahti sänkyynsä rauhallisena. Toisena iltana kaksi kertaa. Ja kolmantena iltana vain yhden kerran, ennen kuin nukahti rauhallisena ja tyytyväisenä.

Tämä tapa tuntuu meille kaikkein lempeimmältä ja luonnollisimmalta. Sitten kun vauvalla on taito nukahtaa avustettuna omaan sänkyyn hallussa, voidaan alkaa harjoitella kokonaan itsenäistä nukahtamista. Mutta siihen meillä ei vielä ole kiire. Kaikki aikanaan. Nyt tuntuu tärkeältä, että vauva saa harjoitella yhdessä aikuisen kanssa, eikä hänen tarvitse vielä osata olla yksin.

Näiden kolmen illan aikana vauva on heräillyt muutaman kerran sängyssään ennen kuin me ollaan menty itse nukkumaan. Tällöin Otto on käynyt rauhoittelemassa vauvaa samalla tavalla kuin nukuttaessaankin, eli ottanut syliin ja rauhoitellut, muttei nukuttanut syliin, ja sitten laittanut omaan sänkyyn ja paijannut. Joka kerta havahtuessaan vauva on nukahtanut 1-5 minuutissa uudelleen. Me ollaan itse menty nukkumaan puolen yön maissa ja olen ottanut vauvan sitten nukkumaan mun kainaloon, kun hän on herännyt ekan kerran niin, että ollaan jo itse nukkumassa. Yleensä n. klo 01-02 aikaan. Loppuyön hän on nukkunut mun vieressä ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, esimerkiksi tänään aamulla hän heräsi 9.30.

Miten me saatiin imetetty vauva perhepedistä omaan sänkyyn nukkumaan?

1. Selkeät iltarutiinit, joihin vauva tottunut jo perhepedissä nukkuessaan. Meillä iltapala, iltapesut ja hammaspesu, tuttu iltasatu, imetys hämärässä makkarissa omaan tuttuun peittoon käärittynä. 

2. Jos vanhempia kaksi, nukutusvastuussa se vanhempi, joka EI imetä. Näin vauva ei haista maitoa, eikä yritä saada nukahtaa tissille kuten on aiemmin tottunut. 

3. Vauva hereillä olevana (mutta riittävän väsyneenä) sänkyyn oman tutun peiton kanssa. Jos kovin itkuinen, syliin ja rauhoittelu. Heti kun rauhoittuu, takaisin sänkyyn ja paijaus sängyssä. 

4. Toistetaan kolmosvaihetta siihen asti, että vauva nukkuu.

5. Jos vauva havahtuu kesken unen, otetaan taas syliin ja rauhoitellaan, sitten rauhallisena sänkyyn. Rauhoittelun tekee sama tyyppi joka nukutti vauvan, ettei vauva hämmenny ja luule pääsevänsä tissille.

Me jatketaan nyt tällä tyylillä jonkin aikaa. Tavoitteena olisi saada tuo ensimmäinen unipätkä mahdollisimman pitkäksi niin, että vauva ei heräilisi. Katsotaan miten sujuu. Jossain vaiheessa (kenties sitten, kun meillä on enää se aamuyön syöttö jäljellä), siirretään vauva nukkumaan 5-vuotiaan huoneeseen, missä hän saa ensin harjoitella nukkumista itsekseen ja sitten lopulta he saavat nukkua siellä yhdessä 5-vuotiaan kanssa kokonaisia öitä. Meidän 5v nukkuu muutenkin kesälomalla melkein joka yö isosiskojen huoneessa yökylässä, niin häntä ei haittaa, että vauva saa sitten harjoitella nukkumista ensin yksin. Mutta tämä on edessä vasta sitten, kun nämä ekat pätkät sujuvat.

Olen kyllä tosi kiitollinen, että tämä on sujunut näin kivuttomasti. Ajoitus taisi olla hyvä ja tietenkin se on myös helpottava tekijä, että meitä on kaksi vanhempaa tässä jakamassa öitä ja vastuuta. Otolle oli itsestäänselvyys, että hän ottaa nukutusvastuun heti kun mahdollista. Ja voin kertoa, että onpa ollut ihanat kolme iltaa, kun olen itse saanut vaan olla rauhassa, eikä ole kertaakaan tarvinnut rauhoitella vauvaa, vaan Otto on rampannut ylhäällä tarvittaessa. Onneksi vain muutaman kerran yhteensä.

Ollaan saatu tällä viikolla niin ihanasti kahdenkeskistä aikaa. Tästä alkaa taas mun lempivaihe parisuhteessa: se kuherruskuukausi kun yhtäkkiä illat on vauvavuoden jälkeen taas vain meidän kahden ja meillä on kaikki aika toisillemme. Aikaa pitkille rauhallisille keskusteluille, läheisyydelle, kahdestaan saunomiselle tai poreissa chillailuun ja sarjojen keskeytyksettömälle bingettämiselle. Ihanaa! Kyllä sitä on ollut ikävä, vaikka onkin ollut maailman ihaninta kun on ollut pieni suloinen tuhisija rinnalla nukkumassa ja tankkaamassa läheisyyttä. Kaikelle on oma aikansa ja tästä alkaa taas uusi ihana aika.

Jokaisella perheellä on ne omat tavat miten toimitaan ja mun mielestä mikään tapa ei ole toista parempi tai huonompi. Tärkeintä on, että jokainen perheenjäsen saa levättyä mahdollisimman hyvin ja jaksaa arjessa, oli vauvan nukkumapaikka ja tyyli mikä tahansa. Meillä on toiminut tällä kertaa tämä, mutta ei varmasti sovi kaikille eikä tarvitsekaan. <3

Yöimetyksen lopettaminen

Lopetin yöimetyksen kokonaan viime perjantaina, ja se meni kivuttomammin kuin etukäteen ajattelin. Me oltiin vähennetty jo muutaman viikon ajan hiljalleen yöimetysten määrää, ja omaan huoneeseen siirtyminen auttoi tässä myös, eli ei tehty mitään kerrasta poikki -ratkaisua, joka tuntui liian radikaalilta meille.

Ensimmäisenä yönä hän heräsi kaksi kertaa, joista ensimmäisellä kerralla nukkumaan rauhoittumisessa kesti n. 1 minuutti, ja toisella kerralla n. 15 minuuttia. Ensimmäisen yön jälkeen hän on herännyt vaihtelevasti edelleen 1-2 kertaa klo 04-06 välillä, ja noussut istumaan sängyssä, mutta takaisin nukkumaan laittaminen riittää hyvin, ja hän jatkaa heti unia. Tällä hetkellä yöunet kestävät siis suunnilleen klo 20.30-07.30, ja hän nukkuu omassa huoneessa koko yön, jonka aikana hän herää sen 1-2 kertaa istumaan hetkeksi, mutta jatkaa heti unia kun hänet käy asettelemassa takaisin makuuasentoon (suunnilleen joka toinen yö kerran, joka toinen yö kaksi kertaa).

Lopetus käytännössä

Me tehtiin kaksi selkeää rajausta, jotta vauva ymmärtäisi helposti mikä on homman nimi. 1) Nukuttajaksi vaihdettiin Otto mun sijaan, ja 2) lakkasin imettämästä vauvan omassa huoneessa kokonaan, eli päivälläkin menin aina olkkariin tai jonnekin muualle imettämään, vaikka oltaisiin oltu leikkimässä vauvan huoneessa.

Otto on vienyt kuopusta yöunille jo pari kuukautta, ja myös silloin kun vauveli siirtyi omaan huoneeseen, Otto kävi aina viemässä hänet nukkumaan. Varsinaisesti häntä ei ole enää pitkään aikaan nukutettu, vaan ainoastaan Otto on ollut läsnä huoneessa, ja hän on alkanut itsekseen nukkumaan omassa sängyssä. Vauva vilkuttaa joka ilta reippaasti ”heippa, hyvää yötä” ja haluaa oikein itse mennä nukkumaan. Hän tyytyväisenä vastaa ”Jooooooo” kun sanotaan illalla, että nyt mennään nukkumaan.

Yksi syöttö kerrallaan pois

Ensin luovuttiin ekasta yösyönnistä, joka oli ennen aina siinä klo 22-23 maissa. Kokeiltiin jos hän rauhoittuisi siihen, että Otto käy huoneessa, enkä tarjonnut heti rintaa. Tämä sujui aika kevyesti. Parin yön jälkeen hän ei herännyt enää ollenkaan tuohon aikaan, vaan alkoi nukkumaan pidemmän pätkän putkeen. Seuraavaksi luovuttiin klo 00-01 yösyönnistä. Kokeiltiin siihenkin samaa, että Otto käy rauhoittamassa sen sijaan, että olisin itse tarjonnut rintaa. Ensimmäisenä yönä hän protestoi, ja kesti n. puolisen tuntia ennen kuin hän rauhoittui takaisin nukkumaan. Tokana yönä kesti vielä n. 5-10 minuuttia. Kolmantena yönä hän ei herännyt enää ollenkaan tähänkään aikaan, vaan nyt sikeät unet kestivät jo aamu 4-5 asti.

Vaikeinta oli luopua siitä, että hän tuli aina aamuyöllä viereen nukkumaan. Aamuyöllä ollaan itse kaikkein syvimmässä unen vaiheessa, joten herääminen ja uudelleen nukuttaminen oli silloin raskasta. Siksi oli niin helppoa aina vaan käydä nappaamassa hänet viereen nukkumaan tissi suussa loppuyöksi. Silloin nukuin kuitenkin itse todella huonosti, ja vauva myös, kun hän oli jo tottunut nukkumaan omassa rauhassa, eikä osannut enää nukkua syvästi perhepedissä. Ratkaisu oli siis huono meille kaikille, ja unet tosi katkonaisia. Nukuttiin siis ihan minuuttien pätkissä ne yön viimeiset tunnit.

Siksi päätettiin, että luovutaan myös ”viimeisestä yösyötöstä” eli tästä aamuyön tissimaratonista, että saadaan kaikki nukuttua paremmin. Perjantai-iltana Otto meni nukkumaan vauvan huoneeseen. Otto heräsi ja rauhoitteli vauvan uudelleen nukkumaan silloin aamuyöllä kun hän heräsi kaipaamaan tissiä. Siinä kesti sen n. vartin verran, ja sitten hän sai uudelleen unen päästä kiinni. Ja niin vauva nukkui aamuseitsemään asti ilman syömistä, ensimmäistä kertaa elämässään.

Kunnon yöunet

Nyt ollaan tosiaan nukuttu lauantaista asti yöunia, jotka katkeavat vain kerran tai maksimissaan kahdesti, muutaman minuutin ajaksi. Olo on kuin uudestisyntyneellä! Mutta siis yllättävän kevyesti ja helposti tämä meni, ja luotto on kova siihen, että ehkä jo tällä viikolla nukutaan ensimmäinen ihan kokonainen yö? Ja jos ei nukuta, niin ainakin tämä nykytilanne on tuhat miljoonaa kertaa parempi kuin vaikka viikon takainen tilanne, jolloin klo 04-07.30 sain vain torkahdeltua imetyksen ja kitinän lomassa. Saan kyllä olla (ja todellakin olen) kiitollinen siitä, että nyt nautitaan näin mahtavista yöunista. Kiitos vauva rakas että päästit äidin ja isin näin helpolla tästä siirtymävaiheesta <3

Varmasti tässä tulee vielä kaikenlaisia vaiheita, jolloin yöunet taas hetkellisesti ovat katkonaisempia. Mutta nyt nautitaan näistä unista niin kauan kuin tätä kestää, niin jaksetaan sitten ottaa uudet hampaat ja muut vastaan hyvällä fiiliksellä.

Oma huone oli tosi toimiva ratkaisu meillä tämän kanssa, nyt nukutaan kaikki paljon paremmin. Ja se että juuri Otto toimi nukuttajana, oli selkeä viesti vauvalle, että tähän tilanteeseen ei nyt enää kuulu tissi. Onneksi oli se mahdollisuus, että pystyttiin tekemään näin, yksin tämä olisi ollut varmasti paljon vaikeampi prosessi, varsinkin kun toinen osaa jo pyytää tissiä, ja mä olisin varmana sortunut antamaan sitä heti ensimmäisen kerran pyytäessä. Tsemppiä hurjasti kaikille jotka juuri nyt painivat samojen juttujen kanssa, tai miettivät jaksaisivatko alkaa tähän yösyönneistä luopumisprosessiin!

Imetys tästä eteenpäin

Päiväimetys jatkuu edelleen ihan niin pitkään kun vauveli itse haluaa, mutta en tosiaan imetä enää unien yhteydessä ollenkaan. Imetyskertoja on päivässä tosi vaihtelevasti, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nyt on hyvä näin, eikä ole mikään kiire lopettaa tätä. Imetys on ihanaa ja mulle tulee haikea fiilis kun ajattelenkin että se joskus loppuu. Olen tosi hyvällä mielellä tämän imetyksen suhteen, kaikki on sujunut koko vuoden hurjan hienosti, ja olen siitä kiitollinen. Nyt on yksi suuri merkkipaalu taas vauvavuodelta saavutettu, ja vauva on yhden askeleen lähempänä taaperomeininkiä. Haikeaa mutta ihanaa samaan aikaan. Olen hurjan ylpeä meidän reippaasta tyypistä.

Onko teillä ollut yöimetyksen/yösyönnin lopetus ajankohtaista viime aikoina, tai millaisia kokemuksia teillä on siitä?