Kurkistus vauvan omaan huoneeseen ja katsaus nukkumatilanteeseen

17.01.2018

Siitä on nyt vajaat pari viikkoa, kun kuopus muutti omaan huoneeseen nukkumaan. Hän on alkanut nukkumaan suunnilleen aamuyöhön asti yhdellä herätyksellä (joka yleensä ajoittuu meidän vanhempien nukkumaanmenon aikaan), ja sitten aamuyöllä tulee yleensä meidän väliin nukkumaan. Aamuyöt ovat edelleen vähän sellaista rumbaamista, mutta on kuitenkin ihan huikeaa että hän nukkuu n. 20-04 sillä yhdellä herätyksellä, se on suuri parannus aiempaan tilanteeseen. Uskon että yöt paranevat kunhan ikää karttuu. Tällä hetkellä on taas hammas puhkeamassa, ilmeisesti kuudes, ja se toki vaikuttaa myös.

Vauvan huoneen laittaminen on ollut aivan ihanaa. Se on edelleen vähän keskeneräinen, mutta kuitenkin sen verran valmis että ajattelin tehdä pienen katsauksen tänne blogin puolelle. Joitakin muutoksia tulee vielä, kun saadaan sinne ehkä vanha keinutuoli (jos se vain mahtuu järkevästi), pari seinähyllyä paikoilleen ja valaisinratkaisut mietittyä lopullisiksi. Nyt meillä on huoneessa esikoiselle aikoinaan ostettu kirkkaankeltainen kattolamppu, joka ei yhtään sovi muuhun tyyliin. Lisäksi on jalkalamppu, jotta illalla näkee lukea hämärässä iltasadun, mutta sekään ei välttämättä ole ihan se paras vaihtoehto juuri tuonne. Katsotaan mitä keksitään.

Huoneen tarkoitus on olla viihtyisä, pehmeä ja rento, ja sellainen että siellä viihtyy sekä vauva itse, että sisarukset ja me vanhemmat. Siellä on mukava tuoli jossa lueskella iltasatuja (tämän hetken lemppareita on isosiskojen vanhat Pikku Eetu -kirjat, joissa Eetun nimi on vauvan mielestä Kaapo), lattiatilaa ja pehmeitä mattoja, lelut helposti esillä ja paljon valoa.

Vauvan mielestä oman huoneen lempparijuttuja on tietenkin Duplot, bOblesit (saatu blogin kautta jo vuosia sitten ja edelleen kovassa käytössä) sekä isot ikkunat, joista katsella mitä ympärillä tapahtuu, jos vaikka sattuisi näkymään autoja. Hän rakastaa myös omaa joululahjaksi saamaansa potkuautoa, sekä pehmoleluja ja kirjoja. Hän ottaa itse hyllystä kirjoja luettavaksi, ja istuskelee pyöreällä nukkamatolla, tai nojatuolissa vanhemman sylissä mielellään lukemassa.

Tällä viikolla asennetaan vielä portaiden yläpäähän turvaportti, jotta ei tarvitse olla itse koko ajan huoneen ovella seisomassa tai istumassa (tai pitää ovea kiinni kun lattialla leikkii). Alhaalla meillä onkin ollut portti jo jonkin aikaa, mutta se on ihan ehdoton tuohon ylös myös, sillä portaat on vauvan mielestä ihan älyttömän mielenkiintoiset, ja ylhäältä alas meneminen onnistuu häneltä huomattavasti heikommin, kuin alhaalta ylös. Sitten kun ylhäälläkin on portti, uskaltaa vaikka laittaa aulassa pyykkejä samalla kun vauva leikkii omassa huoneessaan siinä vieressä, ilman että tarvitsee pelätä että hän yrittäisi pujahtaa äidin ohi portaikkoon.

Huoneeseen ei hankittu juuri mitään uutta, muuta kuin yksi matto ja taulut sekä tauluhyllyt (tauluista tulossa myöhemmin blogiin tarkempaa infoa ja alekoodia!). Saatiin jo olemassaolevilla jutuilla huoneesta viihtyisä ja kodikas, ja olen siitä tosi iloinen. Varsinkin kun vauvan huone ei ole ikuisesti jäämässä vauvan huoneeksi, on hyvä että väliaikaisratkaisuihin ei käytetty yhtään rahaa tai luonnonvaroja. Taulut ja matto jatkavat huoneessa myös sitten, kun se muuntuu sisarushuoneeksi.

Ollaan muuten oltu todella tyytyväisiä tuohon Stokke Home Collectionin ihanaan talosänkyyn*, jossa kuopus on nukkunut. Se on niin kaunis ja kestävä, ja tuo ihanaa kodikasta tunnelmaa huoneeseen. Ajattelin lisätä sänkyyn vielä sellaiset ihanat pallovalot tuohon talokehikkoon, ihan vain koristeeksi. Vauveli tykkää myös leikkiä sängyssä, jonne olen välillä hänet laittanut istuskelemaan juurikin pyykkien laiton ajaksi.

Sänky Stokke (saatu blogin kautta) / Vaaleanpunainen matto Ikea / Kirjahylly Ikea / Taulut ja kehykset Desenio (saatu) / Tauluhyllyt Ikea / Harmaavalkoinen matto H&M / Tuoli Jysk / Lampaantalja Ikea / Pellavatyynyliinat Ellos / Klovnityynyliina Mini Rodini / Pehmot Cubus, Aarrekid, Kidsconcept, Pentik, Fabelab /Lelusäkit Fabelab (saatu) / Pimennysverhot Ikea / bOblesit Geffer (saatu) / Lohikäärmetarra ovessa Made Of Sundays / Potkuauto Lekmer / Jalkalamppu Muuto /

Sellainen vauvan oma huone meillä<3


Mikä on mennyt tällä kertaa vauvan kanssa toisin, kuin etukäteen ajattelin

16.10.2017

Noin vuosi sitten kirjoitin raskausaikana postauksen siitä, mitä aion tehdä kolmannen vauvavuoden aikana toisin, verrattuna kahteen aiempaan vauva-aikaan. Nyt kun vauva-aikaa on takana jo aimo annos, on hyvä ottaa pientä tsekkiä siihen ovatko suunnitelmat pitäneet. Mitä olen tehnyt eri tavalla, ja missä olen toiminut niin kuin suunnittelin?

Mulla ei ollut pilkun tarkkoja suunnitelmia, mutta joitain ajatuksia kuitenkin mitä toivoin vauva-ajalta silloin, kun olin vielä raskaana. Halusin ottaa vauva-arjen rennommin, ja pitää kiinni omista jutuistani. Halusin nauttia vauva-ajasta syyllistymättä, ja olla armollinen. Halusin nukkua mahdollisimman hyvin, niin hyvin kuin pienen vauvan kanssa on mahdollista. Halusin elää hetkessä ja nauttia. Tiesin kahden aiemman vauvavuoden kokemuksella jo vähän mitä odottaa, ja tiesin mitä en halunnut tehdä.

Keskimmäisen vauva-aikana olin vähän turhan perfektionisti. Ajattelin, että joidenkin asioiden nyt vain kuuluu mennä oppikirjan mukaan, niin kuin ne olivat esikoisen kanssa menneet. En silloin tajunnut ihan täysin että vauvat ovat kaikki yksilöitä. Otin kovasti stressiä päivärytmin luomisesta, yöunista ja ruokailuista. Vaikka imetys sujui keskimmäisen kanssa tosi hienosti, se tuntui 21-vuotiaana sitovalta, ja kaipasin omaa aikaa silloin enemmän.

Kirjoitin aiemmassa postauksessani, että kolmantena vauva-aikana aion myös ottaa rennosti oman ajan suhteen, ja mennä ja tehdä aina välillä kun siltä tuntuu, koska isänsä kanssa vauva ei ole hoidossa. Mielessä kummitteli vielä se, kuinka neljä vuotta sitten oli välillä ahdistavaakin olla niin kiinni vauvassa, ja ajattelin etukäteen että nyt teen kaikkeni jotta saan itselleni tarvittaessa omaa aikaa. Tämä on varmaan se suurin eroavaisuus suunnitelmien ja todellisuuden välillä: olen nimittäin ollut paljon enemmän kiinni meidän kuopuksessa, kuin etukäteen suunnittelin, ja vieläpä ihan omasta halustani.

Vaikka Otto on ollut vanhempainvapaalla, ja muodostanut kuopukseen vahvan siteen alusta asti, en ole juurikaan tehnyt mitään yksin. Kaikkiin työmenoihin mihin on ollut mahdollista, olen ottanut Oton ja kuopuksen mukaan. Yksin olen käynyt ulkona kerran pari tuntia, ja työmenoja joissa olen käynyt yksin, on ollut alle yhden käden sormilla laskettava määrä. Kaksi kertaa ollaan käyty Oton kanssa kahdestaan ulkona: Oton synttäreillä syömässä tunnin verran, ja meidän kaverin kolmikymppisillä Megazonessa pari tuntia, ennen lasten nukkumaanmenoaikaa molemmat. Ja tämä on riittänyt, en ole kaivannut sekuntiakaan enempää, ja oikeastaan näitäkin poissaoloja olen etukäteen vähän jännittänyt.

Vaikka Oton kanssa kuopus on pärjännyt tosi hienosti ja tottunut olemaan hänen kanssaan usein päivisin, kun teen töitä, en vaan ole kokenut tarvetta, tai halua lähteä minnekään. Olen nauttinut nimenomaan eniten siitä, että ollaan voitu tehdä kaikkea yhdessä, käydä presseissä yhdessä, mennä lounaalle yhdessä.

Neljä vuotta sitten imetys tuntui sitovalta, ja kaipasin välillä omaa aikaa. Nyt se sama sitovuus on ollut ihanaa, ja koen haikeutta, kun imetyskerrat vähenevät. Välillä kaipaan tosi paljon niitä vastasyntyneen imetysmaratoneja, oli niin ihanaa pesiä pienen tuhisijan kanssa sohvan nurkassa.

Tämä vähän yllätti mut, koska ajattelin, että varsinkin kun Otto on ollut niin paljon vauvan kanssa alusta asti, mun olisi helpompi lähteä. Mutta se ei ole ollut ollenkaan niin, vaan ihan päin vastoin. En ole kertaakaan kokenut tarvetta ”saada omaa aikaa”, vaan en ole vaan kehdannut aina kieltäytyä lähtemästä, vaikka olisinkin ennemmin jäänyt heittämään vauvan kanssa yläfemmoja. Toisaalta, niinä parina kertana kun olen lähtenyt imetysvälin ajaksi  jonnekin, niin on kyllä ollut kivaa, ja ihana nähdä kollegoita, tuttuja ja ystäviä.

Ehkä juju on siinä, että me ollaan saatu nukuttua tällä kertaa paljon paremmin, kuin neljä vuotta sitten. Väsymys tekee paljon, ja väsyneenä ei jaksa niin hyvin. Väsyneenä kaipaa enemmän omaa aikaa. Nyt kun ollaan alusta asti nukuttu kuitenkin tuntien pätkissä minuuttien sijaan, on virtaa riittänyt paljon paremmin, enkä ole juurikaan kokenut itseäni väsyneeksi. Hyvät yöunet ovat siunaus, josta saadaan olla äärettömän kiitollisia.

”Varmasti tämä vähän pidempi tauko, mahdollisuus elää muutakin elämää kuin vaipparalliarkea, on tuonut sitä perspektiiviä siihen miten lyhyt se vauva-aika loppujen lopuksi kuitenkin on. Ja vaikka se silloin saattaa tuntua koko elämältä, se ei ole sitä. Se on lyhyt, ohikiitävä vuosi, josta saa ottaa parhaansa mukaan kaiken irti.”

Kirjoitin tuon pätkän vuosi sitten marraskuussa, ja se on niin totta. Olen ehkä suhtautunut tähän jopa liikaakin sillä meiningillä, että aika menee liian nopeasti. Se on ehkä ainoa asia mistä olen ottanut stressiä, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Mutta onneksi, onneksi tätä vauvavuotta on vielä melkein neljäsosa jäljellä. Sinä aikana aio kertaakaan ajatella, että se loppuu ”kohta”, vaan nauttia siitä mitä on juuri nyt. Ja vaikka vauvavuosi sitten joskus loppuukin, niin siitähän se elämä vasta alkaa kun vauvavuosi päättyy, ja saa tutustua vielä nykyistäkin enemmän ihanaan kasvavaan tyyppiin, jolla alkaa olla sanottavaa, ajatuksia ja yhteistä puuhaa.

Tällä kertaa aion siis syyllistyä vähemmän ja luottaa itseeni enemmän. Hyvä siitä vauvasta tulee.”. Ja niin olen myös tehnyt. Nimittäin hyvä tuosta vauvasta on tullut, aivan mahtava tyyppi <3