Kun saa nukkua pitkään

29.09.2014

Kerran viikossa, sunnuntaiaamuisin on mun vuoro nukkua, ihan niin pitkään kuin ikinä haluan. Yleensä se tarkoittaa sitä, että valvon lauantai-iltana myöhään, jos jaksan, ja tunnen jo illalla itseni ihanan rentoutuneeksi kun tiedän ettei minun tarvitse nousta ylös ennenkuin musta itsestäni tuntuu siltä. Valmistaudun nukkumaan yöni hyvin, muistan jo illalla muistuttaa Tiaraa, että aamulla herätetään sitten isi eikä äitiä, koska on äidin vuoro nukkua. Lauantai-iltana fiilis on katossa: ”Aaaaaah, huomenna saan NUKKUA!”

Sitten tulee yö. Vietän vielä vähän normaalia pidemmän tuokion sängyssä älypuhelinta näpräten, lopulta nukahdan ja herään siihen että puhelin läsähtää kädestä naamaan. Isken puhelimen ikkunalaudalle, ja otan kulauksen vettä. Nukahdan, vihdoin, kunnolla. Kello on ehkä kaksi yöllä silloin.

IMG_6542x IMG_6552xAamulla herään, en auringonpaisteeseen, enkä linnunlauluun, vaan pimeään syyskuiseen aamuun, kello puoli seitsemän, kuten tavallista. Koska on sunnuntai, ensimmäisenä ei herääkään Tiara, vaan Zelda, joka ei osaa itse tulla pinnasängystä herättämään ketään. Otto nukkuu vieressäni kuin tukki. Sanon napakasti Otolle että nyt ylös, Zelda on hereillä, ja tiedän, että ne aamu-unet olivatkin sitten siinä. Makaan tunnin sängyssä yrittäen nukahtaa, puoli kahdeksalta otan sen saman älypuhelimen taas käteen ja luovutan. ”Tiaraa, Zeldaa, tulkaa tänne, äitikin heräsi!”.

Silloin kun on mun vuoro nukkua, kaikki menee päinvastoin kuin muina öinä. Silloin ensimmäisenä herää kuopus eikä esikoinen. Silloin mä joudun herättämään Oton, että saan itse nukkua. Siksi en saa nukkua. Paradoksaalista, eikö? Jos sittenkin sattuu käymään niin, että Tiara herää ensin, onnistuu tulemaan hiljaa herättämättä Zeldaa meidän makkariin herättämään Oton, yleensä jompikumpi meidän yleensä niin aamuaurinkoisista mukuloista hermostuu jostain, ja herään siihen. Ennen puolta kahdeksaa.

IMG_6580xKerran kaikki meni tosi hyvin, kumpikaan lapsista ei herättänyt mua, ei hermostunut, ja Ottokin oli saanut nukuttua hyvin. Arvatkaa moneltako heräsin, ihan itse? Puoli kahdeksan. Kun äiti saa nukkua, äiti ei saa nukkua, koska äiti ei osaa. Kateellisena vilkuilen kelloa perheen kaksilahkeisen tuhistessa lauantaisin puoli kahteentoista, ”kyllä minäkin silloin nuorena jaksoin nukkua noin pitkään!”.

Mä oon maailman onnellisin että Ottoa on siunattu hyvillä aamu-unen lahjoilla, koska hän on meistä se joka joutuu viisi kertaa viikossa nousemaan tarkasti sillä sekunnilla kun kello soi, eikä saa heräillä rauhassa lasten kanssa niinkuin minä. On vain hyvä että hän osaa nukkua silloin kun saa. Mutta miten kykenisin itse samaan?

IMG_6588x IMG_6594xSilloin kun meillä oli vain Tiara, ja hän nukkui yöt täysillä, mä osasin vielä nukkua pitkään. Usein me Tiaran kanssa nukuttiin aamuisin jopa kymmeneen asti ihan arkenakin, ja viikonloppuisin vedettiin sikeitä koko perhe. Zeldan syntymän jälkeen mä olen kuitenkin menettänyt aamunukkumiskykyni ihan kokonaan. Totuin imetyksen, ja vieressä nukkumisen ansiosta katkonaisiin yöuniin, ja kykenin toimimaan arjessa hyvin niistä huolimatta. En tuntenut itseäni väsyneeksi.

Nykyisin yöt menevät pääsääntöisesti molemmilla tytöillä tosi hyvin, satunnaisia heräilyjä pahasta unesta tai hampaista johtuen saattaa joskus olla. En tunne itseäni väsyneeksi, jos vain menen ajoissa nukkumaan. Olisi vaan niin ihanaa kerran viikossa, valvoa pitkään vailla kellontuijotusta, ja tietää saavansa aamulla nukkua. Tiedän kuinka nautinnollista se on, ja haluaisin nauttia siitä tunteesta vielä joskus.

Osaatteko te muut äidit vielä nauttia pitkistä yöunista, tai aamu-unista siis? Palautuuko nukkumataito jossain vaiheessa, vai onko mut tuomittu nousemaan viimeistään puoli kahdeksalta joka aamu tästä hamaan tulevaisuuteen? 😀


Veto pois

01.06.2014

Mä nukuin viime yönä tosi huonosti, ja huonossa asennossa, joten aamulla olo ei ollut mikään maailman mairittelevin. Tiedättekö sen fiiliksen, kun mikään asento ei ole hyvä nukahtaa, ja kun lopulta löytää asennon, se ei ole kovin ergonominen, mistä saa nauttia sitten aamulla herätessä, kun niska on ihan jumissa ja sormia pistelee. Nukuin pienet päikkärit tyttöjen kanssa päivällä, ja ne helpottivat hetkeksi, mutta nyt alkaa olla jo tosi väsynyt fiilis.

Mä olen yleensä sellainen aamuvirkku, pirteä kuin peipponen heti herättyäni, enkä yleensä kaipaa edes kovin pitkiä yöunia, mutta tänään olen ollut ihan pihalla kaikesta. Onneksi oli sentään sunnuntai ja sai ottaa rennosti, vaikka päivä olikin tekemisentäyteinen. Aamulla oltiin ulkona, päivän Otto oli töissä, ja illan meillä oli vielä vieraita. Onneksi kerkesin tosiaan ottaa ne pienet torkut, muuten en olisi ollut kovin hyvää seuraa.

Aamulla ulkoiltiin tyttöjen kanssa nauttien välillä pilkistelevästä auringosta, ja sekin piristi kyllä ihanasti. Zelda käveli ympäri pihaa, ja me rakennettiin Tipan kanssa hiekkalinna, joka koristeltiin kivillä. Tiaralle kelpasivat koristeeksi vain vaaleanpunaiset kivet, ja hän suoritti tarkkaa laadunvalvontaa kivien valinnassa, kivissä ei saanut olla liikaa harmaata, vaan niiden piti olla mahdollisimman vaaleanpunaisia väriltään. Tämä värien valinta on tärkeää nykyään mös vaatteissa, legopalikoissa ja ties missä. Kaksi- ja puolivuotiaamme omaa jo painokkaita mielipiteitä.
IMG_5290 IMG_5296 IMG_5297 IMG_5299Zelda on kuluneen viikon aikana hylännyt konttaamisen melkein kokonaan, ja alkanut sen sijaan kävelemään. Aina kun neiti meinaa kaatua, hän lisää vauhtia ja melkein juoksee määränpäähänsä, toimiva tekniikka! Olin ehtinyt unohtaa miten söpöä on kun yksivuotias tepastelee ympäriinsä tarmokkaasti, kokoajan hihityttää kun toisella on niin kiire jokapaikkaan. Zelda on myös tällä viikolla oppinut paljon uusia sanoja, kuten ”kiitti”, ”isi”, ”nonni”, ”vauva” ja ”Tipa”. Paras on nimenomaan tuo ”nonni”, se alkoi siitä kun Otto sekoitti Zeldan iltapuuroa, ja Zelda oli sitä mieltä että se oli jo valmista, ja totesi painokkaasti ”nonni!”. Nyt Zelda hokee sanaa sitten jatkuvasti, aina kun jokin on valmista, esimerkiksi kun kengät on laitettu jalkaan, on se osuva nonnin paikka.

IMG_5278IMG_5282Sain muutama viikko sitten jo Sheinsidelta ihanan mustan mekon, josta tykkään tosi paljon, mutta se on mulle liian iso. Hihansuut lerpattavat, ja vyötärö häviää kokonaan, mekko on suoranainen teltta mulle. Malli on aivan ihana, tyylikkään yksinkertainen kotelomekko, mutta kuvia varten jouduin kiristämään mekon takaa pompulan avulla, jotta sain sen näyttämään siltä miltä sen kuuluisi päällä näyttää. Harmillista!

IMG_5220x IMG_5229x IMG_5238x IMG_5252xMekko Sheinside* / Kaulakoru Glitter* / Aurinkolasit Glitter* / Kengät H&M / Laukku Michael Kors

*saatu blogiyhteistyön kautta.

Pääsykokeet ovat perjantaina, joten ei ole enää kovin paljoa aikaa lukea. Perjantaihin asti mä aion keskittyä lukemiseen niin paljon kuin mahdollista, joten pahoittelen jo etukäteen jos se tulee näkymään postausten määrässä. Blogitaukoa en ainakaan suunnittele pitäväni, mutta tahti saattaa hieman hidastua, sillä nyt on pakko tsempata. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, toivottavasti säät suosivat ja päästään nauttimaan auringosta<3


359 päivää imetystä

10.04.2014

Mä lopetin imetyksen tiistaina, päätöksen lopetuksesta tosin tein vasta tänään. Alunperin mulla ei ollut mitään tavoitteita imetyksen suhteen, olin vain onnellinen siitä että Zeldan kanssa se sujui niin helposti. Muutaman kuukauden imetettyäni mä aloin ajatella että haluan imettää niin lähelle yhden vuoden ikää kuin mahdollista, ja siinä mä myös koen onnistuneeni. Kaikilla imettävillä äideillä ja myös niillä jotka eivät imetä on varmasti omat mielipiteensä siitä, minkä ikäiseksi asti imetystä on hyvä jatkaa.

Mulle henkilökohtaisesti se ajatus että imetän vuoden ikään tuntui sopivalta, ja etenkin nyt tässä viimeisen parin kuukauden aikana kun imetys on muuttunut Zeldan kasvaessa, on se ajatus vahvistunut. Viimeaikoina ainoastaan illan viimeiset imetykset ovat sujuneet rauhallisesti, ja päivisin imetys on ollut yhtä kiipeilyä, tukasta repimistä, läpsimistä ja vapaanaolevan rinnan nipistelyä, ei niin mukavaa siis.

Aamuyön imetyksistä luovun myös oikein mielelläni, ne kun eivät enää pitkiin aikoihin ole olleet varsinaista imetystä vaan pelkkää huvitutteilua, ja unen pätkimistä. Aina (ne hurjat kolme kertaa) kun olen ollut yön pois kotoa, on Zelda nukkunut kokonaisen 12h yön, mutta mun ollessa kotona typy herää aina tismalleen kello 4.30 ja tulee viereen nukkumaan, syömään, nukkumaan, syömään, vartin välein vaihtaen. Frankfurtissa ollessani Zelda oli tehnyt taas oman uniennätyksensä, siinä missä itse heräilin Suomen aikaa 4.30 (Saksan aikaa 3.30) eteenpäin kello seitsemän herätykseeni asti vartin välein.

IMG_2206Mä järkeilin tämän lopetuksen ajankohdan tänään itselleni niin, että on reilumpaa Zeldaa kohtaan lopettaa kerralla, kun hän kerran on ollut jo kaksi päivää ilman, kuin että olisin tänään imettänyt ja sitten ollut taas huomenna ja lauantaina blogigaaloissa. Kaksi päivää ilman imetystä olivat jo sujuneet hienosti, eikä Zelda ollut kaivannut maitoa nukahtaessaan tai muutenkaan. Tämä päivä sujui myös yllättävän helposti, eikä Zelda kertaakaan hapuillut rintaa tai tehnyt elettäkään siihen suuntaan että kaipaisi maitoa.

Tällä hetkellä neiti nukkuu omassa sängyssään, lastenhuoneessa, jo kolmatta tuntia, jännittävää nähdä kuinka tämä yö sujuu, kun hän tietää että olen kotona ja on tottunut tulemaan viereen rinnalle nukkumaan. En kuitenkaan aio enää pyörtää päätöstäni, kävi miten kävi, koska se vasta hämmentäisikin Zeldaa. Toivotaan siis että yö sujuu nätisti kuten kaksi edellistäkin, ja me saataisin jatkossa nauttia suurimmaksi osaksi kokonaisista yöunista katkonaisten sijaan.

Zelda on n. 10 kuukauden iästä syönyt hapanmaitotuotteita, ja nyt ollaan tosiaan n. reilun viikon ajan annettu pieniä määriä tavallista maitoa, eikä oireita ole tullut. Zelda syö mielellään jugurttia, viiliä, rahkaa, juustoa ja monia muita maitotuotteita joten kalsiumin saannista en ole huolissani. Tiaran kanssa aikoinaan tavalliseen maitoon siirtyminen oli haasteellista, eikä Tipa vieläkään oikein välitä maidosta muuten kuin smoothiessa tai myslin kanssa, mutta onneksi niissä se sentään menee.

Tänään olen miettinyt paljon kulunutta vuotta ja etenkin imetystä, enkä voi sanoin kuvailla miten hyvä fiilis mulla on! Mä oon ylpeä siitä että onnistuin, vaikka taustalla oli Tiaran kanssa koetut imetysvaikeudet. Imetys oli aivan ihanaa, helppoa, parasta, läheistä ja luonnollista. Ajoittain imetys oli myös rajoittavaa, kipeää, ja vaikeaa, mutta päällimmäisinä tunteina silti on vain se, miten ihanaa se oli, ja miten haikeaa on lopettaa. Kaikki tunteet laidasta laitaan tuli kyllä käytyä läpi imetyksen aikana, ainakin kertaalleen, mutta suurimmaksi osaksi mä nautin imetyksestä. Ja ennenkaikkea nautin siitä, että näin kuinka tärkeää se oli Zeldalle.

IMG_9852xNeljän päivän kuluttua Zelda täyttää vuoden ja nyt on aika hyväksyä se että vauvasta on tullut taapero. Tänäänkin on seisottu ilman tukea jatkuvasti ja otettu pari haparoivaa askelta. Äitikään ei ole enää ättä vaan ihan selkeä äiti. Ja mun on aika suunnata katse lopullisesti kauemmas imetysvaatteista, kohti vaikka korsetteja jos mieli tekee, ja nauttia pitkästä aikaa siitä että isi on 100% kaikkeen yhtä sopiva vaihtoehto kuin äiti.

Olen aloittanut ja pyyhkinyt pois tämän viimeisen kappaleen valehtelematta kymmenen kertaa, sillä ainakin mulla imetykseen liittyy niin vahvoja tunteita, että on vaikea lopettaa tätä postausta ja koettaa mahduttaa tähän kaikki mitä haluaa kertoa. Ehkä tyydyn vain sanomaan, että imetys on ihanaa, ja mulle tulee sitä kova ikävä, mutta aika aikansa kutakin.

Millaisia imetyskokemuksia teillä on? Miten lopetus sujui ja missä vaiheessa lopetitte imetyksen?


Kuin kaksi marjaa, mustikka ja mansikka

16.01.2014

Postauksen otsikon on tarkoitus kiteyttää hassunhauskasti se, millaisia meidän tytöt keskenään ovat. Toteutus kieltämättä ontuu hiukan, vaikka osuva onkin. Tiara ja Zelda ovat niin samanlaisia, mutta kuitenkin joissain asioissa ihan kuin yö ja päivä. Multa toivottiin päivitystä siitä, miten tytöt tänä päivänä eroavat toisistaan ja missä asioissa taas ovat samanlaisia, kiinnostusta löytyi myös siihen miten heidän sisarussuhteensa on kehittynyt, ja näistä aiheista voisin jaaritella loputtomiin!

Tässä kuluneen yhdeksän kuukauden (ja jo oikeastaan Zeldan odotusajan) ollaan hihitelty sille, miten erilaisia saman perheen samaa sukupuolta olevat lapset voivatkaan keskenään olla! Eroja löytyy kaikessa mitä mieleen saattaa vain juolahtaakaan, mutta loppupeleissä molemmat tytöt ovat rauhallisia, kilttejä ja leppoisia ja rakkaita tapauksia.

tipazelda3Nukkuminen

Tämä on ehkä se suurin eroavaisuus tyttöjen välillä; nukkuminen. Siinä missä Tiara nukkui alusta asti todella hyvin ja kolmen kuukauden ikäisestä täysiä yöunia, on Zeldan nukkuminen ollut katkonaista tähän päivään asti. Aluksi Zeldakin nukkui pidempiä pätkiä, mutta mitä vanhemmaksi hän on kasvanut, sitä rauhattomammiksi yöt ovat muuttuneet, kun taas Tipalla oli juuri toisinpäin. Tällä hetkellä yöt ovat jo aika sujuvia, herätyksiä on yhdestä kolmeen ja syöntikertoja nolla, mutta itkut saattavat parina yönä viikossa kestää aamuyöllä jopa tunnin tai kaksi.

Vaikka Zelda on ollut erilainen nukkuja, olen kuitenkin kokenut jaksavani pyörittää arkea paljon paremmin nyt. Osansa tähän ovat varmasti antaneet imetyshormonit, mutta nyt imetyksen ollessa paljon harvempaa ja yösyöttöjen loputtua huomaan että yövalvominen alkaa kasvattaa mukavankokoisia silmäjätesäkkejä kasvoilleni. Tiaran kanssa yksittäiset ”huonot” yöt tuntuivat paljon raskaammilta, sillä niihin ei ollut tottunut ja sellaisen yön jälkeen edessä oli aina hyvin väsynyt päivä. Zeldan kanssa  taas yhden herätyksen yö on voitto ja olo kuin uudestisyntynyt! Eli ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin, kun viimein saavutamme täydet yöunet taas jossain vaiheessa, on tehokkuus päivisin varmaan ihan omaa luokkaansa, tai ainakin toivossa on hyvä elää.

Ruokailu

Molemmat tytöt ovat aina olleet hyviä syömään. Tiaran kanssa imetys takkusi alusta asti neidin ennenaikaisuudesta ja mun kokemattomuudesta johtuen, ja siirryttiinkin hyvin, hyvin nopeasti korvikkeeseen,  jota Tipa söikin oikein reippaasti. Zeldan kanssa imetys on sujunut alusta asti kuin tanssi, eikä meillä ole mikään kiire imetyksen lopetteluun vielä. Zelda ei aluksi tykännyt soseista ollenkaan kun aloiteltiin maistelua viiden kuukauden iässä, mutta nykyään syö reippaasti kaikkea mitä tarjotaan. Tipa taas veteli hyvällä halulla heti alusta alkaen mitä tahansa hänelle tarjottiin. Tiara on ehkä ennakkoluulottomampi maistelija, mutta tällä hetkellä Zelda kyllä syö paljon kiltimmin mitä vain. Uhmaikä saattaa tietysti hieman vaikuttaa isomman neidin ruokatemppuiluun, Zeldastahan sitä ei vielä voi sanoa millainen ruokailija hän on esimerkiksi vuoden kuluttua.

IMG_3330 IMG_8528Liikkuminen

Siinä missä Tiara oli rauhallinen liikkeellelähtijä ja oppi konttaamisen ja seisomaan nousemisen yhdeksän kuukauden iässä, on Zelda harjoitellut konttausasentoa jo pitkään ja oppi konttaamaan, seisomaan ja nousemaan istumaan yhden viikon aikana n. kahdeksankuukautisena. Zelda on aina ollut tosi liikkuvainen ja vaikka moneen muuhun verrattuna onkin varmasti rauhallinen liikkeellelähtijä hänkin (jotkut kun kävelevät tukea vasten jo puolivuotiaana) niin Tiaraan verrattuna Zelda on oikein menevä tapaus. Tiara on vielä kaksivuotiaanakin enemmän rauhallinen ja pohdiskeleva tyttö joka tykkää piirrellä tai rakennella mitä mielikuvituksellisimpia Lego-rakennelmia, kun taas Zelda viilettää ympäri kämppää repimässä johtoja pistorasioista ja levittelemässä vessapaperirullia.

Matkustus

Zelda ei pikkuvauvana pahemmin viihtynyt vaunuissa, muistan muutamankin kauppareissun kun kannoin pikkupullaa vajaan kilsan matkan kauppaan sylissäni, kun vaunuissa hän huusi suoraa kurkkua taukoamatta. Siksipä Zelda olikin pikkuvauvana reissuilla usein Tulassa, sillä siinä hän viihtyi oikein tyytyväisenä ja suurimmaksi osaksi nukkui kokoajan. Tiaran kanssa testasimme Tulaa kantokiertueella vasta hetkeä ennen 1v-synttäreitä, ja silloin Tiara viihtyi ihan hyvin mutta varmaankin tottumuksen puutteesta johtuen halusi aina aika nopeasti myös repusta pois. Tiara taas on aina viihtynyt vaunuissa täysin mukisematta, ja niin Zeldakin onneksi nykyään kun tuota painoakin on jo vähän enemmän ja Tulassa esimerkiksi useamman tunnin shoppailureissuilla kanniskelu ei olisi enää niin helppoa ja mukavaa (ei sillä että tässä viimeaikoina olisin kauheasti ehtinyt shoppailemaankaan).

IMG_5039x IMG_5172xIsi ja äiti

Tiara on pienestä asti ollut isin tyttö, siitä ei ole epäilystäkään. Jo ihan pikkuvauvana Tiara rauhoittui aina Oton sylissä heti, jos oli pienikin harmi, ja sama on vielä nykyäänkin. Aina välillä on ehkä ollut havaittavissa pientä mielenosoitusta siitä että isi on paljon töissä, ja silloin äiti on ollut hetken aikaa lemppari, mutta yleensä se on kuitenkin niin että sillä sekunnilla kun isi astuu ovesta sisään niin äiti unohtuu kokonaan ja Tipa haluaa että isi tekee kaiken vesimukin antamisesta hampaidenpesuun ja legotornin rakennukseen.

Zelda taas on niin äidintyttö kun voi vaan olla, ja on aina ollutkin. Imetys varmasti vaikuttaa siihen omalta osaltaan, ja nyt kun eroahdistusikä on parhaillaan menossa, on äidin pysyminen näköpiirissä vauvelillemme äärimmäisen tärkeää. Olemme kuitenkin huomanneet että mitä enemmän Zelda on alkanut liikkumaan, sitä enemmän hän on alkanut ottaa ihan itse kontaktia myös Ottoon, ja eilenkin Oton tultua töistä kotiin Zelda konttasi tämän perässä jatkuvasti eikä muistanut koko äidin olemassaoloa. Zelda seurasi Ottoa huoneesta toiseen kokoajan kannoilla pysyen. Otto on aina hoitanut molempia neitejä ihan yhtä paljon kuin mäkin töissäoloaaikaansa lukuunottamatta, eli ollaan tarjottu molemmille neideille mahdollisuuksia olla kummankin vanhemman kanssa tasapuolisesti ja siksi varmaan loppupeleissä kummallekin tytölle on oikeasti aika sama kumpi vanhemmista tekee mitäkin.

IMG_3761 IMG_3812Sisarussuhde

Zeldan opittua liikkumaan olemme huomanneet että tytöt ovat alkaneet viettää paljon enemmän aikaa yhdessä, ja jopa leikkimään yhdessä. Usein se menee niin että Tiara leikkii omia leikkejään, vaikkapa legoilla, ja Zelda nappaa yhden legopalikan jota imeskelee tyytyväisenä vieressä Tiaran leikkejä seuraillen. Zelda on myös alkanut ”rikkomaan” leikkejä, ja tykkää tällätä pyllynsä ihan Tiaraan kiinni jotta saa olla tarpeeksi lähellä Tiaraa. Tämä meidän neiti isosiskoa ymmärrettävästi hieman ärsyttää, mutta meitä vanhempia hihityttää.

Tytöistä huomaa että he ovat selvästi tosi tärkeitä toisilleen, ja Zelda varsinkin seuraa Tiaraa kuin hai laivaa. Tiara auttaa usein Zeldan pukemisessa ja vaipanvaihdossa pyytämättä, antaa Zeldan maistaa omia murojaan ja jakaa maissinaksutkin mukisematta. Kylvyssä vallitsee kristillinen tasajako, Zelda saa yhden kylpylelun ja Tiara kaksi. Molemmat rakastavat läiskyttää vettä toistensa päälle ja kiljua kilpaa. Joka ilta Tiaralle on tärkeää saada toivottaa hyvänyön toivotukset siskolleen ja antaa iso pusu.

Mustasukkaisuutta on välillä havaittavissa puolin ja toisin, mutta kuitenkin aika harvoin mielestäni. Välillä toista ärsyttää toisen saama huomio, tai pitäisi saada juuri se lelu itselle millä toinen leikkii, mutta ei mitään sen suurempia kahinoita ole ollut. Varmasti vielä vuosien varrella on niitäkin luvassa, mutta nyt Tytöt nauttivat toistensa seurasta ja olemassaolosta ainakin ihan uskomattoman paljon, ja mä oon niin iloinen että tytöt saavat kokea sisaruuden kun itse olen aina ollut ainoa lapsi. Vaikka en siitä olekaan kärsinyt ainakaan mielestäni, vaan ollut aina oikein tyytyväinen, niin musta on kuitenkin mukavaa että meidän tytöillä on aina toisensa turvanaan.

Sellaisia ovat meidän ihanat tytöt!♥ Tajusinpa muuten tässä ihan vasta, että tytöillä on kalenterin mukaan vain 1,5 vuotta ikäeroa, vaikka olen aina ajatellut että ikäeroa on melkein kaksi vuotta. Hassua miten en ole aiemmin tajunnutkaan.

Millaisia sisaruksia teillä asuu? Mitä he tykkäävät tehdä yhdessä? Millainen ikäero lapsillanne on?


Aurinkoa sateiseenkin päivään

24.04.2012
Tänään on ollu taas ihan super inhottava ilma ja eilisetkään korkealle kohonneet plussa-asteet ei paljoa lämmittäneet kun ainakin täällä Vuosaaressa meren vieressä oli ihan törkeen kova tuuli. Mutta kova on luotto siihen että kyllä se kesä sieltä vielä joku päivä tulee, tänäkin vuonna! Eilen lähdettiin tavalliseen tapaan vaunuilemaan Saran ja Eliaksen kanssa, muuten oli ihanaa ja mukavaa mutta mulla oli aivan liian vähän vaatetta päällä. Mä koitin ennen lähtöä tiirailla ikkunoista että mitä muilla ihmisillä on päällä ja kevät- sekä nahkatakkeja oli sen verran näkyvissä että päätin ulkoiluttaa omaakin nahkatakkia, huonolla menestyksellä. Olis pitäny laittaa vielä talvitakki, tai ainakin toinen villapaita alle. Mutta tehty mikä tehty, kivaa oli silti!          
               Tyhmä kun olen niin valitsin sitten sen reitin joka kurvaa Mc’Donaldsin ohi ja nuuskuttelin sitten vesi kielellä ihania mäkkituoksuja, oli sitten pakko iltasella suunnistaa pitkästä aikaa hakemaan mäkkiherkkuja. Sitä ennen meidän piti mennä Oton kans kauppaan, mutta kuinka ollakaan me nukahdettiin Tirriäisen kanssa molemmat vaunulenkin jälkeen puoli kolmelta ja herättiin vasta kun Otto soitti kaupasta että ”Missäs pyllyssä te oikeen ootte!” mikä siis tapahtui kaks tuntia sen jälkeen kun oltiin nukahdettu. Tiara ei suunnilleen koskaan nuku sisällä yli puolen tunnin päikkäreitä nii en ollu yhtään varautunu laittamalla herätyskelloa. Mut oli aika ihana nukkua päikkärit ja suunnata sitten ihan tukka pystyssä Oton ja neidin kans mäkkiin. Tässä olis vähän eilisiä asukuvia sekä muutama kuva meidän pikku ilopilleristä syöttötuolissa:

Päivän asu:
Biker-nahkatakki, hopea neulepaita – H&M
Farkut – Zara
Kengät – Spirit Store
Tuubihuivi – Seppälä
Aurinkolasit – Bershka 

Tänään aamu alkoi ihanasti neiti linssiluden suloisilla hampaattomilla korvasta korvaan -hymyillä! Tiara on alkanu yhtäkkiä olemaan neiti supermalli, samantien kun kameran ottaa esille niin on hymy kyllä korvissa ja esitellään kaikki temput laidasta laitaan sekunnin aikana. Aika liikkis! Ainahan meidän neiti on viihtyny kameran edessä mut tällä hetkellä tuntuu että se on se lemppareista lempparein juttu mikä piristää vaikka olis unihiekkaakin jo silmissä, toimiva keino siis kiukun taltuttajaksi jos sellainen sattuu yllättämään joku päivä, jes!
                    Lukuisien hymyjen, parin tunnin päikkäreiden ja parin ruokailutuokion jälkeen oli vuorossa isompien muskariryhmän ensimmäinen kerta, tähän asti kun  ollaan oltu aina pienten ryhmässä. Hyvin sujui ja kyllä huomasi että oli selkeästi aika vaihtaa isompien ryhmään missä ei enää ole pötköttelybiisejä tai mitään muutakaan rauhallista, meno ja meininki kun tuntuu olevan sen meidän päivien THE juttu. 
                     Oli ihan hauska kun tuli uusia biisejäkin ohjeĺmistoon ryhmänvaihdoksen myötä, mä kun oon puhkikuluttanu kaiken maailman etanaellit jo kotonakin kun en nykyään enää osaa olla hiljaa. Mulla tälläkin hetkellä pyörii muskarilaulut päässä, kukapa olis uskonu pari vuotta sitten? Vaikka itsekin haaveilin pitkään äitiydestä niin koskaan en osannu kuvitella kuinka syvälle sinne äitiyden maailmaan sitä lopulta uppoaakaan (tai jotkut uppoaa). En mä koe unohtaneeni itseäni mitenkään, kyllä mä lauleskelen aikuisten biisejäkin (tai teinien :D) ja meikkaan ja laittaudun edelleen kuten kuvista näkyy, mutta mä ihan oikeasti nautin esimerkiksi muskarikerroista tosi paljon kun mä nään miten iloiseksi Tiara niistä tulee. Ja tekee ne mutkin iloiseksi, mikäs sen hauskempaa kun lauleskella ja viettää aikaa kivojen ihmisten kanssa?

Tänään ei edes nukahdettu Tirriäisen kanssa vaan päästiin kuin päästiinkin Oton seuraksi kauppareissulle. Kaupasta tultiin tietysti kotiin ja luvassa oli ruuanlaittoa ja muutama jakso How I met your motheria, sarjaa jonka hienouden oon valitettavasti keksinyt vasta tutustuttuani Ottoon. Mutta oikeestaan  oon erittäin tyytyväinen siihen että oon löytäny sen vasta nyt, ainoa mua kiinnostava sarja josta mulla on katsottavana tosi monta tuotantokautta, tai no ollaan nyt päästy pian kolmosen puoliväliin eli aika paljon vielä jäljellä. Otto on kyllä nähny noi kaikki kaudet useampaankin kertaan mutta onneksi jaksaa tuijotella niitä vielä munkin kanssa!
            Tänään oli myös Tirriäisen kylpypäivä ja otin pitkästä aikaa kamerankin kylpyyn mukaan, yleensä se unohtuu siinä tohinassa mutta nyt aattelin että pitää saada muutama uudempikin kylpykuva kun aion tehdä Tiaralle sellasen valokuvakirjan sen ensimmäisestä vuodesta. Sinne onkin kyllä jo niin paljon materiaalia että tulis varmaan tuhansien sivujen kirja jos en yhtään karsis noita. Sen kirjan tekemisestä voi tulla aika haastava tehtävä kun on niin paljon ihania hetkiä jotka haluan kirjan sivuille ikuistaa. Mutta ehkäpä se jotenkin onnistuu! Tässä kumminkin vielä pari kylpykuvaa Tiarasta ja lisäksi vielä tän illan vika kuva kun neiti taas tapansa mukaan kuukahti sitteriin ennen kun kerkesin antaa vellin. 

Onneksi meillä ei oo tuntunu ainakaan toistaiseksi vaikuttavan mitenkään iltasyömiset tai -syömättömyydet yöuniin. Tiara nukkuu yleensä koko yön ja herää joka aamu seitsemältä, riippumatta siitä onko se ehtinyt nukahtaa ennen kun on saanut masun täyteen. Mutta yleensä kyllä onneksi ehditään syöttää ihan kunnolla ettei raasu jodu tyhjällä masulla nukuskelemaan. Miten teillä nukutaan yöunia? Ja löytyykö muitakin samanlaisia unikekoja jotka usein kerkeää ummistaa silmänsä ennen iltasapuskoja? Hyvää yötä kaikille ja ihanaa viikkoa, toivottavasti tulee paljon aurinkoisia päiviä!