Pikkuvauva-arjen ja yrittäjyyden yhdistäminen

24.05.2021

Sain mielenkiintoisen postaustoiveen pikkuvauva-ajan ja yrittäjyyden yhdistämisestä, sekä kysymyksiä siihen liittyen eräältä ihanalta vakkariseuraajalta, johon halusin tarttua. Kipinä tähän syntyi varmasti siitä, kun tässä toukokuun alkupuolella juteltiin perhevapaista ja siitä, kuinka meillä Otto pitää niistä suurimman osan. Meillä on tosiaan jo yhden lapsen kokemus siitä, kuinka yrittäjyyttä ja vauva-arkea yhdistetään ja se rohkaisi tekemään saman valinnan tälläkin kertaa. Tällä kertaa kuitenkin moni asia on myös toisin, paremmin.

Viimeksi kun meidän perheeseen syntyi vauva, olin ollut yrittäjänä vasta puolen vuoden ajan (!). Kokemusta siitä ei siis mitenkään ihan hirveästi ollut ehtinyt karttua. En osannut vielä lainkaan arvioida esimerkiksi mun tuloja juuri seuraavaa kuukautta pidemmälle, enkä ollut tehnyt vielä yhtään täyttä tilikautta.

Kaikki oli hurjan epävarmaa, vaikka onneksi töitä riitti ja yritys lähti heti pyörimään oikein hyvin. Mutta koska oli vaikea ennakoida, oli vaikeaa myös vaikuttaa siihen työn määrään. Tein melko paljon töitä, koska jatkuvasti oli pieni pelko siitä, että riittääkö töitä, kun pidempää kokemusta ei vielä ollut. Alkuun pidin oman pakollisen äitiysrahakauden minimiäitiysrahalla, ennen kuin Otto pystyi jäämään kotiin, kuten tälläkin kertaa mun täytyy tehdä.

Onneksi meidän vauva oli tyytyväinen ja rauhallinen, vaikka halusikin nukkua lähinnä rinnalla. Jos hän sai olla rinnalla tai kantorepussa, hän nukkui monta tuntia putkeen. Työtä tuli siis tehtyä melko epäergonomisissa asennoissa, mutta kirjoittaminen kuitenkin onnistui helposti, vaikka olin päivät yksin. Monesti tein töitä seisten tietokoneen ääressä ja vauva nukkui kantorepussa pitkiä päikkäreitä. Välillä hytkyttelin samalla kun naputtelin. Ja vauvan hereillä ollessa taas keskityin 100% häneen. Välillä yöunet jäivät lyhyiksi ja oma aika oli minimissä, mutta hienosti selvittiin kuitenkin, enkä kokenut itseäni liian kuormittuneeksi.

Nyt kun yrittäjyyttä tulee elokuussa täyteen jo viisi vuotta, on ollut helpompaa myös tehdä jo etukäteen sellaisia ratkaisuja, jotka helpottavat työtaakkaa ensimmäisinä kuukausina, kun olen yksin. Olen esimerkiksi säästellyt pidempiä vuosidiilejä laskutettavaksi syksylle, vaikka olen tehnyt työtä niiden eteen jo koko kevään. Näin ollen pystyn laskuttamaan ja nostamaan itselleni palkkiota, vaikka vauvan ekoina kuukausina en ehtisi keskittyä myyntiin tai tekemään kovinkaan monia kaupallisia yhteistöitä. Lisäksi olen pystynyt kerryttämään hyvin säästöjä, kun olen nyt keväällä tehnyt hieman tavallista enemmän töitä. Olen kiitollinen siitä, että olen fyysisesti voinut hyvin ja jaksanut tehdä paljon, jotta sitten syksyllä päästään helpommalla.

Tämän olen ennakoinut lähinnä siksi, että ei vielä tiedä millainen tyyppi vauva on. Onko hän tyytyväinen vai itkuinen, nukutaanko me hyvin vai semihyvin vai ei ollenkaan. Jos vauva on perustyytyväinen ja nukkuu hyvin, en näe mitään estettä sille, että tekisin enemmänkin töitä. Ihan vauvan ja oman jaksamisen mukaan kuitenkin mennään. Liian ahtaalle en aio itseäni ajaa.

Sen aikaa kun Otto on vielä töissä ekat kuukaudet ja minä yksin vauvan kanssa, on tarkoituksena tehdä koneella/puhelimella töitä vain silloin kun se helposti onnistuu, eli lähinnä vauvan nukkuessa. Puhelinpalaverit hoituvat helposti myös vaunulenkillä tai vauva kantorepussa nukkuen. Ainakin meidän ala on onneksi sen verran perhemyönteinen, että kukaan ei myöskään hätkähdä jos videopalaverissa samalla syöttää vauvaa. Ja toki jos syksyllä toivottavasti saa jo elää vapaammin, vauva kulkee mukana myös lounastreffeillä ja pr-tilaisuuksissa vallan mainiosti, jos tekee mieli nähdä ihmisiä muutenkin kuin tietokoneen näytöltä.

Vaikka kirjoitukset, kuvat ja videot ovat se osa mun työstä, joka näkyy, iso osa on myös kaikenlaista muuta, kuten ruuanlaittoa, valokuvaamista, tapaamisia tai stailaamista (itseni, kattauksen, ruuan tai esim kodin). Eli kaikkea muuta kuin tietokoneen tai puhelimen ruudun ääressä olemista. Esimerkiksi ruokaa voin tarvittaessa aivan hyvin laittaa myös joskus kun vauva on hereillä, kyllähän ihmiset muutenkin laittavat ruokaa lasten ollessa hereillä.

Sitten, kun Otto jää kotiin, hänkin voi lähteä vauvan kanssa vaunulenkille päivällä tai leikkiä vauvan kanssa hänen ollessa hereillä. Silloin saan tehtyä varmasti jo helpommin koneen äärellä töitä ja palattua pikkuhiljaa normaalimpaan työtahtiin. Mutta suurimman osan töistä aion tehdä Oton vapaallakin nimenomaan silloin kun vauva nukkuu, jotta voidaan nauttia ainutlaatuisesta ajasta yhdessä. Se tarkoittaa sitä, että omaa aikaa on vähemmän, mutta priorisoin itse mieluummin sitä koko perheen yhteistä aikaa. Vauvavuosi on niin ainutlaatuinen ajanjakso, että en halua missata siitä mitään, kerran meillä on tällainen mahdollisuus. Omaa aikaa ehtii sitten viettää taas hyvin, kun vauva on kasvanut isommaksi, ja toki sitä voi tarvittaessa viettää vauvavuodenkin aikana välillä.

Sain muutaman hyvän kysymyksen tähän vauva-arjen ja yrittäjyyden yhdistämiseen liittyen ja vastaan niihin vielä tässä:

Mitä se käytännössä tarkoittaa, että ei voi jäädä äitiyslomalle?

No mulle se meinaa sitä, että en voi laittaa mun kaikkia somekanavia kiinni vaikka kolmeksi (saati sitten yhdeksäksi) kuukaudeksi ja olettaa, että sen jälkeen vielä ihmisiä kiinnostaa mun jutut ja mulla on  yritys, jolla tehdä työtä. Onhan se toki mahdollista, että kolmen kuukauden hiljaiselon jälkeen voisin jatkaa samaan malliin, mutta on myös mahdollista, että siinä putoaa aika pahasti kelkasta. Riskiä en uskalla ainakaan itse ottaa. Kukaan toinen ei myöskään voi elää mun elämää ja tuottaa mun sisältöjä mun kanaviin. Jonkun toisen vierailu voi olla hauska juttu päivän tai vaikka viikon ajan, mutta ei kolmea kuukautta.

Mun työ on sellaista, että se koostuu sekä työstä, josta mulle maksetaan että työstä jota teen ilmaiseksi, jotta voisin tehdä myös sitä maksullista työtä. Kukaan ei maksa mulle siitä, että höpöttelen raskauskuulumisia storyyn tai askartelen lapsille naamiaisasuja ja esittelen niitä. Mutta toisaalta, jos en koskaan höpöttelisi ei-kaupallisia juttuja storyyn, ei kukaan jaksaisi katsoa mun storyja, eikä silloin kukaan haluaisi ostaa sieltä myöskään tilaa kaupalliselle yhteistyölle.

En voi siis valita vain jompaa kumpaa, vaan molemmat tukevat toisiaan ja tarvitsevat toisiaan. Jos en tekisi kaupallista sisältöä, en voisi myöskään tehdä niin paljoa ei-kaupallista sisältöä, koska sitten mulla olisi jokin muu päivätyö, joka veisi leijonaosan mun ajasta. Normaalista päivätyöstä taas toki voisin jäädä äitiyslomalle normaalisti, mutta se ei koskaan ole ollut mulle mikään must-juttu. Mulle tärkeämpää on se, että arki kokonaisuutena toimii, sekä vauvavuonna että myös sen jälkeen. Yrittäjyys sopii mun luonteelle ja elämänarvoille parhaiten ja olen kokenut sen olevan helppo yhdistettävä perhe-elämään.

Tässä meidän ”tosi rauhallinen” kolmas mini seisomassa puolen vuoden iässä, juuri pari päivää aiemmin opittuaan nousemaan itse seisomaan tukea vasten. Ja vieressä hieman vauvan meininkiä jännittävä Otto vanhempainvapaalla.

Miten arvioin mitä jaksan/voin tehdä?

Tämä onkin tosi hyvä kysymys! Etukäteen kun ei tosiaan voi tietää millaista vauva-arki on juuri tällä kertaa, kuten ei voinut viimeksikään. Pyrin katsomaan siis tilanteen mukaan. Toistaiseksi olen sopinut vain muutamia työjuttuja ekojen kuukausien ajalle, ja pyrkinyt pitämään toimeentulosta huolta muuten jo etukäteen. Mutta vasta aika näyttää kuinka paljon pystyn tekemään. 10 vuoden kokemus alasta ja kolmesta lapsesta on onneksi jonkun verran jo opettanut arvioimaan sitä omaa jaksamista. Tiedän, että jaksaisin tehdä ainakin kerran viikkoon kaupallisen yhteistyön, vaikka nukkuisin tunnin pätkissä joka yö. Muuta sisältöä tuotan muutenkin oman elämän tahdissa ja matalalla kynnyksellä, joten se onnistuu varmasti, oli se arki sitten millaista tahansa. Ja siinäkin voi käyttää harkintaa ja joustaa tilanteen mukaan.

Äitiysvapaan aikana töitä saisi tehdä sunnuntaisin ilman, että se vaikuttaa äitiyspäivärahan määrään. Itse en halua kuitenkaan sitoa itseäni mihinkään tiettyihin viikonpäiviin, vaan teen töitä silloin kun se helpoiten onnistuu. Siksi teen tälläkin kertaa niin, että otan pakolliselta äitiysvapaalta ainoastaan minimiäitiysrahan, enkä YEL-työtuloon perustuvaa äitiysrahaa, ja teen töitä rajoituksettomasti juuri silloin kun siltä tuntuu. Se on meille taloudellisesti kaikkein helpointa, eikä mun silloin tarvitse ilmoitella mun työpäiviä kenellekään, tai miettiä yhtään enempää.

Muuttavatko työt luonnettaan vauva-arjen myötä?

En usko, että töiden luonne muuttuu. Jatkan samalla hyväksi havaitulla linjalla omien arvojeni mukaisesti. Mutta korona saattaa muuttaa töiden luonnetta. Yli vuoden 100% kotoa työskentelyn jälkeen voi olla ihan kivaakin jos syksyllä olisi jo enemmän tapahtumia ja livetapaamisia, jotka piristäisivät sitä kotiarkea.

Toivoisinko, että voisin joskus ottaa lomaa? Tekisinkö silloin mieluummin sisältöjä ennakkoon vai palkkaisinko harjoittelijan?

Yrityksen perustamisen jälkeen 1,5 viikkoa on pisin loma, jonka olen pitänyt. Sitä pidempää täyslomaa (eli kokonaan ilman mitään somea ja sähköpostia) en usko voivani pitää, mutta se ei myöskään haittaa mua. Olen ihmisenä sellainen, että kaipaan sitä tekemistä ja ideointia, enkä oikein viihdy kokonaan lomalla pitkiä aikoja. Kirjoitin blogia ja tein somesisältöjä myös esikoisen ja toisen lapsen vauvavuosina säännöllisesti, silloin en vaan vielä tienannut siitä rahaa niin paljoa, että olisin voinut kutsua sitä mun työksi. Mua ei kiinnosta se, että saisin olla tekemättä töitä täysin, vaan mulle vapautta ja luksusta on se, että saan tehdä mua kiinnostavaa työtä mun omilla ehdoilla ja aikatauluilla. Työn ja vauva-, sekä perhearjen yhdistäminen menee tosi rutiinilla näin monen vuoden jälkeen ja se on mun elämäntapa, jossa tunnen olevani vapaa ja onnellinen.

Kokeilin välissä myös sitä, että kävin palkkatyössä muualla ja tein blogia/somea vain sivutyönä ja kyllä tämä nykyinen tapa sopii mulle itselleni ja meidän perheelle paljon paremmin. Mun lyhyiden lomapyrähdysten ajaksi en ole ottanut itselleni sijaista. Joskus olen tehnyt sisältöjä ennakkoon, toisinaan taas antanut vain olla. Se on työn kannalta kannattavampaa, että tekee ennakkoon sisältöjä, joita julkaisee myös lomalla (eli ei ole kuitenkaan ihan täyslomalla), mutta välillä kaipaa ihan 100% irtautumistakin toki. Molempia tilanteen mukaan.

Itse odotan tulevaa arkea innolla ja avoimin mielin. Yksi kokemus takana tuo varmuutta, eikä mua oikeastaan hirveästi jännitä. Voin kertoa sitten kokemuksia kun nähdään millainen tämä meidän hulivilivauva on mahan ulkopuolella, hah! Ymmärrän, kuinka ainutlaatuista ja harvinaista on se, että me pystytään järjestämään vauva-arki näin ja viettämään suurin osa vauvavuodesta koko perhe yhdessä. Olen ihan valtavan kiitollinen siitä, etenkin kun takana on myös kaksi aivan erilaista vauvavuotta, joista etenkin toisen aikana olin lähes täysin yksin lasten kanssa Oton tehdessä pahimmillaan aina monta 7-päiväistä työviikkoa päivystyksineen putkeen, kun me säästettiin häitä varten. Olen siis nähnyt myös sen toisen puolen ja juuri siksi arvostan tätä meidän nykyistä arkea vielä miljoona kertaa enemmän.

Kirjoitettiin postauksia tähän aiheeseen liittyen myös meidän kolmannen lapsen vauvavuonna Oton kanssa, ne löytyvät tästä:

Kun Otto vanhempainvapaalle jäi

AKKAVALTA: Otto vanhempainvapaalla

AKKAVALTA: Vanhempainvapaan loppumetreillä

Vuosi yrittäjänä (vauvan ollessa n. 7kk)


Kun kroppa käskee pitää lomaa

05.09.2019

Siitä asti kun arki alkoi, mulla on ollut joka viikko jotain fyysisiä oireita. Ekalla viikolla niille oli tietysti hyvä syy kun multa poistettiin se hammas. Sen jälkeisellä viikolla mulle iski flunssa viikonloppuna. Viime viikolla alkuviikko kului vielä sitä samaa flunssaa potiessa, mutta torstaina olo oli jo aivan hyvä. Iloitsin siitä, että vihdoinkin fiilis oli terve. Lauantaina mulla sitten alkoi kurkkukipu uudelleen ja kävin varmuuden vuoksi maanantaina lääkärissä. Se oli onneksi vain virusperäinen nielutulehdus, sillä nielunviljely oli ok ja tulehdusarvot vain aavistuksen kohollaan. Kurkku on edelleen kipeä ja kaveriksi on tullut ikävä yskä, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa.

Sitten kävi sellainen juttu, että sain aivan vasta ostamastani ison ja luotettavan merkin ripsiväristä (jonka paketti oli ostaessa avaamaton ja sinetöity) todella ärhäkän silmätulehduksen. Ekalla käyttökerralla kun pesin ripsarin pois, silmät tuntuivat vähän oudolta sen jälkeen ja aamulla kun heräsin, silmät rähmivät ja punoittivat hieman. Se meni kuitenkin ohi kun pesin silmät ja annoin niiden olla rauhassa. Hukkasin uuden ripsarin johonkin ja käytin pari päivää mun vanhaa ripsiväriä, eikä silmissä ollut mitään ongelmia sinä aikana.

Toissapäivänä sitten taas löysin sen mun uuden ripsarin ja käytin sitä. Illalla silmät tuntuivat taas oudolta kun pesin ripsaria pois. Vasta siinä vaiheessa osasin yhdistää oireet ripsiväriin (koska se oli ainoa juttu, minkä tein eri tavalla niinä kahtena päivänä kun silmät oirehtivat pesun jälkeen). Seuraavana aamuna heräsin siihen, että silmät eivät aukea kun rähmivät niin paljon, särkevät ja ovat aivan punaiset! Luulin sitä ensin vain allergiseksi reaktioksi (vaikka ripsari oli tuttu, olin käyttänyt sitä viime vuonna yhden purkin ja testannut ok:ksi), mutta kun oireet eivät menneet ohi vaan alkoivat pahentua, konsultoin lääkäriä. Silmätulehdushan se.

Aion lähettää ripsiväriputelin takaisin valmistajalle ja reklamoida, mutta voin kertoa, että oli pelottavaa herätä siihen, että silmät eivät aukea, kun ovat niin täynnä rähmää.  Täällä olen siis kurkkukipuisena, yskivänä, pinkeillä rähmivillä silmillä sitten sompaillut läpi näiden päivien.

Vaikka olo on ollut tosi inhottava välillä, niin kyllähän tämä jo naurattaa. Miten voi näin monta oiretta tulla muutaman viikon sisään. En ole ollut kipeänä kuin yhden kerran pari päivää koko vuonna ennen tätä syksyä ja nyt on sitten tullut kaikki mahdolliset ärsyttävät pikkujutut putkeen. Täytyy silti olla kiitollinen, että on ollut vaan tällaisia pieniä perusjuttuja, jotka hoituvat helposti ja nopeasti.

Olen kuullut, että tosi tosi moni on ollut nyt alkusyksystä kipeänä ja monella on juurikin ollut samaa, että flunssa ei tunnu menevän ohi. En siis ole yksin sairasteluideni kanssa. Mulla on kuitenkin vähän myös sellainen fiilis, että tämä on mun kropan tapa kertoa, että pidä nyt jo sitä lomaa. Olen pitänyt viikon loman viimeksi kesäkuussa 2018 ja sen jälkeen kaksi kahden päivän lomaa, jouluna ja juhannuksena. Kyllähän se taitaa pikkuisen alkaa jo tuntumaan. Pitäisi hellittää. Olen tsempannut itseäni, että kun nyt selviän vielä tästä ja ensi viikosta, on vihdoinkin mun kesäloman vuoro. Toivottavasti saan viettää kesälomaa terveenä Mallorcalla ja levätä taas koko seuraavan vuoden edestä.

Koitan nyt juoda paljon kuumaa flunssajuomaa inkiväärillä ja sitruunalla ja syödä vitamiineja. Tällä viikolla olen pessyt käsiä jatkuvasti ja pysytellyt parin metrin päässä kaikista, kun on ollut pakko hoitaa pakollisia työjuttuja, kuten podcastin nauhoitukset, joita ei voinut mitenkään siirtää. Olen aina sanonut jo hyvän etäisyyden päästä, että ”mulla on sitten flunssa niin ei kannata tulla halaamaan!”, ja monta kertaa on käynyt niin, että se toinen on alkanut sanomaan samaa yhtäaikaa. Tätä on siis todellakin liikkeellä. Mulla ei ole ollut kuumetta ollenkaan, niin jaksaminen on ollut ihan hyvä kurkkukivusta ja silmätulehduksesta huolimatta ja olen onneksi saanut pakolliset työt tehtyä.

Toivotaan, että olo alkaa helpottaa tässä loppuviikosta ja ensi viikon saisin viettää terveenä ja tehokkaana ennen kesälomaa. Tsemppiä kaikille muille, jotka ovat kipeänä myös just nyt! Ja hei hyvää yrittäjän päivää myös, kun tänään sitä vietetään! Joskus tämä yrittäjän arki on myös tätä, ei niin kovin hohdokasta työnteon ja sairastelun yhdistelmää.


Kaikille meille, jotka vaan ajauduimme yrittäjiksi

04.11.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Finagon kanssa.

Musta tuli yrittäjä vuonna 2016, kun lopetin päivätyöni ja ryhdyin päätoimiseksi vaikuttajaksi. Silloin tätä minun työtä tosin kutsuttiin vain bloggaamiseksi. Nykyisin sen monimuotoisuus tunnustetaan jo laajemmin, ja nimitykseksi on vaihtunut vaikuttaja tai influencer. Mä en koskaan halunnut olla yrittäjä, enkä koskaan kokenut itseäni mitenkään erityisen yrittäjähenkiseksi. Koin palkkatyöläisenä olemisen paljon helpompana, yksinkertaisempana ja kaikin puolin houkuttelevampana vaihtoehtona. Mun ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä tätä työtä päätoimisesti muuten kuin yrittäjäpohjalta, ja siksi mä  tähän yrittäjyyteen lähdinkin. Hikikarpalot otsalla ja pää täynnä miljoonia kysymyksiä mä perustin yrityksen ollessani raskaana vuonna 2016.

Kaikkein eniten mua kauhistutti kirjanpito. Niin. Sisällöntuotannon ammattilainen ei automaattisesti ole taloushallinnon ammattilainen. Oikeastaan taloushallinto ei millään tavalla kuulunut mun ydinosaamiseen, ennen kuin sitä yrityksen perustamisen myötä oli pakko alkaa opettelemaan. Ei se kuulu vieläkään mun ydinosaamiseen, enkä ikimaailmassa alkaisi hoitamaan kenenkään toisen kirjanpitoa. Mutta nykyisin selviän näistä omista kirjanpidollisista velvollisuuksistani jo ihan hyvin kirjanpitäjäni, sekä selkeän taloushallinnon ohjelmiston avulla.

Ennen yritystoimintaa en edes osannut kuvitella, mitä kaikkea yrittäjyyteen toimialasta riippumatta kuuluu väkisinkin. Alv-verovelvollisuus, verojen maksaminen ennakkoveroina palkasta pidätettävän prosentin sijaan sekä kirjanpito olivat kaikki ihan uusia juttuja mulle. En mä ollut koskaan elämässäni tehnyt laskua kenellekään, tai maksanut itse eläkevakuutusmaksuja konkreettisesti. Se kaikki joko a) ei ollut ennen kuulunut mulle tai b) oli tehty mun puolesta, ja mulle oli tullut palkansaajana käteen se summa, jonka pystyin kuukaudessa käyttämään.

Yrittäjänä oudointa oli aluksi se, että tilille tuli aina paljon enemmän rahaa, kuin mulle itselleni oikeasti kuului. Onneksi heti alusta lähtien mun kirjanpitäjä opasti mua näissä asioissa, enkä jäänyt ihan tyhjän päälle.  Olen nimittäin kuullut sellaisiakin tarinoita, että on unohtanut ilmoittautua johonkin rekisteriin tai maksaa jotakin maksuja ja sitten onkin yhtäkkiä vaikeuksissa, ja joutuu makselemaan suuria summia kerralla. Kirjanpitäjän pitäminen maksaa mulle kuukausittain rahaa, ja mikäli mun yritystoiminta olisi pienimuotoisempaa kuin nyt, mä varmaankin pärjäisin pelkän taloushallinnon ohjelmiston, kuten Finago Procountorin avulla. Silloin kun ryhdyin yrittäjäksi en ollut edes kuullut mistään taloushallinnon ohjelmistoista, ja alkuun mä teinkin kaiken paljon hankalammin kuin nykyään.

Vaikka mulla on kirjanpitäjä joka huolehtii kokonaisuudesta, mulla on silti jonkin verran itse hoidettavia paperitöitä. Hyvä taloushallinnon ohjelmisto auttaa niissä. Mun täytyy maksella erilaisia veroja ja maksuja joka suuntaan, laskuttaa asiakasyrityksiä, pitää kirjaa mun työhön liittyvistä ostoista sekä toimittaa tiliotteet ja kaikki tositteet kirjanpitäjälleni. Esimerkiksi jos käyn asiakkaan kanssa lounaalla suunnittelemassa tulevaa kampanjaa, voin vähentää lounaani hinnan  alv-osuuden maksamistani arvonlisäveroista, mikäli mulla on tästä asiakastapaamisesta tosite eli kuitti. Aiemmin jouduin säästämään paperisena kaikki kuitit, sekä skannaamaan ne ja lähettämään sitten kirjanpitoon. Procountor  Kuitit -appilla kuitista voi ottaa kuvan heti ostotapahtuman jälkeen, merkitä ylös mistä työasiasta on kyse, ja näin se on tallessa mun omassa kirjanpidossa Procountor ohjelmistossa, valmiina kirjanpitäjälle.

Finago Procountor koostuu pilvipalveluna toimivasta Procountor-ohjelmistosta ja sen mobiiliappeista nimeltä Procountor Mini ja
Procountor Kuitit. Procountorin käytön aloittaminen on helppoa eikä se siis pilvipalveluna vaadi mitään ohjelmistoasennuksia koneelle tai korkeita lisenssi- ja palvelininvestointeja. Yhdellä sopimuksella saa käyttöön kaiken tarvittavan taloushallinnon hoitamiseen eli verkkolaskut, skannauspalvelut, tulostuspalvelut, pankkiyhteydet sekä sähköiset ilmoitukset. Palvelun käytöstä maksetaan kuukausittain toteutuneiden tositemäärien mukaan.

Procountor Mini on Procountorin kevytversio, joka on kehitetty helpottamaan yrittäjän taloudenhallintaa arjessa älypuhelimesta käsin. Procountor Kuitit huolehtii taas kuittien tallentamisesta, organisoinnista ja lähettämisestä, ja mä voin keskittyä olennaiseen, eli asiakastapaamisiin. Molemmat appit ovat tosi käteviä, ja vähentävät kuukausittaisen ”kirjanpitopäivän” töitä minimiin. Procountorin avulla 99% kirjanpidollisista asioista on jo tehty samalla kun tositteita on syntynyt. Kuitin tallentaminen ei vie kuin 30 sekkaa, ja on paljon helpompaa tehdä heti, kuin etsiskellä sitten kirjanpitopäivänä jostain lompakon tai laukun syövereistä. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että ennen tätä mulla vaan meni monet kuitit hukkaan, enkä sitten voinut tehdä mitään vähennyksiä, koska mulla ei ollut ostoista tositteita. Nykyään kuittien pyörittely on paljon iisimpää.

KILPAILU:

Tilaamalla nyt Procountor -ohjelmiston ilmaiset testitunnukset käyttöösi osallistut Beats Solo3 Bluetooth -kuulokkeiden arvontaan. Testaamiseen ei tarvitse korttitietoja tai mitään muutakaan, vaan testaaminen on oikeasti täysin ilmaista, ja sen aikana pääsee tekemään Procountorilla myyntilaskuja, tallentamaan ostolaskuja, katselemaan raportteja ja paljon muuta. Ilmaiset tunnukset pääset tilaamaan TÄÄLTÄ. Mä olen aika varma, että testijakson jälkeen tuntuu, että et halua enää hoitaa kirjanpitoa ilman Procountoria. Niin mulle ainakin kävi.

Olisi muuten tosi hauskaa kuulla kuinka paljon kanssayrittäjiä teistä seuraajista löytyy, ja minkä alan yrittäjiä olette! Huikkailkaa ihmeessä kommenttiboksiin teidän omia yrityksiänne tai yritäjätarinoitanne (tai kirjanpitokokemuksia) jos haluatte. Olisi tosi hauskaa vaihtaa ajatuksia.


Tänään kaksi vuotta yrittäjänä

29.08.2018

Tänään mulla on nimipäivä, ja tänään tuli myös kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun perustin mun oman yrityksen. Aika yrittäjänä on kulunut kuin siivillä. Tavallaan tuntuu, että on yrittäjänä edelleen ihan vasta-alkaja ja noviisi, ja paljon on vielä opittavaa. Toisaalta taas olen oppinut aivan järjettömän paljon näiden kahden vuoden aikana, ja saanut yritykseni menestymään heti alusta alkaen. Se on jotain, mistä voin olla ja olen ylpeä.

Yrittäjänä mun suurimmat haasteet liittyvät tasapainoiluun sen välillä, mikä on mahdollista toteuttaa nykyisellä aikamäärällä, ja sen välillä miten paljon mulla on suunnitelmia ja unelmia. Niitä nimittäin riittää. Sitä ei yhtään helpota se, että yrittäjänä tiedän, että ainoa joka seisoo mun unelmien tiellä on minä itse. Koska se oikeasti on niin, kun mä olen oman itseni boss. Eli niin paljon kuin olen valmis tekemään, uskon pystyväni myös saavuttamaan. Jotain olen kuitenkin oppinut jo ennen yrittäjäksi ryhtymistä: sen, että liian piippuun en halua itseäni ajaa enää koskaan. Ja vaikka toki uskon siihen että pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa, uskon myös, että hiljaa hyvä tulee ja kaikkea ei tarvitse tehdä heti. Eikö se ole ihan hyväkin, että on tavoitteita ja unelmia vuoden ja viiden vuodenkin päähän, jos nykytilannekin on aivan loistava jo sellaisenaan?

 

Tällä hetkellä mun yritys menestyy paremmin kuin olisin koskaan kaksi vuotta sitten osannut kuvitella. Olen aina puhunut siitä, kuinka markkinoinnissa kesä on aina hiljaisempi, ja sitten syksyllä vilkastuu. Tänä kesänä kesäkään ei ollut paljoa hiljaisempi, vaan hommia tuli painettua koko heinäkuun läpi. Siitä olen onnellinen, että kesäkuussa otin itselleni kunnon loman, nollasin ja jätin koneen kotiin Kreikan matkan ajaksi. Musta tuntuu, että se antoi ihan super paljon eväitä tähän loppuvuoteen. Jotenkin oon tällä hetkellä niin täynnä ideoita ja tarmoa, mikä on aika jees juttu näin yli seitsemän vuoden bloggaamisen jälkeen. Loppuvuosi on jo nyt täynnä töitä, ei tarvitse stressata tai murehtia sitä, riittääkö hommia. Hieman tarvitsee jännittää riittääkö aika. Mutta laitetaan riittämään.

Otin tänä vuonna itselleni uusia haasteita, kun alkuvuodesta aloin tuottamaan sisältöä myös muille yrityksille kuin omalleni. Asiakkaita on ihan vahingossa kertynyt useampia, ja joka ikinen kerta kun joku pyytää juuri mua tuottamaan sisältöä omalle yritykselleen, mä yllätyn ja hämmennyn ja ilahdun. En ole nimittäin itse etsinyt itselleni yhtäkään asiakasta tai markkinoinut yritystäni siinä mielessä mitenkään, vaan kaikki ovat tulleet omalla painollaan ”pyytämättä ja yllättäen”. Siitä ei voi kuin olla kiitollinen. Toivon siis, että ensi vuonna kun mulla on enemmän aikaa sisällön tuotannolle, voin olla yhtä onnellisessa tilanteessa asiakkaiden suhteen. Vaikka tällä hetkellä painopiste onkin 90% omissa somekanavissa ja 10% sisällössä muille, olen saanut hurjasti kokemusta ja harjoitusta siitäkin, enkä tällä hetkellä ehtisi enempää tehdäkään.

Olen hurjan kiitollinen ja onnellinen siitä, että on niin monta juttua mitä voin työkseni tehdä. Mulle itselleni yrittäjänä on tosi tärkeää, että en laita kaikkea yhden kortin varaan. Koskaan ei voi tietää miten markkinat muuttuvat, tai mikä on se ”the juttu” viiden vuoden päästä. Jatkuvasti pitää kehittyä, ja pitää olla valmis oppimaan ja muuttamaan omia toimintatapojaan silloin kun se on tarpeellista. Muuntautumiskykyä, jatkuvaa kehitystä ja oppimistakin tärkeämpää on kuitenkin se, että on mukava ihmisille keitä tapaa. Koskaan ei tiedä kenen kanssa tulee tulevaisuudessa tekemään töitä, tai kenen apua tulee tarvitsemaan. Haluan aina tukea, auttaa ja kannustaa muita, ja nostaa toisia ylöspäin. Mulla on ollut suuri kunnia tutustua aivan upeisiin ihmisiin näiden seitsemän blogivuoden aikana, ja olla monessa mukana. Toivottavasti sama meininki jatkuu myös tulevaisuudessa.

Toisen yrittäjävuoteni aikana olen panostanut uusiin osa-alueisiin. Instagram Storiesista on tullut isompi osa mun tuottamaa sisältöä, ja niiden katselumäärät ovat yli triplaantuneet kuluneen vuoden aikana. Niitä on ihan super hauska tehdä! Eri somekanavat ovat kasvaneet, ja blogiin on löytänyt uusiakin lukijoita vanhojen seuraksi. Olen tehnyt enemmän YouTube-videoita kuluneen vuoden aikana, kuin sitä edellisenä vuotena. Kirjoittajana musta tuntuu, että olen taas löytänyt paremmin sen oman ääneni. Olen uskaltanut sanoa mielipiteitäni, enkä ole jännittänyt niin paljon sitä, millainen vastaanotto tulee.

Kuvat otettu meidän mökkiressulla muutama viikko sitten <3 Ihana mekko Gina Tricotista. 

Olen pyrkinyt myös parantamaan kommunikaatiota mun ja teidän välillä, ja olen yrittänyt vastata kommentteihin, yksityisviesteihin ja sähköposteihin paremmin kuin ennen. Esimerkiksi instassa mulle tulee kymmeniä yksityisviestejä päivittäin, joten välillä vastauksissa kestää. Tässä kommunikaatiossa mulla on edelleen parannettavaa, ja ehdottomasti yritän olla nopeampi ja tehokkaampi vastailija. Kaikkeen ei vaan aina pysty repeämään, ja mun on pakko pitää välillä myös vapaata, ja olla läsnä mun perheelle. Musta ei koskaan tule sellaista tyyppiä, joka vastailee ennemmin muille instassa kuin omille lapsilleen. Lapset on aina sijalla numero 1.

Tämä syksy me sumplitaan Oton töiden, mun töiden, Oton koulun sekä kuopuksen kotihoidon kanssa, mutta keväällä on aika ottaa taas uusi askel uralla, kun kuopuskin aloittaa osa-aikaisen päivähoidon. Silloin on aika lähteä tavoittelemaan niitä unelmia, jotka tällä hetkellä pyörivät mielessä. Toivon, että saan jatkaa blogini parissa hamaan tulevaisuuteen, ja haluan kehittyä ja tehdä entistä parempaa sisältöä vuosi vuodelta. Kiitos ihan superisti teille siitä, että olette mukana. Kiitos tuesta, neuvoista, kiitoksista ja kehuista. Kiitos vinkeistä ja rakentavasta kritiikistä. Teidän kanssa on ihanaa mennä eteenpäin ja kehittyä.

KIITOS <3

PS: Instagram Storiesista puheenollen, siellä teillä oli mahdollisuus kysyä kysymyksiä yrittäjyydestä ja mun yrityksestä, ja olen vastannut kaikkiin teidän kysymyksiin siellä kattavasti. Joten jos kiinnostaa esimerkiksi yrittäjyyden varjopuolet, mun yritysmuoto, yrityksen perustaminen, mitä mä oikein yrittäjänä teen työkseni tai yrittäjän kulut & tulot, niin käykää sieltä @iinalaura tililtäni katsomassa. Kiitos hurjasti kaikille kysymyksiä lähettäneille <3 


Uusia työkuvioita – miten tässä näin kävi?

11.01.2018

Kun perustin yritykseni puolitoista vuotta sitten, mä listasin jo silloin toimialakseni myös sosisaalisen median konsultoinnin, ja sisällöntuotannon muille yrityksille. Tarkoituksena oli nimittäin, että sitten kun kuopus lähestyy kahta vuotta, eli ensi vuoden alussa, voisin pikkuhiljaa alkaa hankkimaan itselleni oman firmani ulkopuolisia asiakkaita.

Tulevaisuudessa aioin alkaa tuottamaan sisältöä myös muiden yritysten tarpeisiin, ja konsultoimaan sosiaalisen median  asioissa, sisällöntuotannossa, bloggaamisessa ja someyhteistöissä. Käytännössä samaa hommaa mitä tein ennen kolmatta raskautta, mutta vaan oman yritykseni kautta ja useammille yrityksille. Nyt kuitenkin kävi sillä tavalla, että mulla onkin ensimmäinen asiakas jo NYT, vuotta etuajassa.

Jep, niin siinä vaan kävi, että kun mua pyydettiin pari kuukautta sitten, en voinut enkä halunnut sanoa ei, vaikka en sillä hetkellä tiennytkään, että miten saan kaikki arjen palaset loksahtelemaan kohdalleen. Ja jos totta puhutaan, en ihan vieläkään tiedä, sillä olen juuri aloittanut homman vuoden alusta. Teen jatkossa 40 tuntia kuukaudessa töitä yritysasiakkaan tarpeisiin, ja se on ihan mahtavaa, virkistävää ja juuri sitä mitä olen kaivannut. Se fiilis, kun saa tehdä kaikkea sitä mitä rakastaa, mutta ei tarvitse vastata siitä omalla persoonallaan ja omalla henkilökohtaisella elämällään, vaan saa keskittyä olennaiseen! Voin kertoa että se on jotain ihan uskomatonta, voimaannuttavaa ja ihanaa. Ja samalla siitä saa energiaa ja inspiraatiota, ja sellaista objektiivista suhtautumista myös tähän omaan blogiin ja sen tekemiseen.

Meidän hoitokuviot ei siis toistaiseksi muutu mitenkään, eli minä olen edelleen kotona kuopuksen kanssa, ja taiteilen tätä työpalapeliä jotenkin siinä samalla päiväuniaikoina, iltaisin ja viikonloppuisin, ja Otto käy normaalisti omissa päivätöissään. Jos tuntuu että aika loppuu kesken, niin sitten olen miettinyt osa-aikaisen assarin palkkaamista itselleni, joka hoitaisi kaikkia niitä juoksevia asioita, joihin mulla kuluu myös paljon aikaa. Mutta katsotaan miten tämä tästä lähtee sujumaan, toistaiseksi ainakin ihan hyvin.

Tarkoitus siis on että kuopus menee osa-aikaisesti dagikseen aikaisintaan vuoden kuluttua keväällä, ja siihen asti en kyllä pysty ottamaan enää yhtään nykyistä enempää työtä vastaan vaikka kuinka innostuisin. Mutta musta on tosi mahtavaa ja upeaa ja hienoa että mut haluttiin juuri tähän hommaan juuri nyt, ja on suuri etuoikeus saada tehdä sitä. On myös tosi hyvä pitää yllä kokemusta myös oman blogin (ja somen) ulkopuolisesta sisällöntuotannosta, kun tarkoitus on kuitenkin tehdä sitä jatkossa sitten enemmänkin.

Ensimmäiset työtunnit on jo tehty, ja mulla on niin loistava fiilis tästä! On suuri etuoikeus saada tehdä työkseen juuri sitä mistä nauttii kaikkein eniten, ja vielä kahdella eri tapaa. Sekä omaa blogia ja somea, että sitten toisille asiakkaille. Mun mielestä nämä kaksi täydentävät toisiaan ihan täydellisesti, ja hyödyttävät myös. Esimerkiksi tässä yritysasiakkaan tarpeisiin asioita selvitellessä olen oppinut monta sellaista uutta juttua, joita en muuten olisi välttämättä huomannutkaan, ja ne hyödyttävät myös omissa henkilökohtaisissa töissäni. On myös hauskaa, kun saa tehdä jotain ihan täysin eri tyylillä kuin sitä omaa blogia, johon on hioutunut itselle se tietty tyyli josta ei halua liikaa poiketa. Sekin avartaa ajatuksia ja inspiroi!

Saan kyllä olla kiitollinen siitä, että työkuviot on näin hyvällä mallilla, ja todella olenkin. Hienojen mahdollisuuksien lisäksi olen kuitenkin kaikkein eniten kiitollinen siitä, että pystyn tekemään kaiken kotoa, ja joustavasti omien aikataulujeni mukaan. Se on pikkulapsiarjessa aivan korvaamattoman arvokas juttu. Tästä vuodesta voi tulla kyllä aika timanttinen, kun se on alkanut jo näin hienosti! Ainakin mä uskon ja toivon niin.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3