Kaupallinen yhteistyö: Haaga-Helia & Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk

Tänä syksynä meillä on ollut suuria muutoksia työelämässä Oton kanssa. Perustimme nimittäin vihdoinkin yhteisen osakeyhtiön, mistä olemme haaveilleet vuosikausia. Uuden valtavan askeleen ottaminen tuntui pelottavalta, mutta samalla niin hienolta. Nyt saamme tehdä töitä yhdessä, yhteisen yrityksen ja yhteisen perheen eteen. Vaikka työ on tuttua ja olemme tehneet paljon yhdessä jo vuosien ajan, on tässä kuitenkin myös paljon uutta. Ensimmäistä kertaa elämässä meillä molemmilla on aikaa tavallisen työpäivän verran yrityksen pyörittämiseen. 

Olemme olleet keskellä muutosta ja huomaamme, että kummallakin on valtava halu kehittää toimintaa ja oppia uutta jatkuvasti. Silti samaan aikaan töitä on (onneksi) paljon ja aikaa uuden opetteluun taas ei ihan niin paljoa. Onneksi kuulin juuri tänä syksynä kaikille avoimista MOOCeista, jotka ovat mikro-opintoja tarkkaan rajattuun osaamisen päivittämiseen itseä kiinnostavista aiheista. Ne sopivat siis täydellisesti tähän meidän monesta liikkuvasta palasta koostuvaan suurperheellisten yrittäjien arkeen. 

Mikä on MOOC?

MOOCit ovat erinomainen tapa kehittää omaa osaamistaan. Yritysten muutoskumppanina -sivustolta löytää lukuisia eri MOOCeja sekä lyhyempiä tietoiskuja, joilla omaa osaamista voi päivittää joustavasti työn ohessa itselle sopivaan aikaan. Tarjolla olevat mikro-opinnot ovat käytettävissä 24/7. Voi esimerkiksi aloittaa nopeista tietoiskuista ja jatkaa sitten halutessaan seuraavaan laajempaan kokonaisuuteen.

Mikro-opinnot ovat ytimekkäitä, työn lomassa joustavasti suoritettavia kokonaisuuksia. Yritysten muutoskumppanina -sivuston tarjoamat kokonaisuudet koostuvat esimerkiksi lyhyistä podcasteista, webinaareista ja yrityksille suunnatuista mikro-opinnoista. Mikro-opintoja voi suorittaa ketterästi ajasta ja paikasta riippumatta ja parasta on se, että ne ovat täysin ilmaisia, mikä madaltaa huomattavasti kynnystä opetella uutta. 

MOOCien avulla voi opetella esimerkiksi parempaa arjen hallintaa

Yksi itseäni kiinnostavista MOOCeista on Haaga-Helian Hengitä maapalloa – havainnoinnin harjoituksia arjen hallintaan. Yhden opintopisteen mittaisen avoimen ammattikorkeakoulun opintojakson aiheina ja tavoitteina on:  

– Omasta työssä jaksamisesta huolehtiminen

– Oman ajankäytön tehokkuuden parantaminen

– Mitä ovat tulevaisuuden keskeiset taidot työntekijälle oman tehokkuuden näkökulmasta

– Oman mielen toiminnan ymmärtäminen suhteessa työssä jaksamiseen

Oma työhyvinvointi sekä tehokas ajankäyttö ovat nimenomaan asioita, johon haluan kiinnittää erityistä huomiota. Kun on ollut yksinyrittäjänä pitkään, on ajankäyttö ollut ehkä vähemmän organisoitua, enkä ole aina huolehtinut tarpeeksi omasta jaksamisestani. Huomaan, että Oton tultua virallisesti mukaan olemme kumpikin alkaneet kiinnittää enemmän huomioita prosesseihin ja sujuvuuteen, ja tämä Hengitä Maapalloa -MOOC tarjoaa runsaasti työkaluja nimenomaan siihen. 

Yrityksen kyberturvallisuus

Tärkeä aihe kaikille yrittäjille nykypäivänä on myös kyberturvallisuus. Bongasin Yritysten muutoskumppanina-sivustolta Xamkin eli Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun järjestämän Kyberturvallisuus -MOOCin. Kurssilla tutustutaan lyhyesti kyberturvallisuuden ja kyberhygienian käsitteisiin, joiden pohjalta voi arvioida omaa toimintaa itsenäisten pohdintatehtävien pohjalta. Lisäksi kurssilla tarkastellaan kyberturvallisuutta esimerkiksi yrityksiin liittyvien riskien, kyberhygienian, inhimillisten tekijöiden sekä kriittisen infrastruktuurin näkökulmista. Kokonaisuus koostuu kuudesta videosta ja niiden lisämateriaaleista, joten kyseessä on aidosti lyhyessä ajassa haltuun otettava kokonaisuus. 

Juteltiin tästä kurssista Oton kanssa, ja aiheet ovat juuri niitä, joita hän itse opiskeli täysimittaisella kurssilla ollessaan opiskelijana Haaga-Heliassa. Aivan huikeaa, että nyt näitä tärkeitä asioita voi opiskella myös lyhyemmin ja tiiviimmin ihan jokainen, joita ne koskettavat.

Näiden lisäksi Yritysten muutoskumppanina -sivuilta löytyy aivan valtava määrä muita erilaisia mikro-opintoja, joten sinne kannattaa ehdottomasti tutustua. Sivusto tarjoaa työkaluja niin muutoskyvykkyyteen, digitalisaatioon kuin vihreään siirtymäänkin. Uusia mikro-opintoja päivitetään sivustolle syksyn aikana myös lisää, joten opittava ei varmasti lopu kesken. Olipa kiinnostuksen kohteena sitten tekoälyn hyödyntäminen tavallisen yrittäjän arjessa, sosiaalisen median markkinoinnin aloittaminen, saavutettava digitaalinen sisältö tai vaikka pienen yrityksen vastuullisuuden kehittäminen, kaikkea löytyy. Käy kurkkaamassa monipuolinen tarjonta tästä!

#haagahelia #avaaovettyöelämään #avoinamk #xamk #tunnehuominen

Tällä viikolla tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun ryhdyin yrittäjäksi. Se tuntuu hullulta. Neljä vuotta sitten yrittäjäksi ryhtyminen oli ainoa keino pystyä tekemään mun työtä päätoimisesti, se ei ollut mulle itsestäänselvä valinta tai koskaan edes tavoite. En ollut koskaan haaveillut yrittäjyydestä, se tuntui ihan hiton pelottavalta ja vaikealta. En tuntenut läheisesti ketään yrittäjää, enkä tiennyt yrittäjän arjesta juuri mitään. Olin  silloin raskaana, mikä teki kaikesta vielä hurjempaa. Mietin silloin, että miten ihmeessä osaisin ikinä pitää huolen kaikista langoista yrittäjänä, kun en osannut viimeisinä vuosina edes käydä koulua. 

Mutta vaihtoehtoja ei ollut, enkä ensin osannutkaan. Työt hoidin tietenkin aina ajallaan, mutta kaikessa muussa oli oma opettelunsa. Alkuun piti osata arvioida veroja varten koko seuraavan tilikauden tulot etukäteen. No en todellakaan osannut – eihän mulla ollut mitään käsitystä siitä, paljonko voisin yrittäjänä tienata. Tokana vuonna onnistui jo paremmin ja kolmantena vuonna meni jo aivan nappiin. Hyvä kirjanpitäjä auttoi onneksi selviämään jokaisesta vuodesta kunnialla, vaikka oli paljon selvitettävää ja uusia asioita. 

Sama lomien kanssa. Ensimmäisenä vuonna tulin äidiksi kolmannen kerran ja pyöritin samalla yritystä tauotta. Toisena vuonna pidin viikon vapaata, kun menetin mun mummon. Kolmantena vuonna tein viikon reissun Mallorcalle, sillä tajusin, että lomailu on helpointa silloin kun ottaa kunnolla etäisyyttä. Tänä vuonna onnistuin pitämään kokonaisen viikon loman ihan kotimaassa ja toisen puoliloman, jolloin en laittanut sähköpostiin lomavastaajaa, mutta otin kuitenkin rennommin. Henkilökohtainen ennätykseni: 1,5 lomaviikkoa.

Tämä neljäs vuosi on ollut lomista huolimatta ehkä epävarmin ja yrittäjämäisin vuosi tässä mun yrittäjän uralla, kiitos koronan. Vuoden vaihtuessa oli mielessä vain asunnon etsintä, sopivasti pullisteleva työkalenteri ja helmikuun tuleva New Yorkin reissu. Ei todellakaan se, että työt tulisivat olemaan hiuskarvan varassa jo parin kuukauden päästä. Mutta niin siinä kävi.

Korona sekoitti alkuun mun pasmat. Olen siitä onnekas, että kalenteri ei tyhjentynyt kokonaan missään vaiheessa. Moni projekti kuitenkin siirtyi ja suuria muutoksia tapahtui muutenkin. Kaikki tämä vain viikkoa sen jälkeen kun olimme tehneet sitovan ostotarjouksen tästä asunnosta. 

Yksi meidän elämän suurimmista haaveista toteutui, mutta samaan aikaan huoli toimeentulosta kasvoi koronan myötä. Muistatteko sen viikon, kun me maalattiin täällä seiniä ja valmisteltiin kaikkea ennen muuttoa sisään? Monena iltana mä revin tapetteja ja samalla kyyneleet valui, kun mietin, että kauankohan me ehditään nauttia tästä kodista, jos kaikki työt menee alta. Silloin poikkeusaika oli vasta alkanut, eikä kukaan tiennyt miten tässä tulisi käymään. 

Olin niin onnellinen, että meinasin haljeta, mutta samalla menettämisen pelko oli aivan valtava. Yritin ajatella positiivisesti, mutta huijarisyndrooma vaivasi pahasti. Mietin, että me haukattiinkohan me nyt ihan liian iso pala kakkua. 

Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tajuta sen, että yrittäjänä ne kaikki langat tosiaan on mun omissa käsissä ja palaset alkoivat loksahdella paikalleen. Ymmärsin, että mun ei tarvitse jäädä tuleen makaamaan, vaan voin itse vaikuttaa siihen, millainen tästä vuodesta muodostuu. Mun ei tarvitse vaan seisoa ja odottaa, mitkä työt peruuntuvat ja mitkä säilyvät – voin auttaa luomaan niitä töitä itselleni lisää. Ja niin olen tehnyt. 

Voin kertoa, että tänä vuonna olen ollut kiitollisempi yrittäjyydestä, kuin koskaan aiemmin. Tapettia repiessä itketyt itkut eivät todellakaan olleet varmasti viimeiset, joita tulen yrittäjänä itkemään. Yrittäjänä mun täytyy aina hyväksyä mahdollinen taloudellinen epävarmuus ja se, että isot maailman tapahtumat voivat aina vaikuttaa jollain tavalla mun työtilanteeseen. Samalla mulla on kuitenkin se valtava onni ja mahdollisuus, että mun ei koskaan tarvitse olla vain yhden tulonlähteen varassa. Mulla on aina mahdollisuus kääntää kelkka vaikka seuraavana päivänä ja alkaa tehdä jotain uutta. Olenhan teoriassa tiennyt sen aina ennenkin, mutta en ehkä ole sisäistänyt ja hyödyntänyt sitä niin paljon ennen tätä vuotta. 

Kun ymmärsin sen, mun on ollut paljon helpompi hengittää ja nukkua. Vaikka tämä vuosi on ollut epävarmuutta ja pelkoa täynnä koronan vuoksi, tämä on ollut hyvä työvuosi. Sekä töiden määrän että oppimisen puolesta. Tämä vuosi on opettanut mulle paljon ihan kaikista työn osa-alueista. Se on opettanut neuvottelemaan, pitämään puoleni ja luomaan uutta. Se  on opettanut asettamaan rajoja ja sietämään alati muuttuvia olosuhteita. 

Isoin muutos on ollut muutos asenteessa. Aiemmin luotin tasaiseen tilanteeseen, jota suuret muutokset sitten pääsivät horjuttamaan. Opin kuitenkin, että sen sijaan, että muutosten edessä pelkäisin mitä seuraava kuukausi voi tuoda tullessaan, voin olla toiveikas. Mitä kaikkea ihanaa seuraava kuukausi voikaan tuoda tullessaan. Vaikka tilanne näyttäisi miten huonolta tahansa, on aina mahdollista, että seuraavana päivänä tapahtuukin jotain merkittävää ja hyvää, joka vie kaiken aivan uusiin, mahtaviin sfääreihin.

Ja tähän asenteeseen mä päätän luottaa jatkossakin. En aio tuudittautua tasaisuuteen ja turvallisuudentunteeseen, mutta en liioin pelkää tulevaa. Uskon ja luotan, että selviän mistä tahansa mullistuksista, kunhan hengitän syvään, kohtaan tilanteet realistisesti sellaisina kuin ne ovat, enkä lamaannu. 

Niin ja se huijarisyndrooma, se oli jälleen kerran ihan turha. Täällähän sitä ollaan edelleen, hyvissä voimissa, innokkaana viidennestä vuodesta yrittäjänä. Uskon, että seuraava vuosi tulee pitämään sisällään paljon hyviä opetuksia ja kiinnostavia projekteja, tapahtui mitä tapahtui maailmalla. 

Huomenna mä jään kesälomalle. Otin jo alkuvuodesta tälle vuodelle tavoitteeksi sen, että pitäisin enemmän lomaa kuin ennen ja aloitankin nyt tämän vuoden ensimmäisen kokonaisen lomaviikon. Pidän myöhemmin kesällä vielä toisen viikon lomaa ja loppuvuodesta ajattelin olla niin hurja, että lomailen vielä viikon. En ota lomaa itsestäänselvyytenä, sillä yrittäjänä olen tottunut tekemään töitä vuoden ympäri lähes tauotta. Vaikka rakastan tehdä töitä, tiedostan myös sen, miten tärkeää on välillä antaa aivojen levätä ja keskittyä johonkin ihan muuhun. 

Niin hassulta kuin se tuntuukin, yrittäjänä olen nimenomaan joutunut opettelemaan lomailua. Ensimmäisinä vuosina tuntui jopa väärältä lomailla, koska sitä ajatteli, että töitä on tehtävä silloin kun niitä on. Lue: jos niitä oli koko ajan, töitä oli tehtävä koko ajan. Siksi tein töitä läpi vauvavuoden ja pidin ensimmäisen virallisen viikon kesälomani yrittäjänä vasta melkein kaksi vuotta yrityksen perustamisen jälkeen. Toki olin sitä ennen pitänyt pari pientä taukoa – synnytyksen verran, sekä silloin kun mummu kuoli. Mutta muuten en paljoa ollut lomaillut. 

Sen viikon aikana sitä huomasi, että ei kaikki romahtanutkaan, vaikka uskalsin hetken hengittää ja täyttää ajatukset kaikella muulla. Töitä riittikin, vaikka piti yhden viikon tyhjänä. Ja mikä parasta, viikon loman jälkeen jaksoi aivan uudella innolla ja pystyi tekemään sisältöä paljon paremmalla draivilla ja myös ideoimaan uutta. 

Saan olla todella kiitollinen, että tämän poikkeuskevään jälkeen SAAN pitää lomaa haluamallani ajanjaksolla, enkä esimerkiksi JOUDU pitämään “lomaa”, koska töitä ei vaan yksinkertaisesti ole. Keväällä todellakin kävi mielessä, että mitä jos työt vaan loppuvat joksikin aikaa, kun maailman tilanne näytti kaikkein surkeimmalta. Onneksi pelko osoittautui kevään edetessä turhaksi ja töitä on riittänyt, vaikkakin keväällä rytmi oli paljon nopeampi ja epäsäännöllisempi, kuten kerroin taannoisessa rahapostauksessa. 

Näin heinäkuun alussa loppuvuoden tilanne näyttää hyvältä, vaikka toki en uskalla hyvää tilannetta ottaa itsestäänselvyytenä. Sitähän ei voi tietää mitä tapahtuu jos iskee vaikka se pelätty pandemian kakkosaalto. Mutta siksi onkin niin tärkeää lomailla juuri nyt, kun sen voi tehdä hyvällä fiiliksellä. Juuri nyt on tärkeää kerätä voimia syksyä varten – piti se sitten sisällään valtavasti töitä tai poikkeusaikaa,  tai molempia. Suhtaudun tulevaan syksyyn positiivisesti, mutta realistisesti. 

Loman aikana aion ottaa iisisti, puuhailla kaikkea hauskaa lasten kanssa, maalata, lukea ja juosta. Ja jos sää sallii, niin uida ja hengailla ulkona niin paljon kuin sielu sietää. Aion myös lomailla Oulussa pari päivää tämän ensimmäisen lomapätkän aikana. Ouluun matkaamme ensi viikon lopussa, sillä heti loman jälkeen pidän Oulussa yhden some-aiheisen koulutuksen.  Koulutuksen pitäminen päättää mun loman, mutta blogi palaa tauolta sunnuntaina 19.7. Palataan siis silloin levänneenä, innostuneena ja hyvällä fiiliksellä! Instassa päivitän sen verran kuin loman lomassa (heh) ehdin, jaksan ja haluan. 

Nyt haluan toivottaa ihan jokaiselle ihanaa viikonloppua <3 Kiitos kuluneesta keväästä ja alkukesästä, kiitos kaikista ihanista viesteistä ja keskusteluista joita olemme käyneet. Te inspiroitte mua ihan joka päivä <3

Raha-aiheisen postauksen kirjoitettuani vastaanotin jälleen yllättävän monta kommenttia ja viestiä, joissa kysyttiin, että mitä mä oikein teen työkseni. Muutama kommenttien/viestien lähettäjistä oli omien sanojensa mukaan blogin/somekanavien pitkäaikaisia seuraajia, mutta silti oli jäänyt epäselväksi, että mikä se mun työ on mistä saan rahaa. Tämä oli tosi yllättävää mulle, koska itse koen, että olen tuonut esiin tosi avoimesti mun töitä täällä. Mutta toisaalta, ei koskaan voi olettaa, että pitkäaikaisetkaan seuraajat olisivat lukeneet tai katselleet tai kuunnelleet kaikkea sitä sisältöä, mitä olen tuottanut. Näiden vuosien aikana olen julkaissut esimerkiksi 2673 blogipostausta, joten on ihan oletettavaa, että niistä jotkut vaan menevät ohi.

Mun työtähän on siis sisällön tuottaminen. Tuotan sisältöä blogiin, Instagramiin, Facebookiin, YouTubeen sekä teen Oton kanssa podcastia nimeltä Yhdessä. Lisäksi tuotan satunnaisesti (silloin kun ehdin) sisältöjä suoraan yrityksille, pidän koulutuksia ja konsultoin sekä järjestän tapahtumia. Kaikki nämä ovat osa mun työtä. Mun tulot koostuu sekä mun tuottamasta kaupallisesta sisällöstä että ei-kaupallisesta sisällöstä. Eri kanavissa mun tuottama sisältö tavoittaa kuukausittain yhteensä n. 100 000 eri ihmistä, joista valtaosan blogissa mutta paljon myös muissa kanavissa.

Musta itsestäni on tosi mielenkiintoista tehdä aina välillä katsauksia siihen, miltä mun työviikko näyttää ja siksi halusin toteuttaa pitkästä aikaa tällaisen viikkokatsauksen. Olen tehnyt näitä toki aiemminkin, ainakin vuosina 2016 (jolloin keväällä blogi oli vielä mun sivutyö ja tein toista työtä päivätyönä) sekä 2017 ollessani 4kk ikäisen vauvan äiti. Nyt reilun kahden vuoden tauon jälkeen on musta ihan hyvä hetki tehdä katsausta siihen, mikä on meininki juuri nyt. Sen pidemmittä puheitta, viime viikon kaikki työpäivät:

MUN TYÖVIIKKO 30.9.-6.10.2019

Maanantai

07.30-07.45 Herätys, vastaan seuraajien viesteihin sängyssä

TAUKO TÖISTÄ, LAPSET VALMIIKSI JA DAGIKSEEN/KOULUUN

9.00- 13.00 Kirjoitin kolmen postauksen tekstit alustavasti valmiiksi

13.00 Postasin insta storyyn videon, jolla annoin seuraajille mahdollisuuden kysyä rahaan liittyviä kysymyksiä IG Storyssa

13.15 Instassa vastailua seuraajien lähettämiin viesteihin

13.30 Sähköpostin läpikäyntiä ja vastailua sähköposteihin

14.00- Viikon aikataulun koostaminen, to do -lista

14.15-14.30 Illalla julkaistavan postauksen hakukoneoptimointi

TAUKO TÖISTÄ, LAPSET KOTIIN JA LASTEN KANSSA HENGAILUA

20.00 kaupallisen kamppiksen julkaisu: Prisma Sport jossa instakuva ja insta storyt, kirjoitettu & kuvattu aiemmin. 

20.30 Instassa saatujen rahakysymysten läpikäynti ja kokoaminen

21.30 työpäivä päättyy 

Vastaanotetut sähköpostit: 24

Lähetetyt sähköpostit: 3 

Vastaanotetut instagram -viestit: 45

Lähetetyt instagram -viestit: 38

Päivän työtunnit: 7h 15min 

Tiistai

07.00-07.15 Herätys: käyn läpi yön aikana tulleita viestejä sängyssä

TAUKO TÖISTÄ, LAPSET VALMIIKSI KOULUUN JA DAGIKSEEN

08.15 Yön aikana tulleiden rahakysymysten läpikäyntiä 

08.30 Kirjoitan raha-aiheista postausta

10.00 Raha-aiheisia instastoryja, kiitän seuraajia ja käyn läpi sitä, mistä aiemmista jutuista voi löytyä vastauksia joihinkin kysyttyihin kysymyksiin

10.30 Jaan storyssa muutamia seuraajien jakamia storyja, joissa mun tili tägätty

10.40 Jatkan raha-aiheisen postauksen kirjoittamista

15.00 Kerron storyssa, että meidät on nimetty Babyshop Awardseihin, joissa käynnistyi myöhemmin äänestys (tällä viikolla vasta)

TAUKO TÖISTÄ, LASTEN HAKEMISTA JA HARRASTUKSIA JA HENGAILUA YHDESSÄ + ILTATOIMET

20.30 Raha-aiheisen postauksen läpikäyntiä, viimeiset viilailut, hakukoneoptimointi ja linkkaukset loppuun 

21.00 Raha-aiheisen postauksen julkaisu ja jakaminen eri kanavissa

21.30 Työpäivä päättyy 

Vastaanotetut sähköpostit: 24

Lähetetyt sähköpostit: 4

Vastaanotetut instagram -viestit: 10

Lähetetyt instagram -viestit: 9

Päivän työtunnit: 8h 

Keskiviikko

7.20-7.30 Herätys: vastaan seuraajien viesteihin sängyssä

TAUKO TÖISTÄ, LAPSET VALMIIKSI JA DAGIKSEEN/KOULUUN

9.00-9.30 työmatka Indieplacen toimistolle

9.30  Indieplacen toimistolla, mennään nauhoittamaan podcastin ekan kauden vikaa jaksoa, ensin lyhyt tapaaminen ennen sitä 

10.00- 10.45 jakson nauhoitusta yhdessä kavereiden kanssa 

11.00-12.30 ideointi- ja lounaspalaveri Oton kanssa podin tulevista aiheista

13.00 Takaisin kotona – insta storyssa kerron omia ajatuksiani syntyvyyden laskusta ja kysyn seuraajilta, kuinka syntyvyyden lasku on koskettanut heidän elämää

13.30 postauksen tekemistä syntyvyyden laskusta 

16.30 viesteihin vastaamista insta storyssa

17.00 postauksen koostamista saaduista kymmenistä vastauksista

18.30-18.45 Koko perheen kuvaaminen ulkona

TAUKO TÖISTÄ, LASTEN KANSSA HENGAILUA (Otto oli hakenut lapset, laittanut meille ruuan ja söin samalla kun tein töitä aiemmin)

20.00 Postauksen viimeistelyä, vastailua viesteihin instassa

20.30 kuvien editointia

21.00 Syntyvyyden laskuun Suomessa liittyvän postauksen julkaisu ja nosto fbssä ja instassa

21.15 viesteihin vastailua instassa ja storyssa seuraajien kokemusten jakamista

22.30 kommentteihin vastailua 

23.00 työpäivä ohi 

Vastaanotetut sähköpostit: 21

Lähetetyt sähköpostit: 4

Vastaanotetut instagram -viestit: 40

Lähetetyt instagram -viestit: 30

Päivän työtunnit: 12h 55min 

Torstai

8.45 Työpäivä alkaa instaviestien ja sähköpostien lukemisella ja vastailulla

9.00 sähköpostin läpikäymistä, inboxiin tullut aamun aikana jo 20 uutta viestiä

9.00-9.30 vastaan tärkeimmät sähköpostit pois alta

9.30-14.00 Mallorca-videon editointia

14.00-14.15 illan postauksen tsekkaus ja hakukoneoptimointi

TAUKO TÖISTÄ, LASTEN HAKU JA HARRASTUKSET JA YHDESSÄ HENGAILUA + MUN ÄIDIN HAKU MEILLE JUNALTA

20.00 lapset nukkumaan

20.00 Viesteihin vastailua instagramissa, koneen ongelmien selvittelyä ja googlailua

21.00 Meidän uudesta autosta kertovan postauksen julkaisu, tilastojen tsekkaus, kommenttien julkaisu, postauksen jako eri kanaviin

21.45 kommentteihin vastailua

22.15 työpäivä päättyy 

Vastaanotetut sähköpostit: 20

Lähetetyt sähköpostit: 0

Vastaanotetut instagram -viestit: 48

Lähetetyt instagram -viestit: 30

Päivän työtunnit: 7h 15min 

Perjantai: 

10.00 Työpäivä alkaa: seuraajien viesteihin vastailua instassa & sähköpostin läpikäyntiä

10.30 Matka palaveriin Oton kanssa, seuraajien viesteihin vastailua instassa

11.00 Palaveri klo 11-12.30 yhteistyökumppanin ja myyntitiimin kanssa REDIssä tulevista yhteistyökuvioista

12.30-13.30 Podcast-jakson esikuuntelu Oton kanssa

TAUKO TÖISTÄ, LASTEN KANSSA HENGAILUA, MUTTA IG Storyja pitkin päivää, seuraajien viesteihin vastaamista instagramissa

18.00 IG-kuvan julkaisu, kommentteihin vastailua (työpäivä päättyy suunnilleen)

(Treffeillä Oton kanssa muutaman IG Storyn kuvaaminen)

Vastaanotetut sähköpostit: 25

Lähetetyt sähköpostit: 2

Vastaanotetut instagram -viestit: 25

Lähetetyt instagram -viestit: 20

Päivän työtunnit: n. 4h 

Lauantai: 

11.00-11.15 Podcast-jakson otsikon ja kuvauksen kirjoittaminen ja toimittaminen eteenpäin

TAUKO TÖISTÄ MUTTA: IG Storyja pitkin päivää, seuraajien viesteihin vastaamista pitkin päivää

17.30-18.30 kuvausreissu ulos Oton kanssa kahteen eri lokaatioon

18.30 Mallorca-videon editointia loppuun, musiikit ja äänitasojen säätö

21.00 videon tekstitykset kohdilleen YouTubessa

22.30 Mallorca-aiheisen videon julkaisu ja jakaminen blogissa ja eri somekanavissa

23.00 Seuraajien viesteihin vastailua

23.30 työpäivä päättyy 

Vastaanotetut  sähköpostit: 4

Lähetetyt sähköpostit: 0

Vastaanotetut instagram -viestit: 28

Lähetetyt instagram -viestit: 10

Päivän työtunnit: 6h 15min (+ satunnaiset storyt)

Sunnuntai:

8.30 Kirjanpitoa: Palkkioiden laskutusta ja yhden laskun maksu

9.00 Kommenttien julkaisua ja vastaus kolmeen sähköpostiin

9.20-9.40 Seuraajien kommentteihin ja viesteihin vastailua instassa 

TAUKO TÖISTÄ, MUTTA: päivän aikana kuvaamista synttäreillä

18.30 Kuvien editointi

19.30 Postauksen kirjoittaminen

21.00 Postauksen julkaisu ja jakaminen eri kanavissa

21.15 Podcastin instatilillä kuvan jakaminen ja uudesta jaksosta teasaaminen sekä omalla että podin instatilillä

21.45 seuraajien viesteihin vastaamista instagramissa

22.30 Työpäivä päättyy

Vastaanotetut  sähköpostit: 5

Lähetetyt sähköpostit: 3

Vastaanotetut instagram -viestit: 30

Lähetetyt instagram -viestit: 30

Päivän työtunnit: 5h 10min 

Koko viikon työtunnit yhteensä: 50h 50min

Koko viikon julkaistut blogipostaukset: 6

Koko viikon julkaistut IG-Storyt: 95 

Koko viikon julkaistut IG-kuvat: 7

Koko viikon julkaistut YouTube-videot: 1

Koko viikon julkaistut podcast-jaksot: 1

Täytyy sanoa, että yllätyin tuosta tuntimäärästä nyt kyllä vähän. Tai siis, no mulla on tälläkin hetkellä suunnilleen samanlainen työviikko menossa kuin viime viikko oli, mutta en jotenkin ole osannut ajatella, että tunteja kuluu viikossa työntekoon näin paljon. Kuitenkin tuotakin listausta kun kävin läpi, niin keskiviikkoa lukuunottamatta mulla oli tosi hyvin aikaa olla esimerkiksi lasten kanssa joka päivä ja se on mulle sitä rentouttavaa aikaa myös. Mulle henkilökohtaisesti tärkeintä on se, että mulla on aikaa olla mun lasten kanssa ja sitä järjestän joka viikko niin paljon kuin vain pystyn.

Lapsilla ei ollut yhtään pitkiä hoitopäiviä ja vaikka kuopuksella on vapaapäivä perjantaisin, onnistui mun tällä viikolla hoitaa pakollisia työjuttuja silloinkin, koska mun äiti tuli meille kyläilemään ekaa kertaa sitten viime huhtikuun. Joka päivä ehdittiin viettää edes pieni hetki kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa sekä kunnon treffit perjantaina ja kävin mä viime viikolla myös kaksi kertaa lenkilläkin ja järkättiin vieläpä esikoisen synttärit. Näin kun katsoo viime viikkoa taaksepäin niin jopa vähän hengästyttää, mutta sitten taas viime viikolla tunnelma oli melko rento ja kiireetön keskiviikkoa lukuunottamatta.

Viime viikko oli ihan tavallinen työviikko. Oli pari palaveria, nauhoitukset, sekä paljon kirjoitustyötä ja kommunikointia seuraajien kanssa. Viime viikolla käytettiin kuvaukseen aika vähän aikaa, enkä ehtinyt osallistua yhteenkään tapahtumaan, vaikka kutsuja tuli monta. Tämä viikko näyttää taas erilaiselta ja tämäkin on ihan tavallinen.

Sen mä tästä näen itsekin, että se näkyy myös työtuntien määrässä, että läsnäolon vaatimukset eri kanavissa ovat kasvaneet. Muutama vuosi sitten riitti vielä se, että vastasi kommentteihin blogissa ja instassa sekä sähköposteihin. Nykyisin Instagram storiesin kautta lisääntynyt kommunikointi ottaa ison osan työviikosta.

Mä rakastan olla vuorovaikutuksessa seuraajien kanssa ja se on parasta tässä ammatissa, mutta samalla myös on vaikea tasapainoilla sisällön tuottamisen ja kommunikaation ristitulessa. Vaikka tekee niin paljon kuin ikinä jaksaa, ehtii ja pystyy, se ei koskaan ole tarpeeksi. Aina joku osa-alue kärsii, koska yhden ihmisen mediatoimisto ei pysty vaan kaikkeen. Kun katson tätä listaa, mä näen, että tein parhaani ja yritin, mutta silti tiedän, että viime viikollakin jäi monta viestiä ja kommenttia vastaamatta. Niille kommentoijille se fiilis on, että mä en tehnyt parastani, mulla ei ollut aikaa heille. Se tuntuu pahalta ja se on mulle se kaikkein vaikein pala purtavaksi tässä ammatissa.

Mutta kokonaisuutena olen viikkoon tyytyväinen. Sellainen viikko se!

Mun mieheni täytti reilu kuukausi sitten 29 vuotta, mikä havahdutti mutkin ajattelemaan, että ne omat pyöreät kolkuttelevat jo jossain ei-ihan-niin-kaukana. Tarkalleen ottaen omiin kolmekymppisiini on vielä reilut kaksi vuotta aikaa, minä kun juhlin synttäreitäni syyskuussa. Mulla ei ole ikäkriisiä. Mulla ei ole sellaista fiilistä, että ”apua, en ole saanut vielä mitään järkevää aikaiseksi ja täytän kohta 30”. Olen ylpeä niistä asioista, joita olen saavuttanut elämässäni tähän mennessä. Osaan nauttia siitä, mitä meillä on.

Tavoitteita on kuitenkin hyvä olla ja niin mulla onkin. Kun kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, miten olen löytänyt taas motivaation tavoitella unelmiani, sain muutamia kysymyksiä siitä, mitä tavoitteita mulla on. Mä en kokenut niitä relevanteiksi siinä pohdiskelevassa postauksessa, koska siinä halusin keskittyä niihin fiiliksiin, joita kävin läpi ja joiden takia junnasin paikoillani. Mutta erillinen postaus tavoitteista? Okei, voin hyvinkin tehdä.

Tässä niitä siis tulee, mun tavoitteita seuraavien parin vuoden ajalle. Ja kun mä nyt sanon ne ääneen, saan siitä boostia itselleni – joku muukin tietää näistä, haluan siis entistä kovemmin saada tulosta aikaan. Tässä ei ole kaikkia mun tavoitteita, on myös sellaisia juttuja, jotka haluan pitää vielä itselläni. Mutta tässä on muutama tavoite, joiden eteen tälläkin hetkellä teen kovasti töitä.

1. Aion omistaa oman asunnon Oton kanssa.

Se vaatii paljon ajatustyötä edelleen, koska ei vieläkään olla 100% varmoja mitä me halutaan. Jos jossittelussa olisi jotain järkeä, toteaisin tähän vaan, että jos oltaisiin voitu ostaa kämppä mun vuokra-asunnon kulmilta silloin 19- ja 20-vuotiaana ennen vauvan syntymää, kaikki olisi ollut asumisen suhteen niin paljon helpompaa. Tai jos meillä olisi ollut edes varaa vuokrata siltä alueelta perheasunto ja alkaa rakentaa elämää sinne. Ei tarvitsisi tässä vaiheessa enää miettiä, mihin halutaan asettua ja halutaanko lähteä rakentamaan elämä ihan toiseen paikkaan, kuin mihin nyt ollaan se rakennettu. Tulevan kodin sijainti on varmaan vaikein päätös, mitä koskaan olen elämässäni joutunut tekemään. Mutta jos ei sitä ole tehty siihenkään mennessä kun mä olen 30, niin muutan jonnekin yksinäiselle saarelle.

2. Aion omistaa sijoitusasunnon Oton kanssa.

Tämä kohta naurattaa mua tuon edellisen jälkeen. Miten me voidaan ikinä saada aikaiseksi hankkia sijoitusasunto, kun ei osata päättää edes oman asunnon kanssa. Mutta koen, että tämä on noin 47466439 kertaa helpompi ostopäätös, kun ei tarvitse miettiä minne itse asettuu. Mä pidän tämän toteuttamista paljon todennäköisempänä ennen 30v ikää kuin tuon edellisen. Mutta ensiasunnon ostajina meille on vaan järkevämpää ostaa ensin oma asunto ja sitten vasta ryhtyä asuntosijoittamaan, joten ykkösen on pakko toteutua ennen kakkosta.

3. Aion sijoittaa suoriin osakkeisiin.

Tähän mennessä olen sijoittanut erilaisiin rahastoihin jo vuosien ajan, mutta seuraavaksi mua kiinnostaisi sijoittaa myös osakkeisiin. Olen perehtynyt asiaan parin viime vuoden aikana paljon, mutta en ole ostanut vielä. Mä olen rahan suhteen vieläkin liian safe player, en uskalla ottaa riskejä. Pystyn ottamaan elämässä isojakin riskejä, mutta sitten kun ne rahat on tilillä – mun rohkeus katoaa jonnekin taivaan tuuliin ja tekee mieli pitää joka pennosesta kiinni kynsin hampain. Mutta niin kuin elämässä, myös rahankäytössä tarvitaan riskejä, jotta voi tehdä isompia tuloksia.

4. Aion löytää liikuntamuodon, joka mua oikeasti kiinnostaa ja innostaa niin paljon, että saan siitä itselleni pysyvän osan elämää, josta en halua tai tarvitse taukoja, ainakaan pitkiä.

Pidän tätä ehkä vieläkin haasteellisempana kuin kohtaa yksi, mutta yritän olla tsemppiasenteella ja kokeilla kaikkea erilaista. Otto on löytänyt itselleen sellaisen liikuntamuodon tämän vuoden aikana, ja hän on mua vanhempi ja lähempänä jo kolmeakymppiä. Ehkä mullakin käy siis hyvä harrastusflaksi vielä ennen kolmattakymmentä ikävuotta. On mieletöntä seurata toisen intoa ja hyvää fiilistä, mäkin haluun!

5. Aion kasvattaa mun yrityksen tulosta ainakin 50% siihen mennessä kuin olen 30.

Se on kova tavoite, mutta uskon, että kovalla työllä se voi vaikka onnistuakin. Mitään en ainakaan menetä jos pyrin siihen.

6. Aion matkustaa toiselle mantereelle.

Mä en ole koskaan ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella, mutta haluan ehdottomasti käydä. Ajattelen myös, että jos ei lähiaikoina, niin milloin sitten? Just nyt meidän elämä on työ- ja opintoaikataulujen puolesta niin joustavaa, että ei tule äkkiseltään mieleen tulevaisuudesta elämänvaihetta, jolloin reissu 12h lennon päähän onnistuisi helpommin kuin seuraavien parin vuoden aikana. Tämä matka on vain järjestelykysymys. Lisäksi täytyy myös vakuuttaa mun pihi omatunto siitä, että mä haluan tätä matkaa niin paljon, että olen valmis käyttämään siihen merkittävän suuren summan rahaa. Mun pihiys ja syyllisyydentunne on ainoa este tämän reissun tiellä. Pitäisi keksiä tarpeeksi hyvät perustelut, kun se ei tunnu riittävän itselleni, että olen haaveillut tästä lapsesta asti.

7. Aion ryhtyä kouluttamaan ja mentoroimaan enemmän somen ja vaikuttajamarkkinoinnin saralla.

Olen tehnyt sitä jo satunnaisesti ja tiedän, että se on jotain sellaista, mistä mä todella nautin. Toivon, että ennen kuin mä olen 30, mun kalenterissa siintää mun pitämiä koulutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Tämä vaatii kuitenkin itseltäni priorisointia. Mun täytyy pistää tämän asian eteen ensin paljon tunteja ennen kuin tulosta alkaa syntyä. Tähän mennessä mahdollisuudet päästä kouluttamaan ovat olleet sellaisia low hanging fruiteja, joihin olen vaan tarttunut. Koska haluan tehdä sitä säännöllisesti ja tuloksellisesti, mun täytyy panostaa siihen enemmän.

8. Aion omistaa ajokortin.

Ehkä kaikkein pelottavin mun tavoitteista? Mutta näin on päässyt käymään, että siitä on tullut mulle tavoite pahimman pelon sijaan (tai lisäksi). Olen sekä innoissani että kauhuissani. Mutta hyvä siitä tulee. Aloitan opettelun tämän vuoden puolella, enkä ole liian kunnianhimoinen tämän suhteen, vaan armollisesti tavoitteena on päästä inssistä läpi siihen mennessä, kun olen 30, hah.

Sellaisia tavoitteita mulla just nyt. Nämä eivät suinkaan ole mun ainoita tavoitteita, mulla on paljon muitakin haaveita ja sellaisia pienempiä asioita, joita aion saavuttaa. Osa jutuista on vielä niin epävarmoja, että en voi listata niitä tavoitteiksi seuraavalle parille vuodelle ennen kuin tiedän, miten kaikki muut asiat elämässä menevät. Nämä kaikki ovat kuitenkin niitä asioita, jotka mulla on kristallinkirkkana mielessä silloin, kun muuten kyseenalaistaisin itseäni.

Multa kysyttiin myös, mitä tavoitteita olen saavuttanut tänä vuonna, joita mulla on ollut. Ainakin oma podcast on yksi iso tavoite, josta haaveilin pitkään ja joka on nyt toteutunut. Toinen iso juttu on kävijämäärien kasvattaminen, sekä ne koulutukset, joita olen tänä vuonna päässyt pitämään. Lisäksi olen halunnut olla vieläkin enemmän mukana vaikuttajamarkkinoinnin toisella puolella, osallistua ja päättää enemmän. Sitä olen päässyt myös tekemään.

Tänä vuonna saavutetut asiat ovat niitä pienempiä välietappeja matkalla kohti suurempia päämääriä. Mä nautin tästä matkasta, nautin siitä, että tiedän mitä haluan. Musta on myös aika hiton siistiä, että en ole vielä saavuttanut näitä juttuja. On ihanaa, kun on jotain, mitä kohti pyrkiä ja jonka aikana voi oppia ja löytää myös uusia tavoitteita ja puolia itsestään.

Mitä tavoitteita teillä on juuri nyt?