Puolitoistavuotias

14.10.2014

Puolitoista vuotta on kulunut siitä päivästä kun meidän kuopus syntyi huhtikuisena lauantain ja sunnuntain välisenä yönä yllättäen. Miten kummassa siitä voi  olla jo puolitoista vuotta? Tämä aika tuntuu menneen vielä paljon nopeammin, kuin 1,5 vuotta ennen Zeldan syntymää, vaikka kai se aika silloinkin kului ihan yhtä nopeasti. Muutaman viikon kuluttua meidän perhe on täysin uudessa elämänvaiheessa, sillä silloin meidän perheessä ei ensimmäistä kertaa ole yhtäkään alle 1,5-vuotiasta sitten Tiaran syntymän. Meidän perhe ei ole enää vauvaperhe.

IMG_8320Miksi 1,5 vuotta on sitten merkittävä ikä? Mä sanoisin että siksi, koska 1-vuotiaan ja 1,5-vuotiaan taidoissa on ihan mieletön ero. 1-vuotias on vielä vauva, ihan täysi vauva. Ei ehkä sylivauva, mutta vauva kuitenkin, vaikka sanoja osaisikin tai kävelisi. 1,5-vuotias ymmärtää jo asioita. Häneltä voi kysyä asioita, antaa ohjeita ja pyytää viemään sukat pyykkikoriin. 1,5-vuotias leikkii nätisti, pitkiäkin aikoja isosiskon kanssa ja jaksaa jo vähän keskittyä.

IMG_83371,5 vuotta on aivan loistava ikä. Silloin ei ole vielä uhmaa tai esiuhmaa, on vain aurinkoisesti hymyilevä pikkutyyppi joka jaksaa aina yrittää uudestaan. Silloin suurin osa hampaista on jo tullut, yöt sujuvat kivasti, ruoka maistuu ja kokoajan opitaan uutta ja innostutaan. 1,5-vuotiaalla on jo hauskoja juttuja ja omia höpsötyksiä joille nauraa. 1,5-vuotias haluaa soittaa puhelimella mummulle ja huutaa ”HETÄTYYYYY!” täysillä, että mummu varmasti herää. Hän haluaa pukeutua äidin takkiin, vaikka hupun ja kauluksen välistä jää vain nenänpää näkyviin. Ei se mitään, takin sisällä on mukavaa!

IMG_83421,5-vuotias tietää itse milloin on jano, nälkä tai väsy, ja osaa pyytää mitä milloinkin tarvitsee. Hän roikkuu lavuaarin edessä huutamassa ”ANO!” niin kauan että äiti tai isosisko tulee antamaan vettä. Ja trust me, hän ehtii sanoa ano ainakin kymmenen kertaa sinä aikana kun nousen ylös tuolilta, lattialta tai mistä milloinkin, otan mukin ja täytän sen vedellä. Hän hakee pehmolelun ja sanoo ”ukkuu!” kun väsyttää, yleensä kello 12 päivällä ja kello 19 illalla. Hän sanoo ”paita päähän!” kun hän haluaa laittaa paidan päälle, ja laittaa itse kengät jalkaan.

IMG_8357”Ukkuu!” kuulemma.

Puolitoista vuotta on hyvä ikä, ja loistava ikäero. Meidän lapsilla on ikäeroa puolitoista vuotta ja pari viikkoa päälle. Vuosi sitten tähän aikaan, olin sitä mieltä että ikäero on hyvä. Vaikka arki oli rankkaa kaksivuotiaan ja puolivuotiaan yökukkujan kanssa, kaikki meni vielä samalla rutiinilla kuin ekalla kerralla, ja me selvittiin. Tässähän me ollaan. Nyt mä olen kuitenkin sitä mieltä että puolitoista vuotta on loistava ikäero. Meidän lapset ovat toistensa parhaita kavereita, he ikävöivät toisiaan vaikka toinen olisi vain päikkäreillä. He tekevät melkein kaiken yhdessä, viihdyttävät toisiaan, lukevat, piirtävät ja käyvät yhdessä suihkussa leikkimässä kumiankoilla.

IMG_8372Usein kauhistellaan pientä ikäeroa, tai ihmetellään että miksi on niin kiire saada lapset peräkanaa. Tämän kolmen vuoden jälkeen mä en näe siinä mitään kauheaa, vaan ainoastaan hyviä puolia. Kuten aina sanon kun joku kysyy, ensimmäinen vuosi oli rankka, sen myönnän ehdottomasti. Mutta ensimmäisen vuoden jälkeen mun mielestä kahden kanssa on ollut helpompaa kuin yhden, niin mä sen näen. Tietenkin perheet ovat erilaisia, toisilla ei ole rankkaa edes ensimmäisenä vuonna, ja toisilla on rankkaa ensimmäiset viisi vuotta. Meilläkin on varmasti vielä rankkaa, joskus, ehkä huomenna, ehkä sitten kun tytöt ovat teini-iässä, tai ehkä huomisesta teini-ikään asti. Silti, mä näen että tämä ikäero on meidän perheelle se kaikkein paras.

IMG_8354Mä tiedän että se uhma tai tahtoikä, on sieltä vielä tulossa. Viitteitä siitä on jo ehkä havaittavissa, ja odotankin sitä. Nuorimmaisemme omaa himpun verran tulisemman luonteen kuin esikoinen, ja tahtoiästä voi tulla mielenkiintoista. Nyt me kuitenkin nautitaan tästä seesteisestä elämänvaiheesta, kun kenenkään maidot eivät lennä seinään (paitsi vahingossa), ulkovaatteiden pukeminen on hauskaa ja yleisin vastaus kysymyksiin on ”JOOOOO!!!!!” hyvin innostuneella äänensävyllä.

Millaisia ikäeroja teidän lapsilla on? Mikä on hassuin sana joita lapsenne ovat osanneet 1,5-vuotiaana? Oletteko kohdanneet kauhistelua tai jyrkkiä mielipiteitä pienistä ikäeroista?


Zelda 15kk kertoo itsestään

14.07.2014

Näitä lapset muka kertovat itse -postauksia toivotaan aina aika ajoin, ja mustakin niitä on superhauskaa kirjoittaa, niin päätin toteuttaa Zeldan 15kk-postauksen nyt sillä tavoin. Tosiaan viisitoista kuukautta, eli vuosi ja kolme kuukautta tuli tänään neidillä täyteen, ja mä en meinaa käsittää sitä millään! Mutta nyt on kuitenkin Zeldan vuoro kertoa kuulumisiaan:

Moikka! Äiti tossa jo lörpöttikin jotain, mutta on paljon siistimpää saada kertoa itse, kun eihän toi mamitsu tajua ihan kaikkea, mitä mun päässä liikkuu. Mä oon nykyään aika omatoiminen jo, vaikka en mäkään voi kaikkea osata, kun olen vielä niin pieni. Äitikin on ehkä teille kertonut, että tykkään kiipeillä, se on mun lempipuuhaa. Musta on ihan hölmöä, kun äiti ei anna mun kiivetä joka paikkaan. Mutta liukumäkeen mä saan kiivetä, ja se on niin hauskaa! Kotona kiipeilen sohville, sängyille ja tuoleille, pöydällekin olisin kovasti menossa, mutta äidin mielestä se ei ole niin hyvä idea ja siksi en koskaan pääse sinne asti. Ehkä joku päivä vielä?

Olen kova tanssimaan, ja laulamaan ja yritän jo kovasti matkia laulujen sanoja. Tiara-siskon lemppariohjelman Bubble Guppiesin tunnari on mun lempibiisi, ja laulankin aina että ”guppii, guppiii!”. Tiara-sisko on mun paras kaveri, ja se leikkii mun kanssa aika usein. Se aina kehuu mua kun mä opin jotain uutta, ja pitää huolen että saan rauhassa rikkoa kaikki legorakennelmat, koska se on musta kivaa. Tiara suuttuu mulle vaan jos mä vien siltä tussit kun se yrittää piirtää, mutta puukynillä mäkin saan sohia joka suuntaan.

IMG_9856x IMG_9870xVälillä me pussaillaan ja halitaan Tiaran kanssa,  ja joskus se lukee mulle kirjaa. Tiara myös leikkii mun kanssa barbeilla, ja työntelee mua potkuautolla. Se on tosi cool isosisko! Meillä on Tiaran kanssa yhteinen vaatehuone, ja aamuisin me yhdessä valitaan vaatteet, äiti ei saa valita niitä enää meille valmiiksi. Mä osaan jo melko hyvin pukea, tänäänkin puin isin sortsit hienoksi tuubihuiviksi pään yli, mutta sinnikkäästi noi porukat vaan haluaa auttaa, en oo kai vakuuttanut niitä vielä tarpeeksi.

Oon kova höpöttämään, ja opin uusia sanoja joka päivä! Äiti ei enää jaksa edes laskea montako sanaa osaan, ja mä en oo niin iso et osaisin vielä itse laskea. Mutta mun uusimpia opittuja sanoja on mm. katso (kattooo, ennen osasin sanoa vain titta), tukka (kutta), iltapala (ipa), kulta (kuuta) sisko (hikkoo), ja vettä. Lauseita en vielä osaa sanoa, kirjoittaa kyllä hehhe, mutta yleensä äiti ja isi ymmärtää mitä mä yritän sanoa, kun sanon vaan monta eri sanaa. Mäkin ymmärrän niitä jo aika hyvin, vaikka itse sanonkin!

IMG_9879x IMG_9908xOon ollut nyt viikon ilman tuttia, eikä mulla ole sitä yhtään ikävä. Mä sain nimittäin viime viikolla Korkeasaaresta sellasen siistin papukaijan, jonka Tiara nimesi Pepeksi, ja mä en ees muista koko tuttia kun meen Pepen kanssa nukkumaan. Pepe on tosi kiva, se on vihreä-pinkki, ja pehmeä, ja otan sen aina kainaloon. Nukun aamulla pidempään kun Tiara, tänäänkin Tipa heräsi jo ennen seitsemää, ihme aamuvirkku. Mä tykkään nukkua yhdeksään ihan rauhassa, pitkät yöunet tekee hyvää!

Mä en yhtään tykkää hymyillä kameralle, otan mieluummin sellaisen siististi coolin ilmeen, mutta joskus äiti onnistuu yllättämään mut, niinkuin eilen kun näytin velmusti kieltä. Joskus äiti vaan on nopeempi kuin mä, pakko myöntää. Oli kiva kertoilla tielle kaikkea, mutta nyt mun täytyy alkaa lopettelemaan, etten mä lörpöttele ihan liikaa! Hyvää yötä kaikille kanssavauvoille siellä ruutujen takana<3