Zeldan Jali ja Suklaatehdas -synttärit

17.04.2016

Helou! Nyt on Jali ja Suklaatehdas -pirskeet juhlittu ja täällä yhdet ihan väsyneet mutta tyytyväiset äiti ja isi. Meillä oli ihan mahtava porukka kasassa ja niin hauskaa! Oton kanssa saatiin leipomukset ja koristelut valmiiksi juuri kun suurin osa vieraista saapui paikalle, eli ei ollenkaan liian myöhään. Paikalla oli iloisessa sekamelskassa niin sukua, ystäviä kuin lasten kavereitakin ja oli niin kiva nähdä kaikkia.

Teema onnistui paremmin kuin osasin toivoakaan ja yllättäen täytekakkukin jopa näytti edes vähän siltä mitä olin suunnitellutkin. Päivänsankari tosin ei ollut kakkuun tyytyväinen, kuulemma, koska siitä puuttui ”se suklaapoika” eli joku Augustus Jalista ja Suklaatehtaasta. Muuten oli hyvä kakku mutta suklaapoika puuttui. Kakkutarvikkeita ostettaessa ja kaikkina kertoina ennen sitä hän oli toivonut kakkuun ainoastaan Villi Vonkkaa. Mutta kai tämä on tätä kolmevuotiaan tahtoa vain, haha!

Meillä oli tupa täynnä mutta onneksi parveke toimi viilennyspaikkana. Sääksi sattui kunnon vesisadekeli mikä vähän hankaloitti valokuvausta  pimeyden vuoksi, mutta ainakin pysyi kämppä viileänä tungoksesta huolimatta kun parveke oli viileämpi mitä sisälämpötila. Auringonpaisteella olisi ollut toisinpäin.

Zelda sai huippuja lahjoja, kuten jättimäisen pianomaton jonka päällä hän pomppi koko illan synttäreiden jälkeen soittamassa. Isosiskoakin oli muistettu parilla paketilla lukemaan oppimisen johdosta, ja hän sai ihan uuden oikean tämän päivän ekaluokkalaisten aapisen ja tehtäväkirjan joilla saa harjoitella niin halutessaan, sekä pari tavutettua kirjaa. Otolla oli tänään nimpparit ja hänkin sai suklaata, ja mulle tuli ihania ruusuja parvekkeelle. On meillä vaan ihania sukulaisia ja ystäviä!

Kakun tein perinteisellä mustikka-valkosuklaa-vaniljatäytteellä, päällystin sokerimassalla ja koristelin marsipaanivillivonkkaukkelilla sekä suklaamunanpuolikkailla ja m&m’seillä. Lisäksi tarjolla oli cookies’n’cream popcorneja, sateenkaarimuffineja, tomaatti-fetapiirakkaa, coktailpiirakoita ja munavoita, puustipopseja*, Raikastamon* luomu limuja ja mehuja, vesimelonikakkua ja marjoja. Kaikki tarjottavat menivät hyvin kaupaksi eikä meille jäänyt oikeastaan muuta kuin poppareita, joita teinkin ihan jättisatsin. Mun lemppari oli ehdottomasti cookies’n’cream -popcornit joihin on pakko jakaa ohjetta myöhemmin, sekä ne puustipopsit joiden ohje myös tulossa.

Lapsille me järjestettiin ongintaa, josta he saivat meidän itse päällystämät Wonka-suklaalevyt kultaisilla lipuilla, sekä Plastexin sponsoroimat ämpärit*, lapiot* ja neppis-autot*. Onginta oli ihan hitti, ja me säästettiin se siihen kun Zelda oli avannut kaikki omat lahjansa, niin oli muillekin lapsille jotain kivaa pientä piristystä sitten. Ämpärit ja lapiot on varmaan kaikissa lapsiperheissä aina tarpeellisia juttuja, ja musta ne oli hyvä valinta ongintaan kaiken turhan krääsän sijaan. Toivottavasti olivat mieluisia!

Tyttöjen vaatteet ja korut saatu blogin kautta.

Kiitos vielä ihan hurjasti kaikille jotka olivat juhlissa mukana, sekä kaikille teille ihanuuksille onnitteluista ja kauniista sanoista <3 Olette ihan parhaita!


Rakas kuopus 3v

14.04.2016

Meidän pienin rakas täytti tänään jo kolme vuotta. Kolme vuotta on kulunut siitä kun hän yhtäkkiä yllättäen tulla tupsahti maailmaan kolme viikkoa etuajassa, ja otti heti oman paikkansa perheessä. Jokainen perheenjäsen sitä perhettä tottakai muokkaa omalla tavallaan, mutta kuopuksen myötä sen tajusi jotenkin eri tavalla. Esikoislapsi mullistaa koko siihenastisen elämän, mutta kyllä ne nuoremmatkin sitä elämää muuttavat. Ei kukaan ”mene siinä samalla”, eikä mielestäni kuulukaan.

Kuopus on meidän lapsista se pippurisempi, ja nyt kun ikää on sen kolme vuotta, on omaa tahtoakin jo aimo annos. Aina hän on pitänyt hyvin huolen siitä että ottaa oman tilansa, ja nyt on taas menossa sellainen vähän tulisempi vaihe kun tunteet heittelevät laidasta laitaan. Joskus äiti on esimerkiksi maailman hirvein ihminen, kun hän irroittaa jugurttipurkin kannen kokonaan siitä purkista, eikä muista jättää sitä reunasta kiinni. Mutta suurimmaksi osaksi kuopus on silti hyväntuulinen ja huomaavainen ilopilleri.

Tänään, syntymäpäivänsä aamuna hän kipitti herättyään kylppäriin, missä mä olin suihkussa. Lauloin siinä suihkussa hänelle ”Paljon onnea vaan” ja lopuksi vielä kutsuin häntä ”äidin synttärisankariksi”. Kuopus melkein liikuttui kyyneliin (en ole varma osaavatko lapset itkeä onnesta), mutta siis hän totesi niin vilpittömän onnellisella äänellä hymy korvissa ”kiitos äiti kun sinä kutsuit minua synttärisankariksi, se oli niin kauniisti sanottu” että mulla tuli kyllä ainakin suihkussa silmäkulmaan muutakin kuin hanavettä.

Hän sai lahjaksi itse valitsemansa Baby Born pojan, jonka hän nimesi tietysti ”Charlie-Jaliksi”. Hän on hoitanut vauvaaa suurella rakkaudella koko päivän ja illan, ja yöksi hän peitteli sen hellästi nukkumaan rattaisiin, viiksikuvioisella keittiöpyyhkeellä, rapupehmolelu kainalossa.

Tuolla meidän kolmevuotias nyt tuhisee sängyssä tyytyväisenä. Huomenna edessä vapaapäivä, ja viikonloppuna lapsimessut ja synttärit. Kuulemma hänellä on”Hyvä boogie, ja on kivaa olla kolmevuotias.”. Mitäpä siihen lisäämään sen enempää, kuin että olen mä vaan aika hitsin onnellinen siitä että olen saanut kaksi noin mielettömän ihanaa ja rakasta tyttöä. Onnea meidän rakas Zelda kolme vuotta <3