Tiara 1v!

03.10.2012
Noniin, viimeinkin on aika kertoilla meidän yksivuotiaan paaperon kuulumisia vähän enemmänkin! Huono onni vainoaa meitä näköjään, arvatkaas mihin me eilen aamulla (tai no keskellä yötä ensimmäiset kerrat) herättiin?! No Tiaralla on tietysti vauvarokko, lääkärissä käytiin varmistamassa diagnoosi kun oli epäselvyyttä ensin että mikäs rokko tässä on kyseessä mutta vauvarokoksi se sitten lopulta paljastui kun kaksi eri lääkäriä ja hoitaja olivat sitä tovin ihmetelleet. Tiara onneksi on toissayön jälkeen ollut oma iloinen ja pirteä, joskin näppyläinen, itsensä ja viime yökin sujui ihan normaalisti. Toivottavasti näppylät lähtevät pian pois vaikka eivät ne onneksi näytä kutisevan tai Tiaraa muutenkaan vaivaavan, täytyy huokaista helpotuksesta että 1-vuotis valokuvaus oli jo viikko sitten niin ei sentään se mennyt pipariksi tämän takia. Mutta nyt iloisempiin juttuihin, eli tämä postaus keskittyy vain ja ainoastaan meidän ihanaan Tiaraan, josta on kasvanut ihana nuori neiti!

Tiara, mikä ihana pieni ilopilleri! Iloinen, reipas ja hyväntuulinen on varmaan ne yleisimmät adjektiivit joilla muut ihmiset Tirriäistä kuvailevat. Iloinen Tiara päästää ihania pitkiä nauruääniä ja irvistelee ihanasti pikkuhampaillaan silmät sikkaralla silloin kun on oikein iloinen! Tiara on tottunut olemaan kaikenlaisissa paikoissa kun ollaan neitiä pienestä asti tutustutettu niin ravintoloihin, kahviloihin, vauvakerhoon kuin kauppakeskuksiinkin. Kaupoissa Tiara on onnensa kukkuloilla saadessaan tuijotella ympärilleen ja ravintolassa Tiara istuu syöttötuolissa kuin vanha tekijä lörpötellen oman tilauksensa tarjoilijalle vauvakielellä ja jatkaen sen jälkeen jännittävää leikkiä lautasliinalla. Olen iloinen siitä että ainakin tähän asti Tiaran kanssa on ollut helppo mennä minne vaan eikä pahemmin ole tarvinnut kiukkukohtauksia tai muita juttuja jännittää, eihän kukaan tietenkään aina voi olla iloinen mutta suhteellisen vähillä julkisilla välikohtauksilla ollaan toistaiseksi selvitty. Sen näkee sitten miten käy kun uhmis tai hienommin ilmaistuna tahtoikä alkaa näkymään meilläkin. 
             Omaa tahtoaan Tiara osaa kyllä jo osoittaa, välillä hyvin selvästikin. Väsyneenä kun jokin asia ei mene tismalleen niinkuin neiti haluaisi on seurauksena ällistyttävä, veltto-jäykkä-asento, toisinsanoen neiti heittäytyy löysäksi spagetiksi jota ei voi pitää sylissä mutta ei laittaa lattiallekaan, sillä velttoudestaan huolimatta ipana vastustelee oikein kovasti. Vaikea selittää, mutta joka kerta mulla on naurussa pitelemistä. Tiedän ettei toisen tunteille saa nauraa, enkä onneksi ole nauranutkaan mutta on se vaan välillä vähän huvittavaa! Silti olen pyrkinyt nauramisen tai hermostumisen sijasta sanoittamaan kiukun tunteet Tiaralle, kuten oppaissa käsketään, vaikka se tuntuukin turhauttavalta kun toinen löysäilee kiljuen samalla kurkku suorana. Toistaiseksi kiukunpuuskat ovat olleet pieniä ja nopeasti ohi meneviä ja lepyttely helppoa ja suhtaudun tulevaan ihan luottavaisin mielin,vaikka tiedänkin varmuudella että ei se näihin pikkukiukkuihin varmasti tule jäämään. 

Empatiakykyä Tiaran ikäisellä lapsella ei vielä taida olla, mutta miten ihana rakkaudentäyteinen ipana Tiara onkaan! Ei mene päivääkään ettei Tiara jakelisi ”aai” -huokausten siivittämiä halauksia äidille, isille, mummulle ja puolelle pehmoleluarsenaalista. Pusut olivat vähän aikaa sitten kova juttu mutta nyt ne on jääneet jostain syystä vähän vähemmälle. On maailman suloisinta kun Tirriskä tulee mun luokse kun istun sohvalla, painaa päänsä mun polville ja sanoo ”aai”!  Ehkä ne pusutkin tulee vielä takaisin, tällä hetkellä oon kyllä vähän tyytyväinenkin että pusut on tauolla, Tiara nimittäin kuolaa tonneittain kun on ilmeisesti nyt yksi tai kaksi kulmahammasta viimeinkin puhkeamassa kuuden muun hampaan seuraksi.
                  Kuudella hampaalla Tiara saa oikein hyvin jo pureskeltua isommatkin palaset ja hienosti syökin kaikkea mahdollista. Tiara on osoittanut omaa tahtoaan myös hyvin ärhäkän lusikkalakon merkeissä ja meillä meni pari viikkoa niin että Tiara söi pelkkää sormiruokaa. Lusikasta ei maistunut edes neidin lempiherkku jogurtti! Nyt on taas pari päivää lusikkakin kelvannut oikein hyvin, mutta kyllä sen huomaa että sormiruokailu on enemmän Tiaran mieleen. Lusikka pysyy jo oikein nätisti omassa kädessä ja Tiara kyllä tietää minne se kuuluu laittaa, mutta lusikoiminen ei kiinnosta ollenkaan kun sormiruokailu on niin paljon kivempaa. Mutta kyllä se siitä, pitää vain olla sitkeä. Tärkeintä kumminkin on että neiti syö, vai mitä! Siitä mä oon tosi iloinen että Tiara on niin ennakkoluuloton tuokien suhteen ja maistaa kaikkea, esimerkiksi mustat oliivit ovat Tiaran mielestä ”naaammaammaam” eli ”namnam”!

Tiara on kova tyttö juttelemaan kaikille ja vaikka me ei vielä kauheasti ymmärretäkään Tiaraa, ymmärtää Tiara aika hyvin jo meitä. Tiaralta tulee jonkinverran omia sanoja, uusimpina lisäyksinä ”köökö” eli Mörkö -koira ja ”isi”. S-kirjain on kova sana Tirriskälle tällä hetkellä, sihiseminen on maailman hauskinta hommaa ja sitä kuuleekin aivan kokoajan. Muistattekin varmaan kun kerroin että Otto on alkanut puhumaan ruotsia Tiaralle? Se on jatkunut mun mielestä oikeen hyvin ja Tiara ymmärtää jo monen monta asiaa molemmilla kielillä, jotkin asiat jopa paremmin ruotsiksi! Tirriskä koittaa kauheesti matkia jo puhetta ja kaikkea mitä me sanotaan, se on aika söpöä kyllä kun toinen selittää piiiitkät pätkät ihanalla vauvakielellä ja välissä vilisee ”köökö” tai ”mummu” tai ”kakka”!
                      Höpöttelyn lomassa Tiara ehtii tietysti myös leikkimään. Ihan lempparijuttu tällä hetkellä on pukeminen ja riisuminen, Tiara saattaa istua vaikka puoli tuntia omien ulkovaatteidensa kanssa ja yrittää pukea niitä päälleen. Kenkiä jalkaan ja pipoa päähän, fleece -takin Tiara vetää pään yli niskaan ja pitää sitä siellä. Tiara myös laittaa innokkaasti omalle vauvanukelleen hattua päähän ja pukee itselleen sukkia. Eihän neiti vielä oikeasti osaa pukea tietenkään, mutta mun mielestä on hienoa että Tiara jo ihan selkeästi tietää mikä vaatekappale kuuluu mihinkin ruumiinosaan! Pukemisen lisäksi palikat ja palapelit on kiva juttu ja lukeminen on edelleen mukavaa puuhaa. Me luetaan aika paljon kirjoja ja iltasatu on edelleen jokailtainen rutiini, siitä mä en ainakaan halua luopua ainakaan kymmeneen vuoteen! Tai luovutaan sitten kun Tiara itse haluaa, mutta mä ainakin nautin siitä että yhdessä luetaan pari kirjaa ja rauhoitutaan. 

Tiara on maailman suloisin kun se aina nostaa esineen korkealle ilmaan silloin kun se haluaa tietää mikä se on. Usein neiti sanoo samalla ”tooo” ja katsoo isoilla silmillään, ihana pallero! Yhteisleikeissä parhaita ovat antaminen ja ottaminen, sekä tavaroiden, lähinnä pallojen, heittely. Tiarasta on mahtavaa antaa tutti äidille tai isille ja ottaa se sitten takaisin, tai antaa oma lemppari rättipupu -unilelu tai mikä tahansa muu esine. Palloa on kiva heitellä kun istutaan yhdessä lattialla ja Tiaran lemppari on iso ja värikäs rantapallo jota se aika hyvin osaa jo heitellä vaikka pallo on melkein neidin itsensä kokoinen! Kynät ja paperit on kans tosi kiinnostavia ja musiikki tietysti, sen tahtiin on ihana taputtaa tai ”tanssia”.
               Uusi leikki Tiaralla on myös sellainen, että ensin se nostaa käden ilmaan ja mun pitää sanoa ”moi”, sitten se vilkuttaa ja mun pitää sanoa ”heihei” ja lopuksi se taputtaa riemusta kiljuen ja äiti sanoo ”taputapu”. Tätä saatetaan leikkiä vaikka kuinka pitkä aika, mä varmaan unissanikin hoen ”moiheiheitaputapua” kun se on niin tuttua jo! Tiara on kyllä näppärä sormistaan ja pinsettiotteella tonkii kyllä pienimmätkin koirankarvat ja leivänmuruset mitä kummallisimmista paikoista suoraan suuhun vaikka kuinka koittaisi imuroida usein!
               Tiara nukkuu yönsä oikein hyvin, 12 tuntia on normaali unimäärä. Tiara menee yleensä nukkumaan 19.30 ja herää aamulla 7-7.30 aikaan. Mä alankin nyt siis painumaan pehkuihin, jotta pääsen pirteänä ylös sitten kun Tirriäinen herää! Tästä tuli vähän pitkä, mutta halusin kirjoittaa kattavasti muistiin yksivuotiaan kuulumiset, toivottavasti tykkäsitte!

Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille♥♥
PS: Aion tehdä vielä toisen postauksen kunhan ehdin, keskittyen enemmän siihen mitä tää vuosi on tarkoittanut henkisesti ja miltä äitiys tuntuu vuoden jälkeen (no ihanalta se tuntuu, mut ajattelin vähän tarkemmin kertoa). Nyt ihanaa torstaita ja hyvää yötä!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.