Multa on pitkään pyydetty postausta tulevaisuuden suunnitelmista, mutta en ole voinut tehdä sitä. Miksi? Koska en ole itsekään tiennyt mitä tulevaisuus mahdollisesti voisi tuoda tullessaan. Kuluneen syksyn ja talven aikana olen kuitenkin viimein saanut kiinni siitä, mitä haluan saavuttaa elämässä. Mä ajattelin tässä postauksessa kartoittaa vähän sitä, millaista on elämä nyt, ja mihin aion tästä tilanteesta pyrkiä.

Niiden kolmen vuoden aikana, jotka olemme Oton kanssa seurustelleet, mun elämä on saanut täysin uuden suunnan. Tasan, tismalleen kolme vuotta sitten, 17.2.2011 mä tein positiivisen raskaustestin, panikoin, iloitsin, pilkoin tärisevin käsin paprikaa ystävän luona tortillaillallista varten. Itkin, nauroin ja haaveilin, vaikka en oikeastaan edes ymmärtänyt mitä kaikkea ne kaksi viivaa tikussa tulisivat saamaan aikaan. Kolme vuotta, ja kaikki mun unelmat ovat täyttyneet, ja olen saanut paljon enemmänkin kuin koskaan uskalsin edes toivoa.

Mä olen saanut oman, ihanan perheen ja aviomiehen jollaisesta en osannut edes haaveilla. Kaksi ihanaa tytärtä, joista mä olen niin ylpeä ja onnellinen ettei mitään järkeä. Ja raskausaikana aloittamastani harrastuksesta, bloggaamisesta, on kasvanut myös suuri ja tärkeä osa mun elämää, ja jotain paljon enemmän kuin pelkkä harrastus. Koskaan, tämän kolmen vuoden aikana en ole edes harkinnut lopettavani bloggaamista, ja nyt saan nauttia määrätietoisuuteni hedelmistä.

Mun blogi on kokenut aikamoisen kasvupyrähdyksen kuluneen vuoden aikana. Keskikokoisesta äitiblogista bloggerissa on kasvanut paljon suurempi kuin ikinä osasin kuvitella edes. On ollut upeaa päästä ehdolle erilaisiin blogi awardseihin, ja jopa voittaa vuoden paras hääblogi 2014 -titteli. Hienot sanat paperilla tai tietokoneen ruudulla, eivät kuitenkaan ole mitään sen rinnalla miten mahtaviin ihmisiin mä olen blogin ansiosta tutustunut. Mä olen saanut uusia sydänystäviä, tutustunut mielettömiin neuvonantajiin, ja löytänyt paljon ihmisiä joita katsoa ylöspäin ja joista ottaa mallia. Olen myös tutustunut sellaisiin ihmisiin, joiden toivon olevan hienoja kontakteja mahdollista tulevaa uraani ajatellen.

Niin, se ura. Se mitä mä haluaisin tehdä isona, ei ole ”olla kokopäiväinen bloggaaja”. En tarkoita että siinä olisi mitään vikaa, mä teen tälläkin hetkellä blogiin liittyviä juttuja varmasti lähestulkoon perus kasistaneljään -päiväduunin verran seitsemänä päivänä viikossa, ja se on palkitsevaa ja upeaa. Mä haluan kuitenkin saavuttaa myös paljon muuta. Bloggaamisesta tuskin tulen lähitulevaisuudessa luopumaan, se on mulle liian rakasta. Enkä aio jarrutella siksi että en haluaisi missään nimessä tehdä tätä työkseni, jos blogi menee eteenpäin niin menkööt ja niin menen ehdottomasti minäkin, mutta haluan saada itselleni myös aivan oikean ammatin sen lisäksi.

Mä haluan opiskella markkinointia. Bloggaajana tulee sekä vaihdettua lukemattomia sähköposteja PR-toimistojen kanssa, että pyörittyä paljon erilaisissa PR-tilaisuuksissa. Sen lisäksi että mä niissä tilaisuuksissa keskityn ottamaan kuvia, syömään herkullisia coctailpaloja ja tutkimaan esiteltäviä tuotteita, mä olen tutustunut moniin alan ammattilaisiin. Olen päässyt näkemään läheltä, millaista markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisen työ voi parhaimmillaan olla, ja todennut että se on juuri sitä mitä mä haluan tehdä.

Kun ymmärsin itse tämän asian, kaikki loksahti paikoilleen mun päässä. Sehän on tavallaan juuri sitä mitä teen nytkin, mutta toisinpäin. Entä jos itse markkinoisinkin uusia tuotteita bloggaajille, lehdille tai vaikkapa tavarataloille? Se kuulostaa ihan mahtavalta ainakin mun korvaan, mulla olisi omakohtaista kokemusta ja alan tuntemusta, ja pääsisin kokemaan myös sen toisen puolen asioista. Nyt kun olen tehnyt tätä jo pitkään, solminut lukuisia yhteistöitä ja tavannut erilaisia ihmisiä, mä olen tullut haaveestani entistä varmemmaksi. Tämä on pisimpään kantanut urahaaveeni sitten lapsuusvuosien muotisuunnittelutoiveiden, eikä tämä haave ole hiipumassa mihinkään vaan nälkä päästä tekemään ja toteuttamaan sitä oikeasti kasvaa kokoajan.

Hauskaa tässä on se, että ei se omena kauas puusta putoa jos vertaa markkinointia ja muotisuunnittelua. Samaa trendien luomista ja suunnan näyttämistä pääsee tekemään molemmissa. Taisin siis oikeasti tietää jo lapsena mitä elämältä haluan, ja onneksi löysin takaisin oikealle tielle vaikka muutamalla harhapolulla tulikin asteltua. Nyt jäljellä on enää työn tekeminen haaveen toteuttamiseksi, ja sitä odotan innolla. Aion hakea ensi syksyksi ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta. Noin, nyt se on sanottu. Kun haaveen sanoo ääneen, siitä tulee totta, ja sen saavuttaminen on askeleen lähempänä.

Kaikki yksityiskohdat tulevaisuudesta eivät ole mulle itsellenikään vielä selvillä, sillä tällä hetkellä ne ovat vasta päivän polttavana aiheena meidän perheessä. Tavoitteena on kuitenkin kyetä suorittamaan opintoja niin, että ainakin Zelda voisi olla vielä kotihoidossa koska on niin pieni, Tiara sensijaan menisi varmasti jo mielellään tarhaan 3-vuotiaana, vaikka ei varmasti kokopäiväisesti. Katsellaan mitä tapahtuu, koskaan ei kuitenkaan pidä sanoa ei koskaan ja aina tilanteet eivät järjesty niinkuin itse eniten toivoisi, silloin pitää vain valita mahdollisista vaihtoehdoista se vähiten kökkö.

Syksyyn asti keskityn kuitenkin pääsemään bloggaamisessa eteenpäin, imemään itseeni niin paljon informaatiota kuin vain mahdollista ja viettämään mahdollisimman paljon aikaa tyttöjen kanssa. Haluan vielä nauttia tästä ihanasta ajasta kun saan olla heidän kanssaan jokaikinen päivä ja nähdä kaikki uudet asiat joita he oppivat.

Mistä te haaveilette?