Tarmokas Zelda 14 kuukautta

14.06.2014

Ensimmäisen vuoden jälkeen kuukaudet tuntuvat vaan vierivän eteenpäin, vaikka samaa mä kyllä taisin sanoa sinä ensimmäisenä vuonnakin. Vielä pari kuukautta sitten me elettiin sitä rankkaa vauvavuotta, kaksivuotiaan ja alle yksivuotiaan kanssa. Vasta nyt, kun kaikki on loksahtanut paikoilleen ja arki on helppoa, sitä ymmärtää miten väsynyt oli sen vuoden ajan. Se on hyvä, että väsymyksen tajuaa vasta jälkeenpäin, en mä oikeasti kokenut arkea liian rankaksi tai haasteelliseksi silloin ensimmäisen vuoden aikana kertaakaan, ja jaksoin mielestäni ihan hyvin.

Lapset ovat nyt kuukauden päivät menneet aina yhtäaikaa nukkumaan, ja illat ovat rauhoittuneet huomattavasti. Kun oma aika alkaa 19.30, jää monen monta tuntia tehdä blogijuttuja, kotitöitä ja viettää aikaa myös Oton kanssa. Kaukaiselta tuntuvat ne ensimmäiset kahdeksan kuukautta, kun Zelda alkoi yöunille vasta siinä vaiheessa kun itse mentiin nukkumaan, ja illat kuluivat joko epätoivoisiin nukutusyrityksiin, imetykseen tai masuvaivaisen vauvan kanniskeluun.

IMG_6476Zelda nukkuu yleensä n. 19.30-8.30, rauhassa lastenhuoneessa, omassa sängyssään. Hän nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä hyvänyöntoivotusten jälkeen, ja muistaa aina napsauttaa yövalon päälle ennen nukahtamistaan, vaikka sen sammuttaisi kuinka monta kertaa. Ollaan siis luovutettu sammuttamisen suhteen, eikai se mitään haittaa jos valo palaa nukahtamiseen asti. Sitten kun tytöt nukkuvat, käydään napsauttamassa valo pois ja laittamassa ovi kiinni. Päikkäreitä Zelda nukkuu yhdet päivässä, yleensä puolenpäivän aikoihin menee nukkumaan ja nukkuu tunnin tai pari. Pitkät yöunet antavat jaksamista pitkälle päivään

Zeldalla riittää energiaa päivisin vaikka muille jakaa, kiipeily, kävely ja tanssiminen ovat hänen lempipuuhiaan. Zelda oppi melkein 13kk päivänään kävelemään kunnolla ilman tukea sekä sisällä, että ulkona ja nyt konttaaminen on jäänyt oikeastaan kokonaan pois. Zelda tanssii aina kun kuuluu jotain musiikkia, oli kyse sitten isin jumputuksista tai Fisher Pricen learning puppyn aakkoslaulusta. Pylly heiluu vimmatusti ja päätä pitää nyökytellä mukana. Usein hän ajelee potkuautollaan, päräyttää musiikit soimaan ja nousee autosta pois tanssiakseen villisti.

IMG_6486xTiaran kanssa yhdessä leikitään piilosta, hippaa ja heitellään palloa. Usein tytöt myös piirtävät, leikkivät legoilla ja hoitavat vauvanukkea, josta on tullut Zeldan lemppari. Zelda kanniskelee ja työntelee nukkea rattaissa, halii ja pussailee, ja juottaa tuttipullosta sille maitoa. Legoilla neidiltä onnistuu jo korkeiden tornien rakentelu, ja rakentelu pitää mielenkiintoa yllä pitkään. Ulkoleikeissä keinuminen on edelleen suurin lemppari, mutta tykkää Zelda leikkiä hiekkalaatikollakin ja kävellä ympäri puistoa tai pihaa tutkimassa. Usein pieni unohtuu pohdiskeleva ilme kasvoillaan seuraamaan toisten lasten leikkejä pitkäksi aikaa.

Kaikkiruokainen yksivuotiaamme on todella kaikkiruokainen, mikä tahansa avokadopastasta kinkkukiusaukseen ja grillipihviin uppoaa neidille oikein hyvin. Mansikat, mysli ja maito ovat Zeldan suuria suosikkeja, ja Zelda osaa itse pyytää jo maitoa tai vettä jos janottaa. Hän myös ilmoittaa milloin masu on täynnä, sanomalla ”nonni!” ja siihen perään vielä ”kiikki!” ja nyökyttelemällä painokkaasti päätään.

IMG_6520Puheenymmärrys on ottanut aimoharppauksen eteenpäin, ja Zelda ymmärtää jo lähestulkoon kaikki yksinkertaiset kysymykset ja kehotukset, ja jonkinverran pidempiä lauseitakin jo. Esimerkiksi ”Zelda, mennäänkö leikkimään legoilla?” saa aikaan vimmatun tepastelun lastenhuoneeseen kohti legosäkkiä, ja ”Missä vauva, annatko vauvalle halin?” saa neidin etsimään nukkensa ja antamaan sille iiiiison halin ”aaaaaaii vauva”-ihastelun säestämänä.

Sanoja joita Zelda tällä hetkellä osaa itse sanoa, on jo aika paljon. Äiti, isi, mummu, Tiara (”Tiaa-a”), vauva, kakka, kukka, haloo, hei, moi, nonni, totta, maito, kukkuu, mamma, pappa, Otto, Iina, titta, auto, nenä, napa, pusu, aaiii, joo, kiitti (”kiikki”), tutti ja kaunis (”kauui”). Tässä on itsekin tullut huomattua, mitä sanoja tulee usein käytettyä, kun yksivuotias oppii sanomaan ”nonni” ja ymmärtää sen merkityksen, ennenkuin sanoo lamppu tai pallo. Mutta mikäs siinä, nonni on ihan pätevä sana ja kertoo hienosti milloin hän on valmis.

IMG_6569xZelda vastaa kysymyksiin nyökkäillen, tai pudistaen päätään, vaikka välillä huijaakin tekemällä molempia. Parasta on kun Zelda kävelee höpöttäen omalla vauvakielellään pitkän pätkän, ja sen jälkeen nyökyttelee aina painokkaasti päätä, ihan kuin olisi juuri pitänyt tärkeän puheen. Ehkä ne ovatkin tärkeitä, mistäs minä sen tiedän kun en ihan vielä ymmärrä! Hän vetää aina vakavan ilmeen kasvoille, kun ottaa kameran esiin, vaikka muuten kikatteleekin kokoajan. Muistan kun Tipallakin oli tämä vaihe, että piti aina ottaa tuima ilme, haha!

Zelda on ihana pieni hupiveikko, joka piristää jokaista päivää. Hassu pieni halivauva, joka jakaa auliisti pusuja, pöristelee kaikkien masuja  ja tykkää vieläkin olla sylissä halittavana. Äidin tyttö, isin tyttö ja mummun rakas, ja Tipakin sanoo aina että ”Zelda on minun vauva”.


14 Responses to “Tarmokas Zelda 14 kuukautta”

  1. Sandra sanoo:

    On teillä kyllä niin suloiset lapset, molemmilla on kyllä mahtavat persoonat! Ystävälläni on kohta vuoden ikäinen tyttö ja hänkin on aina päivittäin tekemässä jotakin erittäin tärkeää, kun esimerkiksi järjestelee hoitolaukun uudestaan :D On ne pikkuiset vaan niin upeita yksilöitä <3

  2. Heta sanoo:

    Zelda on kyl niin söppänä :)

  3. Voi pieni. Vielä, kun saisi pidettyä ne pelottavat ilmapallot kaukana. <3

  4. jenna sanoo:

    Zelda on tosi suloinen. Luen aina mielenkiinnolla nöitä Zelda postauksia kun minulla on itsellä kuukauden vanhempi lapsi

  5. st.brigitten sanoo:

    Ihana Zelda! Ja nukkuupa kyllä pitkään aamuisin, voi vitsi :D

  6. Emmye sanoo:

    Ihana ja söpö Zelda! ❤️

  7. Nimetön sanoo:

    toi zelda on niin syötävän suloinen tyttö :)

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.