34+0

05.01.2017

Täällä sitä ollaan, loppumetreillä. Tämä raskaus on edennyt ihan hurjaa tahtia, ja on vaikea ymmärtää että olen jo näin pitkällä. Mutta joka päivä se konkretisoituu enemmän ja enemmän. Uusia suunnitelmia tehdessä on pitänyt ottaa huomioon mitä viikkoja jo eletään, ja monen kaverinkin kanssa kun ollaan nähty niin lähtiessä ollaan sitten sovittu että ”Nähdään seuraavan kerran sitten kun vauva on jo syntynyt!”. Siis apua, liian todellista! Samalla kuitenkin niin epätodellista, kun ei mulla yhtään ole sellainen olo että esim. kolmen tai neljän viikon päästä meillä olisi vauva.

Muuton aikaan kiusanneet supistukset ovat helpottaneet, tai oikeastaan kadonneet kokonaan. Tällä viikolla olen uskaltanut aivan rauhassa jo siivoilla ja tyhjennellä tiskikonetta ja kävellä portaita normaalisti ylös ja alas – ja pah, mulla ei tule supistusta edes joka päivä. Eli saattaahan se hyvin olla että tämä tyyppi viihtyykin kohdussa reippaasti siskojansa pidempään, tai sitten ei. Tiaran odotusaikana koin ensimmäisen supistukseni ikinä viikolla 34+3, ja siitä ei sitten kauaa enää mennytkään että hän syntyi, vaikka tuota ennen mulla ei koskaan ollut ollut edes yhtäkään kivutonta harjoitussupistusta. Mutta saa nähdä, onhan tämä taas jännää seurata miten oma keho toimii tällä kertaa.

Kävin neuvolassa eilen, ja siellä oli kaikki oikein hyvin, juuri niinkuin pitääkin. Verenpaine oli edelleen matala ja muutkin arvot hyviä. Vauva on tosiaankin pää alaspäin pötsissä, mikä on myös hyvä. Toivottavasti hän ei sieltä enää käännykään. Tulostin jo itselleni HUSin Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lomakkeen, ja ajattelin neuvolahoitajan kehotuksesta pakata sen mukaan synnärille neuvolakortin väliin. Viimeksi mulla ei sellaista ollut ja pärjäsin ilmankin, mutta ajattelin että nyt olisi kiva kun se on mukana ja ei tarvitse sitten kesken synnyttämisen enää osata sanoa mitä toivoo.

 Neuvolan hoitajan kanssa juteltiin tulevasta synnytyksestä ja mun ajatuksista sen suhteen ja hän oli kyllä tosi rohkaiseva ja sanoi että mulla kuulostaa olevan selkeät sävelet ja hyvä ja luottavainen mieli tulevasta. Meillä on ollut sama hoitaja Tiaran raskausajalta asti, melkein kuusi vuotta siis jo ja se on kyllä ihanaa. On tuttu ihminen jonka kanssa jutella ja joka tuntee sekä mut että meidän perheen hyvin. Hänen kanssaan mulla on aina ollut hyvä mieli käydä neuvolassa eikä koskaan ole tarvinnut jännittää tai miettiä että uskaltaako kysyä jotain.

Mulla olisi jäljellä vielä yksi neuvolalääkärikerta ja yksi ultra jossa tsekataan vauvan koko ja tarjonta vielä varmuuden vuoksi. Varattiin myös yksi normaali neuvolakäynti vielä, mutta saattaa olla että se jää sitten käymättä kokonaan, kun oli niin myöhään vasta viikolla 38. Katsotaan, katsotaan. Nämä on niin jänniä hetkiä, jotenkin ei oikein tiedä miten päin olisi! Olisi niin helppoa kun tietäisi etukäteen milloin vauva syntyy,  mutta eihän sitä millään voi tietää, pitää vaan odottaa.

Ensi viikolla varmaankin pakkailen sitten sairaalakassin, kunhan olen saanut viikonloppua vauvan vaatteita pestyä. Ei olla nimittäin vielä pesty mitään! Sairaalakassista tulee sekä tekstiä että videota, kun molempia on toivottu.

Laitoin muuten kollaasiin kaikki kuvaamani mahat tästä raskaudesta, alkaen viikolta 15! Onhan tuo maha nyt kyllä ottanut jäätävän kasvuspurtin tässä loppua kohden. Naurattaa miten isolta maha tuntui jo puolivälin tienoilla, vaikka oikeastihan se oli aivan mini.

Ihanaa huomista loppiaista kaikille, nauttikaa mielettömän kauniista pakkassäästä, mä oon ainakin ihan fiiliksissä tuosta auringosta ja lumesta!


7 Responses to “34+0”

  1. Jenni sanoo:

    Harmittaa miten ei tuu kommentoitua postauksiin, vaikka kaikki aina luen ja tykkään facebookissa ikiäänku merkiks siitä että täällä ollaan ja luettu on! Oon lukenu sun blogia ihan tiaran odotuksesta saakka! ☺ oot aivan mun lemppari bloggaaja, toivon loppu raskauteen ja synnytykseen kaikkea hyvää! <3

  2. Tuija sanoo:

    On kyllä ottanut hyvän kasvuspurtin :) Itsekin mietin että mitenköhän paljon meinaa vielä kasvaa masu. Tänään on viikot 35+1 ja esikoista siis odottelen. Jännitys alkaa olla käsin kosketeltava :)

  3. Essi sanoo:

    Sä sen kun vain kaunistut vanhetessasi! :) toi sun oma lyhykäinen tukkakin sopii just prikulleen sulle :)

  4. Maikki sanoo:

    Ihanaa, että loppuraskaus sujuu niin hyvin :) Tuo eka kuva on tosi kaunis :)

  5. Kia sanoo:

    Siis miksi epäilet vauvan syntyvän monta viikkoa etuajassa? Voihan tässä olla vielä jops 8 viikkoa synnytykseen.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Musta on hauskaa kun selkeästi sulla on semmonen fiilis et ihan muuten vaan tässä kolmannen raskauden kohdalla en tiiä mistään mitään ja muuten vaan aattelen että vauva syntyis etuajassa :D edelliset synnytykset viikoilla 35+6 ja 37+0 nii jotenkin ei ihan mulla, neuvolalla eikä äitiyspolillakaan oo sellaset fiilikset että tää kestäis viikolle 42+0 :D

  6. susanna sanoo:

    Olet kyllä kaunis ja aivan huikee tuo masu!! :) Itselläni rv37 ja masu on varmaan kooltaan samaa luokkaa, kun sulla tuolla rv25.. Odotin itselleni isoa mahaa, joten onkin ollut yllätys, että se on näin pieni. Eilen oli babyshowerit ja siellä yhtenä tehtävänä vieraat arvioivat raskausmahani ympäryksen mittaa leikkaamalla langasta pätkän, osa langoista meni kaksi kertaa ympäri.. :D vaikka välillä olo on haikea, kun en saanutkaan muhkeaa mahaa, niin toisaalta pitää kai olla tyytyväinen, on tämän mahan kanssa ollut niin helppo tehdä töitä yms :) Mutta ihailen silti salaa hieman muhkeampia masuja, on ne kauniita!!

Kommentoi