Miten yöheräilyt jakautuivat meillä

04.11.2019

Bongasin vähän aikaa sitten YLEltä artikkelin siitä, kuinka yöheräilyt ja lasten kanssa valvominen kasaantuu usein vain toisen vanhemman, yleensä äidin, harteille. YLE oli kerännyt 1500 vanhemman vastauksia aiheesta kyselyllä ja 74% vastaajista kertoi, ettei lasten hoitovastuu jakaudu vanhempien välillä tasaisesti. Vastaajista ylivoimainen enemmistö kertoi, että heteroparisuhteessa äiti on se, joka pääsääntöisesti hoitaa lapsia öisin. Sateenkaariperheiden osalta vastauksia oli niin vähän, ettei johtopäätöksiä voitu tehdä. 

Nämä vastaukset eivät yllättäneet mua, sillä tällaista vibaa mäkin olen saanut ja monessa perheessä se menee näin myös pakon edessä ainakin jonkin aikaa. Meillä on kolme lasta ja kolme erilaista kokemusta yöheräilyistä vauvavuosina, sekä kolme erilaista kokemusta yöheräilystä ja aamuheräilystä yli kahdeksan vuoden ajalta. Kuten taannoisessa vauvavuoden kustannukset x3 -postauksessa, myös tässä on todettava, että meillä kaikki on mennyt jokaisen lapsen kanssa tosi eri tavalla ja toisaalta tosi samalla tavalla. Samaa on ollut ainakin se, että ollaan puhuttu kaikesta avoimesti ja jaettu vastuuta tasan niin paljon kuin se kulloinkin on ollut mahdollista. Erilaista on ollut eri lasten tarpeet ja aikataulut sekä elämäntilanne.

Esikoisen kanssa korvike ja tuttipullot mahdollistivat sen, että Ottokin pystyi ottamaan koppia yöheräilyistä ihan alusta asti. Me jaettiin niin, että toinen otti toisen yösyötön ja toinen toisen ja mä sitten nousin vauvan kanssa yleensä aamuisin. Olen meistä se aamuvirkumpi, joten se tuntui luontevalta. Esikoinen nukkui aivan yliluonnollisen hyvin, joten näistä yösyötöistä luovuttiin kokonaan 3-4kk iässä, kun hän rupesi nukkumaan 8-9h kerrallaan. Puolivuotiaana hän veteli jo 12h unta putkeen, joten hänen kanssaan ei kovin pitkään tarvinnut jakaa yöheräämisiä. Meidän esikoista ei koskaan  nukutettu, joten kummallakaan ei ollut nukutusvastuuta, hän vaan nukahti itsekseen sänkyyn. Iltatoimet tehtiin aina yhdessä.

Keskimmäisen kanssa sitten taas vastuu yöheräilyistä oli heti alusta asti mulla. Mä imetin, eikä keskimmäinen suostunut syömään pullosta ollenkaan. Niin kauan kuin hän söi öisin, mä heräilin hänen kanssaan öisin. Mä nousin ylös hänen kanssa myös aamuisin (tai aamuöisin), koska Otto teki silloin yleensä 2x  kuussa 7 päivän työviikon ja 2x kuussa normityöviikon tai kuuden päivän työviikon. Otto oli ihan tarpeeksi väsynyt jo töistä, joten mä otin mielelläni vastuun yöheräilystä. Muuten jaettiin kyllä lasten hoitovastuuta ihan tasan silloin kun Otto vaan oli kotona. Menin yleensä itse samaan aikaan sänkyyn vauvan kanssa ja nukutin hänet. Joskus hän nukahti ja pääsin vielä viettämään omaa aikaa ja joskus ramppasin nukuttamassa koko illan kun itku alkoi aina uudelleen jostain lattian narahduksesta.

Otto antoi mun levätä aina kun vain sitä pyysin, mutta mulla oli aika paljon päällä myös sellainen ”kyllä minä pärjään” -selviytymismoodi ja koin tärkeimmäksi sen perheen yhteisen ajan omien lepohetkien yli. Olinkin silloin aika väsynyt. Kahdeksan kuukauden iässä siirrettiin keskimmäinen nukkumaan isosiskon huoneeseen ja silloin hän alkoi nukkumaan osan yöstä siellä ja vähän paremmin jo. Silloin myös nukutukset jäivät, kun hän sai nukahtaa siskon kanssa yhdessä sinne ihan itsekseen ja se sujuikin melko hyvin. Loppuyöstä hän usein tuli kuitenkin vielä meidän viereen.

Ekan vuoden jälkeen meidän keskimmäinen alkoi nukkumaan ihan todella hyvin ja perus 12h yöunia, kuten isosiskonsakin. Pari vuotta mentiinkin sillä tyylillä, että kukaan ei heräillyt öisin, iltatoimet tehtiin yhdessä ja arkiaamuisin mä heräsin lasten kanssa (koska Otto lähti jo ennen meidän heräämistä töihin). Toki nyt satunnaisia yöheräilyjä oli joskus esim. kipeänä, mutta niistä huolehdittiin yhdessä.

Viikonloppu-aamuisin heräiltiin vuorotellen, ihan maltillisesti siinä 8-9 aikaan aamulla. Joskus viikonloppuisin lapset saattoivat ottaa itsekin kaapista leipää tai banskua ja leikkivät omia leikkejään ennen kuin tulivat edes herättämään meitä. Se onnistui hyvin kun oltiin kuitenkin melko pienessä yksitasoisessa kerrostaloasunnossa ja nukuttiin Oton kanssa ovi auki. Havahduttiin kyllä aina kun lapset heräsivät ja oltiin noin suunnilleen perillä siitä, mitä he puuhastelivat.

Kuopuksen synnyttyä yöheräilyt vauvan kanssa jäivät mulle, koska mä imetin ja vauva nukkui mun vieressä. Mä sain tosi hyvin  nukuttua perhepedissä hänen kanssa ensimmäiset kuukaudet. Vauva vaan söi ja jatkoi unia, eikä aina edes herännyt syödessään. Otto taas otti tällöin vastuun isompien satunnaisista yöheräilyistä ja lisäksi saattoi nousta isojen kanssa, jos me vielä vauvan kanssa nukuttiin. Sitten kun yöt alkoivat 6kk-1v iässä muuttua kuopuksella vähän rauhattomammiksi ja samalla hän alkoi jo syödä muutakin kuin pelkkää tissiä, Otto saattoi alkaa aamuisin heräilemään vauvan kanssa ja mä sain nukkua silloin, vaikka en aina yöllä saanut.

11kk iässä meidän kuopus muutti omaan huoneeseen ja mä lopetin yöimetyksen samalla. Tällöin yöheräilyt ja nukutukset siirtyivät Oton vastuulle ihan kokonaan. Se auttoi yöimetyksen lopetuksessa, kun sitten mä en mennyt maidolta tuoksuvana sinne yrittämään nukuttaa, vaan Otto hoiti sen puolen kokonaan. Ja sille tielle ollaan jääty. Otto hoitaa lähes aina meidän kuopuksen iltatoimet ja vie hänet sänkyyn. Otto myöskin ramppaa hänen luona, jos hän huutelee sängystä tai heräilee. Yleensä hän nukahtaa melko nopeasti, mutta kyllä näitä ramppailuiltojakin välillä on. Kuopus nukkuu yöt tosi hyvin normaalisti. Ja isosiskot tietty nukkuu yöt edelleen hyvin, se ei ole muuttunut kun ikää on tullut lisää.

Aamuisin mä herään yleensä lasten kanssa ainakin viikonloppuisin ja ehkä neljänä arkipäivänä. Mä olen tosi aamuihminen muutenkin, niin tykkään nousta. Yleensä kaikki meidän lapset herää siinä 7.30-8.30, mikä on myös mulle luontainen aika herätä, niin ei ole ongelmaa nousta. Ehkä n. kerran viikossa tai kahdessa käy niin, että Otto herää ennen mua lasten kanssa ja laittaa vaan oven kiinni ja mä jatkan nukkumista vielä tunteroisen.

Me ei olla mitenkään päätetty, että Oton pitää yksin hoitaa nykyäänkin kuopuksen iltatoimet ja satunnaiset ramppailut, siinä on vaan käynyt niin. Toki ne multakin sujuu jos Otto ei ole kotona ja kyllä mäkin luen esim. iltasatuja tai pesen hampaita ja toivotan kaikille hyvät yöt. Mutta yleensä Otto vie lapset sänkyyn ja hoitaa ne ramppailut jos niitä tulee, koska mulla on monesti samaan aikaan esim. illan blogipostauksen julkaisu ja muut työjutut, jotka ovat aikaan sidonnaisia. Tällä hetkellä toimii siis hyvin tämä, että Otto hoitaa iltapalat, iltapesut ja iltasadut ja mä taas sitten hoidan aamupalat, aamupesut ja aamun puuhat, kuten vaatteiden ja tavaroiden laittamisen valmiiksi ynnä muut. Katsellaan, miten tilanne muuttuu sitten tulevaisuudessa, nyt ainakin tää on tosi jees.

Miten teillä on mennyt yöheräilyt? Kumpi vanhemmista on heräillyt öisin vauvan kanssa? Entäs aamuisin? Jakautuuko vastuu yöheräilyistä tai aikaisista aamuista tasaisesti?


20 Responses to “Miten yöheräilyt jakautuivat meillä”

  1. Avatar Santsu sanoo:

    Meillä esikoisen kanssa yöheräämiset olivat pääasiassa minun vastuulla vaikka saikin maitonsa pullosta. Miehellä kun on kolmivuorotyö niin rytmin kääntäminen oli jo tarpeeks vaikeeta ilman lisäheräilyjä. Mutta nopeasti loppui munkin yöheräilyt esikoisen kanssa kun ennen puolen vuoden ikää hän alkoi nukkua yöt heräämättä.
    Kuopuksen kanssa kaikki yöheräily on taas mun vastuulla, nyt syystä että imetän.
    Aamuisin mä yleensä herään lasten kanssa kun herään helpommin mutta saan aina nukkua pidempään miehen kotona ollessa jos haluan. Ja yleensä kun mies tulee yövuorosta hän ottaa kuopuksen leikkimään ja jatkan itse unia siihen asti että mies lähtee nukkumaan.
    Ja imetyksen takia mä myös laitan kuopuksen nukkumaan ja mies hoitaa esikoisen kotona ollessaan.
    Töissä ollessani hoidettiin aikalailla 50/50 yöheräilyt, aamut ja illat työvuorojen mukaan. Mies on myös pitänyt unikouluja pari kappaletta ja varmaan kuopuksellekkin kunhan on yöimetysten lopetuksen aika!

  2. Avatar Anna sanoo:

    Meillä vauva on ollut korvikkeella ja alkuun menimme niin että minä hoidin arkena vauvan yö syötöt koska mies käy töissä. Herään myös aamuisin vauvankanssa 6 aikaan aamulla. Vauva lopetti yösyömiset 6kk iässä mutta nyt 10kk ikäisenä vauva heräilee yleensä usein vielä öisin itkeskelemään jolloin minä herään usein ensin ja laitan vain tuttia, mies ei välttämättä edes herää näihin😂 viilonloppuisin yleensä mies herää toisena päivänä vauvankanssa ja minä saan jäädä nukkumaan :) kun vauva vielä söi öisin hoiti mies silloin toisena yönä syötöt.

  3. Avatar malla sanoo:

    Meillä kans kolme lasta. Täällä on menny joka lapsen kohdalla niin, että mä oon hoitanu yöt siihen asti, kun vauva on vielä syöny öisin (eli johonki 7 kk). Sit sen jlkn aikalailla mies heränny hyssyttelemään, jos ovat yöllä itkeneet. Jos enempi itkuisuutta, tai parin tunnin valvomisia, niin joko puoliksi hoidettu, tai mies jonku 75 %.. mä en vaan enää oo heränny nii herkästi mihinkään itkuihin sen jlkn, kun en oo imettäny enää yöllä :D oonki sanonu, että reilua, et kun ite hoidan ekat puol v niin mies toiset ;) 1-vuotiaana ovat sit alkaneet viimeistään nukkua heräämättä aikalailla kertaakaan.

    Aamuisin herätään arkena kaikki yhtäaikaa, viikonloppuisin vuorotellen jompi kumpi herää aiemmin.

  4. Avatar Teresa sanoo:

    Esikoisen kohdalla yöheräilyt hoidin minä, sen vajaa 3kk. Se oli vaan sellaista ihanaa vauvakuplassa oleilua eikä se vähäinen valvominen tuntunut oikein missään. Sitten esikko alkoikin nukkumaan jo yöt kokonaan ja edelleenkin tosi hyväuninen on. Toisen kohdalla taas on ollut yhtä valvomista valitettavasti. Aluksi minä valvoin koska luonnollisesti mies herää niin aikasin töihin ja painaa pitkää päivää. Mutta valvominen jatkunut kuitenkin sen verran pitkään että nykyään ihan tasapuolisesti heräillään öisin.

  5. Avatar Marjaana sanoo:

    Minä olen herännyt molempien lasteni kanssa kaikki yöheräilyt, aina. Kaksi kertaa reilun kuuden vuoden aikana mies on herännyt aamulla. Ei ihan tasan ole mennyt.

  6. Avatar Mari sanoo:

    Minä hoidin heräilyt öisin ja aamuisin. Erosimme ex-miehen kanssa, kun lapsi oli vuoden ikäinen. Yhdessäolomme aikana mies heräsi lapsen kanssa ehkä viitisen kertaa (aamulla, ei koskaan yöllä koska minä imetin) ja tuli silti pian aamuisin herättämään minut jollain verukkeella. Olin luonnollisesti hyvin väsynyt ja ärsyyntynyt siitä, ettei toinen hoitanut osaansa kuin harvoin, huolimattomasti ja anelujen jälkeen.

    Eron jälkeen hoidin tietysti kaikki heräilyt yksin. Meillä loppui suurimmat yöheräilyt lapsen ollessa 1,5-vuotias. Tuota ennen hän heräsi kymmenenkin kertaa yössä ja joka aamu noustiin viimeistään kuudelta. Tuon rajapyykin jälkeen heräilyt vähenivät muutamaan kertaan, ja kyllä helpotti. Joskus ehkä 4-vuotiaana (?en meinaa edes muistaa) alkoivat pääsääntöisesti hyvät yöunet ilman turhia herätyksiä.

    Kyllä silti eniten raivostutti ex-miehen haluttomuus osallistua oman lapsensa hoitoon ja haluttomuus tukea minua ja mahdollistaa minulle lepoa. Mies valvoi usein myöhään ja nukkui myöhään. Jos yritin aamukuudelta herättää häntä nousemaan lapsen kanssa, tuli vastaukseksi suutahtelua siitä miten hän meni niin myöhään nukkumaan, eikä tosiaankaan jaksanut vielä herätä. Kaukana tasa-arvosta!

  7. Avatar Minskii sanoo:

    Meillä lapsi täytti juuri vuoden ja olen ollut vastuussa yöheräilyistä tähän asti. Poika nukkuu mun vieressä ja ei suostu syömään pullosta. Suunnitelmissa on unikoulu ihan tässä viikon päästä. Ei millään raaskisi toista itkettää mutta jotain on tehtävä. Poika kutenkin herää useamman kerran yöllä ja vain tissi auttaa silloin. Omat unet kärsii todella vaikka onkin ihanaa kun pieni on vieressä. Toivottavasti unikoulu tuo avun ja saadaan paremmat unet jatkossa. Oli kiva lukea teidän kokemuksia :)

  8. Ei jakaudu. Ei ole oikeastaan koskaan jakautunut. Tämä johtuu pääosin siitä että mies on todella paljon herkkäunisempi kuin minä ja tulee vähemmällä unella toimeen, joten hän on herännyt huomattavasti enemmän kuin minä reilun kahden vuoden aikana.

    Koetan kompensoida tätä tekemällä sitten vääjäämättä vähän virkeämpänä kotitöitä enemmän, mä kun en oikeasti herää ensimmäisen inahduksen kohdalla kuten mies. Joskus soimaan itseäni tästä mutta me ollaan miehen kanssa myös niin erilaisia nukkujia että näillä on menty. Herätyksiä ei onneksi enää ole joka yö.

  9. Avatar TarjaL sanoo:

    Täällä mennään aika äiti-painotteisesti nää jutut. Mies käy töissä ja mä oon kotona lasten kanssa. Imetän vauvaa öisin kerran tai pari ja laitan tuttia, lisäksi ramppaan, kun isommat lapset herää yössä, vaihtelevasti 0-4 kertaa. Enpä muista, milloin oisin kunnon pitkät yöunet nukkunut. Mutta pärjään ihan ok. Pääasiassa huolehdin myös lasten aamuhommat, joskus tehdään yhdessä. Iltahommat tehdään yleensä yhdessä. Miehen yöheräilyistä ei ole tullut mitään, koska hän on hereillä vasta sitten, kun koko talo huutaa. Itse olen jo liikkeellä, kun sänky narahtaa. Voisi näitä kyllä tasaisemminkin jakaa!

  10. Avatar Nimetön sanoo:

    Meillä on kolme lasta. Minä olet hoitanut yöheräämiset aina itse. Nyt isoina toki harvemmin enää öisin heräävät, mutta olen meistä se herkkäunisempi, joten herään kyllä tarvittaessa edelleen.
    Minun kontollani on myös aamuheräämiset. Edelleen kannan vastuun siitä, että lapset heräävät ja lähtevät ajoissa kouluun. Viikonloppuisin harrastuksia aamusta alkaen. Hoidan myös ne.

  11. Avatar Sara sanoo:

    Meillä mies hoiti lähes kokonaan vauvavuoden yösyötöt vaikka imetinkin 2vuotta. Kärsin uniongelmista jo ennen vauvaa ja menen hermoraunioksi ilman unta, joten meillä toimi näin että pumppasin aina yöksi maidot ja mies sitten syötti. Näin vauvakin oppi nopeasti nukkumaan hyvin eikä haistanut koko ajan äitiä ja tissiä. Mielestäni ehdottomasti pitäisi olla tasavertaisempaa eikä niin että äiti hoitaa yksin kaiken. En ikinä voisi kuvitella hankkivani enempää lapsia jos joutuisi yksin kantamaan vastuun heistä.

  12. Avatar Tuua. sanoo:

    Yleensä minä hoidan vauvan yöheräilyt ja nukutukset, mies hoitaa isompien nukutuksen ja heräilyt. Ei olla mitenkään erikseen sovittu mutta tää sopii meille

  13. Avatar Ansku sanoo:

    Onko sulla kenties vauvakuume? Yritätte kö 4.ttä lasta

  14. Avatar Inna sanoo:

    Onko totta niinku väitetäään olet raskaana?

  15. Avatar Enna sanoo:

    Miten ihmeessä pystytte nukkumaan klo 7.30-8.30 saakka kun teillä on koululainen ja eskarilainen? Miten ehditte syömään aamupalan jos koulu alkaa klo 8? Vai alkaako koulu joka päivä vasta klo 9 tai 10?

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Meillä on koululaisella kaksi kasin aamua, jolloin tietty herätään jo seiskalta hänen kanssa, mutta pikkusisarukset nukkuu silloinkin 7.30 asti. Eli 7.30 on se arkiherätys yleensä, viikonloppuisin sitten toi 8.30. Viime vuonna ei ollu yhtään kasin aamua ja se oli ihanaa ja eskari onneksi alkaa kans vasta myöhemmin. :)

  16. Avatar Anna-Maria K sanoo:

    Kiva postaus! Kiitos! Mukava kuulla miten muut järjestävät asiat ja millaista on. Meillä vauva syö rintamaitoa sekä pullomaitoa, joten voidaan kumpikin heräillä. Vaihdellen siis heräillään, mut aika usein on niin, että mä nukun ainakin alkuyön eri makkarissa kun vauva ja mun mies. Mies antaa sitten yön ekan syötön. Nyt kun baby on ihan kohta 4kk, on syömisten määrä vähän vähentynyt, ja useinmiten selvitään yhdellä yösyötöllä ja sitten aamulla eka on kuuden pintaan. Mä olen toistaiseksi herännyt vauvan kanssa aina aamuisin, että mies saa sit tankata unta jos eon vapaa. Nyt takana on kaksi ”mun yötä”, ja viime yö oli vähän heavy, kun oli vatsavaivoja. Väsyttää…!

  17. Avatar Eepu sanoo:

    Hei, mielenkiinnosta kysyn moneltako teillä koululaiset menevät nukkumaan ja nukahtavat?
    Meillä ekaluokkalaisella alkaa koulu joka aamu 8.15 ja herätetään yleensä 7.15. Meillä on lyhyt koulumatka.

    Illalla on tavoite, että olisi nukahtanut viimeistään 9.00, jolloin unta tulee reilu 10h.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Meillä yleensä lapset on nukkumassa viim. 20.30 ja sit herätys on ysin aamuina sillon 7.30 ja kahtena kasin aamuna tasan 7.00. Ihan hyvin saavat unta <3

  18. Avatar Vilhil sanoo:

    Kymppi+ miehelleni, joka on kantanut koko lastemme olemassaolon ajan päävastuun öistä. Meillä on kaksoset, joiden pikkuvauva-aikaan heräsimme molemmat yhdessä yösyötöille. Minä imetin toisen ja mies vei valmiin vauvan takaisin sänkyyn ja toi toisen minulle. Joskus myös syötti pullosta toisen. Myöhemmin, kun öisin ei enää ruokailtu, on mies herännyt useammin. Hän on vähäunisempi ja minä taas sekoan äkkiä, jos uni jää vähiin. Siksi näin. Esimerkiksi tänä aamuna kuulin, että yöllä tyttö itkenyt kasvukipuja ja jalkoja yöllä hierottu. Minä en edes herännyt tähän. Onnea on vähäuninen mies, joka kantaa vastuuta. Yritän kompensoida tätä sitten hoitamalla enemmän kotitöitä päivällä.

Kommentoi