Moikka! Huh mikä arkeenpaluu, ollaan kyllä tosiaan hypätty lomalta suoraan touhuun. Keskiviikon työpäivä-tarhapäivä-tanssipäivä meni kuin hujauksessa, meillä oli ihan hulluna puuhaa. Eilen tein töitä etänä, ja sitten lähdin vielä hakemaan tarvikkeita tämän päivän valokuvauksia varten, jotka meillä oli töissä. Ja tänään sitten oli tosiaan se kuvauspäivä, jolloin myös meidän tytöt pääsivät kuvauksiin malleiksi. Neidit olivat aivan intona mallikeikastaan, koko matkan meidän toimistolle he selittivät innoissaan kuinka saavat olla malliprinsessoja (päällä siis oli tyllihameet, mistä tämä prinsessa).

Eilinen etätyöpäivä oli kiva kun sain olla lasten kanssa kuitenkin kotona, oli niin hirveä ikävä vieläkin reissun jäljiltä. Tytöt leikkivät onneksi reippaasti barbeilla melkein koko päivän, eikä avattu telkkaria tai iPadia kertaakaan. Ihan huippua miten he ovat jo niin isoja että jaksavat keskittyä leikkiin niin pitkään, ja mä sain tehdä ihan rauhassa töitä. Välillä isompi luki Cosmopolitania ja pienempi sitten rupesi purkamaan mun kenkäkaappia. Sieltä löytyi molemmille hyvät korkkarit kuulemma.

Tämän päivän kuvaukset sujuivat kuin unelma. Molemmat tytöt olivat innoissaan kameran edessä, ja jaksoivat keskittyä kuviin. Onneksi mentiin jo ihan aamupäivästä ja tytöt kuvattiin ekana, niin ei tarvinnut odotella tai väsyä. He olivat kyllä niin söpöjä, ja niin hassut jutut. Selittivät innoissaan meidän toimiston äijille kaiken Rainbow Dashista ja kertoivat eri ponien söpöysmerkit ja kaikki. Ja tyypit olivat ostaneet toimistolle vaikka mitä herkkuja ja kaikkea, oli ihana tulla töihin kun oli sellainen ylläri siellä odottamassa.

Meidän neitien lisäksi meille oli mallina myös mun ystävä Tino, sekä Emilia jonka varmasti moni teistäkin tietää. Mäkin pääsin malliksi pariin kuvaan vaikka en ollut varautunut yhtään. Ihan parasta olla töissä juuri siellä missä olen, kun hommat tehdään rennolla meiningillä ja aina saa olla mahtavien tyyppien kanssa. Emilia tuli toimistolle omien muksujen ja Topiaksen kanssa, ja siellä riittikin loppupäivästä vilskettä ja vilinää kun neljä alle viisivuotiasta pyörivät siellä ja vaativat Topiasta lennättämään heitä.

Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, ja kaikki kuvatkin saatiin otettua. Kiitos meidän loistaville malleille Tinolle ja Emilialle ja tietysti tytöille, saatiin varmasti ihan huikeita kuvia. Iltapäivällä käytiinkin vaan ruokakaupassa, ja ruuan jälkeen Emilia perheineen tuli meille vielä vähäksi aikaa kylään ja lapset jatkoivat barbieleikkiä yhdessä. Touhukas päivä, mutta ihan mahti perjantai juuri siksi.

Huomenna meillä on vielä yhdet toiset kuvaukset, tällä kertaa eivät tosin liity mun työhön Jevelolla. Mua vähän jännittää että mitä siitä tulee, toivottavasti hyvä lopputulos! Mä olen jotenkin ihan energiaa täynnä, kai sitä kiireessä piristyy? Mutta joo, huippu viikonloppu tulossa. Huomisen kuvaukset eivät kestä onneksi kovinkaan kauaa, niin ehditään viettää ihan normiviikonloppuakin puistoreissujen ja satuhetkien parissa.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille <3

Noniin ja matkakertomus jatkuu! Viimeinen päivä Lontoossa me aloitettiin ihan rennosti. Nukuttiin ja hengailtiin hotellihuoneessa, mietittiin mitä halutaan tehdä. Sitten lähdettiin kävelemään kohti Knightsbridgeä, ja mentiin Pret A Mangerissa syödyn aamiaisen jälkeen kiertämään koko Harrod’s jossa ei oltu vielä käyty yhdessä, vaikka ohi oltiinkin kävelty.

Harrod’s oli kyllä ihan uskomaton kokemus. Siellä on ihan kaikkea, ja vielä vähän enemmän. Mitään me ei sieltä juotavaa lukuunottamatta ostettu, mutta se oli ihana vaan kävellä läpi. Upeat vaatteet, ja teknologiaosasto joka arvatenkin oli Oton mieleen, olivat meidän suosikkeja. Harrod’silla on myös jo avattu ihana joulumaailma, mutta sieltäkään mä en ostanut mitään. Sanokaa vaan pihiksi, mutta mun mielestä 10 puntaa on liikaa yhdestä pienestä kuusenkoristepallosta.

Me pyörittiin vielä vähän aikaa muissa kaupoissa, ja käveltiin Harrod’silta takaisin Oxford Streetille tekemään viimeiset ostokset, sillä meillä alkoi jo tulla kiire sinne Fall Out Boyn keikalle. Käytiin nopeasti hakemassa iltapalatarvikkeet Sainsbury’sista hotellille, koska keikka kesti aika myöhään ja haluttiin että meillä on jotain syötävää siellä kun tullaan takaisin. Kauppareissun jälkeisellä kävelyllä hotellille kävi sitten tämä aiemmin mainitsemani onnettomuus jossa oltiin silminnäkijöinä, ja sen takia me ei sitten ehdittykään mennä kunnolla syömään ennen keikkaa vaan haukattiin melkein seisaaltaan vaan Burger Kingistä hampparit naamaan. Oli sekin kyllä ihan hyvää, vaikka ruokahalu oli kateissa kun säikähdin niin kovasti.

Matka Wembleyn The SSE Arenalle taittui kätevästi metrolla Jubilee-linjalla, ja areenalle oli helppo kävellä kun seurasi vain kaikkia ruutupaitaisia ja/tai Fall Out Boy- hupparisia teinejä. Päästiin nopeasti sisälle, ja meillä oli hyvät paikat siellä. En saanut ostaessani enää seisomapaikkoja kun tajusin liput niin myöhään, mutta saatiin istumapaikat takaa ihan keskeltä, suoraan vastapäätä lavaa. Keikalle sai tuoda oman vesipullon, mutta siitä otettiin ovella korkki pois. Kameraa en saanut tuoda, koska siinä on vaihdettavat objektiivit eli se luetaan ammattilaiskameraksi. Otettiin sitten puhelimella muutama kuva ja video.

Ensimmäiseksi esiintyivät Matt & Kim, ihan huippuhauska duo joilla oli sellaista hyvän fiiliksen häröily- ja bilemusiikkia. Tämän jälkeen esiintyi Professor Green, jota odotinkin kovasti. Emeli Sandén ja Professor Greenin Read all about it oli joskus ihan mun lemppari, ja oli mieletöntä kuulla se livenä.

Oikeastaan oli kiva juurikin istua Oton kanssa, kolmen päivän kävely jätti jälkensä jalkoihin ja monen tunnin seisominen hikisessä ihmisjoukossa ei ehkä olisi ollut se kaikkein mukavin vaihtoehto. Istumapaikoilla oli fiilistä myös, jengi seisoi ja tanssi ja lauloi messissä jokaisella penkkirivillä koko areenalla. Fall Out Boy oli mieletön! Ensimmäisten 45 minuutin jälkeen tuli parin minuutin tauko, ja yhtäkkiä he olivatkin ihan lähellä meitä, seisoma-alueen takaosassa, ja vetivät kaksi biisiä akustisesti siinä. Sen jälkeen keikka jatkui vielä toiset 45 minuuttia lavalla. He soittivat kaikki biisit joita toivoinkin,  ja oli ihana kuulla sekä vanhaa että uutta, kun olen kuitenkin bändiä kuunnellut jo lähemmäs 10 vuotta.

Keikan jälkeen me ehdittiin juuri sopivasti metroon, joka tuli ihan täpötäyteen. Ajeltiin sillä Bond Streetille ja siitä vielä toisella, Central-linjalla, sitten Queenswayn asemalle joka oli ihan meidän hotellin lähellä. Meidän hotelli oli Central Park Hotel joka sijaitsi siis Bayswaterissa. Varattiin hotelli Ebookersin kautta, ja sivuilla oli kuvia siisteistä ja kivoista huoneista. Hotelli oli tosi siisti ja kiva muuten, mutta meidän huone ei ollut yhtään sitä mitä kuvissa luvattiin sen tason huoneesta. Siellä oli vain sänky ja pöytä, joiden välissä oli puoli metriä tilaa. Lisäksi ihan pieni telkkari. Huone oli katutasossa, ja ikkunoista ei nähnyt ulos ollenkaan kun edessä oli mun korkuinen pensasaita.

Lisäksi he mainostivat ebookersissa täysin ilmaista wi-fiä, joka osoittautuikin ilmaiseksi vain aulassa. Ilmainen wi-fi huoneessa oli suurin syy miksi päädyttiin juuri tähän hotelliin jäljellä olleista vaihtoehdoista, joten kieltämättä vähän harmittaa. Eli omasta wi-fistä olisi pitänyt maksaa 12 puntaa per laite per vuorokausi, mikä on aika jäätävä summa. Kolmelta päivältä ja kahdelta laitteelta 72 puntaa, ja tähän laskin vain puhelimet. Oman mobiilinetin käyttö roaming-hinnoillakin tulisi reippaasti halvemmaksi.

En siis suosittele hotellia, vaikka se ihan siisti olikin. Uskon että samaan hintaan voi saada myös paremman hotellihuoneen. Tosin kyse saattoi olla myös siitä, että hotelli oli tupaten täyteen buukattu ja meidät tungettiin sitten jonnekin jämähuoneeseen, kun ne kunnon huoneet olivat kaikki myös täynnä. Onneksi me ei kuitenkaan oltu hotellissa kuin nukkumassa, joten pienet tilat eivät sillä tavalla ahdistaneet. Ainoa harmittava juttu oli se wi-fi, koska aina kun halusi katsoa google mapsista reittejä tai vaikka laittaa kuvan instagramiin, piti mennä sinne aulaan. Siksi instagram & snapchat eivät päivittyneetkään ihan niin ahkeraan kuin toivoin.

Hotellihuone ei näytellyt isoa roolia meidän reissulla, joten siksi tuntuukin hassulta edes tällä tavalla ”valittaa” siitä. Tuli kuitenkin mieleen, että kannattaa olla tarkkana noissa, ja aina edes Tripadvisorista käyttäjäkokemusten lukeminenkaan ei valmista siihen mitä saattaakin olla vastassa. No joo, ei siitä sen enempää.

Kaikenkaikkiaan reissusta jäi tosi hyvä fiilis, vaikka yhdynkin siihen Oton ”Jotain kummallista Lontoossa on” -fiilikseen. Hassua kyllä, en huomannut sitä edellisellä reissulla. Silloin tosin en ollut mistään vastuussa itse, koulun reissu kun oli, ja tiesin etukäteen että yövymme youth hosteleissa joissa ei aina edes ollut joka huoneessa omaa vessaa. Huomenna luvassa ekojen Lontoon ostosten esittelyä, sekä sitä ihan tavallista arkea mitä ollaan täällä vietetty paluun jälkeen! Kyllä Lontoojuttuja on edelleen tulossa, mutta pitää huomenna katsoa vähän nykyhetkeenkin eikä antaa blogin elää vain Lontoon aikoja.

Ihanaa torstai-iltaa teille huipputyypeille <3

Mä haluan kertoa meidän matkan kokonaisuudessaan, joten tein pienen matkakertomuksen jonka jaan kahteen osaan. Tässä on ensimmäinen osa joka kertoo meidän kahdesta ensimmäisestä päivästä, mitä tehtiin ja missä käytiin. Matkakertomuksen toinen osa ilmestyy huomenna illalla! Lisäksi on tulossa teidän toivomia ostospostauksia, sekä tietenkin Lontoon vinkkejä ja yksi päivänasukin Lontoosta. Uskon että saatte näistä enemmän irti, kun kerron meidän matkasta enkä pelkästään latele vinkkejä, eikö vain. Ja mä nyt olen tällainen papupata että voisin puhua tuosta reissusta vaikka kymmenen postauksen verran!

Arvatkaa mitä? Me ei käyty Lontoossa yhdessäkään sisänähtävyydessä. Ei museoissa, ei vahakabinetissa. Ei edes tsekkaamassa sitä Harry Potterin laituria. Se vaan jotenkin tapahtui, mehän suunniteltiin nimenomaan käyvämme ainakin yhdessä, mahdollisesti kahdessakin kohteessa. Ensimmäisenä päivänä me ei menty mihinkään, koska oltiin niin jäätävän väsyneitä kello 3.30 herätyksestä, että teki tiukkaa kaiken matkustuksen jälkeen kävellä edes hotellille. Me siis aamulla käveltiin Victorian asemalta Knightsbridgen ja Hyde Parkin kautta Bayswateriin jossa meidän hotelli oli, ja matka ei ollut ihan hirvittävän lyhyt, mutta se matka oli vain alkua.

Ensimmäisenä päivänä siis käveltiin koko päivä ja kierreltiin lähinnä Oxfordstreetin kauppoja. Väsymys ja wifittömyys saivat meidät pitäytymään helpoissa valinnoissa ja ei puhettakaan että oltaisiin jaksettu keskittyä nähtävyyksiin, kun shoppailusaldoksikin jäi yksi pieni pussi Primarkista vaikka kierrettiin kaupoissa tunteja. Hotellilla piipahdettiin vain viemässä tavarat, ja sen jälkeen syötiin Pret-A-Mangerissa aamupalalounas, ja alettiin shoppailemaan. Väsyneenä ei vaan kykene keskittymään, yhtään, joten tästä opimme ainakin sen että seuraavalle matkalle ei oteta lentoja kello kuudeksi aamulla, ellei reissu ole tarpeeksi pitkä jotta ekan päivän voi käyttää nukkumiseen. Illalla kun oltiin käyty Bayswaterin Gourmet Burger Kitchenissä syömässä ihanat hampurilaisateriat, me käveltiin pikkumatka takaisin hotellille ja alettiin koisimaan. Mä nukahdin siinä yhdeksän maissa kesken paikallisen Uutisvuodon, ja heräsin seuraavana aamuna kello seitsemän.

Tokana päivänä meillä oli ihanaa, oltiin ihan pirteitä jo heti aamusta ja fiilis oli ihan sellainen ”meillä on koko maailma auki, mitäs nyt tehdään?”.  Aamulla käveltiin Oxford Streetin lähelle, Great Marlborough Streetille Le Pain Quotidieniin aamiaiselle, ja sen jälkeen jatkettiin matkaa Piccadilly Circusille missä en ollut aiemmin käynytkään. Mua naurattaa se meidän Piccadillyreissu, koska kun me oltiin kävelty sinne, me ihmeteltiin varmaan pari minuuttia että missä se mainosvaloseinä on, ei sitä näy missään vaikka meidän pitäisi olla ihan oikeassa paikassa. No, sehän oli meidän selkien takana, siis kirjaimellisesti seistiin metrin päässä siitä. Oltiin vaan liian lähellä eikä ensin tajuttu, urpoja kun ollaan! Saatiin kyllä hyvät naurut.

Piccadillyltä jatkettiin matkaa kohti Big Beniä kävellen, ja siitä vielä käveltiin Trafalgar Squaren kautta takaisin Great Marlborough streetille, Wagamamaan syömään. Oli muuten ihan törkeän hyvää ruokaa, ei voi kuin suositella! Loppupäivä me pyhitettiin shoppailulle, kun ekapäivänä en kerran ollut löytänyt mitään.  Sitten alkoi jo löytyäkin kaikkea, kun jaksoi vähän keskittyä eikä vain haahuilla silmät seisoen ympäri kauppoja.

Wagamama -lounaan jälkeen piipahdettiin mm. läheisessä Victoria’s secretissä, mutta me ei ehditty olla siellä kovinkaan kauaa kun mulle tuli yhtäkkiä ihan järkyttävän paha olo, siis sellainen oikeasti tosi etova olo ja melkein juoksin ulos kaupasta. En tiedä söinkö mä liikaa vai olivatko VS-hajuvedet liian voimakkaita kaikki samassa paikassa tuoksuen, mutta jostain se huono olo vaan tuli. Onneksi se meni sitten ohi kun käveltiin hetki ulkona. En uskaltautunut VS:n enää takaisin sen jälkeen (muistatte varmaan että mulla on emetofobia), joten ne ostokset jäi nyt ostamatta. Onneksi Primarkista löytyi melkein yhtä hienoja neonvärisiä pikkareita, vaikka eihän ne tietenkään ihan sama asia ole.

Shoppailin mm. Bershkassa ja New Lookissa, ja kiersin kyllä kaikki muutkin kaupat, mutta niistä löysin kaikkea kivaa ja sieltä Primarkista myös. Ostospostauksen saatte heti, kun ehdin kuvaamaan ostokset. Tänään on ollut niin kiire päivä, että en ehtinyt edes olla kotona yhtenäkään päivän valoisana tuntina. Mutta joo, jatketaanpa Lontoosta! Shoppailun jälkeen käveltiin n. kolmen kilometrin matka takaisin hotellille ja keräiltiin hetki itseämme, lähinnä jalkoja joilla oli talsittu ainakin viikon edestä. Sitten suunnattiin Bayswaterin Nando’siin syömään. Nando’s ei ollut ihan mun suosikki, sain nimittäin uunissa paistettuja pakasteranskalaisia kanatortillojeni seuraksi, ja niistä osa oli raakoja. Me myös odotettiin ruokia n. 40 minuuttia, vaikka kyseessä on melkein pikaruokaketju jossa muut asiakkaat saivat ruokansa alle kymmenessä minuutissa. Saattaa kyllä olla että tämä oli ihan vaan tämän yhden ravintolan ongelma, koska Nando’s on iso ja menestynyt ketju ja ilmeisen suosittu.

Pyörittiin hetki vielä Bayswaterissa Whiteley’s-ostoskeskuksessa, ja sitten mentiin hotellille. Tarkoituksena oli katsoa vielä joku elokuva, mutta mä taas nukahdin jo kymmenen maissa kun oltiin vasta asettautumassa katsomaan elokuvaa. No, ainakin sain hyvät yöunet ja heräsin tosi pirteänä sitten myös seuraavaan päivään. Ottoa vähän huvitti kun mä olin niin poikki molempina iltoina, että oikeasti vaan nukahdin ihan vahingossa vaikka en ollut vielä edes ehtinyt käydä iltapesulla tai vaihtanut yökkäreitä. Hän sitten herätteli mua ja mä ihan pöllämystyneenä pesin meikit ja hampaat ja jatkoin unia.

Joo, eli tosiaan huomenna sitten kakkososa, jossa Fall Out Boyn keikka ja meidän viimeisen päivän touhuilut! Toivottavasti tykkäätte näistä, vaikka nämä mun kertomukset vähän rönsyileviä ovatkin. Ja tosiaan vinkkipostaus tulee sitten erikseen, kun näistä mun kertomuksista ei välttämättä ole niin helppo seurata vaikkapa ruokapaikkoja tai kauppoja. Hyvää yötä ihanat, nyt tämä rouva alkaa jälleen nukkumaan!

Moi, ihan superpitkästä aikaa! Mä en ole pitänyt näin pitkää taukoa naputtelusta pariin vuoteen, ja tuntuu ihan hassulta nyt yhtäkkiä taas kirjoittaa. Mutta siis – Lontoo – se oli uskomaton. Oli ihana reissu, mutta ihana olla myös takaisin kotona. Mulla on niin paljon kerrottavaa meidän matkasta että en edes tiedä mistä aloittaisin! Olen herännyt tänään viideltä Lontoossa, joten aivot eivät ehkä toimi ihan täydellä teholla, mutta yritetään.

Kolme päivää täynnä aktiviteettia, jalat on niin puhki kävelystä että mua sattuu pyllylihaksiin vaikka vaan istun. Mutta siitä tietää että on ollut hyvä reissu ja paljon nähtävää. Meidän matkaan mahtui mutkia ja yksi tosi dramaattinen tilannekin, kun eräs nainen kaatui eilen kadulla pahasti katulaattaan, rämähti naamalleen maahan ja me oltiin Oton kanssa ainoat silminnäkijät. Hänellä tuli todella paljon verta kasvoista ja hän oli ihan melkein shokissa, mutta saatiin sitten yhdessä paikalle hetki tapahtuneen jälkeen sattuneiden mukavien paikallisten kanssa hänelle apua järjestettyä. Oli tosi pelottavaa kyllä, meinasin itsekin kompastua samanlaisiin katulaattoihin pari kertaa, ne kun saattoivat ihan yhtäkkiä tökätä ylös maasta. Nainen kiitteli kovasti meitä vaikka oli varmasti tuskissaan, se oli kyllä jotenkin ihan tosi hurja kokemus vaikka ei itselle mitään sattunutkaan. Säikähdettiin vaan tosi pahasti.

Tuota kokemusta lukuunottamatta meillä oli siis ihan huippu reissu, vaikka sähellettiinkin välillä. Kävely oli kaikkein parasta, me käveltiin kolmen päivän aikana varmasti kymmeniä kilometrejä, koska talsittiin aamusta iltaan ja ristiin rastiin. Tottakai shoppailu, Fall Out Boyn keikka (!!!!) ja nähtävyydet, sekä tietenkin ruokakin olivat ihania.

Kävely oli kuitenkin parasta, koska oli aikaa jutella Oton kanssa kahdestaan kolme päivää putkeen. En muista milloin meillä olisi ollut näin paljon aikaa keskeytymättömälle  keskustelulle ja ihan random asioista jutustelulle. Niin rentouttavaa, on mulla kyllä maailman ihanin mies, ei voi muuta sanoa. Ja ihan paras matkaseuralainen, rento ja samanhenkinen kuin minä, tykkää kävellä ja haluaa kokea aitoa kaupungin tunnelmaa. Ja pyörii mukisematta kaupoissa, ja osallistuu vielä shoppailuunkin, voiko enempää edes toivoakaan?

Kiitos Otolle maailman ihanimmasta reissusta, koska vaikka mä annoinkin keikkaliput Otolle lahjaksi, niin kyllä tämän reissun onnistumiseen vaadittiin meitä molempia. En vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään! Mä kerron teille lisää heti kun mulla vähän ajatukset selkeytyy ja saan käytyä kaikki kuvat läpi, tässä on vaan muutama makupala reissusta, kuvia on jäätävä määrä lisää ja kaikkia en ehtinyt vielä edes katsomaan.

Oli huippua, kun meidän lento oli perillä tänään sellaiseen aikaan että ehdittiin juuri hakemaan tytöt päiväkodista. Voi sitä ilon määrää kun me avattiin päiväkodin portti ja tytöt huomasivat meidät! Pidin molempia kainalossa koko illan ja ai että, oli kyllä niin hullu ikävä. Heillä oli mennyt tosi hyvin täällä ja kaikki oli hienosti, mutta ihan parasta olla vaan heidän kanssa. Huomenna on ihan normi työpäivä ja mun pitää mennä aikaisin nukkumaan että saan virittäydyttyä työmoodille tämän pitkän viikonlopun jälkeen, mutta palaan huomenna ja kerron lisää!

Saa ehdottomasti toivoa jos haluaa kuulla jotain tiettyä! Nähtävyydet, Ostokset, Ruokapaikat? Fall Out Boyn keikka? Yleiset Lontoovinkit ja siellä liikkuminen? Hyvää yötä ihanat <3

Kysyin lapsilta kymmenen kysymystä, ja heidän vastauksena olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Saivat ainakin mun nauruhermot kutittelemaan! Tässä ne tulevat:

Mikä on sinun lempilelu?

”Frozen-nuket.”

”Minion”.

Mitä äiti tekee työksi?

”Äiti puhuu tosi paljon ja kirjoittaa postauksia. Och talar engelska.”

”No töitä. Niitä työtöitä.”

Mitä isi tekee työksi?

”Pappa också pratar svenska. Jag vet int.”

”Titä ewiwaihta työtä.”

Mikä on teidän lemppariruokaa?

”Bifteki ja perunat ja salaatti ja ketchuppi.”

”Makawooniwaatikko ja omena.”

Mitä haluaisit kysyä äidiltä?

”No että onko koulussa kivaa, kun minä haluan mennä sinne kouluun. Ja että oliko sulla kivaa lapsena?”

”No en mitään. Minä hawuaihin kytyä Ammaktewta.”

Mitä haluaisit sanoa Armakselle?

”Että se voi katsoa mun sylissä pikkukakkosta taas!”

”Että nuowe ammah tätä ewikoihlähettipawvewua!” *ojentaa Postimies-Pate ja erikoislähettipalvelu-kirjaa koiralle*

Mikä on sinun lempikirja?

”Tatun ja Patun kirjainkirja ja Visselpipa.”

”Buutiga bebben.”

Mitä haluaisit tehdä jos saisit tehdä ihan mitä vaan?

”No leikkisin. Ja kävisin kuussa hyppelemässä.”

”Työdä banaanista kuowet pääwtä niinku apinat. Taanko?”

Mikä susta tulee isona?

”Musta tulee aikuisena lääkäri. Doc McTiara. Ja sitten minä saan ihan oikeita lääkärintarvikkeita.”

”Tiawa.”

Millainen Zelda on?

”No kiva. Se on iso tyttö, ei oo vauva enää. Sen kanssa voi leikkiä ja se on rakas.”

Millainen Tiara on?

”Te on tihko. Tipa.”

On meillä vaan kaksi aika vekkulia neitiä, eikö olekin! Ihanat tytöt ja niin parhaat vastaukset. Mahtavaa sunnuntaipäivää kaikille <3