Kuvasin kuluvan viikon aikana lapsilta yhdet ihanat kotipäivän asut, kun oltiin matkalla lähikauppaan omenaostoksille. Mistä tulikin mieleeni, että meidän kuopus on muuten aivan hulluna omenoihin, hän syö joka aamu ja joka ilta omenan, kaikkien muiden ruokien lisäksi ja oikein nautiskelee siitä. Mä olen allerginen ja voin vain haaveilla syksyn omppujen reikkaasta mausta, mutta onneksi sentään omenapiirakkaa voin syödä kun omena on kypsennetty. Omenoista takaisin asuihin!

Tavallaan ihanaa kun ilmat vähän viilenivät, kehtaa ottaa jo kaikki vähän lämpimämmätkin lempparit esiin, kuten tämän Zaran armeijanvihreän parkatakin joka viime vuonna ostettiin. Se on sillä tavalla kevyt, että menee jo näillä keleillä hyvin jos ei alle tunge ihan kaikkia kerroksia. Kylmemmällä sitten se lämmittää hyvin jos alla on vaikka fleece- tai villatakki ja pitkähihainen paita. Se on Zaran kokoa 104, eli muiden kauppojen 98 suunnilleen. Oikein passeli meidän kuopukselle, mutta menee vielä esikoisellekin jolla on lyhyt yläkroppa ja pitkät jalat kuten äidillään. Pitää kyllä etsiä toinen samantyylinen takki talveksi, niin sitten meillä on koko perheelle vihreät parkat karvahupulla, se olisi hauskaa.

Tytöt olivat niin söpöjä kauppareissulla, pomppivat ja hyppelivät vaan ja kiljuivat iloisena. Kaunis ja aurinkoinen syyssää tekee iloiseksi, ja tietenkin myös loistava seura!

Meillä on vielä talvivaatteet mietinnässä, ei olla ostettu kummallekaan niitä varsinaisia teknisiä talvivatteita. Viimevuoden Rodineista ainakin toinen mahtuu vielä hyvin ja jää varahaalariksi, mutta tänä vuonna ostetaan luultavasti takit ja housut molemmille, koska ne on vaan niin paljon kätevämmät esimerkiksi jos pitää käydä vessassa, tai jos menee vaikka osan matkasta autolla ja haluaa riisua vaatetta pois ettei tule niin kuuma. Mini Rodinilla on kyllä kivoja kuoseja tänäkin vuonna, mutta kertokaa ihmeessä jos olette nimenomaan aw15 malleja ostaneet, että ovatko ne yhtä paksuja ja tönkköjä kuin viime- ja sitä edellisenä vuonna?

Tiaran asu / Takki Zara / Pipo Gugguu / Housut H&M / Huivi H&M / Kengät Zara

Zeldan asu / Takki Zara / Pipo Sweet SBKTS* / Housut Zara / Kengät Nike /*saatu blogin kautta.

Tietty nyt Zeldakin jo kävelee ihan toisenlaisella taidolla kuin viime talvena 1,5-vuotiaana, mutta jotenkin  tuntuu että joku vähän ohkaisempi asu voisi olla mukavampi ja helpompi liikkua. Mololla on kivoja kuoseja myös, heiltäkin meillä on ollut se yksi neonpinkki haalari joka oli kyllä tosi hyvä. Jos pitäisi valita niin Molo vai Rodini tänä talvena, kertokaa te! Ja tuleeko Gugguulta talvivaatteita vai näinkö mä jotain unta joskus että sellaisiakin suunniteltiin?

Ihanaa päivää kaikille <3

Täällä ollaan jo ihan valmiina kohti reissua! Olen ajastanut reissun ajaksi postauksia, joten blogi ei hiljene vaan joka päivä ilmestyy vähintään yksi postaus. Yritän pitää itsekin vähän lomaa, sellaista oikeasti irtautumisaikaa että laitan kaikki ilmoitukset pois puhelimesta muutamaksi päiväksi ja vastaan vaan jos joku soittaa, sen tarpeessa tosiaan ollaan. Otan kyllä koneen mukaan, ja saatan jotain reissukuulumisia päivittää myös ajantasaisesti, tai sitten saatan olla päivittämättä. Koko vuoden joka päivä kovaa tahtia joka suuntaan tahkonneena mä suon itselleni nyt tämän pienen loman enkä ota stressiä. Tukholman reissulla ja Oulussakin postasin ahkerasti, joten nyt olen iloinen että olen tehnyt työni etukäteen ja voin rentoutua. Voi olla että tekee heti mieli tulla kiljumaan miten mahtavaa meillä on, tai sitten voi olla että tekee mieli vaan nauttia siitä mahtavuudesta nonstop ja kertoa vasta jälkeenpäin, katsotaan.

Mä haluan kiittää ihan hirvittävän suuresti teitä kaikkia kaikista vinkeistä joita ollaan saatu. Meillä ei varmaan ikinä ole ollut näin hyvät eväät millekään reissulle, eli kiitos oikeasti tosi paljon. Te olette säästäneet meidät niin monelta googlailulta tämän muutenkin hektisen viikon aikana että ei voi kuin olla iloisena sydänsilmäemojina.

En voi sanoin kuvailla miten ihanaa on päästä Oton kanssa kahdestaan seikkailemaan Lontooseen. Vaikka kaupunki on  ennestään tuttu, siellä on varmasti hurja määrä nähtävää ja koettavaa, ja on ihana päästä kokemaan se kaikki Oton kanssa. Vaikka me tehdäänkin vain pieni reissu, niin kyllä siinäkin ajassa jo saa akkuja ladattua oikein hyvin.

Kovasti odotan myös Fall Out Boyn keikkaa, joka vielä helmikuussa tuntui niin kaukaiselta mutta joka on jo ihan ovella. En ole ollut vuosikausiin millään ison bändin keikalla, ja Fall Out Boyta on tullut kuunneltua jo lähemmäs kymmenen vuotta, ihan huikeaa päästä näkemään heidät livenä!

”Eli sinne, mun lempparikaupunkiin me suunnataan kahdestaan lokakuussa, ja mä en millään malttaisi odottaa! Fall Out Boy on yksi meidän molempien pitkäaikaisimmista lempparibändeistä, ja Otto oli aika paljon hehkuttanut bändin uudelta levyltä julkaistuja biisejä, kun keksin idean joskus viikkoja sitten. Onneksi Otto jatkoi koko levyn hehkutusta siihen malliin, että mä olin varma että tämä lahja on tismalleen oikea. Ja olihan se, olisittepa nähnyt sen ilmeen, kun tuo toinen puolisko tajusi mitä on saanut lahjaksi. Taisin saada tämän vuoden pisimmän halauksen, ja kyllä mulla vierähti pieni kyynelkin poskelle, kun tajusin antaneeni mieluisan lahjan.”

Noin kirjoitin helmikuussa, kun olin juuri antanut keikkaliput Otolle. Ja voin sanoa että edelleen on tunne vahvistunut että oikea lahja oli, sillä Otto ei yleensä hehkuta hulluna muuta kuin pelejä, mutta tästä reissusta ollaan puhuttu ja haaveiltu ummet ja lammet kuluneen syksyn aikana.

Mun äiti ja Armaskin ovat nyt tulleet meille ja tytöt ovat jo innoissaan siitä että saavat olla mummun ja Armaksen seurassa, ja heillä on vaikka mitä suunnitelmia. Isompi sanoi jo tänään että ”Huomenna me vihdoinkin saadaan viettää mummuviikonloppua, ihan ekaa kertaa ikinä!” Minä taidan olla se kovin ikävöitsijä, kun lapset sanoivat ihan normisti hyvät yöt eikä siinä mitään ja musta tuntui että sydän lähtee rinnasta irti kun ei voinut vaan halata koko loppuelämää. Onneksi me tullaan jo ihan pian takaisin, ja tiedän kyllä että heillä on kaikki hyvin mummun kanssa ja paljon kivaa tekemistä. Eiköhän se munkin ikävä helpota pikkuhiljaa tässä.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, nauttikaa upeasta säästä! Ja muistakaa seurailla Instagramissa ja Snapchatissa, niissä varmasti reaaliaikaisempia reissufiiliksiä! Molemmissa löydyn nimellä @iinalaura.

Reissuun on enää pieni hetki, ja koska sain teiltä niin loistavia nähtävyysvinkkejä, on nyt aika kysellä teiltä parhaat shoppailu- ja ravintolavinkit Lontoosta! Edellisellä käynnilläni kiersin lähinnä Oxfordstreetillä, ja kävin myös tsekkaamassa tietysti Harrodsin ja Harvey Nicholsin. Kuvituksena on jälleen kuvia pikku-Iinasta Lontoossa vuonna 2008. Pienemmissä liikkeissä käytiin Portobellossa. Mutta Lontoo on aika suuri ja siellä on varmasti paljon sellaisia kauppoja joista mulla ei ole mitään hajua, eli nyt on aika paljastaa Lontoon piilotetut helmet. Tein pienen inspiraatiolistan itselleni Lontooseen, ihan vain siksi että tietäisin mitä etsiä ja etten ostaisi mitään turhaa. Tosin saattaa olla niin (niinkuin usein käy) että nyt kun listasin mitä haluaisin, en löydä mitään mitä listalla on vaan kaikkea ihan muuta. Sekin on ihan ok, haha.

Teiltä kuulin jo Westfieldin ostoskeskuksesta, jonne me ehdottomasti suunnataan jonain matkapäivänä, vaikka myös keskustan liikkeissä aiotaankin kiertää. Sieltä varmasti löytyy kaikki kaupat joissa haluaisin käydä.

Mä etsin uutta laukkua itselleni, joten kaikki kaupat joissa myydään keskihintaisia merkkilaukkuja kiinnostavat mua. Mä en ole sijoittamassa mihinkään huippukalliiseen designer-laukkuun juuri nyt, mutta haaveissa siintää joku muutaman satasen maksava uusi musta pikkulaukku. DKNY, Rebecca Minkoff, Marc by Marc Jacobs ja Coach kiinnostavat mua erityisesti näissä laukuissa, sekä vähän yllättäen myös Kenzo jonka en tiennyt tekevän niin kivoja pikkulaukkuja. Eli vinkatkaas ihmeessä Lontoon parhaat laukkuvalikoimat!

Primark, Topshop River Island ovat ihan peruskauraa joista nyt tietenkin löytyy vaikka mitä. Uusi takki ja syysnilkkurit ovat listalla myös. Muistan edelliseltä reissulta ainakin Wallisin, Nextin, Aldon ja Bershkan, sekä tietenkin Nextin. Mutta mitä muita sellaisia kivoja perusvaatekauppoja Lontoossa on, joissa kannattaisi ehdottomasti vierailla? Löytyykö esimerkiksi Forever21?

Hei ja kosmetiikka, omg! Bootsista ja Superdrugista nyt tietenkin löytyy varmaan kaikkea, onko Lontoossa myös Sephoraa? Ainakin Benefitin meikkejä mä tarvitsen, sillä ripsari alkaa vedellä ihan viimeisiään. Ja jos on jokin toinen hyvä merkki jonka meikkejä kannattaa hamstrata Lontoosta, tai jokin tietty tuote, niin saa vinkata, mä kun en ole mikään kosmetiikkaekspertti.

Otolle ostoslistalla on ainakin uusi jouluneule, mutta niitä taitaa löytyä Primarkista ihan yllin kyllin eikö vaan. Viime vuoden mopsi oli maailman hauskin, tänä vuonna pitää vetää vielä enemmän yli. Ehkä me voitaisiin koko perhe pukeutua jouluneuleisiin? Se olisi ihan huippua! Lapsille mä etsin kaikkea, toinen kasvaa kaikista housuistaan ulos kun taitaa olla perinyt äitinsä koivet, ja toinen taas haluaa prinsessajuttuja, prinsessajuttuja, prinsessajuttuja. Ketjuliikkeistä löytyy tietenkin kaikkea kivaa myös lapsille, mutta voisiko joku vinkata esimerkisi missä Lontoon River Islandissa on paras lastenvaatevalikoima? Tukholman R.I:ssä kun on esimerkiksi vain mini-mallistoa tarjolla, mutta ei isompien lasten vaatteita.

Shoppailun lomassa tarvitsee tietenkin myös ruokaa. Jonkin verran ruokapaikkavinkkejä tulikin jo teiltä, ja ehdottomasti aiotaan käydä Pret-a-mangerissa, Le pain quotidienissa ja muissa iiseissä aamiais- ja lounasmestoissa. Mä luulen että ei mihinkään ihan fine dining -ravintolaan olla menossa, ensinnäkään siksi ettei olla varattu pöytää mihinkään, niin ei niitä varmaan saisi enää, ja toiseksi siksi että kun on shoppaillut ja kiertänyt tuntikaupalla nähtävyyksiä, maha huutaa järkälemäistä annosta eikä sellaista kolme tuntia kestävää yksi suupala kerrallaan ruokahetkeä. Eli sellaiset chillit ravintolat joissa on herkullista ruokaa, isot annokset ja rento tunnelma, kiinnostavat. Mitkä on teidän lempparit?

Musikaaleihin me ei tosiaan olla menossa, koska meillä on Lontoon reissun aikana se Fall Out Boyn keikka jonka takia sinne siis ollaan menossa. Keikka pidetään The SSE arenalla Wembleyssä, eli jos on sieltä suunnalta kans jotain vinkkejä niin niitäkin otan erittäin kiinnostuneena vastaan. Olisi hauska yhdistää keikkareissuun joku muukin aktiviteetti, ja keikan jälkeen ehkä ollaan sudennälkäisiä yöllä ja kaivataan jotain herkkua että jaksetaan raahautua takaisin hotellille.

Kiitos teille hurjasti jo aiempaan postaukseen tulleista vinkeistä, ollaan nyt ainakin sata kertaa fiksumpia Lontoon suhteen. Vielä jos jaksatte vinkkailla kauppoja ja ruokapaikkoja niin olisin superkiitollinen siitäkin <3

Ihanaa torstaita kaikille <3

Ulkona on just nyt niin kaunista ettei mitään järkeä! Värikkäät vaahteranlehdet ja punaisiksi värjäytyneet puut ovat ihania, ruska on kauneimmillaan. Päivät tosin ovat olleet tosi kirpakoita ja nenänpäätä paleltaa, saa kyllä pikkuhiljaa kaivaa jo enemmän vaatetta kaapista päälle ettei ole ihan jäässä. Jännä nähdä onko Lontoossa sitten vielä lämmintä, kuulin että ainakin viime viikolla siellä oltiin oltu vielä lähellä +20 astetta.

Me ollaan ulkoiltu lasten kanssa ja ihasteltu syksyn värejä. Tytöt keräsivät meille ihanan syyskimpun kotiin, siihen kuului vaahteranlehtiä ja risuista sekä pienemmistä puunlehdistä tehtyjä kukkia joista he olivat kovin ylpeitä. Kukkaidean he olivat ihan itse keksineet jo päiväkodissa, ja ollaan saatu näitä itsetehtyjä kukkia joka päivä kun ollaan heitä haettu, niin suloista.

Mun joulufanius täällä nostaa jo päätään kun ulkona on oikein kylmä, melkein jo voi tuntea kuinka joulukin on ihan kohta täällä. Äkkiä ne pari kuukautta menee, tässähän sen jo huomaa kuinka pari kuukautta sitten vasta nautittiin ekoista kesähelteistä elokuussa ja nyt onkin jo purevan kylmä lokakuu. Mutta ei hypitä asioiden edelle, vaan nyt nautitaan tästä lokakuusta, punertavista väreistä ja auringosta, joka paistaa vielä ainakin pari tuntia pidempään kuin sitten jouluna.

Pitää taas opetella aikatauluttamaan viikkoa vähän eri tavalla kun illat pimenevät, että saa otettua luonnovalossa kuvia. Näitäkin kuvia kuvatessa kello oli vasta puoli seitsemän mutta oli jo niin hämärää että sai tehdä taikatemppuja että kuvat sai näyttämään edes näinkin valoisilta. Onneksi on hyvä kamera ja objektiivi, parhaat välineet mitä koskaan aikaisemmin tähän aikaan vuodesta.

Tänään onkin pitkä päivä tiedossa, mutta onneksi sitten meillä on pari päivää kotona ennenkuin minä ja Otto lähdetään reissuun ja mun äiti ja Armas matkaavat Oulusta tänne. En malta odottaa että saadaan olla tyttöjen kanssa vaan kotona ja tehdä kaikkea hauskaa kolmestaan. Se on parasta!

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille ja muistakaa laittaa paljon vaatetta päälle! <3

Viime päivinä on jälleen ollut paljon esillä vanhempien läsnäolo lapselle. Luin aamulla uutisen, kuinka Suomessa yhä useammat lapset joutuvat puhumattomuuden vuoksi 3-vuotiaana puheterapiaan, koska vanhemmat eivät enää osaa jutustella ja puhella lapsille. Yhtenä syynä tälle on se, että vanhemmat istuvat naama kiinni näytössä silloinkin kun pitäisi olla lapselle läsnä. Tämähän on ajatuksena ihan hirveä! Puhuminen, kyky ilmaista itseään, kuuluu lapsen perusoikeuksiin.

Tulee vaan sellainen olo että kuinka paljon sitä luuria oikein täytyy tuijottaa että lapsi ei opi sanomaan edes tavallisia perusasioita? Voiko olla että koska vanhemmat ovat vähentäneet puhumista lapselle somen takia, he eivät enää muutenkaan osaa vain höpötellä lapselle, silloinkaan kun eivät selaa kännykkää?  Sen sijaan että he voisivat jutella oman lapsen kanssa, he lukevat netin hauskimmista jonkun toisen lapsen suusta kuultuja juttuja, ja eivät edes naura kun ovat niin puutuneita siihen että on jatkuva tarve lukea jotain hauskaa.

Mä olen bloggaaja, ja käytän päivittäin somea sen vuoksi. Mulle ne ovat kuitenkin pieniä hetkiä, lisään maksimissaan pari kuvaa päivässä, tai jaan blogipostauksen facebookiin. Nämä pienet hetket vievät yhteensä päivän aikana ehkä vartin. Bloggaaminen on asia erikseen, se todella vie aikaa, mutta sen ajan mä pyrin parhaani mukaan ottamaan muualta kuin lapsilta. Usein myös päivitän somea samalla kun teen muutenkin blogihommia, iltaisin tai aikaisin aamulla. Mä en osaa tai edes halua hengata fb-ryhmissä, en koskaan ole osannut aktiivisesti jutella whatsappin ryhmäkeskusteluissa ja harvoin laitan viestiä kenellekään jos mulla ei ole mitään asiaa.

En koe että näissä harrastuksissa on mitään pahaa, en suinkaan, jos ne tapahtuvat silloin kun sitä läsnäoloa ei tarvita muualla. Mulla varmasti vaikuttaa tähän kaikkein eniten ajanpuute, jos mulla olisi joka ilta vaikka kaksi tuntia ylimääräistä aikaa niin voisin hyvinkin hengata somessa niinkuin moni muu. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan, päiväuniaikaan, yksin bussimatkalla ja vaikka siellä vessassa on täysin ookoo selata fb-kirppiksiä, katsoa hauskoja videoita ja höpöttää Whatsappissa. Mä en missään nimessä paheksu somea tai heitä jotka siellä tykkäävät viettää omaa aikaansa, kuten sanottua itsekin varmasti tekisin niin enemmän jos mulla olisi aikaa. Töissä tai koulussa ja etenkin lasten kanssa ollessa se huomio pitäisi kuitenkin suunnata jonnekin ihan muualle.

Eihän omia  lapsia voi edes oppia tuntemaan, jos ei heidän kanssaan vietä aidosti aikaa. Lapsille kaikki on uutta ja ihmeellistä, mutta he eivät saa siitä uudesta tai ihmeellisestä mitään irti jos ei kukaan kerro heille miten.

Sen pitäisi olla niinpäin että some unohtuu, kun oma elämä on niin mukaansatempaavaa, eikä toisinpäin.

Eilen me kuunneltiin Robinia ja Antti Tuiskua ja harjoiteltiin tanssisarjaa lasten kanssa varmaan tunnin verran. Saatiin hyvä hiki pintaan ja naurettiin ja toinen oppi jo melkein täydellisen spagaatin. Sen jälkeen me istuttiin ringissä, höpöteltiin ja heiteltiin palloa. Nauraa rätkätettiin niin että kyyneleet valui. Mulla oli ihan mielettömän hauskaa, aidosti hauskaa. En muista milloin viimeksi olisin nauranut tuolla tavalla selatessani nettiä. En varmaan koskaan.

Kuten Ylen uutisessakin todettiin, lasten kanssa ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä tai järjestää huvipuistoreissuja ja mandariinikiinan oppitunteja joka päivä, se ihan tavallinen arkinen läsnäolo riittää.  Yhdessä kokkaaminen, bussimatkalla nähtävien asioiden huomioiminen ja niistä keskustelu, kuulumisten vaihtaminen työ- ja tarhapäivän jälkeen, kysymyksiin vastaaminen ja niiden esittäminen, ja iltasatu. Normaaleja arjen asioita, jotka ovat hurjan tärkeitä. Lapset nauttivat yllättävän yksinkertaisista jutuista. Meidän yhteistä hupia on lukea päivän mainokset ja katsoa mitä niissä näkyy, tuolla on porkkana ja tuolla on Frozen-reppu, ja kato äiti me nähtiin toi tollanen paita viimeksi kun käytiin Itiksessä, se on aika kiva.

Lapset eivät ole taakka joka pitää saada iPadilla ja karkilla hiljaiseksi että voi itse selata feissarimokia. Lapset ovat maailman siisteimpiä tyyppejä, joista tulee isona vielä siistimpiä tyyppejä kunhan antaa siihen mahdollisuuden.