Toisena hääpäivänä

08.02.2016

Katseltiin tänään tokan hääpäivän kunniaksi meidän (pitkää) häävideota koko perheen voimin. Muisteltiin sitä upeaa päivää, vuodatettiin muutamat kyyneleet siitä miten upeita ihmisiä meidän ympärillä on ja ihasteltiin miten nuorelta ja siloposkiselta me, tai lähinnä nykyään kymmenen kertaa karvaisempi Otto, näytettiin.

Häävideota katsoessa mulle jäi mieleen meidän ystävän sanat hänen pitämästään puheesta: ”Iina ja Otto kunnioittaa toisiaan, ja hyväksyy toisensa juuri sellaisena kuin he ovat.” koska se on niin totta. Ei se ole sattumaa, että juuri me kaksi ollaan yhdessä ja juuri meidän kahden juttu toimii miten toimii. En valehtele ollenkaan kun sanon että se ei vaadi ollenkaan työtä. Silloin kun on oikean ihmisen kanssa, toisen kanssa ajan viettäminen, toiselle hyvien asioiden tekeminen, toiselle oman tilan ja huomion antaminen ja toisen ilahduttaminen ei ole työtä. Ne ovat asioita jotka tulevat luonnostaan, miettimättä. Toki on asioita, joita ollaan joskus sovittu erikseen. Eihän toista voi tuntea jos ei puhu hänen kanssaan. Mutta meille on aina ollut selkeää se miksi me olemme yhdessä: Me rakastetaan toisiamme ja halutaan tehdä toisemme onnelliseksi. Se ei unohdu yhtenäkään päivänä.

Tänään oli tyypillinen helmikuinen räntäsademaanantai, ei päivänä sen kummoisempi kuin mikään muukaan. Me ei juhlistettu hääpäivää sen erityisemmin, itseasiassa aamun unenpöpperössä me ei edes muistettu koko hääpäivää vaikka illalla oltiin siitä juuri juteltu. Sain silti lämpimän halauksen ja pusun, hyvän työpäivän toivotuksen ja ne kolme pientä sanaa jotka niin paljon merkitsevät. Myöhemmin puhelimesta kilahti facebook messengerin sulosointu: ”Ainiin, hyvää hääpäivää muru, maailman parhaat kaksi vuotta naimisissa<3”.

Me ei tarvita parisuhteeseen tähtihetkiä tullaksemme suhteessa onnellisiksi. Onni syntyy jokaisesta arkipäivästä: siitä kuinka laitetaan yhdessä ruokaa, siitä kun vaihdetaan päivän kuulumisia automatkalla, nauretaan hyväntahtoisesti muksuille yhdessä kun he tekevät jotain hauskaa, katsotaan toisiimme kun lapset kinastelevat taas siitä samasta ilmapallosta, kun lapsen kaataessa maidon toinen kuivaa lattian ja toinen vaihtaa lapsen puhtaisiin vaatteisiin, ja siitä kun huokaistaan yhtäaikaa kun vihdoin käydään illalla yöpuulle ja on niin ihanaa päästä lämpimän peiton alle ja laittaa silmät kiinni.

Mä rakastun tuohon mieheen joka päivä enemmän. Ja mä näen joka päivä, miten hän on vielä murusen edellistä päivää onnellisempi, ja rakastaa mua vielä murusen enemmän. Me oltiin oikeasti aivan rikki, ja aivan lapsia molemmat kun me tavattiin. Mutta yhdessä me ollaan rakennettu elämä, josta ei vaihdettaisi sekuntiakaan pois. Yhdessä me ollaan rakennettu turvallinen ja rakkaudentäyteinen koti ja elämä meidän lapsille, ja onnellinen parisuhde toisillemme.

Viisi mun elämän parasta vuotta takana huomenna, joista kaksi mieletöntä vuotta naimisissa tänään. Ja vielä ainakin miljoona lisää edessä <3 Kiitos Otto, mä rakastan sua.


Onnellinen häävieras

18.07.2015

Moikka pitkästä aikaa! Niinkuin Facebookin puolella mainitsin, meillä on ollut kauhea hulina päällä ja siksi tahtomattani pidin melkein kahden päivän postaustauon, pahoittelut siitä. Eilen me päästiin vieraaksi varmasti upeimpiin häihin ikinä, ja koko päivä vierähti siinä. Meidän ystävät Viivi ja Antti sanoivat toisilleen tahdon Suomenlinnan kirkossa, ja jatkoja juhlittiin Suomenlinnan Tenalji von Fersenissä. Miljöö oli ihan mieletön, ja sääkin helli meitä melkein koko päivän paria pientä sateen ripottelua lukuunottamatta.

Vihkitilaisuus oli niin kaunis ja koskettava, ja sen jälkeen heiteltiin perinteiset riisit ja käveltiin rantaan vastaanottamaan hääparia, joka saapui veneellä näyttävästi moikkaamaan vieraita ennen jatkobileitä. Suomenlinna on kyllä niin upea paikka, vaikka korkkarit kokivatkin kovan kohtalon heti neitsytmatkallaan. Mutta yksi suutarikäynti on pieni hinta siitä että saatiin viettää niin mielettömän upea päivä eilen.

Ruokaa oli paljon ja se oli todella hyvää. Lapsille oli järjestetty ihanasti kasvomaalausta ja muuta kivaa ohjelmaa, ja juhlissa oli rento ja kiva tunnelma. Hääparin perheenjäsenet pitivät ihania puheita ja nauru raikasi. Tytöt kerkesivät tanssimaankin, vaikka melko ajoissa lähdettiinkin kotiin. Olisihan sitä tietysti ollut kiva vielä jatkaa juhlintaakin, mutta lasten mukaan mentiin ja siinä vaiheessa kun väsymys alkoi ottaa vallan, oli aika lähteä kotiin. Lapset jaksoivat yllättävän hyvin koko pitkän päivän, vaikka nukahtivatkin sitten kotimatkalla autoon, ja nuoremman neidin sai kantaa autosta suoraan sänkyyn.

Nämä olivat ensimmäiset häät joissa oltiin vieraana omien häiden jälkeen, ja nousi kyllä niin elävänä pintaan omatkin häämuistot samalla, vaikka tietenkin ajatukset olivat upeassa hääparissa ja juhlittiin ja iloittiin heidän puolestaan. Viivin ja Antin onni paistoi kilometrien päähän, siinä on kyllä pari joka sopii toisilleen täydellisesti. Kiitoksia ihan mielettömän paljon vielä upealle hääparille siitä että saimme olla osana heidän tärkeää päiväänsä, ja suuri kiitos heille myös siitä että sain jakaa pieniä paloja häistä myös teidän kaikkien kanssa!

Mä löysin sen vaaleansinisen mekon, sittenkin, ja olen tosi tyytyväinen mun hääasuun. Se oli yksinkertainen, mutta asusteet tekivät siitä kuitenkin mielestäni häihin sopivan ja juhlavan. Mekko löytyi H&M:ltä dividedin puolelta, ja hintaa sillä oli 9,95, mikä oli ihan mukava ylläri kassalla, kun tämä kuitenkin oli jo toinen mekko jonka ostin häitä varten. Mekko on myös tosi monikäyttöinen kaikessa yksinkertaisuudessaan, ja rakastan sen mallia. Kiitos muuten hurjasti kaikille reklamointivinkeistä edelliseen postaukseen, kunhan tämä meidän härdelli vähän helpottaa niin mä lähden kyllä käymään Zarassa ja reklamoin mekosta. Ei mua haittaa vaikka en saisi rahoja takaisin, mutta toivottavasti palautteesta on kuitenkin hyötyä.

Mekko H&M / Kaulakoru H&M / Kengät River Island / Kello Marc by Marc Jacobs* / Laukku Marc by Marc Jacobs / Korvakorut Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Me ollaan tänään tyhjennetty kämppää kaikesta turhasta roinasta, kun iski vähän sellainen ”loma loppuu pian eikä olla saatu vieläkään tehtyä näitä asioita mitkä piti tehdä heti ekana” -fiilis. Otto kävi viemässä Uffin keräykseen niin monta säkillistä vaatteita että en voi uskoa että olen muka käyttänyt niitä kaikkia joskus. Lisäksi käytiin Ikeassa, ja olen vähän aloitellut keittiönuudistus-projektia. Meidän kodin muutoksista tulee mahdollisimman pian lisää juttua, kunhan saadaan kaikki valmiiksi, hommaa riittää.

Ihanaa huomista sunnuntaita, ja hyvää yötä kaikille <3