En ole koskaan & olen koskaan

05.08.2019

Blogeissa on taas noussut pintaan listata never have I ever -hengessä monille tavallisia asioita, joita ei koskaan itse ole tehnyt sekä niiden lisäksi (ehkä joillekin kummallisia) asioita joita on tehnyt. Kirjoitin ensimmäisen en ole koskaan -postaukseni vuonna 2015 leikittyäni kyseistä leikkiä tyttöjen illassa kavereiden kanssa. Oli hauskaa palata tämän myötä lukemaan omaa vanhaa listaani. Ajattelinkin toteuttaa tämän tällä kertaa hieman eri tavalla, käyden tuota omaa listaani läpi ja tsekkaillen mikä on tilanne näiden v. 2015 ei-koskaan-tehtyjen juttujen suhteen nyt. Lisäksi aion listata loppuun 15 asiaa, jotka olen tehnyt (mutta joku muu ehkä ei ole).

En ole koskaan (alkuperäinen lista & postaus vuodelta 2015):

1. Käynyt oikeilla festareilla.

Olen! Mä olen käynyt, viime vuonna olin Summer Upissa mun ystävän kanssa. Ei musta vieläkään mitään megafestaribeibiä ole tullut, mutta olen sentään käynyt. Jes! Täähän alkoi vahvasti.

2. Ollut telttailemassa.

En ole ollut vieläkään telttailemassa. Mut meidän naapurissa on ollut teltta parvekkeella, vain seinän päässä meistä. Eikös se melkein lasketa.

3. Ajanut autoa tai edes skootteria.

En ole vielä ajanut autoa, mutta mä aion ajaa! Se on mulle jo valtava merkkipaalu. Viime kesänä ajoin myös pienellä tossumopolla mun tädin mökin nurmikentällä, se oli myös mulle aivan ensimmäinen kerta. Eli ehkä tämä on ainakin puoliksi jo edennyt tästä?

4. Ollut hammaslääkärissä porattavana, koska mulla ei ole ollut reikiä.

En ole vieläkään ollut porattavana, mutta reikiä mulla on kahdessa viisaudenhampaassa. En silti joudu porattavaksi vieläkään, vaan ”pääsen” viisaudenhampaan poistoon. NAM.

5. Neulonut sukkia tai lapasia, mutta yhden puolikkaan kaulahuivin kyllä.

En ole vieläkään neulonut sukkia tai lapasia, enkä liioin huiviakaan.

6. Katsonut yhtäkään Matrix-leffaa, suuri yleissivistyksen aukko Oton mielestä.

Olen katsonut jo kaksi Matrix-leffaa, koska Otto näytti ne mulle! Varmaan tuon vanhan postauksen innoittamana. Ei siis enää niin suurta aukkoa yleissivistyksessä.

7. Käynyt Euroopan ulkopuolella.

En ole vieläkään käynyt Euroopan ulkopuolella. Ehkä teen 4 vuoden päästä uuden katsauksen tähän ja silloin vihdoin olen?

8. Ollut vesipuistossa.

Mä olen ollut ainakin kolme kertaa Flamingossa tuon postauksen jälkeen ja syksyllä mennään luultavasti myös Mallorcalla käymään vesipuistossa, eli tämän voisi kai jo laskea toteutuneeksi.

9. Käynyt veneilemässä.

Olen! Olen käynyt jo kaksi kertaa veneilemässä ja se on niin kivaa, ihan mun juttu! Toivottavasti päästään pian uudelleen taas veneilemään.

10. Pelannut rantalentopalloa.

En ole vieläkään pelannut rantalentistä. Ehkä tämänkin vuoro olisi sitten Mallorcalla?

11. Nukkunut ulkona.

En ole vieläkään nukkunut ulkona. Lähimpänä sitä on varmaan parvekkeen ovi auki kylmäkallejen kanssa nukkuminen viime vuonna käristyskupolin aikaan.

12 Matkustanut asuntoautolla tai asuntovaunulla.

En ole vieläkään matkustanut kummallakaan näistä. Toivottavasti vielä joskus pääsen Lofooteille asuntovaunulla tai -autolla.

13. Käynyt treffeillä kenenkään muun kuin Oton kanssa.

En ole vieläkään käynyt treffeillä kenenkään muun kuin Oton kanssa. Olisi ehkä hieman outoa, jos tämä olisi päivittynyt vuodesta 2015. Oton kanssa treffejä loppuelämä, ne on best!

14. Omistanut Tinder-profiilia.

En ole vieläkään omistanut Tinder-profiilia, enkä jotenkin usko että tulen koskaan omistamaankaan. Onko Tinder vielä yhtä relevantti kuin vuonna 2015? Nykyisin tuntuu, että siitä ei ainakaan puhuta enää niin paljoa. Tai sitten mä olen jossain ihan omassa rouva-kuplassani.

15. Käynyt zumba-tunnilla.

En ole vieläkään käynyt zumba-tunnilla, mutta olen sen sijaan kokeillut joogaa, crossfitia ja yogalatesta. Voisin kyllä kokeilla mielellään zumbaakin, en edes muistanut koko lajin olemassaoloa ennen tätä postausta!

16. Pelannut pelikonsolilla peliä läpi.

En ole vieläkään pelannut mitään peliä pelikonsolilla läpi. Jotenkin en näe sen tapahtuvan myöskään ainakaan ihan lähitulevaisuudessa.

Hei ihan hyvin, kun neljää näistä olen jo tehnyt näiden neljän vuoden aikana ja ainakin yksi on tänä syksynä muuttumassa, kun alan opettelemaan autolla ajamista vihdoinkin. Olen siis keskimäärin kokeillut ainakin yhtä ihan uutta juttua joka vuosi, samaa tahtia voisin hyvin ylläpitää myös jatkossa!

Olen:

1. Ollut alaikäisenä yökerhossa kavereideni kanssa, 16-vuotiaana. Löysin juuri kuvia tältä reissulta, joissa näytin korkeintaan 14-vuotiaalta. Tätä tuntuu tehneen suunnilleen kaikki muutkin näitä listoja tehtailleet, joten ei kai niin spesiaalia.

2. Vieraillut Pampersin vaippatehtaalla Frankfurtissa.

3. Ollut Sannin yksityiskeikalla, missä oli vain 10 ihmistä mun lisäksi.

4. Jutellut Robinin kanssa Antti Tuiskun paidasta (koska mun paidassa oli banaani).

5. Kuvannut lyhytelokuvan kindermunaleluista kemian tunnilla lukiossa. Se ei kuulunut tunnin ohjelmaan.

6. Saanut kuusi stipendiä 9. luokan keväällä (ja 9,6 keskiarvon).

7. Saanut useamman kuin yhden aivotärähdyksen lapsena ja nuorena. Mm. päiväkodissa ja Lintsillä. Onneksi mun aivot magneettikuvattiin migreenin vuoksi tänä keväänä läpikotaisin, eikä näistä näkynyt mitään vaurioita.

8. Ollut ambulanssissa, sekä hoidettavana itse kerran että toisen mukana useamman kerran.

9. Ollut nukutettuna ainakin kahdesti, kitarisaleikkauksessa ja umpisuolileikkauksessa, molemmat alle kouluikäisenä.

10. Kirjoittanut ruotsista ylppäreissä E:n lukematta sivuakaan kokeisiin.

11. Selvinnyt ilman pesukonetta tai pyykkitupaa 9 kuukautta. Mulla oli tosi paljon vaatteita silloin, mut ai hitsi että oli paljon pyykkiä kun muutettiin Oton kanssa yhteen. Pesin tuona aikana 2 kertaa pyykkiä, kerran kaverilla ja kerran Oulussa äidillä.

12. Vaalentanut hiukseni seitsemän kertaa kuuden päivän aikana kotivaalennuksella, se ei ollut järkevää. Mun hiukset katkeili pahimmillaan muutaman sentin mittaisiksi. Ja kaikki tämä vain pari viikkoa ennen kuin aloitin parturi-kampaajaopinnot. OMG!

13. Päässyt suomenkielisenä opiskelemaan ruotsinkieliseen kouluun.

14. Käynyt tapaamassa Joulupukkia Napapiirillä.

15. Ollut mukana eukonkantokilpailussa nimeltä Hääjuoksu. Me tultiin kolmanneksi!

Nyt mä haluaisin ihan älyttömästi kuulla teiltä, että oletteko te tehneet noita juttuja mitä mä olen tai en ole! Vastailkaa vaikka numeroilla jos jaksatte. Ja saa kans jakaa omia kummallisia juttuja, joita on tehnyt tai tavallisia juttuja joita ei ole tehnyt! Näitä on niin hauskaa lukea. 


Kuka on aito?

15.05.2019

Somemaailmassa puhutaan paljon aitoudesta. On ihmisiä, jotka julistavat olevansa aitoja. On ihmisiä, jotka kaipaavat kiiltokuvan keskeltä aitoutta. On ihmisiä, jotka määrittelevät kuka ja millainen ihminen voi olla aito. Kun joku kertoo parisuhdeongelmista tai siitä, kuinka joskus vihaa omaa lastaan, kiitellään aitoudesta. Kun kerrotaan rakkaudesta tai jaetaan harkittuja ja editoituja kuvia, syytellään sen puutteesta. Aitouden määrittelemiseen liittyy hyvin vahvasti nykyisin vastakkainasettelu. Usein keskustelussa korostuu vain tietynlainen tyyli olla aito ja kaikki muu koetaan epäaitona.

Mutta kuka oikeastaan on aito?

Mun mielestä on hieman kummallinen ilmiö, että tuntemattomat ihmiset voivat määritellä kuka on aito ja kuka ei. Ja ylipäätään se tarve määritellä jonkun ihmisen aitous tuntuu mun mielestä hämmentävältä. Mä itse ajattelin aina ennen aitoudesta sillä tavalla, että jos joku on oikeasti aito oma itsensä, se näkyy kyllä. Että ei tarvitse erikseen julistaa tai alleviivata olevansa aito, vaan ihmiset kyllä huomaavat silloin kun puhuu tai kirjoittaa vilpittömästi suoraan sydämestä, oli kyseessä mikä tahansa aihe tai asia. Mutta eivät kaikki sitä huomaa. Ilmeisesti se ei vaan näy joillekin, jotka ovat muodostaneet jo oman mielipiteensä.

Siksi olen jo kauan sitten lakannut miettimästä olenko jonkun mielestä aito vai en. Tärkeintä mulle on se, että minä itse ja ne ihmiset ketkä mut tuntevat, tietävät kuka ja millainen olen. Olen jo aikoja sitten huomannut, että tein somessa sitten niin tai näin, se on aina jollekin väärin. Siksi teen juuri niin, kuin musta itsestä tuntuu oikealta. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, eikä tarvitsekaan. Mulle aitous on sitä, että olen rehellinen itselleni. En tee mitään, minkä takana en voisi seisoa, enkä sano mitään mikä ei ole totta. Se, mitä joku muu on siitä sitten mieltä, ei enää ole mun käsissä. Se on hänen totuutensa minusta, ei se, kuka minä oikeasti olen. Tämän ymmärtäminen on ollut tosi helpottavaa ja vapauttavaa. Se on tehnyt mut paljon rohkeammaksi sen kanssa mitä uskallan sanoa tai tehdä.

Mun tyyli on alusta asti ollut täällä blogissa ja muissa kanavissa ihan samanlainen, koska sellainen mä olen. Olen aina nostanut esiin pääosin niitä hyviä ja ihania asioita arjessa ja elämässä, vaikka olen kertonut myös isättömyydestä, masentuneen vanhemman lapsena kasvamisesta, läheisen kuolemasta ja migreenin kanssa elämisestä. Olen jakanut täällä ilon ja onnen lisäksi aika monta isoa ja surullista asiaa mun historiasta ja nykyhetkestä. Kerron ikävistä asioista silloin, kun ne vaikuttavat  tai ovat vaikuttaneet merkittävästi mun elämään ja fiiliksiin, koska haluan. Se, että en olisi kertonut ollenkaan näistä asioista, ei kuitenkaan tekisi musta epäaitoa. Se tarkoittaisi vain, että olen halunnut rajata sen osan itsestäni pois somesta. Ja minulla olisi siihen ihan täysi oikeus.

Mainitsen arjen hankalista sattumuksista silloin kun sellaisia tapahtuu siinä määrin, että ne jäävät mieleen. Oksennustauti tai haava sarveiskalvolla ovat sellaisia, jotka saattavat jo tehdä päivästä tai viikosta kokonaisuudessaan niin epämukavan, että saatan asiasta mainita. Kiukuttelu yhtenä aamuna vaatteita pukiessa taas ei – sellaiset unohtuvat multa heti. Sellainen mä vaan olen ihmisenä, en kiinnitä sen suurempaa huomiota arjen pieniin ikävämpiin hetkiin. En silti koskaan väitä etteikö niitäkin joskus olisi.

Mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa tai epäaitoa, jos arjessa mieleen nousevat ne ikävät asiat tai haluaa puhua niistä enemmän kuin positiivisista asioista. Joidenkin elämässä myös tapahtuu oikeasti paljon enemmän ikäviä asioita kuin toisten, mikä on tosi harmillista. Luonnollisesti niillä asioilla voi silloin olla suurempi rooli elämässä ja niistä voi haluta puhua enemmän. Ikävistä kokemuksista puhuminen voi olla todella voimaannuttavaa ja arvokasta sekä itselle että muille. Siksi on tärkeää puhua ikävistä asioista, silloin kun itse niin haluaa. Me kaikki koetaan tapahtumia omalla tavallamme ja meillä jokaisella on oma tapa tarkastella elämää. Jokaisella on vapaus kertoa omasta elämästään mitä ja miten itse haluaa.

Aitouden ja negatiivisista asioista kertomisen vastapuolella ei kuitenkaan ole positiivisten asioiden feikkaaminen tai negatiivisista asioista systemaattisesti kertomatta jättäminen ja epäaitous. Niin väittäminen on mun mielestä ikävää ja väärin. Ihan yhtä aitoa ja totta voi olla iloisista ja hyvistä asioista ja hetkistä kertominen. Eikä niistä kirjoittaminen välttämättä tarkoita, että on jättänyt vaan pois ne ikävät asiat.

Ihmisillä tuntuu joskus olevan sisäsyntyinen tarve mustavalkoiseen ajatteluun ja vastakkainasetteluun. Harvoin asiat kuitenkaan ovat mustavalkoisia tai selkeästi niin tai näin. Somessa ei myöskään koskaan ole kenenkään ihmisen koko elämä. Siksi mun mielestä on turhaa määritellä jonkun toisen ihmisen aitoutta varsinkaan sosiaalisen median perusteella. Ennemmin kannattaa keskittyä siihen, onko itse itselleen aito. Oman elämän kannalta sillä on paljon enemmän merkitystä.

Joskus nuorempana mietin kerran, että olisi mahtavaa, kun ihmiset voisivat tulla vaikka viikoksi kärpäseksi meidän kattoon katsomaan, millaista se meidän arki ja elämä on. Halusin todistaa, että se oikeasti on sellaista kuin kerron. Silloin mua häiritsi tosi paljon se, jos joku ei uskonut mua. Nykyään mulla ei ole tarvetta todistella kenellekään mitään, jos joku ei usko niin sitten hän ei usko. Ja siinä se.

Mitä te ajattelette aitoudesta? Miksi uskotte, että aitous on yleisesti noussut niin suureksi keskustelunaiheeksi viime vuosina?