Heippa marraskuu, ei tule ikävä

30.11.2020

Olen niin iloinen, että tänään on marraskuun viimeinen päivä. Tämä on ollut stressaavin kuukausi varmaan moneen vuoteen ja olen itkenyt vuorotellen stressistä ja vuorotellen helpotuksesta. Olen yrittänyt keskittää kaiken mahdollisen energiani lasten kanssa jouluun valmistautumiseen, koska se tuo minulle iloa ja rentouttaa. Mutta moni työpäivä ja ilta lasten mentyä nukkumaan on kulunut murehtiessa. Koronaa, töiden epävarmuutta näinä aikoina ja huolta läheisistä.

Mun äiti on edelleen sairaalassa (tänään tulee kolme viikkoa siitä, kun hän sinne meni), enkä tiedä milloin hän pääsee sieltä pois.

Me ollaan tällä viikolla matkustamassa Ouluun pariksi päiväksi. Mulla on siellä monta kuukautta sitten sovittu työjuttu ja lisäksi mennään hoitamaan äidin asioita, että hän voi sitten kotiutua turvallisesti kun sen aika joskus on. Ei kuitenkaan saada tietenkään mennä katsomaan äitiä, koska Oulukin on nyt leviämisvaiheessa ja sairaalassa on täysi vierailukielto, mikä on toki hyvä asia turvallisuuden kannalta. Ihan hirveä ikävä ja huoli on ollut päällä. Ikävintä on se, että en tiedä koska voidaan nähdä äitiä taas turvallisesti. Meidän piti viettää joulua yhdessä Levillä (reissu varattu jo kesällä), mutta on erittäin todennäköistä, että ei voida sitä yhdessä viettää, koska tuskin tämä tilanne tästä muuttuu enää muutamassa viikossa. Tärkeintä on tietysti äidin turvallisuus ja se edellä mennään ihan kaikessa.

On vaan niin hirveää ajatella, että äiti on siellä sairaalassa yksin ja vielä hirveämpää on ajatella, että hän viettäisi tämän joulun kokonaan yksin kotona. Mulle on aina ollut kunnia-asia se, että mitä tahansa me jouluna tehdäänkin, mun äiti on mukana meidän puuhissa. Oltiin me sitten kotona tai reissussa, oman perheen kesken tai isolla porukalla, me ollaan aina oltu pakettidiili. Meidän perhe ja mun äiti ja Armas. En ikinä haluaisi, että äiti olisi jouluna yksin, ei kenenkään pitäisi joutua olemaan jouluna yksin! Mutta tänä jouluna on luultavasti pakko. Se särkee mun sydämen.

Olen yrittänyt olla positiivinen koko vuoden ja edelleen yritän. En aio antaa harmille ja huolelle valtaa, vaan otan ilon irti kaikesta mistä voin. Mutta kyllä tämä silti surettaa kovasti ja saa surettaa. Tämä on suoraan sanottuna ihan paskaa. On ihan paskaa, että läheiset, joista kaikkein eniten välittää, joutuvat olemaan yksin. Olen niin kyllästynyt videopuheluihin ja siihen, ettei saa halata ketään! Mutta vielä on jaksettava. On jaksettava vielä pitää kiinni turvallisuudesta, käyttää maskia ja käsidesiä, olla halimatta ja koskettamatta. Ja joskus tämä kaikki on ohi, siihen on pakko uskoa.

Toivon, että jokainen tekee tässä tilanteessa ratkaisuja oman parhaan tietonsa ja THL:n suositusten mukaan ja huolehtii turvallisuudesta niin hyvin kuin mahdollista. Niin mekin toimitaan. Koko tämä reissua edeltävä viikko vältetään ihan kaikkia tapaamisia Helsingissä ja meillä on kuopus ollut myös dagiksesta kotona jo yli viikon ja on tämänkin viikon. Isommat ovat tietysti normaalisti koulussa päivät, mutta muuten ollaan koko perhe oltu ainoastaan kotona tai ulkoiltu tai hoidettu pakollisia kauppa-asioita maskeista, hygieniasta ja turvaväleistä huolehtien, ettei omalta osaltamme viedä enempää riskiä Ouluun kuin siellä jo on. Ja toki seurataan jatkuvasti THL & Valtioneuvoston ohjeistuksia, mikäli jotain muutoksia tai kotimaan matkustukseen liittyviä rajoituksia tulisi, niin sitten toimittaisiin niiden mukaan.

Sellaista. Mutta on tässä päivässä montakin positiivista asiaa ja niihin haluan päättää tämän postauksen! Ensinnäkin, tänään satoi lunta, enemmän kuin olen nähnyt pariin vuoteen. Ja se jos mikä piristi. Ja toinen positiivinen asia on se, että huomenna alkaa joulukuu ja blogijoulukalenteri! Huomisesta alkaen joka aamu klo 05.00 blogissa ilmestyy uusi blogijoulukalenterin luukku. Luvassa on tuttuun tapaan DIY-juttuja, jouluisia reseptejä, pohdintaa, joulun tunnelmaa, joulukoristeita ja vaikka mitä muuta! Joulukalenterin tekeminen on ollut yksi niistä asioista, joiden parissa olen voinut rentoutua marraskuunkin aikana. Onneksi on joulu, tänä vuonna tarvitsen joulua enemmän kuin koskaan ennen.

Ihanaa alkavaa joulukuuta kaikille!


Meidän piti tehdä Euroopan roadtrip – mitä me nyt tehdään?

28.05.2020

Kun alkuvuodesta kirjoittelin siitä, että on ihanaa kun lapset ovat nyt kaikki isompia ja se mahdollistaa sellaisia asioita, mitkä ennen olisivat olleet ehkä hankalampia toteuttaa, puhuin meidän kesäsuunnitelmista. Tarkoitin erityisesti sitä, kuinka meillä oli tämän kesän suunnitelmissa Euroopan roadtrip meidän omalla autolla. Ideasta oli puhuttu jo useampi vuosi ja tänä kesänä ajoitus olisi ollut loistava: Otolla opintovapaan vuoksi paria kurssia lukuunottamatta vapaa kesä, lapsilla 10 viikon kesäloma ja kuopuskin sen verran iso, että matkustaminen on jo hyvin helppoa ja joustavaa. Aloitettiin matkan suunnittelu jo alkutalvesta ja meille alkoi pikkuhiljaa hahmottua hyvä reitti n. kolmen-neljän viikon reissulle. Säästöjäkin oli kertynyt hyvin reissubudjettiin.

Ensin lautalla Tukholmaan, ja sitten Ruotsin läpi Malmön kautta Tanskaan. Tanskasta Saksaan ja Saksassa viihdyttäisiin pidemmän aikaa. Saksasta lopulta Ranskaan ja Ranskassakin viihdyttäisiin pidempi tovi. Ranskasta Italiaan, joka olisi reissun käännekohta. Sieltä sitten lähdettäisiin pikkuhiljaa kotiinpäin Itävallan, Tsekin ja Puolan kautta. Päiväkohtaiset ajomatkat oli tarkoitus pitää 300-600 kilometrissä ja tehdä myös pidempiä pysähdyksiä, eli joka päivä ei ajettaisi. Yhden yön yöpymiset pääosin edullisissa hostelleissa ja pidemmillä pysähdyksillä kivoissa hotelleissa. Telttailua leirintäalueillakin mietittiin, ainakin teltan olisi voinut ottaa mukaan varmuuden vuoksi. Tälle reitille osuu hurja määrä ihania paikkoja, joissa olisi lasten kanssa vierailtu: Legolandista Disneylandiin ja Europa Parkista Prateriin.

Mutta nyt ei päästä tälle reissulle. Enkä tiedä milloin tulee olemaan seuraava hyvä ajankohta, vai tuleeko sitä ikinä ennen eläkeikää. Ehkä tulee, ehkä ei. Ensi vuonna vasta näemme, millaiseksi Oton työelämä muodostuu koulusta valmistumisen jälkeen. Onko hänellä vapaus päättää omista työajoista ja miljööstä, jossa työskentelee, vai lakisääteiset loma-ajat, jolloin näin pitkä reissu veisi lähes kaiken loman, eikä jäisi aikaa lomailla sukulaisten kanssa kotimaassa kesäloman aikana (kuten me halutaan myös tehdä). Sitä ei voi vielä tietää. Unelmareissun peruuntuminen yhdeltä kesältä on kuitenkin hyvin pieni murhe verrattuna siihen, mitä koronavirus voi aiheuttaa, eikä me sitä jäädä harmittelemaan todellakaan.

Kyllä sen varmasti voi jollain aikataululla toteuttaa joskus ja lyhyemmän Eurooppa road tripin varmasti melkeinpä milloin vain tätä vuotta lukuunottamatta. Mutta hitsi se olisi ollut kiva reissu tehdä! Oltaisiin voitu pakata ensi viikolla kimpsut ja kampsut, ottaa auto alle ja lähteä. Se olisi ollut niin siistiä. Nokka kohti Eurooppaa ja koko maailma avoinna.

Mutta nyt ei lähdetä. Ensi viikolle ei ole mitään suunnitelmia, paitsi kampaajalla ajattelin käydä ekaa kertaa sitten tammikuun. Ehkä mennään uimaan, sääennusteet lupailivat yhdelle päivälle jopa 27 astetta. Ehkä heittäydytään hurjaksi ja käydään joku päivä ravintolan terassilla syömässä, kun ne maanantaina jälleen avautuvat.

STM:n Kirsi Varhilan mukaan vahva suositus on, että tällä hetkellä kotimaassakaan ei matkailla. Matkailusta vastaava ministeri Mika Lintilä taas kannusti Twitterissä ihmisiä kotimaan matkailuun. Hallitus ei ole vielä tehnyt linjausta kotimaan matkailun suhteen, mutta siitä tullaan tekemään erillinen linjaus, jota me odotamme kuumeisesti ja niin varmasti moni muukin. Voisiko olla mahdollista, että meidän kovasti odotettu Euroopan roadtrip voisi vielä vaihtua kenties kaikkein jännittävimpään vaihtoehtoon – tutkimusmatkaan omaan kotimaahan?

Olisi aivan ihanaa tehdä roadtrip Suomessa. Täällä on niin paljon upeita paikkoja, joissa en ole vielä ikinä käynyt! Olen koko ikäni matkustanut autolla Suomen halki, mutta lähinnä nelostietä pitkin Ouluun, sekä tietysti Turkuun ja Tampereelle. Itärajan seutu ja monin paikoin myös länsirannikko on mulle täysin tuntematonta aluetta. En ole käynyt esimerkiksi Porissa tai Raumalla ikinä ja Vaasassakin vain kerran joskus vuoden ikäisenä. Kuopiossa en ole käynyt ja Joensuu on ihan tuntematon. Pohjoisin paikka, jossa olen vieraillut on Rovaniemi.

Saa nähdä millainen linjaus tulee, pysytäänkö tänä kesänä ihan vaan Uudellamaalla vai päästäänkö Ouluun tai jopa Suomi-roadtripille. Pidetään sormet ristissä ja peukalot pystyssä, että päästäisiin tänä kesänä tutustumaan uusiin paikkoihin edes kotimaassa. Vielä en ole luopunut toivosta. Kaikkien kotimaisten matkailualan yritysten puolesta toivon tietenkin myös ihan valtavan paljon, että jos se vain on turvallista, matkailu kotimaassa sallittaisiin.

Yle:n tekemän kyselyn mukaan koronavirus on vaikuttanut neljän viidestä vastaajasta matkasuunnitelmiin, eli reippaasti suurimmalla osalla 400 vastaajasta. Meillä suuri helpotus on se, että koska oltiin menossa niin ”go with the flow” -meiningillä, niin ei oltu tehty myöskään mitään varauksia mihinkään suuntaan.

Miten korona on vaikuttanut teidän kesä- tai matkasuunnitelmiin?