Katsaus raskaudenjälkeiseen tyyliini

28.07.2013

kirjoittelin jo maaliskuussa, juuri ennen Zeldan syntymää siitä että haluaisin päivittää mun vaatekaappia klassisen tyylikkäämpään suuntaan ja vältellä heräteostoksia ja huonoja materiaaleja. Ajattelin tehdä katsauksen siihen olenko onnistunut pyrkimyksissäni nyt kun synnytyksestä on jo kolme ja puoli kuukautta ja muutama uusi vaate on tullut hankittua. Samalla on uudistunut muukin ulkonäkö hiuksista lähtien ja ihan vertailun vuoksi mä selailin kuvakansioita ja tein monen monta kollaasia mun tyylin kehityksestä näiden reippaan kahden blogivuoden aikana.  Hämmennyin ihan siitä miten erilaisia lookeja mulla onkaan ollut koska luulin itse että olen säilynyt suht samannäköisenä hiuksia lukuunottamatta koko tämän ajan.

2011asutNämä kuvat ovat blogin ensimmäisiltä kuukausilta, kesältä 2011 jolloin odotin Tiaraa. Huomaa että olin raskaana ja mukavuus oli tärkeintä kun jalassa olivat useimmiten leggingsit tai sitten verhouduin maximekkoon. Mulla oli mustat pitkät hiukset (pidennykset) ja  käytin aika paljon meikkiä ja itseruskettavaa.

asukuvatsyksy2011Raskauden jälkeen laitoin uudet 60cm pituiset hiustenpidennykset ja voi apua että ne olivat kyllä ihan liian pitkät nyt kun katson!! Miten mä olen ikinä pärjännyt pienen vauvan kanssa noin pitkällä ja hankalalla tukalla? Vaatteista huomaa myös että olin tyylini kanssa ihan hukassa, päällä on niitä vaatteita joita käytin ennen raskautta vaikka kroppa on ihan eri mallinen kun kyseessä ovat heti synnytyksenjälkeiset viikot ja kuukaudet.

asukuvat2011talviEdelleen noissa kuvissa vilkkuvat ylipitkät hiukset joita onneksi älysin lyhentää juuri ennen Tiaran ristiäisiä! Ristiäismekostani (keskirivin oikeanpuolimmaisin kuva) tykkään edelleen hirmuisesti! Se oli mun ensimmäinen tyylikäs ostos vuosikausiin. Tykkään myös tuosta vihreästä parka-takistani jonka olen ostanut jo neljä vuotta sitten, mutta joka edelleen näyttää raikkaalta ja hyvältä asun kuin asun kanssa.

asukuvat2012kevätKeväällä 2012 mä päätin antaa mun hiusten levähtää ja otin pidennykset viiden vuoden yhtäjaksoisen käytön jälkeen ensi kertaa kokonaan pois. Mulla oli orpo olo lyhyessä tukassa, muistan vieläkin miten oudolta tuntui varsinkin aluksi kun ei ollutkaan sitä turvallista, yleensä aina hyvännäköistä pitkää tukkaa. Se tauko kuitenkin teki mun hiuksille tosi hyvää! Kevät taisi innostaa mut kokeilemaan uusia värejä kun noissa kuvissa näkyy niin paljon keltaista, oranssia ja pinkkiä.

asut2012kesäsyksyLoppukesästä mä ilmeisesti innostuin sitten mustasta ja valkoisesta kun niitä näkyy aika paljon. Vaalensin sen kesän aikana myös hiuksia ensi kerran punaruskeiksi, tämän vaalennuksen jälkeen en värjännytkään tukkaa melkein vuoteen kun tulin raskaaksi.

asukuvatsyksytalvi1213Raskausaikana tunsin hukanneeni tyylini taas kerran aivan totaalisesti. Tuntui että mikään vaate mitä ostin ei loppujenlopuksi ollutkaan sellainen kuin olin toivonut. Alkuraskauden väsymys ja migreenit myös aiheuttivat sen että viimeinen asia mielessä oli pukeutuminen! Niimpä mun vakiovarustus koko talven olivatkin mustat legginsit ja tuo jättimäinen beige parkatakki joka lämmitti kun olin ihan jäässä vaikkei olisi edes ollut pakkastakaan.

päivänasutkevät2013Valtava vatsani vaikeutti pukeutumista kevään edetessä pidemmälle, mutta samaan aikaan pukeutuminen alkoi kuitenkin innostaa mua kun ei tarvinnut enää olla vuodelevossa ja sain taas liikkua ihmisten ilmoilla enemmän. Koitin ottaa kaiken irti niistä vaatteista jotka päälleni mahtuivat ja istuin iltaisin koneella tekemässä unelmatyyli -kansiota ja ostoslistaa raskaudenjälkeiselle tyylilleni. Tuo lista on ollut mulla pohjana kaikissa ostoksissa ja nykyään mietin aika tarkkaan mitä haluan ostaa ja mitä en. Joskus toki teen heräteostoksiakin, mutta kyllä silti harkitsen nykyisin huomattavasti tarkemmin ostoksiani kuin ennen.

asutkevätkesä2013Kun mä raskauden jälkeen vaalensin hiukseni luonnonvaaleiksi ja tartuin 9kk tauon jälkeen Yves Rocherin itseruskettavaan suihkeeseen, musta tuntui että mä heräsin taas eloon. Itseruskettava ei ehkä kaikkien mielestä ole tyylikäs tapa ruskettua – mutta turvallisempi ainakin kuin solarium. Ja rusketus on mun juttu, se tuo mulle hyvän fiiliksen ja sopii vaaleaan tukkaan. Viimeinen silaus olivat pidennykset, ai että mulla oli ikävä pitkiä, oikeasti pitkiä hiuksia! Mä kävin pitkän tien lyhyillä ”luonnollisilla” hiuksilla ja koitin meikata mahdollisimman vähän ja ehkä, myönnettäköön, muuttua vähän enemmän äitimäiseksi.

Äitimäisyys tai käsitykseni siitä kaikessa stereotyyppisyydessään ei kuitenkaan ole mun juttu. Tylsissä vaatteissa tunnen itseni nuutuneeksi, aikaansaamattomaksi ja tylsäksi. Siksi mä päätin ihan suosiolla ostaa niitä vaatteita joista tykkään ja olla juuri sitä mitä mä olen: Räiskyvän värikäs, vähän bimbo, sopivan naisellinen ja itsevarma. Oma itseni.

vikatasukuvatPäätös osoittautui oikeaksi, sillä tällä hetkellä mä olen tyytyväisempi tyyliini kuin koskaan ennen. Kahden lapsen jälkeen mä tunnen itseni miljoona kertaa elävämmäksi kuin teinivuosien villeimmissä pippaloissa, kauniimmaksi kuin 17-vuotissyntymäpäivänäni jolloin naisen sanotaan olevan kauneimmillaan ja itsevarmemmaksi kuin ikinä ennen vaikka olen varustettu raskausarvilla ja löllöllä masunahkalla. Mä oon löytänyt itseni ja mä oon löytänyt mieluisaa sisältöä vaatekaappiin. Se todella auttoi että raivasin hyllyjä erittäin rankalla kädellä – mä en nykyisin käytä pukeutumiseen kuin muutaman minuutin sen entisen tunnin tuskailun sijaan.

Kun turhat rievut ovat poissa tieltä on helpompi löytää se mitä etsii. Vaikka vaatemäärä kaapissa on pysynyt aika maltillisena uusista ostoksista huolimatta, voisin vieläkin siivota sieltä vaatteita koska edelleen siellä on vaatekappaleita, jotka eivät kertaakaan ole eksyneet mun päälle sen edellisen siivouksen jälkeen. Matkaa on silti vielä kohti täydellistä vaatekaappia jollaisesta haaveilen. Aiemmin mainitsemani ostoslista jonka tein itselleni näyttää tältä (ruksi niissä kohdissa jotka olen jo täyttänyt):

ostoslistaMonet listan jutuista joista ruksi puuttuu löytyvät jo kaapistani (tavallaan), mutta se täydellinen yksilö puuttuu vielä. Pikkumustia mulla on esimerkiksi useita – mutta yksikään niistä ei ole se täydellinen Audrey Hepburnmainen yksinkertaisen tyylikäs ilmestys josta haaveilen. Mulla on tsiljoonia huiveja, mutta ei sitä yhtä joka viimeistelee lookin kuin lookin upeaksi kokonaisuudeksi. Joitakin mun uusia vaatteita myös puuttuu tältä listalta, mutta ne ovat silti olleet tarpeellisia ja hyviä ostoksia. Tämä lista toimii mun ohjenuorana siihen, millainen vaatekaapin sisällön tulee vähintään olla että pukeutuminen tyylikkäästi ei tuottaisi koskaan ongelmia mulle. Jollekin toiselle täydellinen vaatekaappi tarkoittaa jotain aivan muuta, mutta tämä on mun näkemys.

Tein kollaasin puuttuvista vaatteista jotka ovat tarpeellisia näin syksyn tullen, nuo matalat sandaalit ja kuviolliset bikinit kun ehtii ostaa vaikka sitten lähempänä ensi kesää.

jejejeje

Kuvat polyvore.com

Kun kaapista löytyisivät nuo ihanuudet, olisi syksyn vaatekaappi ihan täysi kymppi ja kaikkia vaatteita olisi tosi helppo yhdistellä keskenään. Näitä lähden siis etsimään meidän elokuisella Tukholman reissulla naapurimaan pääkaupungin hieman paremmista valikoimista. Lempparikaupat TopShop ja Urban Outfitters on ainakin katsastettava ihan heti alkajaisiksi!

Mikä on teidän vaatekaapin puuttuva palanen? Mikä on lempivaatteenne?


Hiuspostaus

06.10.2011

Nyt on päässä 60cm sileää hyväkuntosta hiusta! Alko oleen jo niin turhauttavaa yrittää laittaa hiuksia niil vanhoilla pidennyksillä et olin jo luovuttanu, nyt on taas ihanaa kihartaa ja tehä kampauksia! Otto on kyllä niin kultanen ku se jaksaa aina laittaa noi hiukset mulle, tosin mä lupasin sille et se saa pelaa koko tän loppupäivän jos se laittaa mulle pidennykset. Mut ei se ees oo pelannu koko päivää, eikä mua tietenkää haittaa jos itte teen blogii ja Otto pelaa. Mun mielest ihan toimiva järjestely! :D Tässä ois vähän kuvamateriaalia hiusoperaatiosta:

Värjäsin siis omat hiukset ja puolet pidennyksistä tolla syvällä tummanruskeella ja puolet pidennyksistä jätin sen värisiksi mitä ne oli (Rapunzelin mukaan tummanruskea, mun mielestä keskiruskea tai suklaanruskea). Mun mielest on kiva ku on vähän tommost elävyyttä eikä ihan tasaväriset hiukset, näyttää luonnollisemmalta. Nyt nää on tänää ollu vaa tällee tylsästi suoristettuna ja auki koska tuol oli nii järkyttävä ilma ja mentii kauppaa nii kelasin et turha mun on alkaa näitä kihartaan ku ne menis kumminki pilalle tuol hirmumyrskyssä, mut huomen kyl kiharran nää jos vaan jaksan ku haluun tietää milt nää näyttää kiharrettuna! :D Tässä on muuten kuvaa mun päivän sadeasusta:

 Päivän asu:
Tuulitakki ja leggingsit – H&M
Neule – Gina Tricot
Kumisaappaat – Nokian Hait♥
Tehtiin tänää tortilloi pitkäst aikaa ruuaksi ja oli niin hyvää! Onneksi kerkesin kumminkin ottaa teille uudet kuvat mun masusta ennen tortillaturvotuspömppistä kun kerran lupasin:

Laitoin vertailun vuoksi noi viime viikolla otetut kuvat tohon, en viime viikol ees tajunnu kui iso toi pömppis viel oliki! Mun napaki roikku tollee alempana jotenki, nyt se on normaalikohdassa. Tai sit kumminki ens viikol otan uudet kuvat ja mietin et miks oon kelannu täl viikol et mun maha on pienentyny normaaliks :D:D Mut onhan mul tietty vielki sitä löysää nahkaa et jos istun nii tulee sellai löllö siihen mut jos seison nii on jo aika hyvin lähteny se pömppö. Mut ens maanantaina on pikkuneidin punnitus neuvolassa nii aattelin sit itekki käydä siel vaa’alla samalla nii saisin vihdoin tietää et mikä mun paino on tällä hetkellä.
                     Ostin muuten tänään kauppareissulla apteekista niitä jekovit-tippoja pikkuselle ja huomenna ajattelin kokeilla ekan kerran sit antaa yhden tipan. Kiitos hirmuisesti vinkeistä teille ja toivottavasti noi nyt sit ei aiheuttais masuvaivoja! Mä vastailen kommentteihin heti tän postauksen jälkeen. Semmosta mulla ois tänään kysyttävänä et kuinka usein teidän vauvoilla on hikka? Ku meidän pikkuneiti oli masussa jo kova hikkaamaan mut nykyäänki pikkusella on hikka ainaki sen kolme kertaa päivässä ja saattaa kestää vaikka kuinka kauan. Ei se sitä näytä haittaavan ollenkaan, mut ku itsestä se on nii sydäntäsärkevän kuulosta! Aina yritän jotenki et se hikka loppuis mut ei mikään tunnu auttavan. Pitääkö mun vaan antaa pikkusen hikkailla rauhassa vai onko hikan karkotukseen olemassa jotain takuuvarmoja konsteja? Tässä on meidän uninen pieni hikkaneiti♥:
Pikkuneiti on oppinu pelleilemään tuttipullolla, se pitää joka kerta huijata syömään ku aina pieni työntää vaan kielen eteen ja kerää maitoa suuhun jonka sit pullauttaa ulos. Mut sit ku sen pullon saa oikeaan osotteeseen nii syö kyllä nii kiltisti ja pitää aina kädellä pullosta kiinni. Se on nii sulosta ku pieni käsi pitää kiinni jättimäisestä pullosta, ja se oikeesti pitää kunnolla kii, tänäänki päästin itte irti pullosta ja se pysy samassa kohdassa :D. 
Mutta nyt voisin alkaa vastailemaan noihin eilisiin kommentteihin ja katsoo samalla sivusilmällä BB:tä. Pakko sanoo tähän loppuun taas kerran, et ootte maailman parhaita lukijoita. Teiltä saa PARHAITA vinkkejä ja ihania päivänpiristyskommentteja, kiitos niin paljon ihanat♥♥ Ja hyvää yötä myöskin♥