Mitä jos lopetettaisiin ilmastosyyllistäminen ja kannustettaisiin mieluummin?

26.10.2018

Tämä on nyt se postaus, jota olen viimeiset kaksi viikkoa kirjoittanut. Alunperin tästä piti tulla aivan erilainen, mutta sadat aiheesta lukemani artikkelit, kommentit, saamani viestit ja kysymykset ovat johtaneet tähän. Mitäs jo lopetettaisiin jo se ilmastosyyllistäminen ja kannustettaisiin mieluummin? Harva ihminen tällä hetkellä on oikeasti autuaan tietämätön omien valintojensa ja tekojensa vaikutuksista. Ainakin täällä Helsingin seudulla aihe on ollut esillä koulun lisäksi jopa varhaiskasvatuksessa, ja minun viisivuotiaanikin osaa luetella hyviä valintoja ja tietää mikä on hiilijalanjälki.

En usko, että syyllistäminen auttaa tässä asiassa piiruakaan, enkä oikeastaan usko sen auttavan missään muussakaan asiassa koskaan ikinä. En myöskään koe tarpeelliseksi listata tekemiäni hyviä valintoja. Jos se ei vielä ole täältä käynyt selväksi, että yritän tehdä parhaani, niin tuskin se käy jatkossakaan. Hyviä vinkkejä hiilijalanjäljen pienentämiseen löytää vaikka TÄÄLTÄ.

Myös minä olen tehnyt Sitran elämäntapatestin, yllättynyt positiivisesti hiililjalanjälkeni pienuudesta keskiarvoon nähden, ja siitä huolimatta todennut, että se on pienuudesta huolimatta täysin kestämättömän liian suuri. Niin kuin lähes kaikkien muidenkin länsimaisten ihmisten.

Mä koen vaikuttajana todella suurta vastuuta fiksujen valintojen puolesta puhumisesta, ja viimeisten muutaman vuoden aikana olen pyrkinyt ottamaan ekologisuusnäkökulmaa täällä yhä enemmän ja enemmän mukaan kaikkeen, missä se on tärkeää huomioida. Vaateostoksiin, vaatteiden huoltamiseen, autoiluun, ruuanlaittoon, ostopäätöksiin, kasvatukseen, sähkön säästämiseen, hyväntekeväisyyteen, luonnonsuojeluun vain muutamia mainitakseni. Käytännössä kaikkia suuria valintoja olen pohtinut myös ilmaston kannalta, ja yrittänyt parantaa niissä asioissa missä olen voinut. Mutta minä en ole täydellinen, en ikinä tule olemaankaan, enkä aio edes yrittää. Niin suurta vastuuta mulla ei ole. Aion silti haastaa itseäni ottamaan vielä nykyistäkin paremmin ilmaston huomioon, ja kokeilla uusia tapoja tehdä kestävämpiä valintoja.

Te seuraajat olette todella tiedostavia ja fiksuja, ja olen saanut teiltä paljon uutta tietoa ja näkökulmia. Todella monet teistä ovat linkanneet hyviä artikkeleita, sekä kannustaneet ja kiitelleet aiheen ottamisesta esille. Silti on kuitenkin se pieni, mutta äänekäs joukko, joka kulkee blogista blogiin, syyllistämässä ja haukkumassa, ja muistuttamassa aina siitä, että kukaan ei koskaan tee tarpeeksi. Ja jos jossain tekeekin oikein ja ekologisesti niin kolmessa muussa asiassa tekee aina ihan päin prinkkalaa. Aina sopivan aiheen tullen voi muistuttaa, että missä on nyt se ekologisuus-näkökulma, ja virheitä voi etsiä jokaisesta pienestäkin asiasta. Itse olen jopa välttynyt kaikkein pahimmilta ryöpyiltä, koska en lennä kovin usein, mutta on multakin tultu vaatimaan blogissa perusteluja siitä, miten olen kehdannut ”hankkia” kolme lasta, kun ei pitäisi ”hankkia” yhtään.

Syyllistäminen ei tietääkseni ole koskaan saanut aikaan mitään suurta tai hyvää. En ymmärrä, miten joku voi kokea sen tehokkaana keinona saada ihmisiä tekemään perustavanlaatuisia muutoksia elämässään. Miten ilmastoa auttaa se, että syyllistetään ihmisiä heidän lapsistaan tai vaikka lemmikeistä, jotka myös saastuttavat ja kasvattavat hiilijalanjälkeä? Ei mitenkään. Tällä hetkellä ilmastoa auttaisi eniten se, että käännettäisiin katse niihin asioihin, joilla ihan oikeasti on merkitystä. Kulutusvalintojen liiallinen korostaminen voi olla Aalto-Yliopiston apulaisprofessori ja kulutustutkija Henri Weijon mukaan jopa vaarallista ilmastolle, koska se vie huomiota pois niistä valinnoista, jotka ihan oikeasti vaikuttavat suuressa mittakaavassa. (lähde: hs.fi) Niistä valinnoista, jotka ratkaisevat planeettamme tulevaisuuden.

Koska otan vastuuni vakavasti, haluan kirjoittaa nyt siitä, millä koen olevan kaikkein eniten merkitystä tässä hetkessä meidän suomalaisten kannalta. Lainsäädännöstä ja ensi kevään vaaleista, jotka ovat erittäin hyvä tilaisuus vaikuttaa. Ensi keväänä Suomessa pidetään eduskuntavaalit, joissa valitaan ne ihmiset, ketkä päättävät meidän asioistamme seuraavat neljä vuotta. Minä aion kiinnittää erittäin tarkasti huomiota siihen, että ihminen ketä valitsen äänestää lupaa tehdä ilmaston kannalta kestäviä ratkaisuja. Millaista ilmastopolitiikkaa minä siis toivon näkeväni tulevaisuudessa?

Läpinäkyvää ja tehokasta. Tällä hetkellä ”Suomen tavoite on pudottaa päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Hiilineutraaliksi Suomi tähtää vuonna 2045. Se tarkoittaa, että tuolloin esimerkiksi metsät sitoisivat kaikki syntyvät hiilidioksipäästöt” (lähde: yle.fi). Nämä muutokset eivät ole riittävän nopeita, vaan Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikaisen mukaan Suomen olisi oltava hiilineutraali jo vuonna 2035 ja täysin päästötön vuonna 2050.

Jokainen varmasti ymmärtää, että nämä ovat niin suuren mittakaavan asioita, että niistä puhuttaessa ei ole kyse yksittäisten ihmisten vaatteiden ostamisesta tai kasvisruokapäivän pitämisestä. Tässä on kyse siitä, millaista maatalous- ja metsäpolitiikkaa täällä tehdään,  kuinka paljon Suomi investoi ilmastoystävällisen teknologian kehitykseen, millaisia päätöksiä tehdään fossiilisten polttoaineiden ja niiden verotuksen suhteen, ja  kuinka nopeasti ollaan valmiita tekemään radikaaleja muutoksia. 

Omien hyvin arkivalintojen lisäksi olisi siis syytä tehdä hyviä poliittisiakin valintoja, ja tiedostaa se oman äänen merkitys. Tälläkin hetkellä kaikkein aktiivisimpia äänestäjiä (lähde: Tilastokeskus) ovat ihmiset, jotka eivät luultavasti ole ilmastonmuutoksen lopputulosta näkemässä, eikä se oletettavasti ole kovin merkittävä tekijä heidän äänestysvalinnoissaan. Siksi on entistäkin tärkeämpää, että me jotka luultavasti v. 2050 elämme ilmaston lämpenemisen seurausten kanssa kannamme kortemme kekoon ja äänestämme sellaista henkilöä, joka on valmis tekemään tehokasta ilmastopolitiikkaa JUURI NYT, eikä joskus sitten myöhemmin.

Mun mielestä siis kaikkein tärkein ilmastoteko tällä hetkellä, on ihan oikeasti ottaa selvää missä politiikassa mennään juuri nyt, ja miettiä hyvin tarkkaan kenelle haluaa äänensä ensi keväänä osoittaa. Se on juuri niin yksinkertaista, että jos ei politiikassa oteta ilmastonmuutosta hyvin laajasti huomioon, ei kohta enää ole tarvetta koko politiikalle, ja ennen maailmanloppuakin painitaan jo hyvin paljon suurempien poliittisten ongelmien kanssa (niistä voi lukea lisää vaikkapa tästä tiivistelmästä Ylen sivuilta) kuin juuri nyt, kun asioille on vielä mahdollista tehdä jotain.

Ja siitä kannustamisesta. Kannustetaan ennemmin toisiamme. Kehutaan hyvistä valinnoista, kannustetaan äänestämään ja vaikuttamaan. Kannustetaan keksimään uusia ilmaston kannalta kestävämpiä ratkaisuja ja kannustetaan ottamaan uusia näkökulmia esiin. Nostetaan esiin ja tuetaan ilmastoystävällisiä innovaatioita. Kiitetään hyvistä päätöksistä ja näytetään mihin meistä on.

#NytOnPakko

Lähteet:

http://ilmasto.org/ilmastonmuutos/ilmastopolitiikka

https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/28259fe8-7b5e-4806-8ab6-7c06739ef5cc/kestavat-kuluttajavalinnat.html

https://yle.fi/uutiset/3-10443963

https://elamantapatesti.sitra.fi/

https://www.stat.fi/til/pvaa/2018/pvaa_2018_2018-04-03_kat_001_fi.html


Palmusunnuntain meiningit

09.04.2017

Tänään onkin hieno sunnuntai, kun sattui sekä Palmusunnuntai että kuntavaalipäivä samalle päivälle. Me käytiin eilen illalla tyttöjen kanssa etsimässä pajunkissoja ja löydettiin ihan hyvä satsi aivan tästä kodin läheltä. Aamulla koristeltiin niitä yhdessä sillä aikaa kun Nova nukkui Oton kanssa olkkarissa. Saatiin Flying Tiger Copenhagenilta pääsiäisaskartelupaketti* niinkuin jo kolmena vuonna ollaan saatu, ja niiden avulla tulikin aivan ihania virpomisvitsoja.

Tytöt eivät ole aikaisemmin kiertäneet naapurustossa virpomassa, vaan ovat virponeet tutuille ja ystäville. Nyt kuitenkin kun ollaan muutettu rivitaloon niin täällä on paljon avoimempi ilmapiiri kaikille virpomisille ja muille, ja uskalsin päästää tytötkin virpomaan. Täällä meillä on käynyt halloweenina keppostelijoita ja joulun aikaan joulukalenterin myyjiä ja vaikka mitä, niin tiesin että voin aivan hyvin päästää tytötkin kiertämään. Meilläkin kävi tänään vaikka kuinka monta virpojaa, aivan ihanaa oikeasti! Oon niin kaivannut sellaista lasten iloa ja joka vuosi ostin karkit mutta ei meillä kerrostalossa kukaan käynyt. Kiva että nyt uskaltaa käydä, tulee niin nostalgiafiilikset.

Mä menin tyttöjen mukaan mutta pysyttelin pihatiellä enkä mennyt ovelle asti, hienosti he uskalsivat kysyä kaikilta että saako virpoa ja jos toinen meinasi unohtaa antaa oksan tai muistaa kiittää herkusta niin he muistivat muistuttaa toisiaan. Kerran levisivät kaikki oksat maahan mutta siitäkin selvittiin onneksi. Tytöt saivat hyvän satsin virpomispalkkioita ja olivat haljeta onnesta. Olin kyllä niin ylpeänä kun katsoin meidän reippaita naperoita.

Virpomisreissun jälkeen tyttöjen täti tuli meille päiväksi kylään ja tytöt askartelivat hänen kanssaan pahvilaatikosta lentokonetta. Mä kerkesin tehdä vähän työjuttuja sillä aikaa, kun Novakin veti kunnon päiväunet.

Nyt kun kadut on siivottu niin uskallettiin myös ottaa pyörät alle ja lähdettiin käymään pienellä lenkillä. Ensin ajattelin että pyöräillään äänestämään, mutta matkaa olikin melkein kaksi kilsaa äänestyspaikalle (en etukäteen tiennyt äänestyspaikkaa kun tämä on muuton jälkeen eka kerta kun oli äänestyspäivä), joten jäätiin suosiolla kodin lähelle ja ajeltiin myöhemmin autolla äänestämään. Tämä oli eka kerta kun tytöt pyöräilivät tänä keväänä ja hienosti heillä lähti sujumaan kun oli ekat viisi minuuttia taas tauon jälkeen harjoiteltu. Nyt uskaltaa lähteä pidemmällekin lenkille kun on vedetty yksi harjoituskierros!

Musta siinä on jotenkin fiilistä että äänestää vaalipäivänä, ja aina jos vaan tiedän olevani äänestyspäivänä vapaa niin säästän sen äänestämisen sille oikealle päivälle enkä käy ennakkoäänestämässä, vaikka se ehkä helpompaa olisikin. Mä annoin ääneni sellaiselle ehdokkaalle jonka tiedän panostavan varhaiskasvatukseen, ympäristöasioihin ja siihen että kaikista helsinkiläisistä pidetään huolta. Nyt sitten jännätään että saadaanko Helsinkiin kuka pormestariksi. Mä oon joskus aiemminkin kirjoittanut täällä äänestämisen tärkeydestä ja edelleen olen kyllä todellakin sitä mieltä että äänestäminen on etuoikeus, ja jos ei äänestä niin ei auta valittaa mistään mihin voisin äänestämällä omalta osaltaan vaikuttaa.

Politiikka on muutenkin lähellä mun sydäntä, ja olen jo muutaman vuoden miettinyt että lähden ehkä jossain vaiheessa tätä elämää itse mukaan politiikkaan, tai ainakin yritän. Ehkä kuntavaaleihin, tai ehkä yritän jopa kansanedustajaksi. Mutta se on sellainen pitkän tähtäimen haave, juuri tällä hetkellä mulla on kyllä paletti tarpeeksi täynnä ilmankin. Mua kuitenkin kiinnostaa hirveästi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ja joskus haluan oikeasti yrittää päästä sinne missä niihin pystyy ihan oikeasti vaikuttamaan. Siihen asti vaikutan äänestämällä.

Ihana viikonloppu kyllä, tää olikin meidän  vika viikonloppu ennen kuin Oton vapaat alkavat. Neljän päivän päästä meidän nokka kääntyy kohti Oulua ja lomaa, ja en malttaisi enää odottaa sitä! Onneksi tässä on kivaa tekemistä vielä ennenkin sitä.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Kävittekö te virpomassa tai äänestämässä?