Ensimmäinen asia mihin tänä aamuna Facebookin avatessani törmäsin, oli linkki Bored Panda -sivuille, artikkeliin jossa esiteltiin Philippa Ricen sarjakuvia arjen ja parisuhteen pienistä hetkistä, joissa rakkaus näkyy. Mulle tuli siitä jotenkin niin ihana, lämmin ja hyvä mieli. Juuri noista pienistä asioista se parisuhteen onni ja ilo ja rakkaus nimenomaan koostuu, ei lahjoista tai kukkasista. Tuli hyvä mieli heti aamusta kun selaili jotain näin söpöä, ja aloin miettimään artikkelin pohjalta, mitkä ovat niitä meidän arjen pikkuhetkiä, jotka tekevät meidän parisuhteesta niin rakastavan ja  lämpimän kuin se on.

Aamuiset kainalossa torkutut vartit ennen töihinlähtöä ovat ehdottomasti ainakin se asia mistä saa hyvän startin päivään. On vaan niin ihana halia lämpimän peiton alla ennenkuin kummankin pitää nousta. Yhdessä ollaan silmät ihan ristissä ja tuhistaan vaan tukat pystyssä. Parasta.

Se kun Otto toivottaa mulle hyvää työpäivää tai hyvää vapaapäivää lähtiessään töihin, ja mä saan toivottaa hänelle takaisin, on ehdottomasti yksi niistä hetkistä. Niin pieni juttu, mutta siitä tulee vaan niin hyvä mieli. On ihanaa kun tietää että joku toivoo että mulla on hyvä päivä.

Musta on ihanaa se että höpötellään työpäivän aikana tauoilla ja laitetaan söpöjä viestejä ja kuvia ja linkataan hölmöjä juttuja ja nauretaan niille yhdessä. Vaikka ei olla yhdessä niin ollaan silti yhteydessä.

Se että Otto hakee mut yleensä aina töistä koska meidän työpaikat on aika lähekkäin, on yksi niistä arjen voimavaroista. Tekee hyvää jutella ja höpötellä päivän tapahtumista vartti rauhassa kahdestaan samalla kun ajellaan hakemaan tytöt päiväkodista. Saa sellaisen pienen kahdenkeskisen breikin aina ennenkuin hyppää töiden parista lapsiperhearkeen.

Kaupassakäynnit on yhdessä mukavia. Voidaan jutella yhdessä siitä, mitä laitettaisiin päivälliseksi tai pohtia mitkä olisivat kaikkein terveellisimpiä muroja. Tai jos olen tehnyt kauppalistan valmiiksi, voidaan yhdessä kerätä tarvittavat jutut ja suoriutua kauppareissusta ekstrasupernopeasti: ”hae sä banaanit, avokadot ja tortillat niin mä kipaisen juuston, leivän ja maidon”.

Illalla on kiva laittaa ruokaa yhdessä koko perhe. Otto pilkkoo, ja mä paistan. Lapset sekoittavat, maustavat, repivät salaattia ja kattavat pöytää. Yhteiset ateriat ovat niitä arjen parhaita hetkiä, jolloin kaikki ovat läsnä ja saavat hyvää ruokaa. Ja silloin joskus jos ruoka on pahaa, voi sillekin nauraa yhdessä. Niin ei käy usein, mutta en ikinä unohda sitä kun joskus kauan sitten kokeilin uutta reseptiä ja oltiin ihan yhtä mieltä siitä että se maistui ihan kilin kikkaralle, mutta kumpikaan ei uskaltanut sanoa mitään, ennenkuin mä sitten sanoin ja revettiin yhdessä nauramaan. Taidettiin sitten tilata pizzat.

Ne hetket kun jompaakumpaa väsyttää tai kiukuttaa, ovat niitä joissa parisuhde on koetuksella, mutta joissa rakkaus todella näkyy. Niinä hetkinä osaa arvostaa sitä, että vaikka tiuskaisee väsyneenä jotain, toinen vaan sanoo että mene sä sohvalle lepäämään niin mä tyhjennän ton astianpesukoneen. Ja sitten voi pyytää anteeksi. Ja kummatkin tietävät, että kumpikaan ei halua ikinä satuttaa toista, joskus on vaan kakka päivä.

Jos ei olisi Ottoa, mä en koskaan varmaan katsoisi yhtään leffaa koska en osaisi päättää mitä katson. Yhdessä on paljon helpompi tehdä päätöksiä: Otto ehdottaa elokuvia ja mä sanon että okei, katsotaan vaan. Yleensä meidän maku osuu tosi hyvin yhteen ja ollaan yhtä mieltä siitä onko leffa ollut hyvä vai huono.

Ja iltaisin vaikka me ei aina ollakaan yhdessä, kuten juuri nyt, me ollaan silti yhdessä. Vaikka mä istun tässä koneella, ja Otto pelaa omalla pleikkarillaan Just Cause 3:a, me höpötellään silti tässä samalla. Otto käskee mut välillä katsomaan jotain hassua kohtaa pelistään, ja mä kyselen välillä Otolta että ostettaisiinko marmorinen vai musta sohvapöytä.

Tärkeintä on se, että jokaisessa hetkessä, hyvässä ja huonossa, voi luottaa siihen että toinen rakastaa ehdoitta, tapahtui mitä tapahtui. Niitä hetkiä on varmasti miljoona muutakin, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen. Olen mä kyllä hitsin kiitollinen siitä, että saan jakaa arjen juuri Oton kanssa.

Mitä ihania arkisia parisuhdejuttuja teillä tulee ekana mieleen?

Marraskuu. Kuka voi ihan rehellisesti tunnustaa tykkäävänsä siitä? En minä ainakaan. Marraskuu on mun kaikista inhokein kuukausi, kaikista muista mä tykkään kovastikin. Marraskuussa mun positiivisuus kokee kolahduksen ja suklaalevyjä kuluu useampi viikossa, joka vuosi. Vaikka mitään erityistä ei tapahtuisi, vaikka kaikki olisi ihan tavallista ja ihan mukavaa, niin marraskuussa kaikki on vähemmän mukavaa kuin muina kuukausina. Ja kaikki erityinenkin tuntuu lähinnä kuormittavalta, toisin kuin yleensä. Yleensä erityinen tuntuu piristävältä ja kivalta.

Mä olen tosi jouluihminen kuten olen monesti sanonutkin, mutta marraskuu on vielä liian kaukana joulusta. Marraskuussa on ihan pimeää, silloin ei koskaan ole vielä lunta ainakaan muutamaa tuntia kauempaa. Silloin on pimeää kun menee töihin, ja pimeää kun lähtee töistä kotiin. Marraskuussa on märkää ja marraskuussa masentaa. Marraskuussa mä varmaan kinastelen Otonkin kanssa enemmän kuin vuoden kaikkina muina kuukausina yhteensä. Marraskuussa lapsiakin kyllästyttää toistensa seura. Marraskuussa iskee aina joku ärsyttävä flunssa, niinkuin tänäkin vuonna pari viikkoa sitten, ja vielä juuri silloin kun mulla oli tärkeitä juttuja töissä.

Marraskuussa en osaa rauhoittua ja rentoutua, mutta en myöskään osaa keskittyä mihinkään mitä haluaisin tehdä. Teen vähän kaikkea, mutta en ole oikein tyytyväinen mihinkään sitten kuitenkaan. Pitäisi lähteä ulos, mutta ikkunasta ulos katsoessa haluaa vain hautautua peiton alle. Ei taas tuota mustaa, märkää ja tuulista.

Marraskuu. Mikä siinä onkin että silloin mikään ei tunnu onnistuvan? Ja miksi yleensä kaikki muuttuu taas kivaksi sinä yönä kun marraskuu vaihtuu joulukuuksi?

Aion nyt haastaa tämän marraskuun, ja tehdä näistä viimeisestä kolmesta päivästä ihan huiput. Aion leipoa vähän lisää herkkuja piristykseksi. Aion lähteä tuonne ulos kylmään ja märkään ja pimeään, kyllä siellä tarkenee kun laittaa vaatetta päälle. Aion myös sallia itselleni sen peiton alle hautautumisen lasten ja Oton kanssa. Leffailta itseleivottujen herkkujen ja noiden kolmen rakkaan kanssa piristää aina, myös marraskuussa. Aion sallia itselleni ne suklaalevyt vaikka useamman kerran viikossa, tämä hirveä himotus loppuu taas kunhan vuosi vaihtuu ja valo alkaa lisääntyä.

Marraskuun hankaluudesta huolimatta mä vannon, että jokainen marraskuu vuoden 2010 jälkeen on ollut edellistä marraskuuta parempi. Ai miksikö? No siksi, että joka vuosi mulla on ollut isompi ja isompi kimpale rakkautta mun elämässä. Ensin Otto ja vastasyntynyt Tiara, seuraavana vuonna Otto, pieni taapero-Tiara ja masussa kasvanut Zelda. Ja nyt jo kolmatta vuotta me kaikki neljä, kaikki yhtä innoissaan joulusta, kinkusta ja kynttilöistä. Nykyään se ärsyttävä marraskuukin on parempi, kuin kaikki muut kuukaudet ennen Tiaran syntymää, koska meillä on toisemme. Pitää vaan marraskuussakin muistaa pysähtyä miettimään sitä, eikä vaan masistella yksin. Kaikki on hyvin.

Onko muita joita marraskuu ärsyttää ja kyllästyttää?

Terveisiä meidän kahdelta pieneltä tontulta torstaipäivään! Me kuvattiin tuossa yksi päivä vähän tonttukuvia, kun halusin kokeilla erilaisia juttuja tulevaa blogijoulukalenteria varten. Tonttutytöt tonkivat innoissaan rekvisiittaa joulukoristelaatikosta, ja naureskelivat kuinka koristenauhat kutittivat varpaita. Nämä nyt eivät ole varsinaisesti sitä mitä hain, kun tavoitteena olivat värilliset kuvat, mutta ei se mitään, tytöt on söpöjä aina. Ja en voi olettaa onnistuvani heti keinovalon kanssa, kun yleensä kuvaan aina luonnonvalossa eikä mulla ole mitään kokemusta jouluvalojen tuomisesta kuviin mukaan. Harjoittelemalla varmasti oppii paremmaksi ja saa värien sävyt kohdilleen.

Tytöt laskevat jo öitä siihen että saavat avata omista joulukalentereistaan ensimmäiset luukut. Onneksi ei ole enää pitkä aika! Ja mäkin kyllä haluan oman joulukalenterin, pitää käydä ostamassa mullekin joku suklaakalenteri vielä ennen maanantaita että saa äidillekin pientä piristystä pimeisiin joulukuun aamuihin.

Me ollaan oltu ihan kotosalla tänään ja rakenneltu Lego Friendseillä aamusta asti, yritetään saada kaikki sarjat kasaan ennenkuin Otto tulee kotiin töistä. Ihan parasta! Kuopus vaan on vähän eri mieltä tästä kasaamisesta ja meiltä jotenkin kummasti esikoisen kanssa aina puuttuu juuri sellainen pala mitä tarvittaisiin, kun Zelda on tarvinnut niitä omiin rakennelmiinsa. Mutta hauskaa on ollut, tätähän tämä on kun toinen on isompi ja pikkutarkka ja toinen on vähän pienempi ja suurpiirteisempi, haha.

Meidän päättäväinen kuopus on myös alkanut entistä päättäväisemmäksi ja häneltä tulee kyllä niin hassuja juttuja taas jatkuvasti että on vaikea pitää pokkaa. Hän esimerkiksi tuli tänään itse mun kainaloon kun istuin tuolilla ja sanoi sitten kovin painokkaasti mulle että ”ÄITI, ET VOI TULLA NOIN LÄHELLE!”. En kestä, mikä pieni ketku!

Tämä viikko on mennyt jotenkin ihan hujauksessa, huomenna on muka jo perjantai! Tänään mä suuntaan hetkeksi illalla kaupungille rentoutumaan mun kaverin Jemmin kanssa, kun mennään pariksi tunniksi shoppailemaan ja kahville. Tulee kyllä niin tarpeeseen, en muista edes milloin olen viimeksi käynyt yksin jossain muualla kuin töissä. Ihanaa mennä vähän pyörimään keskustaan ja höpöttelemään ja ehkä löytämään jotain kivaa! Ainakin uudet aurinkolasit ajattelin ostaa itselleni (näin superhyvään sesonkiaikaan) kun voitin silloin Indiedays Blog Awardseissa Instrumentariumin lahjakortin, enkä tarvitse silmälaseja. Pitää käydä katsomassa jos löytäisin jotkut kivat arskat, vaikka marraskuun loppu ei ehkä se otollisin aika tarjonnan kannalta olekaan.

Loppuviikon aikana luvassa vielä ainakin päivän asua, helppo ja yliherkullinen leivontavinkki, kuulumisia ja pikkujouluja! Ja tietty kaikkea muutakin kivaa mitä me nyt keksitään.

Ihanaa torstaipäivää kaikille<3

Päivän asu / Takki Sheinside* / Body H&M / Farkut Gina Tricot / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta

Nämä rakkaat tyypit ja tämä päivä<3

Ensilunta me ei saatu ainakaan vielä, mutta sitäkin enemmän rakkautta, hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja höpötystä. Rosvoa ja poliisia, leffalauantaita ja herkkuja. Viimein käytiin vuokraamassa se Helinä-keiju ja Mikä-Mikä-Maan hirviö, joka yritettiin jo viime joululomalla käydä katsomassa leffassa mutta ei päästy. Ei se ainakaan yhtään pelottava ollut, ja tämä oli Minion-leffaa lukuunottamatta ensimmäinen jonka kuopuskin jaksoi katsoa alusta loppuun asti.

Syötiin herkullisen täyteläistä kirsikkatomaatti-pecorino -pastaa, ja illaksi on varattuna Oton kainalo, huipulta vaikuttava Luokkakokous-leffa sekä purkillinen Utter peanut butter clutter Ben & Jerry’siä. Mikäs sen parempaa! Ihan parasta akkujen latailua ja rentoa yhdessäoloa, niinkuin lauantaina kuuluukin.

Huomenna mennään katsomaan joulukadun avajaiset ja piipahtamaan pikkujoulujuhlissa ennen niitä. Tytöt ovat jo ihan intsinä kun pääsevät tapaamaan joulupukkia, ja kieltämättä niin olen mäkin. Kyllä niissä avajaisissa vaan aina on se oma tunnelmansa, vaikka se tungos aina onkin vähän ahdistavaa kahden pienen kanssa. Mutta tänä vuonna nämä kaksi pientä ovatkin jo vähän isompia pieniä onneksi, ja tänä vuonna ei tarvitse lähteä rattaiden kanssa sinne pyörimään vaan on helpompi liikkua.

Hyvää yötä ihanat ja kauniita unia teille kaikille <3

No eilen vietettiin jo Miestenpäivää, mutta tänään oli tietenkin Lapsen oikeuksien päivä. Syvällisemmin kirjoitin päivän merkityksestä meidän perheessä jo viime vuonna, lisää voi käydä lukemassa täältä jos haluaa. Tänä vuonna mä keskityn tässä postauksessa hauskanpitoon, sillä sitä tämä päivä oli alusta loppuun. Me sovittiin jo heti aamulla, että tänään lapset saavat päättää kaikesta (tietysti järjen rajoissa, mutta kuitenkin). Meillä on ollut näitä päiviä ennenkin, mutta tänään oli oikein täydellinen ajankohta viettää lasten päivää ihan kirjaimellisesti.

Aamulla lapset valitsivat itse aamiaisensa, ja sen jälkeen pidettiin legonrakennustalkoot. Rakennettiin duploista maatila, Tuhkimon linna, Lentsikat-leffan lentokenttä (?) ja heppatalli. Niihin sai jo hyvin kulumaan aikaa, niin ei lähdetty enää edes yrittämään kaikkia hankalampia legoja. Oli kyllä hauskaa kaataa koko iso säkki lattialle ja katsoa ohjeita ja kasata legoja niinkuin ne oikeasti ”kuuluu” kasata, kun yleensä me vain rakennellaan mitä mieleen juolahtaa.

Lounaaksi oli tietenkin makaronilaatikkoa, niinkuin melkein aina silloin kun lapset saavat valita ruoan. Ruoan jälkeen oli kauneussalongin vuoro. Ensin me laitettiin toistemme hiuksia. Kokeiltiin erilaisia lettejä ja nutturoita kaikille ja tytötkin saivat kammata mun tukkaa.

Sen jälkeen me sitten pidettiin meikkaustuokio, josta itseasiassa kuvattiin videotakin. Video tulee osaksi joulukalenteria (paljastuksia paljastuksia!), mutta tähän postaukseen napattiin kuitenkin jo kuvat kauniista lopputuloksesta. Ensin tytöt saivat meikkailla mut, ja sen jälkeen sitten Tiara meikkasi ensin Zeldan ja sitten vielä itsensä. Ihan huiput meikkaukset tuli kyllä. Melkein voisin vielä paljastaa, että tytöt kertoivat tehneensä mulle ”perusmeikin”, siis kuulemma arkimeikin joka sopii hyvin kotikäyttöön, mutta jossa ei saa astua ovesta ulos. Mitäs te olette mieltä?

Meikkihetken jälkeen käytiin suihkussa, ja tytöt saivat leikkiä barbeilla ja barbien uima-altaalla sillä aikaa kun mä laitoin tehohoitonaamion hiuksiin. Pestiin meidän hienot meikkitaideteokset pois että kehdattiin sitten lähteäkin johonkin. Suihkun jälkeen oli jo aika laittautua iltaa varten, sillä Otto tuli hakemaan meitä töistä päästyään, suuntana Stockmann ja uuden upean Hamley’s lelukaupan Vip-avajaiset.

Avajaisista mä kerron lisää huomenna, mutta täytyy vielä kertoa että meillä oli ihan huippu kotimatkakin: Juuri kun oltiin melkein kotona, me nähtiin vielä läheisen kauppakeskuksen mieletön ilotulitus joulunavauksen kunniaksi. Tytöt totesivat siinä sitä ilotulitusta katsellessaan että tämä oli paras lastenpäivä ikinä kun he saivat vielä oman ilotulituksenkin. Oli se aika mahtava päätös päivälle, juuri sopivan mahtipontinen. Ja hei, eikö olekin mielettömän kaunis Helsinki valoineen näin marraskuisena pimeänä iltana?!

Ihanat lapset ja ihana päivä, mä en vaan kestä miten  iloiseksi he tulevat niin pienistä jutuista. Päivä oli ilmeisen jännittävä, sillä molemmat nukahtivat alta aikayksikön silmät ummistettuaan. Mä en voi sanoin kuvailla, miten hyvältä tuntuu nähdä kuinka onnelliseksi omat lapset tulevat tällaisista päivistä. Siitä tulee itsekin onnelliseksi, ja tottakai on muutenkin hauskaa hullutella ja antaa heidän päättää välillä kaikesta.

Mahtavaa perjantaita kaikille <3