Jo pidemmän aikaa mulla on ollut to do -listalla aikeena toteuttaa tyylikatsaus. Viimeksi olen tehnyt laajempaa tyylikatsausta vuosi sitten heinäkuussa, ja kollaasia viime talven ja kevään asuista tämän vuoden heinäkuussa. Viimeksimainitussa keskityin enemmän silloiseen pinkkiin kuontalooni, ja siihen mitä ihmettä sille tekisin, joten nyt on aika keskittyä enemmän siihen tyyliin, onneksi pinkin tukan jälkeiseen, tyyliin.

Kesällä pätkäisin pidennyksistä, vaalennuksesta ja pinkinnyksestä kärsineen tukkani pitkään polkkamittaan, ja se taisi olla suurimpia tekijöitä siinä, millaiseksi vaatekaapin sisältö on muodostunut. Polkkamittainen tukka vanhensi mun lookia, ainakin teidän mukaan, ja ehkä mä olen itsekin sen jollain tasolla huomannut. Etenkin kesän aiheuttaman pakollisen vaatteidenvähennyksen jälkeen huomaan syksyn tyylissäni enemmän klassisia piirteitä kuin koskaan aikaisemmin. Kesällä kuitenkin vielä irroittelin, ja nautin helteistä, siitä että vaatteita ei tarvinnut kerrostaa vaan ulos saattoi lähteä vaikka ohuessa valkoisessa kesämekossa.

Hamstrasin kesällä sekä Tukholmasta että Berliinistä kivoja kenkiä, ja kengät kyllä vaikuttavat pukeutumiseen tosi paljon. Kun on enemmän valinnanvaraa kengissä, on helpompi kokeilla erilaisia asuja, eikä asukuvistakaan tule niin yksitoikkoisia kun yksi tärkeä asuste vaihtuu usein. Mä olin jotenkin unohtanut kenkäpuolen aivan kokonaan ennen tätä kesää, ja miettinyt vain laukkuja. Mutta mites toi laukkutilanne, Coachin Bleecker Preston näyttäytyy 11/18 asukuvassa. Luottolaukku on definately löytynyt! Laukku on toki vielä vähän huomiotaherättävämpi asuste kuin kengät, etenkin jos sattuu olemaan kooltaan suuri.

Mutta kuten aiemminkin todettua, tuo laukku vain on ihan täydellinen mulle, eikä mulla ole mitään tarvetta sitä yleensä vaihtaa mihinkään toiseen. Asukuvia varten pelkästään en viitsi vaihtelun vuoksi laukkua vaihtaa, vaikka se ehkä tekisi kuvista vaihtelevampia, niin se olisi kuitenkin huijausta. Jos jotain laukkua pitäisi miettiä, olisi konjakinruskea arkilaukku seuraavana hankintalistalla, sillä sellainen multa puuttuu ihan kokonaan. Mutta eipäs mennä asioiden edelle! Himotuslistaa on tulossa myöhemmin.

Kuutisen viikkoa treenejä takana, ja huomaan jo nyt miten paljon itsevarmempi fiilis mulla on vaatteissa kuin vaatteissa. Mulla on aina ollut tosi hoikat ja pitkät jalat, ja litteä takamus, mutta nyt molempiin alkaa ehkä viimeinkin tulla jotain muotoa, mikä saa mut rakastamaan farkkuja vielä enemmän kuin ennen. Se on myös ehdoton plussa, että farkut eivät enää kiristä mahasta päivällisen jälkeen, niitä tulee käytettyä nykyään paljon enemmän. Puhuin jokin aika sitten mukavuudenhalusta pukeutumisessa, ja se on kyllä myös yksi suurimpia tekijöitä siinä, mitä aamulla päätyy kaapista päälle.

Me kuvattiin Tiaran kanssa tänään joitakin syksyn tähänastisia suosikkeja tätä postausta varten, sellaisia, joiden luulen tulevan näkymään paljon asukuvissa.

Mä tykkään näistä kaikista ihan hulluna! Näiden ympärille on hyvä lähteä rakentamaan syksyn ja talven lookia. Ruskeat nilkkurit täytyy ottaa tehokäyttöön nyt kun on vielä vähän lämpimämpää, koska mä olen ainakin niin vilukissa ettei aukoista sisään kulkeva tuuli oikein houkuttele. Ihanat villahuivit ovat mukavia, lämpimiä ja näyttäviä asusteita, jotka piristävät asuja.

Millaisia asusteita teillä on varattuna syksylle? Mitä mieltä olette mun syksyn valinnoista ja kuluneen kesän/syksyn asuista? Mikä asu on lemppari?

Terkkuja pieneltä kuvausassistentilta, joka innokkaasti auttoi mua asettelemaan asusteita kuvausta varten<3

Nyt on ollut aika vaatepainotteinen blogipäivä, huomenna siis luvassa jotain ihan muuta! Meillä oli tänään tosi kiireinen päivä, ja siksi tämä postauskin venähti näin myöhäiseksi, pahoittelut siitä. Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

Ihastun aina syksyisin viininpunaiseen. Kun syyskuun alussa alkavat viileämmät ilmat, koko kevään ja kesän ajan tunkkaiselta tuntunut väri alkaa taas näyttää houkuttelevalta. Viime syksynä hamstrasin kyseistä väriä asusteissa, lastenvaatteissa ja collegeissa. Tänä syksynä löysin täydelliset housut. Cubuksen farkkuillassa ihastuin viininpunaisiin Jane jeggingseihin, ja vaikka ilta oli all about jeans, mä päädyin sitten ostamaan melkeinpä epäfarkkumaisimmat farkut, tai jeggingssit joita kaupasta löytyi.

Viininpunaiset Janet ovat vähän napakammat kuin muut kokeilemani saman mallin värit, mutta se on oikeastaan tosi hyvä, jeggingssit kun tuppaavat aina löystymään käytössä. Olen pitänyt näitä viininpunaisia ihanuuksia jalassani melkein joka päivä ostamisen jälkeen, ne ovat vain niin ihanat!

Neuletakki Sheinside* / Toppi BikBok / Jeggingssit Cubus / Kello Guess* / Kaulakoru Glitter* / Aurinkolasit Glitter* / Laukku Coach / Kengät Topshop / * = saatu blogin kautta

Tänä syksynä on näkynyt paljon myös superpitkiä neuletakkeja, ja valitsin itselleni sellaisen Sheinsiden valikoimasta. Saamani neuletakki on myös ollut kovassa käytössä heti alusta asti, se on ihanan lämmin ja pehmeä!Tykkään siitä että neuleen pinta on eläväinen, ja harmaa tuntuu noin isona pintana jotenkin lempeämmältä, kuin vaikkapa kokomusta, jota myös mietin neuleen väriksi. Neuletakissa on ihanat mustat napit, joilla sen saa vaikka sääreen asti kiinni jos oikein paleltaa, parhaimmillaan se on kuitenkin auki liehuen.

Ainoa ongelma neuletakin kanssa on se, että sen kanssa on vaikea löytää takkia pidettäväksi! Millaisia takkeja te käytätte pitkien neuletakkien kanssa? Nahkatakkia ei voi laittaa, jotenkin tosi hölmön näköistä kun piiiiitkä helma jatkuu lyhyen nahkatakin jälkeen. Vielä hölmömmän näköistä ainakin mun päällä on, jos puen lantiolle tai puoleen reiteen ulottuvan takin, jonka alta helma pilkottaa. Kokeilin myös neuleen kanssa lähestulkoon yhtäpitkää trenssitakkia, mutta takki taas on malliltaan sellainen, että ei vaan näytä mun silmään hyvältä. Parhaimmillaan pitkä neule on ihan ilman takkia, mutta näillä keleillä se ei vaan onnistu. Takkivinkkejä otetaan siis vastaan!

Me lähdetään viettämään aurinkoista sunnuntaipäivää ulos tyttöjen ja Oton kanssa. Ihanaa sunnuntaita kaikille, palailen illalla!

Tänään on ollut sellainen päivä, että miljoona asiaa on tuntunut kaatuvan niskaan, ja oli vaikeaa saada kiinni mistä aloittaisi.  Aamulla ensimmäisen kerran (vahingossa herättyäni) tosiaan luulin, etenkin ikkunasta jäätävää tihkusadetta hetken tuijotettuani, että tästä päivästä tulee ihan pannukakku.

Mutta niin ei sitten käynytkään.

Mä onneksi nukahdin vielä uudelleen, ja tihkusateen sijaan mua tuijotti ensimmäistä kertaa silmät avattuani maailman iloisin puolitoistavuotias, joka hymyili leveää hymyä ja sanoi mulle ”heeeeeei”. Otto oli nostanut Zeldan mun viereen, kun hän oli herännyt, ja me vietettiin Zeldan kanssa ihana puolituntinen vierekkäin makoillen, höpötellen ja pupupehmoleluilla leikkien. Zelda ei ole varmaan ikinä liikkumaan opittuaan pysynyt noin kauaa paikoillaan, ellei flunssaa lasketa, joten oli maailman ihaninta viettää hetki aikaa ihan kahdestaan.

Tiara heräsi sitten puoli tuntia myöhemmin, ja mä päätin että vaikka tehtävää on paljon, mä selviän. Keitin meille kaikille puuron, se ei ollut kyllä kovin hyvää koska meillä ei ollut mitään hyvää sen kanssa syötäväksi (yksi niistä niskaan kaatuvista asioista, juhlatarjoiluita varten tyhjennetyt kaapit ja niiden täyttäminen), mutta sain mä sen sentään syötyä. Aamupala on kyllä ehdoton juttu jos haluaa päivän alkavan mukavasti!

Leikittiin lasten kanssa legoilla, piirreltiin piirtotaululla, ja aamupäivällä sitten tytöt lähtivät ulos mummunsa kanssa leikkimään, postiin ja ostamaan lounastarpeet, ja mä sain keskittyä hetken aikaa tekemään töitä ihan rauhassa. Tartuin vaan kiinni jostain, ja aloin tekemään. Aikaa siinä tosiaan meni, mutta nyt olo on niin paljon helpottuneempi. En olekaan enää jäljessä, vaan enemmän aikataulussa kuin moneen viikkoon! Zeldan päiväuniaikaan sain treenattua, ja treenit sujuivat hyvin uusissa vaatteissa, jotka sain tänään.

Treenin jälkeinen suihku raikasti olon, ja sitten lähdinkin talsimaan toiseen suihkuun, siihen jäätävään, kunnon vesisateeksi muuttuneeseen säähän, ja kohti kauppaa. Sain tehtyä Oton kanssa kunnon ruokaostokset koko viikoksi, ettei tarvitse ainakaan kauppakasseja raahata enää vesisateessa toista kertaa tälle viikolle. Kotimatka taitettiin bussilla, mikä olikin hauska juttu, sillä tänään autottoman päivän kunniaksi bussissa jaettiin karkkeja, ja meitä viihdytti hurjan viiden minuutin matkan ajan opas joka kertoi asuinalueestamme hauskoja knoppitietoja, ihan kuin oltaisiin oltu paremmallakin kiertoajelulla.

Kiertoajelun jälkeen tein kana-vuohenjuustopastaa joka maistui lapsille niin että pyysivät vielä lisääkin, ja ruuan jälkeen otettiin Tiaran synttärilahjaksi saama tyynyliina-tekstiilitussisetti esiin, ja koristeltiin vähän tyynyliinoja. Zelda ei oikein vielä händlännyt tekstiilitusseja, mutta ei se mitään, hän piirteli sitten puukynillä, ja me muut koristeltiin tyynyliinoja. Se oli yllättävän hauskaa puuhaa, vielä kun vaan saisi aikaiseksi silitettyä nuo tyynyliinat! Siinäpä puhdetta huomisellekin.

Ai mitäkö tehdä kun syysmasennus meinaa iskeä?

• Syö aamupala. Vaikka kaapissa ei olisi kuin näkkäriä tai puuroa ilman kavereita, syö. Päivä lähtee paremmin käyntiin kehnommallakin aamupalalla, kuin kokonaan ilman.
• Jos sinulla on lapsi, kutita sitä tai kerro sille hauska juttu. Lapsen hymy tai käkättävä nauru piristää pahimmankin aallonpohjahetken. Puolisokin käy hätätapauksessa, tai kissa tai koira. Jos ei ketään ole kotona, käytä whatsappia, tai keksi tyhmin hashtag mitä mieleesi tulee, ja katso mitä sillä löytyy instagramista.
• Liiku, ja käy suihkussa! Treenin jälkeen olo on aina euforinen, vaikka ensin ei välttämättä tekisi ollenkaan mieli tehdä neljääkymmentä dippipunnerrusta, kahteen kertaan, osana kahdeksan liikkeen sarjaa, tai lähteä lenkille vesisateeseen.
• Jos tehtävää on paljon, ja mitään ei huvittaisi tehdä, aloita edes jostain. Usein mulla tyssää siihen, kun mietin mistä aloittaisin, mikä olisi fiksuinta, miten priorisoisin nyt kaiken oikein. Se että aloittaa ihan mistä tahansa, edes sieltä jostain, saa hommat rullaamaan, ja ekan homman jälkeen saa tehtyä loputkin. Se että aloittaa tekemisen, on aina parempi kuin se että pähkäilee eikä saa mitään aikaiseksi, olkoonkin että hommat eivät menisi välttämättä tärkeysjärjestyksessä.
• Käy ulkona, vaikka siellä sataisi ja olisi kylmä tuuli. Ulkoilma piristää aina, jos ei itse ulkoilu, niin ainakin se että pääsee sitten takaisin sisälle lämpimään!
• Tee jotain, missä voit laittaa aivot narikkaan hetkeksi. Mulle se oli muumipeikon töhertämistä tyynyliinaan, siinä ei paljoa muuta mietitty kuin muumin pyllyn kaarta.
• Jos kaikki muut keinot on jo käytetty, ja vieläkin vähän masentaa, voit aina alkaa jouluhulluksi, niinkuin mä olen! Voitteko uskoa, että jouluun on enää kolme kuukautta ja kaksi päivää, tässähän alkaa olla jo kiire koriste-, lahja- ja menusuunnittelun kanssa! Ihanaa <3

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, ei masennuta viikon mukana alkaneesta syksyn harmaudesta, vaan ollaan yhtä makeita kuin kesälläkin!

Yksi tämän syksyn lempparikuoseista on mulle ollut ns. ruutupaperikuosi, eli valkoisella pohjalla ohutta mustaa ruutua. Joku eilen kyselikin mun ruutupaperikuosisen kaulahuivin perään, ja keväällä myös, kun aloin huivia käyttämään. Ihastuin kuosiin ensimmäisen kerran kuukausia sitten, kun sain kyseisen huivin yhdestä tilaisuudesta goodiebagissa mukaani. Tämän syksyn Monkin malliston Nika-huivi taisi olla pienimuotoinen hitti jo keväällä, sillä muistan että parissakin blogitapahtumassa ennen lämpimiä säitä näkyi vaatesäilytyksessä näitä samoja huiveja joka toisen takin hengarissa roikkumassa.

Monkin huivi on ihanan lämmin, iso ja yksinkertainen, sopii monenlaiseen eri asuun. Eilen oli aika lämmin päivä, illallakin vielä 18 astetta, mutta flunssan jälkeen en uskaltanut ottaa riskejä vaan verhouduin ihanaan huiviin. Siitä taitaa tulla tämän syksyn lemppariasuste!

Huivi Monki* / Nahkatakki Sheinside* / Farkut Gina Tricot / Kello Guess* / Käsikoru Glitter* / Kengät Topshop / Laukku Coach / * = saatu blogin kautta

Viimeinen Sheinsiden paketin vaate jonka sain vasta nyt kuvattua päälläni, on myös ruutupaperikuosinen, ainakin melkein. Ruudut eivät ole niin ohuita kuin vaikkapa tuossa huivissa, mutta mustavalkoisia kyllä, ja tykkään jakusta ihan älyttömästi! Se on lämmin, mutta kevyt, sillä se on sellaista  hassua kangasta, neopreeniä vai mitä se on. Hauska jakku jokatapauksessa, jakun mallin perusteella ei olettaisi tosiaan kyseessä olevan sellainen kangas. Tämä on myös kivan lyhyt ja menee nätisti tiukan nahkatakin alle. Mä oon käyttänyt tätä tosi paljon tänä syksynä, mutta jostain syystä sain vasta nyt kuvattua sen.

Jakku Sheinside* / Toppi Sheinside* / Farkut Gina Tricot / Kaulakoru Glitter* / Rannekoru Glitter* / Kello Guess* / Kengät H&M / Laukku Coach / * = saatu blogin kautta

Tykkäättekö ruutupaperikuosista? Millainen on teidän syksyn lempparihuivi?

Tänään on ollut ihan mahtavan hyvä päivä! Aamu alkoi sillä että veimme Zeldan kanssa Tiaran kerhoon, minkä jälkeen käytiin Zeldan kanssa keinumassa ja kävelemässä ulkona. Tiaran kerhon ajan Zelda leikki tyytyväisenä nukeilla ja mä sain kirjoiteltua vähän postausta. Käytiin hakemassa isompi neiti kerhosta, ja rupateltiin siinä toisten kerholasten vanhempien kanssa hyvä tovi. Tiara on saanut kerhosta jo monta kaveria, ja joka kerta yhtä innoissaan kertoo mitä he ovat kavereiden kanssa kerhossa touhunneet. Tänään oli kuulemma kaverin kanssa keskusteltu erilaisista välipaloista, kerätty käpyjä ja keppejä, ja leikitty vaikka mitä ulkoleikkejä.

Kun on itse ollut tarhassa yksivuotiaasta asti, tuntuu hassulta että Tiara-kohta-kolmevee ei vieläkään ole ollut tarhassa. Ei se tietenkään haittaa mitään, se on vain erilaista siitä miten oma lapsuuteni meni. Zeldan syntymä, blogityö ja työ Kideblogeissa ovat määrittäneet kuviot niin, että toistaiseksi paras vaihtoehto on ollut mulle tehdä töitä kotona, lasten kanssa.

Syksy tulee olemaan rankka, sillä tekemistä on enemmän kuin koskaan ennen, mutta mä uskon että me selvitään ihan hyvin silti. Kevääksi kuitenkin vaaka alkaa kallistua siihen suuntaan, että tytöt aloittaisivat ainakin osapäivähoidon, sillä tämänhetken yhtälö alkaa olla ajankäytöllisesti jo hiuskarvaa vaille mahdoton. Mitään ei kuitenkaan ole lyöty lukkoon, ensisijaisesti täytyy ajatella sitä, onko Zelda keväällä vielä valmis päivähoitoon. Jos tuntuu siltä että ei ole, niin mä olen kyllä valmis tinkimään omasta ajastani vielä, ja kehittämään sitten jonkin muun ratkaisun.

Tänään on pyörineet mielessä jo alle kuukauden päässä siintävät Tiaran 3v-synttärit, ja mun omat 23v-synttärit. Mitään varsinaista teemaa ei Tiaran synttäreille vielä ainakaan ole tulossa, mutta pari kivaa ideaa on kuitenkin mielessä. Me mennään ainakin toistaiseksi tosi rennolla meiningillä edelleen synttäreiden kanssa, se sopii meidän tyyliin. Kutsut laitetaan Facebookissa, ja tarjoilut on meidän tyylisiä, vähän sinne päin siis. Pääasia että päivänsankarilla on hauskaa!

Nähtiin eilen ja tänään myös ihania pikkuisia nelikuisia vauveleita, ja siitä Zeldan tämänpäiväinen nukkeinnostuskin taisi johtua. Hän on hirveän kiinnostunut pienistä, niin kyllä Tipakin, ja kovasti tykkäävät viihdyttää ja naurattaa vauvoja, esitellä leluja ja antaa haleja. Tuntuu niin hassulta miettiä, että vuosi sitten Zeldakin oli samanlainen nelikuinen pallero. Tää synttärien suunnittelu saa mun aivot pehmenemään, ja perinteisesti kiinnittämään huomiota siihen miten järjettömän nopeasti aika kuluu.

Juoksin tänään pisimmän juoksulenkkini ikinä, kuusi kilometriä. Se ei varmasti monen korvaan kuulosta paljolta, mutta mulle se on tosi pitkä matka juosten. Tai oli ainakin ennen, tänään se tuntui hyvältä, ihan mahtavalta! On jotenkin niin huikea fiilis kun sen vaan tuntee kuinka voimat ja jaksaminen kasvavat. Enää ei tunnu naistenkymppi-haave ollenkaan mahdottomuudelta ensi kevääksi!

Nyt mä alan syömään iltapalaa ja valmistaudun yöunille, niin jaksaa hyvin vielä viimeisen päivän ennen viikonloppua. Ihanaa huomista perjantaipäivää kaikille<3