Tiara 1v!

03.10.2012
Noniin, viimeinkin on aika kertoilla meidän yksivuotiaan paaperon kuulumisia vähän enemmänkin! Huono onni vainoaa meitä näköjään, arvatkaas mihin me eilen aamulla (tai no keskellä yötä ensimmäiset kerrat) herättiin?! No Tiaralla on tietysti vauvarokko, lääkärissä käytiin varmistamassa diagnoosi kun oli epäselvyyttä ensin että mikäs rokko tässä on kyseessä mutta vauvarokoksi se sitten lopulta paljastui kun kaksi eri lääkäriä ja hoitaja olivat sitä tovin ihmetelleet. Tiara onneksi on toissayön jälkeen ollut oma iloinen ja pirteä, joskin näppyläinen, itsensä ja viime yökin sujui ihan normaalisti. Toivottavasti näppylät lähtevät pian pois vaikka eivät ne onneksi näytä kutisevan tai Tiaraa muutenkaan vaivaavan, täytyy huokaista helpotuksesta että 1-vuotis valokuvaus oli jo viikko sitten niin ei sentään se mennyt pipariksi tämän takia. Mutta nyt iloisempiin juttuihin, eli tämä postaus keskittyy vain ja ainoastaan meidän ihanaan Tiaraan, josta on kasvanut ihana nuori neiti!

Tiara, mikä ihana pieni ilopilleri! Iloinen, reipas ja hyväntuulinen on varmaan ne yleisimmät adjektiivit joilla muut ihmiset Tirriäistä kuvailevat. Iloinen Tiara päästää ihania pitkiä nauruääniä ja irvistelee ihanasti pikkuhampaillaan silmät sikkaralla silloin kun on oikein iloinen! Tiara on tottunut olemaan kaikenlaisissa paikoissa kun ollaan neitiä pienestä asti tutustutettu niin ravintoloihin, kahviloihin, vauvakerhoon kuin kauppakeskuksiinkin. Kaupoissa Tiara on onnensa kukkuloilla saadessaan tuijotella ympärilleen ja ravintolassa Tiara istuu syöttötuolissa kuin vanha tekijä lörpötellen oman tilauksensa tarjoilijalle vauvakielellä ja jatkaen sen jälkeen jännittävää leikkiä lautasliinalla. Olen iloinen siitä että ainakin tähän asti Tiaran kanssa on ollut helppo mennä minne vaan eikä pahemmin ole tarvinnut kiukkukohtauksia tai muita juttuja jännittää, eihän kukaan tietenkään aina voi olla iloinen mutta suhteellisen vähillä julkisilla välikohtauksilla ollaan toistaiseksi selvitty. Sen näkee sitten miten käy kun uhmis tai hienommin ilmaistuna tahtoikä alkaa näkymään meilläkin. 
             Omaa tahtoaan Tiara osaa kyllä jo osoittaa, välillä hyvin selvästikin. Väsyneenä kun jokin asia ei mene tismalleen niinkuin neiti haluaisi on seurauksena ällistyttävä, veltto-jäykkä-asento, toisinsanoen neiti heittäytyy löysäksi spagetiksi jota ei voi pitää sylissä mutta ei laittaa lattiallekaan, sillä velttoudestaan huolimatta ipana vastustelee oikein kovasti. Vaikea selittää, mutta joka kerta mulla on naurussa pitelemistä. Tiedän ettei toisen tunteille saa nauraa, enkä onneksi ole nauranutkaan mutta on se vaan välillä vähän huvittavaa! Silti olen pyrkinyt nauramisen tai hermostumisen sijasta sanoittamaan kiukun tunteet Tiaralle, kuten oppaissa käsketään, vaikka se tuntuukin turhauttavalta kun toinen löysäilee kiljuen samalla kurkku suorana. Toistaiseksi kiukunpuuskat ovat olleet pieniä ja nopeasti ohi meneviä ja lepyttely helppoa ja suhtaudun tulevaan ihan luottavaisin mielin,vaikka tiedänkin varmuudella että ei se näihin pikkukiukkuihin varmasti tule jäämään. 

Empatiakykyä Tiaran ikäisellä lapsella ei vielä taida olla, mutta miten ihana rakkaudentäyteinen ipana Tiara onkaan! Ei mene päivääkään ettei Tiara jakelisi ”aai” -huokausten siivittämiä halauksia äidille, isille, mummulle ja puolelle pehmoleluarsenaalista. Pusut olivat vähän aikaa sitten kova juttu mutta nyt ne on jääneet jostain syystä vähän vähemmälle. On maailman suloisinta kun Tirriskä tulee mun luokse kun istun sohvalla, painaa päänsä mun polville ja sanoo ”aai”!  Ehkä ne pusutkin tulee vielä takaisin, tällä hetkellä oon kyllä vähän tyytyväinenkin että pusut on tauolla, Tiara nimittäin kuolaa tonneittain kun on ilmeisesti nyt yksi tai kaksi kulmahammasta viimeinkin puhkeamassa kuuden muun hampaan seuraksi.
                  Kuudella hampaalla Tiara saa oikein hyvin jo pureskeltua isommatkin palaset ja hienosti syökin kaikkea mahdollista. Tiara on osoittanut omaa tahtoaan myös hyvin ärhäkän lusikkalakon merkeissä ja meillä meni pari viikkoa niin että Tiara söi pelkkää sormiruokaa. Lusikasta ei maistunut edes neidin lempiherkku jogurtti! Nyt on taas pari päivää lusikkakin kelvannut oikein hyvin, mutta kyllä sen huomaa että sormiruokailu on enemmän Tiaran mieleen. Lusikka pysyy jo oikein nätisti omassa kädessä ja Tiara kyllä tietää minne se kuuluu laittaa, mutta lusikoiminen ei kiinnosta ollenkaan kun sormiruokailu on niin paljon kivempaa. Mutta kyllä se siitä, pitää vain olla sitkeä. Tärkeintä kumminkin on että neiti syö, vai mitä! Siitä mä oon tosi iloinen että Tiara on niin ennakkoluuloton tuokien suhteen ja maistaa kaikkea, esimerkiksi mustat oliivit ovat Tiaran mielestä ”naaammaammaam” eli ”namnam”!

Tiara on kova tyttö juttelemaan kaikille ja vaikka me ei vielä kauheasti ymmärretäkään Tiaraa, ymmärtää Tiara aika hyvin jo meitä. Tiaralta tulee jonkinverran omia sanoja, uusimpina lisäyksinä ”köökö” eli Mörkö -koira ja ”isi”. S-kirjain on kova sana Tirriskälle tällä hetkellä, sihiseminen on maailman hauskinta hommaa ja sitä kuuleekin aivan kokoajan. Muistattekin varmaan kun kerroin että Otto on alkanut puhumaan ruotsia Tiaralle? Se on jatkunut mun mielestä oikeen hyvin ja Tiara ymmärtää jo monen monta asiaa molemmilla kielillä, jotkin asiat jopa paremmin ruotsiksi! Tirriskä koittaa kauheesti matkia jo puhetta ja kaikkea mitä me sanotaan, se on aika söpöä kyllä kun toinen selittää piiiitkät pätkät ihanalla vauvakielellä ja välissä vilisee ”köökö” tai ”mummu” tai ”kakka”!
                      Höpöttelyn lomassa Tiara ehtii tietysti myös leikkimään. Ihan lempparijuttu tällä hetkellä on pukeminen ja riisuminen, Tiara saattaa istua vaikka puoli tuntia omien ulkovaatteidensa kanssa ja yrittää pukea niitä päälleen. Kenkiä jalkaan ja pipoa päähän, fleece -takin Tiara vetää pään yli niskaan ja pitää sitä siellä. Tiara myös laittaa innokkaasti omalle vauvanukelleen hattua päähän ja pukee itselleen sukkia. Eihän neiti vielä oikeasti osaa pukea tietenkään, mutta mun mielestä on hienoa että Tiara jo ihan selkeästi tietää mikä vaatekappale kuuluu mihinkin ruumiinosaan! Pukemisen lisäksi palikat ja palapelit on kiva juttu ja lukeminen on edelleen mukavaa puuhaa. Me luetaan aika paljon kirjoja ja iltasatu on edelleen jokailtainen rutiini, siitä mä en ainakaan halua luopua ainakaan kymmeneen vuoteen! Tai luovutaan sitten kun Tiara itse haluaa, mutta mä ainakin nautin siitä että yhdessä luetaan pari kirjaa ja rauhoitutaan. 

Tiara on maailman suloisin kun se aina nostaa esineen korkealle ilmaan silloin kun se haluaa tietää mikä se on. Usein neiti sanoo samalla ”tooo” ja katsoo isoilla silmillään, ihana pallero! Yhteisleikeissä parhaita ovat antaminen ja ottaminen, sekä tavaroiden, lähinnä pallojen, heittely. Tiarasta on mahtavaa antaa tutti äidille tai isille ja ottaa se sitten takaisin, tai antaa oma lemppari rättipupu -unilelu tai mikä tahansa muu esine. Palloa on kiva heitellä kun istutaan yhdessä lattialla ja Tiaran lemppari on iso ja värikäs rantapallo jota se aika hyvin osaa jo heitellä vaikka pallo on melkein neidin itsensä kokoinen! Kynät ja paperit on kans tosi kiinnostavia ja musiikki tietysti, sen tahtiin on ihana taputtaa tai ”tanssia”.
               Uusi leikki Tiaralla on myös sellainen, että ensin se nostaa käden ilmaan ja mun pitää sanoa ”moi”, sitten se vilkuttaa ja mun pitää sanoa ”heihei” ja lopuksi se taputtaa riemusta kiljuen ja äiti sanoo ”taputapu”. Tätä saatetaan leikkiä vaikka kuinka pitkä aika, mä varmaan unissanikin hoen ”moiheiheitaputapua” kun se on niin tuttua jo! Tiara on kyllä näppärä sormistaan ja pinsettiotteella tonkii kyllä pienimmätkin koirankarvat ja leivänmuruset mitä kummallisimmista paikoista suoraan suuhun vaikka kuinka koittaisi imuroida usein!
               Tiara nukkuu yönsä oikein hyvin, 12 tuntia on normaali unimäärä. Tiara menee yleensä nukkumaan 19.30 ja herää aamulla 7-7.30 aikaan. Mä alankin nyt siis painumaan pehkuihin, jotta pääsen pirteänä ylös sitten kun Tirriäinen herää! Tästä tuli vähän pitkä, mutta halusin kirjoittaa kattavasti muistiin yksivuotiaan kuulumiset, toivottavasti tykkäsitte!

Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille♥♥
PS: Aion tehdä vielä toisen postauksen kunhan ehdin, keskittyen enemmän siihen mitä tää vuosi on tarkoittanut henkisesti ja miltä äitiys tuntuu vuoden jälkeen (no ihanalta se tuntuu, mut ajattelin vähän tarkemmin kertoa). Nyt ihanaa torstaita ja hyvää yötä!

Tiaran 1v-bibikset!

17.09.2012
Tiara tuossa kerkesikin julkaisemaan aloittamani luonnoksen aiheesta, kunnioitettavana saavutuksena luonnokseen olin saanut kirjoitettua ainoastaan sanan ”Tiaran” otsikkoon. Mutta jos vaikka nyt saisin ihan itse tämän valmiiksi ja julkaistua! Perjantaina meillä oli siis synttäritohinat täydessä vauhdissa ja ensimmäinen vieras Nettakin saapui jo meidän luokse. Lauantaina aamulla viimeisetkin pitkänmatkan vieraat tulivat perille ja aamu kuluikin leipoessa vielä ja laittautuessa. Harmillisen moni ihminen ei päässyt paikalle, mutta meidän oli järjestettävä juhlat niin että ne sopivat pitkänmatkan vierailijoiden aikatauluihin, mun äitini onneksi tulee tänne jo ensi viikolla ja sitten päästään juhlimaan niin Tiaran, mun kuin äidinkin synttäreitä vaikka yhtä aikaa, me kun ollaan kaikki synnytty ihan lähekkäisinä päivinä. Mutta nyt voisin sen pidemmittä höpinöittä laittaa ”vähän” synttärikuvia, toisin sanoen suurimmaan kuvapläjäyksen mitä blogissa on vähään aikaan nähty!
 Tiaralla on tälläinen uusi ”en varmana hymyile kameralle vaikka mitä yrittäisit” -vaihe meneillään joten kaikissa kuvissa neiti on aivan vakavana. Harmittaa kun kuvista ei välity ollenkaan meillä vallinnut riehakas riemun kiljunta, jokapaikkaan pyöriminen ja hyöriminen, into parista ilman tukea otetusta askeleesta ja lahjojen avaamisen hauskuus. Mutta hauskaa meillä tosiaan oli ja Tirriskällä varmasti kaikkein eniten!

 Ennen juhlia Tiara otti rennosti, makoili vähän lattialla ja kierteli sylistä syliin. Välillä yritti varastaa vähän karjalanpiirakkaa ja onnistuikin, munavoi on neidin uusi lemppari!

Juhlapöytä näytti sitten loppujenlopuksi tältä. Lopputulos oli aika koruton, mutta ruoka onnistunutta. Voin jopa itsekin kehua onnistuneeni ainakin limevalkosuklaakakun ja munavoin suhteen, ruisnappi -skagenit taas olivat Oton käsialaa ja menivätkin kuin kuumille kiville (niitä tuli kolme kuvassa näkyvää annosta ja ne hävisivät alta aikayksikön pöytään ilmestyttyään). Täytekakut ei todellakaan oo se mun juttu, ensi kerralla varmaan tilaan joko leipomosta tai jätän kokonaan tekemättä koska ulkonäkö ei ikinä ole sellainen kuin haluaisin. Maku on aina juuri sellainen kuin haluankin, mutta ulkonäkö ei koskaan! Mutta enpä ota stressiä, meillä ei ole enää jääkaapissa kuin pieni muru täytekakkua, kaikki muut on jo syöty joten eiköhän se kerro siitä että vieraille ruuat maistuivat kumminkin.
 Yritettiin saada Tiaraa puhaltamaan kakkukynttilä (muodon vuoksi, ei me oletettukaan että se onnistuisi vaikka Tiara osaakin puhaltaa ihan hienosti :D), mutta minähän sen lopulta puhalsin!
Tirriskä maistoi pienen palan kakkuakin ja tykkäsi kovasti, mutta karjalanpiirakat oli selkeästi sitä suurinta herkkua varsinkin munavoin kanssa.
 Ensimmäisessä kuvassa pollea synttärisankari, seuraavissa iloiset Kaisla ja Kim!
Siinä osa Tirriskän lahjoista! Ihana palapeli oli todellakin lahja Tirriskän mieleen ja nukke myös, sitä onkin hoidettu jo kovasti! Kiitos kaikille ihanille ihanista lahjoista♥
Neiti availi isin kanssa Baby Born -pakettia aivan onnesta soikeana ja tuijotteli nukkea ensin ihmeissään.
 Sitten päästiin hoitamaan nukkea ja sille annettiinkin monta halia ja pusua ja tungettiin tuttipulloa mahalaukkuun asti vähintään. Muutaman kerran kokeiltiin että miltäs se tuntuu kun hakkaa nukella lattiaa ja sitten taas pussailtiin, eiköhän noista ihan hyvät kaverit tule!
 Tässäpä myöskin lahjojen kirjoa, aika tyttömäiseltä näyttää näin yhteen ympättynä! Pieni pinkki sanakirja on kyllä tosiaan pinkein sanakirja ikinä, aika hauska kirja kantokahvoineen! Tiara myös rakastui ihanaan Pentikin pupuun ja uusiin pinkkeihin kylpyankkoihinsa!
 Mummu oli laittanut neidille muutamat tumput kummitädin matkaan sekä lisäksi ihanat pupusukat jotka kuvasta puuttuvat!
 Palikat osoittautuivat suurmenestykseksi, varsinkin mun ja Oton rakentamien tornien rikkominen. Alarivin ensimmäisess kuvassa tuutuväinen Otto kun sai rakennettua niin korkean tornin, seuraavissa tyytyväinen Tirriskä hajoittamassa tornia.
Synttäreiden jälkeen Tirriskä oli aivan naatti ja nukahtikin samantien kun pääsi sängylle uuden unelmanpehmeän Pentik-pupunsa kanssa. Oli se vaan aika suloinen väsynyt päivänsankari, ja niin hirveän reipaskin vielä! Kertaakaan ei kiukutellut eikä vierastanutkaan vaan konttasi menemään ympäri huushollia innosta kiljuen!
Huomenna onkin sitten mun omat
21v -synttärit ja ajattelin huomenna julkaista synttäripostauksen mun omista pirskeistä lauantai-illalta. Torstaina on Tirriskän oikea synttäripäivä ja silloin sitten 1v -postausta! Hirveästi mulla olisi ideoita tälle tunteita ja ihania muistoja herättävälle viikolle myös blogin puolella, katsotaa mitä saan aikaiseksi kun meillä on taas perinteisesti oikein tapahtumarikas viikko tulossa. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille♥
PS: Kello 00.00 ollaan oltu Oton kanssa kihloissakin jo vuosi, hullua! Mä muistan kuin eilisen nää samat päivät viime vuonna, erityisen hyvin tietysti sen kun Otto kosi mua mun synttäripäivänä (-yönä) ja tietenkin Tiaran syntymän!