Nova, meidän aikainen liikkeellelähtijä

20.08.2017

Ensin ajattelin että mä kirjoittelen sitten uusista taidoista enemmän kunhan on taas kuukausipostauksen aika, mutta eih, en mä jaksa sinne asti odottaa. Pakko se on muutama sana rustata siitä, miten kuluneen kolmen viikon aikana meidän vauva on ottanut kertaheitolla jättiläismäisiä harppauksia pötköttävästä pötköstä yhtäkkiä tyypiksi joka osaa jo vaikka mitä.

Niinkun sanoinkin, en osannut etukäteen varautua siihen että hän olisi aikainen liikkeellelähtijä, ja nämä kaikki taidot puolen vuoden iän molemmin puolin tulivat ihan yllätyksenä. Olin jotenkin ajatellut, että meidän vauvat nyt vaan on sellaisia että viihtyvät paikoillaan pidempään ja oppivat sitten vastaavasti puhumaan aikaisemmin, niinkuin Tiara ja Zelda on tehneet. Mutta ei, kyllä ne on yksilöitä ihan niinkuin kaikki vauvat oikeasti ovat.

Nova on ihan toista maata kuin isosiskonsa. Hän oppi viikkoa ennen puolivuotispäiväänsä nousemaan konttausasentoon. Seuraavalla viikolla hän alkoi liikkua nopeasti eteenpäin karhukävelyn, konttaamisen ja ryömimisen omituisen ihanalla yhdistelmällä, ja vilkuttamaan kun hänelle sanotaan hei ja vilkutetaan. Siitä seuraavalla viikolla, eli tällä viikolla, hän oppi karhukävelemään ja konttaamaan, ja muutaman päivän harjoiteltuaan nyt perjantaina sitten nousemaan ihan itsekseen kokonaan istumaan. Nyt hän nousee jo matalia esineitä vasten polvilleen seisomaan. Mitähän ensi viikko tuo tullessaan?

Vaikka olen ehkä tirauttanut muutamat hormonikyyneleet siitä kuinka mun vauva ei ole enää pieni (no onhan se, puolivuotias on ihan superpieni vielä), olen myös hurjan innoissaan näistä kaikista taidoista. Nyt isommatkin tytöt pystyvät leikkimään enemmän Novan kanssa kun hän osaa istua, ja on jotenkin mahtavaa huomata miten lapsi ymmärtää jo puhetta ja ottaa kontaktia. Aina kun Novalle sanoo hei, hän vilkuttaa. Ja hienosti tunnistaa oman nimensä jo ja kääntyy aina kohti kun häntä kutsutaan. Tosin en ole testannut että onko kyse nimen kanssa vain äänen painosta, tietty hän saattaisi reagoida myös jos sanoisi jonkin muun saman kuuloisen sanan samalla äänenpainolla. Hän myös ehdottomasti ymmärtää kaikki kehut, ja aina kehuja kuullessaan hymyilee maailman aurinkoisinta hymyä.

Liikkeellelähtö on myös vaikuttanut aavistuksen nukahtamiseen iltaisin. Siinä missä hän aiemmin nukahti mun kainaloon, nyt hän rauhoittuu nukkumaan vain sylissä, kainalossa hän ei pötköttele vaan pyörii ja hyörii ja lähtee jumppaamaan vaikka olisi kuinka väsynyt. Eli iltanukutus tapahtuu syliin nykyään, mistä sitten siirrän sänkyyn. Toisaalta taas hän on kaikesta liikkumisesta niin älyttömän väsynyt, että nukkuukin sitten kuin tukki ainakin seuraavat neljä tai viisi tuntia nukahdettuaan, siinä missä aiemmin heräili säännöllisesti ottamaan pientä maitohuikkaa alkuyöstä ihan muuten vain.

Nova on kyllä niin ihana pirteä ja iloinen kuin pieni peipponen ja hänen hymynsä valaisee oikeasti koko huoneen. Loppukevennyksenä (koska oli niin hurjan vakava postaus) pakko lisätä vielä kuva Novasta vilkuttamassa. Se on varmaan söpöin mitä olen hetkeen ottanut.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja parempaa uutta viikkoa kaikille <3


Ensimmäinen eskaripäivä

15.08.2017

Tänään se sitten koitti, meidän esikoisen ensimmäinen eskaripäivä. Illalla laitettiin kaikki valmiiksi, ja aamulla herättiin ajoissa. Esikoinenkin heräsi ilman herätyskelloa, täsmällisesti tuntia ennen eskarin alkua hän kipitti hihitellen portaita alas, missä mä jo meikkailin kahvikuppi kaverinani. Kysyin jännittääkö, ja hän sanoi että joo, ja hihitti perään.

Kurvattiin koulun parkkipaikalle varttia ennen eskaripäivän alkua, ja napattiin nämä postauksen kuvat pienestä isosta eskarilaisesta. Kyllä siinä meinasi sydän haljeta ilosta ja ylpeydestä! Ihana Tiara!

Mä en ollut aiemmin käynyt vielä edes tutustumassa eskareiden tiloihin, sillä tilaisuus oli keväällä vain viikkoa ennen kun Nova syntyi, ja toisen kerran lapset kävivät siellä dagispäivän aikana keskenään. Nyt näin siis ekan kerran, että tilathan on oikeasti jo ihan koulumaiset, mutta kuitenkin sellaiset rennot. No joo, eskari kyllä sijaitsee koulun yhteydessä että sillä on varmaan jotain tekemistä koulumaisuuden kanssa. Siellä on paljon mahdollisuuksia kaikkeen tekemiseen ja sekä henkilökunta että koko ympäristö vaikutti supermukavalta. Paljon mukavia sohvia, leikkihuoneita, ja paikkoja joissa lukea vaikka kirjaa. Eilen meidän eskarilainen pakkasikin repun täyteen kirjoja mukaan eskariin, oletti varmaan että siellä ei ole kirjoja omasta takaa.

Heti eskariluokan ovelle vastaan tuli Tipan toinen paras kaveri dagiksesta, ja halasi, ja opettajatkin tulivat heti ottamaan lapsia vastaan. Tunnelma oli ihana ja kotoisa, sinne oli mukavaa ja turvallista jättää eskarilainen opettelemaan uusia asioita. Niin me sanottiin heipat ja lähdettiin.

Kun iltapäivällä ajettiin hakemaan häntä, mä kiirehdin oikein että mennään nyt äkkiä mulla on niin ikävä! Heti ekana kun nähtiin Tipa, hän kuitenkin kysyi pettyneenä että miksi me tultiin niin aikaisin hakemaan ja eikö hän saisi jäädä vielä pariksi tunniksi leikkimään kaikkien uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Taisin siis olla ainoa ikävöitsijä, hah. Eskarissa oli ollut tosi kivaa ja he olivat jo tehneet vaikka ja mitä. Parasta oli kuulemma ollut mennä koulun ruokalaan lounaalle, ja mennä ulos leikkimään siihen aikaan kun ennen oli päiväuniaika.

Vaikka olen superylpeä uuteen ympäristöön hienosti sopeutuneesta eskarilaisesta, olen kyllä ihan yhtä ylpeä myös meidän keskimmäisestä, joka ensimmäistä kertaa oli ihan yksin päiväkodissa, ilman isosiskon tukea ja turvaa. Myös hänen päivänsä oli sujunut tosi hyvin, ja oli kiva nähdä kavereita kesän jälkeen, ja meitä vastaan juoksi iloinen ja tyytyväinen lapsi. Sijaisena ollut hoitaja kehui niin reippaaksi ja taitavaksi neidiksi, jolle oli maistunut niin uni kuin ruokakin.

Arvatkaa miten Novan päivä sujui? Hän touhusi koko päivän kaksia 30min päiväunia lukuunottamatta, oppi nousemaan melkein kokonaan itse istumaan, ja etenemään konttauksen, karhukävelyn ja ryömimisen yhdistelmällä vihdoin nopeasti eteenpäin peruuttelun ja muutamien konttausaskelien sijaan. Viime viikolla hän oppi Tukholmassa  vilkuttamaan. Pliis Nova, ole vielä vähän aikaa mun vauva, kun nämä isommat neidit on jo niin isoja muka!

On suuri onni ja siunaus olla näin ihanien tyttöjen äiti, ja olen varma että tästä syksystä tulee ihan paras! Ihanaa tiistaita kaikille <3


Novan puolivuotisjuhlat

12.08.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Me juhlistettiin puolivuotiasta Novaa muutama päivä myöhässä eilen, kun Oton pikkuserkku perheineen tuli meille kylään. Hän oli leiponut mutakakkua, ja mä olin tehnyt lapsille sopivia hedelmäsose-”jätskejä”.  Haluttiin juhlia pientä puolivuotiasta, pienimuotoisesti, mutta kuitenkin. Hän on ottanut jo aimo harppauksen kehityksessä ja kasvussa eteenpäin puolen vuoden aikana, ja vaikka meille aikuisille puoli vuotta on aika lyhyt aika, hänelle se on koko elämä. Se on kaikki mitä hän on kokenut, kaikki mitä hän tietää. Mun mielestä sitä on todellakin syytä pienesti muistaa!

Mahtavaa on seurata myös Oton pikkuserkun lapsen kasvua, hän kun on Novaa puoli vuotta vanhempi. Ihan uskomatonta, miten kokoero tasoittuu kokoajan, muutama kuukausi sitten Ben ja Nova olivat aivan eri kokoisia, ihan selkeästi vastasyntynyt ja ”isompi” vauva. Nyt heidän ikäeroaan on vaikeampi arvioida kuvan perusteella, vaikka livenä taidoista huomaa että edelleen ovat ihan eri sfääreissä, toinen kun köpöttelee jo ilman tukea menemään ja toinen vasta ketkuttelee konttausasennossa. Mutta kyllä ne erot tästä tasoittuvat koko ajan, vuoden päästä he ovat jo paljon lähempänä toisiaan, ja heistä tulee varmasti hyvät kaverukset.

Tällaiset pikkujuhlat ovat hauskoja ja piristäviä, ja oli muutenkin ihanaa nähdä koko porukalla vielä kaikessa rauhassa, ennen syksyn ja arjen alkua. Tämä on tosiaan viimeinen viikonloppu ennen arjen alkua, ja seuraavat juhlat joita meillä juhlitaan ovat Tiaran 6-vuotissynttärit, a-p-u-a!

Juhlissa tarjoiltiin kakun ja hedelmäsosejäätelöiden lisäksi myös 100% makeuttamattomasta hedelmäsoseesta tehtyjä ”karkkeja”, maissirinkuloita ja porkkanajauheella maustettuja maissinaksuja, sekä sokeroimatonta mehua. Ihania herkkuja kaikki, ja maistuivat lapsille. Nuo hedelmäsosejätskit on munkin lemppareita, niin raikkaita ja myös terveellisiä. Parhaita touhuun ovat isoissa tetroissa myytävät 100% hedelmäsoseet, joista on helppo kaataa mehujätskimuotteihin. Mä käytin tällä kertaa omppusosetta ja mangososetta sekaisin, ja menivät kuin kuumille kiville niin isommilla kuin kaikkein pienimmilläkin juhlijoilla.

Novan juhla-asu, sekä Tiaran ja Zeldan juhlapaidat on saatu Polarn O. Pyretistä, ja ovat osa tämän syksyn mallistoa ja PO.Pin uutta aikakautta.

Vaatteiden laivastonsininen väri on mun mielestä ihan mielettömän tyylikäs, ja materiaalit ovat PO.Pille tunnusomaisesti pehmeitä, laadukkaita ja mukavan tuntuisia. Nova on siirtynyt PO.Pin vaatteissa jo kokoon 74, pois vauvaosastolta ja samalle osastolle Tiaran ja Zeldan kanssa. Aika hauskaa, että voisin siis mätsätä tytöt jo kokonaan samanlaisiin asuihin niin halutessani. Yleensä kuitenkin mätsäilen vain tyttöjen omasta toiveesta. Nuo kyseiset paidat olivat molempien suosikkeja, ja he halusivat ehdottomasti samanlaiset. Paidat ovat materiaaliltaan ihanan kevyttä ja ilmavaa viskoosia.

Laivaston sininen on kyllä ehdottomasti yksi tämän syksyn värejä, sitä tuntuu olevan joka puolella niin aikuisille kuin lapsillekin. Itselleni löysin ne laivastonsiniset housut Tukholmasta, niin voidaan mätsätä vaikka kaikki meidän perheen naiset. Se on kyllä tosi kaunis väri, ja jotenkin ihanan rauhallinen.

Novan suloisen mekon lisäksi hänellä on asussa PO.Pin neulossukkahousut, jotka otin vielä koossa 62/68. Sukkahousujen kuuluu istua hyvin, ja isompi koko oli vielä ihan liian suuri. Tämä koko on täydellinen juuri nyt, eikä yhtään liian nafti. Mekon kaveriksi sopii muuten upeasti PO.Pin (myös laivastonsininen) röyhelöin ja kultaisin yksityiskohdin koristeltu bomber-takki. Se on niin kiva että voisin käyttää itsekin! Myös tuossa mekossa on kultainen vetoketju niskassa, kulta ja sininen ovat täydellinen match!

Polarn O. Pyretin myymälöissä ja nettikaupassa on nyt paljon kaikkia ihania uutuuksia tarjolla, ja myös syksyn kuorivaatteet ja ihanat merinovillavaatteet ovat jo myynnissä. Nettikaupassa on myös tämän viikonlopun ajan ilmaiset postikulut! Näiden suloisten synttärivaatteiden lisäksi valitsinkin Novalle juuri merinovillaa, joka on mielettömän pehmeää ja lämmittää ihanasti syksyllä ja talvella vaatteiden alla. Eikö olekin söpö pieni <3

Tänään on varsinainen hellepäivä, ei ole juuri nyt merinovillalle vielä niin tarvetta. Tämä taitaa olla Helsingissä tän kesän ensimmäinen hellepäivä jonka pääsen kokemaan, kun ollaan oltu aina jossain muualla kun täällä on ollut lämmintä! Meillä on ohjelmassa esikoisen kaverisynttäreitä, ja uintireissu. Pakko päästä ottamaan ilo irti tästä upean kuumasta säästä ja vielä lämpimistä vesistä.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Nova puoli vuotta

05.08.2017

Huh, ajattelin että tähän 6kk-postaukseen ei tulisi mitään sen suurempia juttuja vaan itse ikä olisi pääosassa, mutta ei – meidän minityyppi päätti toisin. Hän oppi tällä viikolla ensin ryömimään hurjaa vauhtia (takaperin), ja seuraavana päivänä otti sitten haparoivan konttausasennon muutamaan otteeseen. Nyt konttausasentoa on harjoiteltu taukoamatta viisi päivää ja se ei ole enää kovinkaan haparoiva vaan jo aika tukeva. Ja perjantaina Nova konttasi ensimmäistä kertaa kaksi askelta!!! Pikkuhiljaa Nova tavoittelee myös istumaannousuasentoa, ja polvilleennousuasentoa siitä konttausasennosta. APUA! Hän ei sitten halunnut odotella puolen vuoden ikää ennen liikkeellelähtöä.

Siis ihan parissa päivässä hän muuttui hieman kääntyilevästä vauvasta sellaiseksi, joka ehtii eteisestä neljän metrin päähän sohvan alle sillä aikaa kun vaihtaa telkkarista kanavaa. Ja sellaiseksi joka keikkuu konttausasennossa ja ottaa varovaisia konttausaskelia eteenpäin. Hillitöntä vauhtia peruuttelee ryömien menemään ja vähät väliä nousee keikkumaan konttausasentoon, ja ottaa pari askelta eteenpäin. Ja nykyään aina kun hänet laskee lattialle, hän jää konttausasentoon eikä mahalleen makoilemaan.

Se ”pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa babyproofaamaan kotia” on muuttunut ”Apua miten ihmeessä se taas löysi pompulan, tytöt niitä ei saa jättää lattialle kun Nova syö ne!” -panikoinniksi.  Turvaportti on pakko asentaa portaisiin, kunhan kotiudutaan Ruotsista, ja kaikki johdot ja muut on pakko kerätä pois joka puolelta. Aikaisemmin olen uskonut esimerkin voimaan ja meillä ei ole ollut mitään ylimääräisiä turvahärpäkkeitä, mutta vanhemmat tytöt onkin lähteneet myöhemmin liikkeelle kuin tämä meidän tehopakkaus-kuopus. Nyt harkitsen että tulppaan kaikki mahdolliset paikat ja laatikot lukkoon ja sitä rataa, kun ei sitä tiedä mitä tuo mini vielä keksii.

Sekä Tiaran että Zeldan puolivuotis-postauksesta luin, että tytöt ovat olleet molemmat siinä iässä vielä melko paikoillaan. Silmän välttäessä liikkuivat metrin suuntaan tai toiseen, mutta eivät systemaattisesti osanneet vielä liikkua tasan sinne minne halusivat, eivätkä tosiaankaan liikkuneet esimerkiksi huoneesta toiseen, konttausasennosta puhumattakaan.

Konttausasento sujui Tiaralta 9kk iässä, ja Zeldalta 7kk iässä ainakin postauksen mukaan. Saa nähdä milloin Nova sitten lähtee konttaamaan ihan kunnolla. Saattaahan siinä kestää pitkäänkin että hän vaan keikkuu konttausasennossa eikä liiku kunnolla kontaten, ainakin Zeldalla muistaakseni kesti useita viikkoja ellei jopa kuukausia, ennen kuin hän otti yhtään konttausaskelta. Toisaalta, Nova on jo ottanut pari niitä askelia. Ei tässä kyllä mulla ole tosiaankaan mikään kiire, mun puolesta olisi saanut möllötellä pikkuvauvana paikoillaan vielä, nyyh<3 Mutta katsotaan miten Nova etenee.

No joo, liikkeellelähdön lisäksi meillä ei ole tapahtunut muuten mitään hirvittävän mullistavaa. Aloitettiin sormiruokailu makuannoksilla silloin 5,5kk iässä, ja ollaan jatkettu ohjeiden mukaan niillä tähän 6kk ikään asti. Nyt aletaan pikkuhiljaa antaa Novan syödä sen verran kun masu vetää, eli ei enää himmailla ja anneta vaan pikku makuannoksia, jos hän itse haluaa enemmän syödä. Mutta edelleen imetän kyllä ennen ruokailua, ja hän saa käydä rinnalla ihan niin usein kuin haluaa. Nova on maistellut jo vaikka ja mitä, ja hän on tykännyt melkeinpä kaikesta mitä on maistanut. Joillekin ruuille hän irvistelee ensin mutta aina laittaa ne uudelleen suuhun, vaikka on ensin irvistänyt, hah!

Ainiin, ja tulihan hänelle toinen hammaskin, tällä kertaa ylös. Nyt on siis kaksi pikkuista hampulia siellä suussa, joilla hän saa hyvin nyhdettyä paloja sormiruuasta. Saatiin 5kk-neuvolassa rokotusten lisäksi Novalle myös oma hammasharja, jolla harjaillaan kahta hammasta aamulla ja illalla. Nova rakastaa omaa hammasharjaa kun siinä on pureskeltava varsi. Tytöt valitsivat hänelle hienon vaaleanpunaisen harjan.

Nova on edelleen ihanan iloinen ja tyytyväinen lapsi, ja aina kun nähdään uusia ihmisiä niin ekana he kysyvät Novasta että ”Onko hän aina tuollainen ilopilleri?”. Toki Novallakin on huonoja päiviä tai huonoja hetkiä päivissä joskus, mutta pääosin hän on kyllä itse aurinko joka ei turhia stressaile. Yksi huono hetki oli 5kk iässä iskenyt silmätulehdus joka vaivasi monta päivää ennen kuin lähti vasta tokalla antibioottitippa-kuurilla pois. Samaan aikaan hän teki sitä ensimmäistä hammasta, joten reilu viikko oli varsin itkuista aikaa, yksin hän ei juuri viihtynyt lattialla tai missään muuallakaan.

Onneksi oli kantoreppu, se on sellainen juttu joka meillä vie aina murheet pois. Novalla on hyvä olla siinä lähellä, ja katsella meidän puuhia ylhäältä päin. Ja silloin kun toisella on hammaskipuja tai ikävä silmätulehdus, niin ehdottomasti saa olla lähellä jos se kerran oloa helpottaa. Mä rakastan pitää Novaa kantorepussa, ihanaa kun toinen on ihan siinä lähellä. Onneksi se silmätulehdus sitten meni ohi, ja ekan hampaan jälkeen ainakin toka hammas tuli vähän helpommin läpi. Sen reilun viikon jälkeen Nova alkoi taas viihtyä lattialla tavalliseen tapaan, ja sitten alkoikin jo liikkumaan enemmän.

Puolivuotias Nova rakastaa lorukirjoja, ja myös luukkukirjoja. Hän avaa itse luukut ja kääntää itse sivua, ei välttämättä järjestyksessä mutta kääntääpä kuitenkin. Hänen lempiruokiaan ovat vadelmat, mun tekemät ”mehujäät” eli Novan omia 100% hedelmäsoseita kerrostettuna mehujäämuottiin ja pakastettuna, eri melonit, bataatti ja kaurapuuro. Nova nukkuu 3-4 päiväunet päivässä, ja öisin 12 tuntia. Yön aikana hän syö 2-4 kertaa, mutta ei edelleenkään onneksi herää tai edes avaa silmiä, hakeutuu vaan rinnalle ja jatkaa uniaan. Mä olen saanut nukkua niin hyvin yöllä että olen jopa nähnyt unia, viimeksi olin osana Sons of Anarchyn jännittäviä juonikuvioita.

Nova rakastaa olla vaippasillaan, ja hän matkustaa mielellään rattaissaan. Vaunukopan vaihto ratasistuimeen oli paras juttu ikinä, sen jälkeen meidän ei-niin-innokas-vaunuilija on matkustanut rattaisssa aina tyytyväisenä. Hän saattaa olla pitkänkin lenkin kyydissä täysin hereillä, ja vaan ihmetellä maisemia. Rattaissa hän myös nukkuu hyvin, ja turvakaukalon lisäksi rattaissa hän nukkuu kaikkein pisimpiä päiväunia.

Uskomatonta, että Nova on ollut meidän kanssa jo puoli vuotta. Me ollaan niin onnekkaita koko perhe, kun saatiin vielä tällainen lisävahvistus meidän porukkaan <3 Onnea Nova, huomenna tasan puoli vuotta! PS: ensi viikolla reissun jälkeen me aiotaan pitää Novalle pienet puolivuotiskekkerit, en malta odottaa! Reissun vuoksi tein tämän postauksenkin jo nyt, yhtä päivää etuajassa.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3