Maaliskuun meiningit

31.03.2022

Sinne meni maaliskuukin ja olen oikeastaan tosi helpottunut. Maaliskuussa tuli ulos meidän Rikkaat & Rahattomat -jakso, jota oltiin jännitetty jo 1,5 vuoden ajan. Oli jännittävää ja pelottavaakin odottaa näin pitkään, että millainen jakso sieltä tulee ulos ja millaisen vastaanoton se saa. Mutta sain huomata, että ihan turhaan jännitti. Jakso oli just sellainen kuin meidän kokemuskin, positiivinen ja mahtava kokemus ja hyvät fiilikset! Jakson myötä oon saanut roppakaupalla ihan mieletöntä palautetta teiltä ihanilta, ja se on tuntunut ihan älyttömän hyvältä. Miten ihania ihmisiä siellä ruutujen takana onkaan, ei voi kuin ihmetellä ja ihailla.

Alkukuusta tuntui vielä ihan talvelta ja nyt on ihan täysi kevätmeininki ja miljoona kertaa enemmän valoa. Se on ihanaa ja on niin paljon enemmän energiaa jaksaa arjessa, kun päivät ovat pidempiä valon ansiosta. Talvella aina tuntuu, että siinä vaiheessa kun iltaruoka on syöty niin se ilta on vähän niinkuin siinä ja sitten vaan odotellaan nukkumaanmenoa, ellei sitten ole harrastuksia tms. Keväällä kun on valoa, niin sitten se iltakin tuntuu paljon pidemmältä, vaikka samat tunnithan ne siinä onkin ja ihan yhtä paljon aikaa. Keväällä illalla on koko maailma avoinna ja ulkoilu ja kaikki on paljon mukavampaa myös iltaisin, kun on sitä valoa.

Ollaan pikkuhiljaa alettu miettimään meidän terassin ja pihan kevättä ja kesää. Viime vuonna laitettiin pihaa jo vähän, mutta aika tosi vähän. Oisko tää se vuosi, kun upgreidataan meidän 8 vuotta vanhat _parveke_kalusteet ja hankitaan joku meidän valtavalle terassille sopivampi oleskeluryhmä? En tiedä, katsotaan.  Pointtina ei siis ole se, että kalusteet on vanhat, koska ne on edelleen tosi hyvässä kunnossa ja ajattomat. Mutta se, että ne on alunperin hankittu parvekkeelle, joka on ehkä viidesosan meidän nykyisestä terassista, vaikuttaa siihen, että kalusteet ei ehkä ole ne sopivimmat meidän pihalle. Samoin meillä on neljän hengen ruokailuryhmä, joka on hankittu alunperin meidän rivarin terassille. Nykyiselle terassille mahtuisi vaikka 10 hlö ruokapöytä hyvin ja sellainen me oikeasti tarvittaisiinkin, että mahtuu edes muutama vieras meidän 6-henkisen perheen lisäksi.

Mutta tähän pientaloelämään taitaa kuulua vähän se, että aina on jotain huollettavaa tai laitettavaa ja päivitettävää, eikä ikinä tule ihan valmista. Pihahommien lisäksi päivitystä kaipaisivat vaatekaapit, alakerran vessan kaakelit (maalia) ja allaskaluste sekä lastenhuoneet, joita pitäisi muokata vähän toimivammiksi nykyisiin tarpeisiin. Kaikkea ei varmasti tulla tekemään tänä vuonna tai ei varmaan ensi vuonnakaan, mutta ainakin tiedostetaan mitä kaikkea on suunnitelmissa.

Tuntuu hullulta, että lapsilla on koulua enää huhti- ja toukokuu ja sitten edessä on kesä. Tää on oikeastaan ihan sitä parasta aikaa vuodesta, kun on koko mieletön ihana pitkä valoisa kesä vasta edessä! Voi jo maistaa kielellä kesän ihanat mansikat ja jäätelöt ja suolaisen tuulen merellä, se kakki ihana odottaa ihan kulman takana.

Vauvalla on menossa kunnon kasvuspurtti ja taitoja tulee kuin sieniä sateella. Kirjoittelen hänen kuulumisia taas kuukausipostauksessa kun uusi etappi tulee täyteen. Ensi viikolla on edessä jo 8kk-neuvolaa ja rokotuksia. Apua, miten aika menee!

Tällä hetkellä elämä tuntuu k-tilanteen suhteen normaalimmalta kuin kertaakaan kuluneen kahden vuoden aikana. Mutta muuten maailma on tietysti aivan sekaisin. Vaikka Ukrainan tilanne ahdistaa, uutisia tulee luettua paljon ja yritän auttaa tasaisin väliajoin hyväntekeväisyyden kautta, olen myös yrittänyt iloita siitä, että jonkinlaista normaaliutta on palannut meidän arkeen. Ehkä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2019 pääsen katsomaan lasten kevätjuhlia tai harrastusten kevätnäytöksiä tänä vuonna? En tiedä, viime vuonna jo iloitsin joulujuhlista, mutta viime hetkellä nekin jouduttiin perumaan sitten kun rajoitukset kiristyivät ja tilanne huononi. Katsotaan miten käy. Mutta suhtaudun varovaisen innostuneesti siihen, että pääsisin näkemään iloisia lapsia esiintymässä ja laulamassa Den blomster tiden kommer.

Siinäpä meidän sekalaisia kuulumisia juuri tällä hetkellä! Arki on just nyt jotenkin tosi kivaa. Paljon ihania kohtaamisia (niin kiitollinen siitä, että tapahtumat ja tilaisuudet ovat tehneet paluun pitkän tauon jälkeen), lapsilla on kaikilla jotenkin tosi hauska ja rento vaihe menossa ja muutenkin kaikki sujuu mukavasti. On myös kivoja suunnitelmia tälle keväälle ja koko vuodelle ja sellainen toiveikas olo. Yritän pitää siitä kiinni vaikka mikä olisi.


10 suoraa kysymystä rahasta osa 4

28.03.2022

Pidin Instagramissa Q&A:ta viime viikolla ja siinä tuli puheeksi, että ihmisiä kiinnostaa raha-asiat. En ole pariin vuoteen niistä kirjoittanut sen enempää, joten kysäisin jos olisi kiinnostusta kokonaan uudelle raha-aiheiselle kysymyspostaukselle. Ihmiset saivat lähettää kysymyksiä ja lupasin vastata niistä kymmeneen eniten kysyttyyn. Tässä tulee siis kymmenen suoraa kysymystä rahasta sekä mun vastaukset niihin. Olipahan taas hyvä ja havainnollistava hetki itsellekin pysähtyä miettimään kaikkia näitä vastauksia.

1. Millaiset vuosi-/kuukausitulot mulla on? 

Kaikkein kysytyimpiä kysymyksiä olivat kysymykset mun tuloista, mikä ei yllättänyt. Koska olen aiemminkin jakanut tulot avoimesti, niin miksipä en sitä voisi tehdä myös nyt.  Viime vuonna tienasin hieman yli 100K verotettavaa ansiotuloa. Toisina kuukausina laskutettavaa on enemmän ja toisina vähemmän, joten mitään säännöllistä kuukausituloa en osaa sanoa, koska se vaihtelee todella paljon. 

2. Paljonko menee kuukaudessa ruokaan rahaa? Entäs muihin menoihin: harrastukset, vakuutukset, auto, muut ostokset, päivittäistavara? 

Ruoka on asumisen jälkeen meidän suurin kuluerä, kuten olen täällä kertonut aiemminkin. Meillä menee ruokaostoksiin ja päivittäistavaraan yhteensä n. 1800-2000 euroa kuussa. Kun lasken kaikki meidän pakolliset kuukausittaiset menot yhteen eli ruoka (kotona ja ravintolassa), asuminen (laina, vesi, käyttösähkö, lämmitys maalämmöllä, jätemaksu), auto (rahoitus + bensa), vakuutukset, harrastukset, puhelinliittymät, päivähoito, nettiliittymä, kodin turvapalvelut, hyväntekeväisyyteen menevät kuukausimaksut yms. niin meidän kuukausittaiset kulut on n. 6000€. Tämä summa ei sisällä vaateostoksia/sisustusta/spontaania tekemistä/matkustamista tms. Tähän summaan ei myöskään ole laskettu säästöjä tai sijoituksia vaan ne tulee siihen päälle. 

3. Paljonko asunto maksoi, paljonko meillä on lainaa? Mitä muita lainoja? Miten varaudumme mahdolliseen korkojen nousuun?

Meidän asunto maksoi suunnilleen puoli miljoonaa euroa, josta rahoitettiin itse n. 10%. Laina on lyhentynyt mukavasti miinuskorkojen aikana, etenkin koska meillä on myös pieni marginaali. Tällä hetkellä lainaa on jäljellä reilut 420 000€. Asuntolainan lisäksi meillä on auton rahoitus, koska ostettiin auto uutena reilut pari vuotta sitten. Muita lainoja ei ole, paitsi toki perus luottokortti esim. matkustusta ja turvallisia nettiostoksia varten.

Meillä ei ole korkokattoa, korkoputkea tai kiinteäkorkoista lainaa, eikä aiota ainakaan toistaiseksi sellaista ottaa. Varaudutaan ennemmin korkojen nousuun säästämällä/sijoittamalla itse kuin maksamalla ylimääräistä pankille. Jollekin toiselle joku pankin myymä ratkaisu voi sopia hyvin ja tuoda vakautta ja mielenrauhaa ja ennakoitavuutta, mutta me ollaan ajateltu, että tämä tapa sopii meille juuri nyt. Toki voi olla, että joskus tulevaisuudessa ollaan toista mieltä, tai jos esimerkiksi lainasumma olisi suurempi, niin voisi olla toinen ääni kellossa, koska silloin pienikin korkojen nousu vaikuttaisi enemmän kuukausitasolla.

4. Kuinka paljon säästetään, miten säästetään, sijoitetaanko, mihin? 

Pyrin säästämään säännöllisesti vähintään 10% tuloista. Säästetään monella eri tavalla: 

– Säästötilille puskuriin (siellä on tavoitteena olla 6kk menoja vastaava summa, nyt on n. 3kk menoja vastaava summa saatu kasaan sen jälkeen kun puskuria on viimeksi käytetty)

– Pankin rahastoihin säännöllisesti kuukausittain n. 500€

– ETF-rahastoihin ja osakkeisiin kohteen mukaan ja ajallisesti hajauttamalla useita kertoja vuodessa, hieman isompia summia kerralla (esim. 1000-2000€).

– Lapsille tilille, rahastoihin ja ETF:iin

– S-bonukset rahastoon automaattisesti (bonuksia kertyy myös n. 700-1000€ vuodessa).  

Lisäksi tietty asuntolainan lyhentäminen kerryttää varallisuutta joka kuukausi, etenkin korkojen ollessa vielä matalalla. Jatkossa tavoitteena on oman asunnon lisäksi kerryttää varallisuutta sijoitusasunno(i)lla, mutta perehdytään siihen lisää sitten vauvavuoden jälkeen, nyt ei ole aikaa eikä energiaa perehtyä kaikkeen tarpeeksi + halutaan seurailla maailman tilannetta muutenkin hetki.

5. Lapsille säästäminen/sijoittaminen? Miten, milloin aloitettu, millaisilla summilla?

Aloitettiin lapsille säästäminen sijoittamalla pankin korkeariskisiin rahastoihin muistaakseni vuonna 2013. Silloin summa oli 30€/kk per lapsi. Nyt ne sijoitukset ovat tällä hetkellä plussalla n. 43%. Eli todella kannattavaa ja loistava esimerkki korkoa korolle -ilmiöstä. Onneksi uskallettiin jo silloin ottaa enemmän riskiä, koska pankista kerrottiin meille, että pitkä säästöaika tasaa riskiä paljon. Kolmesta kympistä kuussa kasvaa 18 vuoden aikana melko merkittävä summa korkojen myötä, vaikka kuukausitasolla se ei ole mikään ihan valtava summa laitettavaksi. Se tuntui silloin ihan utopistiselta ja vähän pelottavaltakin, kun ei tiedetty mistään mitään, mutta onneksi kuunneltiin asiantuntijaa. 

Nykyään säästetään enemmän ja myös ETF-rahastoihin. Lisäksi lapset säästää itse omille tileille pienempiä summia, mitä saavat esim. lahjaksi. Tavoitteena meillä on säästää jokaiselle lapselle ensiasunnon käsirahaa vastaava summa 18-vuotiaaksi mennessä, mutta toki lapsi itse päättää sitten 18-vuotiaana, että mihin sen summan käyttää, eikä meillä ole siihen mitään sanomista. 

6. Lasten rahakasvatus ja viikkoraha? 

Me puhutaan lasten kanssa tosi avoimesti rahasta ja pyritään antamaan heille fiksua talouskasvatusta ihan pienestä asti ja monipuolisesti. Puhutaan ikätasoon sopivasti. Koululaiset tietävät sijoittamisesta ja korkoa korolle -ilmiöstä enemmän kuin minä tiesin aloittaessani sijoittamisen vajaat kymmenen vuotta sitten. 

Koululaisten kanssa taloudesta voi puhua jo tosi monipuolisesti – esim. inflaatiosta ja sen vaikutuksesta ostovoimaan ja tilillä makaavan rahan arvoon, säästämisen ja sijoittamisen hyödyistä, erilaisten sijoitusmuotojen eroista ja siitä miten raha laitetaan tekemään töitä, palkoista ja yrittäjyydestä yms. 5-vuotiaan kanssa taas puhutaan siitä, miten säästämällä voi esimerkiksi ostaa jotain suurempaa, kuin käyttämällä heti saadut rahat johonkin pieneen hömppään. 5-vuotias on tosi ahkera säästäjä ja hän on itse säästänyt pienistä rahoista jo melko merkittävän summan. Meillä ei ole vieläkään viikkorahaa tai kuukausirahaa, mutta nyt ollaan pikkuhiljaa ajateltu, että esim. 10-vuotiaalle voisi ottaa sen käyttöön. Sekin olisi hyvä tapa opetella rahankäyttöä. 

En ole itse saanut lapsuudessa taloustaitoja kotoa. Varsinkin äidin sairastuttua vakavasti meillä oli suuria talousvaikeuksia. Varmasti äidin olisi ollut helpompi opettaa taloustaitoja mulle, jos rahaa olisi ollut ylipäätään esim. sijoitettavaksi asti. Mun mielestä lasten kanssa on tosi tärkeää puhua myös erilaisista rahatilanteista ja vaikeuksista ja olen kertonut isommille tosi avoimesti myös siitä puolesta. He tietävät, että talousvaikeuksia voi aiheutua kenelle tahansa myös monista erilaisista täysin itsestä riippumattomista syistä, eivätkä todellakaan ajattele, että onni ja vaurastuminen on kaikilla omissa käsissä. 

7. Mihin arjessa panostetaan, missä pihistetään? Teenkö paljon heräteostoksia? 

Me panostetaan ruokaan, se on meidän arjen number one nautinto, josta ei pihistellä. Ruokaan liittyen tehdään heräteostoksia.  Aikuisten vaatteissa ja sisustuksessa taas olen melko pihi. Saatan kyllä ostaa jotain kallista ja arvokasta, mutta en usein. Esimerkiksi olen käyttänyt samaa Guccin laukkua joka ikinen päivä siitä asti kun sen ostin lähes viisi vuotta sitten, enkä ole ostanut yhtäkään käsilaukkua sen jälkeen. Laukku maksoi 1200€, mutta jos sen summan jakaa viidelle vuodelle, se onkin enää 240€/vuosi. Lisäksi laukulle kuuluu Guccin huoltopalvelut jos se menee rikki, mikä tekee siitä kestävän ostoksen ja auttaa pitämään laukun käyttökelpoisena vaikka 100 vuotta. 

Yritän ostaa kotiin kerralla hyvää ja välttää jatkuvaa sisustuksen muuttamista ostamalla. Sisustusta on helppo muuttaa muillakin tavoilla, esim. maalaan aina saman pohjan päälle uuden maalauksen, kun kaipaan jotain päivitystä olkkariin. Toisaalta myös meidän tarpeet ja ajatukset muuttuu ja välillä sisustusta on fiksua muuttaa käytännön takia. Yritän tehdä silloin kestäviä ja muunneltavia valintoja. 

8. Onko teillä yhteiset tulot/menot ja omistatteko asunnon 50/50. Keskusteletteko ennen isompia ostoksia esim. kalliit laukut ja tietokonejutut? 

Meillä on 100% yhteiset tulot ja menot ja näin ollut alusta asti. Omistetaan asunto 50/50, vaikka järkevämpää olisi ollut laittaa prosentit 49%/51%, jotta toinen olisi säilyttänyt ensiasunnon ostajan edut. Ei kuitenkaan tajuttu tätä siinä tilanteessa, eikä sille enää voi mitään. Olipahan hyvä opin paikka ja osaa neuvoa omille lapsille, jos he joskus ostaisivat jonkun kanssa yhteisen ensiasunnon. 

Keskustellaan kyllä ennen isompia itselle tehtäviä hankintoja aina yhdessä, lähinnä siksi, että kumpikin kaipaa aina toiselta rohkaisua ja kannustusta sen hankinnan tekemiseen, koska ollaan molemmat niin pihejä itsemme kanssa. Sitten taas toiselle voi hyvin ostaa yllätyksenä jotain isompaakin keskustelematta, koska siitä tulee aina hyvä fiilis itselle. 

9. Tulevaisuuden tavoitteet vaurastumisen suhteen? 

Kyllä mulla on tavoitteena se, että yhä suurempi osa tulosta olisi passiivista tuloa tulevaisuudessa. Yritän säästää ja sijoittaa mahdollisimman paljon, mutta samalla myös käyttää rahaa kokemuksiin ja asioihin, joilla on meille merkitystä. En halua elää niin, että laitan kaiken kiinni säästöihin ja sijoituksiin ja pihistelen kaikessa arjessa, koska ikinä ei tiedä mikä päivä on viimeinen. Suurin tavoite on se, että vaikka elämässä tapahtuisi mitä, niin talous olisi turvallisella pohjalla ja yllätyksiin varauduttu eri tavoilla. 

10. Paljonko tilille jää rahaa menojen jälkeen? Mikä on turvallinen summa? 

Tämä kysymys on sellainen, että mulla ei tähän ole yksiselitteistä vastausta. Kysymyksessä on myös sisällytettynä oletus, että joka kuukausi lähdetään ikään kuin nollasta tai että tulot olisivat aina samat, mitkä ei meillä toteudu. Pyrin siihen, että tulevaisuudessa käytettävissä olisi aina mielellään se 6kk menoja vastaava summa. Etenkin tässä maailman tilanteessa tuntuu tarpeelliselta, että pystyy hyvin varautumaan yllätyksiin. Tällä hetkellä se tilillä oleva summa liikkuu siellä 3-5kk menojen kohdalla vaihdellen. 

Siinä mun vastauksia tältä erää. Raha-aiheisten postausten kirjoittaminen ei ainakaan mulle ole helppoa, vaan tosi vaikeaa. On vaikeaa punnita sitä kuinka paljon uskaltaa ja haluaa jakaa. Avoin rahapuhe on mun mielestä ihan älyttömän tärkeää ja haluan olla avoin, vaikka samalla se on myös tosi pelottavaa. Läheisten ja ystävien ja kollegoiden kanssa on tosi helppoa puhua rahasta ja puhutaankin monesti todella avoimesti, mutta sitten taas julkisen postauksen tekeminen on vähän eri juttu. Siinä saa aina tasapainoilla sen kanssa, että kuinka paljon ihmiset haluavat tietää ja kuinka paljon itsestä tuntuu hyvältä ja turvalliselta kertoa. Mutta parhaani yritin, kuten aina.


30 vuotta ja itsetutkiskelun ajanjakso

15.03.2022

Tänään on kuulkaa pitkästä aikaa sellainen hetki, että ajattelin vaan kirjoittaa auki randomisti päässä joitakin viime kuukausina pyörineitä mietteitä. Kirjoittaminen on mulle parasta terapiaa ja auttaa jäsentelemään ajatuksia.

Juteltiin vähän aikaa sitten ystävän kanssa siitä, kuinka näin kolmekymppisenä on yhtäkkiä alkanut huomata jotenkin tosi selkeästi, miten omat lapsuuden ja nuoruuden kokemukset vaikuttaa siihen, miten suhtautuu asioihin ja tilanteisiin. Olen alkanut kiinnittää oikein huomiota sellaisiin omiin käyttäytymismalleihin, joita mulla on siksi, millaisia asioita ja millaista kohtelua olen kokenut nuorempana. Kai tämä on sellainen lopullinen lapsuudesta ja nuoruudesta irtautumisen ja itsetutkiskelun ajanjakso elämässä muutenkin ja siksi tulee kiinnitettyä enemmän huomiota kaikkeen tällaiseen.

Mulla ei ole mitään kolmenkympin kriisiä, olen enemmän kuin tyytyväinen ja kiitollinen siellä missä olen. Mutta ajatuksia herää  omasta itsestä, omista vahvuuksista ja heikkouksista. Mietin, miksi reagoin joihinkin asioihin jollakin tietyllä tavalla,  ja peilaan itseäni ja omia käyttäytymismalleja esimerkiksi Ottoon ja läheisiini.

Meillä on ihan valtavia eroja siinä miten suhtaudutaan esimerkiksi siihen, jos pitäisi antaa kritiikkiä jollekin toiselle. Mulle on melko helppoa ottaa vastaan kritiikkiä (etenkin aiheellista). Mutta sitten taas todella vaikea antaa sitä muille. Olen aina valmis korjaamaan omaa käytöstäni saadakseni toiselle paremman fiiliksen tai jonkin tilanteen ratkaistua. Mutta en osaa vaatia sitä muilta.

Musta tuntuu, että jos joku ihminen on koskaan elämässään tehnyt mulle mitään mukavaa, en saisi sanoa jos hän jossain toisessa tilanteessa kohteleekin mua väärin. Tunnen, että antamalla kritiikkiä ikäänkuin tahraan ne aiemmat hyvät asiat, enkä ole niistä riittävän kiitollinen. Syyllistyn hyvin vahvasti itse, vaikka antaisin ihan aiheellista kritiikkiä. Koen itse huonoa omaatuntoa siitä, että aiheutan jollekin toiselle pahaa mieltä sanomalla, että hän tekee jotain väärin. Ja heti jos multa pyydetään anteeksi, edes puolivillaisesti, olen valmis kiittelemään, unohtamaan ja antamaan kaiken anteeksi, vaikka mitään muuta konkreettista parannusta ei edes tapahtuisi. Ja se on tavallaan alkanut ärsyttää mua itsessäni!

En halua tulla kävellyksi yli, enkä halua kokea olevani vastuussa jonkun toisen tunteista, koska en ole. Ensimmäinen askel on varmasti se, että olen vihdoin huomannut tämän omassa käytöksessä, kiitos Oton. Otto on aina valmis pitämään mun ja meidän puolia ja hän on vuosien varrella konkreettisissa tilanteissa osoittanut sormella, kun mä tiedostamattani toimin näin. Ja muistuttanut, että minä en ole vastuussa toisen tunteista, eikä mulla ole mitään syytä syyllistyä tai kokea huonoa omaatuntoa huomauttaessani siitä, että jossain tilanteessa mua kohdellaan kurjasti.

Mutta miten oppisin tämän itsekin, ilman Ottoa? Miten pääsin eroon siitä valtavasta syyllisyydestä jota usein koen, vaikka tietäisin sanovani aiheesta? Sitä tässä vasta opettelen. Opettelen tunnistamaan milloin toimin näin ja opettelen pysäyttämään ne ajatukset.

Tästä nyt voi saada kuvan, että tarvetta kritiikin antamiselle olisi ollut jotenkin paljon viime aikoina tai että jotain isoa olisi tapahtunut. Näin ei suinkaan ole. Tämä pätee ihan pienempiinkin juttuihin elämässä ja tämä postaus on koko tähänastisen elämän kokemusten summa, jonka nyt vain kirjoitan auki, koska tänään tuntui siltä. Pääosin elämä on sellaista, että ei näitä juttuja tarvitse edes miettiä. Mutta silloin joskus kun tarvitsee, haluan olla vahva ja pitää itsekin omia puoliani. En voi nojata aina siihen, että joku muu pitää mun puolia.

Ai että mulla on hyvä fiilis kun kirjoitin tämän! Tätä mulla on ollut ikävä. Kirjoittamista, vahvoja tunteita, pohdiskelua monelta kantilta. Mä en tiedä opinko koskaan olemaan se tyyppi, joka spontaanisti höpöttelisi tällaisesta aiheesta vaikka IG Storyyn. Haluaisin olla. Kameralle höpöttely ilman varsinaista kysymystä johon voin vastata, tai asiaa jonka voin kertoa, tuntuu kuitenkin haastavammalta kuin se, että oksentaa syvimmät mietteet yhtäkkiä paperille. Mutta kameralle höpöttelyyn rohkaistumista odotellessa voin höpötellä tänne blogiin, niinkuin olen tehnyt jo pian 11 vuotta. Kyllä teitä vielä on tälläkin puolella, hyvin runsaasti jopa!

Ihanaa viikkoa ja jatketaan ihmeessä keskustelua tästä IG puolella (@iinalaura)! Laitan storyyn kyselyn siitä, ootteko te huomanneet tällaista samanlaista elämänvaihetta itsellänne, jossa alatte kiinnittää enemmän huomiota omiin käytösmalleihin. Ja lisäksi voisin laittaa kysymysboksin siitä, millaisia juttuja ootte itsessänne huomanneet! Tää on nimittäin musta äärettömän mielenkiintoinen aihe ja olisi hauska kuulla teidän ajatuksia ja kokemuksia!


Vauva 7 kuukautta

14.03.2022

Vauveli täytti seitsemän kuukautta vähän aikaa sitten ja on kehittynyt valtavilla harppauksilla kuluneiden viikkojen aikana. Noin viikkoa tai paria ennen 7kk-päivää hän oppi  heittämään yläfemmat ja taputtamaan, sitten nousemaan konttausasentoon ja peruuttamaan ja kuukausipäivän tienoilla nousi jo ekan kerran itse istumaan. Sen jälkeen hän on noussut polviseisontaan ja pari kertaa ihan seisomaan asti. Näyttää siis olevan yhtä kova kiire liikkeelle kuin meidän kolmosella. Tällä viikolla vauva on oppinut painamaan pään esim. olkapäätä tai lattiaa vasten ja sanomaan ”aaaaai” ja lisäksi hän on sanonut pari kertaa ”hei” samalla kun ollaan harjoiteltu vilkuttamista. Ihan mieletöntä seurata uusien suloisten taitojen karttumista!

Hän on aivan käsittämättömän ihana tyyppi ja joka päivä me vaan hämmästellään miten ollaan saatu niin ihana lisä jälleen kerran meidän perheeseen.

Ollaan varmaan jo 3-4 kertaa oltu tässä parin kuukauden aikana ihan varmoja, että hänelle tulee hampaita. Aina kun joskus on ollut joku sellainen tavallista tyytymättömämpi päivä tai yö tai joku muu ajanjakso, ollaan kurkisteltu suuhun ja oltu ihan varmoja että sieltä ne kohta tulee, mutta ei, ei vielä. Jännä nähdä milloin hampaita alkaa tulla. Onneksi syöminen onnistuu mainiosti ilmankin hampuleita. En muista nyt tarkalleen milloin muille meidän tyypeille on tullut ekat hampaat, yhdelle muistan että tuli n. 5kk iässä, mutta muita en. Mutta eipä sillä niin väliä ole, tässä(kin) sen taas näkee, että jokainen lapsi on oma yksilönsä ja kehittyy ja kasvaa juuri omassa tahdissa.

Meidän vauvalla on edelleen melko samanlainen rytmi kuin ollut alusta asti, mutta päikkärit on hieman vähentyneet. Hän nukkuu edelleen koko yön n. 22-09, edelleen syömään havahtuen läpi yön. Päikkäreitä nukkuu yleensä aamulla yhdet pienet n. tunnin päikkärit, keskellä päivää toiset vähän pidemmät, n. 2h ja sitten iltapäivällä siinä 16-18 välillä vielä yhdet n. tunnin mittaiset. Tämä on yleisin päikkärirytmi, mutta välillä jäävät lyhyemmiksi tai ovat pidempiäkin. Ei edelleenkään noudateta mitään kellontarkkaa rytmiä hänen kanssa, mutta perusjutut tapahtuu yleensä samalla tavalla ja samassa järjestyksessä. Ateriat syödään tietyssä järjestyksessä ja ennen nukkumaanmenoa on aina ne samat iltarutiinit: iltapala, iltasatu, suihku, yökkäri ja tissille nukkumaan.

Meillä ei ole vauvan kanssa mikään kiire opettaa tissi suussa nukkumista pois, kun sen tietää, että kyse on vaan megalyhyestä ajasta pitkässä juoksussa. Siitä saadaan toki olla kiitollisia, että vauva on hyvä nukkumaan, vaikka syökin yöllä vielä monta kertaa. Jos hän kovasti itkeskelisi tai kukkuisi hereillä öisin, voisi olla toinen ääni kellossa.

Tämä vauvavuosi on mennyt aivan älytöntä vauhtia ja enää reilu kolmasosa siitä on jäljellä. Kun vauva täyttää vuoden, hän saa siirtyä nukkumaan isosiskon kanssa samaan huoneeseen, mutta sitä ennen ei edes yritetä opettaa mitään muuta. Tiedän, miten paljon tulen vielä ikävöimään sitä, että pieni tuhisija nukkuu mun kainalossa, joten jaksan hyvin vielä nämä meidän yöt tällaisina ja nautinkin niistä. Toki välillä heräily väsyttää, mutta silloin osaan höllätä ja olla itselleni armollinen. Se, kun on jo niin ”isoja” lapsia on tuonut mulle tosi paljon perspektiiviä tähän vauvavuoteen ja siihen, miten ohikiitävä hetki tämä on. Ja kokemus kolmesta aiemmasta lapsesta on tuonut myös sitä varmuutta siihen, että uniassosiaatioista, kuten tissillä nukkumisesta, päästään kyllä eroon oikein sutjakasti sitten kun sekä vauva että minä ollaan siihen valmiita. Sitä ennen en nukkuma-asioista ota stressiä.

Ikinä ei tarvitse pelätä, että vauvan opettaa liian hyvälle. Vauvoja ei voi helliä ja hemmotella liikaa. Ollaan otettu ihan kaikessa vauvan kanssa todella rennosti ja se on toiminut mainiosti. Hän saa syliä, rakkautta, tissiä ja läheisyyttä niin paljon kuin ikinä haluaa.

Jokaisessa iässä on ne omat puolensa miksi niistä nautin. Nyt tässä 7-8kk iässä ihanaa on seurata vauvan taitojen karttumista ja sitä, miten vauvan oma persoona tulee koko ajan enemmän ja enemmän esiin. Hän tapailee jo ensimmäisiä tavuja ja sanojakin pian ja se vasta ihanaa onkin, kun pian alkaa kuulla mitä vauva tahtoo meille kertoa. En malta odottaa, että saamme kuulla mitä kaikkea ihanaa siellä pienessä päässä oikein liikkuu!

 Onnea vielä meidän ihanalle pienelle 7-kuukautiselle rakkaalle! 


Meidän lemppari sormiruoat 5kk-7kk vauvalle

04.03.2022

Jatketaan sormiruoka-aiheella! Vauvalla  on nyt takana kuutisen viikkoa sormiruokailua ja mehän aletaan olla jo ihan konkareita. Syöminen sujuu tosi hyvin ja ollaan kokeiltu runsaasti erilaisia makuja ja koostumuksia. Tässä postauksessa jaan teille muutaman meidän luottoreseptin ja ateria-idean, joita tulee usein tehtyä vauvalle. Meidän lemppareita on nimenomaan nopeat ja helpot sormiruoat vauvalle ja kaikkia näitä yhdistävätkin nopeus ja helppous, sekä hyvä maku.

En jaksa tehdä mitään överimonimutkaista, mutta haluan, että vauva saa alusta asti tutustua oikeasti maukkaisiin ruokiin, joissa on paljon makua, koska meidän perhe syö muutenkin maukasta ruokaa eikä mitään harmaita mössöjä. Näin hänen on sitten helppo siirtyä taaperoiässä syömään muun perheen kanssa samoja ruokia täysin. Olen jakanut postauksen reseptit/ideat kolmeen kategoriaan, eli aamu- ja iltapaloihin, lämpimiin ruokiin ja snackseihin. Snacksit on sellaisia, joita on helppo ottaa mukaan kun lähtee käymään jossain ja siellä on enemmänkin ideoita kuin reseptejä.

AAMU- JA ILTAPALAT

Vauvan nopeat banaaniletut

1 kypsä banaani, 2 munaa

Muussaa banaani haarukalla ja riko munat joukkoon. Kaada taikinasta pieniä pyöreitä lettuja leivinpaperin päälle uunipellille. Paista lettuja uunissa 200 asteessa n. 10 minuuttia.

Vinkki! Ilman munaa nopeat pienet banaani”letut” onnistuu, kun lisää yhteen banaaniin 1dl kaurahiutaleita ja 0,5dl suolatonta ja lisäaineetonta kasvijuomaa. 

Banaanipannukakku (resepti alunperin Simppeli Sormiruokakeittiö)

2 banaania

4 munaa

0,5dl (kaura)hiutaleita

(1dl esim. vadelmia)

Muussaa banaanit, riko munat joukkoon, lisää hiutaleet. Kaada taikina uuninpellille. Lisää halutessasi marjat (huom. jos haluat sotkuttoman version esim. mukaan otettavaksi, jätä marjat pois :D). Paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia. Leikkaa saksilla neliöiksi tai pitkuloiksi. Säilyy hyvin jääkaapissa muutaman päivän. Tää on niin hyvää, että syö itsekin mielellään ja maistuu hyvin isommillekin lapsille aamupalaksi tai välipalaksi.

Puurorieskat (Tämänkin resepti alunperin Simppeli sormiruokakeittiö, mutta teen sen yleensä tuplana ja omenaraasteella on meidän vauvan lemppari). 

2dl puuroa (voit tehdä nopeasti mikrossa just ennen)

1dl nestettä, esim. lisäaineetonta ja suolatonta kasvijuomaa, tissimaitoa tai korviketta

1 omena

2 munaa

3dl vehnäjauhoja

2rkl öljyä

Tee puuro mikrossa. Raasta omena. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nostele lusikalla uunipellille pieniksi ympyröiksi. Paista uunissa 250 asteessa n. 10 minuuttia. (Tästä tulee iso satsi n. 15-20kpl ja rieskat säilyy jääkaapissa).

Muita hyviä aamupaloja: Apinaeväs, Vauvan omat sämpylät 

LÄMPIMÄT RUOAT

Kalapuikot vauvalle (8-10kpl)

150g vauvalle sopivaa ruodotonta kalaa (esim. lohi)

0,5dl vehnäjauhoja

1 muna

0,5dl suolattomia korppujauhoja

Mausteita: esim. sitruunapippuria tai mustapippuria, kuivattua ruohosipulia

Poista nahka kalasta ja varmista, että se on ruodotonta. Leikkaa puikon muotoisiksi paloiksi. Laita yhdelle lautaselle vehnäjauho ja mausteet, riko toiselle lautaselle muna ja levitä kolmannelle korppujauhot. Pyörittele kalapalat ensin vehnäjauho-maustelautasella, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista uunissa 200 asteessa 10 minuuttia.

Munakasmuffinit (n. 8kpl)

½ Paprikaa

2 Tomaattia

5 munaa

4 rkl äidinmaitoa/korviketta/lisäaineetonta kasvijuomaa

2rkl öljyä 

Pilko paprikat ja tomaatit pieneksi ja lisää paistovuokien pohjalle (jos käytät paperisia vuokia, paista tuplavuoissa). Sekoita munat, maito ja öljy. Kaada täytteiden päälle (vuoka n. puolilleen). Paista uunissa 200 asteessa n. 25min. 

Vinkki! Kokeile täytteessä myös parsakaalia, porkkana- tai omenaraastetta, kukkakaalia tai vaikka perunaa. 

Bataattipihvit (n. 15 kpl)

3 dl (valmista) bataattisosetta

3 dl kaurahiutaleita

2 munaa

0,5tl jauhettua inkivääriä

0,5tl juustokuminaa

¼ tl Ceylonin kanelia

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Vinkki! Bataattisoseen sijaan sopii joku muukin juuressose hyvin!

Vauvan mikromunakas (resepti alunperin Simppeli sormiruokakeittiö)

1 muna

1tl tissimaitoa/korviketta/vettä

1tl öljyä

(esim. tosi pieneksi pilkottua paprikaa tai tomaattia)

(ripaus mausteita, esim. kuivattuja yrttejä, pippuria, valkosipulijauhetta).

Sekoita ainekset keskenään ja kypsennä mikrossa täydellä teholla 1,5-2 minuuttia. Tarjoile esim. avokadon tai muiden vihannestikkujen kanssa.

Muita helppoja ruokaideoita vauvalle, jotka ollaan kaikki testattu toimiviksi: Tässä mun 2018 julkaistussa postauksessa  esillä monta vauvan ateriaaVauvan makaronilaatikkoKanapötköt

SNACKSIT

Bataatti-maapähkinävoikeksit

Maustamattomat riisikakut tai maissikakut

Vihannes-/hedelmätikut: esim. kurkku, hunajameloni, avokado, mango

Talk-murut, Piltti-puffit, Maissinaksut

Toivottavasti tästä postauksesta tuli uusia ideoita vauvan ruokailuun! Sen ei tarvitse olla monimutkaista tai hankalaa. Kokkaan yleensä sunnuntaisin n. tunnin verran ja teen silloin 4-5 eri ruokaa valmiiksi pakkaseen vauvalle. Niistä riittää aina viikoksi tai pariksi syötävää niille päiville, kun meidän omat ruuat eivät sellaisenaan sovellu vauvalle.

Tosi monet ruuat on kuitenkin helppo kokatessa muokata vauvalle sopivaksi. Perunat/pastat/riisit voi keittää ilman suolaa ja lisätä suolan vasta lautasella itselle. Proteiinit voi kypsentää vauvalle uunissa samalla kun paistaa ja maustaa itselle pannulla. Erottelen esim. kalasta usein pienen palan vauvalle jonka kypsennän lempeästi höyryttämällä uunissa, vaikka me syötäisi pannulla paistettua lohta tai raakaa lohta, tai jos teen esim. teriyaki-uunilohta niin paistan samalla eri vuoassa vauvalle ilman teriyakia. Voisin tehdä toisen postauksen sormiruokailuun liittyen vielä myöhemmin nyt keväällä, jossa näytän miten olen muokannut meidän perheen normiruokia vauvalle sopiviksi. Tämä vanha postaukseni on tehty samalla idealla.

Tänä viikonloppuna ajattelin testata tehdä vauvalle pizzaa. Vauvojen ruokailua ei tarvitse ajatella tylsästi, vauvat voi syödä kaikkea mitä me muutkin, kunhan vain muistaa jättää pois vauvoilta kielletyt ruoka-aineet ja ei tarjoile mitään liian kovaa, josta voisi lohjeta liian iso pala. Sormiruokailun perussääntöihin voi tutustua mun aiemmassa postauksessa, jossa kirjoitin laajasti sormiruokailun aloituksesta 5kk iässä.