Vauvavuosien kustannukset vertailussa

31.10.2019

Noniin, tässä tulee viimeinkin yleisön toivepostaus: vauvavuosien kustannukset vertailussa. Mulla kesti n. viisi tuntia kun yritin laskea kaikki mahdolliset vauvavuosien kustannukset, selvitellä esimerkiksi sairaalapäivämaksuja aiemmilta vuosilta, laskea äitiyspäivärahoja ja lapsilisiä ja kaikkea mahdollista, mutta tässä on nyt karkea arvio siitä kuinka paljon vauva maksaa kertaa kolme. Eli meidän vauvavuosien kustannukset taulukoituna.

Nämä ovat tosiaankin suuntaa antavia, eli eivät välttämättä kata ihan kaikkia kustannuksia ja summat on näin jälkikäteen arvioiden laskettu. Tarkistin nyt HUSin sivuilta hoitopäivämaksut ja googlasin mitä ne ovat olleet silloin, kun olen synnyttänyt v. 2011, mutta nämä ovat arvioita, eli en ole tarkistanut jostain 8v vanhasta HUS-laskusta summia kun ei ole enää tallessa. Myös esim. tuet on laskettu tämänhetkisten Kelan tietojen perusteella, eli ovat voineet olla hieman erit esim. 8 vuotta sitten, mutta eivät kuitenkaan merkittävästi. Nämä laskelmat antavat mun mielestä riittävän hyvin suuntaa kuluista, joita meille kunkin vauvavuoden aikana syntyi. Hankintojen hinnat olen osan luntannut täältä blogista ja osa sitten perustuu ihan omiin muistikuviin, eli voi olla euron tai toisenkin pielessä, mutta suurin piirtein pitävät paikkansa.

Blogin kautta saaduista tuotteista (koskien lähinnä 3. vauvavuotta) niin en ole ottanut niitä laskelmassa huomioon, koska niiden tuoman kustannuksen/hyödyn arvioinnin antama lisäarvo tälle laskelmalle on mun mielestä olematon. Laskelmassa on kolme erilaista vuotta, jolloin vauvavuoden kustannusten arviointi onnistuu kyllä yleisellä tasolla hyvinkin tämän mun taulukon perusteella ilman tietoa niistä.

Vaikka sain esimerkiksi pinnasängyn konkreettisena tuotteena, maksoin siitä itse rahana verottajalle 36% tuloveroa ja 24% arvonlisäveroa, jolloin käytin itse rahaa n. 60% tuotteen arvosta. Lisäksi maksoin tuotteesta itse tekemälläni työllä. Näin oli kaikkien tuotteiden kohdalla, jotka sain. Siksi niiden todellisen kustannuksen arvioiminen mulle on vähän hankalaa, koska saimme kyllä itse tuotteen ”ilmaiseksi”, mutta maksoin niistä 60% veroa + työhön käytetyn ajan sekä näkyvyyden. Voisin näin karkeasti arvioida, että niistä syntyi meille n. 800-1000€ lisäkulua vielä kolmanteen vauvavuoteen, mutta sitä olisi ollut haastavaa kommunikoida taulukossa riittävän yksinkertaisesti.

Mun mielestä oli hauskinta huomata, että meillä on mennyt jokaisena vauvavuonna aika sama määrä rahaa, vaikkakin kustannusten kohteet ovat olleet täysin erilaisia ja meidän tapa kuluttaa on ollut ihan erilainen. Ajattelin etukäteen, että summat näyttäisivät ihan eriltä ja kolmannen lapsen summa olisi todella merkittävästi muita suurempi, mutta olin väärässä.

Ensimmäisen vauvan kohdalla eniten rahaa meni vakuutukseen, synnytykseen, vaippoihin, korvikkeisiin ja ruokaan. Kaikki muu oli melko edullista. Toisen lapsen kohdalla taas imetin, mikä pienensi ruokakuluja puolella. Synnytys ja lapsivuodeaika sujui ilman komplikaatioita 2hlö huoneessa yöpyen ilman Ottoa, jolloin myös sen kulut olivat tosi paljon pienemmät kuin 1. vauvan kohdalla.  Kuopuksen vauvavuonna taas me panostettiin rahallisesti eniten vaatteisiin ja lastentarvikkeisiin, mutta sitten ruokaan kului kaikkein vähiten rahaa ja vakuutus oli ilmainen meidän vakuutusfirman vauvavuosi-tarjouksen vuoksi.

Mä itse en ole saanut koskaan mitään muuta kuin minimi-äitiyspäivärahaa. Esikoisen saadessamme se oli suurin tulo, mitä olin koskaan saanut. Samoin oli myös kotihoidontuki ja kuntalisä sekä pieni hoitolisä jota saimme, ne olivat itseasiassa euromääräisesti vielä hieman suuremmat kuin se minimi-äitiyspäiväraha. En ollut koskaan saanut niin paljoa rahaa kuin ne. Kuopuksen kohdalla jatkoin työntekoa yrittäjänä kokopäiväisesti läpi raskauden ja koko vauvavuoden, jolloin sain omalta pakolliselta äitiysrahakaudeltani edelleen vain ne samat minimit yritystuloni päälle. Otto sai oman vanhempainvapaansa aikana tuloihinsa perustuvaa vanhempainrahaa.

Hankintojen osalta ensimmäinen vauvavuosi oli melko edullinen, mutta silloin juuri synnytyksestä ja korvikkeista syntyi suuret kustannukset. Keskimmäinen vauvavuosi oli kaikkein edullisin sekä hankintojen osalta että muutenkin. Kolmas vauvavuosi oli kallein, koska halusimme itse panostaa moniin hankintoihin rahaa. Mun mielestä tästä näkee hyvin sen, että niiden hankintojen suhteen voi päästä tosi edullisestikin, kun hyödyntää äitiyspakkausta, kirppiksiä ja tuttujen/sukulaisten vanhoja juttuja. Yllättäviä kuluja voi kuitenkin tulla, vaikka hankinnoissa pärjäisikin vähällä, koska ikinä ei tiedä miten vaikka synnytys sujuu.

Me ollaan oltu todella tyytyväisiä lasten vapaaehtoisin terveysvakuutuksiin ja niille on kaikille ollut käyttöä. Vaikka meidän lapset ovat olleet kaikki melko terveitä, aina tulee kuitenkin jotain pientä ja ollaan oltu tyytyväisiä siihen, että on voitu aina itse valita missä lääkärissä käydään ja milloin ja saatu hyvää ja nopeaa hoitoa, eikä ole tarvinnut vakuutusmaksujen ja 100€ vuosittaisen omavastuun lisäksi maksaa mitään muuta. Esimerkiksi keskimmäisen käden murtuma kontrollikäynteineen keväällä hoitui todella hyvin ja ilman yhtään odottelua yksityisessä sairaalassa. Tämä 100€ omavastuu nyt itse asiassa puuttuu noista kahden ekan vuoden kustannuksista vielä, koska se tuli mieleeni vasta tässä tätä raapustaessani. Kolmantena vauvavuonna taas ei käytetty muistaakseni yksityistä lääkäriä ollenkaan, eikä maksettu sitä vakuutusmaksuakaan.

Näiden tässä mainittujen kulujen lisäksi lapsi on tietysti vaikuttanut asunnon kokoon ja täten vuokraan/vastikkeeseen. Sitä en kuitenkaan huomioinut tässä, koska voihan olla, että ilman vauvaa oltaisiin asuttu vaikka kalliimmassa asunnossa keskustassa ja vuokra olisi ollut ihan yhtä kallis siksi. Tai oltaisiin asuttu kahdessa eri asunnossa Oton kanssa, jolloin kahden asunnon vuokra olisi ollut sama, kuin nyt vauvan kanssa yhden.

Tähän voisi laskea lisää vielä äitiysvaatteista kuluja, poliklinikkamaksuja ultrakäynneistä sekä jotain hömppää mihin rahaa on käytetty vapaaehtoisesti. En laskenut 1v-synttäreiden kuluja myöskään mukaan, niistä olisi tullut ehkä vielä pari sataa. Me ei olla koskaan käyty esim. maksullisissa vauvaharrastuksissa, vaan hyödynnettiin ilmaista harrastustoimintaa, leikkipuistoja tai nähtiin vaan kavereita. Ei olla matkustettu vauvojen kanssa niin, että olisi tarvittu esim. passia ennen 1v-synttäreitä, eikä olla ostettu kalliita vauvakuvauksia vaan kuvattu itse.

Tässä laskelmassa huomioimatta on lasten vaikutus esimerkiksi meidän eläkevakuutusmaksuihin, koska en ole siitä aivan perillä. Ennen ekaa ja tokaa lasta mulla ei ollut mitään tuloja, eli ei muutenkaan ihan hirveästi tainnut kertyä eläkettä. Tilanne siis parani lasten ja äitiyspäivärahan myötä, joka kerrytti eläkettä mulle. Kolmannen lapsen ajan itse maksoin tietty yrittäjänä YEL:iä koko vauvavuoden. Otolle kertyi vanhempainvapaan ajalta myös eläkettä normaalisti. Voisiko olla niin, että meidän osalta lasten saannilla ei siis ollut merkittävää negatiivista vaikutusta eläkekertymään kummallekaan vai olenko aivan hakoteillä? Sitten tuosta  vielä tietysti puuttuu se vanhempainvapaan aikainen tulonmenetys Oton osalta: vanhempainrahan määrä on n. 3/4 ansiotulosta muistaakseni, jolloin hän tietysti tienasi puolen vuoden ajan 25% vähemmän kuin normaalisti. (Korjatkaa jos olen väärässä).

Tämä havainnollisti hyvin ainakin itselleni näitä vauvavuoden menoja ja tuloja. Mun laskelmien mukaan ollaan tässä siis reilusti plussan puolella näiden vauvavuosien osalta kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kyllähän lapseen saa uppoamaan paljon rahaa halutessaan (tai sitten pakon edessä, esim sairaudet, allergiat yms). Voi kuitenkin myös olla, että vauvavuosi on ihan kohtuuhintainen. Ja koska me tultiin nuorena vanhemmiksi ensimmäisen kerran, lasten myötä meidän tulot kasvoivat, eivätkä laskeneet. Yleensähän se menee toisinpäin, että lasten myötä sitten tulotaso laskee hetkellisesti kun jää töistä kotiin.

Sellaista. Pakko myöntää, että tämä oli ehkä itselleni yksi blogihistorian mielenkiintoisimmista postauksista tehdä. Tämä konkretisoi todella hyvin mun ajatuksia ja fiiliksiä siitä, millainen vaikutus lapsilla on ollut meidän tuloihin. En siis ollut väärässä kun ajattelin, että meille lapset toivat leivän tullessaan, kuten sanotaan. Ja tästä puuttuu muuten tietty vielä kaikki säästötkin: lasten myötä esimerkiksi baarissa juoksemiseen on mennyt huomattavasti vähemmän rahaa kuin ennen, heh.

Kysyin tämän postauksen innoittamana tänään Instagram storiesissa @iinalaura-tililläni seuraajilta, että kuinka paljon he arvelevat lonkalta menneen euroja esikoisen vauvavuonna. Käytin kyselyyn Instagramin ”visa”-toimintoa, johon voi asettaa maksimissaan neljä vastausvaihtoehtoa. Asetin vaihtoehdoiksi 2000, 4000, 6000 ja 8000€ ja pyysin vastaamaan sen, jonka arvelee olevan lähimpänä. Vajaan neljän tunnin aikana, jonka kysely ehti olla pystyssä ennen postauksen julkaisuaikaa, vastauksia kerkesi tulla reippaasti yli 1000. Vastauksista n. 25% oli ”2000”, 38% oli ”4000”, 27% oli ”6000” ja 10% oli ”8000”. Suurin osa vastaajista arveli siis käyttäneensä saman verran tai enemmän rahaa lapseen vauvavuonna kuin me. Käykää ihmeessä vastaamassa mun kyselyyn, olisi kiintoisaa nähdä mihin suuntaan numerot vielä kehittyvät. Jaan tulokset kyselyn päätyttyä siellä.

Oletteko te laskeneet omia vauvavuoden kustannuksia? Kuinka paljon vauva maksaa? Puuttuiko tästä jotain olennaisia kuluja teidän mielestä? 


Maailman paras pizza ikinä

30.10.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Maldonin ja Indieplacen kanssa. 

Ylihuomenna on virallisesti halloween ja lauantaina vietetään pyhäinmiestenpäivää, nyt on siis loistava aika viettää sadonkorjuujuhlaa. Lokakuu on kurpitsoiden kulta-aikaa ja me ollaankin syöty aika paljon kurpitsaruokia viime aikoina. Hyllyllä odottaa suuri pyöreä kurpitsa kaiverrusta, tarkoituksena oli kaivertaa kurpitsa nyt viikonlopuksi ja sitten sen sisällöstä kokkaillaan ainakin kurpitsakeittoa sekä kurpitsapiirakkaa. 

Mun suurin kurpitsalemppari maun puolesta on kuitenkin pitkulainen ja vaalea myskikurpitsa. Myskikurpitsa toimii niin upeasti erilaisissa ruuissa piirakoista keittoihin ja pastoista risottoihin. Tällä kertaa halusin kehitellä vähän erilaista kurpitsareseptiä, sillä kermaiset pastat on täällä blogissa jo aikalailla mun osalta “nähty”. Viime vuodeltakin löytyy upea kermainen pastaresepti yhteistyössä Maldonin kanssa ja siinä käytin Maldonin savusuolaa. 

Tällä kertaa mä laitoin kurpitsaa pizzaan ja siihen sain inspiraation, kun me viime viikolla käytiin italialaisessa ravintolassa syömässä ja bongasin siellä listalta kurpitsapizzan. Arvoin itse sen ja pastan väliltä ja päädyin pastaan, mutta kurpitsa pizzassa jäi ajatuksena kytemään mun mieleen. Pakkohan sitä oli testata! Ja voi kuulkaa me testattiin ja siitä tuli niin älyttömän hyvää, että testataan varmasti vielä toisen ja kolmannenkin kerran. 

Tein pohjan pizzaan itse ja paahdoin kurpitsat uunissa etukäteen yhdessä Maldon-suolan ja oliiviöljyn kanssa, koska uunipaahto tuo niin ihanasti sitä kurpitsan makua esiin. Lisäsin tähän vähän valkosipulia ja chiliä sekä murusteltua vuohenjuustoa ja ne sopivat aivan mielettömän hyvin kurpitsan makean ja pehmeän maun kanssa yhteen. 

Maldon on varmasti tuttu teille, jotka olette mun ruokapostauksia ennenkin lukeneet. Käytän Maldon-suolaa aina ruuanlaitossa, koska pyramidinmuotoiset suolakiteet ovat niin ihanan kevyitä ja niissä on niin puhdas ja hyvä suolan maku. Maldon-suolaa valmistetaan Englannin Maldonissa samoilla perinteisillä käsityömenetelmillä kuin jo vuonna 1882, jolloin Maldon on perustettu. 

Maldonilta tuli tänä vuonna tuttujen pahvipakkausten rinnalle huiput ja kestävät lasiset suola- ja pippurimyllyt, joista tykkään ihan älyttömän paljon. Jos olen ihan rehellinen, niin sormisuola on aina tuntunut arkiruokailussa vähän työläältä. Mylly poistaa tämän ongelman ja ne ovat uudelleentäytettäviä! Eli kun Maldon-mylly on tyhjä, laitan sinne vaan lisää Maldon-suolaa pahvipakkauksesta. Ihanan kätevää ja helppoa. Maldon-suola- ja pippurimyllyjä myydään Prismoissa ja Food Market Herkuissa. 

Kurpitsapizza sadonkorjuu-juhliin (2 pellillistä pizzaa)

Pizzataikina:

2dl vettä

2/3pala(à 50 g)tuorehiivaa

5dl vehnäjauhoja

4rkl oliiviöljyä

1tl Maldon-suolaa myllystä

Kurpitsatäyte:

1 pienehkö myskikurpitsa

2rkl Oliiviöljyä

½ tl Maldon-suolaa myllystä tai Maldon-sormisuolaa

⅓ tl Muskottipähkinää

Pizzan päälle kurpitsan lisäksi:

200g Creme Fraichea tai Kaura fraichea

½ ruukkua Salviaa

70g Pinjansiemeniä

4rkl Hunajaa

2rkl Oliiviöljyä

3 valkosipulin kynttä murskattuna 

1 chili siemenet poistettuna

1 iso punasipuli 

Kurpitsan valmistus: Poista kuoret ja siemenet ja pilko myskikurpitsa kuutioiksi. Levitä kuutiot tasaisesti uuninpellille ja rouhi Maldon-suolamyllystä suolaa niiden päälle sekä ripottele muskottipähkinäjauhetta, ja kaada 2rkl oliiviöljyä ja sekoittele pellillä. Paahda kurpitsoita uunissa n. 35 minuuttia 200 asteessa.

Valmista pizzataikina: Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot, suola ja öljy ja vaivaa tasaiseksi. Laita puoleksi tunniksi liinan alle kohoamaan lämpimään paikkaan (esim. altaaseen vettä ja kulho altaaseen kellumaan). Kauli kahdeksi tasaiseksi pizzapohjaksi kahdelle leivinpaperoidulle ja kevyesti jauhotetulle leivinpaperille uunipellille. 

Täytteet: Murskaa valkosipulinkynnet. Poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi silpuksi.  Levitä Creme fraiche pizzapohjien päälle. Ripottele valkosipuli- ja chilimurska Creme fraichen päälle. Maista kurpitsakuutioita (onko maku kohdillaan), jos ei, lisää suolaa sekä muskottipähkinää. Pilko punasipulit ohuiksi renkaiksi. Levitä creme fraichen päälle punasipulit sekä kurpitsakuutiot tasaisesti. Murusta niiden päälle vuohenjuusto ja lisää salvian lehtiä. Ripottele pizzoille hunajaa sekä oliiviöljyä ja lopuksi pinjansiemeniä. Paista uunissa 225 asteessa n. 20 minuuttia.

Tämä pizza oli rehellisesti sanottuna parasta pizzaa, mitä mä olen koskaan tehnyt itse. Se oli niin täynnä makua, loistavaa makean ja suolaisen yhteistyötä, ihanasti pientä potkua chilistä ja sopivasti pehmeää ja rapsakkaa. Jo se pelkkä tuoksu oli niin huumaava kun pizzat olivat uunissa, että odotettiin Oton kanssa vesi kielellä. Ihan käsittämättömän hyvää. Olen ehkä vähän arka yleensä kehumaan omia reseptejäni, koska en halua ”ylimyydä” mun ruokia. Yleensä ne on sellaisia perushyviä, jotka maistuu meidän perheelle. Mutta tämä oli kertakaikkiaan ihan mun lemppari, ei ehkä pelkästään paras pizza ikinä vaan ehkä myös yksi parhaista ruuista ikinä. Tämän reseptin mä aion tulostaa kauniisti kuvan kera ja liimata meidän jääkaapin oveen.


Asunnon etsiminen turhauttaa

29.10.2019

Siis oikeesti. Miksi kukaan ei koskaan puhunut tästä etukäteen, miten hankalaa ja turhauttavaa voi olla löytää asunto, tai siis ei löytää sitä vaan etsiä sitä tuloksetta? Mulla oli tästä paljon ruusuisemmat kuvitelmat kuin lasten saannista. Mä kuvittelin, että me katsellaan vähän netistä asuntoja tai ympyröidään jopa lehdistä kiinnostavan kuuloisia asuntoja, käydään muutamassa näytössä ja sitten kuin taikaiskusta tulee ”se oikea” vastaan. Sitten muutetaan sinne ja eletään onnellisina elämämme loppuun asti. Mehän etsitään asuntoa Helsingistä, kaupungista joka on täynnä asuntoja, kuinka vaikeaa se muka voisi olla? Asunnon etsimisen piti olla ihana ja jännittävä seikkailu.

Kuukausi kerrallaan ne ruusuiset kuvitelmat on kyllä romuttuneet yksi toisensa jälkeen ja olen todennut, että jos joku on mulle hankalaa niin kyllä se on tämä omistusasunnon löytäminen. Pikkuhiljaa ollaan karsittu toivelistaa ja jätetty sinne vaan ne muutamat pakolliset asiat, sellaiset, jotka oikeasti vaikuttavat merkittävästi meidän asumismukavuuteen: kodinhoitohuone, keittiö jossa on paljon laskutilaa (tai mahdollisuus lisätä sitä), hyvä kunto ettei tarvitse remontoida paljoa ja oikea määrä makuuhuoneita, sekä työtila. Kaikki muut me ollaan unohdettu ja luovuttu niistä. Toki sijainti on edelleen tärkeä, mutta senkin suhteen meillä on kuitenkin aika paljon joustoa, ollaan keskitytty katsomaan kuudelta eri alueelta. Kuusi eri aluetta on kuitenkin enemmän kuin monessa kunnassa edes löytyy asuinalueita.

Meillä on lainalupaus ja budjetti kohdallaan, tällä budjetilla löytyy kivoja asuntoja juuri näiltä alueilta, mutta niissä on aina joku perustavanlaatuinen vika. Kuka esimerkiksi rakentaa neljän makuuhuoneen paritalon yhdellä suihkulla ja ilman kodinhoitohuonetta,  sekä ilman edes mahdollisuutta rakentaa sitä sinne tilanpuutteen vuoksi? No joku rakensi, montakin sellaista. Sitten on yksi toinen asunto, jossa olisi täydellinen pohja, korkea huonekorkeus, täydellinen piha, upea keittiö, sopivasti työtilaa, jopa ylimääräinen makuuhuone ja se kodinhoitohuonekin, mutta sinne on pakko kulkea sellaista tietä pitkin, jota pitkin en missään nimessä halua, että meidän lapset joutuvat menemään itsenäisesti kouluun. Sitten on upea talo, jossa on kodinhoitohuone, kiva keittiö, fiksu pohja, hyvä hinta, loistava sijainti, mutta yksi makuuhuone liian vähän. Jouduttaisiin siis muuttamaan sieltä pois jossain vaiheessa ihan varmasti ja etsitään kotia, jolla ei olisi deadlinea jo valmiiksi.

Ja sitten näiden lisäksi on sellaisia överi-upeita kämppiä joissa on ”audio-lounge”, ”kuntosali” tai ”oma uima-ranta ja venepaikka”, jotka tietty kohtaavat kaikkien meidän kriteerien kanssa, mutta hinta on sitten 300 000 enemmän kuin muilla taloilla. Missä on ne  ihan tavalliset kivat talot, joissa kaikki meidän toiveet kohtaisivat tai olisi mahdollista toteuttaa?

Ärsyttää se, että kyse on niin ”pienistä jutuista” mutta niillä on kuitenkin niin olennainen merkitys, ei vaan yksinkertaisesti voida joustaa niistä. Kodinhoitohuone on pakollinen, tässä kodissa ollaan huomattu se. Voin kuvitella, että pyykin määrä vain kasvaa kun kolme neitiä varttuvat vanhemmiksi. Työtilaa on pakko olla (vaikka sitten aulassa/olohuoneen yhteydessä tai isossa makuuhuoneessa), kun suunnitteilla on ylläpitää kotitoimistoa hamaan tulevaisuuteen asti. Makuuhuoneita on pakko olla vähintään neljä, jokaiselle lapselle oma plus aikuisten makkari. Mieluiten vielä yksi lisää, jotta siitä saa sen työtilan/vierashuoneen Oulun vieraille, mutta tästä joustetaan. Ja sitten vielä se sijainti: koulureitin on pakko olla turvallinen ja järkevä, siitä en jousta piiruakaan.

Arvatkaa mitä mä olen tehnyt viime aikoina todella paljon? Katsellut talopaketteja, niiden toimitussisältöjä, lukenut ihmisten kokemuksia eri talopakettifirmoista sivukaupalla, verrannut eri lämmitysmuotoja, suunnitellut pari omaa taloakin eri ohjelmilla, googlettanut eri rakennustapojen hyötyjä ja haittoja ja katsellut tontteja. Tässä mahdollisessa talonrakennusprojektissa mietityttää kuitenkin pari asiaa: 1. Me ollaan täysin kokemattomia, ei oikeasti saada edes lattiaremppaa tehtyä itse loppuun niin mites tällainen pikku ”projekti”? 2. Entäs jos ei ole aikaa seisoa vuotta raksalla vastaanottamassa tavaralähetyksiä ja siivoamassa ja viemässä rakennusjätettä pois ja valvomassa? Voisiko se silti jotenkin olla mahdollista, niinkuin jotkut talopakettifirmat lupailevat? 3. Miten voi olla varma, ettei kaikki mene ihan pieleen? No ei mitenkään. 4. Kuinka kauan siihen oikeasti menee? Miten me jaksetaan odottaa vielä ainakin 1,5 vuotta omaa kotia jos tähän lähdetään?

 

Tämä oli tällainen väliavautuminen, kun asuntoa on etsitty nyt yli vuoden verran tuloksetta. Vaikka tänä syksynä ollaan kiristetty tahtia ja oikein etsimällä etsitty niin ei ole vaan löydetty. Näin jälkikäteen on helppo jossitella, mutta tulee vaan mieleen, että jos me oltaisiin jo vuosi sitten tiedetty mitä haluttiin ja vaikka ostettu tontti, niin tänä jouluna meillä olisi ihan oikeasti voinut olla koti ainakin lähes valmiina. Mutta ehkä sitten vuoden päästä? Tai kesällä 2021?

Nyt mä haluaisinkin kuulla teiltä kokemuksia eri talopakettifirmoista ja niiden muuttovalmiista paketeista! Ja erityisesti jos ootte rakentaneet pk-seudulla niin kiinnostaa hurjasti. Ja myös maanrakennusfirmoista, työnjohtajista ja muista talon rakentamiseen liittyvistä firmoista pk-seudulla kaikki kokemukset on tervetulleita. Ja kaikki mahdolliset vinkit ja ajatukset ja myös kauhutarinat talon rakennuksesta kiinnostaa, me halutaan nyt miettiä tämä läpikotaisin ennen kuin tehdään isoja päätöksiä.

Tämä on nyt mun virallinen ilmoitus, että luovutan asunnon etsinnän suhteen. Ehkä se sopiva asunto vaan tulee vastaan sitten, kun sitä vähiten odottaa? Ihan hyvähän meillä tässä on olla ja pahinta olisi tehdä valtava ostos, joka osoittautuisi kauheaksi virheeksi.


Sieniretkellä lasten kanssa

28.10.2019

Me käytiin eilen lasten kanssa sienestämässä Oton enon mökillä reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Meidän piti toteuttaa tämä sieniretki jo viime vuonna, mutta silloin sopivaa ajankohtaa ei vaan löytynyt. Nyt onneksi saatiin järjestettyä ja voi vitsit että kannatti. Ensinnäkin: oli aivan ihanaa rentoutua koko päivä mökin rauhassa ja hiljaisuudessa, ja toiseksi: me saatiin ihan älyttömän hyvä satsi suppilovahveroita, melkein 20 litraa. Siitäpä kelpasi putsata ja perkata Oton kanssa ja laittaa valmiiksi. Lämpöä ei ollut kuin +2 astetta ja lapset poimivat hanskat kädessä jokainen omaan ämpäriin, niin ei onnistunut heti metsässä valmiiksi putsaaminen. Mutta oltiin kyllä tällä koko perheen porukalla huomattavasti tehokkaampia poimijoita kuin oltaisiin oltu vaikka Oton kanssa kahdestaan, eikä se haitannut niitä putsailla jälkikäteenkään. Nyt on pakkanen täynnä sieniä ja ensi viikon ruokiin on jääkaapissa vielä vaikka kuinka paljon.

Upeat sienirihmastot alkoivat jo heti mökin takapihalta ja niitä vaan löytyi lisää ja lisää koko ajan. Lapset poimivat ihan super innokkaasti ja eivät olisi malttaneet lähteä metsästä pois ollenkaan. Taivaalta satoi vuoroin vettä ja vuoroin räntää, mutta se ei menoa haitannut. Taapero kyllästyi jossain vaiheessa poimimaan sieniä ja alkoi poimimaan keppejä niiden sijaan, mutta isommat vaan löysivät toinen toistaan parempia sieniapajia. ”Täällä on hyvät apajat, tuu kattomaan” raikui koko ajan kummankin suusta.

Mulla tuli niin hyvä fiilis, kun muistelin samalla omaa lapsuuttani. Me käytiin äidin kanssa aina joka vuosi äidin työpaikan järjestämällä sieniretkellä. Meillä ei silloin ollut omaa autoa eikä niin helposti mahdollisuutta lähteä sienestämään, mutta se työpaikan sieniretki bussikuljetuksella oli jokasyksyinen perinne koko mun lapsuuden ajan. Mä olin usein ainoa lapsi retkellä, mutta se ei mua haitannut. Päin vastoin.

Lapset olivat niin innoissaan kun löysivät niin paljon sieniä ja mä uskon, että myös syövät erityisen mielellään itse poimimiaan sieniä. Meidän lapsista yksi on ihan sienifani, kuten minäkin jo lapsena, ja kaksi ei niin hirveästi niistä välitä. Mutta ehkä nämä itse poimitut suppikset tekevät poikkeuksen ja sienet maistuvat tällä kertaa tavallista paremmin heillekin. Me käytiin eilen illalla kaikki sienet Oton kanssa läpi ja osa käsiteltiin valmiiksi ja pakastettiin talven sieniruokia varten sopivina annoksina. Viime talvena saatiin Oton enon vaimolta sieniä pakkaseen ja käytettiin ne kaikki talven aikana niin tyytyväisinä. Onneksi sieniä on nyt vielä vähän enemmän, niin riittävät pidemmäksi aikaa.

Ajateltiin hyödyntää sieniä erilaisissa padoissa, pastoissa, kastikkeissa, risotoissa, pizzoissa, piirakoissa ja milloin missäkin. Joulun sienisalaatinkin voisin pyöräyttää näistä vallan mainiosti, mikäpä sen parempaa kuin itse poimituista sienistä tehty sienisalaatti. Oli ihanaa kun oli asiantuntevat sienestäjät mukana. Vaikka suppikset on helppo tunnistaa, niin silti on varmempi olo kun on ammattilaiset mukana. Mulla on nykyisin tosi surkea sienituntemus suppisten ja kantarellien ulkopuolella, kun niistä lapsuuden sieniretkistä on ”pieni” tovi vierähtänyt. Pitää joku syksy ottaa oikein asiaksi ja opetella tunnistamaan muitakin sieniä.

Sieniretken ja hetken mökissä lämmittelyn jälkeen lähdettiin vielä ulkogrillille paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja ja herkuteltiin hotdogeilla ja perunasalaatilla. Lapset olivat innoissaan vaahtokarkeista ja ruoka maistui monen tunnin ulkoilun jälkeen. Me nautittiin kyllä koko perhe sienestyksestä ja mökkeilystä ihan valtavasti.

Tästä on ehdottomasti tehtävä jokasyksyinen perinne, niin hitsin hyvä fiilis tuli siitä, kun kerättiin 20 litraa upeita sieniä. Se oli kivaa, rentouttavaa, hauskaa ja hyödyllistä. Eilinen päivä oli sellainen hauska syksyn ja talven hybridi, kun kerättiin sieniä ja samaan aikaan satoi räntää ja lunta, kellotkin käännettiin jo talviaikaan. Tämä syksy on taas hujahtanut hillitöntä vauhtia ja tämän viikon jälkeen alkaa jo joulun odotus meidän perheessä.  Mutta vielä tämä viikko mennään syksyn ja halloweenin tunnelmissa, ennen kuin mekin ripustetaan tunnelmavalot ulos ja paistetaan ekat tortut tai piparit.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! 


Vatsaystävällistä ja herkullista vegeruokaa

27.10.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Green Choicen & Indieplacen kanssa.

Oletteko kuulleet fermentoinnista? Mä kuulin siitä ekaa kertaa jollain pressi-illallisella monta vuotta sitten erässä Helsingin kantakaupungin fine dining -ravintolassa. Mulla ei ollut ennen sitä mitään hajua, mitä fermentointi tarkoittaa. Nykyisin tiedän, että se on sama asia kuin hapattaminen. Fermentointi perustuu maitohappokäymiseen ja se on vanha tapa säilöä ruokia. Nimestään huolimatta maitohappokäyminen ei tarkoita, että tuotteissa käytettäisiin eläinperäisiä bakteereja, vaan hapattaminen muodostaa ruokaan maitohappobakteerikannan, joka pidentää sen säilyvyyttä. Samalla kun hapatettavaan ruokaan muodostuu maitohappobakteerikanta, sen happamuus laskee niin alas, että haitalliset bakteerit eivät pysty toimimaan. Siksi hapattaminen siis pidentää myös säilyvyyttä. 

Fermentointi on noussut viime aikoina aika isoksi ruokatrendiksi niin maailmalla kuin Suomessakin. Ei mikään ihme, sillä maitohappobakteerit eli probiootit tekevät suoliston bakteerikannalle hyvää. Mä syön niitä vuoden ympäri purkista joka päivä, mutta niitä saa hyvin myös joistakin ruuista. Esimerkiksi Green Choicen herkullisista hapankaalivalmisteista, joita me ollaan päästy maistelemaan tänä syksynä brändilähettiläisyyden myötä.

Green Choice luomu Kimchi meillä on ollut jo aiemmin sellainen vakkariherkku kaikkien korealais-tyylisten ruokien kaveriksi, mutta nyt otettiin testiin myös Green Choice luomu hapankaali ja Green Choice luomu punakaali omenalla.

Green Choice kaalituotteet valmistaa hollantilainen Machandel, jolla on pitkä historia (jo vuodesta 1978 lähtien) biodynaamisten ja luomu tuotteiden valmistuksesta.  Green Choice hapankaalit valmistetaan edelleen isoäidin perinteisellä reseptillä käyttäen katajanmarjaa. Machandel myös tarkoittaa muuten katajanmarjaa hollanniksi, aika hauska. Mun mielestä herkulliset kaalivalmisteet sopii hyvin ruokien kylkeen ihan sellaisenaan ja meillä onkin monesti pöydässä jotakin näistä lähes kaikkien arkiruokien kaverina. Hapatusprosessissa kaalien ravintoaineet saadaan säilymään tehokkaasti, mikä on tosi hyvä. Ihanan helppo ja nopea kylkiäinen monelle helpolle arkiruualle makaronilaatikosta kalapuikkoihin.

Green Choice tekee näiden herkullisten hapankaalivalmisteiden lisäksi myös sekä crunchya että sileää luomu maapähkinävoita sekä neutraalin makuista luomu kookosöljyä.

Ajattelin jakaa teille tässä postauksessa meillä usein Green Choice luomu Kimchin kaverina tarjoillun reseptin, joka on korealaistyylinen sticky cauliflower -bowl. Kutsutaan sitä vaikkapa Korealaistyyliseksi kukkakaalikulhoksi sitten suomeksi. Se koostuu herkullisesta tahmean tulisella kastikkeella maustetusta paahdetusta kukkakaalista, herkullisista maustetuista kurkuista, riisistä, korianterista ja kevätsipulista, sekä tietty siitä Kimchistä. Mä lupaan, että nää kukkakaalit vie kielen mennessään sellaisiltakin, jotka eivät yleisesti ole mitään maailman suurimpia kukkakaalifaneja. Mutta sanon myös, että jos ei tykkää tulisesta, niin kannattaa jättää sticky sauce pois, tai tarjoilla se erikseen. Ilman sitä kukkakaalit maistuvat loistavasti myös meidän lapsille.

Siihen kastikkeeseen tulee muuten toistakin fermentoitua juttua, nimittäin korealaista Gochujang-tahnaa, joka on tehty fermentoidusta chilistä. Ei kannata säikähtää reseptin pitkää ainesosaluetteloa, se on todella simppeli tehdä niistä huolimatta ja työvaiheet on tosi yksinkertaiset ja helpot.

Korealaistyylinen kukkakaalikulho 4:lle

Kukkakaalit:

1 iso kukkakaali

1dl tomaattipyreetä

4 valkosipulinkynttä

1/2tl suolaa

2dl pankojauhoja

Tahmean tulinen kastike:

1dl Gochujang-tahnaa

3/4dl siirappia (esim. vaahterasiirappi, vaalea siirappi, glukoosisiirappi, hunaja tai agave-siirappi käy)

2rkl ruokokidesokeria

2rkl soijaa

2rkl seesamiöljyä

Maustetut kurkut:

1/2 kurkku

1dl valkoviinietikkaa

1tl roseepippuria

1/2 punainen chili

2rkl sokeria

1/2tl merisuolaa

Lisäksi:

Basmati- tai Jasmiiniriisiä

kevätsipulia

korianteria

Green Choice luomu kimchiä

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Pilko kukkakaalit sopivan kokoisiksi nupuiksi. Ota iso kulho, sekä laakea lautanen. Sekoita kulhossa keskenään tomaattipyree, murskaksi puristetut valkosipulinkynnet ja suola. Sen jälkeen kaada pankojauhot laakealle lautaselle ja pyörittele kukkakaalit pankojauhoissa. Paista uunissa pellillä 25 minuuttia.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja keitä miedolla lämmöllä kastikkeeksi kunnes se on tahmeaa, eikä enää niin vetistä. Ota pois liedeltä. Pyörittele uunista tulleet kukkakaalit kastikkeessa tai tarjoile kastike erikseen.

Keitä riisi ja pilko kevätsipulit. Tarjoile kukkakaalit riisin, kevätsipulin, korianterin sekä Green Choice luomu kimchin kanssa. NAM!

LUKIJAKILPAILU: VOITA GREEN CHOICE -TUOTEPAKETTI!

Mitä Green Choice luomu kaalivalmistetta sä haluaisit maistaa? Kommentoi postauksen kommenttiboksiin ja voita Green Choice -tuotepaketti! Tuotepaketteja arvotaan yhteensä kolme kappaletta, eli kolme voittajaa. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, jotta sinulle voidaan ilmoittaa voitosta henkilökohtaisesti. Arvonta-aikaa on 3.11.2019 klo 23.59 asti ja tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.