Kaverisuhteet ja ruuhkavuodet

14.10.2019

Me ollaan oltu vanhempia yli kahdeksan vuotta ja olisi hölmöä väittää, ettei vanhemmuus olisi vaikuttanut millään tavalla kaverisuhteisiin. On se. Toisaalta, en ole ollenkaan varma onko se ainoa vaikuttava tekijä, tai läheskään merkittävin vaikuttava tekijä. Sen lisäksi, että meille on syntynyt kahdeksassa vuodessa kolme lasta, elämä on edennyt niin meillä kuin koko lähipiirilläkin eteenpäin monella eri tavalla. Olisi aika itsekeskeistä ajatella, että ainoastaan meidän lapset olisivat vaikuttaneet kaverisuhteisiin, kun suhteessa kuitenkin on aina kaksi osapuolta ja jokaisen oma tarina menee eteenpäin yhtäaikaa. Lasten lisäksi kaverisuhteisiin ovat vaikuttaneet työt, parisuhteet, muutot, elämäntilanteen muutokset ja kaikki mahdollinen mitä nyt elämässä voi tapahtua niin meillä kuin muillakin.  

Silloin kun musta tuli äiti, mun kaverisuhteet alkoivat kyllä muuttua. Osa päättyi kokonaan ja osa vahvistui. Se oli ihan luonnollista, elämän risteyskohdassa näki ketkä seisoivat rinnalla ja sellaiset “oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti” -kaveruudet loppuivat siihen. Jäljelle jäi harva mutta niin rakas ja ihana joukko ystäviä. 

Pikkuhiljaa mukaan alkoi tarttua uusiakin ystäviä. Äitikavereita, somekavereita ja vanhojen kavereiden uusia puolisoita. Ihan uusia tyyppejä, joista nousi tärkeitä ystäviä. Oton mukana sain itselleni myös toisen perheen ja toisen ystäväpiirin. Vaikka meillä oli yhteisiä ystäviä, paljon oli myös omia kavereita, joihin sitten tutustuttiin vasta toistemme kautta.

Niistäkin kavereista, jotka vanhemmuuden ensimmäisinä vuosina olivat rinnalla, on osa jäänyt pois. Ja heidänkin tilalleen on tullut uusia. Osan kanssa on kulunut vuosia ilman, että ollaan nähty ollenkaan ja sitten tiet ovatkin kohdanneet myöhemmin uudelleen, läheisempinä kuin koskaan ennen tai ainakin moikkauksen verran kaupungilla.  

Ystävyys on niin jännä ilmiö, johon vaikuttaa niin moni asia. Mulle ystävyys on vastavuoroista välittämistä, sitä, että ollaan toisen asioista ja kuulumisista kiinnostuneita. Sitä, että juttu jatkuu aina siitä mihin se on jäänyt. Eivät lapsiperheelliset ole ainoita, joilla kalenterissa ei ole tarpeeksi usein tilaa ystävien näkemiselle. Kyllä niitä kiireitä ja menoja on lähes kaikilla, puhumattakaan välimatkasta, mikä myös on merkittävä yksittäinen tekijä siinä, kuinka usein ystäviä näkee. 

Siksi mä arvostan omissa ystävissäni (ja tiedän, että he arvostavat mun ystävyydessä) sitä, että aina voi jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Vaikka välissä olisi vuosi ettei nähdä, aina tavatessa tuntuu kuin ei koskaan olisi erossa ollutkaan.

 

Mulla on rakkaita ystäviä ympäri Suomen ja osa myös jopa toisissa maissa kuin Suomessa. Onneksi on Whatsapp, jonka ansiosta ne kaukanakin olevat ystävät tuntuvat olevan lähellä. Rakastan myös nykyisin vähintään yhtä paljon kuin teininä vaan lähteä ulos kävelemään ja soittaa ystävälle maraton-puhelun.

Meillä on takana kolme vauvavuotta, jotka ovat olleet ystävyyden kannalta melko erilaisia. Ensimmäinen ja toinen vauvavuosi olivat sellaisia, että aika paljon näin ystäviä ja jonkin verran myös ilman vauvaa. Olin niin paljon yksin lasten kanssa päivisin Oton tehdessä 7-päiväisiä työviikkoja, että välillä kaipasin kunnon breikkiä ja halusin lähteä vauvavuoden aikanakin aikuisten kesken istumaan iltaa. 

Tämä viimeisin, kolmas vauvavuosi taas oli sellainen, että tosi paljon pesittiin kotona. En juuri tehnyt yksin, siis ilman lapsia ja Ottoa, mitään. Se oli mulle tärkeää aikaa, mä nautin ihan valtavan paljon siitä, että sain olla kiinni meidän vauvassa ja saatiin olla niin paljon koko perhe yhdessä. Etenkin Oton vanhempainvapaan aika oli tärkeä tauko meille kaikkien niiden aikataulujen täyttämien vuosien jälkeen. Onneksi meidän ystävät ymmärsivät sen. Yksikään mun kaveri ei ajatellut (tai ainakaan sanonut sitä ääneen), että nyt olen hylännyt heidät, kun en vietä kahdenkeskistä aikaa, vaan mukana on aina vauva tai Otto ja vauva. He ymmärsivät, kuten mäkin, että se oli mulle ainutlaatuista aikaa, josta otin kaiken irti. 

Silloin me nähtiin yhdessä porukalla tai kahviteltiin kavereiden kesken yhdessä vauvan kanssa, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Ihan samalla tavalla mua kiinnosti ystävien kuulumiset edelleen. Ja jos ei nähty niin sitten saatoin lähteä vaunulenkille maraton-puhelua soittamaan. Whatsappkin lauloi harva se päivä. 

Sen vuoden jälkeen on ollut taas helppo lähteä ja mennä ja tehdä ihan aikuisten kesken. Sen vuoden jälkeen kahvilla käynnit, terasilla istumiset ja illalliset kavereiden kanssa on taas ollut ihan maailman parasta. Tekee niin hyvää olla välillä vaan aikuisten kesken ja vaan rentoutua.

Mä arvostan sitä, että mun ystävät ovat olleet kärsivällisiä, eivätkä heti ole ajatelleet, että vauvavuosi määrittelee koko ystävyyden suunnan loppuelämäksi. Koska ainakaan mulla se ei ole koskaan ollut niin. Se on totta, että ainakin mun maailma on vauvavuosina kutistunut väliaikaisesti ja vauva-aiheet ovat olleet paljon mielessä. Aina olen silti osannut puhua muustakin. 

Nykyään taas voi joskus olla, että kun näen ystäviä, ei mainita sanallakaan meidän lapsia koko näkemisen aikana. Mulla on Otto sitä varten, että voin ihmetellä sen kanssa meidän lapsia maailman tappiin asti. Ystävien kanssa on ihan parasta puhua kaikesta muusta mahdollisesta ja mahdottomasta (toki Otonkin kanssa, mutta ehkä ymmärrätte). Ja tietty äitiystävien kanssa vertaistuki on kultaakin kalliimpaa ja toimii molempiin suuntiin.

Mä olen ihan valtavan kiitollinen kaikille meidän ihanille ja mahtaville ystäville, jotka ovat seisseet meidän rinnalla. Ystävillä on ihan mielettömän suuri merkitys elämässä. Olen myös hurjan kiitollinen kaikille niille, jotka ovat olleet ihania kummeja meidän lapsille ja tärkeitä ja turvallisia aikuisia heidän elämässä jo monta vuotta. Tulevat käymään ja pelaavat ja leikittävät, vievät leffaan tai ulos ja muistavat laittaa whatsappissa viestiä. Kiitos ihanat ystävät kun ootte just sellaisia kuin ootte <3

Meidän podcastin 1. Tuotantokauden viimeinen jakso ilmestyi tänään ja sen aiheena on Kaverit, parisuhde ja pikkulapsiarki (vieraana ystävät). Jaksossa on vieraana tosiaan meidän ystävät Emmis ja Aku, jotka molemmat ovat myös meidän lasten kummeja. Heidän kanssa keskustellaan mm. siitä, miten ollaan tutustuttu, siitä miten lapset ovat vaikuttaneet ystävyyteen heidän mielestä, sekä siitä millaista on olla somessa esillä olevien tyyppien ystävä. Ja paljon muusta! Ihan uskomatonta, että 10 viikkoa meni näin nopeasti ja kaikki jaksot ovat nyt ulkona. 

Kuuntele Yhdessä S01E10:

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ

Miten lapset ovat vaikuttaneet teidän kaverisuhteisiin, vai ovatko mitenkään? Saa tosi mielellään kertoa myös kaverin näkökulmasta (eli jos sulla ei itselläsi ole lapsia ja sun ystävä on saanut lapsen, niin onko se vaikuttanut jotenkin)? Olis tosi mielenkiintoista kuulla! 


Hajusteeton kuivashampoo – arjen pelastus

13.10.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Erisanin kanssa.

Joulukuussa tulee vuosi siitä, kun luovuin viimeisistäkin hajusteellisista kosmetiikkatuotteista pakon edessä. Sillä on ollut ratkaiseva merkitys mun migreenin kannalta, eikä hajustettuihin tuotteisiin enää ole paluuta. Alkuun mulla oli tosi paljon sopeutumista siihen, että kaikki piti vaihtaa. Välillä tuntui, että en vaan löydä sopivia korvaajia ihan niille käytetyimmillekään perustuotteille.

Monet tuotteet olivat myös hajusteettomana kalliimpia, kuin hajusteelliset vaihtoehdot. Yksi tällaisista tuotteista, joka oli pakko vaihtaa markettituotteesta kampaamotuotteeseen, oli kuivashampoo, koska hajusteetonta kuivashampoota ei vaan löytynyt. Käytän kuivashampoota niin runsaasti, että tämä vaihdos tuli myös aika kalliiksi. On eri asia ostaa neljän euron pullo kerran kuussa (tai useammin) kuin 20 tai 25 euron pullo kerran kuussa. Harva haluaisi käyttää kuivashampooseen esim 300 euroa vuodessa.

Mulle kuivashampoo on arjen pelastaja. Mun tukka menee likaisen näköiseksi nopeasti, ihan jo yhdessä päivässä ja lisäksi se on sellaista ohutta hiuslaatua joka lässähtää hetkessä. Näin on ollut aina siitä asti kun hiukset alkoivat teini-iässä rasvoittumaan.

Käytän kuivashampoota niin tuuheuttamaan kuin raikastamaankin. Pesen hiukset joka toinen päivä ja kuivashampoota tulee käytettyä siis ainakin niinä pesujen välipäivinä, mutta myös aina kun teen kampauksia tai laittamalla laitan tukkaa. Sitä siis kuluu paljon ja usein. Kuivashampoo säästää mun aikaa ja myös hiuksia. Kun suihkuttelee kuivashampoota hiusten juuriin, ei tarvitse myöskään tupeerata saadakseen tuuheutta. Olenkin kaivannut markkinoille hyvää hajusteetonta kuivashampoota, joka löytyisi ihan lähikaupasta.

Yksi ensimmäisiä tuoksuttomia tuotteita, joita viime keväänä ostin hiuksille marketista, oli Erisanin hajusteeton joustava hiuslakka. Siitä tuli mun lemppari, koska se ei tehnyt hiuksiin sellaista kypäräfiilistä, vaan antoi joustavaa tukea niin hiusten laittamiseen kuin viimeistelyynkin. Vuosien varrella monia eri hiuslakkoja testanneena siitä tuli heti yksi mun suosikeista, eikä maltillinen hintakaan todellakaan haitannut. Nyt sille on tullut vielä mahtavampi kaveri: Erisan hajusteeton kuivashampoo.

Mun toiveisiin on vastattu! Erisanin uusi hajusteeton kuivashampoo on päivittäistavarakauppojen ensimmäinen hajusteeton kuivashampoo, jolla on Allergia-, Iho- ja Astmaliiton myöntämä allergiatunnus. Se antaa hiuksille rakennetta juuri niinkuin toivonkin, mutta ei jätä hiuksia tahmaisen tuntuiseksi. Tuote sopii myös tummille hiuksille, mikä on tosi hyvä. Vaikka mulla on pääosin vaalea tukka, mun juurikasvu on ruskeaa ja se puskee esiin nopeasti. Erisan hajusteeton kuivashampoo ei sisällä hajusteita, väriaineita tai silikoneja. Erisanin kuivashampoo on todella hyvä ja pärjää ihan 6-0 myös tuoksullisille kilpailijoille ainakin mun kokemuksella. Se raikastaa mun tukan, eikä jää mähmäistä tuntumaa tai jauheista lookia.

Erisan hajusteetonta kuivashampoota kuuluu ravistaa kunnolla ja sitten suihkuttaa tukkaan n. 15cm etäisyydeltä. Jos hiukset haluaa raikastaa, tuotetta suihkutetaan kuivien hiusten tyveen. Jos haluaa tehdä kampauspohjan, kuivashampoota voi suihkia enemmän koko hiusten pituudelta. Sitten annetaan kuivahtaa hetki ja muotoillaan. Tosi helppoa. Just sellainen arjen hyvä keino, jollaiselle mulla on käyttöä, kun ei ole aikaa laittaa hiuksia kovin pitkään vaan pitää saada nopeasti siisti look. Mä käytän mun hiuksissa klipsipidennyksiä ja kuivashampoo auttaa myös tekemään tukasta vähän karheamman, jotta klipsit pysyy paremmin kiinni eikä liu’u pois itsekseen.

Mulle kuivashampoo on yksi tärkeimmistä kosmetiikkajutuista, koska mua ei ole siunattu tuuhealla ja itsekseen pitkään puhtaana näköisenä pysyvällä kuontalolla. Se sopii niin äitinutturan raikastamiseen kuin hienompiikin juhlakampauksiin. Olen tosi iloinen, että nyt löydän kuivashampoota samalla kun käyn kauppareissulla ja siihen menee paljon vähemmän rahaakin. Erisan hajusteentonta kuivashampoota saa esimerkiksi S- ja K-ryhmien kaupoista, Stockmannilta ja Sokokselta. Kuivashampoota myydään kahdessa eri pakkauskoossa: 250ml sekä käsilaukkukoko 100ml, jota on myynnissä vain S-ryhmän kaupoissa.

Erisanin hajusteettomaan kuivashampooseen ja sen uuteen raikkaaseen pakkausdesigniin voi käydä tutustumassa Erisanin sivuilla. Kannattaa myös osallistua Erisanin Facebook-sivulla kilpailuun, jossa arvotaan 3 hiustenmuotoilu -palkintokassia, jotka sisältävät Erisan kuivashampoon (250 ml), Erisan Extra Strong -hiuslakan (250 m) ja Erisan muotovaahdon (200 ml). Kilpailuaika on 10-17.10.2019.

Ihan mieletöntä, että hajusteettomien tuotteiden valikoima laajenee jatkuvasti ja tästä muutoksesta tulee mullekin koko ajan helpompi ja helpompi. Hajustettomuus on parantanut mun elämänlaatua migreenistä kärsivänä todella paljon, koska migreenikohtaukset ovat hajusteettomuuden myötä vähentyneet radikaalisti.

Käytättekö te kuivashampoota arjessa? Löytyykö muita hajusteettomien tuotteiden suosijoita?