Hiihtolomaviikon meiningit

24.02.2022

Lapset ovat olleet tämän viikon hiihtolomalla ja olen tehnyt itsekin töitä hieman vähemmän, niin ollaan saatu enemmän yhteistä aikaa. Aloitettiin loma meidän 5-vuotiaan Pokemon-teemaisilla synttäreillä viime viikonloppuna ja mun äitikin ajeli Oulusta Armas-koiran kanssa tänne meidän luokse. Tehnyt ihan hyvää tällainen hengähdysviikko, vaikka alkuvuosi on kyllä muutenkin sujunut jotenkin ihanan rauhallisesti.

Alkuviikosta käytiin lasten kanssa leffassa ja lisäksi koululaiset on käyneet Oton ja isoisänsä kanssa laskettelemassa Vihdissä. Siellä oli ilmeisesti oikein hyvät rinteet ja laskettelu sujuu heiltä niin hyvin, että mua hirvitti katsella sitä jäätävää vauhtia videolta. Mutta mitä voi olettaa kun heidän isi on entinen SM-tasolla kilpaillut alppihiihtäjä. Itse taas en juuri uskalla muualla laskea kun lasten rinteissä, kun kukaan ei sitä mulle ikinä omassa lapsuudessani opettanut. En siis kirjaimellisesti pysy omien lasteni perässä, paitsi kahden pienimmän vielä toistaiseksi.

Keskiviikkona oltiin myös mun sukulaisen hautajaisissa. En ole tästä asiasta hirveästi muuten somessa puhunut, mutta tällaiset surulliset uutiset ovat meitä myös tänä talvena koskettaneet. Kyseessä ei ollut lähisukulainen, mutta tärkeä ihminen kuitenkin, joka on ollut isossa roolissa meidän elämässä varsinkin mun lapsuudessa. Äitini on vähän pidempään nyt Helsingissä, sillä hän auttaa hoitamaan edesmenneen sukulaisen asioita. Tämä onkin ensimmäinen kerta pitkään pitkään aikaan kun äiti on täällä hieman pidemmän ajan. Varsinkin kuluneiden kahden vuoden aikana äiti on ollut todella vähän täällä Helsingissä, joten lapsillekin harvinaista luksusta saada nauttia mummun ja Armaksen seurasta rauhassa.

Surullisina ja tyrmistyneinä ollaan seurattu uutisointia Ukrainasta tänään. On vaikea käsittää mitä juuri nyt tapahtuu. Kuten Maaret Kallio kirjoitti Instagram-päivityksessään, nyt on tärkeää suojella itseä ja lapsia henkisesti ja pyrkiä ankkuroitumaan siihen tavalliseen arkeen ja tekemiseen lasten kanssa. Silti tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta edes kirjoittaa näin, koska Ukrainassa ihmisiltä on viety täysin se mahdollisuus. Nyt on myös tärkeää somessa olla valppaana ja kriittisenä kun lukee ja jakaa asioita. Kriisitilanteissa luotettavin tieto löytyy perinteisestä ja riippumattomasta mediasta.

Tämä viikko sai sellaisen käänteen, jota ei ikimaailmassa olisi voinut vielä muutama viikko sitten kuvitella tapahtuvan. Se tuntuu ihan uskomattoman pelottavalta. Viimeiset pari vuotta kaikkine käänteineen on osoittanut, että ei voi tuudittautua turvallisuudentunteeseen ja se ihan tavallinen normaali arki ilman ajatustakaan kenekään julistamista poikkeustiloista, jota vuoteen 2020 asti olin elänyt, oli luksusta, jota ei koskaan olisi saanut pitää itsestäänselvänä.

Tämä tilanne koskettaa nyt eri tavalla myös siksi, koska meillä on jo niin isoja lapsia, että he väistämättä törmäävät tähän tilanteeseen ja ymmärtävät, kysyvät ja huolestuvat jo aivan eri tavalla kuin pikkulapset. On tärkeää pitää itse huoli siitä, että ei lietso pelkoa lapsissa tai altista heitä jatkuvalle kriisiuutistulvalle ja huoliajattelulle. MLL:n sivuilla on ohjeet kuinka tätä asiaa voi käsitellä lasten kanssa turvallisesti.

Hiihtolomaa on vielä neljä päivää jäljellä ja me pyritään täyttämään se aika mukavalla tekemisellä ja yhdessäololla. Tänään lasten sokeriserkut eli Oton pikkuserkun lapset tulevat meille yökylään ja siitä tulee varmasti hauskaa. Viikonloppuna aiotaan ainakin ulkoilla, ehkä käydään luistelemassa tai pulkkamäessä, tai molemmissa. Toivottavasti ei jouduta enää tekemään lumitöitä tälle viikolle, sillä niitäkin on tässä saanut tehdä ihan riittämiin. Toissapäivänä Otto kolasi lunta melkein kolme tuntia ja itse puolitoista tuntia, että saatiin kulkureitti autolle ja parkkipaikat vapaaksi. Huh. Mutta hyvää treeniä se eittämättä on!

Lopetan tämän postauksen yhtä sekaviin tunnelmiin kuin mun pään sisällä on juuri nyt. Ajatukset ovat Ukrainassa ja ihmisissä, jotka ovat joutuneet tämän järkyttävän epäoikeudenmukaisen ja kauhean tilanteen keskelle. Silti yritän ankkuroitua tähän meidän arkeen täällä, tehdä  asioita, joista lapset nauttivat ja pysyä rauhallisena. Voimia jokaiselle jota tämä tilanne koskettaa henkilökohtaisesti.


Iloinen ja hyvinvoiva vauva + kokemuksia BioGaia Drops +D3 -tipoista

16.02.2022

Kaupallinen yhteistyö: BioGaia

Muistatteko, kun aloitettiin BioGaia Drops +D3 -tipat vauvalle 2 viikon iässä? Edelleen ne ovat meillä käytössä nyt vauvan ollessa puolivuotias ja ollaan oltu tosi tyytyväisiä niihin. 

BioGaia Drops +D3-tipoissa on siis L. reuteri Protectis® DSM 17938 -maitohappobakteeria sekä D3-vitamiinia vauvalle sopivassa tippa-muodossa. Päiväannos eli 5 tippaa sisältää 100 miljoonaa elävää L.reuteri Protectis -maitohappobakteeria lempeässä auringonkukkaöljyssä, sekä suositellun 10 mikrogramman päiväannoksen D3-vitamiinia vauvalle. Kaikille vauvoille suositellaan D-vitamiinilisää 2-viikkoisesta alkaen (*thl.fi: D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa lapsilla.) ja mä itse olen kokenut, että BioGaia Drops +D3  on siihen tosi hyvä tuote. 

Monessa vauvaperheessä ainakin eri somen vuosi- ja kuukausivauvaryhmien mukaan käytetään vauvalle jotain maitohappobakteerivalmistetta ja näin ollaan myös me tehty sekä kolmannen että neljännen vauvan kanssa.. Mulle on tärkeää maitohappobakteerivalmistetta valitessa se, että siinä ei ole mukana mitään ylimääräistä tai täyteaineita, vaan pelkästään tutkittuja ja turvallisia ainesosia.

Lactobacillus reuteri Protectis® DSM 17938 on yksi maailman tutkituimmista maitohappobakteereista, jota esiintyy myös luontaisesti ihmiselimistössä. L.reuteri Protectis DSM 17938 -maitohappobakteerikanta on eristetty äidinmaidosta ja siitä on tehty yli 170 kliinisissä julkaisuissa julkaistua tutkimusta. Esimerkiksi alle 1–vuotiaille vauvoille on tehty yhteensä 54 eri tutkimusta juuri tästä bakteerikannasta, ja niihin on osallistunut yhteensä 6854 vauvaa. 

Markkinoilla on paljon erilaisia maitohappobakteerivalmisteita eri kannoista ja erilaisilla määrillä ja yhdistelmillä vauvoille, mutta yksittäisen valmisteen tehosta kertoo nimenomaan siitä saatu kliininen tutkimusnäyttö, ei se, kuinka paljon maitohappobakteeria tai kuinka montaa eri bakteerikantaa valmisteessa on. Jos valmisteessa on useamman kannan yhdistelmä, teho tulee osoittaa kliinisin tutkimuksin. Eri kannoilla on erilaiset vahvuudet, eli se, että jossakin on vaikka miljardi bakteeria ja toisessa vain sata miljoonaa, ei tarkoita, että se jossa on enemmän olisi “tehokkaampi”. Eli kannattaa olla tarkkana kun valitsee valmistetta ja varmistaa, että se on tutkittu. Apteekin henkilökunta auttaa siinä varmasti mielellään. 

Me ollaan oltu tosi onnekkaita, kun meidän vauva on ollut niin tyytyväinen alusta asti. Kun vauvalla on hyvä olla niin koko perhe jaksaa paremmin. 

BioGaia Drops +D3 -tippoja voi antaa vauvalle suoraan suuhun tai esimerkiksi lusikkaan annostelemalla viisi tippaa, tai sen voi sekoittaa ruuan tai juoman sekaan. Meillä vauva ei ensimmäisinä kuukausina ollut niin lusikan fani (hänen mielestä suuhun ei kuulunut laittaa muuta kuin tissi), mutta nykyään kun hän syö kiinteitä, hän oikein innoissaan laittaa itse lusikan suuhun ja annetaan tipat siitä. Tipat tulevat kätevässä muovituubissa, josta annostelu on tosi helppoa ja kätevää, kun sitä voi puristaa (vrt. esim. lasipullo). 

BioGaia Drops +D3 -tipat ovat turvallisia käyttää jo 2-viikkoiselle ja sopivat toki myös aikuisille sekä raskausaikana käytettäväksi. L. reuteri Protectis® DSM 17938 -kanta säilyy tutkitusti elävänä läpi ruuansulatuskanavan ja lisää hyvien bakteerien määrää suolistossa. 

BioGaia Drops +D3 -tippoja myydään vain apteekeissa ja ne tunnistaa valkokeltaisesta värityksestä. BioGaia Drops +D3-tipat tunnettiin aiemmin Rela-tipat nimellä, mutta nykyään ne ovat siis BioGaia Drops +D3-nimisiä (mikään muu ei ole tuotteessa muuttunut kuin nimi ja ulkoasu). Nykyisin myytävät Rela-tipat taas ovat eri valmiste. Tämä myös aiheuttaa välillä hämmennystä, että mikä on se vanha tuttu tuote, jota on käyttänyt vaikka aiemmalle lapselle, jos haluaisi löytää sen saman käyttöön tämän hetken vauvalle.

BioGaia halusi järjestää nimikilpailun heidän hauskalle keltaiselle maskotille, joka näkyy myös tippapullon kyljessä. Käy mun instassa @iinalaura ehdottamassa keltaiselle tyypille nimeä ja osallistut samalla koko perheen BioGaia-tuotepaketin arvontaan! 

Lähteet: 

thl.fi

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01286

www.biogaia.fi


Vauva puoli vuotta

15.02.2022

Niinhän siinä pääsi käymään, että viime viikolla vauvalle tuli jo puoli vuotta ikää mittariin. Tällä viikolla meillä oli myös puolivuotis-neuvola ja siellä kaikki oikein mallikkaasti. Kirjoitan tähän postaukseen hieman vauvan kuukausikuulumisia ja taitoja.

Tällä hetkellä vauva nousee sylissä itse karhukävelyasentoon, seisomaan ja istumaan ja osaa peruuttaa sylistä esim. sohvalle istumaan merenneitoasennon kautta. Mutta lattialla hän ei vielä itse mene näihin asentoihin. Lattialla hän vetää mittarimatoa, pyörii akselinsa ympäri ja kääntyilee selältä mahalleen ja mahalta selälleen. Hän saa varpaat suuhun ja kierimällä ja peruuttelemalla liikkuu kyllä jo välillä metrin tai pari suuntaan tai toiseen.

Mutta ei onneksi ole ottanut ihan samanlaista kehitysspurttia kuin isosiskonsa tässä iässä, joka oppi silloin juuri ennen puolivuotispäivää viikon sisällä yhtäkkiä kaiken mahdollisen. Ensin peruuttamaan nopeasti ryömien, sitten konttausasennon, istumaannousun, polville nousun ja konttaamisen. Siitä parin viikon päästä hän jo nousi seisomaan ja otti askelia tukea vasten. Olen todella kiitollinen siitä, että nelonen pysyy vielä paikallaan ja kerää ensin hieman lisää ikää ennen kuin alkaa suhaamaan paikasta toiseen ja kiipeilemään ja seisomaan. Siinä pääsee paljon helpommalla vanhempana, kun ei tarvitse olla vielä näin pienen kanssa sydän syrjällään.

Neuvolassa hän sai kuitenkin valtavasti kehuja motorisista taidoistaan ja etenkin käsien motoriikka on kehittynyt sormiruokaillessa tosi vauhdilla. Hän saa hyvin jo pieniäkin juttuja, kuten puffeja, vietyä suuhun, ja nauttii kovasti syömisestä. Myös smoothiepussista syöminen sujuu jo itsenäisesti. Sormiruokailu aloitettiin 5,5kk iässä kun valmiudet täyttyivät ja nyt kuukauden aikana ollaan edetty siihen, että hän syö jo viisi ateriaa päivässä ja on maistanut eri viljat, eri lihat ja kalat, monet vihannekset, hedelmät ja marjat sekä pähkinät läpi. Ollaan ainakin tehty parhaamme allergiariskin minimoimiseksi, eikä reaktiota ole tullut mistään ruoka-aineista.

Sormiruokailu on ollut tälläkin kerralla tosi hauskaa, edullista ja helppoa. Jos et oo vielä lukenut mun postausta sormiruokailun aloituksesta, perussäännöistä ja vinkeistä, niin käy ihmeessä lukemassa, jos teille ruokahommat ajankohtaisia. Ensi viikolla on tulossa myös instassa ja täällä blogissa vinkkejä ja reseptejä helpoista sormiruuista. Esimerkiksi viime sunnuntaina käytin tunnin kokkailuun ja tein vauvalle pakkaseen valmiiksi neljää eri sormiruokaa, joita aina helppo sieltä yksitellen sulattaa silloin, jos meidän muun perheen ruoka on sellaista, ettei suoraan sovellu (ilman suolaa) vauvalle. Ne riittävät hyvin pariksi viikoksi monelle eri aterialle.

Hampaita meidän tyypillä ei vielä ole puhjennut, mutta neuvolasta saatiin jo hieno tummansininen hammasharja mukaan. Lisäksi vinkattiin, että heti kun eka hammas puhkeaa, niin saa alkaa antamaan pienen murusen xylitol-pastillia aina ruuan jälkeen. Kyllä vaan Herra Hakkarais-pastillien kulutus on aivan valtaisaa nykyään jo kolmen lapsen kanssa ja kohta kun tämä pieni liittyy mukaan niin saisi ostaa varmaan jätesäkillisen niitä kerralla, että riittäisi edes hetkeksi, hah. Sormiruokailu on onnistunut mainiosti ilman hampaitakin, eihän niitä pehmeiden ruokien kanssa tarvitse mihinkään ja ikenillä saa varsin hyvin nyhdettyä ja muussattua ruokaa pienemmäksi.

Vauvan lempiruokia ovat mm. itse tehdyt bataattipihvit ja kalapuikot, luumusose, puurorieskat, mansikka, kurkku ja hunajameloni. Hän maistaa tosi ennakkoluulottomasti kaikkea ja ei ole ainakaan vielä hirveästi tullut vastaan sellaisia ruokia, joista hän ei olisi tykännyt. Hän jaksaa hienosti keskittyä ruokailuun ja ruokaa menee myös masuun asti. On ihanaa kun nykyään hän syö aina samaan aikaan kun muu perhe, niin jokainen saa keskittyä omaan ruokaansa ja syödä sen lämpimänä.

Vauvan lempipuuhia on kirjojen lukeminen (etenkin sama vanha suosikki kuin isosiskoilla, Pikku-Eetu), uiminen vauvauinnissa, peilistä katseleminen, kirahvin jäytäminen ja siskojen kanssa leikkiminen tai ihan vaan heidän puuhien seuraaminen. Isosiskot rakastavat leikkiä vauvan kanssa ja pitää häntä sylissä ja kaikki haluavat tehdä sitä mahdollisimman paljon joka päivä. Mut on suorastaan yllättänyt se, miten kovasti siskot haluavat olla vauvan kanssa, se ei ollut mitään alkuhuumaa vaan meillä jaellaan edelleen lasten toiveesta minuutilleen tarkkoja vuoroja, kuinka paljon jokainen saa kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa.

Päiväunia vauva nukkuu näin puolen vuoden iässä yleensä normipäivänä kolmet. Kahdet lyhyemmät 30min-1h unet ja sitten yhdet pidemmät n. 2-3h unet. Joskus saattaa tämän lisäksi nukahtaa jollakin random automatkalla hetkeksi. Öisin hän nukkuu edelleen n. 11-12 tuntia putkeen, kuitenkin välissä syömään havahtuen. Nyt on ollut taas reilun viikon ajan vähän enemmän havahtumisia yön aikana, ehkä 5-7 kertaa on syönyt. Mutta onneksi kuitenkin jatkaa aina samantien unia, eikä herää kokonaan. Vauva saa edelleen rintaa aina halutessaan niin päivällä kuin yöllä ja syö yleensä n. 10-12 kertaa vuorokaudessa ainakin. Koska rintamaito on edelleen pääasiallinen ravinto alle 1-vuotiaalle, niin hän saa aina ensin maitoa ja sitten sormiruokaa päälle.

Hän on kyllä meidän ihana pieni aurinko, niinkuin on ollut syntymästään asti. Ilahduttaa meidän jokaista päivää ja on niin ihanasti messissä kaikessa. Onnea vielä rakkaalle suloiselle ja ihanalle puolivuotiaalle vauvalle. On niin valtavan suuri onni, että saimme hänet vielä meidän perheeseen <3


11 vuotta yhdessä, 8 vuotta naimisissa

10.02.2022

Meillä tuli tällä viikolla tällaiset numerot täyteen ja aika hullulta – ja hullun ihanalta – se tuntuu. Pitäessämme parisuhde Q&A:ta Instagram storyssa viime viikolla  Oton kanssa satuin törmäämään vanhaan postaukseen, jonka olin kirjoittanut tänne blogiin kesällä 2011. Se oli niin ihanan naiivisti ja rakastuneesti kirjoitettu, että oikein nauratti. Eniten kuitenkin nauratti se, että olin ihan oikeassa sitä kirjoittaessani. Sitä ei moni varmaan uskonut silloin. Tässä on katkelma postauksesta:

”Tossa pojassa on kaikki mitä mä oon aina halunnu ja toivonu ja miljoona kertaa enemmän. Nykyään meidän suhde on tällast rauhallista arkielämää ja mä en tiiä kauan sen ns. kuherruskuukauden pitäis kestää mut must tuntuu et meil on se meneillään vielki koska mikään ei oo muuttunu yhtään tylsemmäks siitä ku alettiin seurustelemaan. Nyt vaan yhdessä valmistaudutaan siihen että meidän pikkuneiti tulee maailmaan, kirjotellaan vauvakirjaa ja sisustetaan vauvanurkkausta. Käydään yhdessä neuvolassa ja perhevalmennuksessa ja ollaan onnellisia. Lokakuussa meidän elämä sit rikastuu yhdellä uudella ihanalla ihmisellä. Onhan tää kaikki tapahtunu hullun nopeesti mut mitä sitten? Jos meidän suhde toimii ja kaikki on hyvin niin sillä ei mun mielestä oo mitään väliä kauanko ollaan tunnettu, me ollaan kumminkin niin samalla aaltopituudella siinä et mitä halutaan elämältä.”

Okei, tartutaan ensin mun kirjoitustyyliin. Hyvänen aika sentään miten kiitollinen olen siitä, että vuosien varrella olen oppinut kirjoittamaan aavistuksen vähemmän puhekielellä. Enkä pääse yli siitä, että käytin ilmaisua ”nykyään” meidän parisuhteesta, niinkuin sillä olisi ollut tuossa vaiheessa jo pitkäkin historia, kun oikeasti sitä oli takana viisi kuukautta sinä päivänä kun tuon postauksen julkaisin. Kyllä sille saa hihitellä. Mutta väärässä en ollut. Vaikka kaikki tapahtui hullun nopeasti, me tosiaan oltiin alusta asti samalla aaltopituudella siitä, mitä elämältä haluttiin. Ja 11 vuotta ja neljä lasta myöhemmin ollaan edelleen.

Se jatkuvan kuherruskuukauden muutos pitkäksi parisuhteeksi ja arjeksi on ollut niin saumaton, että en osaa paikantaa milloin se muka olisi tapahtunut. Aina kun ehdin katsoa Ottoa silmiin tai halata, tai nauretaan yhdessä jollekin meidän huonolle vitsille, musta tuntuu edelleen ihan samalta, kuin vuonna 2011 ruusunpunaiset lasit silmillä ja perhoset mahassa. Ei, meillä ei edelleenkään ole koskaan yhdessä tylsää. Eikä meidän mielestä arjen kuulu tai tarvitse olla tylsää, arki ei ole meille synonyymi tylsälle tai kaavoihin kangistuneelle, vaan arki on vaan se, mitä me suurin osa vuodesta eletään. Mutta me ollaan oltu siitä onnekkaita, että ollaan voitu luoda perusarjesta meidän näköistä. Vaikka arki on täynnä palasia joihin ei voi vaikuttaa, ne palat joihin voidaan vaikuttaa, on sellaisia mistä me tykätään.

Ja niiden ilmiselvien kommunikaation ja huumorin lisäksi se varmaan onkin se meidän pitkän ja edelleen onnellisen ja rakkauden täyteisen parisuhteen salaisuus.

Ihan alusta asti ollaan priorisoitu toisemme ja se meidän yhteinen aika todella korkealle. Toisille toimii toisenlainen tapa, toiset kaipaavat enemmän ja säännöllisemmin omaa aikaa ihan yksin tai ainakin ilman puolisoa, ja se on enemmän kuin ok. Mutta meille se kahdenkeskinen aika on perheajan lisäksi ollut se juttu. Me ei kaivata taukoja toisistamme – vaan se meidän yhteinen aika on se, mikä antaa meille voimaa ja iloa. Niinpä me ollaan vuosien varrella rakennettu yhdessä sellainen arki, jossa me voidaan viettää paljon aikaa yhdessä, lasten kanssa tai ilman. Näin vauvavuonna toki pääosin lasten/lapsen kanssa, mutta aina kun mahdollista, myös kahdestaan, edes pieniä hetkiä.

Pidetään kiinni arkipäivien yhteisistä iltapaloista, leffahetkistä ja halimisesta viikonloppuaamuisin. Silitetään toista kun kävellään ohi. Jatketaan vahingossa toistemme lauseita ja nauretaan toisen vitseille. Kerrotaan toisillemme mitä ajatellaan, mitä tunnetaan ja mitä meille kuuluu. Muistetaan kysyä sitä myös toiselta. Hemmotellaan toisiamme pienillä yllätyksillä, käydään kahdestaan lounaalla aina kun mahdollista ja otetaan joskus se staycation.

Uskon, että meidän kummankin kokemat asiat teini-iässä vaikuttavat siihen, että me ollaan jo teiniparina tajuttu miten samperin arvokasta se on, että rinnalla on ihminen, jonka kanssa haluaa olla ja jonka kanssa saadusta ajasta haluaa ottaa kaiken irti. Koskaan kun ei voi tietää milloin on viimeinen päivä, jonka saa viettää toisen kanssa. Synkkä ajatus taustalla, mutta se on se, mikä todella on saanut meidät aina ottamaan yhteisistä päivistä kaiken ilon irti ja olemaan aina pohjattoman kiitollisia siitä, mitä meillä yhdessä on. Oli se sitten vuokrakaksio Meri-Rastilassa ja kahdenkympin kihlasormukset, tai nykyinen arki neljän lapsen kanssa. Kiitollisia siitä, että löysimme toisemme ja kiitollisia jokaisesta päivästä, joka ollaan saatu ja saadaan elää yhdessä. Olosuhteista viis, meillä on toisemme. Ja se on todella paljon.

 

Ja ehkäpä tämän tausta-ajatuksen vuoksi meidän molempien lähtökohta parisuhteeseen on aina ollut se, miten voidaan tehdä se toinen tyyppi mahdollisimman onnelliseksi siinä rinnalla. Ei se, millaisia asioita vaaditaan siltä toiselta, vaan miten voidaan itse tehdä sen toisen elämästä mahdollisimman ihanaa, hemmotella toista mahdollisimman paljon ja rakastaa ja oppia toisesta. Se toimii, jos molemmat ajattelevat näin. Jos vain toinen ajattelee niin, toinen voi hukuttaa itsensä toisen palvelemiseen ja tulla pahasti satutetuksi ja omat tarpeensa jäädä täysin laiminlyödyksi. Mutta jos molemmat ajattelevat ja toimivat niin, se toimii. 

 

Kun meiltä kysyttiin mikä on ollut parasta näissä yhteisissä vuosissa, en osannut sanoa mitään yksittäistä hetkeä. Parasta on se, että me ollaan saatu kokea ne vuodet yhdessä ylipäätään. 11 vuotta on pitkä aika. Kuinka hitsin onnekkaita me ollaan, että me ollaan saatu olla jo niin monta vuotta yhdessä. Ja kuinka hitsin onnekkaita me ollaan, että löydettiin toisemme jo niin nuorena. Jos onni on myötä, meillä on vielä ihan hemmetin pitkä yhteinen elämä edessä, kun tässä vasta kolmikymppisiä ollaan.

Kiitos Otto jokaisesta yhteisestä päivästä. Toivottavasti meillä on ainakin ziljoona yhteistä päivää edessä. Sisälsivät ne sitten fine diningia tai oksennuksen pyyhkimistä, toivottavasti saadaan olla yhdessä.

Päätän tämän postauksen samoihin sanoihin kuin 11 vuotta sitten, tosin numeron vaihdoin.

”Semmonen tarina ja tää tarina vaan jatkuu, part 3 tulee sit kymmenen vuoden päästä eiku.”


Helou helmikuu

01.02.2022

Nosta käsi ylös jos säkin kuulet just nyt päässä TikTokista tutun Katja Hartin ihanan ”Helou Helsinki” -huudahduksen. Siinäpä vasta ihanan sympaattisia videoita. Tammikuu on takana ja kuten Vainkeskiluokkajutut totesivat, niin ensi kuun jälkeenhän on jo huhtikuu, eli melkein jo voisi sanoa että alkaa olla kevättä rinnassa. Olen ollut jotenkin vähän hakoteillä tämän alkuvuoden kanssa, että miten tässä kuuluisi olla. Viime vuoden tammikuusta en muista muuta kuin loputtoman huolen ja ahdistuksen, sekä ihan todella ällöttävän olon ja sen kuinka imeskelin kirpeitä karkkeja pulkkamäen laidalla, että pystyin seisomaan oksentamatta.

Nyt ei ole ollut lainkaan pahaa oloa ja huoleen tai ahdistukseenkaan ei ole ollut mitään syytä. Silti on ollut vähän jotenkin sellainen tylsä fiilis tammikuusta. Ehkä se jotenkin vielä juontaa juurensa viime vuoden kokemuksista. Viime vuoden tammikuussa mun elämä kutistui sohvan nurkkaan hematooman vuoksi saadun lepokäskyn ja pahoinvoinnin myötä. Silloin oli tosi kurja ja pelottava fiilis ja fyysisestikin huono olla. Nyt olen yrittänyt vältellä sitä sohvan nurkkaa ihan viimeiseen asti ja tekisi mieli vaan mennä ja tehdä ja touhuta nonstop. Ollaan käyty luistelemassa ja kirjastossa, vauvauinnissa ja lounaalla, lenkillä ja kävelyillä ja ystävillä kylässä. Jotenkin ollut silti sellainen olo, että olisipa tammikuu jo ohi, vaikka eihän tuossa tämän vuoden tammikuussa mitään vikaa ollut.

Mutta nyt voi unohtaa tammikuun, koska tänään alkoi helmikuu. Se on yksi mun lempikuukausista, koska kyllä te tiedätte: syyskuun ohella se on se meidän perheen tärkein juhlakuukausi. Tänä vuonna vieläkin enemmän, kun saa juhlia ihan uutta juhlaa: meidän vauvan puolivuotissynttäreitä! Juhlia ei voi olla liikaa. Ekaksi juhlitaan siis vauvan puolivuotisia, sitten meidän kolmosen 5v-synttäreitä (what, ei voi olla!) ja siitä muutaman päivän päästä vielä meidän kahdeksatta hääpäivää, sekä yhdettätoista vuosipäivää. Ihan älytöntä, että sinne meni taas vuosi.

Meillä on suunnitelmana viettää hääpäivänä ekaa kertaa sitten vauvan syntymän vähän kahdenkeskistä aikaa. Nyt kun vauva syö jo kiinteitäkin ja pärjää pari tuntia hyvin ilman tissiä, niin hän saa jäädä sisarustensa kanssa Oton siskon hellään huomaan hetkeksi. Kolmen (tai seitsemän) ruokalajin illalliselle ei ajateltu mennä, mutta jos nyt vaikka ne pääruuat kävisi syömässä kahdestaan. Sekin tuntuu ajatuksena jo ihan luksukselta. Tähän asti ollaan kyllä hyvin pärjätty ilmankin treffejä ja toki oltaisiin päästy aiemminkin jos oltaisi haluttu, mutta just nyt alkaa tuntua meille sopivalta hetkeltä mennä. Uskon, että vauvalla sujuu oikein hyvin kun on tuttu hoitaja ja tietty siskot mukana menossa myös.

Kivaa, että nyt helmikuun alusta noita kokoontumisrajoituksiakin purettiin, niin uskalletaan varmaankin järjestää meidän tulevalle 5-vuotiaalle jopa ihan juhlat. Ihanaa saada kutsua rakkaita läheisiä juhlistamaan häntä, kun viime vuonnakin juhlittiin 4-vuotissynttäreitä aivan minipienesti vain Oton sisarusten ja isän kanssa. Hän on kovasti odottanut synttäreitä ja minäkin kieltämättä odotan innolla, että saan ne järjestää. Pidetään juhlat vasta parin viikon kuluttua, mutta kuitenkin huomattavasti enemmän ajallaan kuin mitkään muut synttärit pitkään aikaan. Ajattelin tilata pitkästä aikaa leipomosta kakun ja muutenkin leipoa myös itse, ihana päästä suunnittelemaan teemajuhlat. Tällä viikolla taidetaan viettää synttärisankari päättää -päivää hänen oikeana synttäripäivänään.

Tällainen juhlakuukausi on tosi tervetullut, ja onhan tässä vielä ystävänpäivä ja laskiainen ja vaikka mitä muutakin! Ja lisäksi iloa tuo helmikuuhun vielä lasten hiihtoloma, jota Helsingissä vietetään viikolla 8. Toistaiseksi meillä ei ole vielä hiihtolomalle mitään sen suurempia suunnitelmia, mutta jotain hauskaa me varmasti keksitään.

Tässä kuussa blogin puolella luvassa juhlajuttuja, hääpäivää, vauvan puolivuotispostausta, sormiruokaohjeita, kuulumisia ja kaikkea muutakin kivaa! Toivotan kaikille ihanaa iloista ja valoisaa helmikuuta <3