Postaus on osa Vaukirjan ja Lifien kampanjaa, jonka myötä olemme nyt kuukauden verran saaneet lukea kirjakerhon tarjoamia lastenkirjoja. Lapset ovat tykänneet kovasti, ja etenkin sen jälkeen kun kasasin molemmille yöpöydälle omat kirjapinot heidän lempikirjoistaan, he ovat innostuneet lukemaan ja selaamaan kirjoja vielä enemmän. Olen huomannut että kun lasta yrittää kannustaa lukemaan, tärkeintä on että kirjat ovat helposti saatavilla. Siksi meillä on aina kirjoja esillä, niin lasten omissa huoneissa kuin keittiössä ja olohuoneessakin.

Jos kirjat on piilotettu ovien taakse tiukasti kaappiin, ei lapselle välttämättä edes tule mieleen että hei voisinpa lukea kirjan. Kun kirjoja on jatkuvasti esillä, lapsi ajattelee lukemista useammin ja tarttuu kirjaan tai pyytää aikuista lukemaan sadun herkemmin. Lapsen kanssa voi hyvin esimerkiksi valita aina pinon lempikirjoja jonka jättää esille ja vaihtaa pinon sisältöä vaikka kerran viikossa, niin esillä on aina mielenkiintoista luettavaa.

Kun meidän lapset aloittivat reilut 1,5 vuotta sitten ruotsinkielisessä päivähoidossa, me vaihdettiin oikeastaan kaikki kirjat pelkästään ruotsinkielisiksi ja lakattiin lukemasta suomeksi ollenkaan. Kirjojen, Oton ja päiväkodin avulla kieli on tarttunut tässä ajassa niin hyvin, että nyt oli oikeastaan todella hyvä hetki alkaa lukea lapsille taas myös suomeksi. Kuopus on nimittäin alkanut unohtamaan monia suomenkielisiä sanoja kokonaan, hän esimerkiksi pyytää klippaamaan kynnet ja antamaan vielä yhden portionin makaronilaatikkoa. Vaikka se kuulostaakin hauskalta, on tärkeää että kummatkin kielet pysyvät mukana vahvoina.

Esikoinen lukee itsekseen molemmilla kielillä, mutta suomeksi pidempiä ja vaikealukuisempia kirjoja kuin ruotsiksi. Suomeksi luetun ymmärtäminen on vielä helpompaa koska kaikki kirjoitetaan niinkuin lausutaan. Vaukirjan kolmen eri kirjakerhon kirjavalikoimasta hän on tykännyt kovasti alakouluikäisille suunnatun Twinsyn Isa & Bea -kirjoista, ja Vaukirjan noitatyttö Selma -kirjasta joka on niin suuri suosikki että hän on piilottanut sen salaiseen paikkaan huoneessaan ja innostunut taikuudesta.

Kuopus tykkää kaikkein eniten tällä hetkellä 0-6 -vuotiaille suunnatun Vaukirjan Vuodenaikakirjasta, sekä Disney-kerhon pikkutarinoista joissa seikkailevat Mikki, Aku ja muut Ankkalinnan tutut kaverit. Minni Hiiri on aina kuulunut hänen suosikkeihinsa joten ei tullut äidille tämä ihastus yllätyksenä.

Meille lukeminen on tosi luonnollinen osa arkea koko perheessä, koska me molemmat vanhemmat ollaan oltu pienestä asti oikeita lukutoukkia ja ollaan otettu lukeminen mukaan lasten arkeen jo ihan vauvasta asti. Liityin jo raskausaikana Vaukirjaan ja taisin lukea ensimmäisen Vaukirjasta tilatun kirjan Tiaralle kun hän oli vain pari kuukautta vanha. Puolen vuoden iässä hän oli kuullut jo vaikka kuinka monta lorua, leikkiä ja lyhyttä satua, ja rakasti näpertää kirjoja itsekin.

Uskon että lukeminen on vaikuttanut hänen kielelliseen kehitykseensä paljon, ja varmasti osittain lukemisen ansiosta hän puhui lauseita jo yksivuotiaana ja oppi luettelemaan numerot yhdestä kymmeneen vuoden ja kolmen kuukauden iässä, ja laskemaan sormilla puolitoistavuotiaana. Toki siihen vaikuttavat lapsen omat valmiudetkin, mutta tuskin ilman kirjoja olisin esimerkiksi tajunnut että tuon ikäiselle voi edes luetella numeroita niin että hän ymmärtää niistä jotain.

Jokainen vanhempi varmasti kuulee lukemisen hyödyistä jossain vaiheessa, neuvolassa tai perhevalmennuksessa tai jossain, mutta se on asia johon oikeasti kannattaa kiinnittää huomiota. Nykyajan lapset kyllä törmäävät tekstiin paljon, iPadissa, peleissä ja mainoksissa, mutta ihan oikeaan kirjaan tarttuminen antaa niin hurjan paljon sellaista mitä muut kanavat välttämättä eivät. Kielellisen kehityksen tuen lisäksi lukeminen kehittää vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, antaa läheisyyttä ja rakkautta ja läsnäoloa, molemmille.

Kun meidän tuleva vauva syntyy, mä aion kaivaa esille taas kaikki Tiaran ja Zeldan vanhat vauvojen kirjat, ja lukea vauvallekin hauskoja loruja ja leikkejä. Ehkä Tiara voi lukea niitä myös itse vauvalle, hän ainakin aikoo osallistua reippaasti vauvan hoitoon, ja tuo ajatus tytöistä lukemassa yhdessä saa mulle melkein kyyneleen silmäkulmaan. En malta odottaa!

LUKIJATARJOUS:

Vaukirjan vauvojen tutustumispaketin saa yleensä tilattua pelkkien postikulujen (5,90) hinnalla, mutta Vau-kirja tarjoaa nyt lukijoilleni tutustumispaketin täysin ilmaiseksi, eli ilman postikulujakin, ja ilman postikuluja -tarjous koskee siis nimenomaan vauvojen pakettia. Tutustumispaketin voi valita oman lapsen iän ja mieltymysten mukaan (mutta isompien lasten tutustumispaketeista pitää maksaa postikulut 5,90), ja jos tutustumispaketista tykkää niin jäsenyyttä kannattaa ehdottomasti jatkaa sen jälkeenkin. Jäsenyys on todella iisi ylläpitää, sillä kaikki onnistuu kätevästi omilla tunnuksilla salasanasuojatuilla sivuilla netissä. Niin paketin kuin jäsenyydenkin peruuttaminen, tai vaikka lisäkirjojen tilaaminen ja omien laskutustietojen tarkastelu on helppoa omilla tunnuksilla Vaukirjakerhon sivuilla, tai sähköpostitse tai puhelimitse asiakaspalvelun kautta. Paketit ovat myös todella edullisia, sillä ne maksavat aina alle 20 euroa, yleensä 14,95-17,95. Tilaa vauvojen paketti ilmaiseksi TÄSTÄ!

Kirjakerhoon voi hyvin liittää myös oman sisaruksen tai kummilapsen vaikkapa joululahjaksi. Tilaus jatkuu toistaiseksi voimassaolevana tutustumispaketin jälkeen, mutta sen voi tosiaan sieltä omilta sivuilta omilla tunnuksilla sitten helposti irtisanoa jos haluaa, tai peruuttaa vaikka vain tietyn paketin. Mä suosittelen todellakin, sillä jo vauvan kanssa lukemisesta saa paljon irti, niin lapsi kuin vanhempikin.

Millaisia kokemuksia teillä on lasten kanssa lukemisesta?

Yhteistyössä Vaukirja.

Me kuvattiin maanantaina ennen koulutuspäivää Emilian kanssa vähän raskauskuvia musta. Mulle ei ole koskaan ennen tehty raskauskuvausta vaikka tämä jo kolmas raskauteni onkin, ja päätin jo heti alussa että haluaisin ikuistaa tämän masun sitten ihan kunnolla. Olen jo pitkään ihaillut kaikkia upeita raskauskuvia toisten blogeissa ja Pinterestissä, ja nyt vihdoin sain omatkin kuvat itselleni! Niillä oli kyllä iso merkitys, oli ihanaa laittautua nätiksi ja pukeutua ihaniin hepeniin.

Valkoinen paita Lexington (kuvauslainassa), alusvaatteet Lindex

Mulle kuvaajan piti ehdottomasti olla joku tuttu jonka kanssa olen ennenkin kuvannut edes jotain, siksi hyvä ja rakas ystävä oli paras mahdollinen valinta kuvaajaksi. Varsinkin näin raskausaikana mä oon tosi herkkä omasta ulkonäöstäni ja mun on vaikea tuntea itseäni kauniiksi, jännitän myös helposti sitä miltä näytän. Emilian kanssa pystyin rentoutumaan ihan täysin ja kun kuvauspaikkana oli vielä oma koti niin olo oli mitä parhain, yhtään ei tarvinnut jännitellä. Ja Emilian kuvia jo vuosia nähneenä tiesin että jos joku osaa mut saada näyttämään kuvissa hyvältä niin hän, siinä on lahjakas mimmi!

Neule kuvauslainassa, alusvaatteet Björn Borg*

Oltiin onnekkaita ja saatiin ihan mielettömän kaunis auringonpaiste kuvausseuraksi, ja kuvattiin ensin alakerrassa ja sitten siirryttiin valon mukana talon toiselle puolelle meidän makkariin yläkertaan. Kuvattiin useamman tunnin ajan ja kieltämättä vaikka kuvissa näyttää rennolta niin alkoi se vähän raskaanaolevassa kropassa tuntumaan kun pysytteli aina tietyssä asennossa. Mutta oli todellakin sen arvoista, näistä kuvista mulle jää kauniita muistoja tästä kolmannesta raskausajasta, ja ehkä jonkin näistä voisi kehystää meidän makuuhuoneen seinälle muiden valokuvien kanssa.

Paita ja sukat H&M Alusvaatteet Björn Borg*

Kaikki kuvat: Emilia Huttunen

Talvella raskaanaolemisessa on se huono puoli että ei pääse ulos ottamaan mitään miljöökuvia, mutta toisaalta uskon että kotona olo oli huomattavasti rentoutuneempi kuin mitä se olisi missään muualla voinut olla. Mä olen tosi super tyytyväinen näihin kuviin ja kiitollinen siitä että mulla on noin lahjakas ja kultainen ystävä joka ne halusi ottaa ja jolle oli helppo sanoa omat toiveet ihan suoraan. Mä hyvin harvoin kuvaan minkäänlaisia boudoir-kuvia (tämä oli toinen kerta, kerran olen kuvannut huomenlahjaksi Otolle ennen meidän häitä), joten ei tämä vaatetuskaan ollut ihan se kaikkein luontevin itselleni, mutta onneksi ystävän kanssa sekään ei haitannut.

Emilian blogissa on lisää kuvia kuvauksista, mutta kummallakin meillä vain murto-osa. Me kuvattiin runsaasti myös sellaisia kuvia jotka tulivat vain omaksi muistoksi kotialbumiin. Musta on ihan uskomatonta vielä näin kolmannellakin kerralla millaisen muutoksen kroppa käy läpi raskauden aikana, ja miten se kantaa ja kasvattaa sisällään uuden pienen ihmisen. Oli huikeaa saada se muutos tallennettua.

Kiitos vielä Emilialle näistä ihanista kuvista ja eilisestä huipusta päivästä <3

Oletteko te käyneet raskauskuvauksessa tai harkinneet sellaista? 

Vietettiin eilen jo ensimmäistä adventtia, ihanaa! Aamulla lapset muistivat muistuttaa että tänään sitten sytytetään kynttilä ja laskivat että enää neljä yötä niin saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. He ovat aivan joulutäpinöissään ja koko meidän viikonloppu oli täynnä pientä jouluista puuhastelua. Ihanaa kun lumi ja aurinko ovat tulleet takaisin ja on oikeasti talvinen meininki. Ajattelin toteuttaa tämän postauksen vähän eri tavalla kuin viikonloppukuulumiset yleensä, ja listasin viisi kivaa juttua eilisestä ensimmäisestä adventista! Tässä ne tulevat:

1. Yhteinen runsas aamupala. Sanoinkin silloin isänpäivän aikaan että runsaan aamupalan nauttiminen on niin kivaa että sitä pitäisi tehdä vähintään kerran viikossa. Ja nyt ollaan sen jälkeen tehtykin niin. Sunnuntai tuntuu jotenkin kivemmalta ja juhlavammalta ja merkityksellisemmältä, kun sen aloitttaa yhteisellä hitaalla aamiaishetkellä. Ollaan kokeiltu vähän eri aineksilla joka sunnuntai, mutta tänä sunnuntaina laitettiin pekonia ja munakokkelia kun Otto oli ollut edellisiltana työpaikan vuosijuhlissa ja tuhdimpi ruoka tuntui hyvältä idealta. Musta on ihanaa kokata yhdessä Oton kanssa, oli se sitten aamupala tai kolmen ruokalajin illallinen.

2. Lasten kanssa höpöttely. Heillä on niin loistavia ajatuksia ja se ajatusten määrä mikä sieltä pienestä pääkopasta pulppuaa on aivan häkellyttävää. Tuntuu että heidän ajatukset kulkevat ihan tuhatta ja sataa ja siinä ajassa kun itse ehtii ajatella että ottaisiko aamiaisen kanssa mehua vai kahvia, lapsi ehtii jo ajatella kolmeakymmentä eri asiaa ja esittää ainakin kahdeksan kysymystä niistä. Välillä se on uuvuttavaakin mutta yleensä hauskaa ja mieltä avartavaa. Saa itsekin uusia näkökulmia.

3. DIY-jutut. Koko viikonlopun ajan olen askarrellut mobilea vauvalle ja siinä samalla antanut esikoisen ommella jämäpaloista itse juttuja. Kyllähän mä itsekin mummon kanssa ompelin viisivuotiaana mutta en jotenkin silti ennen tätä ollut tajunnut että 5v osaa hyvin jo ommella kun vaan antaa siihen mahdollisuuden. Niinpä annoin siis neulan, huopaa ja lankaa neidille käteen ja vähän aikaa mun touhuja katseltuaan hän ompeli itse lumiukon. Sille pitää kiinnittää vielä hattu, nenä ja napit ja silmät ja suu, mutta muuten se on ihan valmis. Eikä neiti kertaakaan pistänyt neulalla sormeen. Ihanaa yhteistä askartelua!

4. Adventtikynttilät. Meillä ei aikaisemmin ole ollut varsinaisia adventtikynttilöitä vaan ihan pelkkiä random-kynttilöitä mitä ollaan satunnaisesti poltettu tai sitten ei. Nyt kun oli ihan adventtia varten tarkoitetut kynttiläkupit niin se ihan sama asia, kynttilän sytyttäminen, tuntui vaan jotenkin vielä ihanammalta ja siinä oli lapsillekin juhlan tuntua. Pienet asiat <3

5. Pikkuruiset ostokset pikkuriikkiselle tyypille. Black Fridayn ostokset ja samaan aikaan postiin tulleet pari tilausta piristivät perjantaina. Mä näytän isompia juttuja myöhemmin kunnolla, mutta tässä muutama ostos. Name Itin eettisesti tuotettu villahaalari joka on ihanan kaunis ja pehmeä ja lämmin, Lindexin luomupuuvillainen sirkusyökkäri ja ihanat värikkäät sukat, sekä Papulta ennakkotilatut ensimmäisen Nappikaupunki-malliston värissä valmistetut patch-leggingssit. Nuo leggarit lähtevät sairaalakassiin mukaan, ne on vaan niin ihanat että en kestä!

Vaatekuvassa näkyy muutamia pilviä joita olen mobilea varten tehnyt, ja kunhan olen ommellut vielä yhden keltaisen tähden valmiiksi on aika liittää kaikki osat yhteen. Kyllä se taitaa onnistua jopa paremmin kuin uskoinkaan, eli pian esittelen mobileprojektia täälläkin.

Ihanaa maanantaita kaikille, toivottavasti teilläkin oli rakkaudentäyteinen ja ihana eka adventti <3 

 

Lähdin jo alkusyksystä mukaan Tikkurilan kampanjaan, jossa uusien Sävylupaus-värimallien avulla suunniteltiin ja toteutettiin jokin kodin muutoskohde. Lupautuessani kampanjaan en edes tiennyt vielä tulevasta muutosta, ja suunnittelin muutoksen meidän vanhan asunnon pohjalta, olohuoneessa sijainneeseen työtilaani. Kaikeksi onneksi kuitenkin täällä uudessa kodissa oli juuri samanlainen nurkkaus johon sain työpisteeni aseteltua, ja juuri saman kokoinen seinäkin, eli aiempaan kohteeseen varattu maali riitti tähän hienosti.

Väriksi valitsin Tikkurilan sävyn Y411 Pirtelö, eli saman ihanan sävyn jolla viime keväänä maalattiin yksi ruokapöydän pinnatuoleista vaaleanpunaiseksi. Pirtelö on sävynä jotenkin tosi hento ja herkkä ja kaunis ja kolahtaa muhun kyllä ihan täysillä. Hauskaa oli myös se että se on melkeinpä tasan meidän uuden sohvan sävyinen, ainoastaan ehkä asteen verran tummempi. Mä olen aina ollut vähän sellainen trendien perässä kulkija, ja kun keväällä huomasin Pantonen valinneen vuoden väriksi juurikin tällaisen hennon babypinkin (heidän sävykartoissaan ruusukvartsi), se alkoi tuntua jotenkin ihan omalta. Ja niinpä olen sitä tänä vuonna ihastellut ja haalinut kotiini. Se on kyllä sävynä myös todella ajaton ja sopii hyvin yhteen muiden lempivärieni harmaan, mustan, kullan ja valkoisen kanssa.

Työpisteen muutos oli kokonaisuudessaan todella helppo, sillä seinä oli tasainen ja puhtaan valkoinen jo entuudestaan ja päästiin aloittamaan hommat heti. Toteutukseen riitti siis:

• Maalarinteippi
• Puhdistusaine & rätti
• Tikkurila Harmony -maali sävy Pirtelö
• Iso tela & maalikaukalo
• Sivellin yksityiskohtia varten

Yksityiskohtaisen työohjeen muutokseen löydätte vaihekuvineen Tikkurilan sivuilta.

Kätevänä apuvälineenä projektissa meillä toimi Tikkurilan uusi Sävylupaus A4-värimalli, joita voi tilata Tikkurilan sivuilta. Värilastun sävy on tismalleen sellainen kuin seinänkin väri tulee valitulla sävylla olemaan, ja se näyttää kaikenlaisissa valaistuksissa aidon lopputuloksen, mikäli toteutukseen käytetään siis Tikkurilan maalia. Ison värimallin avulla oli paljon helpompaa hahmottaa sitä miltä seinä tulee näyttämään, kuin sellaisilla perinteisillä pikkulipareilla. Katsokaa vaikka tätä allaolevaa kuvaakin, siitä näette että värilastu sulautuu täysin valmiin seinän sävyyn.

Lopputuloksesta tuli mun mielestä kauniin harmoninen ja se lisäsi huomattavasti kotoisuutta ja persoonallisuutta meidän vaaleaan alakertaan. Ruuvattiin seinälle kiinni vielä Mazen Pythagoras -avohylly jonka ostin, kun kaipasin jotain kaunista tasoa johon asetella meidän koriste-esineitä. Valkoinen, tummanharmaa ja vaaleanpunainen muodostavat yhdessä harmonisen kokonaisuuden. En myöskään koe että vaaleanpunaista olisi alakerrassa liikaa, sillä seinäpinta on oikeasti aika pieni eikä se ole suoraan vaaleanpunaista sohvaamme vasten vaan viistosti sen oikealla puolella. Jos sohvan takana olevan seinän olisi maalannut vaaleanpunaiseksi olisi lopputulos voinut olla vähän turhan hattarainen. Nyt ilme on kuitenkin raikas ja kiva.

Uusia värilastuja voi nyt tilata edullisesti kotiin hintaan 1,90 kappale, ja suosittelen tätä kyllä ehdottomasti varsinkin jos harkinnassa on isompikin värimuutos. Näiden avulla voi testata onko väri vaikka sopivan rohkea tai hillitty omiin toiveisiin, ja saa todenmukaisen kuvan siitä mitä tuleman pitää. Allaolevaa linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan ja tilaamaan värilastuja itsellesi.

Yhteistyössä Tikkurila.

Mitäs pidätte olohuoneen uudesta seinästä? Tuliko työpisteestä mielestänne kauniin värinen?

Aloitettiin eilen tyttöjen kanssa viikonloppu viettämällä kunnon piparitalkoot. Leivottiin yhdessä koko aamupäivä ja mä en kestä, mun pienet neidit osaavat jo itse kaulia taikinaakin kunhan pala ei ole se kaikkein suurin. Missä vaiheessa niistä tuli noin isoja ja omatoimisia?! Meillä oli niin hauskaa, kuunneltiin joululauluja ja höpöteltiin kaikkea mahdollista ja tehtiin viisi pellillistä pipareita. Leipomisen jälkeen oli tietenkin koristeluhetken vuoro ja saatiin hyvin koristeluunkin kulumaan yli tunti. Tytöt koristelivat niin antaumuksella omiaan ja osasivat hienosti pursottaa kuorrutetta ja asettelivat karamelleja ja muita koristeita pipareiden päälle.

Mä värkkäsin meille omat possuperhe-piparit niinkuin joka vuosi ja tein jo vauvallekin oman. Ehkä mä säästän tämän piparin synnärille asti ja syön sen vasta sitten kun vauva on syntynyt, ei sinne niin pitkä aika ole. Vauvan pipariin tuli vaaleanpunaisia helmiä ja valkoista kuorrutetta. Tytöt saivat päättää kaikkien pipareiden koristeet. Oli kyllä niin kiva aamu tyttöjen kanssa että, ihanaa pientä puuhastelua yhdessä kaikessa rauhassa.

Piparitalkoiden jälkeen mentiin piipahtamaan Black Fridayn kunniaksi Itiksessä ja löydettiin vauvalle villahaalari ja yökkäri ja sukkia, ja tytöille uudet sadetakit kun päiväkodissa olevat alkoivat olla jo vähän turhan napakoita talvivaatteiden päälle puettavaksi. Ihan hyvät ja tarpeelliset löydöt siis eikä rahansäästö ollenkaan haitannut. Itsekin tuhlasin itseeni ja ostin uudet mammaleggingssit kun edellisissä oli nyrkin kokoinen reikä haaroissa. Jotenkin olen tosi pihi ostamaan äitiysvaatteita kun niitä käytetään niin lyhyen aikaa, ja olen sitten vaan mennyt sukkahousuilla ja mekoilla kun ei ole ollut ehjiä leggareita neuleiden kanssa puettavaksi. Mutta ah nyt on, ja oli kyllä täysin sen kahdeksan euron arvoiset. Saattaapa olla että nämä jäävät toivottavasti mun viimeiseksi äitiysvaateostokseksi.

Tänään me ollaan siivoiltu ja laitettu tauluja seinille ja sen sellaista pientä puuhastelua. Otto on työpaikan juhlissa tämän illan, ja me taas vietettiin tyttöjen iltaa ystäväperheen kanssa. Täällä oli kuuden naisen kesken hyvä olla ja lapsilla sujuivat leikit kivasti. Oli ihana vaan höpöttää ja vaihtaa kuulumisia kahvikupin äärellä kaikessa rauhassa. Näitä saisi olla useamminkin!

Nyt mä taidan laittaa koneen kiinni ja nauttia rauhallisesta illasta itseni kanssa kera pienen DIY-projektin. Ajattelin nimittäin pyöräyttää vauvalle itse mobilen. Mä oon tullut aivan hulluksi tuon Pinterestin ja DIY-hommien kanssa viimeaikoina, kai tämä on sitä pesänrakennusviettiä sitten kun on tullut siivottua ja sisustettua muuton puolesta jo ihan tarpeeksi eikä ne ole enää ykköslistalla kiinnostuksenkohteissa. Mutta joo, mobilea ajattelin alkaa väkertämään, saa nähdä millainen siitä tulee kun en ole vuosikausiin tehnyt mitään tämän suuntaistakaan. Jos projektista tulee salonkikelpoinen niin esittelen mielelläni täälläkin!

Ihanaa iltaa tyypit <3