Tänään on taas yksi niistä päivistä vuodessa kun kuukausien haaveilu muuttuu viimein shoppailuksi, nimittäin Mini Rodinin syysmalliston ensimmäisen osan julkaisupäivä. Ja mikä parasta, Mini Rodinia myy nyt myös ainakin meidän perheen suosikkinettikauppa MiniMint jossa toimitusajat ovat lyhyet ja palvelu erinomaista! Tykkään suosia suomalaisia nettikauppoja, vaikka Mini Rodinin omatkin sivut ovat toki ihan luotettavat. MiniMintin kattavaan valikoimaan nämä Rodinit oli kyllä se viimeinen silaus, nytpä mun ei tarvitse muualla shoppaillakaan!

Toukokuussa julkaistiin ensimmäiset sneak peek -kuvat ja siitä asti mä olen enemmän tai vähemmän kärsimättömästi odottanut julkaisupäivää. Mun vaateinnostukseni kulminoituu nimenomaan näihin Mini Rodini -mallistojen julkaisuihin, mikään muu ei saa mua innostumaan ja ihan oikeasti päivystämään nettisivuja näin tarkkaan! Mä oon siitä toukokuusta asti kaivellut lisää maistiaiskuvia mallistosta joka puolelta ja aika hyvät hankintalistat olen kerennyt tekemään, harmikseni vain tässä ensimmäisessä osassa ei vielä ilmesty kaikkia niitä vaatteita joita meille halajan vaan osa tulee vasta elokuun lopussa myyntiin. Mutta onneksi tässä ekassakin erässä on jo hurjasti suosikkeja! Mä kokosin pari kollaasia mun ehdottomista lemppareista teille:

Sisävaatteissa mun ehdoton suosikki on kyllä toi pingviinikuosi, ai että! Niin suloisia ja letkeitä pingviinejä ja ihanan neutraalissa värissä, noi pinkut on todella helppo yhdistää vaikka minkä värisiin vaatekappaleisiin. Mä tykkään Rodinin yksinkertaisista malleista koska ne jättävät tilaa noille todella pirteille ja erilaisille kuoseille. Noi rusetit on myös tosi söpöjä, sekä mintunvihreinä että keltaisina. Mutta jos pitäisi valita pinkut tai rusetit niin valitsisisn pingviinit koska ne voittavat 100-0 erikoisuudellaan! Rusetteja kun on monen muunkin merkin vaatteissa.

Mä oon tykännyt camokuosista ja armeijanvihreästä jo useamman vuoden ja ihastuin ikihyviksi kun näin nämä kuvat camo-välikausivaatteista! Jonkun mielestä nämä saattavat ehkä olla turhan poikamaisia, mutta mun mielestä eivät. Kyse on vain siitä miten ne yhdistelee. En itsekään koe näyttäväni poikamaiselta armeijatakissa, joten en usko että meidän tytötkään näyttäisivät. Ja onpa Tiaraa luultu pojaksi siinä Molo Kidsin neonpinkissä talvihaalarissakin että mä oon aika pitkälti jo luovuttanut sen suhteen että pukisin tarkoituksella tytöt ainoastaan sukupuolelle omintakeisiin väreihin vain siksi että heidät tunnistaisi tytöksi. Mitä väliä sillä on mitä muut luulevat, Tiara ainakin osaa erittäin pontevasti korjata olevansa tyttö jos joku erehtyy luulemaan jotain muuta!

Nuo supersöpöt panda-asusteet ovat kyllä myös mun must-listalla, erityisesti nuo pienet keltaiset tumput ovat ehkä suloisinta mitä olen vähään aikaan nähnyt. Zeldalle ne sopisivat ihan täydellisesti!

Mitkä ovat teidän Mini Rodinin syyssuosikit? Kolahtavatko pingviinit vai rusetit? Onko camo yes vai no?

PS: MiniMintissä nyt postikulut ilmaiseksi 31.7.-4.8.!

Varmaan jokaikinen teistä on viimeistään tänään törmännyt Mami Go Go -blogista alkaneeseen A beautiful body -haasteeseen? Mä mietin koko päivän että uskallanko osallistua itse. En siksi etten uskaltaisi näyttää kroppaani, en siksi että häpeäisin itseäni vaan siksi että monien mielestä tuntui olevan tekopyhää huomion hakemista osallistua haasteeseen jos kroppa ei ole täynnä taisteluarpia. Kyynelsilmin toisten ihanan koskettavia tarinoita lukeneena mulla oikeasti pisti niin monta kertaa vihaksi kun luin jonkun haukkuvan kirjoittajaa siitä että on tekopyhää osallistua jos ei ole näkyviä merkkejä synnytyksestä.

Päätin kuitenkin kuunnella ystäviäni, niitä oikeita, jotka muistuttivat minua siitä, että ei tämän haasteen tarkoitus ole kilpailla siitä kenellä on pahimmat arvet ja eniten kiloja vaan se että voi tuntea itsensä kauniiksi  äitinä, omassa vartalossaan ja saa kertoa oman tarinansa. Se että jokaikinen äiti on kaunis, ja jokaikinen äiti saa olla ylpeä vartalostaan ja siitä että on luonut sisällään uutta elämää, jäi siitä sitten paljon jälkiä tai ei ollenkaan, tai jotain siltä väliltä.

Uskokaa tai älkää myös mun vartaloni on muuttunut ja paljon onkin. Mulle on tullut muotoa vähän joka puolelle ja vaikka joku ei näitä muotoja ehkä huomaa kuten minä niin voin vakuuttaa että ne toisten silmiin pienet muutokset saattavat itsestä tuntua maailman suurimmilta. Munkin kroppa on käynyt läpi kaksi raskautta ja kaksi synnytystä viimeisen kahden vuoden aikana ja mä kyllä näen sen kun mä katson itseäni peilistä. Mulle ne muutokset ovat todellisuutta ja kyllä mäkin koen epävarmuutta peilin edessä.

Ensimmäisen raskauden jälkeen mä onneksi pääsin sinuiksi itseni kanssa ja vaikka toisen raskauden aikana ulkonäkökriisi ja painoahdistus koittivat välillä nostaa päätään mä otin yritin ottaa rennosti. Mä tiesin että mitä tahansa ikinä koskaan mun vartalolle tapahtuukin, se palkinto on kuitenkin maailman paras ja kaiken sen arvoinen. Ja vaikka niitä jälkiä ei sitten jäänytkään muutamaa hassua arpea enempää, en koe olevani yhtään vähemmän oikeutettu olemaan ylpeä kropastani kuin joku joka sai enemmän jälkiä. Joku toinen saa maailman helpoimman raskauden ja miljoona tiikeriraitaa, joku toinen saa loputtomasti ongelmia raskausaikana vuodelevosta migreeneihin ja supistuksiin mutta kroppa palautuu nopeasti.

Mun mielestä on aika lopettaa ihmisten arvottaminen ulkonäön perusteella. Miten kukaan voisi olla tekopyhä omalla vartalollaan? Tuo on ehkä tyhmintä mitä koskaan olen kuullut! Mä toivon että Mintun aloittama mieletön haaste antaa rohkeutta mahdollisimman monelle äidille olla ylpeä itsestään juuri sellaisena kuin on. Tässä olen minä, kaksi kertaa raskaanaolleena ja kaksi kertaa +15kg lihoneena. Kaksi kertaa synnyttäneenä, kolme kuukautta viimeisestä synnytyksestä.

Postaus toteutettu yhteistyössä Juhlacenterin kanssa. Kuten viimeksi kirjoittelinkin, meidän häihin on tulossa karkkibuffet jonka koristeista suuri osa on jo valmiina. Mä hihkuin innosta kun näin Juhlacenterin sivuilla oman kategoriansa karkkibuffetille ja innostuin vielä enemmän kun huomasin että sieltä löytyy todella paljon kaikkea juuri meidän teemaamme sopivaa koristetta ja tarviketta. Mä haluan todella näyttävän karkkibuffetin jossa todella on herkkuja mistä valita, jokaiselle jotain -periaatteella. Tässä on mun ultimate-inspiraatiokollaasi jonka kuvat löytyivät mistäpä muualtakaan kuin Pinterestin inspiraatiotaivaasta!

Juhlacenteristä saimme melkein kaiken karkkibuffeeta varten mutta yhtä asiaa sieltä ei löydy, nimittäin karkkibuffet -astioita, joten ne meidän täytyy vielä hommata jostain. Joku ihana kommentoija linkitti mulle jonkin karkkiliikkeen nettisivut josta karkkibuffet-astioita voi vuokrata mutta olen hukannut sen kommentin! Täytyy varmaan googlettaa tai jos sinä ihana lukija näet tämän postauksen niin olisitko vielä niin ihana että linkkaisit sen mulle uudelleen? Nyt kuitenkin ajattelin esitellä teille kaikki meiltä jo löytyvät ihanat jutut!

Juhlacenterissä monet tuotteista on kategorioiden lisäksi jaettu teemoittain ja mä ihastuin erityisesti Monochrome Magic -teemaan joka sopii täydellisesti väreiltään meille. Toinen teema josta valitsin meille tuotteita on Vintage Lace joka pitää sisällään ihania pitsireunaisia juttuja! Vintage Lace -sarjasta meille tulee karkkibuffetiin tuollainen ihana valkoinen pitsireunainen viirinauha seinälle. Mä ihastuin tuohon kaikessa yksinkertaisuudessaan ja musta se näyttää tosi kivalta!

Samasta sarjasta valitsin myös nuo ihanat karkkikauhat joita on samassa paketissa kolme eri kokoista. Harmikseni ymmärsin vasta nyt että mehän tarvitaan karkkikauhoja ainakin kaksi ellei kolme paketillista lisää! Karkkikauhapaketissa tulee mukana myös, ”Candy Bar” -kyltti, 25 kappaletta vaaleanharmaa-valkoisia karkkipusseja sekä kolme tagia ja nauhaa jotka voi laittaa vaikkapa karkkiastioihin kertomaan mitä ne sisältävät.

Monochrome Magic-sarjasta löytyi niitä jo aiemmassa postauksessa monen ihastelemia kylttejä, joita on siis yhdessä pakkauksessa kuusi erilaista. Karkkibuffetiin tulee luonnollisesti tälläinen ihanuus jossa lukee ”Sweet treats”. Saman sarjan juttuja olivat myös ihanat mustavalkoiset paperipillit ja karkkipussit sulkutarroineen joille otin sitten kaveriksi Pink’n’mix -sarjan pussit ja pillit (hahhah, miksi mulla tuli mieleen vaan että ”laittaa pillit pussiin”). Jos joku ei vielä ole huomannut mä oon todella viehättynyt raidallisista jutuista ja tykkään juuri siksi hirmuisesti sekä Monochrome Magicista että Pink’n’mixistä että niistä löytyy niitä raitoja.

Varsinaisiksi koristeiksi karkkien lisäksi mä halusin ehdottomasti PomPomeja ja Honey Compseja joita Juhlacenteristä löytyy tosi kattava valikoima. Moni kertoi niitä olevan todella helppo tehdä itsekin mutta mä en yksinkertaisesti kerkeä tekemään mitään ei-pakollista itse joten olen todella helpottunut ja iloinen siitä että näitä saa hommattua myös valmiiksi tehtyinä. Mä valitsin teemaan sopivasti erikokoisia mustia ja valkoisia mutta jäin miettimään olisiko sittenkin vielä tarvetta muutamalle haalean vaaleanpunaiselle ja mintunvihreälle jotta ne tukisivat teemaa täysin.

Se tärkein juttu taitaa kuitenkin ainakin vieraiden mielestä olla ne itse karkit! Karkkeja ja herkkuja mä haluan laittaa esille montaa sorttia jotta jokainen löytää omia suosikkejaan. Mua valaistiinkin jo siitä että karkkeja tulee olla todella todella paljon jotta niistä saadaan näyttävä kokonaisuus ja Juhlacenteristä saatiinkin jo muutamat herkut buffeeta varten. Me valittiin sokeroituja manteleita, valkoisia sydänrakeita ja vaaleanpunaisia hurmaavan söpöjä Just Married -karkkeja.

Mun mielestä karkkibuffet on ihana idea, siinä on samalla vieraille ohjelmaa kun he saavat valikoida karkkeja itselleen ja lisäksi saa juuri sellaisen häämuiston kuin itse haluaa. Vaikka karkkibuffet onkin yleistynyt hurjasti niin kyllä se on mun mielestä edelleen silti persoonallisempi valinta kuin perinteiset hääkarkit organzapussissa (vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole tietenkään!). Me otetaan lukijan neuvosta vaarin ja paljastetaan buffet liinan alta vasta ruokailun jälkeen niin pienimmätkin ruokalijat malttavat keskittyä ateriaan herkkujen sijaan!

Nyt meiltä siis puuttuvat karkkibuffetastiat, osa karkeista ja sitten se mustavalkoraidallinen kangas/liina. Lisäksi haluaisin ehkä mustaa kapeaa satiininauhaa jota voisi laittaa esimerkiksi cakepopsien tikkuihin ja lasipurkkien ympärille koristeeksi. Täytyy myös vielä hommata muutama karkkikauha ja pompom lisää, mutta kaikenkaikkiaan olen jo tosi tyytyväinen siihen mitä meillä on nyt. Tässä on enemmän kuin hyvä alku!

Mitä karkkeja teillä on ollut karkkibuffetissa? Mitä vieraat ovat tykänneet? Kuinka paljon karkkeja on todellisuudessa mennyt? Haluaisitko omiin häihisi karkkibuffetin?

Mä sain viime viikolla idean meitä jo pitkään ärsyttäneen makuuhuoneen parantamiseksi: Vaihdetaan Tiaran ja meidän huoneet toisinpäin! Meidän vanhassa makuuhuoneessa on hankala pohjaratkaisu isoa aikuisten sänkyä ajatellen ja siellä oli aina ahdasta eikä tykätty olla siellä. Pinnasänkyä ei myöskään saanut meidän sänkyyn kiinni ja Zelda ei siis koskaan nukkunut öitä pinnasängyssään koska sänkyä ei saanut tarpeeksi lähelle ja en raaskinut laittaa häntä yöpöyksin toiselle puolelle huonetta nukkumaan. Tiaran vanhassa huoneessa taas oli hankala pohjaratkaisu kahta lasten sänkyä (tulevaisuudessa) ajatellen koska siellä ei ollut kuin yksi ehjä seinä jolle sängyn sai fiksusti aseteltua vaikka sänkyjä tulee viimeistään ensi vuonna olemaan siellä kaksi. Nyt kun muutos on tehty me ollaan super tyytyväisiä kaikki ja Tiara on tosi ylpeä omasta uudesta huoneestaan!

Tiaran huoneesta tuli nyt meidän ihana makkari johon ollaan enemmän kuin tyytyväisiä! Tuo lipasto tulee vaihtumaan kauneuspöydäksi mulle josta olen pitkään jo haaveillut mutta joka ei olisi vanhaan makkariin edes mitenkään fiksusti mahtunut. Muuten tässä huoneessa on nyt kaikki niinkuin pitääkin ja pinnasänky juuri tismalleen tarpeeksi lähellä meidän sänkyä. Mä tykkään myös noista uusista mustavalkoisista tekstiileistä joiden kanssa Zeldan kirkkaan limenvihreä sänkykään ei riitele vaan on mun mielestä kiva väripilkku keltaisine Finlaysonin Elefantti-pussilakanoineen.

Meidän vanha makkari vaihtui Tiaran iloisen touhukkaaksi huoneeksi josta onneksi saa nyt myös nuo härvelit ja vaunut ja vempaimet sinne vaatehuoneeseen piiloon jos haluaa että on oikein siistiä. Mä nappasin vaan äkkiä kuvat enkä viitsinyt järkyttää Tiaraa piilottamalla sen rakasta ”Pöötsi-pyörää” eli potkulautaa ja nukenrattaita kun nukella oli ruoka kesken Tiaran pöydän ääressä.

Me ollaan tyytyväisiä ainakin! Mitä te ootte mieltä?

Mukavaa maanantaipäivää kaikille♥

Mä kirjoittelin jo maaliskuussa, juuri ennen Zeldan syntymää siitä että haluaisin päivittää mun vaatekaappia klassisen tyylikkäämpään suuntaan ja vältellä heräteostoksia ja huonoja materiaaleja. Ajattelin tehdä katsauksen siihen olenko onnistunut pyrkimyksissäni nyt kun synnytyksestä on jo kolme ja puoli kuukautta ja muutama uusi vaate on tullut hankittua. Samalla on uudistunut muukin ulkonäkö hiuksista lähtien ja ihan vertailun vuoksi mä selailin kuvakansioita ja tein monen monta kollaasia mun tyylin kehityksestä näiden reippaan kahden blogivuoden aikana.  Hämmennyin ihan siitä miten erilaisia lookeja mulla onkaan ollut koska luulin itse että olen säilynyt suht samannäköisenä hiuksia lukuunottamatta koko tämän ajan.

Nämä kuvat ovat blogin ensimmäisiltä kuukausilta, kesältä 2011 jolloin odotin Tiaraa. Huomaa että olin raskaana ja mukavuus oli tärkeintä kun jalassa olivat useimmiten leggingsit tai sitten verhouduin maximekkoon. Mulla oli mustat pitkät hiukset (pidennykset) ja  käytin aika paljon meikkiä ja itseruskettavaa.

Raskauden jälkeen laitoin uudet 60cm pituiset hiustenpidennykset ja voi apua että ne olivat kyllä ihan liian pitkät nyt kun katson!! Miten mä olen ikinä pärjännyt pienen vauvan kanssa noin pitkällä ja hankalalla tukalla? Vaatteista huomaa myös että olin tyylini kanssa ihan hukassa, päällä on niitä vaatteita joita käytin ennen raskautta vaikka kroppa on ihan eri mallinen kun kyseessä ovat heti synnytyksenjälkeiset viikot ja kuukaudet.

Edelleen noissa kuvissa vilkkuvat ylipitkät hiukset joita onneksi älysin lyhentää juuri ennen Tiaran ristiäisiä! Ristiäismekostani (keskirivin oikeanpuolimmaisin kuva) tykkään edelleen hirmuisesti! Se oli mun ensimmäinen tyylikäs ostos vuosikausiin. Tykkään myös tuosta vihreästä parka-takistani jonka olen ostanut jo neljä vuotta sitten, mutta joka edelleen näyttää raikkaalta ja hyvältä asun kuin asun kanssa.

Keväällä 2012 mä päätin antaa mun hiusten levähtää ja otin pidennykset viiden vuoden yhtäjaksoisen käytön jälkeen ensi kertaa kokonaan pois. Mulla oli orpo olo lyhyessä tukassa, muistan vieläkin miten oudolta tuntui varsinkin aluksi kun ei ollutkaan sitä turvallista, yleensä aina hyvännäköistä pitkää tukkaa. Se tauko kuitenkin teki mun hiuksille tosi hyvää! Kevät taisi innostaa mut kokeilemaan uusia värejä kun noissa kuvissa näkyy niin paljon keltaista, oranssia ja pinkkiä.

Loppukesästä mä ilmeisesti innostuin sitten mustasta ja valkoisesta kun niitä näkyy aika paljon. Vaalensin sen kesän aikana myös hiuksia ensi kerran punaruskeiksi, tämän vaalennuksen jälkeen en värjännytkään tukkaa melkein vuoteen kun tulin raskaaksi.

Raskausaikana tunsin hukanneeni tyylini taas kerran aivan totaalisesti. Tuntui että mikään vaate mitä ostin ei loppujenlopuksi ollutkaan sellainen kuin olin toivonut. Alkuraskauden väsymys ja migreenit myös aiheuttivat sen että viimeinen asia mielessä oli pukeutuminen! Niimpä mun vakiovarustus koko talven olivatkin mustat legginsit ja tuo jättimäinen beige parkatakki joka lämmitti kun olin ihan jäässä vaikkei olisi edes ollut pakkastakaan.

Valtava vatsani vaikeutti pukeutumista kevään edetessä pidemmälle, mutta samaan aikaan pukeutuminen alkoi kuitenkin innostaa mua kun ei tarvinnut enää olla vuodelevossa ja sain taas liikkua ihmisten ilmoilla enemmän. Koitin ottaa kaiken irti niistä vaatteista jotka päälleni mahtuivat ja istuin iltaisin koneella tekemässä unelmatyyli -kansiota ja ostoslistaa raskaudenjälkeiselle tyylilleni. Tuo lista on ollut mulla pohjana kaikissa ostoksissa ja nykyään mietin aika tarkkaan mitä haluan ostaa ja mitä en. Joskus toki teen heräteostoksiakin, mutta kyllä silti harkitsen nykyisin huomattavasti tarkemmin ostoksiani kuin ennen.

Kun mä raskauden jälkeen vaalensin hiukseni luonnonvaaleiksi ja tartuin 9kk tauon jälkeen Yves Rocherin itseruskettavaan suihkeeseen, musta tuntui että mä heräsin taas eloon. Itseruskettava ei ehkä kaikkien mielestä ole tyylikäs tapa ruskettua – mutta turvallisempi ainakin kuin solarium. Ja rusketus on mun juttu, se tuo mulle hyvän fiiliksen ja sopii vaaleaan tukkaan. Viimeinen silaus olivat pidennykset, ai että mulla oli ikävä pitkiä, oikeasti pitkiä hiuksia! Mä kävin pitkän tien lyhyillä ”luonnollisilla” hiuksilla ja koitin meikata mahdollisimman vähän ja ehkä, myönnettäköön, muuttua vähän enemmän äitimäiseksi.

Äitimäisyys tai käsitykseni siitä kaikessa stereotyyppisyydessään ei kuitenkaan ole mun juttu. Tylsissä vaatteissa tunnen itseni nuutuneeksi, aikaansaamattomaksi ja tylsäksi. Siksi mä päätin ihan suosiolla ostaa niitä vaatteita joista tykkään ja olla juuri sitä mitä mä olen: Räiskyvän värikäs, vähän bimbo, sopivan naisellinen ja itsevarma. Oma itseni.

Päätös osoittautui oikeaksi, sillä tällä hetkellä mä olen tyytyväisempi tyyliini kuin koskaan ennen. Kahden lapsen jälkeen mä tunnen itseni miljoona kertaa elävämmäksi kuin teinivuosien villeimmissä pippaloissa, kauniimmaksi kuin 17-vuotissyntymäpäivänäni jolloin naisen sanotaan olevan kauneimmillaan ja itsevarmemmaksi kuin ikinä ennen vaikka olen varustettu raskausarvilla ja löllöllä masunahkalla. Mä oon löytänyt itseni ja mä oon löytänyt mieluisaa sisältöä vaatekaappiin. Se todella auttoi että raivasin hyllyjä erittäin rankalla kädellä – mä en nykyisin käytä pukeutumiseen kuin muutaman minuutin sen entisen tunnin tuskailun sijaan.

Kun turhat rievut ovat poissa tieltä on helpompi löytää se mitä etsii. Vaikka vaatemäärä kaapissa on pysynyt aika maltillisena uusista ostoksista huolimatta, voisin vieläkin siivota sieltä vaatteita koska edelleen siellä on vaatekappaleita, jotka eivät kertaakaan ole eksyneet mun päälle sen edellisen siivouksen jälkeen. Matkaa on silti vielä kohti täydellistä vaatekaappia jollaisesta haaveilen. Aiemmin mainitsemani ostoslista jonka tein itselleni näyttää tältä (ruksi niissä kohdissa jotka olen jo täyttänyt):

Monet listan jutuista joista ruksi puuttuu löytyvät jo kaapistani (tavallaan), mutta se täydellinen yksilö puuttuu vielä. Pikkumustia mulla on esimerkiksi useita – mutta yksikään niistä ei ole se täydellinen Audrey Hepburnmainen yksinkertaisen tyylikäs ilmestys josta haaveilen. Mulla on tsiljoonia huiveja, mutta ei sitä yhtä joka viimeistelee lookin kuin lookin upeaksi kokonaisuudeksi. Joitakin mun uusia vaatteita myös puuttuu tältä listalta, mutta ne ovat silti olleet tarpeellisia ja hyviä ostoksia. Tämä lista toimii mun ohjenuorana siihen, millainen vaatekaapin sisällön tulee vähintään olla että pukeutuminen tyylikkäästi ei tuottaisi koskaan ongelmia mulle. Jollekin toiselle täydellinen vaatekaappi tarkoittaa jotain aivan muuta, mutta tämä on mun näkemys.

Tein kollaasin puuttuvista vaatteista jotka ovat tarpeellisia näin syksyn tullen, nuo matalat sandaalit ja kuviolliset bikinit kun ehtii ostaa vaikka sitten lähempänä ensi kesää.

Kuvat polyvore.com

Kun kaapista löytyisivät nuo ihanuudet, olisi syksyn vaatekaappi ihan täysi kymppi ja kaikkia vaatteita olisi tosi helppo yhdistellä keskenään. Näitä lähden siis etsimään meidän elokuisella Tukholman reissulla naapurimaan pääkaupungin hieman paremmista valikoimista. Lempparikaupat TopShop ja Urban Outfitters on ainakin katsastettava ihan heti alkajaisiksi!

Mikä on teidän vaatekaapin puuttuva palanen? Mikä on lempivaatteenne?