Vauvan 10 ja 11 kuukauden kuulumiset

29.07.2022

Kesäkuu vierähti ohi ilman perinteistä vauvan kuukausikuulumispostausta, mutta hei, näin on ollut joka lapsen kohdalla ainakin kerran vauvavuoden aikana. Ehkä se on just se kesä, jolloin helposti unohtuu kirjoitella ylös ne ajallaan. Vauva tosiaan kerkesi täyttää jo 11 kuukautta ja ihan kohta juhlitaan jo 1v-synttäreitä, joten vauvavuoden viimeisiä viedään. Se näkyy mm. siinä, että vauva on koko ajan enemmän ja enemmän ymmärtävä aktiivinen toimija, jonka suurin hitti tällä hetkellä on matkia kaikkea mitä siskot tai aikuiset tekee.

Vauvan lempileikkejä 10 ja 11 kuukauden iässä esimerkiksi:

– Hiusten harjaaminen, omien tai muiden. Hän voi istua vaikka puoli tuntia paikallaan ja huitoa harjalla omaa päätä tai toisen päätä tyytyväisenä. Lemppari on Denmanin kevyt musta harja, joka pysyy hyvin kädessä.

– Pukemisleikit. Hän pukee ihan kaikki vaatteet ”pään yli”, oli kyseessä sitten housut, sukka tai isin t-paita. Myös pukemista voi harjoitella vaikka kuinka kauan.

– Sanoa ”haoo” puhelimeen tai käteen ja laittaa se korvalle. Hänellä on usein tärkeitä bisnespuheluita. Hän tykkää myös soittaa mummulle videopuheluita ihan oikeasti ja onkin aina valmiina soittamaan mummulle.

– ”aaaahhhh” sanominen juomisen jälkeen. Aina kun hän juo esim. mukista vettä (tai vekkulituulella ollessaan tissistä maitoa), hän sanoo ”aaahh” sen jälkeen. Kuuli kerran kun Otto hörppäsi kylmää cokista ja teki niin ja sen jälkeen tästä tuli hänelle tapa. Hän myös pitää huolen, että muut sanoo saman aina juodessaan. Alkuun tämä oli vain leikki, mutta sittemmin hän on oppinut kertomaan janosta osoittelemalla mukeja ja sanomalla ”aahh”.

Näiden lisäksi muita ehdottomia suosikkipuuhia on vesileikit ihan missä tahansa vedessä uima-altaasta mereen ja kylpyammeesta suihkuun. Kunhan vaan on vettä niin hän viihtyy vaikka ikuisesti. Se oli kyllä aistittavissa jo ihan ekoina viikkoina, että tämä vauva on vesipeto, kun hän aina rauhoittui suihkussa vaikka muuten olisi ollut joku hankalampi hetki. Ihana vesivauva. Tykkää myös keinua, leikkiä hiekkalaatikolla, kokata leikkikeittiöllä, heitellä palloa, tanssia bailumusiikin tahtiin ja tutkia kaikkia tavaroita äidin tai siskojen laukuista.

Oltiin ihan varmoja jo yhdeksän kuukauden iässä, että hän lähtee pian kävelemään myös ilman tukea, koska hän oli ottanut jo ensimmäisiä askelia ilman tukea silloin. Mutta 11-kk päivän jälkeisellä viikolla hän viimein uskalsi itse tietoisesti lähteä kävelemään ilman tukea ja nyt se sujuu jo tosi hienosti. Edelleen hän kävelee paljon tuen kanssa ja konttailee myös, mutta osaa upeasti kävellä myös ilman tukea ja pitkiäkin matkoja.

Sanoja tuli jo pari kuukautta sitten sitten ne viisi, mutta niistä ainakin ”isi/iji” on unohtunut ja jäänyt kokonaan pois. Eniten käytetty on edelleen äiti, jota hän käyttää sellaisena yleisäänteenä kaikkeen. ”Äiti” kelpaa äidistä ja isistä, se kelpaa myös asioiden kysymiseen, esim. edelleen osoittaa vaikka koiraa tai lamppua ja sanoo äiti, niin sitten tiedän, että mun pitää toistaa hänelle mikä se osoitettu asia on. Edelleen tulee myös ”titti” eli tissi, sekä kaikista isosiskoista käytetty esikoisen nimen ensimmäinen tavu.

Pari viikkoa sitten hän oppi sanomaan ”kiitti”, jonka hän tosin sanoo ”tiitti”. Aina kun hän on syönyt, hän taputtaa itselleen ja sanoo tiitti ja kaikkien muidenkin pitää sanoa kiitti. Hän ylpeänä taputtaa ja katsoo meitä niin kauan, että kaikki on sanoneet hänelle kiitti, ja ehkä vähän taputtaneet myös. Ja edelleen hän  myös sanoo ”namnam” silloin kun haluaa ruokaa tai on alkamassa syömään. Myös ”kakka” on tullut nyt muutaman kerran.

Yksi vauvan eniten käyttämistä sanoista on ”tätä”. Eli kun hän haluaa jotain, hän osoittelee kovasti sitä ja sanoo ”tätä!”.

Uusimpia lempisanoja vauvalla on ”kakka” sekä ”haa-haa” eli koira. Hän rakastaa koiria ja osoittelee  niitä jatkuvasti ulkona ja sanoo haa-haa. Hän haluaa myös aina soittaa videopuhelun mummulle ja Armas-koiralle ja rakastaa katsoa koiravideoita siskojen kanssa. Kierrätyskeskuksesta eurolla ostettu koirakirja on hänen lempikirjansa.

Vauva on melko päättäväinen luonteeltaan ja jos ei saa jotain minkä haluaa, hän kertoo hyvin painokkaasti, että häntä on nyt kohdeltu todella väärin. Hän huutaa ”TÄITÄITÄITÄITÄTTÄTTÄÄÄ” loukkaantuneella äänensävyllä niin lujaa kuin keuhkoista lähtee. Tämä joskus myös yhdistettynä siihen, että hän vetää selän kaarelle ja heittäytyy ihan jäykäksi. Mutta onneksi hän on pääosin oikein hyväntuulinen tyyppi ja nämä tilanteet ovat toistaiseksi melko harvassa. Tai voisiko tästä päätellä, että me annetaan yleensä hänen tehdä just mitä haluaa, mene ja tiedä, haha!

Näiden ää-äi-ti-tii-tä-täi -äänteiden kaveriksi on heinäkuun aikana tullut tosi paljon uusia äänteitä, kuten l-, j-, g- ja h-äänteet, joita hän sekoittelee niiden joukkoon höpötellessään itsekseen. Hän pitää paljon ääntä ja höpöttelee kovasti. Ruotsiksi sanoja ei vielä tule, vaikka kovasti Otto lukee kirjoja hänelle ruotsiksi ja höpöttelee myös.

Puhetta tulee paljon, mutta vielä enemmän hän jo ymmärtää meidän puhetta. Se helpottaa elämää tosi paljon kun kommunikaatiomahdollisuudet lisääntyy koko ajan. Hän tunnistaa selkeästi oman nimensä ja monet yleisimmät lauseet, kuten:

”Nyt mennään syömään”, ”Hyvää yötä”, ”Tule tänne”, ”Mennään kotiin” (autossa), ”Lähdetään xxxx (esim. kauppaan, puistoon, ulos), ”Vaihdetaan vaippa”, ”Mennään ottamaan kakka pois”, ”Haluatko vettä”, ”Otatko tissiä?”, ”soitetaanko mummulle?”, ”Luetaanko kirjaa?”, ”Mennään uimaan”, ”Mennään suihkuun”, ”Sukelletaanko, 1, 2 ,3” yms. Ja tunnistaa paljon eläimiä jo, ja osaa osoittaa niitä ulkona tai kirjasta. Tässä nyt ainakin osa sellaisista lauseista mitä hän tunnistaa, mutta jatkuvasti joka päivä ymmärrys lisääntyy ja samalla huomaan itsekin, miten se asioiden sanoittaminen näin aikuisena muuttuu koko ajan helpommaksi sitä mukaa kun hän oppii ja reagoi ja vastaa tai toimii ohjeiden mukaan.

Alettiin opettaa vauvaa nukahtamaan omaan sänkyyn iltaisin vajaat pari viikkoa sitten ja se sujuu mainiosti. Nykyään vauva osaa nukahtaa (niin, että Otto on paikalla) omaan sänkyynsä alle viidessä minuutissa iltaisin ja hän myös nukkuu siellä yleensä n. klo 1-2 asti yöllä. Sitten hän tulee loppuyöksi meidän viereen ja syö vielä. Jonkun verran on nyt ollut sitä, että se loppuyö siinä meidän vieressä on välillä vähän sekoilua, mutta ei joka yö. Esimerkiksi viime yönä hän tuli viereen kahden maissa ja söi silloin, sekä seuraavan kerran vasta aamulla.

Varmaankin tuossa 1v-synttäreiden jälkeen lopetan yöimetyksen lempeästi. Nytkin ollaan jo edistytty paljon siinä, että illat eivät ole tissirumbaa. Seuraavaksi jätetään pois se kello kahden yösyöttö ja sitten viimeiseksi se aamyön/aikaisen aamun syöttö myös. Kirjoitin omaan sänkyyn nukahtamisesta erillisen postauksen.

Päiväunia vauva nukkui pitkään kahdet, mutta nyt viimeisen parin viikon ajan ollaan menty pääosin yksillä pitkillä ja hyvillä päikkäreillä, jotka kestää n. 2h. Välillä nukkuu toisetkin unet, jos yhdet unet uhkaavat jäädä lyhyeksi, mutta sitä ei ole nyt tapahtunut tosiaan pariin viikkoon enää lainkaan.

Ruokailut sujuu tosi hyvin ja 10kk jälkeen ollaan otettu myös hapanmaitotuotteet mukaan vauvan ruokavalioon, eikä ole ollut mitään ongelmia. Hän on monipuolinen ja ennakkoluuloton maistelija, joka jaksaa istua ruokapöydässä ja keskittyy ruokiin tosi hyvin. Hän harjoittelee välillä jo itse lusikalla syömistä. Syöttämiseen hän ei suostu, mutta sormiruokailee ja syö ruokaa suoraan pussista tai sitten lusikalla itsenäisesti (tosin sotkua tulee silloin). Suurimmaksi osaksi hän syö ihan samaa ruokaa kuin me, mutta vaan ilman suolaa (ja toki ilman lisättyä sokeria, hunajaa ja muita kiellettyjä ainesosia myös).

Vauva on kyllä ihan mainio tyyppi ja meillä on mennyt hänen kanssa niin kivasti. Leppoisa ja touhukas vauva, joka ilahduttaa ja naurattaa koko perhettä. Hänellä on niin hauskoja omia juttuja ja tapoja ja rakastetaan seurata hänen kasvua ja kehitystä. <3 Mutta nyyh miten haikeaa, että enää silmänräpäys ynttäreihin. Miten käsittämättömän nopeasti tämä vuosi on mennyt. Mutta on kyllä sellainen olo, että ollaan nautittu ihan täysillä ja pysähdytty hetkeen hänen kanssa, eikä kiirehditty missään. Ihanaa!


Vauva perhepedistä omaan sänkyyn nukkumaan

21.07.2022

Meidän 11-kuinen on nukkunut koko elämänsä äidin kainalossa, tissi kaverinaan perhepedissä yöt. Se on toiminut meillä tosi hienosti alusta asti ja tämä on ollut meille paras tapa saada nukuttua. Itse olen voinut nukahtaa heti uudelleen tarjottuani rintaa ja vauva ei ole avannut öisin edes silmiä syönnin ajaksi, vaan ollaan nukuttu läpi yön eivätkä yösyötöt ole rasittaneet tai valvottaneet juurikaan. Toki väliin on mahtunut niitä sekoiluöitäkin, mutta onneksi ne voi laskea kahden käden sormilla. Pääosin ollaan saatu levättyä oikein hyvin, eikä arjessa ole ollut väsynyt olo.

Iltaisin nukutin vauvan pitkään ensin rinnalle ja hän sai olla siinä nukkumassa siihen asti, että itsekin mentiin nukkumaan. Keväällä,  vauvan ollessa n. 8-9 kuukautta, aloimme rinnalle nukutuksen jälkeen nostaa hänet nukkuvana omaan sänkyyn nukkumaan. Tämä sujui vaihtelevalla menestyksellä ja nyt kesä ollaan menty aika pitkälti taas sillä tyylillä, että hän on nukkunut illan mun sylissä, tai sitten olen nukuttanut patjalle olkkarin lattialle ja nostanut hänet siitä nukkumaan meidän kanssa sitten kun ollaan itse menty nukkumaan.

Me tajuttiin tässä kuitenkin, että kesäloma alkaa olla loppusuoralla ja tämä itsenäisen nukahtamisen opettelu sujuu mukavammin kuitenkin kesäloman rennoissa meiningeissä kuin meidän suurperhearjen keskellä, joten haluttiin aloittaa harjoittelu hyvissä ajoin. Päätettiin toimia samalla hyväksi havaitulla taktiikalla kuin viimeksi meidän 2017 vauvan kanssa.

Tässä mun pian 11 vuoden ja neljän lapsen vanhemmuuden aikana nukkumisasioissa on ollut valloillaan todella monta erilaista trendiä ja tapaa ja vauvan unesta on tullut tärkeä ja iso aihe somessa (ainakin omassa somekuplassani). Itse en kuitenkaan ole mitään unijuttuja seurannut, enkä tiedä mitään hienoja nukkumiseen liittyviä termejä. Ei olla koskaan noudatettu mitään unikouluja tai muitakaan juttuja orjallisesti, vaan menty intuition varassa, testattu mikä milloinkin on toiminut. Mä olen vähän sellainen ainakin itse, että tieto lisää tuskaa, enkä halua maalata piruja seinille. En siis ole halunnut seurata myöskään mistään appeista, että xx-ikäisenä vauvalla on punainen ajanjakso ja huonot yöt. Ollaan menty päivä ja yö kerrallaan.

Esikoinen oppi meillä vajaat 11 vuotta sitten nukkumaan heti alusta asti omassa sängyssä tosi helposti, mutta hän oli meidän vauvoista ainoa joka ei ollut täysimetyksellä. Muut meidän vauvat ovat nukkuneet suurimman osan ekasta vuodesta perhepedissä, kuka mitenkin. Jokaisen kanssa ollaan toimittu oman parhaan tietomme ja kokemuksemme mukaan ja jokainen meidän lapsi tähän mennessä on nukkunut rauhallisesti täysiä öitä viimeistään 1-vuotiaana. Huomaan myös, että jokaisen lapsen myötä on ollut vaikeampaa ja vaikeampaa luopua niistä ihanista kainalokkain nukutuista öistä vauvan kanssa ja nelosen kanssa siinä kestikin kaikkein pisimpään, että alettiin edes harkita omassa sängyssä nukkumista.

Meidän nelonen on alusta asti ollut jotenkin sellainen tyyppi, että häntä ja hänen viestejään on tosi helppo lukea. Ja nyt meillä oli sellainen viba, että saattaisi olla hyvä hetki opetella tätä itsenäistä nukahtamista. Hän on viimeisen kuukauden aikana kehittynyt tosi paljon ja ymmärtää jo ihan älyttömän paljon puhettakin. Otto sanoi jo raskausaikana kun puhuttiin perhepedistä, että sitten kun musta tuntuu siltä, että sekä minä että vauva ollaan valmiita, on Oton vuoro ottaa vastuu nukutuksesta. Tämä on toiminut meillä aiemminkin parhaiten tissivauvojen kanssa, että sitten kun vauva halutaan opettaa nukkumaan itse, äiti tisseineen ei ole nukuttamassa. Ja valehtelisin jos väittäisin etten luovuta tätä vastuuta ilosta kiljuen Otolle 11 kuukauden jälkeen, vaikka toki samalla tuntui myös ihan älyttömän haikealta!

Meidän tavoitteena on hiljalleen hyvin lempeästi siirtyä täysin perhepedissä nukkumisesta täysin itsenäiseen omassa sängyssä täyden yön nukkumiseen asteittain seuraavien viikkojen aikana. Alkuun vauva saa edelleen tulla meidän sänkyyn nukkumaan loppuyöksi sitten kun me itse mennään nukkumaan myös ja harjoitellaan vain sitä itsenäistä nukahtamista ja ensimmäisen unipätkän nukkumista pinnasängyssä. Sitten kun se sujuu hyvin, harjoitellaan sitä, että hän nukkuisi omassa sängyssä aamuyöhön asti. Ja sitten kun se alkaa sujumaan, lopulta jätetään se viimeinenkin aamuyön syöttö pois – ja näin meillä on täydet yöt. Mutta nyt ollaan siis vasta siinä vaiheessa, että hän nukkuu omassa sängyssä sen aikaa kun me ollaan vielä hereillä alakerrassa.

Ensimmäisenä iltana oltiin valmistauduttu siihen, että nukutus voi kestää vaikka kuinka kauan, joten yllätys oli suuri, kun 15 minuutin jälkeen vauva nukkui rauhallisesti omassa sängyssään, ensimmäistä kertaa elämässään. Seuraavana iltana sama tapahtui seitsemän minuutin jälkeen. Kolmantena iltana, uskomatonta kyllä, vauva nukahti jo kolmen ja puolen minuutin jälkeen. Naurettiin vauvan nukahtamisen täsmällisille puoliintumisajoille. Hän on täsmällinen tyyppi.

Joka ilta ollaan tehty samat iltarutiinit jotka ollut jo pitkän aikaa, sitten olen syöttänyt hänet hämärässä niin, että hän on edelleen hereillä syönnin jälkeen, ja sitten sanonut hänelle hyvää yötä. Sitten olen mennyt pois meidän makuuhuoneesta ja jättänyt vauvan Oton syliin. Otto on ensin toivottanut vauvalle hyvää yötä ja laittanut hänet sitten omaan sänkyyn. Jos vauva on alkanut itkemään, Otto on nostanut hänet syliin ja rauhoitellut sylissä, mutta ei kuitenkaan nukuttanut syliin. Sitten kun vauva on rauhoittunut, Otto on laittanut hänet takaisin omaan sänkyyn ja paijannut siellä. Tätä Otto on toistanut niin monta kertaa, että lopulta vauva on nukahtanut. Ensimmäisenä iltana vauva kävi sylissä rauhoittumassa neljä kertaa sen vartin aikana ja sitten nukahti sänkyynsä rauhallisena. Toisena iltana kaksi kertaa. Ja kolmantena iltana vain yhden kerran, ennen kuin nukahti rauhallisena ja tyytyväisenä.

Tämä tapa tuntuu meille kaikkein lempeimmältä ja luonnollisimmalta. Sitten kun vauvalla on taito nukahtaa avustettuna omaan sänkyyn hallussa, voidaan alkaa harjoitella kokonaan itsenäistä nukahtamista. Mutta siihen meillä ei vielä ole kiire. Kaikki aikanaan. Nyt tuntuu tärkeältä, että vauva saa harjoitella yhdessä aikuisen kanssa, eikä hänen tarvitse vielä osata olla yksin.

Näiden kolmen illan aikana vauva on heräillyt muutaman kerran sängyssään ennen kuin me ollaan menty itse nukkumaan. Tällöin Otto on käynyt rauhoittelemassa vauvaa samalla tavalla kuin nukuttaessaankin, eli ottanut syliin ja rauhoitellut, muttei nukuttanut syliin, ja sitten laittanut omaan sänkyyn ja paijannut. Joka kerta havahtuessaan vauva on nukahtanut 1-5 minuutissa uudelleen. Me ollaan itse menty nukkumaan puolen yön maissa ja olen ottanut vauvan sitten nukkumaan mun kainaloon, kun hän on herännyt ekan kerran niin, että ollaan jo itse nukkumassa. Yleensä n. klo 01-02 aikaan. Loppuyön hän on nukkunut mun vieressä ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, esimerkiksi tänään aamulla hän heräsi 9.30.

Miten me saatiin imetetty vauva perhepedistä omaan sänkyyn nukkumaan?

1. Selkeät iltarutiinit, joihin vauva tottunut jo perhepedissä nukkuessaan. Meillä iltapala, iltapesut ja hammaspesu, tuttu iltasatu, imetys hämärässä makkarissa omaan tuttuun peittoon käärittynä. 

2. Jos vanhempia kaksi, nukutusvastuussa se vanhempi, joka EI imetä. Näin vauva ei haista maitoa, eikä yritä saada nukahtaa tissille kuten on aiemmin tottunut. 

3. Vauva hereillä olevana (mutta riittävän väsyneenä) sänkyyn oman tutun peiton kanssa. Jos kovin itkuinen, syliin ja rauhoittelu. Heti kun rauhoittuu, takaisin sänkyyn ja paijaus sängyssä. 

4. Toistetaan kolmosvaihetta siihen asti, että vauva nukkuu.

5. Jos vauva havahtuu kesken unen, otetaan taas syliin ja rauhoitellaan, sitten rauhallisena sänkyyn. Rauhoittelun tekee sama tyyppi joka nukutti vauvan, ettei vauva hämmenny ja luule pääsevänsä tissille.

Me jatketaan nyt tällä tyylillä jonkin aikaa. Tavoitteena olisi saada tuo ensimmäinen unipätkä mahdollisimman pitkäksi niin, että vauva ei heräilisi. Katsotaan miten sujuu. Jossain vaiheessa (kenties sitten, kun meillä on enää se aamuyön syöttö jäljellä), siirretään vauva nukkumaan 5-vuotiaan huoneeseen, missä hän saa ensin harjoitella nukkumista itsekseen ja sitten lopulta he saavat nukkua siellä yhdessä 5-vuotiaan kanssa kokonaisia öitä. Meidän 5v nukkuu muutenkin kesälomalla melkein joka yö isosiskojen huoneessa yökylässä, niin häntä ei haittaa, että vauva saa sitten harjoitella nukkumista ensin yksin. Mutta tämä on edessä vasta sitten, kun nämä ekat pätkät sujuvat.

Olen kyllä tosi kiitollinen, että tämä on sujunut näin kivuttomasti. Ajoitus taisi olla hyvä ja tietenkin se on myös helpottava tekijä, että meitä on kaksi vanhempaa tässä jakamassa öitä ja vastuuta. Otolle oli itsestäänselvyys, että hän ottaa nukutusvastuun heti kun mahdollista. Ja voin kertoa, että onpa ollut ihanat kolme iltaa, kun olen itse saanut vaan olla rauhassa, eikä ole kertaakaan tarvinnut rauhoitella vauvaa, vaan Otto on rampannut ylhäällä tarvittaessa. Onneksi vain muutaman kerran yhteensä.

Ollaan saatu tällä viikolla niin ihanasti kahdenkeskistä aikaa. Tästä alkaa taas mun lempivaihe parisuhteessa: se kuherruskuukausi kun yhtäkkiä illat on vauvavuoden jälkeen taas vain meidän kahden ja meillä on kaikki aika toisillemme. Aikaa pitkille rauhallisille keskusteluille, läheisyydelle, kahdestaan saunomiselle tai poreissa chillailuun ja sarjojen keskeytyksettömälle bingettämiselle. Ihanaa! Kyllä sitä on ollut ikävä, vaikka onkin ollut maailman ihaninta kun on ollut pieni suloinen tuhisija rinnalla nukkumassa ja tankkaamassa läheisyyttä. Kaikelle on oma aikansa ja tästä alkaa taas uusi ihana aika.

Jokaisella perheellä on ne omat tavat miten toimitaan ja mun mielestä mikään tapa ei ole toista parempi tai huonompi. Tärkeintä on, että jokainen perheenjäsen saa levättyä mahdollisimman hyvin ja jaksaa arjessa, oli vauvan nukkumapaikka ja tyyli mikä tahansa. Meillä on toiminut tällä kertaa tämä, mutta ei varmasti sovi kaikille eikä tarvitsekaan. <3