Meidän joulu 2019

27.12.2019

Sinne se joulu taas meni. Joka vuosi tuntuu yhtä haikealta, kun kauan odotettu juhla on ohi. Joulukuplassa on niin ihanaa, että voisin olla siellä ainakin puolet pidempään. Meidän jouluaatto alkoi jännityksellä: joulupukki oli tuonut yön aikana kolme isoa pakettia olohuoneeseen, jotka eivät mahtuneet muun kuorman mukaan. Lapset olivat kyllä ihan tulisilla hiilillä, että mitä siellä on mitä siellä on. Onneksi aattoaamun selviytymispakkaukset vähän lievittivät jännitystä ja pian ne isot paketit oikeasti unohtuivat, vaikka olivat ihan esillä. Ne avattiin ihan viimeisenä sitten illalla, koska lapset eivät edes muistaneet niitä enää siinä vaiheessa.

Aamupäivällä luvassa oli lisää jännitystä, sillä Yle uutisten kuvaaja ja toimittaja tulivat meille kuvaamaan meidän joulun viettoa yhdentoista maissa aamupäivällä. Toimittaja oli huomannut, että me olemme jouluihmisiä ja näin me päädyimme uutisiin esittelemään meidän joulun viettoa. Aamupäivällä avasimme perhejoulukalenterin viimeisen luukun, söimme joulupuuroa ja viimeistelimme uunijuureksia yhdessä lasten kanssa. Areenasta voi katsoa vielä jouluaaton puoli yhdeksän uutiset, jos jäivät välistä. Kohdasta 06:08 eteenpäin näkyy meidän perhettä.

Meille kävi perinteiset ja mä sain taas joulumantelin, mitä ihmettä! Ja Otto vielä valmisti ja tarjoili puuron kattilasta, enkä minä itse. No mutta, eikös sitä niin sanota, että kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Kiitollisena otin joulumantelin vastaan ja toivon paljon hyvää onnea koko meidän perheelle.

Puuron syönnin jälkeen kuvaaja ja toimittaja lähtivät ja me alettiin pikkuhiljaa valmistautua lähtöön haudoilla käymään. Käytiin viemässä Oton perheen kanssa kynttilät haudoille, sekä muualle haudattujen muistomerkille mun mummulle. Sitten tultiin tänne meille koko isolla porukalla ja otettiin rennosti. Meillä oli siinä pari tuntia aikaa ennen pukin tuloa, joten juteltiin, juotiin kahvit ja tehtiin vielä joulupöytään salaattia ja muita tuorejuttuja. Lapset alkoivat siinä vaiheessa olla ihan intona ja kurkkivat ikkunoista. He itse asiassa bongasivat ikkunasta jo yhden joulupukin, mutta hän meni naapuriin.

Vihdoin Otto näki ikkunasta joulupukin myös ja sitten ovikello soi. Sieltä tuli meidän pukki ja lahjat! Otto sai muutaman aika hauskan kuvan lasten ilmeistä kun pukki tuli. He kirjaimellisesti pomppivat ja kiljuivat innosta. Pukki oli ihan mahtava. Hän oli tehnyt muistiinpanoja lasten vuodesta ja kiinnostuksen kohteista ja lahjatoiveista ja jututti heitä hyvän tovin, ei ollut mihinkään kiire. Laulettiin koko porukalla Joulupukki, joulupukki ja sitten pukki jakoi vielä rauhassa pari säkillistä lahjoja. Hän oli ihan mahtavan kiireetön ja mukava pukki, paras ikinä. Pukki vielä itse kysyi, että halutaanko ottaa lapsista kuva pukin kanssa ja isommat juoksivat innoissaan heti pukin syliin. Taapero pysytteli mieluummin turvallisen etäisyyden päässä pukista äidin sylissä koko vierailun ajan, ja se oli enemmän kuin fine.

Pukin lähdettyä lapset saivat avata yhdet pienet lahjat ja sen jälkeen käytiin joulupöytään. Siinä viihdyttiinkin hyvä tovi ja lapsetkin jaksoivat ruokailla rauhassa ja santsata jopa. Oli ihan parasta, kun yksi meidän lapsista sanoi, että ”äiti mä voisin syödä jouluruokaa joka päivä kun se on niin hyvää!”. Lämmitti sydäntä niin kovasti! Oli kyllä ihan tajuttoman hyvä joulupöytä tänä vuonna, vaikka itse sanonkin. Kaikki ruokalajit onnistuivat ja maistuivat kaikille. Rauhallisen jouluruokailun jälkeen siirryttiin takaisin olohuoneen puolelle ja jaettiin lahjat loppuun.

Se hetki, kun lapset avasivat omat ”isot” lahjansa oli taianomainen! Me mietittiin ne tarkasti jokaisen kiinnostuksen kohteiden pohjalta ja menivät kyllä selkeästi nappiin, sillä niiden parissa on viihdytty siitä asti kun ne avattiin. Onni ja ilo on ollut käsinkosketeltavaa ja lapset ovat kiittäneet meitä monen monta kertaa. Ollaan kyllä kiitollisia siitä, että pystytään toteuttamaan lasten haaveita.  Isompien saamat piano ja ompelukone ovat hyödyllisiä ja arvokkaita nyt ja kymmenenkin vuoden päästä ja ilahduttavat lahjan saajien lisäksi koko perhettä. Taaperon innostus omasta keittiöstään oli myös niin liikuttavaa ja se on todella ollut hänelle mieluisa.

Meidän aikuisten omat lahjat olivat tänä vuonna aineettomia yksiä pehmeitä paketteja ja äidiltä saatuja ihania villasukkia lukuunottamatta ja sieltä paljastui kyllä niin ihania juttuja, että mä _en_ kestä! Kerron myöhemmin mun ja Oton yhteisestä isommasta joululahjasta, me ollaan siitä niin fiiliksissä!

Jouluaatto jatkui lahjojen availulla, puolukkajäädykkeellä ja kahvilla ja rennolla hengailulla. Lapset lauloivat vähän joulupukin tuomalla Let’s Sing 2020-pelillä vielä ennen nukkumaanmenoa. Let’s Sing 2020 oli kyllä mahtavista mahtavin lahja myös, on niin parasta kuunnella kun meidän esikoinen laulaa Spice Girlsiä ja Nelly Furtadoa ja muita mun lapsuuden ja nuoruuden hittejä ja osaa niiden sanat! Voin liittyä aina omalla epävireisellä äänelläni yhteislauluun.

Lasten mentyä nukkumaan me aikuiset jatkettiin iltaa vielä pitkälle yli puolen yön pelaamalla porukalla Cards against humanitya, varsinainen joulupeli. No ei mutta saatiin kyllä kunnon nauruhepuleita sitä pelatessa. Onneksi lapset olivat niin väsyneitä jännittävästä päivästä, että ei häiritty heidän unta meidän hihityksellä. Aamulla nukuttiin kaikki pitkään ja pidettiin joulupäivänä  yhteinen lautapelipäivä. Pelattiin lasten kanssa läpi kaikki pukin tuomat uudet pelit ja niitä tulikin aika monta, kun saatiin niitä myös sukulaisilta. Ihan parasta!

Jouluaaton jälkeiset päivät ovat kuluneet aika pitkälti yökkäreissä, mutta ollaan me käyty myös Oton tädillä syömässä ja mä olen käynyt lenkillä. Tänään meillä on ollut kavereita kylässä ja kavereiden näkemistä on edessä nyt viikonloppuna muutenkin.  Olen niin kiitollinen siitä, miten ihana joulu saatiin viettää ihanien ihmisten kanssa. Toivottavasti teillä on kaikilla ollut ihana joulu <3

Ihanaa vuosikymmenen viimeistä viikonloppua kaikille!


Kohta meillä on joulu

23.12.2019

Niin vain nyt on aatonaattoilta ja huomenna on jouluaatto. Tämä joulukuu on mennyt taas niin älytöntä vauhtia, ettei tosikaan. Vuoden odotetuin aika juoksee aina eteenpäin nopeammin kuin kaikki muut kuukaudet yhteensä, varmaankin siksi, kun toivoo, ettei aika menisi niin nopeasti. Joulukalenterin ja siis joulukuun aikana blogiin on kertynyt jo 37 postausta, plus tämä jota tässä nyt siis kirjoitan. 38. postaus. Joulukuu on ollut intensiivinen, mutta olen nauttinut siitä ihan valtavasti. Joulukalenterin tekeminen on tosi antoisaa ja virittää ihanasti joulutunnelmaan.

Me aloitettiin eilen jouluruokien kokkaaminen kinkun paistolla ja herneiden likoamaan laittamisella. Kinkun kanssa meni taas melko myöhään, mutta sehän on perinne, että Otto istuu yöllä tuulikaapissa vahtimassa pihalla jäähtyvää kinkkua ja syömässä kinkkuvoileipiä. Mä kömmin nukkumaan jo heti kuorrutettuani kinkun mummun perinteisellä hunaja-sinappikuorrutuksella.

Tänä vuonna me paketoitiin lahjat kolmessa erässä, niin ei tuntunut liian raskaalta. Mun äiti aina ”kätevästi” unohtaa paketoida ostamansa paketit ja tuo nekin meille paketoitavaksi, joten niistä tuli vielä meille lisähommaa. Näin käy siis joka vuosi, ei tullut mitenkään yllärinä äiti, haha. Nyt en enää millään malttaisi odottaa, että saan nähdä lasten ilmeet, kun he näkevät omat joululahjansa. Vaikka niitä on (meidän ostamina) määrällisest vähemmän kuin koskaan, uskon ja toivon, että ne myös tekevät suuremman vaikutuksen kuin koskaan. Taaperolle tuunattu keittiö tehdään valmiiksi vasta tänä yönä. Annettiin maalien kuivua rauhassa aina maalikerrosten välissä ja nyt keittiö on varmasti kuiva ja kestävä ja valmis koottavaksi. Se on niin hieno, että mä en kestä. Keittiön tekoprosessista tulee tänne tarkempi postaus myöhemmin, mahdollisesti ensi vuoden puolella.

Lapset ovat ihan lomatunnelmissa, vaikka ulkona sataakin jatkuvasti vettä. He ovat katsoneet joululeffoja, kuunnelleet äänikirjoja, lukeneet, tehneet joulunäytelmän, pelanneet vähän puhelimilla ja höpöttäneet mummulle ja meille. Ollaan käyty koko porukka Tuomaan markkinoilla ja vitsit siellä oli ihanaa joulutunnelmaa. Meillä meni tänä vuonna tosi viime tippaan Tuomaan markkinoilla käyminen, mutta päästiin kuin päästiinkin niiden toisiksi viimeisenä aukiolopäivänä, eli lauantaina käymään. Silloin ei sentään satanut vettä kuten eilen. Täytyy toivoa, että saataisiin edes kuiva jouluaatto jos ei aurinkoa saada.

Huomenna jouluaattona aamulla klo 05.00 ilmestyy vielä viimeinen joulukalenteriluukku ja myös Instagramin puolella ilmestyy huomenna vikan kerran joulukalenterin avaamis-storyt aamupäivällä. Sitten mä hiljennyn joululomalle! Loppuvuoden aikana tulee ilmestymään vielä ainakin kolme postausta, eli postaus meidän joulusta, yksi kamppis (jonka olen tehnyt valmiiksi) sekä perinteinen vuosikatsaus. Muuten aion lomailla ja nautiskella. Kannattaa seurata instassa @iinalaura, koska sinne saatan päivittää tunnelmia tuoreeltaan. Rennosti aion kuitenkin ottaa, joten joku täysin sometonkin päivä saattaa mahtua mukaan loppuvuoteen.

Mä lähetän rutkasti rakkautta, halauksia, lämpöä ja ihania ajatuksia kaikille teille. Kiitos kun olette odottaneet joulua mun kanssa tänäkin vuonna. Mielettömän ihanaa ja naurun ja ilon täyteistä joulua teille kaikille! <3