Kuten aiemmin mainitsin, tänä vuonna vietämme jouluaattoillan appiukkoni luona. Se on hauskaa vaihtelua, kun ollaan nyt monta joulua putkeen kokoonnuttu isolla porukalla meidän kotiin. Meillä ei ole aattoillan tarjoiluista muuten vastuuta lainkaan, mutta meidän klassikko eli savuporoterriini on tilattu sinne vietäväksi ja mehän viedään! Ihanan helpolla päästään. Tämä on siis se vuosi, kun ei tarvitsisi ollenkaan kokkailla keittiössä tai miettiä tarjoiluita, mutta.. Mitä tekevät jouluruokahullut Iina ja Otto? Täyden joulumenun kotiin, jotta voimme syödä jouluruokaa myös joulupäivänä ja tapaninpäivänä ja ottaa rennosti! Lapsetkin odottavat sitä, että meillä on ne jouluruuat kotona ja niitä sitten syödään se pari päivää, eikä mietitä ruuanlaittoa.

Tänä vuonna ruokia ei tarvitse tehdä ihan niin suurta määrää, kun syöjinä on vain meidän oma perhe. Mutta halutaan tehdä kaikki meille rakkaat ruokalajit ja hyödyntää tietysti myös mummun reseptejä. Osa aineksista ollaan jo ostettu ja odotan jo niin innolla sitä, että päästään perjantaina ja lauantaina kokkailemaan Oton kanssa. Se on tärkeä yhteinen traditio ja siivittää meidät kohti jouluaattoa.

Meidän joulumenu 2023

Lounaaksi aattona kotona ennen lähtöä muualle:

Joulun riisipuuro kanelilla ja sokerilla (ja tietty yhdellä mantelilla)

Joulupäivän ja tapaninpäivän ruuat:

Alkuruuat

Graavilohi + sinappinen kastike 

Graavisiika

Mädit (muikku & siika) + smetana + punasipuli 

Skagenröraa

Saaristolaisleipää

Päärynä-granaattiomena-sinihomejuustosalaatti (ohje toissa vuoden luukussa)

Perinteinen sienisalaatti kermavaahdolla

Savuporoterriini

Pääruuat

Sinappihunnutettu joulukinkku & kinkun kastike mummon reseptillä (itse en syö ollenkaan, mutta muu perhe syö. Koko on puolet pienempi kuin aiemmin ja ollaan yhdessä juteltu, että joka joulu pienempi, kunnes ei enää ollenkaan). 

Keitetyt perunat

Bataatti-vuohenjuustolaatikko 

Imelletty perunalaatikko

Laatikoista jätetään tänä vuonna porkkana- ja lanttulaatikko pois, kun syöjiä on vähemmän. 

Hernetuutinki

Jälkiruoka

Konvehdit

Iltaherkku

Juustotarjotin & tapakset 

Glögi 

Joulumenu näyttää ihanalta, vaikka onkin hieman riisutumpi kuin yleensä. On mahtavaa, kun aattona ei tarvitse itse vastata ollenkaan tarjoiluista, voi vain keskittyä nauttimaan tunnelmasta. Mutta samalla on ihanaa, kun saadaan kuitenkin tärkeimmät jouluruuat myös k0tiin herkuteltavaksi ja voidaan tarjota niitä myös, jos tulee vieraita muina joulun pyhinä.

Enää neljä yötä jouluun! <3 

Mulla on ollut rehellisesti sanottuna tosi vaikeaa keksiä joululahjatoiveita. Sitten kuitenkin jouluaattona on kiva saada lahjoja, enkä haluaisi olla ainoa joka on ilman, siitäkin tulisi ehkä paha mieli. Mutta en voi odottaa mitään kovin ihmeellistä, jos en osaa antaa minkäänlaista suuntaa toiveille Joten pakko siis yrittää! On kyllä yksi juttu, jota olen pohtinut jo pidemmän aikaa ja se on make over. Kyllä, luit oikein. Toivon joululahjaksi make overia. Sillä tavalla oikein kunnon Lizzie McQuire Popstar- tai Paholainen pukeutuu Pradaan -tyyliin, että joku laittaisi mun hiukset ja uudistaisi koko mun tyylin alusta loppuun. Ehkä mitään näin suureellista en oikeasti voi toivoa, enkä halua luopua koko mun vaatekaapin sisällöstä tai vaihtaa sitä, siellä on runsaasti vaatteita, joita rakastan ja haluan käyttää tästä ikuisuuteen.

Mutta ainakin haluaisin tehdä jotain mun hiuksille, jotain tosi radikaalia. Olen kyllästynyt mun omaan väriin, enkä ole käynyt reiluun vuoteen kampaajalla. Olen pohtinut kampaajakäyntiä koko syksyn, mutta mua taas jännittää tehdä muutoksia, kun olen ollut kuitenkin niin iloinen siitä, että olen saanut kasvatettua hiukset pitkäksi taisteltuani katkeilun kanssa koko aikuisiän. Pelkään, että jos kunnolla värjään/blondaan niin ne alkavat taas katkeilla huolella. En haluaisi pitää omaa väriä, mutta en myöskään tiedä minkä väriseksi värjäisin hiukset, tai miten leikkaisin. Haluan pitää ne pitkänä, mutta kuitenkin kaipaisin jotain jännittävää. Siksi se make over, että joku super tyylikäs ammattilainen kertoisi miltä mä haluan näyttää ja sitten toteuttaisi sen. Eli toivon kampaamolahjakorttia.

Toivoisin myös jotain ihanaa kasvojenhoitokurssia tai jotain yhden illan koulutusta, jossa joku ammattilainen (psst! Otto, vaikka @senjafaceimage instasta) kertoisi, miten hoidetaan ja hierotaan yli kolmekymppistä ihoa, koska minä olen jämähtänyt omiin vanhoihin ihonhoitorutiineihin ja huomaan, että iho kaipaisi jotain enemmän kuin osaan sille antaa. Sitten kun vielä samalla saisi jostain kiinnostuksen noudattaa kunnon ihonhoitorutiineja, kasvohierontoja ja muita säännöllisesti. Viime vuonna toivoin ja sain guashakamman, mutta käytin sitä ehkä kolmesti ja sen jälkeen se on pölyttynyt kaapissa. En priorisoinut sitä tarpeeksi, enkä saanut tuloksia. Tänä vuonna toivon siis ennemmin kurssia tai koulutusta, joka auttaa mua pitämään kiinni jostain fiksusta rutiinista.

En tiedä onko tässä kyse jostain viiveellä ilmenevästä kolmenkympin kriisistä vai mistä, mutta tällä hetkellä olen jotenkin ihan hukassa oman ulkonäön kanssa. En tiedä miltä haluan näyttää, eikä mikään oikein tunnu hyvältä. Mutta luotan siihen, että jostain vielä löydän itseni taas. Varmasti tämä liittyy lisäksi siihen, että kuopuksen syntymästä alkaa olla nyt aikaa ja tuntuu, että nyt taas löytyy aikaa ja jaksamista miettiä näitä ulkonäköjuttuja, jotka ovat muuten jääneet ehkä hieman taka-alalle.

Toivon myös uusia Lulu Lemonin Align HR -leggingssejä, sillä kahdet aiemmat alkavat olla melko elämää nähneet, kun olen käyttänyt niitä niin paljon (toiset kolme vuotta ja toiset kaksi vuotta vanhat). Kotihousuina ja esim. ulkohousujen alla menevät edelleen hyvin, mutta ehkä treeneihin kaipaisin jotain freesimpää jo. Tämä on heittämällä mukavin leggarimalli, jota olen koskaan kokeillut.

Lisäksi toivelistalta löytyy lastenhoitolahjakortti! Me ei olla Oton kanssa vietetty kahdenkeskistä aikaa muutamaa tuntia pidempään sitten kuopuksen syntymän (kirjaimellisesti, synnytys oli pisin aika kahdestaan mitä ollaan viimeisen kahden vuoden ja neljän kuukauden aikana saatu), joten kahdenkeskinen aika ja mieluiten ihan yön yli olisi aivan unelma. Oton sisko on ainakin aiemmin antanut meille tällaisia, ja ovat olleet aina ihan maailman parhaita lahjoja.

Jos vielä jotain saan toivoa niin omaa suklaarasiaa, josta voin hitaasti nautiskella joululomalla.

Kirjoitin viimeksi meidän perheen jouluperinteistä jo heti joulukalenterin ensimmäisenä vuonna, eli kymmenen vuotta sitten! Sen jälkeen on tosiaan ollut aikaa luoda omia tärkeitä jouluperinteitä meidän perheelle ja ne alkavat olla jo todella vakiintuneita. Oli hauska tehdä katsaus kymmenen vuoden takaiseen ja pohtia mitkä perinteet sieltä ovat säilyneet, mitkä ovat jääneet pois ja mitä uutta on tullut lisäksi.

Puhuin kymmenen vuotta sitten kovasti siitä, miten joulu tuntui joulummalta silloin, kun vietimme sitä Oulussa yhdessä mun suvun kanssa. Olin viettänyt kaikki joulut ennen Oton tapaamista aina sukulaisten luona Oulussa, enkä tiennyt edes millainen joulu omassa kodissa voisi olla. Vuonna 2012 vietimme ensimmäistä kertaa joulua perheen kesken Helsingissä ja aloimme luomaan omia jouluperinteitä. Kymmenen vuotta sitten haaveilin siitä, että viettäisimme joulua joka toinen vuosi Oulussa ja joka toinen vuosi kotona, mutta myöhemmin olen pyörtänyt puheeni. Me olemme luoneet niin ihanan perhejoulun Helsinkiin, että mieluiten vietän joulua aina kotona. Sukulaisten luona on kyllä ihanaa käydä muuten, mutta kotijoulu on nykyisin meidän joulu.

”Oulussa meidän perinteisiin on kuulunut Joulupukin kuumalinja, käynti isoisovanhempien haudoilla, joululounas, joulusauna ja sitten se pukin vierailu.”

”Jouluperinteitä jotka haluan meidän perheen jouluihin pysyviksi on ehdottomasti joulusauna, itsetehdyt jouluruuat ja riisipuuro aamuisin, sekä tuo peliperinne, että aattoiltana pelataan yhdessä porukalla. Tietysti kaikki muutkin aiemmin postauksessa mainitut jutut ovat tärkeitä, mutta noista haluan pitää kiinni kynsin hampain. En ole mikään peli-ihminen muuten, mutta siinä että jouluna pelataan yhdessä on ihana yhdessä tekemisen ja joulun tunnelma. Ainiin, ja siinä riisipuurossa pitää ehdottomasti olla vain se yksi manteli jonka joku onnekas saa!”

Näin kirjoitti Iina 10 vuotta sitten.

No, miten on käynyt?

Joulupukin kuumalinja ja Lumiukko: Katsotaan edelleen joka aattoaamu! Niin tärkeä perinne jo omassa lapsuudessani kultaisella 90-luvulla. Ja joka vuosi lapset yrittävät soittaa, vielä ei ole päästy läpi.

Käynti haudoilla: Tämä on vaihdellut vuosien varrella. Silloin kun meillä ei ollut vielä omaa autoa, emme käyneet haudoilla, koska se olisi ollut julkisilla niin hankalaa aattona. Kun ostimme auton 2015, olemme sen jälkeen aina käyneet viemässä kynttilät Oton äidin haudalle, sekä muualle haudattujen muistomerkille. Käymme haudalla yleensä aattona alkuiltapäivällä.

Joulusauna: Yksi rakkaimmista jouluperinteistä mulle on ollut aamusauna jouluaattoaamuna. Mutta tästä me ollaan osittain ajankäytöllisistä syistä luovuttu ja käymme nykyisin useammmin saunassa vasta joulupäivänä. Kun joulu on järjestetty meidän kotona, on hommaa yleensä ollut aattoaamunakin sen verran, että saunaan ei ole ehditty.

Itsetehdyt jouluruuat: Ehdottomasti! Ehkä se kaikkein rakkain jouluperinne, kokataan yhdessä Oton kanssa kaikki jouluruuat ja edelleen on monissa jouluruuissa käytössä samat reseptit, jotka mun mummu mulle antoi vuonna 2012. Mukaan on tullut kuitenkin myös monia uusia jouluruokia, joista on tullut meidän uusia perinteitä. Jaan meidän tämän vuoden joulumenun jälleen osana joulukalenteria.

Riisipuuro aattoaamuna: Joka joulu! Riisipuuroa syödään kuitenkin aina lounaaksi, eikä aamiaiseksi. Ja aina laitetaan sinne yksi manteli joukkoon myös! Mun äiti on saanut mantelin aika monena jouluna. Olisipa ihanaa jos saisi tänäkin jouluna, niin hän saisi ripauksen onnea ensi vuoteen.

Lautapelit aattoiltana yhdessä: Todellakin! Lautapelit on yhtä tärkeä osa jouluaattoa kuin ruoka! Se on ihan parasta, kun illalla lahjojen avaamisen jälkeen istuskellaan syömässä juustoja ja konvehteja ja pelataan samalla porukalla jotain kivaa peliä.

Ollaan vietetty näiden 10 vuoden aikana kahdesti joulua muualla kuin kotona, ja tänä jouluna on vuorossa jälleen pitkästä aikaa sellainen joulu, että menemme aattoillaksi appiukon luokse, emmekä olekaan meillä. Emme luovu perinteistä kuitenkaan tänäkään jouluna, vaan valmistamme täyden joulumenun myös kotiin, jotta voimme sitten joulupäivänä ja tapanina herkutella täällä jouluyökkärit päällä rennosti. Ja riisipuurot, Joulupukin kuumalinjat ja muut ehditään hyvin katsella kotona aamulla ennen haudoilla käyntiä. Kaikkien perinteiden lisäksi tärkeintä joulussa on tietysti kaikki rakkaat ihmiset. Meille on perinne viettää joulua yhdessä Oton perheen kanssa, ja alusta asti sitä on vietetty myös mun äidin kanssa. Joulu vain oman perheen kesken kotona tuntuisi oudommalta, kuin joulu yhdessä läheisten kanssa jossain muualla. Läheiset on rakkain jouluperinne. <3

Ihanaa joulukuun kymmenettä! Enää tasan kaksi viikkoa jouluaattoon <3

Ai että, oon kuulkaa niin monena vuonna halunnut jakaa täällä mun soittolistan, mutta en oo viitsinyt tehdä sitä, kun ollaan käytetty Oton kanssa yhdessä Oton omaa Spotify-tiliä. Mutta tänä vuonna vihdoinkin saatiin aikaiseksi tehdä perhetili, niin nyt mulla on ihan oma Spotify ja ihan omat soittolistat. Musiikki näyttelee mulle todella suurta roolia joulutunnelmaan virittäytymisessä ja yksinkertaisesti rakastan kuunnella joulubiisejä. Joululaulut laitan soimaan jo heti marraskuussa. Niistä tulee lämmin ja ihana olo, iloinen ja turvallinen ja rauhallinen. Kuuntelen paljon kotona musiikkia ympäri vuoden, mutta sanoisin, että kyllä tämä joulun aika nostaa musiikin kuuntelun määrää aina reippaasti.

Olen koonnut joulusoittolistalle yli 50 mun lemppari-joululaulua. Joukossa on niin kotimaisia klassikoita, ulkomaisia klassikoita kuin paljon tuoreempiakin biisejä, sekä hittejä kultaisesta nuoruudestani 2000- ja 2010-lukujen taitteesta. Mukana on paljon eri tyylisiä lauluja, on acapellaa ja on kuorolaulua, on punkia ja tanssittavampaa, on Justin Bieberiä, Katri Helenaa ja raskasta joulua. Joulusoittolistassa parasta on se, että se on yllättävä ja tuo yllättäviä muistoja mieleen. Tämä ei ole sellainen jouluaaton ”nyt syödään yhdessä” -taustamusiikkilista, vaan tämä on fiilistelylista, laita päälle vaikka tehdessäsi viikko- tai joulusiivousta, tai samalla kun leivot pipareita! Toki mukana on muutama pakollinen Michael Bublekin rauhallisempaan menoon, mutta vain muutama!

 

Kotimaisista listalle ovat päässeet ne, joita rakastin erityisesti lapsena (kuten Joulupukki suukon sai ja Kulkuset). Rakastin lapsena Laura Voutilaisen Kun joulupukki suukon sai -versiota ja kyllä se oli ihan lempparihetki kun äiti kaivoi kauneimmat joululaulut -kasetin esiin ja alettiin leipomaan yhdessä pipareita. Äiti ei ollut yhtä kova kuuntelemaan musiikkia kuin minä, ja meillä soi aika harvoin musiikki kotona kun olin lapsi. Ehkä siksikin niistä jokavuotisista joululaulukasetin kuunteluista on jäänyt niin lämpimät ja taianomaiset muistot, koska se oli niin ainutlaatuista. Muistan lapsuudestani myös Smurffien joulu -kasetin, se oli todella kova myös, mutta sitä taisin kuunnella enemmän yksikseni. Smurffilaulut nyt jätin pois tältä soittolistalta, ehkä se ei haittaa!

Toivottavasti tykkäätte soittolistasta ja se auttaa virittäytymään joulufiilikseen. Mulle se on ainakin takuuvarma joulutunnelman nostattaja, koska tällä listalla ihan jokainen biisi on rakkaudella valittu bängeri!

Tänä(kin) vuonna me halusimme tehdä lapsille jo tutuksi tulleet aattoaamun selviytymispakkaukset. Niissä on yleensä lapselle jotain luettavaa tai tekemistä, jotain puettavaa kuten oloasu, yökkäri tai juhla-asu, jokin herkku sekä luukusta nro 21 tuttu joulukirje. Kysyin lapsilta tänä vuonna, että mitä he toivoisivat tänä vuonna pakkauksiin ja jokainen heistä sanoi, että ”No ainakin joku kirja, kun sitä on kiva lukea aattona aamupäivällä ja joululomalla.” Ja ilahduin ikihyviksi! Koska jotenkin ajattelin, että he vastaisivat ehkä jotain muuta (koska en ole koskaan aiemmin kysynyt). Mutta selkeästi juuri se, millainen pakkaus on aina ollutkin, on ollut heille mieluisa juttu.

Kun kävimme viime viikolla kirjastossa, bongasin sieltä valmiiksi paketoituja kirjoja. Olen jo aiemminkin ajatellut, että on aika hauska idea lainata kirjastosta kirja lahjaksi ja paketoida se! Koska neljän viikon laina-aikana kirjan ehtii hyvin lukea ja siinä voi ottaa vaikka vähän riskiäkin kirjavalinnassa, koska siihen ei tarvitse laittaa yhtään rahaa. Etenkin tänä jouluna kun moni joutuu kiristämään kukkaronnyörejä on musta tosi hienoa, että Helsingin kaupungin kirjastot näin toimiessaan näyttävät, että on hieno juttu paketoida lainakirja ja antaa se lahjaksi!

Me päätimme siis, että aattoaamun selviytymispakkauksen kirjat ovat tänä vuonna lainakirjoja kirjastosta. Kävimme kirjastossa ja löysimme sieltä todella hyvät kirjavalinnat jokaiselle juuri heidän mieltymysten mukaan. Ja ihan hulluttelimme ja valitsimme jokaiselle kaksi, ihan vaan kun oli niin hyvä tarjonta, eikä osattu päättää. Monesti ollaan ostettu kirjat pakkauksiin Kierrätyskeskuksesta tai SPR Kontista, mutta nyt mentiin vielä ”pidemmälle” kun ei ostettu kirjoja enää ollenkaan, vaan lainattiin. Haluan opettaa lapsille myös sitä, että kaikkea ei tarvitse omistaa. En sano, että ei joku vuosi voitaisi taas ostaakin kirjoja pakkauksiin, mutta tänä vuonna nyt toimimme näin. Lapsetkin näkivät kirjastossa aiemmin ne lahjapakettiin pakatut kirjat ja kommentoivat, että vitsit miten hyvä idea. Siitä juuri sain ”rohkaisua” toimia näin, kun selkeästi ajatus oli heidän mielestä hyvä.

Lisäksi paketteihin pakattiin tänä jouluna lapsille uudet yökkärit, sekä herkuiksi perinteiset ainekset vaahtokarkkikaakaoon, jotka laitoin valmiiksi heidän omiin vanhoihin kirjainmukeihin. Mun mielestä pakkauksista tuli taas tosi ihanat, enkä malta odottaa, että lapset näkevät ne huomisaamuna! IIK, enää yksi yö jouluun! <3