Luukku 15: Meidän piparkakkutalo 2019

15.12.2019

Voihan piparkakkutalo! Mä naputtelen tätä palaneilla sormilla. Täytyy sanoa, että tänä vuonna piparkakkutalon rakennus meni meillä aivan pipariksi. Tai siis minulla, minulla meni. Lopputulos on kyllä omaa silmää miellyttävä ja sitä on ihana katsella illalla valot päällä, mutta prosessi oli kyllä kertakaikkisen ei-mennyt-yhtään-niinkuin-strömsössä-tyyppiä.

Aloitin piirtämällä kaavat tuollaiseen townhouse -tyyliseen asetelmaan. Se oli varmaan se helpoin osuus. Suunnittelin kolme erilaista kerrostaloa, jotka olivat kiinni toisissaan. Samalla otin piparkakkutaikinat sulamaan pakkasesta.

Ekaksi tietysti kaulin pohjan ja paistoin sen. Siitä tuli tosi hieno ja iso. Alettiin siirtämään sitä Oton kanssa uuninpelliltä pöydälle, niin leivinpaperi repesi ja koko pohja putosi lattialle ja meni aivan tuhannen päreiksi. Siinä pääsi pari ärräpäätä kyllä. No, ei siinä mitään, jatkoin tekemällä talon seiniä. Ekat seinät laitoin jo uuniin ja vasta ottaessani niitä pois uunista tajusin, että hitto, unohdin laittaa ne murskatut karkit ikkunan reikien kohdalle sulamaan. No, laitoin sitten karkit jo paistettujen seinien ikkunareikien kohdalle ja laitoin ne uudelleen uuniin hetkeksi. Ikkunoista tuli super hienot, mutta seinät vähän paloivat.

Seuraavat seinät sujuivat aivan ilman kommelluksia, olin jopa ihan yllättynyt että wow, enkö tosiaan mokannut mitään. No en mokannut, niistä tuli oikein hyvät. Samalla sain juuri tehtyä viimeiset (ja kaikkein eniten ikkunoita) sisältävät seinät valmiiksi. Laitoin ne uuniin ja aloin julkaisemaan kaupallista yhteistyökampanjaa instassa samaan aikaan . Kyllä mä ehdin hyvin, ei tässä mene kuin pari minuuttia, ajattelin. Unohdin samalla ne uunissa olevat seinät. Voin kertoa, että kymmenen minuutin jälkeen kun aloin ihmetellä hajua ja muistin ne uunissa olevat seinät, niistä ei ollut enää jäljellä muuta kuin mustaa ja savua.

Aloin siis tekemään uudelleen seiniä, just niitä, joissa oli eniten leikattavia ikkunoita. Tajusin samalla, että piparitaikina loppuu kesken, koska pohjakin piti vielä tehdä uudelleen. Otto lähti siis kauppaan hakemaan vielä yhtä piparitaikinaa. Onneksi siihen loppuivat sen illan kommellukset. Viimeiset seinät ja pohja saatiin kuin saatiinkin hyvin valmiiksi, sekä muutamat yksityiskohdat vielä.

Seuraavana pävänä oli vuorossa koristelu ja se sujui oikein nätisti. Sain myös jopa kaikki piparkakkutalon palat liitettyä yhteen sulatetulla sokerilla varsin tehokkaasti. Yksi kattopala meni rikki kolmesta kohtaa, mutta sain senkin liimattua sokerilla entistä ehommaksi. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin sain talon lopulta valmiiksi, vaikka oli vieläpä perjantai 13. päivä, enkä suinkaan ole yhtään taikauskoinen.

 

Lapset itse pyysivät, että he saisivat tänä vuonna sellaiset valmiit piparkakkutalot kaupasta, jotka kootaan ja koristellaan itse. Me siis ostettiin sellaiset ja lapset koristelivat palat tosi hienosti ja kauniisti oman mielensä mukaan. Mun sormet paloivat siinä vaiheessa, kun liitin näitä valmistalojen paloja yhteen. Jotenkin huvittavaa, että onnistuin kasaamaan monimutkaisen townhouse-kompleksin täysin ongelmitta, mutta sitten sormet palaa maailman yksinkertaisinta piparitaloa kasatessa.

No, onneksi ei käynyt pahemmin ja palovammatkin olivat vain muutama vesikello sormissa. Kyllä ne tästä nopeasti paranevat. Nyt meillä on ihanat piparkakkutalot, jotka tuovat entisestään joulutunnelmaa. Vaikka rakentaminen olikin tällä kertaa tällainen kaukana kiiltokuvasta oleva projekti, niin lopputulos kyllä palkitsi. Nuo ovat aivan ihanat ja niitä kelpaa kyllä ihastella jouluun asti. Lapset kuulemma odottavat eniten sitä, kun isi hakkaa talot vasaralla palasiksi ja ne saa syödä joulun jälkeen, se on kuulemma parasta!

Onko teille sattunut kommelluksia piparkakkutaloja rakentaessa? 


Joulukuisia kuulumisia

14.12.2019

Siis joulukuuta on takana jo kaksi viikkoa. Tiedän, etten ole ainoa, josta tuntuu siltä, että joulukuussa aika menee eteenpäin vähintään tuplanopeudella. Kai se on vaan just sitä, että kun nauttii niin kovasti joulun odottamisesta ja oikein haluaa pysähtyä ja fiilistellä kaikkia niitä ihania joulua edeltäviä asioita, niin sitten tuntuu, että aikaa menee vielä tavallistakin nopeammin. Joulukalenterissa on enää kymmenen luukkua jäljellä ja ensi viikolla lapsilla on viimeinen dagis-, koulu- ja eskariviikko tälle vuosikymmenelle.

Me aloitettiin tämä viikko käymällä isojen tyttöjen kanssa kolmestaan leffassa. Käytiin Tammen järjestämässä Frozen II -kutsuvierasensi-illassa, jossa päästiin tapaamaan myös Suomen suosituimmat lapsitubettajat Elina ja Sofia. Ihanat Elina ja Sofia myös ääninäyttelevät elokuvassa Annan ja Elsan hahmoja niissä kohdissa, joissa he ovat vielä lapsia. Tämä oli kyllä huikea tapa aloittaa viikko ja leffa oli kyllä tosi hyvä, tykättiin hurjasti.

Otto aloitti oman lomansa jo tämän viikon keskiviikkona ja se oli kyllä niin ihana juttu. Hänellä on nyt melkein kuukausi lomaa koulusta, joten arki on ihanan rentoa jo nyt, vaikka itselläni vielä hommaa onkin. Mulla on vielä ensi viikko täysi työviikko, mutta ainakin jouluaatoksi ja joulupäiväksi mäkin hiljennyn täysillä joulun viettoon ja ensi viikon jälkeen otan muutenkin loppuvuoden rennommin, vaikka en täysin lomalla olekaan.

Käytiin keskimmäisen kanssa keskiviikkona kahdestaan ravintolassa ja ostoksilla, kun haluttiin viettää kahdenkeskistä aikaa. Meillä oli kyllä niin hauskaa kahdestaan. Käytiin Vapianossa syömässä ja pyörittiin kaupoissa etsimässä hänelle uusia housuja, sekä jakkua joulujuhlamekon kaveriksi. Molemmat löytyivät.

Lapsilla on ollut jo joulujuhlia ja voi että miten ihanaa oli seurata meidän taaperon ensimmäistä joulujuhlaa. Mua taisi jännittää paljon enemmän kuin häntä, mutta niin hienosti meni. Tippa linssissä katsoin miten reippaasti hän esiintyi siellä kavereidensa kanssa. Ja oli ihanaa mennä yhdessä koko perhe katsomaan, kun joulujuhla oli ennen koulun ja eskarin alkua. Isommatkin kannustivat ja taputtivat pikkusiskolleen niin ihanasti ja olivat hänestä niin ylpeitä. Ensi viikolla on vielä isompien joulujuhlat, enkä malta odottaa, että pääsen näkemään nekin. Tulevista joulujuhlaesityksistä on kovasti supistu, mutta meille vanhemmille ei ole paljastettu mitään, ettei yllätys mene pilalle.

Tänään oltiin katsomassa esikoisen musiikkikoulun joulukonserttia, jossa hän esiintyi. Hän lauloi Whamin Last Christmasin yksin lavalla isolle yleisölle. Se oli ihan mieletöntä. Esitys meni niin hyvin ja se itsevarmuus ja rohkeus mikä hänestä huokui lavalla ison yleisön edessä, oli jotain ihan huikeaa. Ei voi kuin ihailla.

Huomenna meille tulee meidän ystävien koira hoitoon pariksi päiväksi, kun ystävillä on muutto. Me ollaan odotettu tätä jo monta viikkoa ja oikeasti aivan ihana päästä pariksi päiväksi kokeilemaan, millaista olisi, jos meillä olisi koira. Koira on (etenkin Otolla) haaveissa ollut jo pitkään, mutta ainakaan ennen meidän omaa muuttoa ei meille varmasti tule koiraa. Katsellaan sitä asiaa siis uudelleen joskus sitten, kun ollaan ensin löydetty se oma koti. Mutta yhtä kaikki aivan ihanaa saada pörröinen kaveri tänne pariksi päiväksi meidän kanssa leikkimään ja ulkoilemaan ja touhuamaan.

Ollaan leivottu piparkakkutaloa, pidetty jouluista perhekasaa (kaikki sai kertoa kivoja asioita, mitä on tapahtunut joulukuussa) ja luettu joulusatuja. Perhejoulukalenteri on toiminut ihan huippuhyvin, vaikka pari luukkua meillä onkin rästissä. Yhtenä iltana ei jaksettu lähteä ruuan jälkeen joulukävelylle ja kirjastosta pitäisi käydä lainaamassa joulusatuja vielä. Ensi viikolla ei ole harrastuksia enää, kun ne jäivät joulutauolle, niin silloin varmasti on enemmän aikaa ja jaksamista tehdä ne rästiluukutkin jos lapset haluavat. Me ei missään nimessä haluta, että perhejoulukalenteri on mitään hampaat irvessä suorittamista, joten silloin kun ei ole ollut fiilistä tai aikaa, niin ollaan ihan surutta jätetty luukut rästiin. Perhejoulukalenterin koko idea on olla innostavaa ja rentoa yhteistä puuhaa ja sellaisena me aina halutaan se pitää. Yksi luukku tehtiin myös etuajassa, kun sille oli niin sopiva hetki, eikä sekään haittaa mitään.

Joululahjaostosten suhteen ollaan jo melko hyvällä mallilla, ehkä 2/3 lahjoista on hankittuna. Tuunattava keittiökin on jo puoliksi valmiina, jatketaan sitä iltaisin ja lasten ollessa hoidossa/koulussa ensi viikolla. Siitä keittiön tuunauksesta muuten tulee sitten myöhemmin postausta, kun sitä on kovasti toivottu. Muuten meillä on vielä jouluvalmistelut ihan vaiheessa. Minkäänlaista joulusiivousta ei ole aloitettu, lopullinen menu pitäisi vielä suunnitella ja alkaa pikkuhiljaa ostella jouluruokatarvikkeita varastoon, koska jotkut jutut loppuvat aina (kuten bataattisoseet, joita usein käytän bataattilaatikkoon säästääkseni aikaa). Joulustressiä ei ole, vaan rennolla meiningillä mennään.

Toivottavasti lumi ja aurinko tekisivät mahdollisimman comebackin, sillä ne piristivät tällä viikolla niin valtavasti! Ihanaa viikonloppua ja huomista kolmatta adventtia kaikille <3