9-vuotias blogi

08.05.2020

9 vuotta sitten naputtelin ensimmäisen blogipostaukseni ikinä. Mua vähän jännitti millaisen vastaanoton se saa, kiinnostuuko kukaan, tuleeko tästä mitään. Linkkasin postauksen Facebookiin ja Irc-galleriaan, jota satunnaisesti silloin edelleen käytin. Ei mulla ollut mitään odotuksia siitä, millaista bloggaaminen on, olin valmistautunut siihen, että voisin lopettaa vaikka heti, jos se ei tunnukaan omalta jutulta. Mutta tässä sitä ollaan yhdeksän vuotta myöhemmin edelleen. Yllätyksekseni touhu vei mut täysin mukanaan ja täysin puhekielisistä, lyhyistä höpötyksistä ja automaattiasetuksilla otetuista kuvista ollaan edetty tähän missä nyt ollaan.

Tuntuuko näin yhdeksän vuoden jälkeen siltä, että kaikki on jo sanottu? Ei todellakaan. Blogi on muuttanut muotoaan, kehittynyt ja kasvanut mun mukana aina ja ehkä siksi sanottava ei ole loppunut kesken.  Ja se tulee varmasti muuttumaan ja kehittymään jatkossakin sitä mukaa kun mun elämäkin muuttuu, kasvaa ja kehittyy. En ole koskaan rakentanut blogiani vain yhden teeman ympärille, vaan se on aina ollut jatkuvaa erilaisten aiheiden iloista sekamelskaa.

Tänä keväänä suurempaan rooliin ovat nousseet piha-, remontointi- ja sisustushommat meidän muuton mukana ja nekin olette ottaneet ilahduttavan hyvin vastaan. Toisinaan tämä on ollut raskaus- tai vauvapainotteinen blogi. Joskus suuremmassa roolissa ovat olleet vaatteet ja kosmetiikka tai mielipiteet ja ajankohtaiset aiheet ja joskus taas arki tai parisuhde. Blogi muuttuu jatkuvasti, mutta jatkuvassa murroksessa olen pitänyt tärkeänä sitä, että säilytän oman äänen ja tyylin, kaikessa mistä kirjoitan.

Se tuntuu valtavan hienolta, että vaikka blogin aiheet ja painotus ovat aina muuttuneet, niin moni lukijoista on pysynyt mukana sieltä alusta asti. Edelleen saan lähes päivittäin viestiä joltakin lukijalta, joka on seurannut jo ihan ekasta postauksesta lähtien. Moni teistä on kasvanut teinistä aikuiseksi tämän blogin parissa, kuten myös minä itse. Viimeksi eilen sain viestin myös uudelta seuraajalta, joka oli alkanut kahlaamaan blogia alusta asti nyt. Uusia mahtavia tyyppejä tulee mukaan päivittäin ja olen teistä ihan jokaisesta todella kiitollinen.

Viime vuonna 8v-synttäripostauksessa kirjoitin näin: ”Tänään me otettiin nämä kuvat kaikessa rauhassa työpäivän aikana, sillä aikaa kun taapero oli hoidossa keskimmäisen kanssa ja esikoinen koulussa. Nämä meidän rauhalliset kahdenkeskiset työ-ja koulupäivät ovat yksi hienoimpia asioita, joita tämä blogi on meidän perheelle mahdollistanut.”

Tänä vuonna taas olen erityisen kiitollinen siitä toisesta ääripäästä: että olen tänä poikkeusaikana pystynyt työskentelemään normaalisti, vaikka kaikki kolme lasta ovat olleet jo kahden kuukauden ajan kotona. Rauhalliset kahdenkeskiset työ- ja koulupäivät ovat muisto vain, mutta toisaalta, tämäkin on saatu toimimaan. Pian poikkeusajan perään edessä on lasten 10 viikon kesäloma, jolloin he ovat myös kaikki kotona ja minä teen töitä ja Otto ammattikorkean kesäkursseja. Meidän pitkien kesälomien perinne on ollut tänä aikana suureksi avuksi.

Olemme jo konkareita siinä, miten normaalia työarkea pyöritetään samalla kun lapset ovat kotona ja heille pystytään tarjoamaan tekemistä ja seuraa sekä tarvittavat viisi ateriaa päivässä. Toki esikoisen etäkoulu on tuonut oman mausteensa tähän aikaan, mutta suurimmaksi osaksi tämä on ollut meille ihan tavallista arkea, josta on jo vuosien kokemus ja toimivat rutiinit. Olemme tottuneita viettämään paljon aikaa toistemme kanssa ja nautimme siitä kaikki, joten se ei tunnu raskaalta tai ärsyttävältä. Se on ollut valtavan iso etu tänä aikana.

Hienoimpia asioita, joita olen saanut kokea tehdessäni tätä blogia, ovat olleet Ihanat erilaiset perheet -haastattelut. Ne ovat olleet ihan sanoinkuvailemattoman herkistäviä kokemuksia ihan jokainen. On ollut niin hienoa tavata täysin erilaisia perheitä ja kertoa niin monen perheen tarina. Haastattelut ovat olleet tauolla viimeiset kaksi kuukautta tämän poikkeustilan vuoksi, mutta nyt kun rajoituksia aletaan purkaa, uskallan ehkä jossain vaiheessa jatkaa haastatteluita, jos se perheille sopii. Mutta toki vain ulkona ja vähintään kahden metrin turvavälin päästä. Onneksi mulla on 75mm objektiivi, jonka kanssa pitää kuvata super kaukaa, jotta saa kauniita potrettikuvia. Sen kanssa uusi haastattelu ja kuvaukset sujuisivat turvallisesti, vaikka tulee kyllä olemaan kauheaa, kun ei voi kätellä tai halata!

Vaikka blogi muuttuu ja aiheet vaihtuvat, haluan jatkossakin säilyttää sen yhden teeman, joka blogissa on alusta asti kulkenut mukana. Positiivisen perhe-elämän. Oli kyseessä sitten meidän perhe tai toisen perheen tarina, haluan jatkossakin tuoda esiin perhe-elämää positiivisessa valossa, kuten olen tehnyt jo yhdeksän vuoden ajan kaiken muun rinnalla. Viimeisen vuoden aikana mediassakin on alettu pikkuhiljaa puhumaan perhe-elämästä joskus myös positiiviseen sävyyn, jaettu niitäkin uutisia, joissa kerrotaan perheiden onnellisuudesta ja hyvistä asioista. Toivon, että se on nouseva trendi. Että nyt ja tulevaisuudessa ihan kaikenlaiset perheet saisivat äänensä kuuluviin, että kaiken ikävän ja raskaan rinnalla olisi myös iloa, onnea ja rakkautta. Mitä enemmän perhe-elämän kaikista puolista mediassa puhutaan, sitä realistisempaa kuvaa siitä voidaan välittää.

Ensi vuonna vietetään blogini 10-vuotisjuhlavuotta ja aion ideoida sinne jotain huikeaa, jotain, mitä me voidaan kokea yhdessä. Jotain isompaa kuin koskaan aiemmin. Mulla ei ole aikomustakaan pysähtyä, lopettaa tai luovuttaa vaan pyrin eteenpäin vähintään yhtä kovasti kuin aina ennenkin. Vaikka tässä samalla on tullut 9 vuotta ikää lisää, yritän välttää sitä, että muuttuisin dinosaurukseksi historiasta. Haluan pysyä mukana, haluan ottaa haltuun uusia asioita ja uusia tapoja kommunikoida ja tehdä mun työtä.

Valtavan suuri kiitos teille jokaiselle, jotka olette siellä. Olit sitten uusi tai vanha lukija, instaseuraaja, satunnainen selailija tai Facebook-sivun superfani. Kiitos, että olet  ja toivottavasti olet jatkossakin <3 Tähän synttäripostaukseen on perinteisesti saanut kommentoida ja kertoa itsestään. Rakastan lukea keitä te olette, mistä tulette ja mikä teidän tarina on. Joten jos haluat kertoa itsestäsi, sana on vapaa <3 Kiitos jos kommentoit!

Jos blogin historia kiinnostaa, tsekkaa nämä:

Miten tämä blogi sai alkunsa

Mun blogi numeroina

Miltä näyttää mun yksi kokonainen työviikko

Mun elämäntarina


Mun blogi numeroina

03.03.2020

Multa toivottiin kovasti postausta blogista numeroina, eli niistä tärkeistä avainluvuista mun blogiin liittyen. Idea oli mun mielestä ihan super hauska, enkä ole koskaan ennen tällaista tehnyt. Mä tutkin muutenkin aina tasaisesti blogin analytiikkaa ja se on mun mielestä hirveän mielenkiintoista. Analytiikka kertoo paljon siitä, missä on onnistunut, mikä ei ole mennyt ihan niin nappiin ja usein onnistuu myös yllättämään. Joskus joku postaus, joka ei julkaisuhetkellä ole ollut niin suosittu, nousee vuosien saatossa yhdeksi luetuimmista. Esimerkiksi parin vuoden takainen Milloin päiväkotiin vatsataudin jälkeen on tähän vuodenaikaan taatusti top kympissä, vaikka julkaisisin mitä kiinnostavaa uutta. Julkaisuhetkellä se oli aivan keskitasoa, ei mikään megahitti.

Mutta sen pidemmittä puheitta, tässä muutamia avainlukuja mun blogista (luvut otettu kirjoitushetkellä ma-aamuna):

2 610 111 – Näin monta yksittäistä vierailijaa blogissani on ollut sen jälkeen, kun aloitin indiedays.com -osoitteessa reilut viisi vuotta sitten

79 032 – Näin monta yksittäistä vierailijaa blogissani oli helmikuun aikana.

22 163 271 – Näin monta lukukertaa blogillani on ollut sen jälkeen, kun aloitin indiedays.com -osoitteessa reilut viisi vuotta sitten

2942 – Näin monta postausta olen kirjoittanut blogihistorian aikana

2809 – Näin monta postausta olen julkaissut blogihistorian aikana

316 – Näin monta postausta julkaisin vuonna 2019

48 182  – Blogini luetuimman postauksen lukukerrat (Ja postaushan oli 15 nopeaa ja helppoa arkiruokaa). Tähän välihuomautuksena se, että blogitilastoissani luetuimmat sivut ovat etusivu, toinen sivu, kolmas sivu, neljäs sivu ja viides sivu. Yksittäisen postauksen lukukerrat eivät siis huomioi niitä kertoja, kun joku on lukenut postauksen suoraan etusivulta, vaan ainoastaan ne kerrat, kun on luettu sitä kyseistä yksittäistä postausta se auki klikaten.

105 842 – Blogiin tulleiden kommenttien määrä alusta asti

6 – Blogini voittamat palkinnot (mukana palkinnoissa kolmen voiton lisäksi kaksi palkittua 3. sijaa ja yksi palkittu 2. sija)

8 – Blogini saamat ehdokkuudet eri palkintogaaloissa

03:11 – keskimääräinen lukuaika postaukselle viime kuussa

17:15 – pisin keskimääräinen lukuaika 100 suosituimman postauksen joukossa. Ihanat erilaiset perheet: Viivi, Antti, Vilja, Varpu, Akseli ja Minni -postausta on luettu keskimäärin 17 minuutin ja 15 sekunnin ajan.

21. käytetyin hakusana jolla blogiini saavutaan on tortillatäyte 

8 vuotta, 9 kuukautta ja 24 päivää on kulunut siitä, kun julkaisin ekan postauksen

40-50h – keskimääräinen tuntimäärä viikossa, jonka käytän työhöni blogissa ja somekanavissa (joinakin viikkoina saatan tehdä vain 30h, toisina saatan tehdä 70h)

99 – DM-viestien määrä, joka mulla tälläkin hetkellä on jonossa odottamassa vastausta Instagramissa

99 – DM-viestien määrä, joihin yritän päivittäin saada vastattua

6 – Reissut, jotka olen tehnyt ulkomaille blogin kautta (Kööpenhamina, Frankfurt, Tukholma, Tukholma, Tukholma & Tallinna)

Sellaisia numerofaktoja. Postaukseen toivottiin myös, että kirjoitan ”kuinka monta euroa olen tienannut blogilla”. Olen jo jakanut mun vuositulot viime keväänä, mutta sen määrittely on ainakin itselleni haastavaa, että kuinka moni mun euroista on tienattu blogilla. Lasketaanko se blogilla tienaamiseksi, jos tuotan sisältöä muille yrityksille? Lasketaanko se blogilla tienaamiseksi, jos pidän koulutuksen muille bloggaajille? Kumpaakaan näistä en tekisi ilman mun blogia, mutta toisaalta niissä mun tekemä työ ei näy missään mun kanavassa kenellekään. Onko se siis silloin blogilla tienaamista vai ei? Jos oikein vetää mutkia suoriksi, niin esimerkiksi palkkatuloni startupista vuosina 2015 ja 2016 oli blogin avulla tienattu, koska en olisi saanut työpaikkaa tai edes tiennyt siitä paikasta ilman blogiani. Mä ajattelen itse, että kaikki mun tulot linkittyy jollain tavalla mun blogiin, vaikka kaikki ei suoraan siellä näykään.

Bloggaajana numerot ovat mulle tärkeä työkalu. En tuijota niitä yksittäisten tekstien osalta juurikaan, mutta kokonaisuutta seuraan aktiivisesti. Toki seuraan myös, mitkä aiheet kiinnostavat ja miksi. Indieplacen proikkaritiimi analysoi myös mun numeroita asiakkaille, eli siksi mun ei itse niitä tarvitse niin tarkasti käydä läpi, koska joku muu hoitaa aina tarvittavan raportoinnin yhteistöiden osalta. Olen siitä kiitollinen, koska silloin voin itse keskittyä siihen mitä eniten rakastan: tuottamaan sisältöä. Numeroiden seuraaminen auttaa sisällön suunnittelussa ja hakukoneoptimoinnissa. Hyvin tehty hakukoneoptimointi on suurin syy siihen, että myös vanhat tekstit keikkuvat suosituimmissa edelleen. Ne vastaavat johonkin ihmisten usein esittämään kysymykseen riittävän hyvin. Hakukoneoptimointi on äärimmäisen tärkeää jos blogia haluaa tehdä ammattimaisesti.

Sitä  on hauskaa seurata, miten jotkut postaukset nousevat aina tiettyyn aikaan vuodesta suosituiksi ja miten toiset pysyvät luetuimmissa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mulle on myös tärkeää seurata blogin lukijamääriä. Vaikka yleisesti blogien lukijamäärät ovat laskeneet huippuvuosista, mun blogia luetaan edelleen saman verran kuin esimerkiksi v. 2016. Se oli yksi niistä blogien ”huippuvuosista”, joiden jälkeen yleisesti osa seuraajista on valunut blogeista Instagramiin tai YouTubeen. Vaikka osa munkin seuraajista on siirtynyt seuraamaan vain Instan kautta, mukaan on tullut paljon uusia ihania tyyppejä! Ja mua ilahduttaa aivan valtavasti se, miten moni edelleen laittaa viestiä tai kommenttia, että on seurannut ihan alusta asti. Se tuntuu niin hyvältä.

Kyllä näitä miettiessä menee pää pyörälle. On hyvä tiedostaa aina se, että siellä ruutujen takana on suuri joukko ihmisiä, mutta on myös hyvä jättää se mielessä taka-alalle. Tärkein syy kirjoittaa blogia on mulle edelleen se sama kuin alussa: haluan inspiroida, herättää keskustelua, tuoda itselleni tärkeitä asioita esiin ja näyttää tavallista lapsiperheen arkea positiivisella otteella.

Kiitos kun luette ja tuette <3