Mun blogi numeroina

03.03.2020

Multa toivottiin kovasti postausta blogista numeroina, eli niistä tärkeistä avainluvuista mun blogiin liittyen. Idea oli mun mielestä ihan super hauska, enkä ole koskaan ennen tällaista tehnyt. Mä tutkin muutenkin aina tasaisesti blogin analytiikkaa ja se on mun mielestä hirveän mielenkiintoista. Analytiikka kertoo paljon siitä, missä on onnistunut, mikä ei ole mennyt ihan niin nappiin ja usein onnistuu myös yllättämään. Joskus joku postaus, joka ei julkaisuhetkellä ole ollut niin suosittu, nousee vuosien saatossa yhdeksi luetuimmista. Esimerkiksi parin vuoden takainen Milloin päiväkotiin vatsataudin jälkeen on tähän vuodenaikaan taatusti top kympissä, vaikka julkaisisin mitä kiinnostavaa uutta. Julkaisuhetkellä se oli aivan keskitasoa, ei mikään megahitti.

Mutta sen pidemmittä puheitta, tässä muutamia avainlukuja mun blogista (luvut otettu kirjoitushetkellä ma-aamuna):

2 610 111 – Näin monta yksittäistä vierailijaa blogissani on ollut sen jälkeen, kun aloitin indiedays.com -osoitteessa reilut viisi vuotta sitten

79 032 – Näin monta yksittäistä vierailijaa blogissani oli helmikuun aikana.

22 163 271 – Näin monta lukukertaa blogillani on ollut sen jälkeen, kun aloitin indiedays.com -osoitteessa reilut viisi vuotta sitten

2942 – Näin monta postausta olen kirjoittanut blogihistorian aikana

2809 – Näin monta postausta olen julkaissut blogihistorian aikana

316 – Näin monta postausta julkaisin vuonna 2019

48 182  – Blogini luetuimman postauksen lukukerrat (Ja postaushan oli 15 nopeaa ja helppoa arkiruokaa). Tähän välihuomautuksena se, että blogitilastoissani luetuimmat sivut ovat etusivu, toinen sivu, kolmas sivu, neljäs sivu ja viides sivu. Yksittäisen postauksen lukukerrat eivät siis huomioi niitä kertoja, kun joku on lukenut postauksen suoraan etusivulta, vaan ainoastaan ne kerrat, kun on luettu sitä kyseistä yksittäistä postausta se auki klikaten.

105 842 – Blogiin tulleiden kommenttien määrä alusta asti

6 – Blogini voittamat palkinnot (mukana palkinnoissa kolmen voiton lisäksi kaksi palkittua 3. sijaa ja yksi palkittu 2. sija)

8 – Blogini saamat ehdokkuudet eri palkintogaaloissa

03:11 – keskimääräinen lukuaika postaukselle viime kuussa

17:15 – pisin keskimääräinen lukuaika 100 suosituimman postauksen joukossa. Ihanat erilaiset perheet: Viivi, Antti, Vilja, Varpu, Akseli ja Minni -postausta on luettu keskimäärin 17 minuutin ja 15 sekunnin ajan.

21. käytetyin hakusana jolla blogiini saavutaan on tortillatäyte 

8 vuotta, 9 kuukautta ja 24 päivää on kulunut siitä, kun julkaisin ekan postauksen

40-50h – keskimääräinen tuntimäärä viikossa, jonka käytän työhöni blogissa ja somekanavissa (joinakin viikkoina saatan tehdä vain 30h, toisina saatan tehdä 70h)

99 – DM-viestien määrä, joka mulla tälläkin hetkellä on jonossa odottamassa vastausta Instagramissa

99 – DM-viestien määrä, joihin yritän päivittäin saada vastattua

6 – Reissut, jotka olen tehnyt ulkomaille blogin kautta (Kööpenhamina, Frankfurt, Tukholma, Tukholma, Tukholma & Tallinna)

Sellaisia numerofaktoja. Postaukseen toivottiin myös, että kirjoitan ”kuinka monta euroa olen tienannut blogilla”. Olen jo jakanut mun vuositulot viime keväänä, mutta sen määrittely on ainakin itselleni haastavaa, että kuinka moni mun euroista on tienattu blogilla. Lasketaanko se blogilla tienaamiseksi, jos tuotan sisältöä muille yrityksille? Lasketaanko se blogilla tienaamiseksi, jos pidän koulutuksen muille bloggaajille? Kumpaakaan näistä en tekisi ilman mun blogia, mutta toisaalta niissä mun tekemä työ ei näy missään mun kanavassa kenellekään. Onko se siis silloin blogilla tienaamista vai ei? Jos oikein vetää mutkia suoriksi, niin esimerkiksi palkkatuloni startupista vuosina 2015 ja 2016 oli blogin avulla tienattu, koska en olisi saanut työpaikkaa tai edes tiennyt siitä paikasta ilman blogiani. Mä ajattelen itse, että kaikki mun tulot linkittyy jollain tavalla mun blogiin, vaikka kaikki ei suoraan siellä näykään.

Bloggaajana numerot ovat mulle tärkeä työkalu. En tuijota niitä yksittäisten tekstien osalta juurikaan, mutta kokonaisuutta seuraan aktiivisesti. Toki seuraan myös, mitkä aiheet kiinnostavat ja miksi. Indieplacen proikkaritiimi analysoi myös mun numeroita asiakkaille, eli siksi mun ei itse niitä tarvitse niin tarkasti käydä läpi, koska joku muu hoitaa aina tarvittavan raportoinnin yhteistöiden osalta. Olen siitä kiitollinen, koska silloin voin itse keskittyä siihen mitä eniten rakastan: tuottamaan sisältöä. Numeroiden seuraaminen auttaa sisällön suunnittelussa ja hakukoneoptimoinnissa. Hyvin tehty hakukoneoptimointi on suurin syy siihen, että myös vanhat tekstit keikkuvat suosituimmissa edelleen. Ne vastaavat johonkin ihmisten usein esittämään kysymykseen riittävän hyvin. Hakukoneoptimointi on äärimmäisen tärkeää jos blogia haluaa tehdä ammattimaisesti.

Sitä  on hauskaa seurata, miten jotkut postaukset nousevat aina tiettyyn aikaan vuodesta suosituiksi ja miten toiset pysyvät luetuimmissa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mulle on myös tärkeää seurata blogin lukijamääriä. Vaikka yleisesti blogien lukijamäärät ovat laskeneet huippuvuosista, mun blogia luetaan edelleen saman verran kuin esimerkiksi v. 2016. Se oli yksi niistä blogien ”huippuvuosista”, joiden jälkeen yleisesti osa seuraajista on valunut blogeista Instagramiin tai YouTubeen. Vaikka osa munkin seuraajista on siirtynyt seuraamaan vain Instan kautta, mukaan on tullut paljon uusia ihania tyyppejä! Ja mua ilahduttaa aivan valtavasti se, miten moni edelleen laittaa viestiä tai kommenttia, että on seurannut ihan alusta asti. Se tuntuu niin hyvältä.

Kyllä näitä miettiessä menee pää pyörälle. On hyvä tiedostaa aina se, että siellä ruutujen takana on suuri joukko ihmisiä, mutta on myös hyvä jättää se mielessä taka-alalle. Tärkein syy kirjoittaa blogia on mulle edelleen se sama kuin alussa: haluan inspiroida, herättää keskustelua, tuoda itselleni tärkeitä asioita esiin ja näyttää tavallista lapsiperheen arkea positiivisella otteella.

Kiitos kun luette ja tuette <3


Be a lady they said

28.02.2020

Girls Girls Girls -lehdessä julkaistu Cynthia Nixonin tähdittämä mieletön video inspiroi mua kirjoittamaan, koska videon sanat ja lauseet kuulostivat juuri niiltä sanoilta ja lauseilta, joita mullekin on sanottu niin monta kertaa. Monet sanat, joita nuorempana luin itsestäni, ovat porautuneet ikuisesti mun mieleen, enkä koskaan tule unohtamaan niitä. En, vaikka olen kovasti itselleni sanonut, etteivät ne ole totta. En, vaikka olen vuosien ajan kovettanut itseäni ja yrittänyt unohtaa ne. Monet sanat nykyäänkin satuttavat, ainakin sen hetken kun niitä luen.

”Älä välitä”

”Älä anna niille huomiota, ne vain innostuu”

”Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”

Niin sanotaan aina, kun näistä kertoo. On parempi hiljaisesti hyväksyä, lukea niitä yksin hiljaa ja olla kertomatta, ettei ne vaan innostu enää enempää. Usein se auttaakin, ainakin hetken, että ei vaan sano mitään. Kunnes on jotain uutta sanottavaa. Niiden sanojen kanssa on niin yksin, eikä tiedä mitä niille tekisi. Vaikka tietää, ettei kannata välittää, ei osaa olla välittämättä. Vaikka tietää, että ne sanat on valhetta, ne satuttavat silti. Suurimmaksi osaksi kommentointi on tietenkin onneksi positiivista ja ihanaa, mutta joskus se ottaa koville, kun hyväntahtoisen palautteen lisäksi ulkonäkööni, naiseuteeni ja jokaiseen tekemääni tai tekemättä jättämääni asiaan takerrutaan kynsin hampain joka ikinen päivä.

Kauniimpi, rumempi, luonnollisempi, panostaisit itseesi enemmän, läskihän susta jäi, onko sulla anoreksia? Näytät oksettavalta. Sulla on huoran maine, ei susta vaimoa saa. Olet läheisriippuvainen, teetkö koskaan mitään ilman miestäsi? Miehesi juoksee baarissa joka viikonloppu ja pettää sua, kun olet niin ruma. Hevosnaama, anorektikko, pyöristyneet kasvot. Luonnoton,  liikaa meikkiä, pinnallinen. Liian luonnollinen, nuhjuinen. Raha, raha, raha, välität vain rahasta. Eikö perhe ole tärkein? Tekisit oikeita töitä. Etkö osaa olla hetkeäkään ilman perhettäsi? Huono esimerkki, liian siloiteltu, epäaito, huolehtisit ulkonäöstäsi, nuorena olit kauniimpi kun meikkasit enemmän. Onneksi et enää näytä samalta kuin ennen. 

Huomaatko sinäkin ristiriidan? Koskaan et minkäänlaisena voi olla riittävän hyvä, että kelpaisit kaikille. Mun anoreksia- ja läskikommenttien välissä on pahimmillaan ollut viisi kiloa. Siksi ei kannata edes yrittää kelvata kaikille. Mutta ääni päässä huutaa aina silti, että yritä yritä yritä! Mä kuulen näitä sanoja enemmän, koska olen esillä. Se ei silti oikeuta niitä. Eikä mun ikinä oikeasti tarvitse yrittää miellyttää ketään. Ei, vaikka joka päivä saan kuulla olevani jollain tavalla vääränlainen tai tekeväni jollain tavalla väärin. Näissä kuvissa näkyvät kommentit ovat jäävuoren huippu yhdeksän vuoden ajalta, ne muutamat, joita en ole poistanut suoraan, jotka löytyivät yleisimmillä ikävillä sanoilla blogin kommenttihausta. Oma lukunsa ovat ne, joista varsinaiset haukkumasanat puuttuvat tai ne postausten mittaiset tiivistelmät siitä, mikä kaikki minussa, meidän elämässä tai mun tekemässä työssä on pielessä. 

 

Videon tarkoituksena oli kiinnittää huomiota nimenomaan naisten kohtaamiin ahtaisiin ja ristiriitaisiin muotteihin ja arvosteluun yhteiskunnassa. Kun katsoin videota, en edes ajatellut miehiä. Niistä ilkeistä ja inhottavista sanoista mulle ei tullut mieleen miehet tai miesten mulle asettamat paineet, vaikka niihin haluttiin videolla kiinnittää huomiota.

Mulle tuli mieleen tämän blogin kommentit ja mun 90% naisista koostuva seuraajakunta. Ne ihmiset, jotka mulle näitä sanoja sanovat, ovat (ainakin pääosin) naisia. Naisia, jotka itse elävät näiden samojen vaatimusten ja arvostelun ristitulessa ja silti siirtävät niitä eteenpäin toisille jatkuvasti. Vastuu tämän kulttuurin muuttamisesta on myös meidän naisten omissa käsissä. Naisten vaatimukset toisilleen ovat ihan yhtä ristiriitaisia kuin tuolla videolla. Me naiset eletään maailmassa, jossa edelleen ollaan monessa asiassa heikommilla kuin miehet. Siksi se tuntuukin niin hemmetin typerältä, että naiset itse myös ylläpitävät niitä naurettavia vaatimuksia, slutsheimaavat ja arvostelevat niin elämän valintoja, arkea, kehoja kuin ulkonäköäkin ja samalla kaventavat entisestään sitä muottia, johon meitä ahdetaan.

Video sanoitti hienosti sen, millaisessa vaatimusten ristitulessa koen ainakin itse olevani. Todella monet ovat sen jakaneet ja siihen samaistuneet, vaikka toki se on saanut myös kritiikkiä. Mulle tämä video oli voimaannuttava, koska usein näiden sanojen ja tunteiden kanssa on tosi yksinäinen olo. Nyt sain huomata, että en ole niiden kanssa yksin. Tiesinhän minä sen, mutta usein se unohtuu. Siksi arvostan ihan älyttömän paljon sitä, että näistä asioista keskustellaan ja niitä nostetaan esiin. Vain siten näistä ristiriitaisista vaatimuksista voidaan luopua.

Ymmärrän sen, että ne ahtaat muotit ja vaatimukset ovat syvällä rakenteissa, eivät toisia haukkuvat naiset niitä itse ole keksineet. Mutta jokainen voi itse valita olla arvostelematta toisia. Jokainen voi itse valita, että kun tekee mieli haukkua toisen ulkonäköä, arvostella toisen työtä tai äitiyttä tai kommentoida toisen vaatteita negatiivisesti, onkin hiljaa, ei sano mitään. Jokainen voi myös valita puuttua ja puolustaa, kun huomaa jonkun toisen kohtaavan ristiriitaisia vaatimuksia.

En halua pienentää itseäni, vaan haluan rohkeasti olla juuri sitä mitä olen. En halua, enkä aio antaa koskaan sitä valtaa jollekin toiselle, että hän saisi määritellä kuka ja millainen mä olen naisena, äitinä tai ihmisenä. En halua olla hiljaa asioista, jotka ovat minulle merkityksellisiä, koska pelkäisin, etten ole oikeanlainen puhuessani niistä. En halua pukeutua vähemmän huomiota herättävästi, koska pelkäisin, että näytän jonkun mielestä naurettavalta. En halua kovettaa itseäni, jokaisella on oikeus olla herkkä. En halua esittää, etten pahoittaisi mieltäni ilkeistä sanoista.

Video oli todella tarpeellinen ulostulo ja keskustelun herättäjä. Se toimi ainakin mulle tärkeänä vertaistukena. Olen niin kiitollinen siitä, että nykyään tällaisten sisältöjen tekeminen ja laajalle leviäminen on mahdollista. Tällaiset rohkeat teot rohkaisevat myös minua. Mitä rohkeammin uskallan itse puhua, sitä vähemmän ilkeillä sanoilla on muhun valtaa.