20 Random kysymystä -haaste

21.10.2019

Halusin pitkästä aikaa tarttua hauskaan blogihaasteeseen, joka löysin Hanna Väyrysen Strictly Style -blogista. Tässä haasteessa oli paljon kivan erilaisia kysymyksiä, joihin en ennen ole haasteissa törmännyt. Mun mielestä blogihaasteet on hauskan kepeää sisältöä syvempien aiheiden väliin, jotka ehkä muistuttavat niistä bloggaamisen alkuajoista. Munkin blogin juuret ovat kultaisessa IRC-galleriassa, jossa oli hyvin tyypillistä tehdä näitä erilaisia haasteita ”galtsublogiin”. Siellä tosin kysymykset olivat usein vähän tuhmempia kuin tässä, heh.

Unohtumattomin naamiaisasusi?
Varmaan yksisarvis-asu vuodelta 2015 kun oltiin Indiedays Blog Awardseissa Oton kanssa. Otolla oli hevosnaamari :D

Eniten käyttämäsi some-verkosto?
Instagram ihan varmasti.

Vuodenaika, josta pidät eniten?
Tykkään kaikista muista paitsi keväästä, koska silloin on yleensä vielä kylmää, aurinko paistaa niin matalalta että tulee migreeni ja sitten on vielä siitepölyt. Kesä, syksy ja talvi on best!

Jos sinun tulisi valita ranta tai vuoret, kumman nyt valitsisit?
Valitsisin varmaan vuoren nyt kun on talvi tuloillaan. Rantakin kyllä aina houkuttelee, mutta en ole koskaan käynyt vuorilla niin se olisi varmasti uskomaton kokemus.

Mitä osaat pelata todella taitavasti?
No en kyllä varmaan mitään! Paitsi no monessa lautapelissä olen aika hyvä, esim Monopolyssa ja Cluedossa ja Aliaksessa ja Trivial Pursuitissa.

Millaisesta juustosta pidän?
Mä rakastan tosi voimakkaan makuisia juustoja, joilla on tosi kummalliset nimet, kuten Kärtner Rahmlaib ja Alpzirler. Mutta tykkään kyllä hirveästi myös valko- ja punahomejuustoista, gouda-tyyppisistä juustoista, italialaisista juustoista kuten Pecorino Romanosta ja sitten tietty espanjalaisesta Manchegosta. Myös tanskalainen Musta Sara on tosi hyvä. Ja sitten tietty vuohen gouda ja tuhkajuusto Morbier. Täytyy ehkä sanoa tähän, että tykkään lähes kaikista juustoista (myös perus Oltermanneista ja Edameista), paitsi sinihomejuustosta, Emmentalista ja Polarista, ne kolme on ihan no-no mulle. Mutta kaikki muut menee koska tahansa.

Tavoite, jonka haluat saavuttaa elinaikanasi?
Mulla on paljon sellaisia pienempiä tavoitteita, joista tein vähän aikaa sitten postauksen. Näkisin kuitenkin, että mulle tärkein tavoite on kuitenkin se itse elinaika: olla onnellinen ja viettää mahdollisimman paljon aikaa mun rakkaiden läheisten kanssa elämän loppuun asti.

Kuinka monessa kaupungissa olen asunut?
Kahdessa, Helsingissä ja Oulussa. Helsingissä olen syntynyt ja Ouluun muutettiin kun olin 14-vuotias. Muutin Oulusta takaisin Helsinkiin ollessani 18-vuotias.

Mitä kieltä toivoisit osaavasti puhua?

Ranskaa ja espanjaa ja miksei saksaakin. Kaikkia kolmea osaan jonkin verran, ymmärrän aika paljonkin, mutta puhun itse vain alkeita ja perusjuttuja. Eli mikään pidempi keskustelu ei kyllä onnistu. Olisi ihanaa opetella joku näistä ja tällä hetkellä espanja kiinnostaa ehkä eniten, kun opettelin sitä meidän lomareissun vuoksi.

Mitä et siedä?
Ihmisten epätasa-arvoista kohtelua. Siksi olen alusta asti pitänyt täällä blogissa meteliä asioista, jotka saavat jotkut ihmiset myös suuttumaan, kuten vähemmistöjen oikeuksista. En siedä myöskään sitä, että päätetään vakaasti vaan olla jotain mieltä tosi voimakkaasti ilman, että ollaan edes perehdytty aiheeseen sen enempää.

Jos käsilläni on tunti vapaa-aikaa, mihin käytät sen?
Haluaisin vastata tähän, että lähden lenkille tai luen kirjaa, ja usein teenkin niin. Mutta vähintään yhtä usein tunti vapaa-aikaa menee jonkun työjutun hoitamiseen ”siinä sivussa”.

Suosikkirutiinisi?
Sanon tähän, että iltasatu lasten kanssa, tai sitten aamukahvi. Muuten en ole yhtään sellainen rutiini-tyyppi, vaan ennemmin rakastan vapautta ja erilaisia päiviä.

Mistä tulet ylivilkkaaksi?
Kavereiden kanssa helposti saatan innostua ja tulla ylivilkkaaksi, varsinkin jos olen jo valmiiksi väsynyt ja kaverin näkemiseen liittyy esimerkiksi kahvia.

Valitsetko mielummin tekstiviestin vai puhelun?

Puhelu aina! En koskaan tekstaillut silloin kun tekstiviestit olivat juttu. Nykyään toki käytän paljon esim. Whatsappia kommunikointiin, mutta tykkään vieläkin soittaa, jos haluan asian nopeasti selväksi.

Arvokkain aarteesi?
Oma perhe ja valokuvat perheestä ja läheisistä. Voisin luopua kaikesta muusta materiasta, mutta valokuvat on tärkeitä, koska ne on mun ainoita muistoja esimerkiksi edesmenneistä läheisistä.

Mikä oli viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe?
Sanoin Mallorcalla tarjoilijalle ”buenas tardes” eli hyvää iltaa, vaikka kello oli jo selkeästi yön puolella. Tarjoilija vastasi hienovaraisesti ”buenas noches” eli hyvää yötä. Ei onneksi kovin paha virhe, mutta nauratti jälkeenpäin.

Mikä on sinulle parasta terapiaa?
Metsässä pyöriminen. Siellä voi rentoutua ja unohtaa kaikki velvollisuudet. Myös podcastin tekeminen Oton kanssa, saunominen Oulussa mun tädin kanssa ja pitkät puhelut äidin kanssa. Eli kaksi ääripäätä: hiljaisuus ja rauha tai sitten perusteellinen puhuminen läheisten kanssa.

Jos voisit olla fiktiivinen hahmo, mikä olisit?

Vitsi miten hauska kysymys! Mä en kuitenkaan keksinyt tähän mitään vaikka kuinka mietin, niin kysyin Otolta. Se vastas ”Sä oisit Maija Poppanen. Semmonen kaikkien rakastama ongelmanratkoja, mut vähän tohelo”. En kestä! Ihanasti sanottu. Jos itse lähtisin miettimään, niin haluaisin olla joku tosi siisti tyyppi, joka on fiksu ja empaattinen.

Minne haluaisit matkustaa?

Edelleenkin haluaisin lähteä Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan, kun en ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Tähän olenkin monta kertaa jo vastannut, mutta ehkä tämä yksi kysymys päällekkäin on ihan ok, kun tässä oli niin monta uutta ja hauskaa.

Missä tapasit puolisosi?

Uudenvuoden juhlissa kaverin opiskelijakämpän kerhohuoneella. Meidän katseet kohtasivat kun Otto pelasi biljardia ja mä olin tanssimassa kaverin kanssa. Ihan kohta on myös halloween, päivä jolloin me melkein tavattiin vain paria kuukautta aiemmin.

Löytyykö teidän joukosta muita juustofaneja? Mikä on teidän lempijuusto? Entäs onko samoja juttuja kuin mulla, tai ihan päinvastaisia?


Parisuhteessa somettajan kanssa

16.09.2019

Valtaosan meidän yhdessäolosta Otto on seurustellut bloggaajan, instaajan, somettajan kanssa. Hän ei kuitenkaan lähtenyt parisuhteeseen mun kanssa tietäen, että vielä joskus vaimon raapustuksia, kuvia ja videoita seuraa eri kanavissa 100 000 ihmistä kuukausittain, tai että edes aioin joskus kirjoittaa blogia. Toisaalta, tämä tilanne ei kuitenkaan tapahtunut yhtäkkiä ja yllättäen vaan se on seurausta meidän molempien pitkäjänteisestä keskustelusta, ymmärryksestä ja yhteistyöstä. Vaikka mä olen suurimman osan ajasta ollut meidän suhteessa se, joka on esillä, kaikki mitä ulospäin näkyy on sellaista, mikä on meille molemmille fine.

Lähtökohdat meidän suhteelle olisi voineet olla tosi erilaiset, jos oltaisiin tutustuttu vasta siinä vaiheessa, kun olen jo ollut läsnä somessa isosti. Toisaalta, en usko, että olisin koskaan hakeutunut tähän tilanteeseen jossa nyt olen, ilman Ottoa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Otolle oli ihan alusta asti okei se, että hän näkyy kuvissa ja kirjoitan hänestä. Se lähti siitä, että ajattelin kirjoittavani suunnilleen meidän yhteisille kavereille, sukulaisille ja tutuille. Oli luonnollista, että Otto oli osa blogia, jonka aihealueet (raskaus ja lifestyle) pyörivät lähes yhtä paljon hänen kuin minunkin ympärillä. Ajateltiin, että kaikki lukijat muutenkin tietävät meidän olevan yhdessä, joten miksipä sitä ei näyttäisi siellä.

Pikkuhiljaa tietysti kävi selväksi, että blogia lukivat muutkin ihmiset kuin meidän ystävät ja tutut. Siinä vaiheessa kuitenkin Otto oli jo osana blogia, joten olisi tuntunut oudolta yhtäkkiä ”piilottaa” hänet. Varmaan siksi ei sellaista edes ajateltukaan. Otolla ei ole koskaan käynyt mielessä, että hän ei haluaisi olla osana mun blogia. Omaa blogia hän ei sen sijaan halunnut enää jatkaa.

Kuinka moni muistaa Oton Akkavalta -blogin, jota hän piti vuosina 2014 & 2015? Minä muistan. Mulle se on ihana muisto, ikkuna Oton ajatuksiin ja matka, jota kuljettiin hetki yhdessä ja jonka aikana Otto oppi näkemään ne kaikki puolet mun työstä.

Koska Otto piti itse suosittua blogia, hän ymmärtää 100% sen, millaista mulla on. Niin hyvässä kuin pahassa. Hän ei vain katso sitä sivusta, vaan hän ymmärtää sen täysin. Otto ei halunnut jatkaa blogia, vaikka tykkäsi kirjoittamisesta paljon. Suuri syy sille oli se, että siinä missä mä sain itse kovettaa itseäni ikäville kommenteille jonkin aikaa ennen kuin blogin suosio kasvoi suurempiin mittasuhteisiin, Otto hyppäsi blogillaan heti siihen keskelle. Akkavallalla oli alusta asti kymmeniä tuhansia lukijoita ja palaute oli sen mukaista. Vaikka reippaasti eniten tuli positiivista, joukkoon mahtui myös aimo annos negatiivisuutta. Mun on ollut helpompi kestää asiattomuudet, koska niitä tuli ensin melko vähän ja sain rauhassa totutella niihin ja etsiä sen oman tavan suhtautua. En tiedä olisinko itsekään pystynyt jatkamaan bloggaamista, jos olisin aloittanut samoista lähtökohdista kuin Otto. Kylmiltään syvään päähän.

Vaikka Otto ei halunnut jatkaa omaa blogia, hänelle oli edelleen täysin ok se, että hän on läsnä mun somekanavissa. Otto tykkää tuottaa sisältöä, hän ei vaan halunnut olla se joka sitä jakaa ja joka vastaanottaa kaiken palautteen. Vuosien varrella Otto on kirjoitellut tänne enemmän tai vähemmän, ollut messissä videoilla ja nyt meillä on Yhdessä-podcast. Sen tekeminen on ihan älyttömän hauskaa ja se on Otollekin tosi luonteva tapa olla esillä.

Somepuoliso tuo Otolle mukanaan erilaisia lieveilmiöitä, kuten sen, että Otto on joutunut kuvaamaan mua jo yli kahdeksan vuoden ajan. Toisaalta, Otto on oppinut aika hyväksi kuvaajaksi tässä vuosien aikana, eikä se ole koskaan haitannut häntä. Me ollaan niin rutinoituneita yhdessä kuvaamiseen, että se kuvien räpsäisy on yleensä aika nopea prosessi, vaikka muut asiat siinä ympärillä vievätkin (lähinnä minun) aikaa. Mun mukana Otto on kulkenut erilaisissa tapahtumissa ja matkoilla ja päässyt kokemaan paljon sellaista, mitä ei ilman mun ammattia näkisi. Mun ammatti on myös mahdollistanut sen, että ollaan oltu molemmat kotona vauvavuonna yli puolen vuoden ajan, sekä nyt tämän Oton opintovapaan. Mun yrittäjyys on näyttänyt Otolle kokonaan uuden tavan elää ja tehdä työtä ja muuttanut hänenkin käsitystään siitä, millaista työelämää hän itselleen tahtoo.

Otto on mahdollistanut mun ammatin. Ilman Ottoa ja Oton uskoa muhun, mulla ei olisi ollut näin helposti mahdollisuutta panostaa kaikkeani tähän mitä teen. Oton ollessa ensimmäisinä vuosina perheen vakaa tulo, mulla oli mahdollisuus lasten kanssa kotona olemisen ohella kehittää mun blogia ja somekanavia. Oton heittäytyminen mun pähkähulluihinkin ideoihin aina, on suurin syy siihen, että olen uskaltanut. Otto ei kertaakaan epäröinyt, kun ehdotin, että perustan yrityksen raskausaikana ja teen siitä itselleni ammatin. Eikä hän ole koskaan kehottanut mua menemään ”oikeisiin töihin” tai kyseenalaistanut mun haaveita. Otto on nähnyt mitä mä teen ollakseni siellä missä nyt olen ja hän näkee mitä teen, jotta pääsisin vielä pidemmälle.

Somettajan puolisona eläminen on Otolle täysin luonnollinen olotila, onhan hän viettänyt mun kanssa lähes kolmasosan elämästään ja koko aikuisikänsä.

Me keskustellaan aiheesta lisää meidän Yhdessä -podcastin tänään ilmestyneessä 6. jaksossa, jossa keskustellaan mm. seuraavista asioista: Miltä tuntuu olla somevaikuttajan puoliso? Onko siinä jotain haittapuolia? Mitä Otto ajattelee Iinan työstä? Kuka päättää mitä on ok julkaista? 

Kuuntele Yhdessä S01E06: Parisuhteessa somettajan kanssa

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcast-appissa TÄSTÄ