On etuoikeus jakaa elämä parhaan ystävän kanssa

04.10.2020

Tehtiin Oton kanssa perjantaina Instagramiin Reels-video, jossa 15 sekunnissa pikakelattiin meidän yhteinen tarina. Sen tekeminen Oton kanssa oli ihan hulvatonta. Sovitin mm. hääpukuani ekaa kertaa sitten hääpäivän ja puettiin Baby Born meidän keskimmäiseksi. Hauskuuden lisäksi se oli myös ihan hirveän tunteita herättävää. Vaikka Otolla alkoi kuulemma tulla se biisi jo korvista ulos n. miljoonan kuuntelukerran jälkeen niin muuten hän oli ihan täysillä messissä. “Kosi” mua, vaihtoi vaatteita kolme kertaa ja kuvasi pätkät niin monta kertaa kuin piti, että saatiin ne musan kanssa edes suunnilleen kohdilleen.

Ja olen siitä niin kiitollinen. Olen kiitollinen, että Otto lähtee aina täysillä mukaan kaikkeen mitä keksin tehdä. Hän ei pelkää heittäytyä tai tehdä jotain ihan uutta. Otto ei koskaan nolostele tai mieti mitä muut ajattelevat. Ja kun me tehdään jotain yhdessä, meillä on aina hauskaa. 

Vaikka ihastuttiin ja rakastuttiin toisiimme ja edelleen joka päivä mulla on ihastuksen lepatusta rinnassa ja perhosia mahanpohjassa kun ajattelen Ottoa, ollaan kasvettu ennen kaikkea toistemme parhaiksi ystäviksi. Vaikka romanttiseen rakkauteen kuuluu ehdottomasti intohimo ja halu toista kohtaan, ne eivät mun mielestä sulje kuitenkaan pois sitä, etteikö samalla voisi olla myös oman puolisonsa paras ystävä. 

Parhaan ystävän puolia pidetään aina. Parhaan ystävän kanssa on sellainen me vastaan maailma -mentaliteetti ja toisen puolesta ollaan valmiita tekemään mitä vaan. Parhaalle ystävälle ei nalkuteta, eikä hänestä puhuta koskaan selän takana pahaa toisille. Kaikesta halutaan kertoa ensimmäisenä parhaalle ystävälle ja hänelle voi sanoa kaiken suoraan. Parhaiden ystävien välillä ei ole salaisuuksia. Parhaat ystävät ovat tasavertaisia, eikä heidän tarvitse taistella omasta ajasta tai  ottaa erikseen aikaa ystävyyssuhteelle. Parhaat ystävät haluavat muutenkin viettää toistensa kanssa paljon aikaa ja se on luontevaa. Parhaan ystävän kanssa voi olla aina oma itsensä, juuri sellainen kuin on. Parhaan ystävän kanssa on ne omat inside-läpät ja hän ymmärtää pelkästä katseesta, mitä tarkoitat. 

Parisuhteita ei kuitenkaan ehkä yleisesti kuvailla usein yllämainitulla tavalla. Oikeastaan aika usein parisuhteista puhutaan BFF-suhteen vastakohtina. On yleisesti täysin hyväksyttyä, että puolisolle naureskellaan  tai puolisoiden toiminnasta valitetaan kavereiden kesken tai FB:n Naistenhuoneella. Puolisolle saa nalkuttaa – sehän on vain vitsikästä. Siitäkin vitsaillaan, miten puolisolta voi esimerkiksi salata omia ostoksia tai muita asioita, joista heille ei haluta kertoa. Tai siitä, miten hassun hauskaa on olla mustasukkainen. Sitä pidetään edelleen yleisesti ihan hyväksyttävänä (tai vähintäänkin tavallisena), että velvollisuudet ja oikeudet eivät jakaudu parisuhteessa tasan. Ja siitä puhutaan paljon, miten parisuhteelle täytyy ottaa oikein erikseen aikaa, ettei se jää arjessa kaiken muun jalkoihin, koska se vaara on aina olemassa.

Mä väitän, että jos parisuhteeseen suhtauduttaisiin yleisesti enemmän niin kuin suhteeseen parhaan ystävän kanssa, olisi paljon vähemmän parisuhdeongelmia. Toki voin itse puhua vain omasta puolestani. Itse kaipaan noita luettelemiani asioita parisuhteelta ja olen onnekseni löytänyt itselleni puolison, joka kaipaa samoja asioita. Siksi meillä on helppo olla toistemme kanssa. Ehkä moni hakee parisuhteelta täysin erilaisia asioita kuin ystävyyssuhteelta, mistäpä minä sen tiedän. Mutta uskon silti, että jos parisuhteeseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti samanlaisella ilolla ja kiitollisuudella kuin parhaaseen ystävään, suhteessa on hyvä olla. 

Otto aina soittaa mulle vaikka olisi parin minuutin päästä kotona, jos näkee vaikka jotain siistiä/järkyttävää/hauskaa matkalla kotiin.  Koska hän vaan haluaa päästä kertomaan siitä heti. Ja joskus jos mulla on ollut joku pitkä työjuttu, jonka jälkeen käyn vielä nopeasti kaupassa ennen kuin menen kotiin myöhään illalla, ostan Otolle jonkun kivan pienen yllärin. Ihan vaan koska tiedän, että se tekee hänet iloiseksi. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä – mutta vaikka jätskiä tai joku tosi kummallisen näköinen pienpanimo-IPA. 

En usko, että kumpikaan meistä on koskaan haukkunut toista ystäville selän takana. Jos meillä on jotain sanottavaa toisen toiminnasta, sanotaan siitä suoraan toisillemme. Me odotetaan joka päivä innolla sitä, että saadaan olla kahdestaan illalla. Mutta kumpikaan ei ole ikinä mustasukkainen tai valita, jos toinen tekee jotain omaa tai näkee kavereita. Meillä on pilkettä silmäkulmassa. Höpötellään, vitsaillaan, vihjaillaan ja nauretaan, ihan joka päivä. Mutta jos mulla on paha mieli, saan aina näyttää sen. Ja Otto lohduttaa. Mulla ei koskaan ole sellainen olo, että mun pitäisi tehdä vaikutus Ottoon. Toki usein mielelläni sen teen – ja Otto kehuu aina vuolaasti jos kehuttavaa on. Tai ihan muuten vaan. Mulla ei koskaan ole sellainen olo, etten riittäisi omana itsenäni. Ja sama toisinpäin. 

Tärkeimmät sanat meidän suhteessa on “Mä rakastan sua”, “kiitos” ja “anteeksi”. Niillä pääsee todella pitkälle. Ja se, mikä tuo meille molemmille iloa ja onnea, on toisen tarpeiden huomioiminen ja toisen haaveiden mahdollistaminen. Omia haaveita ja unelmia ei tarvitse unohtaa parisuhteessa, päin vastoin. Mutta molemmat suhteen osapuolet voivat toimia toistensa parhaina sparraajina ja tsemppareina, unelmien mahdollistajina, jotka puskevat toisiaan  eteenpäin.

Multa toivottiin Instagramin puolella enemmän parisuhdepostauksia ja että jakaisin vinkkejä, miten saa arjessa enemmän parisuhdeaikaa. Mun mielestä se, että kaipaa enemmän yhteistä aikaa on jo hyvä lähtökohta. Ja sitten sitä ei saa kuin ottamalla ja keskustelemalla. Laittamalla parisuhteen ykköseksi, niiden omien juttujen yli. Tietenkin on joskus myös vaiheita, jolloin aikaa vaan lähtökohtaisesti on vähemmän, eikä sille voi mitään. Väliaikaisessa tilanteessa ei auta kuin ottaa mahdollisimman paljon iloa irti niistä pienistä yhteisistä hetkistä joita saa. Mutta jos yhteistä aikaa ei tunnu olevan ikinä tarpeeksi ja se häiritsee, silloin jotain täytyy muuttaa. 

Kaikelle ei aina ole aikaa – ei ainakaan meillä. Joitakin valintoja on tehtävä. Me ollaan valittu parisuhde ykköseksi heti yhteisen perheajan jälkeen. Itse koen välillä omantunnontuskia ystävänä, vaikka ystäviäni tapaankin, eikä meillä ole koiraa tai muita lemmikkejä, tai aikuisilla useita pitkiä viikottaisia treenikertoja vaativia harrastuksia, jotka toisivat oman lisämausteensa ajanhallintaan. Me harrastetaan lenkkeilyä ja kiipeilyä, omien aikataulujen mukaan. Sekin helpottaa, että lapset ovat jo isompia ja meillä on nykyisin mahtava tukiverkko ja joustava arki. Näistä lähtökohdista yhteistä aikaa on melko helppo ottaa. Mutta aina niin ei ole ollut.

Niissä tilanteissa kun meillä on ollut vähemmän yhteistä aikaa (esim. kahden alle 2-vuotiaan vanhempina, joista toinen teki 7-päiväistä työviikkoa), on huumori, pusut ja me-henki pelastanut aika paljon. Se fiilis, että tässä mä jaan mun arkea mun parhaan ystävän kanssa ja teen töitä meidän yhteisten tavoitteiden eteen, ja vaikka välillä on rankkaa, olen etuoikeutettu, kun saan tehdä ja kokea sen kaiken rakastamani ihmisen kanssa. 

Nykyään me pystytään pitämään kahdenkeskisiä lounastreffejä lähes joka viikko, ja aina välillä käydään ihan kunnon deiteillä vaikka yön ylikin. Se on ihan parasta! Mutta eniten meidän yhteistä aikaa on ne pienet hetket arjessa: Kun tehdään yhdessä ruokaa, jutellaan autossa matkalla jonnekin, lajitellaan yhdessä pyykkejä tai käydään saunassa pitkän päivän jälkeen.

Yhteistä aikaakin tärkeämpää on rakkaus ja avoimuus ja se, ettei kadota yhteyttä toisiinsa. Että silloinkin jos yhteistä aikaa ei ole tarpeeksi, yrittää muistaa antaa pusuja, kuunnella ja sanoa, että rakastaa ja arvostaa. Niin ainakin meillä. <3


Otto 30 vuotta – 30 syytä miksi rakastan Ottoa

15.06.2020

Sori Otto, koska olet nyt 30 niin saat kestää mun ällösöpön listauksen kaikesta siitä, mitä rakastan sinussa. Voit lukea tämän korvat punoittaen tai olla lukematta jos ahdistaa liikaa, mutta kirjoitan tämän silti nyt. Koska rakastan maailman eniten.

1. Otto on ihan pähkähullu. Hän oli 20-vuotias, elämänsä parhaassa seikkailuiässä ja päätti alkaa rakentaa toimivaa perhe-elämää mun kanssa 5 viikon tuntemisen jälkeen. 

2. Otto on maailman paras isä. Mulla ei ole kokemusta omasta isästä, mutta jos olisi, toivoisin, että mun isä olisi samanlainen kuin Otto on meidän lapsille. Aina valmis auttamaan, rakastava, läsnäoleva ja sopivasti lasten pikkusormen ympärille kiedottu. Vaikka mä olen se good cop meistä vanhemmista niin kyllä on Ottokin sopivissa määrin. 

3. Saan toteuttaa salaisia parturi-kampaajahimojani Oton päähän. 9,5 vuoden ajan olen toiminut Oton parturina. Rakastan sitä, kun Otto saa jonkun uuden idean (vaikka vihreän tai turkoosin tukan tai leikata pitkät hiukset sivuilta kokonaan lyhyeksi) ja sitten saan toteuttaa sen heti.

4. Otto on hauskin tyyppi kenet tunnen. Hän naurattaa mua joka ikinen päivä ja lapsia myös. Meidän huumorintajut kohtaavat loistavasti, mutta on Otto muutenkin hauska. Hän tietää aina hauskimmat meemit, heittää aina tilanteeseen sopivaa läppää ja tietää tasan miten mut saa nauramaan milloinkin. Otto osaa nauraa itselleen eikä vierasta mustaa huumoria.

5. Otto on kokenut elämässä paljon jo nuorena ja ehkä siksi hän on niin hyvä olemaan läsnä ja elämään hetkessä. Jokaikinen päivä jonka saan viettää Oton kanssa, tuntuu siltä, että olen ottanut kaiken irti siitä päivästä. Tiedättekö mitä tarkoitan? Otto osaa elää niin, että jokaisesta päivästä löytyy jotain hyvää, jotain jonka haluaa muistaa ja painaa sydämeen, vaikka päivä olisi muuten ihan pepusta. 

6. Hän kannustaa aina, eikä koskaan lannista. Hän ei ikinä ole lytännyt mun unelmia vaan aina puskenut eteenpäin ja mahdollistanut unelmien tavoittelun niin mulle kuin lapsillekin. Hän tietää, että unelmat ja tavoitteet ovat arvokkaita ja uskoo muhun ja meihin. Otto osaa aina kannustaa, esittää relevantteja kysymyksiä ja huomioita ja tsempata jos tuntuu, että asiat eivät etene.

7. Otto innostuu helposti. Rakastan sitä, kuinka hän innostuu uusista asioista silminnähden ja jotain siistiä kokiessamme olemme molemmat yhtä innoissaan kun lapset karkkikaupassa. Hän saattaa innostua jostain pienestäkin asiasta ja haluaa ottaa kaiken selvää silloin, kun oppii jotain uutta ja kiinnostavaa. Hän osaa innostua lasten jutuista ja hän on aina innoissaan mun puolesta silloin kun minäkin olen. Paitsi uusista huulipunista. Tahmaisia huulipunia Otto inhoaa.

8. Otto kuuntelee aina aidosti. Hän ei koskaan esitä kuuntelevansa tai keskity vahingossa puhelimeensa kun hänelle puhuu. Jos kerron hänelle jotain, hän oikeasti muistaa sen myöhemminkin ja osallistuu keskusteluun aktiivisesti. Otto ei koskaan odota kärsimättömänä, että hän pääsee sanomaan ovat sanottavansa, vaan kuuntelee ensin rauhassa, mitä toinen sanoo.

9. Otolla on aina joku “kuukauden sana”. Joku sana, joka hänellä jää mieleen ja jota hän aktiivisesti käyttää muutaman viikon niin, että sen selvästi huomaa. Sitten se sana unohtuu ja tilalle tulee joku toinen. On niin huvittavaa bongailla aina näitä kuukauden sanoja! Mulla on jäänyt niin monet niistä mieleen.

10. Otto piti puoli vuotta vanhempainvapaata ja pitkällä opintovapaallakin hän on sopeutunut paremmin kuin hyvin kotifaijan rooliin. Oton kanssa vanhemmuus on aina ollut tasa-arvoista ja arvostan sitä niin paljon. Se, että olemme molemmat vuorollamme olleet niitä kotivanhempia on tuonut molemmille syvän ymmärryksen siitä mitä se vaatii ja arvostuksen kotivanhemman roolia kohtaan.

11. Otto ymmärtää mistä feminismissä on oikeasti kyse ja on valmis edistämään tasa-arvoa kaikessa mahdollisessa. Hän on kiinnostunut naisten aseman parantamisesta ja aidosti ymmärtää, miten paljon vielä on parannettavaa. Hänellä ei ole ikinä mitään tarvetta pönkittää miehistä egoa tai tuoda feminismi-keskusteluun “mutta kyllä miehetkin” -argumentteja.

12. Otto ei yhtään tykkää suklaasta, joten mun suklaat ja jäätelöt ovat aina turvassa. Ei ikinä tarvitse pelätä, että Otto söisi ne suklaanhimoissaan, koska hänellä on ihan eri karkkimaku kuin mulla.

13. Otolla on aivan lyömätön looginen päättelykyky ja hän on matemaattisesti lahjakas. Tiedän siis kuka lapsia auttaa tulevaisuudessa kaikissa fysiikan ja kemian (ja mahdollisen lukiomatematiikan)  jutuissa, jotka olivat itselleni koulussa haastavia.

14. Ottoon voi aina luottaa. Hän ei koskaan tee tyhjiä lupauksia tai syö sanojaan. Jos hän sanoo tekevänsä jotain, hän taatusti tekee sen.

15. Otto seuraa tarkasti mitä maailmalla tapahtuu ja hänen kanssa voi käydä pitkiä keskusteluita maailman tilanteesta. Meillä on ehkä eri kanavat joista asioita seuraamme (minä hesarista ja Otto redditistä), mutta kummatkin seuraamme ja keskustelemme ja muodostamme omat näkemyksemme.

16. Otto ei pelkää. Meidän yhteisen taipaleen aikana olen pelännyt lukuisia asioita vauvan kuolemasta koronavirukseen ja syövästä täydelliseen taloudelliseen epäonnistumiseen. Otto ei. Hän on aina se vankkumaton kivi, joka muistuttaa, että pelkäämällä ei saavuta mitään, eikä pelko auta mihinkään vaikka paska osuisikin tuulettimeen. Joten eteenpäin vaan. Vaikka sattuisikin sairastumaan syöpään, ei siinä varmasti itseään kiittele, että olipa hyvä kun tuhlasin kymmenen vuotta elämästäni syöpää peläten joka päivä ja sitten sairastuin.

17. Otto osaa puhua. Se oli yksi niistä monista asioista, miksi rakastuin Ottoon. Hän puhuu. Hän sanoittaa tunteensa eikä panttaa niitä sisällään. Meillä ei pääse syntymään mitään konflikteja tai mykkäkouluja, koska me puhumme asiat aina ajoissa auki.

18. Otto ei ole ehdoton. Vaikka hän olisi vahvasti jotain mieltä, hän on aina valmis kuuntelemaan myös toisenlaisen näkökulman ja pohtimaan sitä. Jos joku onnistuu esittämään tarpeeksi vahvat perustelut, hän voi myös muuttaa mieltään tärkeissäkin kysymyksissä. Arvostan sitä ihan valtavasti.

19. Otto halaa ja pussaa joka päivä. Hän muistaa aina antaa juuri niitä pieniä huomionosoituksia, joiden tärkeydestä puhutaan. Hän on tässä huomattavasti parempi kuin minä, mutta yritän joka päivä oppia olemaan itsekin vielä huomaavaisempi.

20. Otto juo samaa kahvia kuin minä (joka on kaikkien muiden mielestä pahaa). Ja hän myös laittaa kahvit aina valmiiksi, jotta voin vaan napsauttaa napista kun herään.

21. Otto tietää ihan valtavan paljon ja hän on tosi fiksu. Otto ei koskaan luota pelkkään mututuntumaan, vaan hän perustaa mielipiteensä faktoille.

22. Otolla on perhostatuointi alaselässä. Sitä on pakko rakastaa.

23. Otto osaa ja tykkää juhlia. Hän ei koskaan pidä hömppänä mun juhlaideoita, kuten hääpäiväbileitä vaan on aina innolla messissä. Me ollaan samanlaisia rentoja juhlien järjestäjiä ja tykätään kerätä ihmisiä yhteen ja pitää hauskaa.

24. Oton mielestä on tärkeää auttaa muita, jos siihen on itsellä mahdollisuus. Otto nauttii sitä, että saa antaa takaisin ja olla tekemässä hyvää. Otolla on hyvä sydän.

25. Otto tykkää pinkistä sisustuksessa ja pinkki on mun lempiväri. Me ollaan match made in heaven eikö vain?

26. Otolla ei ole ikinä ollut tarvetta olla mikään perinteinen mies, eikä hän ikinä viljele sellaisia sanontoja kuin “pojat on poikia”, “miehet ei itke” tai “nainen keittiöön”. Hän ei koskaan pelkää miehisyytensä puolesta tehdessään jotain normeista poikkeavaa. Ja se jos mikä on mun mielestä miehekästä.

27. Otto on kunnianhimoinen. Hän on etsinyt rauhassa oman juttunsa ja on valmis tekemään täysillä töitä sen eteen (ja on tehnytkin jo paljon).

28. Perheaika on Otolle tärkeää. Hän arvostaa perheen yhteisen ajan ja parisuhdeajan todella korkealle, eikä ikinä tarvitse ajatella, että hänen pitäisi olla enemmän mun tai lasten kanssa.

29. Hänellä on läheiset välit kaikkiin meidän perheenjäseniin ja sukulaisiin. Koska olen itse niin perhe- ja sukukeskeinen, mulle on tosi tärkeää että se on Otolle ok. Ja se on aina ollut. Viihdytään niin yhteisillä perhelomilla Oton puolen perheen kanssa kuin kaksi viikkoa Oulussa mun suvun kanssa saman katon alla. Ja mun äiti on aina meille tervetullut.

30. Otto on herkkä, komea, mahtava, cool, kohtelias, ihana, söpö, hassu, pönttö ja miljoona muuta asiaa. Hän on vaan maailman ihanin tyyppi kenet tunnen ja olen onnekas, kun saan jakaa mun elämän hänen kanssaan.

Olisin voinut jatkaa tätä listaa loputtomiin, kirjoitin tämän alle tunnissa. Mulle ei tuota mitään vaikeuksia ylistää Ottoa, koska joka ikinen sana on totta. Kun mä mietin millainen Otto on, mun pää täyttyy ylisanoista ja kehuista. Olen niin valtavan ylpeä Otosta ja siitä, miten pitkälle hän on päässyt meidän yhteisen taipaleen aikana. 

30-vuotiaana Otto on kypsempi kuin moni muu viisikymppisenä. Olen maailman onnekkain, kun Otto on mun rinnalla, eikä mun koskaan tarvitse kyseenalaistaa sitä. Rakastan sua Otto, maailman ihaninta synttäripäivää ja toivottavasti olet nauttinut sun synttäriylläreistä tähän asti <3