Seksistä puhumisen vaikeus

07.10.2019

Yksi aihe, josta puhumista olen enemmän tai vähemmän ”vältellyt” blogissa on seksi. Niinkin luonnollinen asia kuin seksi. Mulle on ollut vaikeampaa puhua seksistä julkisesti, kuin esimerkiksi rahasta, tasa-arvosta tai politiikasta. Ei siksi, että mulle itselleni seksi olisi jollain tapaa ongelma, vaan siksi, koska haluan ehdottomasti kunnioittaa Ottoa ja meidän parisuhdetta. Mulle on ollut vaikeaa löytää keino puhua tästä tärkeästä aiheesta julkisesti niin, että en kerro liikaa meidän yksityisiä asioita, mutta kuitenkin niin, että puhun asioista niiden oikeilla nimillä ja rohkeasti. Tavallaan olen varmasti pelännyt ihan turhaankin, koska Otto ei ole mitenkään erityisen yksityinen tai asioista vaikeneva tyyppi. Mun mielestä on silti aina parempi kunnioittaa toista liikaa, kuin liian vähän.

Samalla kun haluan suojella meidän yksityisyyttä seksin(kin) osalta, haluaisin kuitenkin olla sellainen rohkea ja ennakkoluuloja murtava tyyppi, joka uskaltaa ottaa esille tämänkin aiheen. Haluaisin murtaa tabuja ja näyttää, että on ihan ok puhua nautinnosta, läheisyydestä ja siitä, miten pikkulapsiarki vaikuttaa seksielämään, tai vaikuttaako mitenkään. Haluan myös näyttää, että seksi on luonnollinen asia, josta puhumisessa ei ole mitään noloa.

Haluan olla myös sellainen äiti, jolta ei hävetä kysyä mitään. Haluan opettaa, että pimppi, pippeli, pylly ja tissit on ihan yhtä arvokkaita kehonosia kuin korvat, nenä ja kyynärpää. Haluan suhtautua niihin neutraalisti ja olla luomatta jo alusta asti erilaista stigmaa niiden ympärille. Lapselle mikään kehon osa ei ole nolo tai hävettävä, ellei joku toinen näytä hänelle, että näitä asioita kuuluu hävetä ja nolostella. Vaikka ainakin mun ikäluokassa se on vielä enemmän sääntö kuin poikkeus, että nämä sanat ovat lapsuudessa olleet sellaisia hihityksen aiheita, olen yrittänyt itse vastata rohkeasti ja suoraan lasten kysymyksiin myös täydessä bussissa, ruokakaupassa ja kirjastossa.

Toivoisin, että sitten kun meidän lapset ovat aikuisia, seksi ei olisi enää tabu. Toivoisin, että se olisi silloin ihan yhtä normaali puheenaihe kuin mikä tahansa muukin asia. Mun äiti on aina vastannut mun kysymyksiin seksuaalisuudesta kunnioittavasti, rehellisesti ja suoraan, mutta silti mua on nolottanut tosi paljon kysyä. Ei siis äidin vuoksi, vaan ihan sen ilmapiirin vuoksi, mikä sukupuolielinten ja kaiken seksiin liittyvän ympärillä vallitsi mun lapsuudessa yleisesti. Mä olen kasvanut lapsesta teiniksi ja aikuiseksi niin, että ei saanut koulussa käyttää hiuksista nimitystä ”tukka” koska se muka tarkoitti häpykarvoja ja oli tosi noloa sanoa niin. Se ehkä kertoo kaiken olennaisen siitä, miten noloa mistään seksuaalisuuteen liittyvästä puhuminen muka oli ysärillä ja 2000-luvun alussa.

Koen, että viimeisen 10 vuoden aikana seksistä puhuminen on vapautunut tosi paljon ja siitä on tullut sallitumpaa kuin ennen, mikä on mahtavaa. Silti se on edelleenkin kohahduttavaa ja rohkeaa, että uskaltaa puhua seksistä. Mun mielestä viime aikoina tosi rohkeasti ja hienosti seksistä on puhuneet esimerkiksi seksuaaliterapeutti Marja Kihlström ja Iidan matkassa -blogin Iida. Mä ihailen aivan älyttömästi sitä rohkeutta ja mutkatonta suhtautumistapaa, joka heillä molemmilla on aiheeseen.

Olen myös huomannut, että seksi aiheena kiinnostaa tosi monia etenkin mun oman ikäisten naisten joukossa. Siksi haluaisin oppia tuomaan sitä esiin täällä blogissakin, ihan samanlaisena aiheena kuin vaikka perhearkea tai parisuhdetta. Ei seksi ole mulle elämässäkään yhtään vähemmän tärkeä osa kuin edellämainitut, niin miksi se ei saisi näkyä täälläkin? Miksi ei voisi vaikka kerran kuussa postata jostain seksiin liittyvästä? Miksi ei voisi järjestää ihan samalla tavalla arvontaa liukuvoiteesta ja dildosta, kuin järjestää vaikka kosmetiikasta? Tottakai voi!

Ne rajoitukset ovat vain mun omassa päässä. Ja se, jos tuntuu ettei voi kirjoittaa aiheesta tarpeeksi neutraalisti, fiksusti ja kunnioittavasti johtuu enemmän omasta taidon puutteesta, kuin siitä, että itse aihe olisi hankala. Aion siis opetella mutkatonta suhtautumista itsekin ja nostaa seksin ja seksuaalisuuden säännölliseksi puheenaiheeksi.

Nyt mä haluaisinkin kuulla teitä, että mitkä seksiin liittyvät asiat teitä kiinnostaa? Millaisista seksiin liittyvistä asioista te haluaisitte, että herättäisin keskustelua tai kirjoittaisin? Toivoisitteko enemmän asiantuntijasisältöä, jossa olisi mukana esimerkiksi seksuaaliterapeutti, lääkäri tai joku muu alan ammattilainen vastaamassa kysymyksiin? Vai kaipaatteko enemmän ajatuksia, vertaistukea, tuntemuksia, vinkkejä? Kertokaa ihmeessä, koska mä haluan tehdä juuri sellaista sisältöä, joka teitä kiinnostaa ja josta teille voisi olla jotain hyötyä tai iloa.

Me tehtiin Oton ja seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin kanssa jakso nimeltä Seksi pikkulapsiarjessa meidän Yhdessä-podcastiin, joka on nyt kuunneltavissa. Jaksossa puhutaan siitä, miten raskaudet ja synnytykset on vaikuttaneet meidän seksielämään, millaista seksistä puhuminen on meille keskenään, onko meillä ollut jotain seksuaalisuuteen liittyviä haasteita, jne. Lisäksi Marja Kihlström vastaa jaksossa podcastin seuraajien lähettämiin kysymyksiin seksiin tai seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja ongelmista, esim. Mitä tehdä jos halut ja tarpeet eivät kohtaa ollenkaan kumppanin kanssa, tai mitä jos miehellä ei vaan seiso.

Meidän omasta mielestä tämä 9. jakso oli ehkä kaikkein lempparein tähän asti. Podcast on formaattina sellainen, että siinä uskaltaa ottaa esiin sellaisiakin aiheita, joista kirjoittaminen ei tunnu ehkä niin luontevalta. Siksi tämä ura rentona seksistä juttelijana oli helpointa aloittaa sieltä. Podin tekeminen kuitenkin rohkaisee olemaan avoimempi muillakin alustoilla. Mikäli teitä siis kiinnostaa lukea tästä aiheesta myös blogin puolella, huikatkaa ihmeessä tähän niin tiedän ja huomioin sen! Kiitos ihan mielettömän paljon myös kaikille rohkaisevasta ja ihanasta palautteesta, jota tämän päivän jaksosta on tullut.

Kuuntele Yhdessä S01E09: Seksi pikkulapsiarjessa (vieraana seksuaaliterapeutti Marja Kihlström)

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ


Parisuhteessa somettajan kanssa

16.09.2019

Valtaosan meidän yhdessäolosta Otto on seurustellut bloggaajan, instaajan, somettajan kanssa. Hän ei kuitenkaan lähtenyt parisuhteeseen mun kanssa tietäen, että vielä joskus vaimon raapustuksia, kuvia ja videoita seuraa eri kanavissa 100 000 ihmistä kuukausittain, tai että edes aioin joskus kirjoittaa blogia. Toisaalta, tämä tilanne ei kuitenkaan tapahtunut yhtäkkiä ja yllättäen vaan se on seurausta meidän molempien pitkäjänteisestä keskustelusta, ymmärryksestä ja yhteistyöstä. Vaikka mä olen suurimman osan ajasta ollut meidän suhteessa se, joka on esillä, kaikki mitä ulospäin näkyy on sellaista, mikä on meille molemmille fine.

Lähtökohdat meidän suhteelle olisi voineet olla tosi erilaiset, jos oltaisiin tutustuttu vasta siinä vaiheessa, kun olen jo ollut läsnä somessa isosti. Toisaalta, en usko, että olisin koskaan hakeutunut tähän tilanteeseen jossa nyt olen, ilman Ottoa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Otolle oli ihan alusta asti okei se, että hän näkyy kuvissa ja kirjoitan hänestä. Se lähti siitä, että ajattelin kirjoittavani suunnilleen meidän yhteisille kavereille, sukulaisille ja tutuille. Oli luonnollista, että Otto oli osa blogia, jonka aihealueet (raskaus ja lifestyle) pyörivät lähes yhtä paljon hänen kuin minunkin ympärillä. Ajateltiin, että kaikki lukijat muutenkin tietävät meidän olevan yhdessä, joten miksipä sitä ei näyttäisi siellä.

Pikkuhiljaa tietysti kävi selväksi, että blogia lukivat muutkin ihmiset kuin meidän ystävät ja tutut. Siinä vaiheessa kuitenkin Otto oli jo osana blogia, joten olisi tuntunut oudolta yhtäkkiä ”piilottaa” hänet. Varmaan siksi ei sellaista edes ajateltukaan. Otolla ei ole koskaan käynyt mielessä, että hän ei haluaisi olla osana mun blogia. Omaa blogia hän ei sen sijaan halunnut enää jatkaa.

Kuinka moni muistaa Oton Akkavalta -blogin, jota hän piti vuosina 2014 & 2015? Minä muistan. Mulle se on ihana muisto, ikkuna Oton ajatuksiin ja matka, jota kuljettiin hetki yhdessä ja jonka aikana Otto oppi näkemään ne kaikki puolet mun työstä.

Koska Otto piti itse suosittua blogia, hän ymmärtää 100% sen, millaista mulla on. Niin hyvässä kuin pahassa. Hän ei vain katso sitä sivusta, vaan hän ymmärtää sen täysin. Otto ei halunnut jatkaa blogia, vaikka tykkäsi kirjoittamisesta paljon. Suuri syy sille oli se, että siinä missä mä sain itse kovettaa itseäni ikäville kommenteille jonkin aikaa ennen kuin blogin suosio kasvoi suurempiin mittasuhteisiin, Otto hyppäsi blogillaan heti siihen keskelle. Akkavallalla oli alusta asti kymmeniä tuhansia lukijoita ja palaute oli sen mukaista. Vaikka reippaasti eniten tuli positiivista, joukkoon mahtui myös aimo annos negatiivisuutta. Mun on ollut helpompi kestää asiattomuudet, koska niitä tuli ensin melko vähän ja sain rauhassa totutella niihin ja etsiä sen oman tavan suhtautua. En tiedä olisinko itsekään pystynyt jatkamaan bloggaamista, jos olisin aloittanut samoista lähtökohdista kuin Otto. Kylmiltään syvään päähän.

Vaikka Otto ei halunnut jatkaa omaa blogia, hänelle oli edelleen täysin ok se, että hän on läsnä mun somekanavissa. Otto tykkää tuottaa sisältöä, hän ei vaan halunnut olla se joka sitä jakaa ja joka vastaanottaa kaiken palautteen. Vuosien varrella Otto on kirjoitellut tänne enemmän tai vähemmän, ollut messissä videoilla ja nyt meillä on Yhdessä-podcast. Sen tekeminen on ihan älyttömän hauskaa ja se on Otollekin tosi luonteva tapa olla esillä.

Somepuoliso tuo Otolle mukanaan erilaisia lieveilmiöitä, kuten sen, että Otto on joutunut kuvaamaan mua jo yli kahdeksan vuoden ajan. Toisaalta, Otto on oppinut aika hyväksi kuvaajaksi tässä vuosien aikana, eikä se ole koskaan haitannut häntä. Me ollaan niin rutinoituneita yhdessä kuvaamiseen, että se kuvien räpsäisy on yleensä aika nopea prosessi, vaikka muut asiat siinä ympärillä vievätkin (lähinnä minun) aikaa. Mun mukana Otto on kulkenut erilaisissa tapahtumissa ja matkoilla ja päässyt kokemaan paljon sellaista, mitä ei ilman mun ammattia näkisi. Mun ammatti on myös mahdollistanut sen, että ollaan oltu molemmat kotona vauvavuonna yli puolen vuoden ajan, sekä nyt tämän Oton opintovapaan. Mun yrittäjyys on näyttänyt Otolle kokonaan uuden tavan elää ja tehdä työtä ja muuttanut hänenkin käsitystään siitä, millaista työelämää hän itselleen tahtoo.

Otto on mahdollistanut mun ammatin. Ilman Ottoa ja Oton uskoa muhun, mulla ei olisi ollut näin helposti mahdollisuutta panostaa kaikkeani tähän mitä teen. Oton ollessa ensimmäisinä vuosina perheen vakaa tulo, mulla oli mahdollisuus lasten kanssa kotona olemisen ohella kehittää mun blogia ja somekanavia. Oton heittäytyminen mun pähkähulluihinkin ideoihin aina, on suurin syy siihen, että olen uskaltanut. Otto ei kertaakaan epäröinyt, kun ehdotin, että perustan yrityksen raskausaikana ja teen siitä itselleni ammatin. Eikä hän ole koskaan kehottanut mua menemään ”oikeisiin töihin” tai kyseenalaistanut mun haaveita. Otto on nähnyt mitä mä teen ollakseni siellä missä nyt olen ja hän näkee mitä teen, jotta pääsisin vielä pidemmälle.

Somettajan puolisona eläminen on Otolle täysin luonnollinen olotila, onhan hän viettänyt mun kanssa lähes kolmasosan elämästään ja koko aikuisikänsä.

Me keskustellaan aiheesta lisää meidän Yhdessä -podcastin tänään ilmestyneessä 6. jaksossa, jossa keskustellaan mm. seuraavista asioista: Miltä tuntuu olla somevaikuttajan puoliso? Onko siinä jotain haittapuolia? Mitä Otto ajattelee Iinan työstä? Kuka päättää mitä on ok julkaista? 

Kuuntele Yhdessä S01E06: Parisuhteessa somettajan kanssa

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcast-appissa TÄSTÄ