Jotain uutta, jotain vanhaa

12.10.2019

Kuten aiemmin kirjoitinkin, mulla oli tälle talvelle ostoslistalla uusi villakangastakki, tarkemmin sanoen camel coat. Mulla ei ole ollut kunnollista villakangastakkia sitten teinivuosien, jolloin ostin viimeksi sellaisen villakangastakin, joka kesti monta vuotta. Lopulta luovuin siitä ehkä viitisen vuotta sitten. Silloin vaatteiden eteenpäin laittaminen oli mulle pikkujuttu, enkä miettinyt sen tarkemmin, että voisiko vaatetta sen sijaan vielä huoltaa tai jatkojalostaa. Takki oli ihan kelpo takki silloinkin ja olisin voinut sitä käyttää edelleen, jos en olisi luopunut siitä.

Sen villakangastakin jälkeen mulla olleet ”villakangastakin näköiset” takit ovat olleet niin huonolaatuisia, että hävettää edes myöntää. Sellaisia 100% polyesterisia lirpakkeita, jotka eivät ole lämmittäneet, mutta ovat hiostaneet ja ovat hajonneet jo ekan talven aikana. Pari niistä sain ja yhden taisin myös vuonna 2015 ostaa. Sanomattakin on varmaan selvää, että ne eivät kestäneet. Vuorikankaat repesivät ylhäältä alas, puolet napeista tippui hukkaan, vetoketjut lakkasivat toimimasta tai pinta nyppyyntyi pahasti. En ole ostanut tai saanut sellaisia tai minkään muunkaanlaisia villakangastakkeja vuoden 2015 jälkeen ja takkikaapissa on ollut aukko tyylikkäälle ja ajattomalle takille, jota voisi pitää siistimmissä tilaisuuksissa.

Rakastan mun makuupussitakkia, jolla pyörähtää nyt kolmas talvi käyntiin, mutta se ei varsinaisesti ole se itsenäisyyspäivän juhlien go-to, eikä liioin se valinta, joka puetaan päälle pieneen fine dining -ravintolaan, josta mun takki yksin veisi 1/10 pinta-alasta. Se on täydellinen kaikkeen ulkona liikkumiseen ja puistossa seisoskeluun myös, mutta ei mihinkään hienompiin tilaisuuksiin. Se on myös tosi painava, eli kaupungilla liikkumisessa se on tuskastuttavan kuuma ja ahdistava. Se päällä ei kertakaikkiaan voi olla. Kaipasin kevyttä, siistiä takkia joka olisi designiltaan ajaton.

Olen kiertänyt syksyn aikana second hand -myymälöitä ja kirppiksiä juuri sellainen kamelin värinen pelkistetty takki mielessäni ja selannut myös nettikirppiksiä. En ole löytänyt ollenkaan sitä väriä tai mallia mitä olen toivonut, ja nekin jotka ovat olleet edes etäisesti toivomaani mallia muistuttavia, ovat olleet täysin liian isoja, huonoa materiaalia ja/tai liian huonokuntoisia. Yhden juuri täydellisen takin bongasin FB-kirppiksellä, mutta sekin oli ehtinyt jo mennä ja perässä oli sen lisäksi jo seitsemän ”jono” -kommenttia. En siis ainakaan aio syytellä itseäni yrityksen puutteesta. Yritin löytää takin käytettynä ensin ja aloitin hyvissä ajoin. En jättänyt viime tippaan ja sitten heti luovuttanut kun ei löydy.

Olin niin kovasti päättänyt löytää takin käytettynä, että mua harmitti kyllä kun ei löytynyt. Harkitsin paria ”ihan kivaa” käytettyä takkia, jotka eivät kuitenkaan olleet ihan sitä mitä halusin. Tai joihin ihastuin täysillä, mutta jotka edustivat enemmän yhden tai kahden talven trendiä kuin pitkäikäistä valintaa. Totesin, että haluan ennemmin ostaa juuri sen takin, jollaista olen jo pitkään miettinyt, koska sille mulla on varmasti käyttöä, enkä kyllästy siihen kun muoti vaihtuu, koska se on tyyliltään sellainen, joka näyttää hyvältä joka vuosi.

Yksi päivä kiertelin äidin kanssa kauppoja ja löysin sellaisen takin, joka oli materiaaliltaan italialaista villasekoitetta (75% villaa), väriltään ihana vaalea kameli ja malliltaan täydellinen. Jätin takin silloin vielä kauppaan, koska halusin vielä harkita ostosta rauhassa. Eilen oltiin Oton kanssa kaupoilla katsomassa hänelle villakangastakkia ja samalla näin uudelleen sen saman takin, johon olin jo kerran tykästynyt. Sovitin sitä ja rakastuin. Se oli kevyt ja juuri sellainen, jonka halusin. Ostin sen.

Takki löytyi Zarasta. Sen kangas on italialaisen Mantecon valmistama ja googlasin tämän Mantecon ja heidän vastuullisuusraporttinsa vielä ennen ostopäätöksen tekemistä. Tulin siihen tulokseen, että ostan takin. Kankaan valmistusprosessi on jäljitettävissä aina lammasfarmille asti ja se on valmistettu turvallisesti ilman haitallisia kemikaaleja. Manteco myös velvoittaa asiakasyrityksiään noudattamaan omia vastuullisuusvaatimuksiaan valmistusprosessin kaikissa vaiheissa. Takki ei todellakaan ole täydellinen ostos enkä minä tee ihmisenä pelkästään täydellisiä vaate- tai muitakaan ostoksia. Mutta se on harkittu ostos, jonka tarkoituksena on kestää aikaa ja käyttöä. Uskon, että mulle olisi tullut parempi fiilis takista, jos olisin löytänyt sen käytettynä. Mutta koska en löytänyt, aion nyt nauttia tästä takista, jonka lopulta ostin.

Takki ZARA | Neule ZARA | Housut Bubbleroom | Kengät H&M | Laukku Gucci 

Takki on malliltaan melko suora ja se sopii hyvin niin mekkojen kanssa kuin housupuvun päällekin. Tänä syksynä näitä perusmallisia villakangastakkeja on näkynyt älyttömän paljon yhdistettynä rennosti ihan vaan huppariin ja farkkuihin ja sitäkin ajattelin kokeilla. Tykkään siitä, miten tällainen ajaton malli uudistuu joka vuosi, kun sen voi yhdistellä milloin mihinkin.

Takille kaivoin varastosta kaveriksi vanhat kengät, jotka olen ostanut jo vuonna 2013 H&M:ltä. Mustat platform-nilkkurit, joiden korkea korko ei tunnu niin korkealta platformin ansiosta. Tämän tyylisiä kenkiä on näkynyt taas paljon kaupoissa ja olenkin iloinen, että olen säästänyt nämä kaikkien näiden vuosien ajan, vaikka en nyt muutamaan talveen ole käyttänytkään. Nyt ne ovat taas ajankohtaiset. Kengät ovat olleet aikanaan hyvinkin ahkerassa käytössä ja kestäneet sitä mielestäni hyvin.

Mulla on joitakin sellaisia kenkiä ja vaatekappaleita, joita säästän pitkiäkin aikoja vaikka en käyttäisikään. Olen tehnyt niitä oman postauksenkin nimeltä Vaatekaapin aarteet ja edelleen olen sitä mieltä, että joitakin juttuja kannattaa säilöä.

Tykkäättekö te villakangastakeista? 


Sama asu, sama paikka, vuosi välissä

12.09.2019

Huomasin tässä yksi päivä, että mulla oli tismalleen sama asu päällä ja samassa paikassa, kuin viime vuonnakin samaan aikaan. Mulle se kertoi siitä, että asu oli tosi onnistunut valinta alunperin. Asun kaikille osille on ollut paljon käyttöä ja sen lisäksi se on ajaton: voin pukea asun ylleni yhtä tyytyväisenä kuin puin sen myös vuosi sitten. Uskoisin, että asu näyttää ihan yhtä ajattomalta ja käyttökelpoiselta myös vuoden päästä, ehkä viidenkin vuoden päästä?

Okran keltainen on yksi tämän(kin) syksyn trendiväreistä ja uskoisin, että tulevinakin syksyinä se on sellainen väri, joka toimii. Murretut värit toimivat aina syksyllä loistavasti. Mä en käytä tätä neuletta yleensä keväällä tai kesällä, en värin puolesta enkä siksi, että se on alpakan villasekoitetta, jolloin se on ihan törkeän kuuma kesällä. Mutta se on syksyyn ja talveen ihan täydellinen. Olen pessyt neuleen yhden kerran (koska siihen tuli iso tahra) kylmällä vedellä koneen käsinpesuohjelmalla ilman linkousta, minkä johdosta se on kutistunut pikkuriikkisen. Kutistuminen ei kuitenkaan vaikuttanut käytettävyyteen eikä tuntumaan. Muuten olen tuulettanut neuletta säännöllisesti ja pukenut sen alle aina tietenkin toisen paidan, jolloin esimerkiksi mahdollinen hikoilu ei niinkään tartu neuleeseen.

Musta mekko on ollut mulla ihan valtavasti käytössä, se oli varmaankin viime syksyn ja talven käytetyin vaate. Joskus alkukeväästä mekko oli ollut normaalisti pyykkikorissa, kun yksi lapsista oli ilmeisesti uimakoulun jälkeen heittänyt läpimärän (ja kassissa jo muutaman tunnin olleen) pyyhkeen kaikkien siellä olleiden vaatteiden päälle. Mun lempimekko alkoi haisemaan aivan hirveältä, kun se hengaili märän haisulipyyhkeen alla yhden päivän. Pelkäsin jo pelin olevan täysin menetetty, mutta kokeilin vielä yhtä kikkaa. Laitoin ämpäriin vettä ja 1/10 etikkaa ja liotin mekkoa siellä tunnin. Sitten pesin sen normaalisti pesukoneessa ja laitoin huuhteluaineeksi vielä lisää etikkaa, kuten yleensä. Ja ta-daa, se hirveä märkänä lojunut löyhkä oli poissa! Kuivuessaan mekossa oli vienon etikkainen tuoksu, mutta täysin kuivana tuoksu hävisi kokonaan. Sen jälkeen olen voinut käyttää mekkoa ihan normaalisti taas.

Mun niittimaiharit on edelleen aivan ihanat ja olen ottanut ne taas käyttöön kesän jäljiltä. Kesällä en osaa raskaita maihareita käyttää, mutta syksyllä ne on tosi hyvät. Niistä on irronnut jonkin verran niittejä lähinnä sisäsivuilta ja tullut kulumaa, mutta edelleen on musta täysin käyttökelpoiset ja hyvät, minä ainakin voin käyttää mielellään. Mun mielestä ne sopivat tähän asuun ja kaikkiin muihinkin syysasuihin kuin nenä päähän. Ja kuten viime vuonna etukäteen ounastelinkin, kengät olivat aivan huiput myös liukkailla talvikeleillä kuvioitujen pohjien vuoksi. Rakastan!

Sitten se asun viimeinen osa: Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bag, jonka sain viime vuonna Otolta synttärilahjaksi. Sanomattakin on varmaan selvää, että rakastan sitä edelleen ihan yhtä paljon kuin viime vuonna samaan aikaan. Laukun kestävyydestä teen ihan kokonaan oman postauksensa, sillä silloin kallis merkkilaukku syntymäpäivälahjana herätti paljon keskustelua ja myöskin juuri kyseisen laukkumallin kestävyydestä oli paljon erilaisia kokemuksia. Haluan siis jakaa tarkasti omat kokemukseni vuoden ajalta siitä, miten laukku on kestänyt mun päivittäistä käyttöä. 

Mun ulkonäkö on tavallaan tosi samanlainen kuin viime vuonna muutenkin, mutta jotain eroakin tietysti on. Tukka on ainakin lyhyempi ja suorempi. Myös meikkiä on vähemmän (tosin pakon edessä, kuvat otettu silmätulehduksen yhteydessä ilman silmämeikkiä). Mua ei haittaa, että olen kulkenut ilman silmämeikkiä jo reilun viikon, oikeastaan olen ihan tottunut tähän lookiin. Ihan mieluusti jatkan samalla linjalla meidän tulevalla lomareissullakin.

Tämä asu saa jäädä reissun ajaksi kotiin laukkua ja arskoja lukuunottamatta, mutta reissun jälkeen on varmaan ihana kääriytyä kylmässä syys-Suomessa ihanaan villaneuleeseen taas.