Kesä tuli ja se tuntuu niin hyvältä

26.05.2020

Nukuin viime yönä huonosti jostain syystä, en vain saanut unta. Aloitin sänkyyn mentyäni lukemaan uutta e-kirjaa ennen nukahtamista. Se olikin niin kiinnostava ja samalla jotenkin raadollinen, että en malttanut laskea sitä käsistäni (kyseessä oli räppäri Mercedes Bentson parin vuoden takainen kirja nimeltä Ei koira muttei mieskään). Huomasin, että Otto tuhisi jo kovaa vauhtia mun vieressä. Siitä tuli sellainen ahdistus, että hitto, jos Ottokin jo nukkuu niin nyt kyllä olen valvonut ihan liian myöhään. Ja sitten en meinannut millään nukahtaa, kuuntelin vaan Oton tuhinaa. Voi olla, että sekin vaikutti, kun oltiin syöty iltapala liian myöhään. Me jumituttiin katsomaan Dynastian uusia jaksoja ja ei huomattu, että kello oli jo puoli kaksitoista. Ehkä mun kroppa meni sekaisin ja piristyi kun söin juuri ennen nukkumaanmenoa ja siksi en saanut unta.

Aamulla silti heräsin vielä seitsemältä, enkä enää nukahtanut. Yleensä mä nukun aina öisin hyvin. Kun menen sänkyyn ja laitan silmät kiinni, mä yleensä nukahdan saman tien. Aamulla herään normaalisti tismalleen klo 8 pirteänä.

Siksi on aina vähän pasmat sekaisin, kun tulee nukuttua huonot yöunet. Aina mietin kauhulla, että miten ihmeessä sitä on pärjännyt silloin kun on heräillyt koko yön joka yö vauvan kanssa! Mutta silloin hormonit on auttaneet toki, nyt ei ole mitään imetyshormoneja apuna omiin nukkumisongelmiin. Mutta onneksi on a u r i n k o ! Aamulla kun heräsin ja avasin meidän terassin oven, mua vastaan tuli ihana kesäinen lämpö ja jotenkin tuli vaan niin hyvä fiilis! Päätin, että en anna kyllä huonojen yöunien lannistaa mun päivää ja ne kyllä unohtuikin siitä lähes samantien kun menin pihalle. Huonot yöunet tuntuu miljoona kertaa huonommalta sellaisena päivänä kun on pilvistä tai sateista ja koleaa.

Päätin ottaa tämän päivän todella rennosti ja jo aiemmin olin päättänyt pitää  vähän rennomman työviikon. Otolla on tällä viikolla intensiivikurssi, jonka ansiosta hän istuu kotona koneella 8h päivässä joka päivä kamera ja mikki päällä ja vielä pari tuntia iltaisin tekemässä läksyjä. Kurssi on super hyödyllinen ja olen tosi iloinen, että Otto käy sen.

Siksi otinkin mielelläni vetovastuun meidän arjen pyörittämisestä tällä viikolla ja teen töitä lähinnä iltaisin, sillä meidän 3-vuotias on kotona päivät, koska ei nähty mitään järkeä siinä, että hän olisi mennyt viikoksi tai kahdeksi päiväkotiin juuri ennen 10 viikon kesälomaa, kun ei ollut mikään pakko. Mä pidän siis tällä viikolla vähän tällaisen puoli-lomaviikon hänen kanssa ja sehän sopii aivan loistavasti myös näiden tämän hetken säiden kanssa! En ollenkaan valita, että saa nautiskella elämästä vaan ja olla lähes kaiken ajan ulkona lasten kanssa, kun mittari näyttää yli 20 astetta. Teen kyllä uusia postauksia tällä viikolla (no tämä on jo toinen jonka tein ja tänään tiistai), mutta en varmaan ihan niin montaa kuin yleensä.

Eilenkin oltiin monta tuntia ulkona ja otettiin 3-vuotiaan pyörästä talutustanko pois. Eilen hän pyöräili ensimmäiset kymmenet metrit itsekseen ilman, että kukaan piti kiinni! Tänään hän oppi ihan kunnolla pyöräilemään itse, liikkeelle lähtökin sujuu hienosti ja hitaammassakin vauhdissa pysyy jo tasapaino. Jarruttamista vielä harjoitellaan, mutta tosi hienosti jo sujuu. Aika juoksee niin hirveää vauhtia! Viikon suunnitelmissa on ainakin paljon lisää pyöräilyä, paljon lisää ulkoilua (olen muuten muistanut kastella meidän kasvit joka päivä ja kaikki ovat hengissä!) ja trampoliinilla pomppimista. Ihan mun lempparijuttuja on iltaisin vaan hengailla lasten kanssa trampalla ja kuunnella musiikkia ja hyppiä ja tanssia.

Tällä viikolla vietetään jo päättäreitä ja sitten alkaa lasten kesäloma ihan oikeasti. Niin mahtavaa!

Ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille!


Metsä ja syksy on parasta mitä tiedän

16.10.2019

Me ollaan tänä vuonna löydetty nimenomaan metsät jotenkin uudella tavalla. Ollaan me kyllä aina ulkoiltu perheen kesken, tehty pitkiä pyörälenkkejä ja samoiltu myös metsissä. Mutta jotenkin tänä vuonna jotain on naksahtanut ja metsässä olemisesta on tullut ehkä kivointa, mitä mä voin keksiä koko perheen yhteiseksi tekemiseksi. Kivempaa kuin mikään muu. Me nautitaan siitä ihan valtavan paljon koko porukka. Se on niin mielettömän hyvää vastapainoa kaikelle muulle arjessa. Metsässä mun päässä ei pyöri mitään ajatuksia, ei stressiä, ei työasioita eikä mitään to do -listoja. Metsässä mä vaan hengitän ja nautin. Se on aivan ihanaa.

Aina nykyään kun mietitään, että mitä tehtäisiin viikonloppuna, mä sanon ekana ”mennäänkö metsään?”. Ja sinne me yleensä mennään, jos ei ole mitään muuta erityistä tekemistä. Metsään voi mennä hyvällä säällä ja sinne voi mennä vesisateella, molemmissa on puolensa. Lasten kanssa vesisade metsässä on ihan parasta: voi ihmetellä kotiloita ja kuunnella sateen ropinaa.

Yleensä pakataan jotain evästäkin mukaan, kaakaota termariin, leipiä ja marjoja tai digestive-keksejä. Saatetaan olla metsässä retkellä monta tuntiakin. Just nyt kaikki upeat värit ulkona kannustavat lähtemään metsään vieläkin useammin. Mä niin toivon, että tämä innostus ei laannu siksi aikaa kun on pimeää ja synkkää, eikä vielä lunta maassa. Lumihan tuo sitten taas ihan oman lisämausteensa ulkoiluun ja lumisessa metsämaisemassa ulkoileminen on, jos mahdollista, vieläkin ihanampaa kuin syksyn väreissä samoilu. Marraskuu on luultavasti synkkä ja pimeä, mutta siihenkin voisi saada voimaa ulkoilusta. Metsässä on rauhallista ja kaunista silloinkin, kun puissa ei ole lehtiä eikä maassa lunta.

Mä olen aina toivonut, että ulkoilusta ja liikunnasta tulisi mulle sellainen samanlainen tarve kuin mitä syöminen ja nukkuminenkin on. Koska se ei koskaan ole ollut mulle sitä, vaikka satunnaisesta ulkoilusta olenkin aina nauttinut. Se satunnainen ulkoilu ei kuitenkaan riitä. Mä olen ihmisenä tosi mukavuudenhaluinen ja olen aina rakastanut vaan makoilla sohvalla lukemassa kirjaa tai hengailla mukavasti sisällä herkkuja syömässä. Jossain vaiheessa aikuisiällä olen kuitenkin ymmärtänyt, että liikunta ja ulkoilu ei muutu mulle perustarpeeksi tai ihanaksi palauttavaksi asiaksi, jos en oikeasti pitkäjänteisesti sitä harjoittele ja muuta mun asennetta. Siksi olen yrittänyt harjoitella pikkuhiljaa, niinkuin kaikkia muitakin asioita elämässä. Aina ei ehkä ole huvittanut lähteä sinne metsään, mutta sitten kun on lähtenyt, niin on huomannut, miten mielettömän ihanaa siellä on.

Ja nyt alan olla ehkä vihdoinkin siinä pisteessä, että mä ihan oikeasti kaipaan sinne ulos ja metsään. Mä oikein odotan jo tiistain harrastusrumbassa, että tulisi viikonloppu ja pääsisi tekemään oikein kunnon pitkän metsäretken. Kyllä me lähimetsässä saatetaan käydä arkenakin ihmettelemässä, mutta ihanimpia ovat ne viikonlopun rauhalliset retket. Mä olen ihan fiiliksissä siitä, että meininki on nykyään tämä, koska aina ennen ajattelin, etten koskaan opi tykkäämään ulkoilusta ja liikunnasta säännöllisenä juttuna. Vihdoinkin olen alkanut oppia nauttimaan. Haluan näyttää lapsille pienestä asti miten kivaa on ulkoilla ja miten ihanaa metsässä on rauhoittua arjen askareista.

Meidän lapset ovat pienestä asti kyllä rakastaneet ulkoilua ja halunneet päästä sinne ulos säännöllisesti, niin metsään kuin leikkipuistoonkin ja sitä ollaan kyllä tehty. Yleensä meillä on ollut tosi kivaa. Mutta vasta viime aikoina olen alkanut fiilistellä metsäilyä niin paljon, että tekee mieli usein lähteä sinne ihan omasta aloitteesta, ilman, että kukaan toinen edes pyytää. Tästä mä haluan pitää kiinni. Metsässä samoilu on ilmaista, terveellistä, rentouttavaa ja nautinnollista. Siis ihan parasta koko perheen tekemistä <3

Missä on teidän lemppari-metsä? Onko teillä ollut samaa, että ulkoilu ei ole koskaan tuntunut itsestä ”pakolliselta”, vaan on pitänyt opetella haluamaan lähteä ulos?