Löysin aamulla kadoksissa olleen juoksuintoni lähtemällä juoksulenkille metsään vietyäni esikoisen kerhoon.

Eksyin metsään, kahdesti, metsään jossa olen käynyt ainakin kymmenen kertaa, ja jouduin pysähtymään molemmilla kerroilla tarkistaakseni reittiä. Eksyin siis google maps apunani, bimboblondi täällä hei. Kuva reitistä kertonee kaiken, luulin juoksevani metsää ympäri mutta juoksinkin samoja polkuja edestakaisin.

Luin Oton seksipostauksen ja meinasin vetää kahvit väärään kurkkuun, onneksi naurusta enkä järkytyksestä.

Vietin kahdenkeskistä aikaa molempien tyttöjen kanssa. Zeldan kanssa lenkin jälkeen Tiaran ollessa kerhossa. Tiaran kanssa iltapäivällä Pampersin & Unicefin jäykkäkouristusrokotekampanjavideon lanseerauksessa.

Leikin Zeldan kanssa körökörökirkkoon ainakin kymmenen kertaa, luultavasti enemmän. Kun vaativa ”KIKKOOO!” kuuluu, ei voi muuta kuin körötellä. Se lapsen ilo vain on niin ihana, että ei voi tuottaa pettymystä ja sanoa ei vaikka pitäisi imuroida köröttelyn sijaan.

Söin elämäni parasta brownieta Scandic hotel Parkissa, jossa tilaisuus pidettiin. Brownie maistui myös Tiaralle, näytti kuulemma ihan kakulta.

Nautin harvinaisen sujuvasta ja ihanasta reissusta, oli hauskaa olla pitkästä aikaa Tiaran kanssa kahdestaan. Käytiin kaikki metroasemat läpi, laskettiin sataan ja höpöteltiin.

Sain odottamattoman hetken omaa aikaa, kun Tiara nukahti rattaisiin puoleksi tunniksi. Neiti ei ole nukkunut päiväunia yli puoleen vuoteen.

Itkin, kun katsoin Pampersin ja Unicefin jäykkäkouristusrokotekampanjan videota. Kambodzassa vieraillut Sanna Kiiski osasi välittää tunteita videolla, ja pienet lapset viidakon keskellä saivat mun sydämen särkymään, vaikka näyttivätkin onnellisilta siitä mitä heillä oli. Vielä 100 miljoonaa naista ja lasta tarvitsevat jäykkäkouristusrokotteen, ja jokaisesta ostetusta Pampers-pakkauksesta yksi rokotetta tarvitseva saa sellaisen. Tähän mennessä Pampers ja Unicef ovat onnistuneet yhteistyöllä hävittämään jäykkäkouristuksen kymmenestä maasta, joten jokaisella vaippapaketilla todellakin on merkitystä.

Juttelin ystäväni Min kanssa pitkät pätkät kun mentiin yhtä matkaa tapahtumaan. Kyllä juttutuokio ystävien kesken vaan tekee aina välillä niin hyvää.

Kokkasin kotona ihan törkeän hyvää lehtikaali-vuohenjuustopiirakkaa. Voisin syödä sitä esim. joka päivä. Piirakan ohje tulossa blogiin tällä viikolla kunhan saan kirjoitettua!

Nyt, aion katsoa Oton kanssa Suits eli Pukumiehet-sarjaa muutaman jakson. Sarja on alkanut pyörimään jo vuonna 2011, mutta me löydettiin se vasta nyt. Ihan loistava, niin meidän sarja! Suosittelen, jos ette ole vielä törmänneet. Vähän niinkuin Housen ja Breaking Badin sekoitus, kisälli-oppipoika-asetelmineen, ja joka jaksossa vaihtuvine ongelmineen, joita sitten ratkaistaan. Ihan mielettömän hyvää dialogia ja hauskoja läppiä.

Mitä te olette tehneet tänään? Metsään eksyneitä, anyone?

Syksyn ja lähestyvän Halloweenin kunniaksi Sheinside tarjoaa teille arvonnan! Palkintona on huikea 100:n dollarin lahjakortti Sheinsidelle, sekä muutamalle onnekkaalle osallistujalle myös yllätyspussukoita, mitä ikinä ne sitten ovatkaan. Sheinsidella on tarjolla vaikka mitä ihanaa syksyksi, mä kokosin muutamia mun suosikkeja kollaasiin. Tällä hetkellä mua ihastuttaa erityisesti Sheinsiden laajat takki- ja neulevalikoimat, käykää kurkkimassa!

Arvontaan osallistuminen on helppoa:

1. Rekisteröidy Sheinsiden sivuille TÄSTÄ jos et ole vielä rekisteröitynyt.
2. Tykkää Sheinsiden FB-sivusta ja blogini FB-sivusta.
3. Kommentoi tähän postaukseen, ja jätä sähköpostille varattuun kenttään se osoite, jolla rekisteröidyit Sheinsiden sivuille.

Yhteistyössä Sheinside.

Arvonta-aikaa on 30.10.2014 klo 22.00 asti! Onnea kaikille osallistujille arvontaan!

Kerran viikossa, sunnuntaiaamuisin on mun vuoro nukkua, ihan niin pitkään kuin ikinä haluan. Yleensä se tarkoittaa sitä, että valvon lauantai-iltana myöhään, jos jaksan, ja tunnen jo illalla itseni ihanan rentoutuneeksi kun tiedän ettei minun tarvitse nousta ylös ennenkuin musta itsestäni tuntuu siltä. Valmistaudun nukkumaan yöni hyvin, muistan jo illalla muistuttaa Tiaraa, että aamulla herätetään sitten isi eikä äitiä, koska on äidin vuoro nukkua. Lauantai-iltana fiilis on katossa: ”Aaaaaah, huomenna saan NUKKUA!”

Sitten tulee yö. Vietän vielä vähän normaalia pidemmän tuokion sängyssä älypuhelinta näpräten, lopulta nukahdan ja herään siihen että puhelin läsähtää kädestä naamaan. Isken puhelimen ikkunalaudalle, ja otan kulauksen vettä. Nukahdan, vihdoin, kunnolla. Kello on ehkä kaksi yöllä silloin.

Aamulla herään, en auringonpaisteeseen, enkä linnunlauluun, vaan pimeään syyskuiseen aamuun, kello puoli seitsemän, kuten tavallista. Koska on sunnuntai, ensimmäisenä ei herääkään Tiara, vaan Zelda, joka ei osaa itse tulla pinnasängystä herättämään ketään. Otto nukkuu vieressäni kuin tukki. Sanon napakasti Otolle että nyt ylös, Zelda on hereillä, ja tiedän, että ne aamu-unet olivatkin sitten siinä. Makaan tunnin sängyssä yrittäen nukahtaa, puoli kahdeksalta otan sen saman älypuhelimen taas käteen ja luovutan. ”Tiaraa, Zeldaa, tulkaa tänne, äitikin heräsi!”.

Silloin kun on mun vuoro nukkua, kaikki menee päinvastoin kuin muina öinä. Silloin ensimmäisenä herää kuopus eikä esikoinen. Silloin mä joudun herättämään Oton, että saan itse nukkua. Siksi en saa nukkua. Paradoksaalista, eikö? Jos sittenkin sattuu käymään niin, että Tiara herää ensin, onnistuu tulemaan hiljaa herättämättä Zeldaa meidän makkariin herättämään Oton, yleensä jompikumpi meidän yleensä niin aamuaurinkoisista mukuloista hermostuu jostain, ja herään siihen. Ennen puolta kahdeksaa.

Kerran kaikki meni tosi hyvin, kumpikaan lapsista ei herättänyt mua, ei hermostunut, ja Ottokin oli saanut nukuttua hyvin. Arvatkaa moneltako heräsin, ihan itse? Puoli kahdeksan. Kun äiti saa nukkua, äiti ei saa nukkua, koska äiti ei osaa. Kateellisena vilkuilen kelloa perheen kaksilahkeisen tuhistessa lauantaisin puoli kahteentoista, ”kyllä minäkin silloin nuorena jaksoin nukkua noin pitkään!”.

Mä oon maailman onnellisin että Ottoa on siunattu hyvillä aamu-unen lahjoilla, koska hän on meistä se joka joutuu viisi kertaa viikossa nousemaan tarkasti sillä sekunnilla kun kello soi, eikä saa heräillä rauhassa lasten kanssa niinkuin minä. On vain hyvä että hän osaa nukkua silloin kun saa. Mutta miten kykenisin itse samaan?

Silloin kun meillä oli vain Tiara, ja hän nukkui yöt täysillä, mä osasin vielä nukkua pitkään. Usein me Tiaran kanssa nukuttiin aamuisin jopa kymmeneen asti ihan arkenakin, ja viikonloppuisin vedettiin sikeitä koko perhe. Zeldan syntymän jälkeen mä olen kuitenkin menettänyt aamunukkumiskykyni ihan kokonaan. Totuin imetyksen, ja vieressä nukkumisen ansiosta katkonaisiin yöuniin, ja kykenin toimimaan arjessa hyvin niistä huolimatta. En tuntenut itseäni väsyneeksi.

Nykyisin yöt menevät pääsääntöisesti molemmilla tytöillä tosi hyvin, satunnaisia heräilyjä pahasta unesta tai hampaista johtuen saattaa joskus olla. En tunne itseäni väsyneeksi, jos vain menen ajoissa nukkumaan. Olisi vaan niin ihanaa kerran viikossa, valvoa pitkään vailla kellontuijotusta, ja tietää saavansa aamulla nukkua. Tiedän kuinka nautinnollista se on, ja haluaisin nauttia siitä tunteesta vielä joskus.

Osaatteko te muut äidit vielä nauttia pitkistä yöunista, tai aamu-unista siis? Palautuuko nukkumataito jossain vaiheessa, vai onko mut tuomittu nousemaan viimeistään puoli kahdeksalta joka aamu tästä hamaan tulevaisuuteen? 😀

Jo pidemmän aikaa mulla on ollut to do -listalla aikeena toteuttaa tyylikatsaus. Viimeksi olen tehnyt laajempaa tyylikatsausta vuosi sitten heinäkuussa, ja kollaasia viime talven ja kevään asuista tämän vuoden heinäkuussa. Viimeksimainitussa keskityin enemmän silloiseen pinkkiin kuontalooni, ja siihen mitä ihmettä sille tekisin, joten nyt on aika keskittyä enemmän siihen tyyliin, onneksi pinkin tukan jälkeiseen, tyyliin.

Kesällä pätkäisin pidennyksistä, vaalennuksesta ja pinkinnyksestä kärsineen tukkani pitkään polkkamittaan, ja se taisi olla suurimpia tekijöitä siinä, millaiseksi vaatekaapin sisältö on muodostunut. Polkkamittainen tukka vanhensi mun lookia, ainakin teidän mukaan, ja ehkä mä olen itsekin sen jollain tasolla huomannut. Etenkin kesän aiheuttaman pakollisen vaatteidenvähennyksen jälkeen huomaan syksyn tyylissäni enemmän klassisia piirteitä kuin koskaan aikaisemmin. Kesällä kuitenkin vielä irroittelin, ja nautin helteistä, siitä että vaatteita ei tarvinnut kerrostaa vaan ulos saattoi lähteä vaikka ohuessa valkoisessa kesämekossa.

Hamstrasin kesällä sekä Tukholmasta että Berliinistä kivoja kenkiä, ja kengät kyllä vaikuttavat pukeutumiseen tosi paljon. Kun on enemmän valinnanvaraa kengissä, on helpompi kokeilla erilaisia asuja, eikä asukuvistakaan tule niin yksitoikkoisia kun yksi tärkeä asuste vaihtuu usein. Mä olin jotenkin unohtanut kenkäpuolen aivan kokonaan ennen tätä kesää, ja miettinyt vain laukkuja. Mutta mites toi laukkutilanne, Coachin Bleecker Preston näyttäytyy 11/18 asukuvassa. Luottolaukku on definately löytynyt! Laukku on toki vielä vähän huomiotaherättävämpi asuste kuin kengät, etenkin jos sattuu olemaan kooltaan suuri.

Mutta kuten aiemminkin todettua, tuo laukku vain on ihan täydellinen mulle, eikä mulla ole mitään tarvetta sitä yleensä vaihtaa mihinkään toiseen. Asukuvia varten pelkästään en viitsi vaihtelun vuoksi laukkua vaihtaa, vaikka se ehkä tekisi kuvista vaihtelevampia, niin se olisi kuitenkin huijausta. Jos jotain laukkua pitäisi miettiä, olisi konjakinruskea arkilaukku seuraavana hankintalistalla, sillä sellainen multa puuttuu ihan kokonaan. Mutta eipäs mennä asioiden edelle! Himotuslistaa on tulossa myöhemmin.

Kuutisen viikkoa treenejä takana, ja huomaan jo nyt miten paljon itsevarmempi fiilis mulla on vaatteissa kuin vaatteissa. Mulla on aina ollut tosi hoikat ja pitkät jalat, ja litteä takamus, mutta nyt molempiin alkaa ehkä viimeinkin tulla jotain muotoa, mikä saa mut rakastamaan farkkuja vielä enemmän kuin ennen. Se on myös ehdoton plussa, että farkut eivät enää kiristä mahasta päivällisen jälkeen, niitä tulee käytettyä nykyään paljon enemmän. Puhuin jokin aika sitten mukavuudenhalusta pukeutumisessa, ja se on kyllä myös yksi suurimpia tekijöitä siinä, mitä aamulla päätyy kaapista päälle.

Me kuvattiin Tiaran kanssa tänään joitakin syksyn tähänastisia suosikkeja tätä postausta varten, sellaisia, joiden luulen tulevan näkymään paljon asukuvissa.

Mä tykkään näistä kaikista ihan hulluna! Näiden ympärille on hyvä lähteä rakentamaan syksyn ja talven lookia. Ruskeat nilkkurit täytyy ottaa tehokäyttöön nyt kun on vielä vähän lämpimämpää, koska mä olen ainakin niin vilukissa ettei aukoista sisään kulkeva tuuli oikein houkuttele. Ihanat villahuivit ovat mukavia, lämpimiä ja näyttäviä asusteita, jotka piristävät asuja.

Millaisia asusteita teillä on varattuna syksylle? Mitä mieltä olette mun syksyn valinnoista ja kuluneen kesän/syksyn asuista? Mikä asu on lemppari?

Terkkuja pieneltä kuvausassistentilta, joka innokkaasti auttoi mua asettelemaan asusteita kuvausta varten<3

Nyt on ollut aika vaatepainotteinen blogipäivä, huomenna siis luvassa jotain ihan muuta! Meillä oli tänään tosi kiireinen päivä, ja siksi tämä postauskin venähti näin myöhäiseksi, pahoittelut siitä. Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

Ihastun aina syksyisin viininpunaiseen. Kun syyskuun alussa alkavat viileämmät ilmat, koko kevään ja kesän ajan tunkkaiselta tuntunut väri alkaa taas näyttää houkuttelevalta. Viime syksynä hamstrasin kyseistä väriä asusteissa, lastenvaatteissa ja collegeissa. Tänä syksynä löysin täydelliset housut. Cubuksen farkkuillassa ihastuin viininpunaisiin Jane jeggingseihin, ja vaikka ilta oli all about jeans, mä päädyin sitten ostamaan melkeinpä epäfarkkumaisimmat farkut, tai jeggingssit joita kaupasta löytyi.

Viininpunaiset Janet ovat vähän napakammat kuin muut kokeilemani saman mallin värit, mutta se on oikeastaan tosi hyvä, jeggingssit kun tuppaavat aina löystymään käytössä. Olen pitänyt näitä viininpunaisia ihanuuksia jalassani melkein joka päivä ostamisen jälkeen, ne ovat vain niin ihanat!

Neuletakki Sheinside* / Toppi BikBok / Jeggingssit Cubus / Kello Guess* / Kaulakoru Glitter* / Aurinkolasit Glitter* / Laukku Coach / Kengät Topshop / * = saatu blogin kautta

Tänä syksynä on näkynyt paljon myös superpitkiä neuletakkeja, ja valitsin itselleni sellaisen Sheinsiden valikoimasta. Saamani neuletakki on myös ollut kovassa käytössä heti alusta asti, se on ihanan lämmin ja pehmeä!Tykkään siitä että neuleen pinta on eläväinen, ja harmaa tuntuu noin isona pintana jotenkin lempeämmältä, kuin vaikkapa kokomusta, jota myös mietin neuleen väriksi. Neuletakissa on ihanat mustat napit, joilla sen saa vaikka sääreen asti kiinni jos oikein paleltaa, parhaimmillaan se on kuitenkin auki liehuen.

Ainoa ongelma neuletakin kanssa on se, että sen kanssa on vaikea löytää takkia pidettäväksi! Millaisia takkeja te käytätte pitkien neuletakkien kanssa? Nahkatakkia ei voi laittaa, jotenkin tosi hölmön näköistä kun piiiiitkä helma jatkuu lyhyen nahkatakin jälkeen. Vielä hölmömmän näköistä ainakin mun päällä on, jos puen lantiolle tai puoleen reiteen ulottuvan takin, jonka alta helma pilkottaa. Kokeilin myös neuleen kanssa lähestulkoon yhtäpitkää trenssitakkia, mutta takki taas on malliltaan sellainen, että ei vaan näytä mun silmään hyvältä. Parhaimmillaan pitkä neule on ihan ilman takkia, mutta näillä keleillä se ei vaan onnistu. Takkivinkkejä otetaan siis vastaan!

Me lähdetään viettämään aurinkoista sunnuntaipäivää ulos tyttöjen ja Oton kanssa. Ihanaa sunnuntaita kaikille, palailen illalla!