Kun olen taas ollut kipeänä tämän alkuviikon, olen saanut muistutuksen siitä miten rakastavan, huolehtivan ja ihanan miehen kanssa olen naimisissa. Positiivinen luonteeni kokee flunssan ja pahan siitepölyallergian yhteisvaikutuksesta sen verran kovan kolauksen, että päivänpaisteen kanssa naimisiin mennyt mieheni saa tutustua rasittavaan valittajaan, joka aivastaa jokaisen virkkeen välissä. Vaikka yritän pysyä positiivisena, niin kaikkein räkäisimmällä ja kuumeisimmalla hetkellä, kun punaiset silmät tuntuvat muurautuvan umpeen ja kutisevat niin vietävästi, ei ”kyllä tää tästä iloksi muuttuu” -asenne ole ensimmäisenä mielessä.

Mutta mitä tekee Otto? Auttaa, välittää, tukee ja ymmärtää, joka kerta, joka hetki. Tsemppaa, eikä vaadi erityiskiitoksia tai ylistystä, vaikka sellaisia todellakin ansaitsisi. Otto tekee kaikkensa meidän perheen eteen, ja siitä mä olen enemmän kuin kiitollinen. En olisi pärjännyt alkuviikkoa ellei Otto olisi ollut kotona, ja hoitanut lapsia ja mua, tai ehkä olisin pärjännyt, mutta huomattavasti huonommin kuin nyt. Otto on antanut mun levätä, tuonut lääkettä ja juotavaa, kantanut herkkuja kaupasta ja ennenkaikkea huolehtinut lapsista ja heidän tarpeistaan öin ja päivin.

Nyt on tietysti päällä erityistilanne, kun sekä minä että Tiara ollaan oltu kipeänä, mutta ihan tavallisessa arjessakin Otto on ihana, kannustava ja ennenkaikkea läsnäoleva isä. Blogin oheisilmiöineen, pian alkavan ammattikorkean valmennuskurssin sekä äitiyden ja vaimouden ristitulessa on hankalaa löytää niitä arjen pieniä, omia hetkiä. Silti Otto tarjoaa niitä mulle, ja muistaa muistuttaa, että välillä on ihan okei hengähtää ja huolehtia itsestään, tai istua hetki tuijottamassa huonoa sarjaa telkkarista. Ei se ole niin justiinsa, vaikka se tarkoittaisi ettei sillä hetkellä saa aikaiseksi puhuttelevaa tekstiä, tai tärkeää sähköpostia.

Otto on aina rohkaissut mua tavoittelemaan mun unelmia, eikä koskaan ole seissyt niiden tiellä tai jarrutellut. Otto uskoo muhun, ja kertoo usein olevansa musta ylpeä. Mä haluan kannustaa ja uskoa Ottoon samalla tavalla, ja mahdollistaa hänellekin omien haaveidensa tavoittelun, ja toivon että olen onnistunut ja tulen onnistumaan siinä jatkossakin yhtä hyvin kuin herra itse. Jos Otto ei olisi uskonut että voin saavuttaa blogillani jotain, ei tätä varmaan enää olisi edes olemassa, enkä ainakaan olisi näin hienojen mahdollisuuksien äärellä kuin juuri nyt.

Mulla itselläni ei ole isää. Moni on aiheesta kysellyt, mutta  en koe asian kuuluvan blogiin sen enempää kuin vaikka alushousujeni, se on mun oma asia, jonka haluan pitää itselläni. Ennen Ottoa en oikeastaan edes osannut kuvitella, millaista arki on kun perheessä on molemmat vanhemmat. Olen siitä tietoinen ettei kaikkien arki kahden vanhemman perheissä ole yhtä auvoisaa kuin meillä, eivätkä kaikki isät ole lapsistaan kiinnostuneita vaikka kotona asuisivatkin, mutta silti ehkä nykyisin koen enemmän surua siitä että mulla ei ollut isää. Lapsena se ei koskaan harmittanut tai ihmetyttänyt mua, enkä kokenut jääneeni mistään paitsi.

Mun äiti on aina ollut todella läsnäoleva ja ihana äiti, joka on tehnyt parhaansa ollakseen mulle niin hyvä vanhempi kuin on vain voinut. Mutta ennenkaikkea äidin takia mua harmittaa isättömyys, miten paljon vähemmän stressiä äidillä olisi ehkä ollut, jos siinä olisi ollut toinen jakamassa arkea ja tukemassa. Turhaahan sitä on jossitella, tai mietiskellä asioita joille ei mitään voi, ja ennenkaikkea äiti on kuitenkin selvinnyt äitinä upeasti, ihan yksin.

Mä kuitenkin onneksi saan nauttia siitä onnesta, että  mulla on Otto mun rinnalla jakamassa kaiken, ilot, surut, menestyksen ja takaiskut. Lasten uudet taidot, flunssat ja kauppareissuraivarit. Ja äiti saa nauttia siitä, että sai Otosta itselleen loistavan vävypojan, jonka kanssa tulee hyvin toimeen. Terkkuja vaan Otolle töihin, tiedän että luet tämän kumminkin! Täällä me ollaan, vähän on räkäinen olo, Tiara laulaa jänis istui maassa ja Zelda purkaa mun kenkäkaappia. Parempi päivä kuin eilen, kyllä me hyvä vappu saadaan aikaiseksi! Olet Otto rakas<3

Ja te kaikki lukijat siellä, kiitos tsempeistä ja paranemistoivotuksista, kyllä se elämä alkaa voittaa taas!

Sunnuntai-iltana mulle iski ihan yhtäkkiä ilman mitään varoituksen merkkejä kauhea kuume, nuha ja kurkkukipu, juuri kun olin sopinut maanantaille syyskuusta asti odottamani tapaamisen. Kaverini sai nimittäin viime viikolla ihanan pienen vauvan ja olen malttamattomana odottanut että päästään nuuskuttamaan pientä, mutta eipä me tosiaankaan haluta flunssaa mennä minille tartuttamaan, eli vielä pitää odotella vähän.

Olin eilen aivan pihalla, kuumeilin vaan sohvalla peiton alla koko päivän ja söin tippaleipää, miksi kipeänä ollessa tekee aina mieli herkkuja? Illalla Tiarallekin nousi sitten kuume ja toinen oli niin raukka kun istui sohvalla peiton alla katsomassa Seikkailija Doraa ja sanoi että ”Tiara on vähän raukka. Minulle tuli flunssa!”. Onneksi kuume oli yön aikana vähän laskenut ja Tipa on vähän pirteämpi nuhanenu, toivotaan ettei kuume nouse  uudelleen korkeaksi. Ja toivotaan vain että Zelda ei sairastu, olisi niin ihana kun päästäisiin vappuna käymään torilla ja picnikeilemään!

Sunnuntaina kerettiin ulkoilla ihanassa säässä perheen kesken, ja käytiin myös ex tempore ostamassa sähkögrilli kun alkoi tehdä mieli grillipihvejä ja pekoni-tuorejuustoherkkusieniä. Saatiin hyvät sapuskat, vaikka vähän jännitti ensikertalaisgrillaajia. Tai ollaan me aiemminkin grillattu mutta kavereiden tai sukulaisten kanssa, jolloin on aina ollut apua tarjolla. Mutta tosiaan hyvin selvittiin, tästä tulee mahtava grillauskesä!

Uudet farkut mä esittelinkin jo, ne on ihan parhaat, kuten myös H&M:ltä ostamani neonpinkki college. College on superpehmeä, lämmin ja rento, kaikkea sitä mitä sunnuntaiasulta toivonkin. Sunnuntaina en jaksanut meikata hulluja sotamaalauksia tai laittaa hiuksia kunnolla, vaan menin pitkästä aikaa meikkivoide+kulmakarvat ja sotkuponnari -kombolla. Ihan mukavaa vaihtelua välillä meikata vähemmänkin!

Mulla olisi kauheasti inspiraatiota bloggailla, mutta flunssa vie nyt vähän turhan paljon voimia. Jos olo tästä helpottaa niin palailen illemmalla ehdottomasti! Ensi viikko on muuten blogini 3v-synttäriviikko, ja tuttuun tapaan tulen toteuttamaan toivepostauksia koko viikon, ideoita niihin poimin tuosta Sylvanian Families -arvonnan kommenttiboksista,  mutta jos jollekin tulee vielä erityistoiveita mieleen niin saa sanoa tähänkin.

Nyt vajoan takaisin sängynpohjalle lepäilemään, mukavaa päivää kaikille!♥

Eilen tosiaan vierailtiin Kaislan kanssa Natali K:n upean Dark Paradise -valokuvanäyttelyn avajaisissa galleria 4-kuudessa Uudenmaankadulla. Jotkut mun blogia pitkään lukeneet saattavat muistaakin, että Natali kuvasi mua edelliseen näyttelyynsä viime vuoden tammikuussa mun ollessa jo suhteellisen tukevasti raskaana. Kuvaukset Helsingin talvipuutarhan pihalla, 20 asteen pakkasessa olivat ihan huikea kokemus ja mä oon vieläkin niin otettu ja iloinen että pääsin osallistumaan niihin.

Tämänvuotinen, paljon mediahuomiota saanut Dark paradise -näyttely, pitää sisällään todella vaikuttavia valokuvateoksia, joiden yhtenä päätähtenä on Nightwishin Tuomas Holopainen. , Hän esittää kuvissa mm. hullua sirkustaitelijaa leijonan kanssa. Kuvat olivat niin hienoja, me vaan Kaislan kanssa ihasteltiin niitä! Natali on tosi ihana tyyppi ja mä oon niin iloinen että olen saanut mahdollisuuden tutustua häneen ja hänen perheeseensä. Käykää katsomassa näyttelyä jos kiinnostaa, Galleria 4-kuusi on tosiaan Uudenmaankadulla nimensä mukaisesti Uudenmaankatu 4-6:ssa.

Eilen suunnittelin ensin laittavani mekon, mutta viime tingassa päädyin sittenkin uusiin farkkuihini ja uuteen mustaan lyhyeen toppiin, sekä korkkareihin, ja päätös oli oikea. En ollut yli- tai alipukeutunut vaan asu oli just hyvä! Tykkään todella paljon uusista Gina Tricotin Molly superstretch -farkuistani, jotka päädyin ostamaan kun en löytänyt haluamaani sävyä Dr. Denimin Plentyistä jotka on mun vakkarit. Ainakin näin parin päivän tuntumalla Mollyt tuntuvat huomattavasti napakammilta, toivon että nämä kestävät paremmin kuin etenkin lapsiperheen äitinä nopeasti kuluvat D. Denimit.

Takki Sheinside* / Toppi H&M / Farkut Gina Tricot / Kengät Zara / Aurinkolasit Glitter*

*saatu blogiyhteistyön kautta

Esittelen muita uusia ostoksia ensi viikon aikana, sillä nyt mä alan tekemään Otolle pientä hiusremonttia, hahaa! Saa nähdä mitä tästä tulee, jänskättää vähän. Hiusjuttujen jälkeen lähdetään lasten kanssa ulos, tuolla on ihana sää. Aurinkoista sunnuntaita kaikille♥

Instagramissa hehkutinkin jo meidän eilistä shoppailureissua, ja nyt ajattelin jakaa osan ostoksista teidän kanssa, eli ne jutut mitä tytöille tarttui mukaan. Molemmat tytöt kasvavat juuri vanhasta koosta ulos, ja uutta kokoa ei ole ostettu vielä kovinkaan paljoa, eli vaatehuone ammottaa tyhjyyttään, tai siis ammottaisi jos ehtisin siivota pieneksi jääneet kamppeet pois. Eilen olin valmistautunut hamstraamaan tytöille paitoja, housuja, hameita ja huppareita, mutta lopulta en löytänytkään paljoa mitään!

Katsoin etukäteen netistä valmiiksi Zaraan ostoslistan, mutta Itiksen Zarasta löytyi ainoastaan kaksi juttua ostoslistalta, eli täytyy tehdä keskustareissu. Muutama juttu me kuitenkin löydettiin tytöillekin onneksi, ja nappailin neideistä kuvia uusissa vaatteissaan söpöinä äsken.

Tiaran piti laittaa Zeldallekin panta päähän kun hänellä itsellään oli, ja Zelda innostui vaikka ei kauan halunnutkaan pitää pantaa. Sen aikaa panta pysyi päässä kun Tipa jaksoi hokea että ”oooi, kaaaunis Zelda, oletpa sinä söpö!”, sitten piti kiskaista se heti pois. Voi meidän höpsöjä!

Tipan uudet kisuleggingsit H&M:ltä ja Zeldan jätskitoppi Zarasta, toinen niistä ainoista vaatekappaleista jotka löytyivät niinkuin piti, eikö olekin suloinen! Tytöt leikkivät niin nätisti tänään yhdessä sillä aikaa kun mä siivoilin, oli ihanaa katsella kun molemmat kikattivat. Mä löysin Tipalle myös H&M:ltä ihanat neonoranssit farkut, jotka taitavat olla vielä hieman isot vaikka ovatkin kokoa 92, sekä Zeldalle valkoisen rusetti t-paidan Zarasta myöskin. Neidit käyttävät nyt jo osaksi samoja vaatteita, Zelda kokoja 80/86 ja Tipa 86/92. Aika hauskaa miten vuodessa Zelda otti noin hurjasti isosiskoaan kiinni!

Mä ihastuin jo viime vuonna espanjalaisiin Cienta-kangaskenkiin, mutta en löytänyt silloin enää Tipalle kokoa haluamassani värissä, kun olin niin myöhään liikkeellä. Nyt törmäsin näihin ihanuuksiin Stockalla ja nappasin heti molemmille tytöille omat mukaan, Tiara sai valita värit. Cientan kengät ovat helpot ja mukavat, Tiara saa ne itse jalkaan ja tykkää kovasti. Meillä on aika hyvä kokoelma nyt kevääksi kenkiä tytöille, mutta kesäsandaaleja pitäisi vielä ostaa parit.

Eilen suurimman shoppailupotin taisi ensimmäistä kertaa meidän seurustelun aikana kerätä Otto, joka innostui yhtäkkiä etsimään itselleen vaikka ja mitä uutta. Yleensä Otto ei ole mikään kovin innokas shoppailija joten olin kyllä eilen niin tyytyväistä vaimoa että. Mäkin löysin muutaman kivan jutun itselleni joita esittelen tarkemmin omassa postauksessaan, mutta tässä on pientä sneak peekiä jo nän etukäteen.

Tänään Otto on ollut koko päivän duunissa, ja mä suuntaan Kaislan kanssa valokuvaaja Natali K.n näyttelyn avajaisissa piipahtamaan pikaisesti, mutta huomenna meillä on koko perheen yhteinen vapaapäivä ja tarkoituksena on ulkoilla ja nauttia säästä jos se sattuu suosimaan meitä. Ihanaa viikonloppua kaikille!♥

Lupasin jakaa teille viime viikkoisen parsapiirakan ohjeen, ja tässä se nyt on. Ohje on todella yksinkertainen, ja parsaa ensikertaa käsitteleväkin selvisi siitä ihan leikiten. Voin valehtelematta sanoa, että oli parasta piirakkaa mitä koskaan olen leiponut, ja varmasti yksi parhaista joita olen koskaan maistanut. Alkuperäisen parsapiirakan ohjeen bongasin tämän kuun Trendistä, mutta muokkasin sitä itse vähän helpommaksi, ja mieleisekseni.

Sulata pohja ohjeen mukaan ja esipaista 10-15 min uunissa. Pilko sipulit ja valkosipulit ja paista yhdessä pekonikuutioiden kanssa. Pilko parsat ohuiksi viipaleiksi. Sekoita munat, maitotuotteet ja mausteet keskenään kulhossa. Laita pekoni-sipuli pohjalle, lisää päälle parsaviipaleet ja kaada lopuksi päälle kerma-juusto-muna-mausteseos. Paista uunissa n. 25-30 minuuttia.

Tänään mä en ehdi leipomaan kun on vähän kiireempi päivä, mutta tässä taitaa olla meidän sunnuntaisapuska, rupesi tekemään niin kovasti mieli tätä kirjoittaessani!

Mehiläisen arvonnasta Reddie -ensiapuboksit voittivat:

Onnea voittajille! Laitatteko mulle sähköpostilla yhteystietoja osoitteeseen couturecouture(at)windowslive.com niin saadaan ensiapuboksit teille perille!

Nyt mun pitää alkaa laittautumaan iltapäivää varten, palailen pian! Mukavaa päivää♥