Meidän uusi vuosi & joululoman fiilikset

02.01.2021

Hyvää uutta vuotta ihanat! Ja niin ihanaa olla takaisin koneen ääressä. Loma teki niin hyvää oikeasti, se oli juuri se mitä tarvitsin. Ennen lomaa kaikki inspiraatio tuntui olevan puristettu loppuun, olin kuin märkä rätti, josta ei irtoa enää mitään. Huomasin taas sen vanhan tutun fiiliksen, kuinka muutaman päivän lomailun jälkeen kirjoitusinto alkoi tulla takaisin voimakkaasti. Pian tajusin naputtelevani otsikoita ylös Google Docsiin ja hihkaisevani Otolle aina välillä, että ”hei voidaaks tehdä tällanen ja tällanen reels?”. Inspiraatio ei vaadi multa mitään sapattivuotta, jo muutama päivä auttaa nollaamaan ajatuksia ja löytämään sen. Voi kun sen muistaisi useamminkin.

Joulu ja joululoma oli ihana. Täynnä lautapelejä, yökkäreitä, ulkoilua, kainalossa köllöttelyä, barbieleikkejä, Just Dance -tanssipeliä (suosittelen muuten ehdottomasti ottamaan siihen kaveriksi Just Dance Unlimitedin, jolla saa yli 600 biisiä lisää!!!) ja leffoja. Lapset ovat saaneet lomalla valvoa vähän myöhempään ja ollaan nukuttu kaikki aamuisin rauhassa pitkään. Lapset ovat nukkuneet yhdessä kaikki kolme ja aamuisin huoneesta on kuulunut aina innostunutta höpöttelyä ja kikattelua. Heillä on ollut vaikka mitä teemapäiviä loman aikana ja kaikkia hauskoja yhteisiä haasteita.

Ollaan käyty kävelyillä, leikkipuistoissa ja ihmettelemässä raketteja ulkona uuden vuoden aattona. Omia ei ostettu lainkaan, mutta täällä meidän kodin lähellä todella moni oli oikein panostanut raketteihin. Vuoden vaihtuessa saatiin siis nauttia aika mielettömästä ilotulituksesta, ja täällä matalien talojen keskellä ne kaikkien muiden raketit näkyivät meidän pihalle mainiosti.

Juhlistettiin uutta vuotta keskenämme kotona perinteisellä hot dog -buffetilla, keskustelemalla kuluneesta vuodesta yhdessä koko perhe, tanssimalla ja katsomalla New Years Eve -leffaa. Se oli niin hyvä ja hauska ja sympaattinen. Ollaan katsottu se kerran aiemminkin Oton kanssa, mutta siitä on kyllä jo vuosia aikaa ja olin unohtanut kaiken muun paitsi Zac Efronin, hah.

Lapsilla on jäljellä vielä vajaa viikko lomaa ja aiotaan ottaa rennosti sen aikaa, mutta Otto palaa kahden vuoden tauon jälkeen töihin maanantaina, sillä hän haki uudenvuodenaattona koululta tradenomin tutkintotodistuksen ja valmistui. Niin hienoa ja niin jännittävää! Otonkin työt kuitenkin hoituvat toistaiseksi etänä, katsotaan kuinka kauan, joten sinänsä sillä ei meidän arkeen mitään ihan valtavaa muutosta olekaan. Paitsi se, että ainakaan Otolla ei ole iltaisin luentoja, ryhmätyö-etäpalavereita tai mitään muutakaan. Illat on kahden vuoden jälkeen taas täysin meidän. Se tuntuu ihanalta ja rennolta. Otto odottaa eniten sitä, että kellon lyödessä neljä, voi oikeasti olla vapaalla, eikä tarvitse miettiä mitään työjuttuja ennen seuraavaa aamua. Se on varmasti luksusta intensiivisen ja kokonaisvaltaisen opiskeluajan jälkeen.

Olen niin ylpeä Otosta, enkä malta odottaa, että päästään joskus pitämään Otolle kunnon valmistujaiset (ja kolmekymppiset ja tuparit ja 10-vuotis vuosipäiväbileet ja mitä näitä nyt oli). Meillä on aika monet bileet rästissä viime vuodelta, katsotaan josko tänä vuonna saisi edes yhdet niistä pidettyä. Kenties yhdistetään kaikki juhlat ja pidetään vuoden suurimmat kreisibileet sitten kun se on taas sallittua. Siitä tulee siistiä!

Olen ehtinyt tänään loman alun kunniaksi kirjoittaa jo muutamankin postauksen varastoon, mutta ajattelin, että uusi vuosi on hyvä aloittaa kuulumisten päivityksellä. Sitten voi siirtyä uusien aiheiden pariin. Tein ennen lomalle jäämistä Instassa kyselyn, että mitä teille jäi mieleen tästä vuodesta, mitä haluaisitte ehdottomasti nähdä myös tänä vuonna ja mitä toivoisitte lisää ja kysely antoi kyllä upeasti suuntaviivoja tämän vuoden sisällöille. Tuli sellainen fiilis, että oikeilla jäljillä ollaan ja te aidosti pidätte siitä, mitä teen. Tänä vuonna luvassa on perhearkea, pohdintaa, paljon sisustus- ja DIY-juttuja, ruokaa, kasvatusta ja parisuhdetta. Ja kaikkea niiden väliltä. Vuosi 2021 on myös tämän blogin 10-vuotis -juhlavuosi, ja lupaan, että se tulee näkymään teille hyvällä tavalla läpi vuoden.

Ihanaa uutta vuotta kaikille vielä kerran! Tästä vuodesta tulee niin siisti, olen varma siitä. Muistakaa, että vaikka blogiin ei voi ilman tunnuksia kommentoida, mulle saa laittaa palautetta IG:ssä @iinalaura tai blogin FB-sivuilla. Ja toki myös sähköpostitse, mikäli se on itselle helpoin tapa. Toivottavasti tämä vuosi pitää sisällään paljon ihania ja antoisia keskusteluita teidän kanssa! 


Tänä jouluna tarvitsen lepoa ja armollisuutta itseäni kohtaan

23.12.2020

Tein viime viikolla valmiiksi koostetta vuodesta 2020. Kävin kaikki kuvat ja tekstit läpi vuoden ajalta ja sisälläni heräsi niin paljon tunteita, että samana iltana lasten mentyä nukkumaan itkin räkä poskella puoli tuntia. Itkin sitä kaikkea huolta, stressiä ja lamaannusta, jotka ovat varjostaneet tätä syksyä. Itkin sitä, miten ihanasti, toiveikkaasti tämä vuosi alkoi ja miten loppua kohti voimani alkoivat olla imetty täysin kuiviin. Miten epävarmaa kaikki on ollut, miten monta läheltä piti -hetkeä tähän syksyyn on mahtunut. Miten kovasti olen yrittänyt ihan kaikessa, ihan koko ajan ja silti on ollut riittämätön olo. On niin paljon mihin ei voi omalla yrittämiselläkään vaikuttaa.

Pelko ja huoli on ollut niin kokonaisvaltaista koko syksyn, monella elämän osa-alueella. On ollut kova huoli useammankin läheisen terveydestä, mutta etenkin äidin. On ollut valtava stressi koko vuoden siitä, riittävätkö työt tästä koronasta huolimatta ja pystynkö yksin pitämään tämän perheen taloudesta huolen Oton ollessa vielä vuoden loppuun asti opintovapaalla. On tullut eteen monta kertaa niitä pieniä tulipaloja, joita on joutunut sammuttamaan. Missään vaiheessa ei ole voinut rentoutua täysin, jatkuvasti on pitänyt olla jostakin asiasta varpaillaan, vaikka joku toinen asia olisikin helpottanut.

Kun yhtäaikaa on monta stressitekijää, eikä aikaa tai voimavaroja käsitellä niitä rauhassa, voi tuloksena olla sellainen räkä poskella itkeminen. Vasta nyt, kun joulukuun työkiireet alkavat helpottaa, stressi kaikesta purkautuu ja olen loman kynnyksellä, olen ehtinyt hetkeksi pysähtyä ajattelemaan. Siitä se itkukin johtui. Kun päästin tämän kaiken ulos, on fiilis jo paljon paljon parempi. Toiveikas ja helpottunut. Pian vuosi vaihtuu.

Vaikka se vuoden vaihtuminen ei mikään oikotie onneen olekaan, ensi vuonna odottaa monta hyvää asiaa, jotka aidosti vähentävät stressitekijöitä. Ennen ensi vuotta tarvitsen kuitenkin tauon, jonka aikana voin hengittää, ladata akkuja ja olla hetkessä. Hiljentää ajatukset, hidastaa tahtia ja nollata. Antaa itselleni aikaa palautua tästä vuodesta ja kaikesta yrittämisestä. Olla yrittämättä mitään, tehdä vaan niitä asioita jotka huvittavat ja olla stressaamatta. Pysähtyä ja olla vaan. Sitä minä kaipaan tämän vuoden jälkeen.

Ja siksi aion pitää sometauon. Sinä aikana tänne blogiin ilmestyy kooste vuodesta 2020. Mutta minä pidän kokonaisuudessaan loman ja tauon töistä. Jouluna en aio olla kamera kädessä ja kuvata. Tänä jouluna satunnaiset räpsyt saavat riittää itselle jääviksi muistoiksi, mutta en aio kuvata jouluaaton perhekuvia, kauniita kattauksia tai asetella joulubuffettia kuvauksellisesti. En halua tulla väärin ymmärretyksi – normaalisti nautin siitä, että saan tehdä niin jouluna ja voi hyvin olla, että ensi jouluna taas kuvaan kaiken.  Tämän joulun aion kuitenkin relata kokonaisvaltaisesti jokaisella solullani jo aatosta alkaen. Ja se tarkoittaa irtautumista kaikesta. Aion viettää tämän joulun niinkuin somea ei olisi olemassakaan.

Se tuntuu samaan aikaan ihanalta ja jännittävältä, mutta vähän myös pelottavalta. Kun on aina tehnyt tietyllä tapaa, tämä on suuri muutos. Mutta mikäpä tässä vuodessa ei olisi suurta muutosta, vai mitä? Haluan siis toivottaa kaikille ihanaa ja rauhallista joulua jo nyt tässä. Huomenna ilmestyy vielä viimeinen joulukalenteriluukku ajastettuna, ja ennen vuodenvaihdetta se vuosikooste, mutta minä olen lomalla kaikesta sinne asti. Haluan aloittaa ensi vuoden täysin puhtaalta pöydältä, innostuneena, levänneenä omana itsenäni.

Ihanaa joulun aikaa kaikille. Muistakaa olla itsellenne ja myös toisille armollisia, me kaikki tarvitaan sitä tämän hullun vuoden jälkeen enemmän kuin koskaan <3